Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Hallituksen esityksessä kohderyhmänä ovat vammaispalvelulain 2 §:n mukaisesti vammaiset henkilöt, joilla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämäntoiminnoista. Kohderyhmää on sosiaalihuoltolakia koskevassa muutosehdotuksessa laajennettu lisäämällä vamman ja sairauden lisäksi muu vastaava syy vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevan toiminnan järjestämisen kriteeriksi, jotta voidaan varmistaa toiminnan piiriin kaikki nykyisinkin toiminnan piirissä olevat henkilöt. Työllisyyslainsäädännössä vajaakuntoisella tarkoitetaan pääsääntöisesti työvoima-asetuksen 10 §:n 2 momentin mukaan henkilöä, jonka mahdollisuudet saada sopivaa työtä, säilyttää työ tai edetä työssä ovat huomattavasti vähentyneet asianmukaisesti todetun vamman, sairauden tai vajavuuden takia. Valiokunta toteaa, että esityksen tarkoittamat vammaisen ja vajaakuntoisen määritelmät ovat jossain määrin vakiintumattomia ja lainsäädännössä niitä käytetään myös rinnasteisesti.

Vajaakuntoisten työllistämisen edistäminen työhallinnon toimenpitein

Hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta ja vammaisten henkilöiden työtoiminta kuuluisivat nykyiseen tapaan kunnan tehtäviin. Vaikka hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että kuntien velvollisuus työvoimaviranomaisiin nähden on toissijainen, ei esityksessä ole ehdotusta työllisyyslain (275/1987) muuttamisesta. Valiokunta yhtyy työ- ja tasa-arvo-asiainvaliokunnan lausunnossaan esittämään toteamukseen, että työllisyyspolitiikan yhdeksi keskeiseksi päämääräksi on laajasti hyväksytty vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden yhtäläinen oikeus työhön. Kun työvoimahallinto vastaa kaikkien kansalaisten työllistämispalveluista, on työvoimaviranomaisilla päävastuu myös vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisen edistämisestä. Valiokunta katsoo työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan esittämin tavoin, että tämän esityksen yhteydessä on muutettava myös työllisyyslakia siten, että vammaiset ja vajaakuntoiset henkilöt rinnastetaan työvoimahallinnon palvelujen käyttäjinä ja tukitoimien saajina nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin. Valiokunta korostaa kuitenkin, että sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimenpiteiden ja työvoimahallinnon palveluiden yhteen nivominen on palvelujärjestelmän saumattoman toiminnan näkökulmasta tärkeä tavoite. Sosiaalihuollon panos palveluiden järjestämisessä on tarpeen riittävän yhteistyön aikaansaamiseksi hallinnonalojen välille vammaisten työllistämistoimenpiteiden yhteensovittamisessa.

Valiokunta painottaa, että vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämistoimintaan tulee aina liittyä mahdollisuus sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimiin ja muuhun kuntoutukseen. Valiokunta toteaa, että kunkin työllistettävän kohdalla tulee valita hänen henkilökohtaisiin ja muihin olosuhteisiinsa parhaiten soveltuva työllistämismuoto. Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 7 §:n mukaisella palvelusuunnitelmalla on tärkeä merkitys myös työllistämistoimia toteutettaessa.

Sosiaalivakuutusta koskevat ehdotukset

Vajaakuntoisen henkilön työllistämisessä on tutkimusten mukaan keskeinen este ollut puuttuva ammatillinen koulutus. Kiristyneessä kilpailutilanteessa työmarkkinoilla monen vajaakuntoisen nuoren aikuisen koulutustaso on riittämätön. Ehdotettu kuntoutusrahalain uudistus on tarpeellinen, jotta eläkkeen sijasta voitaisiin nuorille turvata riittävä koulutus ja kuntoutus. Lakimuutos selkeyttää kuntoutusrahan myöntämisedellytyksiä ja lieventää niitä jossain määrin nykyisestään. Ehdotus on kannatettava, koska sen taustalla on tavoite aktivoida vajaakuntoisia nuoria nykyistä enemmän ammatilliseen kuntoutukseen passiivisuuden sijaan, mikä on merkityksellistä paitsi yksilön myös yhteiskunnan kannalta.

Kuntoutusrahalakia ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että vajaakuntoiselle nuorelle maksettavan kuntoutusrahan maksukautta pidennetään nykyisestä kahdella vuodella 20 ikävuoteen saakka. Ehdotus on kannatettava, koska toteutuessaan se takaa sen, että vajaakuntoisen nuoren työelämään tähtäävä ammatillinen kuntoutus voidaan saattaa loppuun nykyistä varmemmin yhden etuuden eli nuoren kuntoutusrahan turvin.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan kansaneläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen lepäämään jättämistä koskevan säännöksen selkeyttämistä siten, että ansiotuloille säädettäisiin euromääräinen raja, jonka ylittymisen jälkeen eläke jätetään lepäämään. Säännös selkeyttää tähän asti harkinnanvaraisuuteen perustunutta käytäntöä ja parantaa eläkkeensaajan oikeusturvaa. Laissa säädettävää ansiorajaa ei ehdoteta tarkistettavaksi kansaneläkeindeksin muutosten johdosta. Valiokunta katsoo, että kiinteän rahamäärän tarkistus tulee tehdä eläkkeen lepäämäänjättämistä koskevien säädösten toimeenpanosta saatavien kokemusten perusteella. Tulorajan tulisi olla eläkkeen lepäämäänjättämiseen kannustava.

Kansaneläkettä koskevaan lakiehdotukseen sisältyy myös muutos eläkkeen lepäämisajan pituuteen. Lepäämisajan pidentämistä viiteen vuoteen voidaan pitää kannatettavana, koska pidennetty viiden vuoden lepäämisaika antaa järjestelmälle enemmän joustavuutta ja myös mahdollisuuden kokeilla työssä nykyistä pidempään. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että eläkkeen lepäämäänjättämistä koskevien säännösten kehittämistarpeet tulisi ottaa tarkasteluun myös työeläkkeiden osalta.

Esityksen mukaan kansaneläkkeen lepäämisajalta suoritetaan erityisvammaistuen suuruista vammaistukea. Vaikka eläkkeen lepäämisen enimmäisaikaa esitetään pidennettäväksi kahdesta vuodesta viiteen vuoteen, erityisvammaistuen suuruista vammaistukea esitetään edelleen maksettavaksi enintään kaksi vuotta. Erityisvammaistuen lakkaamisen johdosta useimpien työssäkäyvien tulotaso tällöin laskee, vaikka useimmissa tapauksissa erityisvammaistukea korvaa kahden vuoden jälkeen eläkkeensaajan hoitotuki tai "tavanomainen vammaistuki". Valiokunta toteaa, että uudistuksen seurannassa tulee erityistä huomiota kiinnittää siihen, missä määrin vammaistuen lakkaaminen johtaa henkilön palaamiseen eläkkeelle.

Valiokunta toteaa, että niiden henkilöiden osalta, jotka ovat vammansa perusteella oikeutettuja erityisvammaistukeen, ei esitykseen sisältyvällä ehdotuksella vammaistuen maksamisesta työssäoloajalta ole esityksessä tavoiteltua kannustavuusvaikutusta. Tästä syystä täytäntöönpanosta saatavien kokemusten perusteella tulee harkita mahdollisuutta maksaa muutakin vammaistukea työntekijälle sen suuruisena kuin hänen sairautensa tai vammansa edellyttää.

Sairausvakuutuslakiin ehdotetaan muutosta siten, että kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä saavalla vammaisella tai vajaakuntoisella työntekijällä olisi oikeus saada sairauspäivärahaa. Päiväraha maksettaisiin työnantajalle sairausvakuutuslain mukaisena ajalta, jolta työnantaja maksaa työntekijälle sairausajan palkkaa. Muutos edistää vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden yhdenvertaista kohtelua työelämässä ja siten on omiaan edistämään heidän työllistymismahdollisuuksiaan.