Perustelut
Tapaturmavakuutuksen rahoitus
Maatalousyrittäjien pakollisen tapaturmavakuutuksen
kustannukset rahoitetaan perusturvaosuudella, maatalousyrittäjien
vakuutusmaksuosuudella, valtion osuudella ja sijoitusten tuotolla.
Perusturvaosuudella katetaan sellaista sosiaalivakuutuksen etuutta,
johon maatalousyrittäjällä olisi oikeus
ilman maatalousyrittäjien tapaturmavakuutusjärjestelmääkin,
mutta joka etuusjärjestelmien ensisijaisuusjärjestyksen
vuoksi maksetaan sen kautta. Muut maatalousyrittäjien tapaturmavakuutusjärjestelmän
kustannukset ovat lisäturvaa, joka katetaan vakuutusmaksuilla
ja valtion varoin. Koska etuuksissa tapahtuvat muutokset yleensä muuttavat
myös perus- ja lisäturvan suhdetta sekä eri
rahoittajaosapuolten rahoitusosuuksia, osuudet on tarkistettu määrävuosin.
Hallituksen esityksen perusteena on viimeisin, vuonna 2008
maksettujen etuuksien perusteella tehty tarkistuslaskenta. Perusturvan
osuus järjestelmän kokonaiskustannuksista alenee
ja lisäturvan osuus vastaavasti nousee. Muutos selittyy
MYEL-työtulojen eli ansioturvaosuuden kasvulla. Kansaneläkelaitoksen
vastuulla oleva perusturvaosuus kokonaiskustannuksista alenee 30,6
prosentista 27,6 prosenttiin eli 3,2 prosenttiyksikköä.
Perusturvamenoista valtio rahoittaa sairaanhoitokustannuksista puolet
ja kansaneläke- sekä perhe-eläkemenot
kokonaan. Valtion kustannukset näistä perusturvamenoista
alenevat 9 miljoonasta eurosta 8 miljoonaan euroon. Samalla valtion
kustannusosuus lisäturvasta kasvaa 27,8 prosentista 29,5
prosenttiin eli noin 0,7 miljoonalla eurolla ja vakuutettujen osuuteen
tulee vastaavan suuruinen korotus. Korotus johtuu lähinnä siitä,
että MYEL-tulojen kasvu on nostanut tapaturma- ja perhe-eläkkeitä.
Valtion rahoitusosuus maatalousyrittäjien eläkkeistä on
noin 77 prosenttia.
Vakuutettujen rahoitusosuuden nousu aiheuttaa vakuutusmaksuun
vajaan kymmenen prosentin korotustarpeen. Apurahansaajien tapaturmavakuutusmaksu
on puolet maatalousyrittäjien alentamattomasta vakuutusmaksusta,
johtuen apurahansaajien alhaisemmasta tapaturmariskistä ja
siitä, että bonusjärjestelmä ei
koske heitä. Tapaturmavakuutettujen maksuosuuden noustessa
myös apurahansaajien vakuutusmaksu nousee samassa suhteessa.
Valiokunta puoltaa rahoitusosuuksien muutosten hyväksymistä esityksen
mukaisina.
Työterveyshuolto
Maatalousyrittäjien työterveyshuoltoon kuuluminen
on maatalousyrittäjille vapaaehtoista. Työterveyshuoltoon
liittyneellä maatalousyrittäjällä on
oikeus saada 20 prosentin alennus lakisääteisestä tapaturmavakuutusmaksusta.
Alennuksen saaminen edellyttää, että vakuutetun
yritykseen tehdään tilakäynti hyvän
työterveyshuoltokäytännön mukaisesti
eli vähintään neljän vuoden
välein. Säännöksen tarkoituksena
on kannustaa maatalousyrittäjiä liittymään
työterveyshuoltoon ja edistää tilakäyntien
toteutumista.
Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain väliaikaisen
muutoksen perusteella vuosien 2007—2009 aikana Maatalousyrittäjien
eläkelaitos on voinut järjestää työterveyshuollon
toimeksiannosta maatalouden asiantuntijan tilakäynnin niille
tiloille, joille vakuutusmaksualennuksen edellytyksenä olevaa
tilakäyntiä ei ole tehty säädetyn
neljän vuoden kuluessa. Tällaisen tilakäynnin
kustannukset on korvattu työterveyshuollon normaalina toimintana.
Esityksessä ehdotetaan, että eläkelaitokselle
väliaikaisesti säädetty tehtävä huolehtia
maatalousyrittäjien työterveyshuollon työpaikkakäyntien
toteutumisesta säädetään pysyväksi.
Tilakäyntien toteuttamista koskevan väliaikaisen
lainsäädännön avulla tilakäyntien
lukumäärää on saatu merkittävästi
nostettua. Vuosien 2007—2009 aikana tilakäyntien
lukumäärä on lisääntynyt
noin 60 prosentilla aiempiin vuosiin verrattuna eli noin 3 500
tilakäynnistä noin 5 800 tilakäyntiin
vuodessa. Tilakäyntien määrä on
saatu näin hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaiselle
tasolle. Myös moniammatillinen toiminta tilakäynneillä on
lisääntynyt asetettujen tavoitteiden mukaisesti.
Moniammatillisesti hoidettujen tilakäyntien määrä on
noussut keskimäärin 3 900 käyntiin
vuodessa. Yksin tehtyjä tilakäyntejä on
ollut noin 1 800 vuodessa, ja näistä noin
kolmasosan on tehnyt maatalouden asiantuntija. Kaikkiaan maatalouden
asiantuntijoiden yksin tekemien tilakäyntien osuus on ollut
noin 12 prosenttia kaikista tilakäynneistä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
korostaa lausunnossaan moniammatillisesti toteutettujen tilakäyntien
tärkeyttä. Myös Työterveyslaitoksen
määräaikaisen lain vaikutuksista tekemän selvityksen
mukaan moniammatillisuus on kaikkien osapuolten eli työterveyshuollon
ammattihenkilöiden, maatalouden asiantuntijoiden ja maatalousyrittäjien
mielestä tavoiteltavin toimintatapa tilakäynnillä.
Maatalousyrittäjät ovat kokeneet erityisen tärkeäksi
sen, että työterveyshuollon ammattihenkilöt
tuntevat yrittäjän työolot voidakseen
huomioida ne terveystarkastuksessa ja sairaanhoitovastaanotolla.
Saman tutkimuksen mukaan työolojen terveydellisen merkityksen
arviointi ja niihin liittyvien toimenpide-ehdotusten antaminen jää puutteelliseksi
maatalouden asiantuntijan yksin tekemällä tilakäynnillä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa myös, että maatalouden
asiantuntijan yksin suorittamien tilakäynntien tulee olla
poikkeustapauksia ja niiden määrän
tulisi vähentyä järjestelmän
tultua pysyväksi. Valiokunta korostaa, että terveyskeskuksissa
tulee edelleen turvata resurssit tuottaa kansanterveyslaissa säädetyn
velvoitteen mukaiset työterveyshuollon palvelut kunnan
alueella. Vaikka kuluvan vuoden alusta voimaan tulleen lain mukaan
myös yksityisen työterveyshuollon palveluiden
tuottajan tekemästä tilakäynnistä maksetaan
korvausta valtion varoista, selviää yksityisten
toimijoiden vaikutus palvelujen saatavuuteen vasta lähivuosina.
Uudistuksella on haluttu lisätä maatalousyrittäjien
mahdollisuuksia valita palveluiden tuottaja, mutta monissa osissa
maata maatalousyrittäjät ja työnantajat
edelleen käyttävät terveyskeskusten tuottamia
palveluita. Tämän vuoksi terveyskeskuksissa on
edelleen huolehdittava työterveyshuollon osaamisesta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esitettyä väliaikaisen
lainsäädännön nojalla toteutetun järjestelmän
säätämistä pysyväksi
perusteltuna. Työterveyshuollon olennainen tavoite on yrittäjän
terveyden ja työkyvyn säilyminen mahdollisimman
hyvinä läpi työuran. Siksi on hyvä edelleen
kehittää kannusteita niin maatalous- kuin muidenkin
yrittäjien työterveyshuollon kattavuuden parantamiseksi.
Työterveyshuollon toiminnan tehostaminen ehdotetulla
tavalla vaikuttaa pitkällä aikavälillä todennäköisesti myönteisesti maatalousyrittäjien
työssä jaksamiseen ja työkykyyn. Asiantuntijakuulemisesssa
on kuitenkin tuotu esiin, että maatalouden työterveyshuoltoon
sovellettavaa mallia voidaan pitää osin vanhentuneena
ja liian kaavamaisena tarpeenmukaisen toiminnan aikaansaamiseksi
maatiloilla ja maatalouden työterveyshuollossa. Tämän
vuoksi jatkossa olisikin arvioitava, millä tavoin maatalouden
työterveyshuollon sisältöä on
tarpeen kehittää ja henkilöstön
koulutusta lisätä erityisesti työterveyshuollon
vaikuttavuuden parantamiseksi.
Valiokunta kiinnittää vielä huomiota
maatalousyrittäjien työterveyshuollosta sairausvakuutuslain
nojalla ja valtion varoista maksettaviin korvauksiin. Maatalousyrittäjien
työterveyshuollon kustannukset eriytyvät muun
työterveyshuollon sairausvakuutuskorvauksista, kun asiantuntijan
yksin suorittaman tilakäynnin kustannukset korvataan työterveyshuollon
käyntinä. Maatalousyrittäjien työterveyshuoltoa
ovat vuosien ajan toteuttaneet yksinomaan kunnalliset terveyskeskukset,
ja terveyskeskuksen tekemän tilakäynnin kustannukset
on korvattu valtion varoista siltä osin, kun kustannukset
ovat ylittäneet sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen.
Yksityisten toimijoiden mukaantulosta ei vielä ole kertynyt
kokemusta. Valiokunta katsoo, että tästä syystä sekä kustannuskehitystä että lainsäädännön
toimivuutta kokonaisuudessaan on tarpeen seurata.