Yleisperustelut

Yleistä

Valiokunta pitää perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelun järjestämisvastuun ja palvelun järjestämiseen liittyvien käytännön tehtävien sekä kustannusten korvaamisen siirtämistä kunnilta Kansaneläkelaitokselle. Vammaisuuteen liittyvän lainsäädännön kehittämisellä pyritään lisäämään vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja itsenäisyyttä sekä parantamaan heidän mahdollisuuttaan osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin.

Tulkkauspalvelulla turvataan ja edistetään vammaisuutensa vuoksi tulkkausta tarvitsevien henkilöiden perustuslaissa turvattuja oikeuksia, oikeutta omaan kieleen ja vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa, osallistumisoikeutta, sananvapautta ja tiedonsaantia. Tulkkauspalveluja järjestettäessä on erityisesti otettava huomioon kielilaissa säädetyt viranomaisten velvollisuudet kielellisten oikeuksien turvaamiseen ja siihen, että palvelut ja niitä koskeva neuvonta toteutetaan tarvittaessa suomen, ruotsin ja saamen kielten lisäksi esimerkiksi suomenruotsin viittomakielellä.

Kunnat ovat järjestäneet tulkkauspalveluja perustelujen mukaan vaihtelevasti, ja palvelukäytännöt ovat poikenneet paljon toisistaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa Kansaneläkelaitos vastaa tulkkauspalvelun järjestämisestä yhtenäisin perustein ja käytännöin koko maassa. Tulkkauspalvelujen ja esimerkiksi uusien etätulkkausmenetelmien kehittämistä voidaan keskitetyssä palvelujen järjestämisessä toteuttaa nykyistä paremmin. Keskitetyssä järjestelmässä voidaan myös kehittää tulkkauksen ammatillisuutta ja edellyttää tulkeilta riittävää koulutusta. Esimerkiksi viittomakielen tulkkien koulutuksen ja ammattitaidon kehittyminen on lisännyt viittomakielisten henkilöiden mahdollisuuksia opiskeluun ja entistä vaativampiin työtehtäviin.

Tulkkauspalvelua koskeva järjestämisvastuun siirto ei vaikuta kuntien vastuuseen järjestää myös tulkkauspalvelua saavalle vammaiselle henkilölle muita hänen vammaisuutensa perusteella tarvitsemia palveluita ja tukitoimia sekä lääkinnällisen kuntoutuksen palveluita. Myös perusopetuksessa kunnan järjestämisvastuu säilyy ennallaan ensisijaisesti opetuksen järjestäjän vastuulla.

Vähimmäismäärät

Tulkkauspalvelun vähimmäistuntimäärät säilyvät esityksen mukaan ennallaan. Palvelujen kohderyhmä on sama kuin vammaispalvelulaissa eikä palvelun saannin edellytyksiä esitetä muutettaviksi. Tulkkauspalvelua olisi esityksen mukaan järjestettävä siten, että kuulonäkövammaisella henkilöllä on mahdollisuus saada vähintään 360 ja kuulo- tai puhevammaisella henkilöllä vähintään 180 tulkkaustuntia kalenterivuoden aikana. Esityksen perustelujen mukaan tulkkauspalveluiden vähimmäistuntimäärät eivät ole taanneet kaikissa tapauksissa riittäviä palveluja. Myönnettyjen tulkkaustuntien määrissä on myös ollut kuntakohtaisia ja alueellisia eroja.

Tulkkauspalvelua tulee esityksen mukaan järjestää vähimmäismääriä enemmän, jos se on asiakkaan yksilölliset tarpeet huomioon ottaen perusteltua. Tämä vastaa nykyään vakiintunutta soveltamiskäytäntöä tilanteissa, joissa palvelujen laissa säädetty vähimmäismäärä ei ole ollut riittävä turvaamaan asiakkaan yksilöllisiä tulkkaustarpeita.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 31/2009 vp) kiinnittänyt huomiota siihen, ettei säännös yksilöllisten tarpeiden perusteella järjestettävistä tulkkauspalveluista sisällä oikeusohjeita tarpeellisuuden arvioinnille. Lausunnon mukaan olisi erityisesti perustuslain 17 §:n 3 momentin kannalta asianmukaista, jos laissa säädettäisiin tarkemmin, minkä tyyppisiä seikkoja arvioinnissa olisi huomioitava.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsityksen mukaan yksilöllisen tarpeen arvioinnin sääntelyä lakiehdotuksen 6 §:n mukaisesti puoltaa kuitenkin se, että lain käytännön soveltamisessa voidaan näin ottaa vammaisten erilaiset tilanteet riittävästi huomioon. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa on esitetty esimerkkejä tilanteista, joissa palvelua tulisi järjestää asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti vähimmäismääriä enemmän. Kuulonäkövammaisten ja puhevammaisten henkilöiden tiedonsaanti voi joissain tilanteissa olla täysin tulkkaukseen perustuvaa. Vähimmäisrajat ylittävää tulkkaustarvetta voi syntyä esimerkiksi odottamattomissa elämäntilanteissa ja pitkäaikaisen hoidon aikana. Työhön liittyvät kurssit ja aktiivinen osallistuminen järjestö- tai harrastustoimintaan tulee ottaa huomioon yksilöllistä tarvetta arvioitaessa.

Yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen kannalta on hakemusten käsittelyssä tärkeää käyttää hyväksi asiakkaiden tarpeiden perusteella laadittavia profiileja ja turvata asiakkaiden omat vaikutusmahdollisuudet palvelujen järjestämistavan ja laajuuden valinnassa. Valiokunta pitää tärkeänä, että Kansaneläkelaitos pyrkii lisätuntien hakumenettelyssä ja ratkaisukäytännössään mahdollisimman suureen yksinkertaisuuteen, ymmärrettävyyteen ja joustavuuteen. Valiokunta katsoo, että lain soveltamiskäytäntöä ja vammaisten oikeuksien toteutumista on seurattava ja arvioitava seurannan perusteella mahdollisia lainsäädännön täsmentämistarpeita.

Muutoksenhaku

Kansaneläkelaitoksen päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta valittamalla sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan ja sen päätöksestä edelleen vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeuden päätöksestä ei ehdotuksen mukaan saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, ettei valituskieltoa ole esityksessä perusteltu. Perustuslakivaliokunta katsoi, että Kansaneläkelaitoksen tulkkauspäätösten vahvan perusoikeusulottuvuuden vuoksi vakuutusoikeuden päätöstä koskevan valituskiellon tarpeellisuutta ja asianmukaisuutta on syytä harkita siten, että valituskiellon sijasta otettaisiin käyttöön valituslupajärjestelmä, jossa korkein hallinto-oikeus voisi tarvittaessa päätöksillään ohjata tulkkauspalvelupäätöksiä.

Oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluva vakuutusoikeus on riippumaton ja puolueeton toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuin. Muutoksenhakujärjestelmää vakuutusoikeuden toimivaltaan kuuluvissa asioissa on tarkasteltu kokonaisuutena viimeksi toimeentuloturvan muutoksenhakukomiteassa (KM 2001:9). Komitea ei ehdottanut valitusmahdollisuuden avaamista vakuutusoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus voi kuitenkin nykyisin purkaa vakuutusoikeuden päätöksen, jos asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että muutoksenhaun ehdotettu sääntely vastaa muista Kansaneläkelaitoksen hoitamista sosiaaliturva-asioista säädettyä. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa esimerkiksi työ- ja kansaneläkkeitä, työttömyysturvaa tai opintotukea koskevissa asioissa hakea muutosta valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ei pidä valitusoikeuden avaamista vakuutusoikeuden tulkkauspalveluja koskevasta päätöksestä ainakaan tässä yhteydessä perusteltuna.

Henkilöstön asema

Ehdotetut lait liittyvät kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä sovittuun vammaispalvelulain mukaisten tulkkipalvelujen järjestämis- ja kustannusvastuun siirtoon kunnilta valtiolle. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 8 §:ssä ei kuitenkaan ole mainittu tulkkauspalveluja kunnilta valtiolle siirrettävänä tehtävänä. Saadun selvityksen mukaan valmistelun aikana on katsottu, ettei tulkkauspalvelujen siirto Kansaneläkelaitokselle ole puitelaissa tarkoitettu uudelleenjärjestely. Siirron ei myöskään ole katsottu olevan puitelain 5 tai 6 §:ssä tarkoitettu toiminnan uudelleenjärjestely, jota koskisi puitelain 13 §:n 3 momentissa säädetty henkilöstön viiden vuoden irtisanomiskielto.

Suuri osa tulkkauspalveluista tuotetaan ostopalveluina. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan osittain tai kokonaan kunnan palveluksessa olevia tulkkeja on noin 40—50. Vaikka Kansaneläkelaitos voi esityksen mukaan hankkia palvelua myös julkisilta palveluntuottajilta ja osa kuntayhtymistä voi jatkossakin toimia palveluntuottajina, on selvää, etteivät kunnat ja kuntayhtymät enää ylläpidä tulkkipalveluja nykyisessä laajuudessa. Kansaneläkelaitoksen ilmoituksen mukaan sen tarkoitus on järjestää tulkkauspalvelut ostopalveluina eikä omana toimintanaan.

Saadun selvityksen mukaan tulkit ovat työllistyneet hyvin ja koulutetuista tulkeista on käytännössä ollut pulaa. Valiokunta pitää kuitenkin esityksen puutteena sitä, ettei kuntien henkilöstön aseman turvaamista ole valmistelun aikana ratkaistu tyydyttävällä tavalla. Valiokunnan käsityksen mukaan lakien täytäntöönpanossa on huolehdittava siitä, että kuntien palveluksessa nykyisin olevien tulkkien osaaminen ja työkokemus hyödynnetään uudessa järjestelmässä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että henkilöstön asema selvitetään vielä ennen lakien ehdotettua voimaantuloa 1.9.2010. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus)