Suomessa hätäkeskukset ovat olleet
vuosien 2001—2005 aikana toteutetusta hätäkeskusuudistuksesta
asti keskitetty 15 valtiolliseen hätäkeskukseen.
Hätäkeskusten päivystäjillä ei
ole paikallistuntemusta, mikä on aiheuttanut paljonkin
ongelmia ja jopa vaarantanut ihmishenkiä. Viime kaudella
tehty päätös keskittää hätäkeskukset
vielä suuremmiksi yksiköiksi oli suuri virhe,
jota ei pidä missään nimessä toteuttaa.
Hätäkeskusuudistus on kokonaisuudessaan sujunut varsin
takkuisesti. Alueellisten hätäkeskusten ongelmana
on muun muassa ollut se, ettei paikallistuntemus ole aina riittänyt
tehtävien hoitamiseen. Hätäkeskuksilla
on ollut myös vaikeuksia saada uutta, vakituista henkilökuntaa
työn raskauden vuoksi. Osittain työn raskaus johtuu
siitä, että paikallistuntemuksen puute vaikeuttaa hätäkeskuspäivystäjien
työtä.
Uudessa kuuden hätäkeskusalueen mallissa Uusimaa
muodostaa yhden hätäkeskusalueen, ja muu Suomi
jaetaan väestömäärältään
samansuuruisiin viiteen hätäkeskusalueeseen. Edellisen
sisäasiainministeri Holmlundin mukaan uudistuksen tavoitteena
on valtion tuottavuusohjelman tavoitteiden toteuttaminen ja palvelun
parantaminen. Muutokseen kuitenkin liittyy suuria riskejä alkaen
henkilöstön saatavuudesta, nykyisen henkilöstön
valmiudesta siirtyä paikkakunnalta toiselle ja paikallistuntemuksen
heikkenemisestä entisestään.
Jo aiemmin ja erityisesti nyt uuden hätäkeskusuudistuksen
myötä kansalaisilta on tullut runsaasti suoraa
palautetta hätäkeskusten palvelun puutteista sekä kuvauksia
erilaisista tapauksista, jotka ovat päättyneet
huonosti tai joissa on ollut kaikki edellytykset päättyä huonosti
hätäkeskuksen toiminnan heikkouden takia. Erilaisilla
keskustelupalstoilla ja gallupeissa hätäkeskusuudistus
on saanut täydellisen tyrmäyksen. Mielipidekyselyissä on
vaadittu koko hätäkeskuslaitoksen keskittämisen
purkamista.
Hätäkeskustoiminnan tavoitteena on turvata ihmisten
terveys ja henki sekä omaisuuden turva. Hätäkeskustoimintaa
varten perustettiin vuoden 2001 alussa sisäasiainministeriön
alainen hätäkeskuslaitos. Sitä johdetaan
yhdessä sisäasiainministeriön ja sosiaali-
ja terveysministeriön kesken. Suomessa toteutettiin valtakunnallinen
hätäkeskusuudistus vuosina 2001—2005.
Hätäkeskuslaitoksen internetsivujen mukaan: "Uudistuksen
avulla pyritään luomaan Suomeen tehokas, luotettava
sekä avun tarvitsijoita että yhteistyöviranomaisia
tasapuolisesti palveleva hätäkeskusjärjestelmä ja
näin parantaa turvallisuustasoa entisestään.
Hätätilanteessa avunpyyntöjä koskevat
ilmoitukset on voitava käsitellä asiantuntevasti
ja tehokkaasti sekä ilmoitusten edellyttämät
pelastus-, poliisi- sekä sosiaali- ja terveystoimen toimenpiteet
käynnistää niiden edellyttämällä kiireellisyydellä tasapuolisesti
koko maassa vuorokauden ajasta riippumatta." Monin paikoin näin
ei ole kuitenkaan käynyt. Erityisesti alueellinen tasavertaisuus
ja samantasoisen palvelun periaate eri puolilla Suomea ei ole toteutunut.
Valtion alueellistamispolitiikka on ollut paikoin epäjohdonmukaista.
Toisaalta Helsingistä on kalliilla rahalla ja väkisin
siirretty virastoja maakuntiin vain muutamien kymmenien työpaikkojen
tähden. Samalla on vaarannettu virastojen toiminta, koska
Helsingissä olleista työntekijöistä kaikki
eivät ole halunneet siirtyä viraston uudelle sijoituspaikkakunnalle
ja toisaalta sen ympäristössä ei aina
ole ollut saatavilla tarvittavia osaajia. Uuden rakentaminen ja
usein vuosikausia jatkuva päällekkäisten
toimintojen ylläpitäminen aiheuttavat myös
ylimääräisiä kustannuksia. Ja
toisaalta samanaikaisesti maakunnissa on lakkautettu useiden kansalaisille
tärkeiden palveluiden toimipisteitä ja keskitetty
ne yhä suurempiin yksiköihin isoihin maakuntakeskuksiin. Näin
on käynyt muun muassa poliisin, käräjäoikeuksien,
Kelan ja Verohallinnon osalta. Toimintojen keskittäminen
on vienyt palvelut yhä kauemmas valtaosalta kansalaisia,
erityisesti harvaan asutulla maaseudulla asuvilta. Kaikki tämä vaarantaa
kansalaisten tasavertaisen kohtelun. Näin on käynyt
myös hätäkeskuspalveluiden osalta.
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on pyytänyt ministeriöiltä selvitystä hätäkeskusten
toimintakyvystä. Oikeuskanslerin pyyntö koski
erilaisia tapauksia, joissa muun muassa ambulanssin tulo on viivästynyt.
Jonkalle eivät riittäneet selitykset vain näistä yksittäistapauksista,
vaan hän halusi selvittää myös
taustalla olevat perusongelmat.
Oikeuskanslerin selvityspyyntöjen lisäksi
hätäkeskusselonteon käsittelyn yhteydessä eduskunta
otti tiukan kannan siihen, että hätäkeskusten
ongelmat on ehdottomasti ratkaistava kansalaisten turvallisuuden
takaamiseksi. Eduskunnassa käsitellyn hätäkeskusselonteon
mukaan keskeiset ongelmat liittyvät erityisesti henkilöstön riittävyyteen
ja saatavuuteen, tietojärjestelmän viivästymiseen
ja puutteisiin, yhtenäisten toimintamenetelmien vakiintumattomuuteen
sekä määrärahojen tasoon. Erityisesti
maaseudun ja muuten harvaan asuttujen alueiden hälytyspalvelut ovat
selkeästi heikentyneet ja vaarantavat siten jo turvallisuuden
ja avun saamisen kohtuullisessa ajassa. Koko pelastusjärjestelmämme
on pystyttävä palvelemaan kansalaisia paikasta
ja ajasta riippumatta koko maassa.
Sisäasiainministeriön asettamaa hätäkeskusuudistusta
käsitellyttä työryhmää johtaneen
valtiosihteeri Antti Pelttarin mukaan uudistus pitää sisällään
myös työtapojen yhtenäistämistä ja
tietojärjestelmien uudistamista. Nämä ovat
sinänsä kannatettavia kehityskohteita, mutta ne
eivät yksinään riitä poistamaan
paikallistuntemuksen puutetta ja osaavan henkilöstön
saatavuutta. Keskeisin ongelma nykyisten hätäkeskusten
toiminnassa on ollut keskittämisen myötä tullut
paikallistuntemuksen puute ja siitä seuranneet lukuisat virheet
avun toimittamisessa perille, asiantuntevan ja ammattitaitoisen
henkilöstön saaminen keskitettyihin yksiköihin
sekä hätäkeskuslaitoksen johtamisjärjestelmän
puutteellisuus.
Koko hätäkeskusten jo nyt tehty keskittäminen
tulisi vahvasti kyseenalaistaa ja selvittää mahdollisuudet
paluuseen kohti pienempiä ja paikallisempia hätäkeskuksia.
Tietojärjestelmien kehittämisellä, hankintojen
keskittämisellä ja muulla toimintatapojen kehittämisellä voitaisiin saavuttaa
vähintään yhtä merkittäviä säästöjä kuin
hätäkeskusten keskittämiselläkin.
Samalla voitaisiin turvata hyvän paikallistuntemuksen avulla
kansalaisille hyvät ja turvalliset hätäkeskuspalvelut.
Paikalliset hätäkeskukset voivat toimia muiden
viranomaisten kanssa samoissa tiloissa, kuten poliisin, palolaitosten
ja terveydenhuoltolaitosten yhteydessä. Näin voidaan
säästää myös kiinteistökustannuksissa.
Eräänä keskeisenä perusteluna
keskittämisen jatkamiselle on ollut henkilöstön
saamisen turvaaminen. Täysin selvittämättä on
se, miten kyettäisiin hyödyntämään
jo lähellä eläkeikää olevien
poliisien, palomiesten ja sairaanhoitajien ammattitaitoa hätäkeskustoiminnassa.
He eivät välttämättä kykene
enää toimimaan kenttätyössä,
mutta hätäkeskustyöhön heillä olisi
rautainen ammattitaito ja kokemus. Hätäkeskusuudistusten
yhteydessä on luvattu turvata ihmisten terveys, henki ja
omaisuuden turva, mutta nämä lupaukset ovat jo
osittain jääneet toteutumatta jo tehtyjen hätäkeskusten
keskittämisten vuoksi. Uuden hätäkeskusuudistuksen
toteuttaminen tulee entisestään lisäämään
riskejä ihmisten turvallisuuden kannalta.