Yleisperustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan (StVL
20/2009 vp) todennut, että nyt käsiteltävänä oleva
hallituksen esitys ja sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltu
hallituksen esitys laiksi työttömyysturvalain
ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE
179/2009 vp) muodostavat yhden kokonaisuuden,
joka olisi voitu antaa eduskunnalle yhtenä esityksenä, jolloin
uudistuksen kokonaisuus hahmottuisi selkeämmin.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
yhtyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemykseen.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että näin merkittävät uudistukset
jatkossa kootaan yhtenäisiksi, hyvin valmistelluiksi kokonaisuuksiksi
ja tuodaan eduskunnan käsiteltäviksi niin hyvissä ajoin, että niiden
huolellinen käsitteleminen eduskunnassa on mahdollista.
Valiokunta painottaa, että sen palvelu- ja etuusjärjestelmän,
jolla pyritään tukemaan työttömien
työnhakijoiden toimeentuloa ja uudelleen työllistymistä,
tulisi olla mahdollisimman selkeä ja ymmärrettävä,
jotta stressaavan elämäntilanteen kohtaama kansalainen voisi
mahdollisimman helposti selvittää, mitä velvollisuuksia,
etuja ja oikeuksia hänelle lainsäädännön
mukaan kuuluu.
Työnhakijan omaehtoisen opiskelun tukeminen
Esityksellä parannetaan työnhakijan mahdollisuuksia
kehittää työllistymisvalmiuksiaan säätämällä työttömyysetuudella
tuettavasta työnhakijan omaehtoisesta opiskelusta. Uudistuksen taustalla
on huoli osaavan työvoiman pulasta ja halu kannustaa työttömiä kouluttautumaan.
Parantamalla työttömien koulutustasoa ja työllistymisedellytyksiä pyritään
vahvistamaan Suomen kilpailukykyä ja hyvinvointiyhteiskunnan
pohjaa.
Valiokunta pitää uudistusta merkittävänä. Esityksellä toteutetaan
osaltaan parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän
asettamia tavoitteita ja ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen
kokonaisuudistuksen (AKKU) johtoryhmän toimenpide-ehdotuksia,
joilla pyritään parantamaan aikuisväestön
mahdollisuuksia kehittää osaamistaan koko työuran
ajan erilaisissa elämäntilanteissa ja työmarkkina-asemasta riippumatta.
Esityksen mukaan 25 vuotta täyttäneellä työnhakijalla
on jatkossa nykyistä laajemmat ja joustavammat mahdollisuudet
työttömyysetuudella tuettaviin
ammatillista osaamista parantaviin omaehtoisiin opintoihin kaikilla koulutusasteilla,
silloin kun työ- ja elinkeinotoimisto on todennut koulutustarpeen
ja arvioinut omaehtoisen opiskelun työvoimapoliittisesti
tarkoituksenmukaisimmaksi keinoksi parantaa ammattitaitoa, työllistymistä tai
työssäpysymistä. Linjaus merkitsee
sitä, että työttömän
omaehtoisessa koulutuksessa säilyy edelleen työvoimapoliittinen
harkinta eikä uudistuksella ole tarkoitus rakentaa opintotukijärjestelmälle
rinnakkaista järjestelmää.
Tukijärjestelmä selkiytyy, kun työttömyysaikaiset
koulutusetuudet yhdistetään yhdeksi etuudeksi
ja työtön saa samansuuruista etuutta siitä riippumatta,
osallistuuko hän työ- ja elinkeinotoimiston hankkimaan
koulutukseen vai itse hankkimaansa koulutukseen. Samalla omaehtoiseen
koulutukseen osallistumisen ehtona olevasta 10 vuoden työhistoriavaatimuksesta luovutaan.
Tuen ehtona on, että työ- ja elinkeinotoimisto hyväksyy
omaehtoisen koulutuksen ja katsoo sen edistävän
työttömän työllistymistä.
Valiokunta korostaa, että työ- ja elinkeinotoimiston tulee
arvioida omaehtoisen opiskelun työvoimapoliittista tarkoituksenmukaisuutta
yhteistyössä työnhakijan kanssa. Valiokunta
painottaa, että sopivan koulutuspaikan löytyessä työnhakusuunnitelman
täydentämisen tulee tapahtua työ- ja
elinkeinotoimistossa nopeasti ja joustavasti.
Valiokunta painottaa työ- ja elinkeinotoimistojen henkilöstön
osaamisen vahvistamista ja alueellista yhteistyötä koulutussektorin
kanssa niin, että työ- ja elinkeinotoimistoissa
on riittävästi tietoa opiskeluvaihtoehdoista ja
niiden tuottamista valmiuksista työnhakijan omaehtoista
opiskelua koskevan päätöksenteon pohjaksi. Työ-
ja elinkeinotoimistojen ohjaus- ja neuvontahenkilöstöltä vaaditaan
hyvää koulutusjärjestelmän ja
-tarjonnan tuntemusta. Valiokunta pitää tärkeänä kiinteää yhteistyötä opetushallinnon
ja työ- ja elinkeinohallinnon kesken ja korostaa työ-
ja elinkeinohallinnon henkilöstön koulutustarpeiden
huomioon ottamista järjestettäessä täydennyskoulutusta
aikuiskoulutuksen opetus-, neuvonta- ja ohjaushenkilöstölle.
Omaehtoisen koulutuksen hyväksyminen osaksi työttömän
henkilön työllistymissuunnitelmaa edellyttää työ-
ja elinkeinotoimiston suorittamaa koulutustarveharkintaa. Valiokunta katsoo,
että tämän harkinnan pitäisi
olla suhteellisen väljää, koska lähtökohtaisesti
tutkinnon suorittanut henkilö on työmarkkinoilla
yleensä aina paremmassa asemassa kuin henkilö,
jolta koulutus puuttuu tai tutkinto on jäänyt
kesken.
Aluehallintouudistuksen yhteydessä hyväksytyn
strategia-asiakirjan mukaan aikuiskoulutusta koskevaa alueellista
yhteistyötä vahvistetaan ja alueiden muuttuviin
osaamis- ja koulutustarpeisiin vastaamista edistetään
elinikäisen oppimisen periaatteella. Myös työvoimatoimikunnat pyrkivät
ennakoimaan oman alueensa tulevia työvoimatarpeita ja edistämään
koulutustarjonnan mahdollisuuksia vastata työvoiman kysyntään
eri aloilla.
Etuusuudistus lisää omaehtoisen aikuiskoulutuksen
kysyntää. Aikuiskoulutuksen tarjontaa on vuoden
2009 kahdessa lisätalousarviossa ja vuoden 2010 talousarvioesityksessä lisätty
merkittävästi taantuman vaikutusten lieventämiseksi sekä AKKU-johtoryhmän
ehdotusten toteuttamiseksi. Opetusministeriön arvion mukaan
lisätyn koulutustarjonnan pitäisi riittää ainakin
lyhyellä aikavälillä myös työttömien
omaehtoisen koulutuksen kysynnän tarpeisiin. Etuusuudistuksen
vaikutuksia kysynnän kehitykseen ja tarjonnan riittävyyteen
tulee kuitenkin tarkoin seurata ministeriöiden yhteistyönä.
Myös opiskelijavalintoja ja koulutuksen järjestämisaikatauluja
koskevat kysymykset on selvitettävä opetushallinnon
ja työ- ja elinkeinohallinnon yhteistyönä,
jotta työttömän omaehtoinen opiskelu voisi
tapahtua työ- ja elinkeinotoimistossa laadittujen arvioiden
ja suunnitelmien mukaisesti.
Omaehtoiseen opiskeluun liittyvä 25 vuoden ikäraja
Säännökset työttömyysetuudella
tuetusta työnhakijan omaehtoisesta opiskelusta eivät
koske alle 25-vuotiaita työnhakijoita. Ehdotettavan etuusjärjestelmän
uudistuksen tarkoituksena on työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen
tavoitteisiin liittyen parantaa nimenomaan aikuisväestön ammattitaitoa
ja mahdollisuuksia saada työtä tai säilyttää työpaikka.
Tarkoituksena ei ole korvata opintotukijärjestelmää tai
muita vastaavia opintojen aikaisia tukimuotoja, minkä vuoksi
alle 25-vuotiaiden henkilöiden omaehtoisten opintojen ensisijaisina
tukimuotoina säilyisivät jatkossakin opintotukilaissa
säädetyt tuet. Tällä pyritään
ehkäisemään tilannetta, jossa peruskoulun
tai lukion päättäneitä rekisteröityisi
työnhakijoiksi ja pyrkisi saamaan myöhempien opiskelujensa
ajalta opintotukea korkeampaa työttömyysetuutta.
Ikärajan asettaminen ei heikennä nykytilaan verrattuna
nuorten työttömien mahdollisuuksia saada työttömyysetuutta
omaehtoisen opiskelun ajalta. Nykyisen koulutuspäivärahan
saamisen edellytyksenä on 10 vuoden työhistoria,
joten sillä on voinut aloittaa opinnot käytännössä vasta
28-vuotiaana.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin näkemys,
jonka mukaan alle 25-vuotiaalla tulisi olla mahdollisuus opiskella
omaehtoisesti työttömyysetuudella tuettuna, jos
hänellä on jo ammatillinen tutkinto. Valiokunta
ei pidä tällaisen poikkeuksen tekemistä välttämättömänä,
koska nuorella on tällöin melko tuore ammatillinen
koulutus eikä sen vuoksi yleensä ole tarpeellista,
että hänen uudelleenkoulutustaan tuettaisiin työttömyysturvajärjestelmästä. Tarvittaessa
nuori voi kuitenkin päästä työvoimapoliittiseen
aikuiskoulutukseen ja saada työttömyysetuutta
tällä perusteella.
Opintojen edistymisen seuranta
Lakiehdotuksen mukaan työ- ja elinkeinotoimisto seuraa
työnhakijan opintojen etenemistä työnhakusuunnitelmassa
sovitulla tavalla. Jos työnhakija ei etene opinnoissaan
riittävästi, työ- ja elinkeinotoimisto
päättää, ettei työnhakijan omaehtoista
opiskelua voida enää tukea työttömyysetuudella.
Oikeus työttömyysetuuteen lakkaa tällöin
ajankohdasta, josta työnhakijan opintojen ei voida katsoa
edenneen riittävästi.
Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan
säännös "on kirjoitettu siten, että työ-
ja elinkeinotoimistolla ei ole harkinnanvaraa sen suhteen, lopettaako
se työnhakijan oikeuden opiskelun tukemiseksi maksettavaan
työttömyysetuuteen tarvittaessa takautuvasti.
Työ- ja elinkeinoministeriö ei pidä mahdollista
takautuvaa etuusoikeuden menettämistä kohtuuttomana,
koska työnhakijalla on aina tiedossaan se, miten hänen
tulisi edistyä opinnoissaan. Lisäksi korkeakouluopinnoissa
vaadittava kuukausittainen opintopistemäärä lasketaan
opiskelukuukausien keskiarvona, joten esimerkiksi yhden tentin reputtaminen
ja uusiminen ei aiheuttane etuusoikeuden katkaisemista. Jos takautuvilta etuuden
menetyksiltä haluttaisiin välttyä, työ-
ja elinkeinotoimisto joutuisi seuraamaan työnhakijan opintojen
etenemistä ja osallistumista opetuksiin huomattavasti suunniteltua
useammin. Tätä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena
työnhakijan, oppilaitoksen eikä työ-
ja elinkeinotoimiston kannalta."
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan pitänyt
tärkeänä, että opintojen etenemistä seurattaisiin
sellaisella tavalla ja tiheydellä, etteivät
mahdolliset opintojen hidastumiset tai keskeytymiset johtaisi taannehtivasti
pitkältä ajalta tuen takaisinperintään.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy
sosiaali- ja terveysvaliokunnan huoleen.
Valiokunta korostaa, että työ- ja elinkeinotoimistojen
sekä oppilaitosten tulee informoida koulutukseen hakeutuvia
työttömiä hyvin opintojen edistymisen
vaikutuksesta etuuksien saamiseen. Kun työ- ja elinkeinotoimiston
edustaja sopii työnhakijan kanssa omaehtoisen koulutuksen
ottamisesta työnhakusuunnitelmaan, hänen tulee
samalla antaa työnhakijalle selkeät ohjeet siitä,
mitä tulee tehdä opintojen alkaessa viivästyä,
jotta välttyy etuuksien takaisinperinnältä.
Omaehtoisen koulutuksen tukijärjestelmän muutoksen
tavoitteena on kannustaa aikuisia hakeutumaan koulutukseen, joka
nostaa heidän osaamistasoaan ja parantaa työllistymismahdollisuuksia.
Erityisesti on pidetty tärkeänä saada koulutuksen
piiriin ne henkilöt, joilla ei ole lainkaan ammatillista
koulutusta tai joiden ammatillinen koulutus on aikoinaan jäänyt
kesken. Oppimisvaikeudet ovat voineet olla yhtenä syynä siihen,
että koulutukseen ei ole hakeuduttu tai päästy
taikka koulutus on keskeytetty. Valiokunta pitää tärkeänä,
että seurataan, kuinka merkittävästi
tämä lainmuutos auttaa tätä kohderyhmää.
Työn ohella opiskelleen työnhakijan oikeudesta
työttömyysetuuteen
Valiokunta on useissa mietinnöissään
ja lausunnoissaan vuosien varrella kiinnittänyt huomiota työn
ohella opiskelleiden henkilöiden vaikeuksiin saada työttömyysetuutta,
jos he jäävät työttömiksi
opiskelujen ollessa kesken. Ongelma on liittynyt siihen, että opinnot
on usein tulkittu päätoimisiksi ja työttömyysetuus
on evätty sillä perusteella, että työnhakijan
ei ole katsottu olevan työmarkkinoiden käytettävissä.
Työ- ja elinkeinoministeriö on lähettänyt opintojen
sivu- tai päätoimisuutta koskevasta tulkinnasta
kirjeen työ- ja elinkeinotoimistoille keväällä 2009.
Kirjeessä korostetaan, että vallitsevassa talous-
ja työllisyystilanteessa on tärkeää,
että lomautetut ja irtisanotut pitävät
yllä ja kehittävät ammattitaitoaan ja
työllistymisvalmiuksiaan. Tästä syystä ministeriö kehottaa
työ- ja elinkeinotoimistoja käyttämään
niille jäävää harkintavaltaa
hakijaystävällisesti opintojen sivu- tai päätoimisuudesta
päätettäessä.
Valiokunta yhtyy ministeriön kirjeessä esitettyihin
näkemyksiin ja pitää erittäin
tärkeänä, ettei esimerkiksi iltaopiskelijana
aloitettu tutkintoon johtava koulutus estä työttömyysturvan saantia,
jos opiskelija osoittaa, että hän on kokoaikaisessa
työssä ollessaan edennyt opinnoissaan normaalisti.
Valiokunta korostaa lisäksi, että päätoimisiksi
tulkittavat opinnot tulee mahdollisuuksien mukaan sisällyttää työnhakusuunnitelmaan
omaehtoisena koulutuksena niin, että vältytään
tilanteilta, joissa työnhakija joutuu keskeyttämään
opintonsa saadakseen työttömyysturvaa.
Ylläpitokorvaukset
Työvoimapoliittisten toimenpiteiden ja työttömyysetuudella
tuetun työnhakijan omaehtoisen opiskelun ajalta maksettavaa
ylläpitokorvausta esitetään korotettavaksi
yhdellä eurolla ja työssäkäyntialueen
ulkopuolella järjestettävien toimenpiteiden ja
opiskelun ajalta maksettavaa korotettua ylläpitokorvausta
kahdella eurolla.
Valiokunta pitää korotuksia tärkeinä ja
tarpeellisina ottaen huomioon elin- ja matkustuskustannusten nousu,
joka on tapahtunut vuoden 2004 alusta tehdyn edellisen korotuksen
jälkeen. Valiokunta painottaa, että on tärkeää huolehtia
ylläpitokorvausten säilymisestä kustannuskehityksen
mukana.
Uudistuksen yhteydessä yhtenäistetään
ylläpitokorvausten maksamista niin, että oikeus
ylläpitokorvaukseen koskee työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen
ja työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun
lisäksi kaikkia työmarkkinatoimenpiteitä.
Valiokunta pitää uudistusta tärkeänä ja
korostaa, että osallistumista aktiivitoimenpiteisiin on
tärkeää kannustaa korvaamalla osallistumisesta
aiheutuvat kustannukset ylläpitokorvauksella.
Työ- ja elinkeinotoimistojen resurssit
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt
huomiota työhallinnon resurssien riittävyyteen.
Valiokunta korostaa, että työ- ja elinkeinotoimistoissa
tulee osoittaa resursseja asiakkaan koulutustarpeiden, -mahdollisuuksien
ja -vaihtoehtojen selvittelyyn ja työnhakusuunnitelmien
yksilölliseen laadintaan.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää uudistuksen
toteuttamista haasteellisena työ- ja elinkeinotoimistoille.
Lomautettujen ja irtisanottavien määrän
kasvaessa toimistoissa tulisi pystyä palvelemaan entistä suurempaa
asiakaskuntaa entistä yksilöllisemmin. Vaikka
uudistuksen suomia kouluttautumismahdollisuuksia käyttävät todennäköisimmin
lyhyen työttömyyden omaavat, aktiiviset ja elämänhallinnaltaan
kunnossa olevat asiakkaat, tulisi TE-toimistoissa pystyä edelleen
myös pitkäaikaistyöttömien ja
heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien aktivointiin.
Valiokunnan näkemyksen mukaan TE-toimistojen resursseja
tulisi vahvistaa työn lisääntymistä vastaavasti.
Omaehtoisen opiskelun lisääntyminen ei nykyisessä suhdannetilanteessa
vähennä työvoimapoliittisen koulutuksen
tarvetta. Sisällöltään laadukasta
koulutusta pitäisi pystyä tarjoamaan eri osissa
maata kysyntää vastaavasti. Sosiaali- ja terveysvaliokunta
pitää kohtuuttomana tilannetta, että monilla
alueilla työvoimapoliittiseen koulutukseen pääsy
on suhteellisesti vaikeampaa kuin korkeakouluopintoihin pääsy.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että työvoimapoliittisen koulutuksen järjestämiseen
pystytään varaamaan lisäresursseja.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
yhtyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa esitettyihin
näkemyksiin tarpeesta turvata työhallinnon resurssien
riittävyys lisääntyneen asiakasmäärän
ja kasvavien laatuvaatimusten paineessa. Valiokunta pitää kuitenkin
tärkeänä, että TE-toimistoissa
resursseja kohdennetaan ensisijaisesti nuorten, vastavalmistuneiden
ja juuri työttömäksi jääneiden
aktivoimiseen. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että hallituksen esityksen tavoitteiden saavuttaminen turvataan
huolehtimalla tarvittavien resurssien ohjaamisesta työ- ja
elinkeinotoimistoille.
Yksityiskohtaiset perustelut
6. luku. Ammatillisen kehittymisen palvelut
1 §. Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus
ja koulutuksen ajalta maksettavat etuudet.
Peruslakivaliokunnan lausuntoon viitaten työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta esittää, että julkisesta
työvoimapalvelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (1344/2002)
18 ja 19 §:ään sisältyvät säännökset
edellytyksistä, jotka koskevat korkeakoulututkinnon ja
lukio-opintojen hankkimista työvoimapoliittisena aikuiskoulutuksena, siirretään
lain tasolle lisäämällä 6 lukuun
uusi 1 a ja 1 b §. Pykälän
3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen
jäisi valtuus säätää valtioneuvoston
asetuksella muista työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen
hankintaa koskevista seikoista.
1 a §. Työvoimapoliittisena aikuiskoulutuksena hankittava
korkeakoulututkinto.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta esittää,
että 6 lukuun lisätään uusi
1 a §, johon otetaan julkisesta työvoimapalvelusta
annetun valtioneuvoston asetuksen (1344/2002)
18 §:ssä olevat säännökset
korkeakoulututkinnon hankkimisesta työvoimapoliittisena
aikuiskoulutuksena.
Pykälän 1 momentissa säädetään
korkeakouluopintojen hankkimisesta. Momentti koskisi sekä ammattikorkeakoulussa
suoritettavaa tutkintoa että yliopistossa suoritettavaa
alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa. Ammattikorkeakoulututkintoa
koskevista tarkemmista edellytyksistä säädettäisiin
2 momentissa ja yliopistossa suoritettavasta alemmasta ja ylemmästä korkeakoulututkinnosta
3 momentissa. Pykälässä käytetyt
käsitteet vastaavat vakiintunutta työhallinnon
toimialalla käytettyä käsitteistöä.
1 b §. Työvoimapoliittisena
aikuiskoulutuksena hankittavat lukio-opinnot.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon
viitaten valiokunta esittää, että 6 lukuun
lisätään uusi 1 b §,
jossa säädetään lukio-opintojen
hankkimisesta työvoimapoliittisena aikuiskoulutuksena nykyistä julkisesta
työvoimapalvelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (1344/2002)
19 §:ää vastaavasti.
Pykälässä mainitulla ammatillisella
koulutuksella viitataan kaikkeen toisen asteen ja korkea-asteen
tutkinnon tai tutkinnon osan suorittamiseen tai muuhun ammatillista
pätevyyttä edistävään
jatko- ja lisäkoulutukseen. Käsite vastaa muussa
työhallinnon toimialan lainsäädännössä käytettyä käsitteistöä.
7. luku .Työllistymisen edistäminen työllisyysmäärärahojen
avulla
7 §. Kuntoutus-, koulutus- tai työntekomahdollisuuden
järjestäminen.
Hallituksen esityksessä työttömyysturvalain
ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE
179/2009 vp) ehdotetaan lisäpäiväoikeuden
alkamisikää nostettavaksi 59 vuodesta 60 vuoteen.
Muutos koskisi niitä työnhakijoita, jotka ovat
syntyneet vuonna 1955 tai sen jälkeen. Esityksen perusteluissa
on lisäksi todettu, että ikärajan noston
vuoksi kuntien velvoitetta työllistää ikääntyneitä työntekijöitä laajennetaan
koskemaan niitä työttömiä, jotka lainmuutoksen
vuoksi eivät enää olisi lisäpäiviin
oikeutettuja. Tätä koskevia muutosehdotuksia ei
kuitenkaan sisälly kyseiseen hallituksen esitykseen eikä myöskään
nyt käsiteltävänä olevaan hallituksen
esitykseen.
Valiokunta esittää, että ikärajan
nostosta johtuva kuntien työllistämisvelvoitteen
muutos tehdään siten, että nykyinen 7 §:n
1 momentti, joka koskee ennen vuotta 1950 syntyneitä, kumotaan tarpeettomana
ja nykyinen 2 momentti siirtyy 1 momentiksi siten muutettuna,
että 59 vuoden ikäraja muutetaan 60 vuodeksi.
Pykälän muihin momentteihin tehdään
1 momentin kumoamisesta johtuvat tekniset muutokset.
8 §. Työllistämisvelvoitteen
rajoitukset ja lakkaaminen.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi
7 §:n muutoksista johtuvat muutokset.
9. luku. Työttömyysetuudella tuettu työnhakijan
omaehtoinen opiskelu
4 §. Sopiminen opiskelusta työnhakusuunnitelmassa.
Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että ajankohdasta,
jolloin työnhakijan omaehtoisen opiskelun tukemisesta työttömyysetuudella
on viimeistään sovittava työnhakusuunnitelmassa,
tulisi säätää laissa. Tämän vuoksi
valiokunta esittää säädöstä muutettavaksi
siten, että asetuksen antamisvaltuus poistetaan. Ehdotetun
pykälän mukaan omaehtoisen koulutuksen tukemisesta
on sovittava suunnitelmassa ennen opintojen aloittamista. Opintojen aloittamisella
tarkoitetaan opintojen tosiasiallista aloittamista. Koska työnhakijan
kannalta on tärkeää tietää mahdollisimman
varhaisessa vaiheessa, voidaanko kyseisten opintojen suorittamista
tukea työttömyysetuudella, työnhakijoita on
syytä opastaa siihen, että he saattavat asian työ-
ja elinkeinotoimiston harkittavaksi heti, kun tieto opiskelupaikan
saamisesta on tullut.
Opiskelijalla ei ole subjektiivista oikeutta saada työttömyysetuutta
omaehtoiseen opiskeluunsa, vaan työ- ja elinkeinotoimisto
päättää koulutuksen ottamisesta
työnhakusuunnitelmaan tarkoituksenmukaisuusharkinnan pohjalta.
Tästä syystä työnhakijalle ei
esitetä annettavaksi valitusoikeutta päätökseen.
Ottaen huomioon, että kyseessä on varsin
tärkeä päätös työnhakijan
kannalta, valiokunta korostaa, että harkinnan tulee olla
tasapuolista ja tosiasioihin perustuvaa ja kielteisen päätöksen
perusteet tulee selvittää huolellisesti työnhakijalle.