Perustelut

Puolustusmateriaalialan kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä alan kilpailukyvyn ja elinkelpoisuuden säilyttämiseksi tilanteessa, jossa sekä koti- että maailmanmarkkinat supistuvat ja kilpailutilanne kiristyy. Puolustusmateriaalialan kansainvälinen yhteistyö on keskeinen osa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Eduskunta on korostanut Suomen puolustusmateriaalialan teollisuuden kilpailukyvyn parantamisen sekä sen toiminnan pitkäjänteisen suunnittelun turvaamisen tärkeyttä viimeksi mietinnössään PuVM 2/2001 vp. Pohjoismaat ovat Suomen luontainen viiteryhmä tässä yhteistyössä, jota on tiivistetty koko 1990-luvun ajan. Käsiteltävänä oleva sopimus Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten välillä tukee ja vahvistaa tätä yhteistyötä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sopimus tulee olemaan erityisen merkityksellinen niiden yritysten osalta, joilla on tuotantoa ennestään kahdessa tai kolmessa sopimusmaassa, mutta se antaa hyvät puitteet myös uusille yhteistyöhankkeille. Sopimus luo myös puitteet Pohjoismaiden välisille huoltovarmuusjärjestelyille, vientivalvonnalle ja vastakauppasäädösten soveltamiselle.

Suomi on perinteisesti ollut aktiivinen kansainvälisessä yhteistyössä puolustusmateriaalialalla sekä vientivalvonnassa. Suomi on jäsen Länsi-Euroopan puolustusmateriaaliryhmässä (WEAG) vuodesta 2000. Jäsenyyden myötä Suomella on ollut paremmat mahdollisuudet osallistua eurooppalaiseen puolustusmateriaaliyhteistyöhön. Euroopan unionissa puolustusmateriaaliyhteistyötä on kehitetty Amsterdamin sopimuksen 17 artiklan puitteissa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Pohjoismaat eivät sinänsä muodosta yhtenäistä perinteistä kaupallista yhteistyöaluetta puolustusmateriaalialalla. Euroopan unionin sisäinen rakennemuutos ja turvallisuuspoliittiset tavoitteet ovat viime vuosina antaneet virikkeitä myös laajempiin yhteistyöhankkeisiin. Käsiteltävänä oleva pohjoismaisen yhteistyön vahvistaminen ei kuitenkaan ole ristiriidassa EU:n puitteissa tapahtuvan yhteistyön kanssa, jossa Suomi on ollut aktiivinen erityisesti huoltovarmuuden kehittämisessä.

Hallituksen esityksessä todetaan, että huoltovarmuus on pystyttävä turvaamaan myös tilanteessa, jossa kotimaista alan teollisuutta uudelleenjärjestelyjen vuoksi siirretään ulkomaille. Myös em. puolustusselonteossa todettiin, että mahdollisuudet turvata maamme huoltovarmuutta pelkästään kansallisin toimenpitein ovat heikentyneet. Kriisitilanteissa Suomi voi selonteon mukaan olla vain rajoitetusti omavarainen.

Hallituksen esityksessä on todettu, että ampumatarvike- ja räjähdealan huoltovarmuus pyritään tässä tilanteessa turvaamaan yhteisin valtiosopimustasoisin järjestelyin. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy puolustusvaliokunnan kantaan, että kyse on huoltovarmuuden kannalta erittäin keskeisestä teollisuudenalasta, jolla on tällä hetkellä vakavia tilausten pienenemisestä johtuvia kannattavuusongelmia. Valiokunta pitää tärkeänä, että rakennekehityksessä otetaan teollisuuden tarpeiden ohella keskeisesti huomioon myös Suomen puolustuksen tarpeet.

Sopimuspuolet sitoutuvat varmistamaan sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden saatavuuden rauhan, kriisitilanteen ja sodan aikana kansallisten puolustusvoimien käyttöön. Puolustusvaliokunnan tavoin valiokunta kiinnittää huomiota sopimukseen sisältyvään neuvottelumenettelyyn kriisitilanteessa. Mikäli tällainen tilanne vaikuttaa yhteen tai useampaan sopimuspuoleen, osapuolet neuvottelevat välittömästi keskenään ratkaistakseen mahdolliset ongelmat, joita liittyy soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden toimitukseen niiden omille puolustusvoimille. Toimitusten järjestämiseen ja avustamiseen liittyen sopimus sisältää valiokunnan mielestä tärkeän ja välttämättömän poikkeuksen kansainvälisten velvoitteiden ja kansallisten näkökohtien perusteella. Tämä pitää sisällään käytännössä niin Naton jäsenmaiden velvoitteita kuin Suomen ja Ruotsin sotilaallisesta liittoutumattomuudesta aiheutuvia velvoitteita.

Valiokunta katsoo tarkoituksenmukaiseksi sopimuksen toteuttamisen ja myös yritysten viennin kehittämisen kannalta, että vientivalvontaa yhdenmukaistetaan ja luodaan yhteisiä sääntöjä sopimuspuolten välille. Valiokunta toteaa, että sopimus täydentää olemassa olevaa vientivalvontasäännöstöä. Soveltaminen on kuitenkin alisteinen sopimuspuolten muille kansainvälisille sitoumuksille ja velvoitteille, kuten esityksessäkin todetaan.

Vientivalvonnassa sopimus tuo yhteistyöhön osallistuville yrityksille uuden velvoitteen toimittaa viranomaiselle tietoja vientiin liittyvistä markkinointisuunnitelmista. Vastaavasti sopimus edellyttää Suomessa myös uutta hallinnollista menettelyä eli ennakkotietoa yrityksille markkinointia varten. Yritysten kannalta ennakkotietomenettely parantaa toiminnan, tuotannon ja viennin pitkäjänteistä suunnittelua. Menettely muistuttaa kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnassa jo käytössä olevaa menettelyä. Valiokunta korostaa kuitenkin, että ennakkotietomenettelyssä viejälle annettu tieto hyväksyttävistä markkinointikohteista ei ole viranomaista sitova, eikä se poista vientiluvan tarvetta varsinaisen vientitapahtuman ajankohtaistuessa. Puolustusvaliokunta on lausunnossaan korostanut, että tämä menettely ei muuta tai kumoa sopimuspuolten kansallista vientivalvontalainsäädäntöä eikä kansallinen päätösvalta vientivalvonnassa muutu. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy puolustusvaliokunnan kantaan ja korostaa tässä yhteydessä erityisesti julkisuusperiaatteen noudattamista vientilupapäätöksien käsittelyssä myös vastaisuudessa.

Sopimuspuolet luopuvat kansallisia vastakauppoja koskevien vaatimusten tiukasta soveltamisesta. Nykyiset vastakauppoihin liittyvät vaatimukset korvataan ylläpitämällä maakohtaisia vastakauppatilejä ja laatimalla viiden vuoden välein arviointiraportteja vastakauppataseen toteutumisesta. Puolustusvaliokunta on perustellusti kiinnittänyt huomiota siihen, että etenkin alkuvaiheessa on tärkeää seurata, miten tasapaino käytännössä sopimuspuolten välillä toteutuu.

Sopimuksen soveltamista varten perustetaan hallitustenvälinen konsultatiivinen ryhmä. Valiokunta pitää tätä konsultatiivista menettelyä tarpeellisena sopimuksen käytännön toteutumisen seurannassa. Ryhmän puitteisssa on myös mahdollista selvittää, miten alan teollisuus on pystynyt käytännössä hyödyntämään sopimusta.