Perustelut

Valiokunta pitää hallituksen esitykseen sisältyvää sopimusta ja siihen liittyviä lakiehdotuksia tarkoituksenmukaisina pohjoismaisen ja kotimaisen puolustusmateriaaliteollisuuden kannalta. Yritystason yhteistyötä on viime vuosina tehty Pohjoismaissa erityisesti ampumatarvike- sekä ruuti- ja räjähdeteollisuudessa. Puolustusteollisuuden rakennemuutos on jatkunut viime vuosina voimakkaana kansallisella, pohjoismaisella ja eurooppalaisella tasolla.

Puolustusmateriaalialan teollisuuden kilpailukyvyn parantamista ja sen toiminnan pitkäjänteisen suunnittelun turvaamista korostettiin esimerkiksi eduskunnalle annetussa selonteossa "Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2001" (VNS 2/2001 vp) sekä siitä annetussa puolustusvaliokunnan mietinnössä PuVM 2/2001 vp. Puolustusvaliokunta katsoi mietinnössään, että suomalainen puolustusteollisuus verkottuu jatkossa yhä enenevässä määrin pohjoismaisen ja eurooppalaisen teollisuuden kanssa. Valiokunnan mielestä on epärealistista olettaa, että mikään puolustusteollisuutemme alue voisi toimia pelkästään omien puolustusvoimiemme tilausten varassa.

Puolustusvaliokunta toteaa, että käsiteltävänä oleva sopimus on luonteva jatko kansainvälisen yhteistyön kehittämiselle ja luo edellytyksiä tämän yhteistyön tiivistämiselle. Sopimus luo samalla puitteet Pohjoismaiden välisille huoltovarmuusjärjestelyille, vientivalvonnalle ja vastakauppasäädösten soveltamiselle.

Hallituksen esityksessä todetaan, että huoltovarmuus on pystyttävä turvaamaan myös tilanteessa, jossa kotimaista alan teollisuutta uudelleenjärjestelyjen vuoksi siirretään ulkomaille. Myös em. puolustusselonteossa todettiin, että mahdollisuudet turvata maamme huoltovarmuutta pelkästään kansallisin toimenpitein ovat heikentyneet. Kriisitilanteissa Suomi voi selonteon mukaan olla vain rajoitetusti omavarainen.

Hallituksen esityksessä on todettu, että ampumatarvike- ja räjähdealan huoltovarmuus pyritään tässä tilanteessa turvaamaan yhteisin valtiosopimustasoisin järjestelyin. Valiokunta toteaa, että kyse on huoltovarmuuden kannalta erittäin keskeisestä teollisuudenalasta, jolla on tällä hetkellä vakavia tilausten pienenemisestä johtuvia kannattavuusongelmia. Rakennejärjestelyt ovat kesken ja ylikapasiteettia on vielä Pohjoismaissakin. Valiokunta pitää tärkeänä, että rakennekehityksessä otetaan teollisuuden tarpeiden ohella keskeisesti huomioon myös Suomen puolustuksen tarpeet.

Valiokunta kiinnittää huomiota sopimukseen sisältyvään neuvottelumenettelyyn kriisitilanteessa. Mikäli tällainen tilanne vaikuttaa yhteen tai useampaan sopimuspuoleen, osapuolet neuvottelevat välittömästi keskenään ratkaistakseen mahdolliset ongelmat, joita liittyy soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden toimitukseen niiden omille puolustusvoimille. Tästä on erotettava esimerkiksi ne keskinäiset velvoitteet, jotka Nato-mailla menevät sopimuksen edelle kriisitilanteessa. Sama koskee muun muassa Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuudesta aiheutuvia kansallisia velvoitteita.

Vientivalvonnassa sopimus tuo sen piirissä olevalle teollisuudelle uuden velvoitteen toimittaa viranomaiselle tietoja vientiin liittyvistä markkinointisuunnitelmista. Vastapainoksi teollisuus saa sopimusmaiden yhteisen käsityksen vientimahdollisuuksista. Valiokunta pitää ilmeisenä, että tämä menettely helpottaa vientiä kohdistamalla markkinointitoimenpiteet maihin, jonne vienti kaikkien sopimusmaiden mielestä on mahdollista. Valiokunta korostaa, että lopullinen vienti Pohjoismaiden ulkopuolelle tapahtuu, kuten esityksessä on todettu, aina lopullisen viejämaan säännöin ja muiden osatoimittajamaiden suostumuksella, jolloin kansallinen päätösvalta ei vientivalvonnassa muutu.

Sopimuksen myötä siinä mukana olevat Pohjoismaat luopuvat kansallisten vastakauppoja koskevien vaatimusten tiukasta soveltamisesta. Nykyiset vastakauppoihin liittyvät vaatimukset korvataan ylläpitämällä maakohtaisia vastakauppatilejä ja laatimalla määrävälein raportteja tämän vastakauppataseen toteutumisesta. Puolustusvaliokunta pitää etenkin alkuvaiheessa tärkeänä seurata, miten tasapaino maiden välillä toteutuu.

Valiokunta ehdottaa myös harkittavaksi erillisen suomalaisen koordinointielimen perustamista seuraamaan sopimuksen toteuttamista ja sen soveltamisen käytännön vaikutuksia. Tässä elimessä tulisi olla sekä puolustushallinnon että puolustusteollisuuden edustus.