Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Suuri valiokunta on 4 päivänä joulukuuta 2002 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen Suomen vakausohjelman tarkistuksesta (E 124/2002 vp) valtiovarainvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten.
Asia on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan verojaostossa.
Valiokunnassa on ollut kuultavana
finanssineuvos, apulaisosastopäällikkö Anne Brunila, valtiovarainministeriö
Euroopan unionin perustamissopimusta täsmentävän vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan julkisen talouden rahoitusaseman tulee olla keskipitkällä aikavälillä tasapainoinen tai ylijäämäinen.
Vuoden 2001 vakausohjelman tarkistuksessa hallitus ilmoitti tavoitteekseen 2—2,5 prosentin suuruisen julkistalouden ylijäämäsuhteen vuosina 2002 —2004. Valtiontaloudelle asetettuun 1,5 prosentin vähimmäistavoitteeseen ei ohjelmassa ylletty, minkä vuoksi hallitus ilmoitti tarkastelevansa kevään 2002 määrärahakehysneuvotteluissa keinoja valtiontalouden rakenteellisen ylijäämän saavuttamiseksi vuonna 2003. Kehyspäätösten yhteydessä hallitus totesi, että valtiontalouden rakenteellisen ylijäämän saavuttaminen on edelleen hallituksen keskeinen tavoite, jotta valtionvelkaa voitaisiin alentaa ja varautua väestön ikääntymisestä aiheutuviin julkisen talouden rahoituspaineisiin. Tiukan budjettitalouden lisäksi tavoite edellyttää rakenteellisia uudistuksia julkiseen talouteen ja työmarkkinoille. Eläkejärjestelmän uudistus on tässä merkittävässä roolissa.
Vaimeana jatkuneesta talouskasvusta ja menojen kasvusta huolimatta julkisyhteisöjen rahoitustasapaino muodostunee tänä ja ensi vuonna edellisessä vakausohjelman tarkistuksessa arvioitua lievästi paremmaksi. Julkisen talouden ylijäämäsuhteen arvioidaan olevan vuonna 2002 noin yhden prosenttiyksikön ja vuonna 2003 noin puoli prosenttiyksikköä vuoden 2001 vakausohjelman tarkistusta suurempi. Ennakoitua suurempi ylijäämä vuonna 2002 johtuu verotulojen aiemmin arvioitua nopeammasta kasvusta. Valtiontalouden arvioidaan nyt pysyvän niukasti ylijäämäisenä näinä vuosina.
Vaikka julkisyhteisöjen rahoitusasema muodostunee vuosina 2002 ja 2003 aiemmin ennakoitua paremmaksi, erityisesti osakekurssien laskua seurannut ns. pörssiherkän veropohjan supistuminen heikentää julkisen talouden rahoitusasemaa aiempiin vuosiin verrattuna. Julkisyhteisöjen ylijäämä supistuu vuonna 2002 noin 1 prosenttiyksiköllä edellisestä vuodesta 3,8 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Ylijäämäsuhde heikkenee edelleen vuosina 2003 ja 2004, mutta kohenee sen jälkeen hieman. Vuonna 2006 julkisyhteisöjen ylijäämän suhteessa bruttokansantuotteeseen arvioidaan olevan 2,8 prosenttia.
Vakaus- ja kasvusopimuksen velvoitteiden mukaisesti hallitus ryhtyy välttämättömäksi katsomiinsa korjaaviin toimenpiteisiin, mikäli vakausohjelman tavoitteiden toteutuminen vaarantuisi merkittävästi.
Vuoden 2002 vakausohjelman tarkistus on laadittu valtion vuoden 2003 talousarvioesityksen antamisen jälkeen. Vakausohjelman tarkistus on heinäkuussa 2001 EU:n neuvostossa hyväksyttyjen käytännesääntöjen mukainen. Asiakirja toimitetaan EU:n toimielimille sovitun määräajan puitteissa (15.10.—1.12.2002), sen jälkeen kun se on käsitelty valtioneuvoston yleisistunnossa. Vakausohjelman tarkistus annetaan eduskunnalle tiedoksi, kuten aikaisemmatkin ohjelmat.
Suomessa pidetään keväällä 2003 eduskuntavaalit, joiden jälkeen maalle nimitetään uusi hallitus. Näin ollen vakausohjelma on vuosien 2004—2006 osalta ohjeellinen.
Suomen vakausohjelman tarkistus vuonna 2002 on käsitelty valtioneuvoston yleisistunnossa ja toimitettu EU:n toimielimille EU:n neuvostossa hyväksyttyjen käytännesääntöjen mukaisesti. Se on annettu sen jälkeen tiedoksi eduskunnalle, kuten aikaisemmatkin ohjelmat. Valiokunta katsoo sen vuoksi, ettei ohjelman sisältökysymyksiin ole aihetta ottaa tässä yhteydessä enää enemmälti kantaa.
Valtiovarainvaliokunta haluaa kiinnittää kuitenkin huomiota asian käsittelytapaan.
Kansalliset vakausohjelmat ovat keskeisiä yhteisen talouspolitiikan ohjausvälineitä, ja kunkin maan sitoutuminen omaan vakausohjelmaansa on tärkeää. Tämän tavoitteen edistämiseksi valiokunta pitää tavoiteltavana sitä, että vakausohjelmat voitaisiin käsitellä jäsenmaissa nykyistä laajapohjaisemmin. Suomen osalta tämä merkitsisi sitä, että tiedonanto eduskunnalle annettaisiin niin ajoissa, että eduskunnalla olisi mahdollisuus ottaa asiaan kantaa tarpeen mukaan ennen kuin Suomen vastaus toimitetaan EU:lle. Tällaista sitoutumisen laajentamista on pidetty suotavana valiokunnan asiantuntijakuulemisessa myös muiden jäsenvaltioiden osalta.
Lausuntonaan valtiovarainvaliokunta kunnioittavasti esittää,
että asian käsittelytapaa uudistettaisiin edellä esitetyin tavoin.
Helsingissä 17 päivänä tammikuuta 2003
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä jaostokäsittelyssä on toiminut
valiokuntaneuvos Maarit Pekkanen