Perustelut
Kuten valtioneuvoston selvityksessä on todettu, pohjoisen
ulottuvuuden toimintaympäristö on muuttunut. EU:n
laajentuminen, unionin ja Venäjän välillä käynnissä olevat
neuvottelut sekä ulkosuhderahoituksen uudistaminen ovat
johtaneet siihen, että pohjoista ulottuvuutta
tulee uudistaa myös sisällöllisesti.
Sisällön lisäksi myös rahoitus
kaipaa selkiyttämistä. Pohjoisen ulottuvuuden
tulevien suuntaviivojen luonnostelu tarjoaa mahdollisuuden ottaa
pohjoinen ulottuvuus sekä sisällön että rahoituksen
osalta tarkasteltavaksi.
Sisältö
Yhteistyö Luoteis-Venäjän kanssa
muodostaa aikaisempaa selkeämmin pohjoisen ulottuvuuden
politiikan ytimen. Käytännön toiminnassa pohjoinen
ulottuvuus on kiteytynyt ympäristökumppanuuteen
sekä sosiaali- ja terveyskumppanuuteen. Näiden
lisäksi valiokunnan mielestä voitaisiin harkita
jo vakiintuneen yhteistyön pohjalta energiakumppanuutta
sekä logistiikka- ja liikennekumppanuutta, joissa molemmissa myös
Suomesta löytyisi osaamista.
Pohjoisen ulottuvuuden käytännön
toteutusta on haitannut epämääräisyys
ja konkretian puute. Suomen lisäksi on ollut vaikea löytää maita,
jotka olisivat riittävästi sitoutuneet tämän
politiikan toteuttamiseen. Myös Venäjä on
suhtautunut kriittisesti tämänhetkiseen toimintaohjelmaan.
Tämän vastapainona esimerkiksi Itämeri-yhteistyö on
tiivistymässä ennen muuta Baltian maiden suuntautuessa
lisääntyvästi tähän
yhteistyöhön.
EU:n ja koko Euroopan yhteistyö Venäjän kanssa
on tärkeää myös jatkossa. Toisaalta
pohjoinen ulottuvuus ei voi olla ainoastaan EU:n ja Venäjän
yhteistyötä. Samalla tavalla se ei saa myöskään
Suomen näkökulmasta tarkoittaa pelkkää Venäjä-yhteistyötä.
Valiokunta korostaa ulkosuhdepolitiikan ohella rajat ylittävän
politiikan merkitystä pohjoisessa ulottuvuudessa. Venäjän
lähinaapureiden kannalta on myös tärkeää,
että alueellinen ja rajat ylittävä yhteistyö ja
alueen erityiskysymykset tulevat riittävästi otetuiksi
huomioon EU—Venäjä-yhteistyössä.
Pohjoiset alueelliset järjestöt kytkevät
Venäjän ja eräät muut EU:n ulkopuoliset
maat yhteistyöhön alueen EU-maiden kanssa tasa-arvoiselta
pohjalta. Pohjoinen ulottuvuus tarjoaa yhteistyöfoorumin,
jota tulisi käyttää nykyistä tehokkaammin
alueellisten järjestöjen keskinäiseen sekä niiden
ja EU:n väliseen yhteistyöhön ja koordinaatioon.
Alueellisten järjestöjen roolia pohjoisen ulottuvuuden
suunnittelussa ja toimeenpanossa tulisikin edelleen kehittää.
Vastaavasti EU:n puheenjohtajamaan ja komission osallistumista alueellisten
järjestöjen toimintaan tulisi vahvistaa.
Kansallisella tasolla pohjoinen ulottuvuus on tyypillisesti
yli hallinnonalarajojen ulottuvaa toimintaa. Valtiovarainvaliokunta
korostaakin nykyistä tehokkaamman koordinaation merkitystä ja
poliittista johtajuutta pohjoisen ulottuvuuden sisällön
selkiyttämisessä.
Rahoitus
Heinäkuussa 2004 komissio antoi tiedonannon Agenda
2007 -kokonaisuudesta, jossa se perusteli ulkosuhderahoituksen uudistusta.
Tässä yhteydessä rahoitusinstrumentteja
vähennetään noin sadasta kuuteen. Hallitus
totesi Agenda 2007 -kannanotossaan, että raja-alueyhteistyön tulee
olla unionin keskeinen prioriteetti, jonka kehittämiselle
tulee turvata nykyistä suuremmat resurssit. Suomi on lähtenyt
siitä, että pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman
rahoitus tulee taata muun muassa ulkosuhderahoituksen tarkoituksenmukaisista
rahoitusinstrumenteista.
Pohjoisen ulottuvuuden rahoitus muodostuisi jatkossa
- Euroopan aluekehitysrahaston ja
naapuruusinstrumentin raja-alueohjelmista
- naapuruusinstrumentin Venäjän maaohjelmasta
- naapuruusinstrumentin temaattisista ohjelmista
- vakausinstrumentin ydinturvan parantamiseen Venäjällä tarkoitetuista
varoista
- kansainvälisten rahoituslaitosten ohjelmista
- kahdenvälisestä rahoituksesta.
Suomi on pitänyt tärkeänä,
että sisä- ja ulkorahoituslähteet
yhdistämällä luodaan nykyistä yksinkertaisempi
ja toimivampi hallintomekanismi raja-alueyhteistyölle.
Suomi pitää edelleen parhaana vaihtoehtona erillistä raja-alueyhteistyön
rahoitusvälinettä, joka kattaisi koko EU:n ulkorajan.
Tämä olisi välttämätön
erityisesti siinä tilanteessa, että yhdistetty
naapuruus- ja kumppanuusinstrumentti osoittautuisi jatkovalmistelussa
toiminnallisesti liian vaikeaksi.
Rahoituskokonaisuuteen kuuluisivat myös jatkossa kansainväliset
rahoituslaitokset: Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki,
Euroopan investointipankki ja Pohjoismainen investointipankki.
Vallitseva kanta on ollut myös se, että pohjoisen
ulottuvuuden erillistä budjettilinjaa ei ole ainakaan
tässä vaiheessa pidetty toiminnallisesti tai poliittisesti
tarkoituksenmukaisena vaihtoehtona. Erillisen budjettilinjan ei
ole katsottu takaavan automaattisesti suurempaa rahoitusosuutta
EU:n budjetissa. Tästäkin on kuitenkin ollut erimielisyyttä ministeriöiden
välillä.
Ulkosuhderahoituksen uudistuksen sekä seuraavan rahoituskehyskauden
valmisteluissa on tärkeintä taata pohjoiselle
ulottuvuudelle tarkoituksenmukaiset toiminnalliset kehykset sekä riittävä rahoitus
hyödyntäen unionin eri rahoituslähteitä.
Pohjoisen ulottuvuuden rahoitus kaipaa selkiyttämistä.
Suomen tulee voida esiintyä johdonmukaisesti ja yhtenäisesti.
Myös erillisen budjettilinjan vaihtoehtoon on palattava,
ellei rahoituksesta nyt kaavaillulta pohjalta saavuteta kestävää ratkaisua.