Ehdotus
Euroopan komissio on antanut 13 päivänä huhtikuuta
2011 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi energiatuotteiden verotusta
koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetun neuvoston
direktiivin 2003/96/EY muuttamisesta; KOM(2011)
169 lopullinen. Komissio ehdottaa muutettavaksi energiatuotteiden
ja sähkön verotusta koskevaa yhteisön
kehyksen uudistamisesta annettua neuvoston direktiiviä 2003/96/EY, jäljempänä energiaverodirektiivi.
Ehdotuksen mukaan liikenne- ja lämmityspolttoaineiden
verotus perustuisi polttoaineen energiasisältöön
ja poltosta syntyvään hiilidioksidin ominaispäästöön.
Sinänsä energiaverodirektiivin soveltamisalaa
ei laajennettaisi nykyisestä. Kestävyyskriteerit
täyttävistä biopolttoaineista ei kannettaisi
hiilidioksidiveroa. Lisäksi komissio ehdottaa dieselöljyn
ja moottoribensiinin vähimmäisverotasojen lähentämistä siten, että vuonna
2018 dieselöljyllä olisi sama energia- ja hiilisisältöön
perustuva vähimmäisverotaso kuin moottoribensiinillä.
Tämä tarkoittaisi dieselöljyn vähimmäisverotason
nousua nykyisestä. Lämmityspolttoaineiden vähimmäisverotasot
nousisivat selvästi nykyisestä. Sähkön
verotuksen rakenteeseen tai verotasoihin muutosesityksellä ei
olisi juurikaan vaikutusta. Päästökaupan
ja energiaverotuksen päällekkäisen hiilidioksidiohjauksen
vähentämiseksi ehdotetaan päästökauppasektorilla
kulutettujen lämmityspolttoaineiden ja sähkön
tuotannossa käytettyjen polttoaineiden vapauttamista hiilidioksidiverosta.
Tämä tarkoittaisi samalla sitä, että päästökaupan
ulkopuolisista sähkön ja lämmöntuotannon
polttoaineista kannettaisiin hiilidioksidivero. Muutosesityksellä kavennettaisiin
jonkin verran verovapauksien tai veronalennuksien käyttömahdollisuuksia.
Turve säilyisi nykyisenkaltaisesti energiaverodirektiivin
soveltamisalan ulkopuolella. Lisäksi ehdotukseen sisältyy eräitä teknisluonteisia
täsmennyksiä. Eräitä yksityiskohtia
lukuun ottamatta ehdotetut rakennemuutokset vastaavat Suomessa vuoden
2011 alussa toteutettua energiaverouudistusta.
Komission ehdotuksen tavoitteena on muuttaa energiaverodirektiiviä siten,
että se vastaisi nykyistä johdonmukaisemmin EU:n
energiankulutuksen ja kasvihuonekaasujen vähentämistä ja uusiutuvaa
energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamista kustannustehokkaalla
tavalla. Samalla parannettaisiin sisämarkkinoiden toimintaa
ja vähennettäisiin kilpailuvääristymiä sekä voitaisiin
osaltaan turvata jäsenvaltioiden valtiontaloudellisia
tavoitteita.
Nykyisessä direktiivissä ei kohdella energiatuotteita
johdonmukaisesti ja objektiivisesti, vaan tuotteiden vähimmäisverotasot
vaihtelevat merkittävästi. Energiaverojen määräytymisperusteilla
ei ole kytkentää EU:n energia- ja ympäristöpoliittisiin
tavoitteisiin, eikä direktiivissä oteta huomioon
uusiutuvan energian erityispiirteitä, kuten niiden kestävyyttä sekä fossiilisia polttoaineita
alempaa energia- ja hiilisisältöä. Direktiivissä ei
oteta huomioon hiilidioksidipäästöjen
vähentämisen ohjauksessa EU:n päästökauppajärjestelmää,
joten verotus ja päästökauppa ovat hiilidioksidipäästöjen
vähentämisessä päällekkäisiä ohjauskeinoja,
mikä vähentää ohjauksen kustannustehokkuutta.
Ehdotuksellaan komissio tavoittelee ratkaisua näihin epäkohtiin.
Valtioneuvoston kanta
Kokonaisuutena tarkastellen valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti
ehdotukseen verottaa eri polttoaineita yhdenmukaisesti niiden energiasisällön
ja hiilidioksidipäästön perusteella.
Valtioneuvosto pitää lähtökohtaisesti
hyvänä myös, että liikennepolttoaineiden
verotasot pyritään yhtenäistämään
ja että erityisesti lämmitys- ja työkonepolttoaineita
verotettaisiin yhdenmukaisesti.
Direktiiviehdotuksen lähtökohtana on, että biopolttoaineiden
alempi energiasisältö huomioitaisiin
ainoastaan kestävien polttoaineiden energiasisältö-
ja hiilidioksidiverossa. Käytännössä ei-kestävästä biopolttoaineesta
pitäisi maksaa vastaavan fossiilisen polttoaineen energiasisältövero.
Tämä ei ole johdonmukaista, koska biopolttoaineiden
energiasisältö tunnetaan tarkasti ja koska tuotteen
energiasisältö ei riipu tuotteen kestävyydestä.
Esimerkiksi kestävän ja ei-kestävän
etanolin energiasisältö litraa kohti on sama.
Koska tuotteen energiasisältö vaikuttaa myös
litrasta syntyvän hiilidioksidin määrään,
tulisi biopolttoaineen alempi energiasisältö ottaa
huomioon sekä energiasisältö- että hiilidioksidiveroa
määritettäessä.
Direktiiviehdotuksen mukaan kestävien biopolttoaineiden
hiilidioksidivero olisi aina nolla, vaikka RES-direktiivin pohjalta
se voitaisiin jaotella kehittyneemmin esimerkiksi Suomessa jo
toteutetulla tavalla kolmeen luokkaan niiden aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen
perusteella siten, että luokat olisivat: 1) ei-kestävät
biopolttoaineet, joista kannettaisiin täysi, energiasisältöön
suhteutettu hiilidioksidivero, 2) kestävät biopolttoaineet,
joiden hiilidioksidivero olisi puolitettu ja 3) jäte- ja
tähdeperäiset eli niin sanotut tuplalaskettavat
biopolttoaineet, joilta ei kannettaisi lainkaan hiilidioksidiveroa.
Myös muuta yhteisölainsäädäntöä ollaan
kehittämässä suuntaan, jossa otettaisiin
RES-direktiivin tavoin huomioon polttoaineen elinkaarenaikaiset päästöt.
Valtioneuvosto pitää direktiivin lähtökohtaa edellä mainituilta
osin epäjohdonmukaisena. Valmisteverotuksen lähtökohtana
on verottaa tuotteita niiden tosiasiallisten ominaisuuksien, kuten
laadun, ja määrän perusteella eli tässä tapauksessa
niiden energiasisällön ja elinkaarenaikaisen hiilidioksidipäästövähenemän
perusteella. Tämä tulisi ottaa johdonmukaisesti
huomioon kaikkien polttoaineiden verotuksessa. Valtioneuvosto
pitää tärkeänä, että direktiiviehdotusta
muutetaan suuntaan, joka ottaa huomioon verotuksessa kaikkien
polttoaineiden osalta energiasisällön ja erityisesti
sen, että biopolttoaineiden hiilidioksidiverotuksessa otetaan huomioon
elinkaarenaikaiset hiilidioksidipäästövähenemät.
Tällöin kaikkia polttoaineita verotettaisiin johdonmukaisesti
ja yhdenvertaisesti eikä niiden välille syntyisi
vääristymiä. Näin myös
biopolttoaineiden päästövähenemäerot huomioitaisiin
verotuksessa.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä sitä,
että samalla kun veroperusteet muutetaan yhtenäisiksi, myös
vähimmäisverotasoja korotetaan ympäristö-
ja energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja yhtenäisten
kilpailuolosuhteiden luomiseksi EU:ssa. Sitä vastoin valtioneuvosto
suhtautuu varauksellisesti mekanismiin, jolla automaattisesti tarkistettaisiin
energiasisältöveron vähimmäistasoa
Eurostatin kuluttajahintaindeksin perusteella, koska muutoksen vaikutuksia
ei ole vielä pystytty kokonaisuudessaan arvioimaan ja koska
jäsenvaltiolla on oltava oikeus valita verotuksen, valtiontalouden
ja ympäristön kannalta parhaat ja myös
kustannustehokkaimmat tavat toteuttaa tasapuolista energiaverotusta.
Toisaalta energiasisältöveron vähimmäistason
sitominen inflaatiokehitykseen saattaisi olla jossain määrin
perusteltua niin ympäristöohjauksen
tehon kuin myös yhtenäisten kilpailuolosuhteiden
säilymisen kannalta, sillä yksimielisyyttä vaativana
asiana vähimmäisverotasojen muuttaminen edes inflaation
verran on osoittautunut EU:ssa hankalaksi.
Valtioneuvosto kannattaa liikennepolttoaineiden verotuksen yhdenmukaistamista
parantavia toimia. Valtioneuvosto ei pidä lähtökohtaisesti tarpeellisena
säilyttää ammatti- ja yksityisdieselin
verotasojen eriyttämistä, jolle ei ole ympäristöperusteita.
Ehdotetut muutokset lisäisivät kuljetussektorin
ja siten myös muun elinkeinoelämän, erityisesti
raskaan vientiteollisuuden, sekä kansantalouden kustannuksia
dieselöljyn verorasituksen nousun takia. Tämän
takia valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti ammatti- ja yksityisdieselin
verotasojen yhdistämiseen, ellei samassa yhteydessä voida
turvata kuljetuselinkeinon ja joukkoliikenteen kilpailukyvyn säilymistä eri
jäsenvaltioissa. Dieselöljyn verorasituksen nousu
saattaisi vaikuttaa kielteisesti myös joukkoliikenteen
matkustajamääriin. Tämä vaikeuttaisi
EU:n ja liikenne- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamista.
Valtioneuvoston käsityksen mukaan Suomessa sovellettu dieselöljyn
bensiiniä lievempi verotus yhdistettynä henkilöautoilta
kannettavaan käyttövoimaveroon riittää estämään
dieselöljyn ja moottoribensiinin eri verotasoista johtuvat
ympäristö- ja kilpailuvääristymäongelmat
ja siten tämä mahdollisuus tulisi säilyttää.
Jos bensiinin ja dieselöljyn verotus yhtenäistettäisiin
täydellisesti, tulisi toimenpiteelle varata ehdotuksessa esitettyä selvästi
pidempi sopeutumisaika ja turvata joukkoliikenteen kilpailukyvyn
säilyminen. Myös siitä tulisi varmistua,
että jäsenvaltiot etenisivät uudistuksessa
mahdollisimman samalla aikataululla kilpailuvääristymien
estämiseksi.
Direktiivin muutosesityksessä ehdotetaan veronalennusmahdollisuuksien
kaventamista. Suomen osalta merkittävimpiä ovat
polttoaineen laadun sekä yksityis- ja yrityskäytön
perusteella tehtävät veronalennukset. Ehdotuksen
mukaan alennus koskisi näissä tapauksissa vain
energiasisältöveroa siten toteutettuna, että energiaverodirektiivin
vähimmäistasoja olisi noudatettava. Suomen osalta
muutoksella ei olisi kovin suurta merkitystä, sillä polttoaineiden
laadun perusteella tehtävät veronalennukset tehdään
jo nyt energiasisältöverosta. Muutos mahdollistaisi edelleen
myös sähkön veron yksityis- ja yrityskäytön
verotason eriyttämisen toisistaan nykyisen kaltaisesti,
sillä sähköstä kannetaan vain energiasisältöveroa.
Lisäksi muutosehdotuksen mukaan olisi mahdollista lieventää energiaintensiivisen
teollisuuden energiaverotusta Suomessa nykyisin noudatetun käytännön
mukaisesti.
Suomen kokonaisedun mukaista on, että direktiivin mahdollistamia
veronalennuksia kavennettaisiin ja siten energiaverotuksen veropohjaa
yhtenäistettäisiin ja samalla tuotaisiin lähemmäksi
suomalaista verotuskäytäntöä.
Myös maatalouden veronalennusmahdollisuuden rajoittaminen
päästökauppasektorin ulkopuolisena toimialana
vain energiasisältöveroon on perusteltua.
Valtioneuvosto kannattaa lähtökohtaisesti neste-,
maa- ja biokaasujen verottamista yhtenäisin kriteerein.
Direktiiviehdotuksen mukaan maa- ja nestekaasun liikennekäytön
täysimääräiselle verottamiselle
olisi siirtymäaika vuoden 2022 loppuun saakka. Biokaasusta
ei kannettaisi hiilidioksidiveroa ja sen energiasisältöveroa voitaisiin
alentaa valtiontukilupaa edellyttävässä menettelyssä.
Valtioneuvosto ei voi hyväksyä, että biokaasuun
sovellettaisiin hankalampia menettelyjä kuin fossiilisiin
polttoaineisiin. Valtioneuvoston käsityksen mukaan biokaasun energiaverotuksessa
tulisi pyrkiä ratkaisuun, jossa se säilyisi kokonaan
verottomana niin liikenne- kuin lämmityskäytössäkin.
Nestekaasu on Suomessa tällä hetkellä täysin
verotonta niin kotitalouksille kuin yrityksillekin. Nestekaasua käytetään
merkittävästi muun muassa terästeollisuudessa,
jossa sen verottaminen lämmityspolttoaineiden verotasolla
aiheuttaisi kustannuksia ja saattaisi heikentää merkittävästi
kilpailukykyä. Tämän hetkisen tiedon
valossa näyttäisi siltä, että merkittävä osa
teollisuuden nestekaasun käytöstä olisi
käytännössä verotonta prosessipolttoainekäyttöä.
Lisäksi osa verollisesta käytöstä kulutetaan
energiaintensiivisessä teollisuudessa, jolloin nestekaasusta
mahdollisesti kannetut verot palautettaisiin niin sanotun energiaveroleikkurin
avulla. Tässä vaiheessa valtioneuvosto suhtautuu
varauksellisesti nestekaasun verottamiseen lämmityspolttoaineena,
mikäli sen käyttö teollisuudessa ei osoittaudu
pääosin verottomaksi. Joka tapauksessa nestekaasun
lämmityskäytön verotukselle pitäisi
varata 5—10 vuoden siirtymäaika. Ehdotuksen vaikutuksia
tarkennetaan erityisesti kaasujen osalta tarvittaessa myöhemmin.
Valtioneuvoston mukaan on perusteltua vapauttaa päästökauppasektori
hiilidioksidiverosta päällekkäisen ohjauksen
vähentämiseksi päästökaupan
kanssa, vaikka se aiheuttaakin verotuottojen vähennyksiä valtiolle.
Hiilidioksidiveron poisto kohdistuisi pääosin
energiatehokkaaseen yhdistettyyn tuotantoon ja edistäisi
siten sen käyttöä. Toisaalta hiilidioksidiverotuottojen vähenemistä kompensoi
osaltaan maksulliseen päästöoikeuksien
jakomenettelyyn siirtyminen. Valtioneuvosto pitää keinotekoisena
ja tarpeettomana monimutkaista ja määräaikaista
hiilivuotoalojen hyvitystä hiilidioksidiverosta, koska
direktiiviehdotuksen mukainen päästökauppasektorin
pakollinen vapauttaminen hiilidioksidiverosta on jo sinällään
riittävä toimi päästökaupan
huomioimiseksi ja koska päästökauppadirektiiviin
sisältyy hiilivuotoalojen lievempää kohtelua
koskevat säännökset.
Valtioneuvosto pitää ehdotettua direktiivin voimaantuloajankohtaa
vuoden 2013 alusta liian aikaisena.