1  Asian tausta ja valmistelu

2  Sopimuksen tavoitteet

Sopimuksen tavoitteena on mahdollistaa nykysopimuksen tavoin diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston, kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston sekä lisäksi uutena henkilöstökategoriana sopimuksessa määritellyn Nato-henkilöstön käsitteen alle kuuluvien henkilöjen perheenjäsenten työnteko Yhdysvalloissa ilman, että heidän tarvitsee luopua diplomaattistatuksestaan tai muusta erityisasemastaan niissä tapauksissa, joissa tällaisesta asemasta luopuminen vastaanottajavaltion noudattaman käytännön mukaan muutoin olisi työskentelyn edellytyksenä. Vastaavasti Suomi takaa sopimuksessa työnteon edellytykset Yhdysvaltojen vastaavassa asemassa oleville perheenjäsenille Suomessa. Sopimuksen on voimaantullessaan tarkoitus korvata osapuolten välinen nykyinen perhe- ja puolisosopimus.  

3  Hallituksen esityksen keskeiset ehdotukset

4  Esityksen vaikutukset

5  Lausuntopalaute

Sopimuksen allekirjoittamisesta järjestettiin ministeriöiden ja viranomaisten välinen lausuntokierros 22.5. –12.6.2025. Lausunnon antoivat puolustusministeriö, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Maahanmuuttovirasto, Pääesikunta ja Verohallinto. Saaduissa lausunnoissa ei ollut huomautettavaa sopimuksen allekirjoittamisesta. 

Puolustusministeriö piti tärkeänä, että sopimuksen toteuttaminen ei johda tarpeettomasti hallinnollisen työmäärän kasvuun. Ministeriö totesi lisäksi, että henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annetussa laissa (332/2019) on rajoituksia, jotka vaikuttavat Puolustusvoimien mahdollisuuksiin toimeenpanna sopimusta, mikäli Puolustusvoimat joutuu käsittelemään henkilötietoja sopimuksen nojalla. Ministeriö katsoi, että sopimuksen toimeenpanossa tulisi välttää mahdollisuuksien mukaan tilannetta, jossa suomalaisen viranomaisen tulisi myöntää erillisiä ansiotyöhön oikeuttavia asiakirjoja huollettaville. 

Työ- ja elinkeinoministeriö totesi, että sopimuksen hyväksyminen edellyttää ulkomaalaislain muuttamista, jotta sopimuksessa tarkoitetulle huollettavalle (2 artiklan 2 kohta) voidaan myöntää oikeus tehdä ansiotyötä vaatimatta selvitystä vastaanottajavaltiossa tehdystä työtarjouksesta. Ulkomaalaislain muutostarpeeseen kiinnitti huomiota myös Maahanmuuttovirasto. Virasto totesi, että se ei myönnä oleskelulupia sopimuksessa tarkoitetuille huollettaville, koska he saavat työnteko-oikeuden joko ulkoministeriön myöntämän oleskeluluvan perusteella tai koska he saavat työnteko-oikeuden kuuluessaan ulkomaalaislain 40 § 1 momentin 9 kohdassa tarkoittamiin huolettaviin.  

Luonnos hallituksen esitykseksi on ollut lausuntokierroksella 18.8.–26.9.2025 Lausuntopalvelu.fi -palvelun https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=3e98aea3-68df-4085-b9ee-c1c8175410eb kautta. Lausuntoja pyydettiin 20 taholta ja myös muilla tahoilla oli mahdollisuus lausua asiasta. Määräaikaan mennessä lausuntoja annettiin yhteensä 15 taholta: Aliupseeriliitto, apulaistietosuojavaltuutettu, Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos, Maahanmuuttovirasto, Maanpuolustuksen Henkilökuntaliitto MPHL ry, oikeuskansleri, puolustusministeriö, Päällystöliitto ry, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Upseeriliitto ry, valtiovarainministeriö ja Verohallinto. Eduskunnan oikeusasiamies ja oikeusministeriö ilmoittivat, ettei niillä ole asiassa lausuttavaa.  

Lausuntopyyntö ja lausunnot ovat saatavilla osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella UM001:00/2025. 

Aliupseeriliitto katsoi, että sopimus palvelisi osaltaan syventyvää ja laajentuvaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä. Samalla se lausui, että myös muiden perhe- ja puolisosopimusten henkilöllistä soveltamisalaa tulisi tarkastella henkilöstön tasapuolisen kohtelun näkökulmasta. 

Apulaistietosuojavaltuutettu katsoi, että henkilötietoja käsittelevien toimijoiden välistä roolia tulisi täsmentää. Hän myös totesi, että Puolustusvoimien käsittelemät tiedot eivät vaikuta tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaisilta erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvilta, mutta esityksessä tulisi tarkemmin kuvata käsiteltäviä tietoja ja niihin liittyvän käsittelykynnyksen arviointia. Hän esitti säännöskohtaisia perusteluja tarkennettavaksi. Apulaistietosuojavaltuutettu piti tärkeänä myös sitä, että lain jatkovalmistelussa arvioidaan ja otetaan huomioon mahdolliset henkilötietojen käsittelystä puolustusvoimissa annetun lain muutostarpeet. Esitystä viimeisteltäessä on täydennetty 3 artiklan perusteluita henkilötietojen käsittelyn osalta ja selvennetty käsittelyyn sovellettavaa lainsäädäntöä. Esityksen viimeistelyn yhteydessä voimaansaattamislakiluonnoksen 2 § Puolustusvoimien oikeudesta käsitellä henkilötietoja on poistettu tarpeettomana. 

Eläketurvakeskus piti sopimuksen tavoitteita kannatettavana. Se esitti, että sopimuksen 4 artiklan perusteluihin lisättäisiin tieto siitä, että Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen ja todistuksen myöntäminen etätyötilanteissa edellyttää sitä, että muut Suomesta lähettämisen edellytykset täyttyvät sosiaaliturvasopimuksen perusteella. Artiklan 4 perusteluja on tältä osin täydennetty. Sopimuksen vaikutusten osalta Eläketurvakeskus totesi, että sille voi tulla hieman aikaisempaa enemmän todistushakemuksia Suomen sosiaaliturvaan kuulumiseksi. Myös Yhdysvalloista Suomeen lähetettävien henkilöiden osalta saadut todistukset rekisteröidään Eläketurvakeskuksessa. Määrien ei kuitenkaan arvioida olevan suuria, koska perhe- ja puolisosopimus koskee rajattua henkilöjoukkoa. Myös neuvontaa saattaa tulla enemmän. Neuvonnassa keskeinen rooli on Eläketurvakeskuksella ja Kelalla, mutta myös diplomaatteja ja Nato-henkilökuntaa palkkaavilla tahoilla, jotka neuvovat puolisoita ja perheenjäseniä ulkomaille lähdössä. Työn aloittaminen Yhdysvalloissa lähtökohtaisesti tarkoittaa, että oikeus Suomen sosiaaliturvaan päättyy, jos lähettämisen edellytykset eivät täyty. Tämä tulisi huomioida uuden perhe- ja puolisosopimuksen antamista työllistymismahdollisuuksista viestittäessä, jotta henkilöt voivat arvioida työn ja sosiaaliturvansa kokonaisuuden ennen työskentelyn aloittamista. 

Kansaneläkelaitos kuvasi lausunnossaan perhe- ja puolisosopimuksen perusteella työskentelevän perheenjäsenen sosiaaliturvaoikeuksien määräytymistä, jos kyse on yhdysvaltaisen huollettavan työskentelystä Suomessa ja toisaalta suomalaisen huollettavan työskentelystä Yhdysvalloissa. 

Maahanmuuttovirasto esitti, että esityksessä ilmaistaan vielä selkeämmin se, että ulkoministeriön myöntäessä oleskeluluvan perhe- ja puolisosopimusten mukaisille huollettaville se merkitsee osoituksena oleskeluluvasta antamaansa ulkomaalaislain 33 a § 4 momentin mukaiseen erityiseen henkilökorttiin tiedot huollettavan työnteko-oikeudesta. Niiden tapausten osalta, joissa on kyse siitä, että perhe- ja puolisosopimuksen mukainen huolettava oleskelee Suomessa ulkomaalaislain 40 § 1 momentin 9 kohdan mukaisesti laillisesti, Maahanmuuttovirasto esitti, että esitykseen täsmennetään, että Puolustusvoimat antaa kyseisille huollettaville todistuksen tai muun asiakirjan, jossa on tiedot heidän työnteko-oikeudestaan. Täsmennykset ovat tärkeitä, jotta varmistetaan, että huollettavilla on tieto työnteko-oikeudestaan. Epätietoisuus työnteko-oikeudesta voisi johtaa siihen, että huollettavat hakisivat Maahanmuuttovirastolta oleskelulupaa tai pyytäisivät Maahanmuuttovirastolta tietoja työnteko-oikeudestaan. Maahanmuuttovirasto ei tällaisiin kyselyihin pysty vastaamaan. Sopimuksen 3 artiklan perusteluja on täydennetty siten, että siitä käy ilmi, miten varmistetaan, että huollettavilla on työnteko-oikeus. Tämä tapahtuisi ulkoministeriön nootilla tai vaihtoehtoisesti Puolustusvoimien kirjeellä. 

Maanpuolustuksen Henkilökuntaliitto MPHL ry kannatti esitystä ja esitti, että myös muut perhe- ja puolisosopimukset päivitettäisiin Yhdysvaltojen kanssa tehtyä sopimusta vastaaviksi. 

Oikeuskansleri lausui henkilötietojen käsittelystä ja katsoi, että lakiehdotuksen 2 §:n perusteluissa tulee esittää perustelut sille, miksi tässä yhteydessä henkilötietojen käsittelystä on tarpeen erikseen säätää. Lisäksi esityksessä tulee arvioida, onko kyseessä mahdollisesti myös arkaluonteisten henkilötietojen tai tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaisten tietojen käsittely. Mikäli esitys koskee tällaisten tietojen käsittelyä, käsittely olisi rajattava näiden tietojen osalta täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään ja sääntelyn on oltava EU:n tietosuojalainsäädännön mahdollistamissa puitteissa yksityiskohtaista ja kattavaa. Lisäksi oikeuskansleri lausui, että mikäli sopimuksen täytäntöönpano edellyttää henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annetun lain muuttamista, asia tulisi selvittää sopimuksen hyväksymis- ja voimaansaattamisvaiheessa eikä vasta seurantavaiheessa. Lisäksi esityksessä olisi aiheellista käsitellä kattavammin henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annetun lain ja ehdotettavan lain 2 §:n välinen suhde ja ensisijaisuus tietojen käsittelyssä. Esitystä viimeisteltäessä on täydennetty 3 artiklan perusteluita henkilötietojen käsittelyn osalta ja selvennetty käsittelyyn sovellettavaa lainsäädäntöä. Lisäksi lausuntokierroksella olleen voimaansaattamislakiluonnoksen 2 § on poistettu tarpeettomana. 

Puolustusministeriö piti esitystä erittäin merkityksellisenä. Se nosti lausunnossaan esiin kysymyksen siitä, katsooko Yhdysvallat avopuolisot sopimuksessa tarkoitetuiksi huollettaviksi. Ulkoministeriö käy sopimuksen täytäntöönpanosta keskusteluja Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa, minkä yhteydessä huolehditaan asiaan liittyvästä tiedonkulusta.  

Henkilötietojen suojan osalta ministeriö totesi, että sopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu virallisten pyyntöjen käsittely edesauttaa Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanoa, mutta kyse ei kokonaisuutena tarkastellen ole kuitenkaan puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun tehtävän hoitamisesta. Koska henkilötietojen käsittely ei liity muihinkaan henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annetun lain soveltamisalassa mainittuihin Puolustusvoimien tehtäviin, tulee käsittelyyn puolustusministeriön näkemyksen mukaan soveltaa tietosuojalakia sekä EU:n yleistä tietosuoja-asetusta. Lisäksi ministeriö katsoi, että virallisten pyyntöjen käsittely ei sisällä arkaluontoisten tietojen käsittelyä, eikä kyseisten tietojen käsittely aiheuta erityisiä yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamia uhkia tai riskejä. Puolustusvoimien käsittelemät henkilötiedot rajautuisivat puolustusministeriön käsityksen mukaan niihin tietoihin, joita Amerikan yhdysvaltojen Helsingin-suurlähetystö toimittaa pyynnön yhteydessä. Näin ollen henkilötietojen käsittelystä ei ole tarpeen säätää erikseen sopimuksen voimaansaattamislaissa, mutta tietojen käsittelyn perusteita tulisi esitykseen tarkentaa. Sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan perusteluja on lausunnon perusteella täydennetty sekä lausuntokierroksella olleen voimaansaattamislakiluonnoksen 2 § on poistettu tarpeettomana.  

Työnteko-oikeuden tulkinnan osalta Puolustusministeriö piti tärkeänä, että sopimuksen kansallinen voimaansaattaminen ei johda tilanteeseen, jossa Puolustusvoimat toimisi ulkomaalaislakia soveltavana viranomaisena, vaan sen roolin tulisi edellä mainitulla tavalla rajoittua perhe- ja puolisosopimuksen tulkintaan. Lisäksi ministeriö esitti vaikutukset viranomaisten toimintaan -jaksoa täydennettäväksi. Vaikutusarviointijaksoa ja 3 artiklan 2–6 kohdan perusteluja on täydennetty ministeriön lausunnon perusteella. 

Päällystöliitto ry kannatti esitystä. Se nosti lausunnossaan esiin, että komennettujen virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tulisi päivittää ainakin siten, että lasten päivähoidon korvattavuus olisi sama kuin muilla lähetettävillä virkamiehillä. 

Sisäministeriö piti kannatettavana sitä, että esityksen mukaisesti perhe- ja puolisosopimuksissa sovittu työnteko-oikeus perustuisi jatkossa suoraan ulkomaalaislakiin eikä erillistä työntekijän oleskelulupaa enää tarvittaisi.  

Sosiaali- ja terveysministeriö piti tärkeänä, että sopimuksella ei muuteta sitä, kumman maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sopimuksen perusteella työskentelevään perheenjäseneen sovelletaan. Sovellettava sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö, maksettavat sosiaaliturvamaksut sekä oikeus etuuksiin määräytyvät Suomen ja Amerikan yhdysvaltojen välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen (SopS 85–86/1992) ja kansallisen etuuslainsäädännön perusteella. 

Upseeriliitto ry piti esitystä kannatettavana ja katsoi uuden sopimuksen vastaavan paremmin nykyisiin operatiivisiin tarpeisiin verrattuna vuoden 1996 sopimukseen. Se katsoi, että sopimus edistää yhdenvertaisuutta, tukee perheiden asemaa kansainvälisissä tehtävissä ja lisää kansainvälisten tehtävien houkuttelevuutta. Lisäksi Upseeriliitto ry katsoi, että puolisoiden etätyöskentelyä on aidosti tuettava eikä katsota ratkaisuja vain tapauskohtaisesti. 

Valtiovarainministeriö puolsi sopimuksen hyväksyntää ja katsoi, että se täydentää hyvin Nato-henkilöstön palvelussuhteen ehtoja koskevaa kokonaisuutta. 

Verohallinto totesi, ettei sopimuksella ole vaikutusta Verohallinnon menettelyihin tai tietojärjestelmiin, eikä se edellytä päivityksiä asiakasohjaukseen. Se totesi myös, ettei Verohallinto yleensä myönnä henkilötunnuksia asiakkaille, joilla on työnteko-oikeus Suomessa perhesuhteen perusteella, vaan asiakas ohjataan kääntymään Digi- ja väestöviraston puoleen.  

6  Sopimuksen määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön

Johdanto. Sopimuksen johdannossa ilmaistaan osapuolten tahto sallia ansiotyön tekeminen virkatehtävissä diplomaattisten tai konsuliedustustojen, kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston tai Nato-henkilöstön työntekijöiden perheenjäsenille vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti.  

1 artikla. Oikeus tehdä ansiotyötä. Artiklassa sovitaan vastavuoroisesti siitä, että osapuolet antavat virallisissa tehtävissä alueillaan työskentelevien virallisten työntekijöiden huollettaville oikeuden tehdä ansiotyötä, kun he ovat saaneet asianmukaisen oikeuden sopimuksen määräysten mukaisesti. Sopimuksessa käytetty termi ansiotyö viittaa sekä työsuhteessa tehtävään työhön että elinkeinon harjoittamiseen. Sopimuksessa ei nimenomaisesti mainita mahdollisuutta etätyöhön, kuten ei nykyisessäkään sopimuksessa. Maahanmuuttoviraston nykytulkinnan mukaan etätyötä ulkomaalaiselle työnantajalle voi tehdä Suomesta ilman työnteon perusteella myönnettävää oleskelulupaa henkilön oleskellessa Suomessa laillisesti. Yhdysvalloissa kaikentyyppistä työntekoa varten vaaditaan työlupa. Menettelyyn sovelletaan 3 artiklaa, joka ei sisällä edellytystä siitä, että lupaa haettaessa on tiedossa mitä työtä tehdään ja missä.  

Artikla kuuluu lainsäädännön alaan.  

2 artikla. Määritelmät. Artiklassa määritellään sopimuksen keskeinen termistö. Keskeisiä termejä ovat ”huollettava”, ”viralliset työntekijät” ja ”Nato-henkilöstö”.  

Artiklan 1 kohdassa määritellään diplomaattisen tai konsulihenkilökunnan jäsenen huollettava. Tässä huollettavalla tarkoitetaan 16 vuotta täyttänyttä henkilöä, jonka vastaanottajavaltio hyväksyy akkreditoitavaksi lähettäjävaltion diplomaattisen edustuston, mukaan lukien kansainvälisessä järjestössä toimiva edustusto, tai konsuliedustuston jäsenen kotitalouteen kuuluvana perheenjäsenenä. Huollettava ei tarkoita sellaisen henkilön perheenjäsentä, joka asuu vakinaisesti vastaanottajavaltiossa diplomaattisia suhteita koskevassa Wienin yleissopimuksessa ja konsulisuhteita koskevassa Wienin yleissopimuksessa tarkoitetulla tavalla.  

Suomessa diplomaattisen henkilökunnan perheenjäsenten osalta tulkinnan lähtökohtana on ulkomaalaislain 37 §, jonka mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Perheenjäseneksi katsotaan myös samaa sukupuolta oleva henkilö, jos parisuhde on kansallisesti rekisteröity. Aviopuolisoihin rinnastetaan jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt sukupuolestaan riippumatta. Tällaisen rinnastuksen edellytyksenä on, että he ovat asuneet vähintään kaksi vuotta yhdessä. Asumisaikaa ei edellytetä, jos henkilöillä on yhteisessä huollossa oleva lapsi tai jos on muu painava syy. Painavana syynä on käytännössä pidetty edustuston virallista ilmoitustaperhesiteestä. Lapseen rinnastetaan myös alle 18-vuotias naimaton lapsi, joka on huoltajansa tosiasiallisessa huollossa ja tosiasiallisen huollon tarpeessa oleskelulupahakemuksen ratkaisupäivänä, mutta jonka huoltosuhteesta ei ole saatavissa virallista selvitystä (kasvattilapsi). Suomeen lähetettyjen sopimusvaltion diplomaatti- ja konsuliedustuston työntekijöiden perheenjäsenten osalta perheenjäsenen määritelmään vaikuttaa myös ulkomaalaislain 69 §:n 3 momentti, jossa säädetään ulkoministeriöstä oleskelulupaviranomaisena. Kyseisen säännöksen mukaan ulkoministeriö myöntää tilapäisen oleskeluluvan lähettäjävaltiota Suomessa edustavan diplomaatti- ja konsuliedustuston henkilökuntaan kuuluvalle, hänen perheenjäsenelleen ja 18–19-vuotiaalle jälkeläiselle suoraan alenevassa polvessa samoin kuin hänen puolisonsa vastaavalle jälkeläiselle. Näin ollen Suomeen lähetettyjen sopimusvaltion työntekijöiden perheenjäseniksi katsotaan hyväksyttävänä olevaa sopimusta sovellettaessa ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitettujen henkilöiden lisäksi diplomaatti- ja konsuliedustuston henkilökuntaan kuuluvan 18–19-vuotiaat jälkeläiset suoraan alenevassa polvessa samoin kuin hänen puolisonsa vastaavat jälkeläiset. 

Artiklan 2 kohdassa määritellään Nato-henkilöstön jäsenen huollettava. Huollettava tarkoittaa jäsenen kotitalouteen kuuluvaa 16 vuotta täyttänyttä henkilöä, joka on Nato-henkilöstön jäsenen kotitalouteen kuuluva perheenjäsen ja puoliso, naimaton huollettava lapsi, jonka ikä alittaa diplomaattisen tai konsulihenkilökunnan jäsenten huollettavien akkreditoinnin ikärajan tai fyysisesti tai henkisesti vammainen naimaton huollettava lapsi. 

Artiklan 3 kohdan mukaan ”viralliset työntekijät” tarkoittaa sellaisia diplomaattisia edustajia, konsulivirkamiehiä ja hallinnollisen ja teknisen henkilökunnan jäseniä, jotka on määrätty diplomaattisiin edustustoihin, konsuliedustustoihin tai kansainvälisissä järjestöissä toimiviin edustustoihin, sekä Nato-henkilöstöä. 

Artiklan 4 kohdan mukaan ”Nato-henkilöstö” tarkoittaa sellaisia tehtävään Amerikan yhdysvaltojen alueelle määrättyjä Suomen tasavallan hallituksen sotilas- tai siviilihenkilöstön jäseniä tai tehtävään Suomen alueelle määrättyjä Amerikan yhdysvaltojen hallituksen sotilas- tai siviilihenkilöstön jäseniä, jotka kuuluvat johonkin seuraavista ryhmistä: 1) sotilas- tai siviilihenkilöstö, johon sovelletaan Nato SOFAa; 2) ne sotilas- ja siviilihenkilöstöön kuuluvat, jotka palvelevat Naton esikuntien palveluksessa, ja joihin sovelletaan Pariisin pöytäkirjaa; 3) jäsenvaltioiden edustajat, kansainvälinen henkilöstö ja siviiliasiantuntijat liiton erityistehtävissä, joihin sovelletaan Ottawan sopimusta; tai 4) ne sotilas- ja siviilihenkilöstöön kuuluvat henkilöt, joihin sovelletaan jotakin edellä mainituista sopimuksista täydentävää sopimusta tai niiden pöytäkirjaa. Sopimuksen neuvotteluissa todettiin, että 2 artiklan 4 kohdan d alakohdan viittaus täydentävään sopimukseen tai pöytäkirjaan kattaa DCA:n sekä Pariisin pöytäkirjan 16 artiklan nojalla tehtävän täydentävän sopimuksen. 

Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.  

3 artikla. Menettely. Artiklassa määrätään työntekoon liittyvistä hallinnollisista menettelyistä.  

Artiklan 1 kohdassa määrätään menettelystä, jossa huollettavalle myönnetään oikeus tehdä ansiotyötä hänen virallisen työntekijän huollettavan asemansa perusteella. Kohdan mukaan oikeutta tehdä ansiotyötä koskevien asiakirjojen voimassaoloa jatketaan tarvittaessa samalla perusteella ja noudattaen samaa sopimuksessa kuvattua menettelyä, jolla myönnetään ensimmäisen kerran oikeus tehdä ansiotyötä. 

Suomessa ei myönnettäisi erillistä oleskelulupaa tai oikeutta työntekoon vaan oikeus työntekoon tulisi suoraan ulkomaalaislaista, siten kuin sitä tällä esityksellä esitetään muutettavaksi.  

Artiklan kohdat 2–6 koskevat virallisen pyynnön osoittamista vastaanottajavaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Ulkoministeriö vastaa 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa pyyntöön nootitse selvitettyään henkilön aseman. Nootissa todettaisiin, että henkilö on sopimuksen soveltamisalan piirissä ja hänellä on näin ollen sopimuksessa tarkoitettu työnteko-oikeus. Puolustusvoimat toimii puolestaan 3 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa nimettynä viranomaisena ja vastaisi vastaavalla tavalla 3 kohdassa tarkoitettuihin virallisiin pyyntöihin asiakirjallaan. Ulkoministeriö ja Puolustusvoimat eivät toimisi hallintolain tarkoittamina lupaviranomaisina eivätkä näin ollen tekisi ulkomaalaislain mukaista työlupaharkintaa tai hallintopäätöstä asiassa. Ulkoministeriö ja Puolustusvoimat toimeenpanisivat sopimuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä. Mahdolliset ristiriidat ratkaistaisiin sopimuksen 5 artiklan menettelyä noudattaen. Tällainen mahdollinen ristiriita voisi syntyä käytännössä esimerkiksi silloin, kun henkilön asemaa ei voitaisi todeta puutteellisen pyynnön vuoksi. 

Sopimuksen 3 artikla muodostaa Puolustusvoimille uuden lakisääteisen velvoitteen ottaa vastaan ja käsitellä viralliset pyynnöt työnteko-oikeuden saamiseksi. Tätä tehtävää suorittaessa Puolustusvoimat käsittelisi henkilötietoja ja Pääesikunta toimisi Puolustusvoimien sisällä rekisterinpitäjänä. Henkilötietojen käsittely perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, jonka mukaan käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi.  

Käsittely ei liittyisi esimerkiksi joukkojen asemaa koskevien sopimusten toimeenpanoon Suomessa, eikä se siten tapahtuisi puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa, 2 kohdan a alakohdassa taikka 3 tai 4 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Tämän vuoksi siihen ei sovellettaisi henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimista annettua lakia (332/2019). Nyt käsillä olevan sopimuksen luonne ei myöskään kokonaisuutena tarkastellen liity kansalliseen turvallisuuteen siten, että se jäisi selkeästi unionin oikeuden soveltamisen ulkopuolelle tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan tarkoittamalla tavalla.  

Puolustusvoimat saisi käsitellä vain 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun pyynnön kannalta tarpeellisia tietoja. Näitä tietoja olisi esimerkiksi huollettavan nimi, Amerikan yhdysvaltojen hallituksen Nato-henkilöstön jäsenen asema (huollettavan puoliso) sekä huollettavan tulevan työpaikan tiedot. Tietoja saisi käsitellä vain siinä tarkoituksessa, johon ne on kerätty.  

Sopimuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohta liittyy perustuslain 10 §:ssä säädettyyn yksityiselämän suojaan ja henkilötietojen suojaan. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että henkilötietojen suojan toteuttaminen tulisi yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla taata ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislain nojalla. Tähän liittyen tulisi välttää kansallisen erityislainsäädännön säätämistä sekä varata sellaisen säätäminen vain tilanteisiin, joissa se on yhtäältä sallittua tietosuoja-asetuksen kannalta ja toisaalta välttämätöntä henkilötietojen suojan toteuttamiseksi. (PeVL 2/2018 vp, s. 5). Sopimuksen alaan kuuluvaan henkilötietojen käsittelyyn ei liittyisi erityisiä riskejä henkilötietojen suojan kannalta. Tästä syystä henkilötietojen suojasta ei olisi tarpeen säätää erikseen sopimuksen voimaansaattamislaissa. 

Perustuslakivaliokunnan mukaan EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallista sääntelyä ei saa antaa asetuksen soveltamisalalla, ellei asetus nimenomaisesti velvoita tai valtuuta täydentävään kansalliseen sääntelyyn tai muuhun päätöksentekoon (asia 34/73, Variola, tuomio 10.10.1973, asia 50/ 76, Amsterdam Bulb, tuomio 2.2.1977, 33 kohta). Yksityiskohtaisemman sääntelyn tarpeen ja sisällön osalta on otettava huomioon myös yleisen tietosuoja-asetuksen tavoitteet ja sääntelytapa. (PeVL 14/2018 vp, s. 3). 

Perustuslakivaliokunta on myös katsonut tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamisen johdosta olevan perusteltua tarkistaa aiempaa kantaansa henkilötietojen suojan kannalta tärkeistä sääntelykohteista. Valiokunnan mielestä tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Valiokunnan käsityksen mukaan tietosuoja-asetuksen sääntely vastaa asianmukaisesti tulkittuna ja sovellettuna myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan määräytyvää henkilötietojen suojan tasoa. Näin ollen erityislainsäädäntöön ei ole tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla enää valtiosääntöisistä syistä välttämätöntä sisällyttää kattavaa ja yksityiskohtaista sääntelyä henkilötietojen käsittelystä. (PeVL 14/2018 vp, s. 4). 

Perustuslakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn kohdalla. (PeVL 14/2018 vp, s. 5). 

Arkaluonteisiin tietoihin kuuluvat muun muassa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitetut erityiset henkilötietoryhmät. Niitä ei pääsääntöisesti ole tarpeen käsitellä sopimuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdissa tarkoitetuissa menettelyissä. Tietosuoja-asetuksen 9 mukaisia erityisten henkilötietoryhmien käsittelyä on sellaisten henkilötietojen käsittely, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys sekä geneettisten tietojen käsittely, biometristen tietojen käsittely henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten tai terveyttä koskevien tietojen taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista koskevien tietojen käsittely. Perhe- ja puolisosopimuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen pyyntöjen käsittelyyn voi kuitenkin poikkeuksellisesti sisältyä tällaisten tietojen käsittelyä, mutta tämän ei arvioida aiheuttavan sellaisia erityisiä yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamia uhkia tai riskejä, joiden vuoksi asiasta olisi välttämätöntä säätää erikseen erityislainsäädännössä kansallisen liikkumavaran puitteissa. Siinä tapauksessa, että tällaisia tietoja käsiteltäisiin, peruste tietojen käsittelylle tulisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdasta, jota täydentää tietosuojalain (1050/2018) 6 §:n 1 momentin 2 kohta. Kyseisen tietosuojalain säännöksen mukaan tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Ulkoministeriölle ja Puolustusvoimille annettu tehtävä perustuu sopimuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtiin, jotka saatetaan voimaan lailla. Erityisten henkilötietoryhmien tietojen käsittelyn suojatoimista säädetään tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa.  

Artiklan 7 kohta sisältää määräyksen helpotetusta muutosmenettelystä. Mikäli virallisen pyynnön vastaanottajataho muuttuu, muutoksesta ilmoitetaan toiselle osapuolelle diplomaattiteitse.  

Artiklan 8 kohdan mukaan osapuolet tai niiden hallinnolliset alueet eivät peri maksuja ansiotyöhön oikeuttavien asiakirjojen antamisesta tai niiden voimassaolon jatkamisesta. 

Artiklan 9 kohdan mukaan oikeus tehdä ansiotyötä myönnetään huollettavalle vaatimatta selvitystä vastaanottajavaltiossa tehdystä työtarjouksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilölle ei voida myöntää työperusteista oleskelulupaa, koska työperäisen oleskeluluvan myöntämiseksi henkilöllä tulisi olla työpaikka ja työsuhteen ehtoja tulisi arvioida. Näin ollen ulkomaalaislain 81 a ja b §:ää ehdotetaan muutettavaksi. 

Artiklan 10 kohdan mukaan osapuolet tai niiden hallinnolliset alueet eivät vaadi työnantajaa osoittamaan huollettavan työhön ottamisen ehtona, ettei kyseiseen työhön ole saatavilla vastaanottajavaltion kansalaista. Tämä tarkoittaa, ettei työnteko-oikeuden saaminen edellytä saatavuusharkintaa, mikä mahdollistuu ulkomaalaislakiin ehdotettujen muutosten myötä. Sopimuksen määräysten ei kuitenkaan tulkita edellyttävän, että työnantajat tunnustavat ulkomaiset tutkinnot tai luvat tai muut ulkomaiset ansiot.  

Artiklan 11 kohdan mukaan osapuolet ovat tietoisia siitä, että pyynnöt ansiotyötä koskevan oikeuden saamiseksi on tärkeää käsitellä joutuisasti, ja ne arvioivat käsittelevänsä nämä pyynnöt keskimäärin neljänkymmenenviiden (45) päivän kuluessa. Jos jompikumpi hallitus tuo esiin, että pyyntöjen käsittelyaika on sen työntekijöiden huollettavien osalta merkittävästi pitempi kuin toisen hallituksen työntekijöiden huollettavien osalta, ensin mainittu hallitus voi pyytää neuvotteluja toisen hallituksen kanssa epätasapainon vähentämiseksi. Jollei ratkaisuun päästä kolmenkymmenen (30) päivän kuluessa, ensin mainittu hallitus voi keskeyttää sopimuksen mukaisten ansiotyötä koskevien oikeuksien myöntämisen tai niiden voimassaolon jatkamisen ilmoitettuaan asiasta toiselle hallitukselle 30 päivää etukäteen. 

Artiklan 12 kohdan mukaan, jos jompikumpi hallitus katsoo, että sen myöntämien ja toisen hallituksen myöntämien ansiotyötä koskevien oikeuksien määrät ovat merkittävässä epätasapainossa keskenään, ensin mainittu hallitus voi pyytää neuvotteluja toisen hallituksen kanssa epätasapainon vähentämiseksi. Jollei ratkaisuun päästä 30 päivän kuluessa, ensin mainittu hallitus voi keskeyttää sopimuksen mukaisten ansiotyötä koskevien oikeuksien myöntämisen tai niiden voimassaolon jatkamisen ilmoitettuaan asiasta toiselle hallitukselle 30 päivää etukäteen.  

Artikla kuuluu lainsäädännön alaan. 

4 artikla: Erioikeudet ja vapaudet. Artiklassa määrätään siviili- ja hallinto-oikeudellisesta koskemattomuudesta, rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta, tuloverovelvollisuudesta sekä sosiaaliturvamaksuista.  

Artiklan 1 kohdan mukaan perheenjäsenet eivät nauti Wienin diplomaattisopimuksen tai Wienin konsulisopimukseen perustuvaa siviili- ja hallinto-oikeudellisesta koskemattomuutta ammatilliseen tai kaupalliseen toimintaan liittyvien toimien suhteen, ml. sopimuksen mukainen ansiotyö. Siviili- ja hallinto-oikeudellinen koskemattomuus ei siis ylety työsuhteesta tai elinkeinon harjoittamisesta liittyvään toimintaan, eli esimerkiksi työsuhteesta johtuviin oikeudenkäynteihin. Huollettavilla on kuitenkin muilta osin Wienin diplomaattisopimuksen, Wienin konsulisopimuksen tai muun sovellettavan sopimuksen mukaiset erioikeudet ja vapaudet, ml. rikosoikeudellinen koskemattomuus. Lainkäytöstä säädetään useassa eri kansallisessa säädöksessä ja etsinnästä, takavarikosta, menettämisseuraamuksesta ja muista pakkotoimenpiteistä säädetään Suomessa pääsääntöisesti pakkokeinolaissa (806/2011). Lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee vapautusta tuomiovallasta.  

Artiklan 2 kohdan mukaan perheenjäsenet ovat velvollisia maksamaan vastaanottajavaltiossa tekemästään ansiotyöstä saamastaan palkasta tuloveroja ja sosiaaliturvamaksuja kyseisen valtion kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti.  

Verovelvollisuuden perusteista säädetään perustuslain 81 §:n mukaan lailla. Ansiotulojen verotuksen osalta erityisesti tuloverolaki (1535/1992) on keskeinen. Tuloverolain 9 §:n mukaan Suomessa asuva henkilö (yleisesti verovelvollinen) on verovelvollinen Suomessa sekä Suomesta että ulkomailta saamistaan tuloista. Henkilö, joka ei asu Suomessa (rajoitetusti verovelvollinen) on velvollinen suorittamaan veroa Suomesta saamastaan tulosta. Tuloverolain 11 §:ssä määritellään, milloin henkilön katsotaan asuvan Suomessa tuloverotuksen näkökulmasta. Lisäksi kansainväliset sopimukset, kuten sopimus Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi (SopS 1 ja 2/1991) sekä Sopimus Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen välillä puolustusyhteistyöstä (SopS 69 ja 70/2024) (DCA-sopimus) voivat vaikuttaa perheenjäsenen verotukseen.  

Sosiaaliturvaa koskevat säädökset ovat yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin vaikuttavina laintasoisia (perustuslain 80 §). Velvollisuudesta maksaa työeläkevakuutusmaksua säädetään työeläkelaeissa, joista keskeisimmät ovat työntekijän eläkelaki (395/2006), yrittäjän eläkelaki (1272/2006) ja julkisten alojen eläkelaki (81/2016). Muista työntekijän tai yrittäjän pakollisista sosiaaliturvamaksuista säädetään työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa (555/1998) sekä sairausvakuutuslaissa (1224/2004). Lisäksi Suomen ja Yhdysvaltojen välillä liikkuvan henkilön sosiaaliturvasta määrätään Suomen ja Yhdysvaltojen välisessä sosiaaliturvasopimuksessa (SopS 85 ja 86/1992). 

Sosiaaliturvamaksut on lähtökohtaisesti maksettava Suomen lainsäädännön mukaisesti myös Suomessa tehdystä etätyöstä saadusta palkasta. Mikäli henkilöllä kuitenkin on Suomen ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sosiaaliturvasopimuksen perusteella myönnetty todistus Amerikan yhdysvaltojen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuulumisesta, vapautuu henkilö Suomen sosiaaliturvamaksuista sosiaaliturvasopimuksen kattamin osin. 

Eläketurvakeskus on Suomessa toimivaltainen myöntämään Suomen ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sosiaaliturvasopimuksen mukaisen todistuksen Suomen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuulumisesta Amerikan yhdysvalloissa tehtävää työtä varten. Eläketurvakeskuksen soveltamiskäytännön mukaan todistus on mahdollista myöntää Amerikan yhdysvalloissa tehtävää etätyötä varten, mikäli lähettämisen edellytykset täyttyvät. 

Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

5 artikla: Riitojen ratkaiseminen. Artiklassa määrätään riitojen ratkaisemisesta. Erimielisyydet ratkaistaan diplomaattiteitse osapuolten välisillä neuvotteluilla.  

6 artikla: Voimaantulo ja irtisanominen. Artikla sisältää sopimuksen loppumääräykset koskien sopimuksen voimaantuloa ja irtisanomista. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimus tulee voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen ilmoituksen päiväyksen jälkeen, jolla Suomi ilmoittaa diplomaattiteitse, että se on saattanut päätökseen sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansalliset menettelynsä. Voimaantullessaan sopimus korvaa vuoden 1996 perhe- ja puolisosopimuksen. Yhdysvaltojen osalta valtuutus neuvotella ja allekirjoittaa Suomen ja Yhdysvaltojen välinen perhe- ja puolisosopimus sisälsivät myös oikeuden hyväksyä sopimus, joten sopimus ei enää edellytä Yhdysvaltojen puolelta erillistä hyväksymismenettelyä. Sopimuksen todistusvoimainen kieli on englanti.  

7  Lakiehdotuksen säännöskohtaiset perustelut

8  Voimaantulo

Ehdotetaan, että esitykseen sisältyvä laki virallisten työntekijöiden huollettavien ansiotyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdystä sopimuksesta tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa. 

Ulkomaalaislain muutos ehdotetaan tulemaan voimaan viimeistään, kun sopimus tulee voimaan. 

9  Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumus

Sopimus ei sisällä Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan määräyksiä maakunnan toimivaltaan kuuluvissa asioissa, eikä sopimuksen voimaansaattamislaille ole siten tarpeen pyytää Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumusta Ahvenanmaan itsehallintolain 59 §:n mukaisesti. 

10  Toimeenpano ja seuranta

Suomessa on myös kansainvälisiä järjestöjä, joiden kanssa on tehty isäntämaasopimuksia, jotka sisältävät määräyksiä työnteko-oikeudesta. Jatkossa tulisi seurata olisiko syytä laajentaa ulkomaalaislain ehdotetun 81 a §:n 1 momentin 7 kohdan soveltamisalaa kattamaan myös kyseiset sopimukset.  

11  Suhde muihin esityksiin

Eduskunnassa on vireillä hallituksen esitys HE 62/2025 vp, jossa ehdotetaan muutettavaksi ulkomaalaislain 81 a §:n 1 momentin 1 kohtaa. Ehdotukset on eduskuntakäsittelyn aikana sovitettava yhteen.  

12  Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys