1.1  Tausta

Hvvinvointialueet julkisoikeudellisina yhteisöinä perustettiin 1.7.2021, ja niille siirtyi järjestämisvastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista sekä pelastustoimesta vuoden 2023 alusta. Hyvinvointialueiden perustamiseen liittyen säädettiin myös niiden muuttamista koskeva hyvinvointialue- ja maakuntajakolaki (614/2021). Lailla kumottiin tuolloin voimassa ollut maakuntajakolaki (1159/1997). Hyvinvointialue- ja maakuntajakolain mukaan Suomi jakaantuu maakuntiin sekä hyvinvointialueisiin. Hyvinvointialueen muuttaminen muuttaa maakuntajakoa hyvinvointialueen tai hyvinvointialueiden muutosta vastaavasti. Maakuntajako on aluejakoja koskeva perusjako, johon pohjautuvat siten kuin niistä erikseen tarkemmin säädetään usean valtion viranomaisen ja oikeuslaitoksen toimialueet sekä eduskuntavaalien vaalipiirit. Maakuntajakoon pohjautuvat myös maakunnan liittojen toimialueet sekä alueiden käytön ja aluekehityksen suunnittelutehtävät. Perustuslain 122 §:ssä säädetään hallinnollisista jaotuksista. Hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan. Kuntajaon perusteista säädetään lailla.  

Hyvinvointialue on julkisoikeudellinen yhteisö, jolla on alueellaan itsehallinto siten kuin siitä säädetään hyvinvointialueesta annetussa laissa (611/2021, jäljempänä myös hyvinvointialuelaki). Hyvinvointialuelakia sovelletaan hyvinvointialueen hallinnon ja talouden järjestämiseen sekä hyvinvointialueen toimintaan. Laissa on säännökset muun muassa luottamushenkilöiden taloudellisista etuuksista, palkkioista ja korvauksista. Esityksellä selkeytettäisiin hyvinvointialuejakoa ja maakuntajakoa koskevaa sääntelyä sekä hyvinvointialueen luottamushenkilöiden päätöksenteon tukemista sekä kokouspalkkioita koskevaa sääntelyä. Esityksellä toteutettaisiin hallituksen päätös, jonka mukaan päätöksenteon tehokkuutta hyvinvointialueilla lisätään rajoittamalla pysyvästi valtion rahoituksen käyttöä 5 miljoonalla eurolla ryhmärahojen ja kokouspalkkioiden kustannuksiin. 

1.2  Valmistelu

Hallituksen esityksen luonnoksesta järjestettiin lausuntokierros 16.6.-28.8.2025.  

Lausuntoa pyydettiin ministeriöiltä, kunnilta, maakunnan liitoilta, hyvinvointialueilta, HUS-yhtymältä, korkeimmalta hallinto-oikeudelta, korkeimmalta oikeudelta, aluehallintovirastoilta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta, poliisihallitukselta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Valtiontalouden tarkastusvirastolta, Suomen Kuntaliitto ry:ltä ja Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy:ltä. Lausuntopyyntö julkaistiin lausuntopalvelu.fi:ssä, ja myös muilla tahoilla oli mahdollisuus antaa lausunto esitysluonnoksesta. 

Valtiovarainministeriö sai yhteensä 50 lausuntoa. 

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://vm.fi/hankkeet tunnuksella VM049:00/2025. 

Esitys on käsitelty kuntatalouden ja hallinnon neuvottelukunnassa 3.9.2025 sekä hyvinvointialueneuvottelukunnassa 15.8.2025. 

2.1  Maakuntajako ja hyvinvointialuejako

Maakuntajaon ja hyvinvointialuejaon muutoksista säädetään hyvinvointialue- ja maakuntajakolaissa. Lain 1 §:n sääntelyllä on liitetty maakunnan ja hyvinvointialueen alueet toisiinsa, poikkeuksen muodostaa Uusimaa, jossa maakunnassa voi olla useampi hyvinvointialue. Voimassa olevista aluejaosta säädetään sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta (616/2021, jäljempänä myös voimaanpanolaki) annetun lain 6 ja 7 §:ssä. 

Aluejaon muuttamisesta on säädetty hyvinvointi- ja maakuntajakolaissa siten, että laissa on säännökset hyvinvointialueen muuttamisesta. Lisäksi säädetään, että hyvinvointialueen muuttaminen muuttaa maakuntajakoa hyvinvointialueen muutosta vastaavalla tavalla. Lain 2 luvussa on säädökset hyvinvointialuejaon muuttamisesta ja muuttamisen edellytyksistä. Muuttamisen edellytykset liittyvät hyvinvointialueiden toiminnallisiin ja taloudellisiin edellytyksiin vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta sekä hyvinvointialueiden asukkaiden palveluihin ja elinolosuhteisiin. Maakuntajakoon liittyviä perusteita ja erillisiä edellytyksiä maakuntajaon muuttamiselle ei ole säädetty. Käytännössä voimassa oleva sääntely sitoo maakuntajaon ja hyvinvointialuejaon toisiinsa. 

Voimaanpanolailla kumotun maakuntajakolain 1 §:n mukaan alueiden kehittämistä ja alueiden käytön suunnittelua varten maa jaetaan maakuntiin. Pykälässä säädettiin lisäksi, että maakunnaksi määrätään alue, johon kuuluvat kunnat muodostavat toiminnallisesti ja taloudellisesti sekä alueen suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Pykälän säännöskohtaisten perustelujen mukaan maakunnan tulisi muodostaa tältä pohjalta mahdollisimman yhtenäinen alue, jonka väestöllä on yhteinen kulttuuri ja intressiympäristö. Maakunnan alueen määräämisessä käytettävät keskeiset kriteerit olisivat asiointi- ja palveluyhteydet, työssäkäyntiliikenne, kuntien yhteistoiminta, laaja-alueisiin kuntayhtymiin kuuluminen, elinkeinoelämän yhteydet, yhdistystoiminta-alueet sekä kulttuuri- ja historialliset perinteet (HE 167/1997). Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto päätti maakuntien lukumäärän, alueet ja nimet asianomaisia maakuntien liittoja ja kuntia kuultuaan. Ennen esittelyä valtioneuvostolle asiasta oli pyydettävä alueiden käytön suunnittelusta vastaavan ministeriön lausunto. Pykälän 3 momentissa säädettiin, että valtion aluehallintoviranomaisten toimialueiden tulee, jollei erityisistä syistä muuta johdu, perustua maakuntajakoon niin, että toimialue muodostuu yhdestä tai useammasta maakunnasta. Valtioneuvosto antaa tarvittaessa tarkempia säännöksiä valtion aluehallintoviranomaisten toimialueiden yhtenäistämisestä. 

Hyvinvointialue- ja maakuntajakolain 3 §:ssä säädetään maakuntajaon vaikutuksista valtion hallintoon. Valtion viranomaisten toimialueiden tulee, jollei erityisistä syistä muuta johdu, perustua maakuntajakoon niin, että viranomaisen toimialue muodostuu yhdestä tai useammasta maakunnasta taikka, jos toimialue on pienempi kuin maakunta niin, että viranomaisen toimialue on kokonaisuudessaan yhden maakunnan alueella. Maakuntajaon merkitys valtionhallinnon aluejakojen perustana on keskeinen. Perustuslain (731/1999) 122 § mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan. Tätä perustuslain säännöstä toteutetaan käytännössä maakuntajaon kautta ja sen merkityksellä valtion viranomaisten toimialueiden muodostamisessa. 

Edellä tarkoitettuja valtion viranomaisia ovat poliisilaitokset, aluehallintovirastot sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Muita julkishallinnon tai julkisoikeudellisia toimijoita, joiden toiminta on organisoitu maantieteellisesti maakuntajaon perusteella ovat muun muassa puolustusvoimien aluetoimistot, Metsäkeskuksen maakunnalliset metsäneuvostot sekä Kansaneläkelaitoksen asiakaspalveluyksiköt. Käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien tuomiopiirit noudattava maakuntajakoa lukuun ottamatta Pyhtään kunnan aluetta. Hallinto-oikeuksien tuomiopiirit perustuvat maakuntajakoon. 

Poliisilaitosten toimialueista säädetään valtioneuvoston asetuksella poliisilaitosten toimialueista (365/2022). Uudellamaalla alue on maakuntaa pienempi ja näissä alueesta säädetään kuntaluettelona ja muualla Suomessa alueet määritellään maakuntina. Maakuntajaon muutos vaikuttaa maakuntina määriteltyihin aluejakoihin suoraan ilman eri päätöksentekoa. 

Aluehallintovirastojen toimialueista säädetään valioneuvoston asetuksella aluehallintovirastoista (906/2009). Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialueista säädetään valtioneuvoston asetuksella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista (910/2009). Toimialueet määritellään maakuntina ja maakuntajaon muutokset vaikuttavat suoraan aluejakoon ilman eri päätöksentekoa. Vuoden 2026 alusta voimaan tulevassa valtion aluehallinnon uudistuksessa perustetaan valtakunnallinen Lupa- ja valvontavirasto. Lisäksi perustetaan kymmenen alueellista elinvoimakeskusta, joiden toimialueet määräytyisivät maakuntajaon perusteella.  

Hallinto-oikeuksien tuomiopiireistä säädetään valtioneuvoston asetuksella hallinto-oikeuksien sijaintipaikoista ja tuomiopiireistä (865/2016). Hallinto-oikeuksien tuomiopiirit määräytyvät maakuntien aluejaon mukaisesti siten, että yhteen tuomiopiiriin voi kuulua yksi tai useampia maakuntia. Eräiden asiaryhmien oikeuskäsittely on kuitenkin keskitetty vain yhteen tai muutamaan hallinto-oikeuteen. Koska tuomipiirit määritellään maakuntina, maakuntajaon muutokset vaikuttavat suoraan tuomiopiireihin. 

Käräjäoikeuksien tuomiopiireistä säädetään valtioneuvoston asetuksella käräjäoikeuksien tuo-miopiireistä (1021/2017). Uudenmaan maakunnan alueen käräjäoikeuden määritellään kuntaluettelona ja muualla maassa maakuntina. Suurimmassa osassa maata maakuntajaon muutokset vaikuttavat suoraan aluejakoon ilman eri päätöksentekoa. Hovioikeuksien tuomiopiirit muodostuvat usean käräjäoikeudentuomiopiireistä (Valtioneuvoston asetus hovioikeuksien sijaintipaikoista ja tuomiopiireistä 864/2016).  

Vaalilain (714/1998) 5 §:ssä säädetään vaalipiireistä eduskuntavaaleissa. Eduskuntavaaleja varten maa on jaettu maakuntajaon pohjalta säännöksen mukaisiin vaalipiireihin. Käytännössä myös eduskuntavaalien vaalipiirit muodostuvat maakuntajaon pohjalle.  

Maakuntajako vaikuttaa maakunnan liittojen ja kuntien tehtäviin, koska maakuntajako toimii maakunnan liittojen toimialuejakona, jolla maakunnan liitot hoitavat alueen suunnittelua ja aluekehitystä.  

Alueidenkäyttölaissa (132/1999) säädetään maakunnan liiton tehtävänä olevan maakunnan suunnittelu sekä merialuesuunnittelu. Maakunnan suunnitteluun kuuluvat mainitun lain 25 §:n mukaan maakuntasuunnitelma, muuta alueiden käytön suunnittelua ohjaava maakuntakaava ja alueellinen kehittämisohjelma. Alueellisesta kehittämisohjelmasta säädetään erikseen. Maakunnan suunnittelussa otetaan huomioon valtakunnalliset tavoitteet sovittaen ne yhteen alueiden käyttöön liittyvien maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa. Maakuntasuunnitelmassa osoitetaan maakunnan tavoiteltu kehitys. Maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Aluevarauksia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteen sovittamiseksi on tarpeen. Lain 26 §:n mukaan maakuntakaavan laatimisesta ja muusta maakunnan suunnittelusta huolehtii kuntayhtymä (maakunnan liitto), jossa alueen kuntien on oltava jäseninä. Maakuntajaosta säädetään erikseen. Kesällä 2025 on ollut lausuntokierroksella luonnos hallituksen esitykseksi uudeksi alueidenkäyttölaiksi 

Alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta annetussa laissa (756/2021) säädetään kansallisen aluepolitiikan ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta ja yhteensovittamisesta. Laissa tarkoitetaan alueella hyvinvointialue- ja maakuntajakolaissa (614/2021) tarkoitettujen maakuntien alueita lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa. Laissa säädetään alueiden kehittämisestä ja kehittämisen tavoitteista. Lain 7 §:n mukaan jokaisessa hyvinvointialue- ja maakuntajakolaissa tarkoitetussa maakunnassa on oltava maakunnan liitto. Alueen kuntien on oltava alueensa maakunnan liiton jäseniä. Maakunnan liitto on kuntalain (410/2015) 55 §:ssä tarkoitettu kuntayhtymä. Mainitun pykälän 1 momentissa säädetystä poiketen maakunnan liiton nimessä ei tarvitse mainita sanaa kuntayhtymä. Maakunnan liiton ylimmän päättävän toimielimen jäsenten tulee olla jäsenkuntien valtuutettuja. Edustettuina olevien ryhmien ääniosuuksien tulee mainittuun toimielimeen valittaessa vastata jäsenkuntien valtuustoissa edustettuina olevien eri ryhmien kuntavaaleissa saamaa ääniosuutta maakunnan alueella vaalilaissa (714/1998) säädetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Jokaisella jäsenkunnalla tulee olla vähintään yksi edustaja mainitussa toimielimessä. Maakunnan liiton muiden toimielinten kokoonpanosta säädetään kuntalain 58 §:n 3 momentissa. 

Hyvinvointialueet perustettiin maakuntajaon pohjalle. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 7 §:ssä säädetään hyvinvointialueiden nimet ja alueet, siten että hyvinvointialue muodostuu asianomaisen maakunnan kunnista. Sen lisäksi pykälässä säädetään Uudenmaan maakunnan osalta Uudenmaan neljästä hyvinvointialueesta. 

Maakuntajako on toiminut valtion aluejakojen pohjana, johon muita aluejakoja on yhdistetty 1990-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Se on ollut suhteellisen pysyvä aluejako, koska sen muutoskriteerit olivat aikaisemmassa maakuntajakolaissa (1159/1997) hitaasti muuttuvia ja eivät liittyneet suoraan minkään organisaation ominaisuuksiin tai toimintaedellytyksiin. Maakunnan alueen määräämisessä käytetyt keskeiset kriteerit olivat asiointi- ja palveluyhteydet, työssäkäyntiliikenne, kuntien yhteistoiminta, laaja-alueisiin kuntayhtymiin kuuluminen, elinkeinoelämän yhteydet, yhdistystoiminta-alueet sekä kulttuuri- ja historialliset perinteet. Näiden tekijöiden katsottiin kuvaavan toiminnallisesti, taloudellisesti ja alueen suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaista kokonaisuutta. 

Maakuntajaon muutoksia on tehty melko harvoin ja jako on ollut vakiintunut peruste valtion virastojen aluejaoille ja muille aluejaoille. Suurin yksittäinen muutos maakuntajaossa oli Itä-Uudenmaan maakunnan liittäminen Uudenmaan maakuntaan 1.1.2011. Muutoin muutokset ovat olleet yksittäisten kuntien siirtämisiä maakunnasta toiseen. Useampia yksittäisen kunnan siirtämisiä maakunnasta toiseen tuli voimaan 1.1.2021, jolloin Heinävesi, Joroinen, Iitti, Kuhmoinen ja Isokyrö siirrettiin maakunnasta toiseen. Lisäksi maakuntarajat ovat muuttuneet kuntaliitosten kautta. Voimassa olevaa hyvinvointialue- ja maakuntajakolakia ei ole sovellettu kertaakaan aluejaon muuttamiseksi. 

Maakuntajaolla on merkitystä myös tilastoluokituksiin. Maakuntaluokitus on kansallisiin tarpeisiin laadittu luokitus. Suomessa alueluokitukset ja tukialueet ovat perustuneet muiden kriteerien lisäksi osin maakuntajakoon. NUTS on Euroopan tilastovirasto Eurostatin alueluokitus. Se määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa 1059/2003. Asetuksen mukaan luokitusta tarkistetaan enintään kerran kolmessa vuodessa. Viimeisintä, vuonna 2022 annettua asetusta (Komission asetus 2023/674) sovelletaan Eurostatille toimitettavissa tilastoissa 1.1.2024 alkaen. Suomen alueista voidaan Euroopan unionin alueluokitusjärjestelmässä muodostaa kolme NUTS-tasoa, kuten kaikkien muidenkin EU-maiden alueista. NUTS alueiden määrittelyssä tulee asetuksen mukaan suosia hallinnollisia alueita ja muuten maantieteellisesti määriteltyjä alueita. Valtioneuvoston asetus alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta annetussa laissa tarkoitetuista tukialueista vuosina 2022–2027 määrittää Suomen I ja II -tukialueet. Asetus (467/2022) tuli voimaan 22.6.2022. 

2.2  Valtuustoryhmien tukeminen ja luottamushenkilöiden palkkiot

Hyvinvointialuelain 27 §:ssä säädetään valtuustoryhmästä ja sen toiminnan tukemisesta. Pykälän 1 momentin mukaan valtuustotyöskentelyä varten valtuutetut voivat muodostaa valtuustoryhmiä. Valtuustoryhmän voi muodostaa yksikin valtuutettu. Pykälän 2 momentin mukaan valtuustoryhmien toimintaedellytyksien parantamiseksi hyvinvointialue voi taloudellisesti tukea valtuustoryhmien sisäistä toimintaa sekä toimenpiteitä, joilla valtuustoryhmät edistävät hyvinvointialueen asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tukea myönnettäessä on yksilöitävä tuen käyttötarkoitus. Tuen määrä valtuustoryhmittäin on ilmoitettava hyvinvointialueen tilinpäätöksessä. 

Pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan, että pykälä vastaa kuntalain sääntelyä valtuustoryhmistä ja niiden toiminnan tukemisesta. Myös aluevaltuustossa valtuutettujen organisoituminen valtuustoryhmiin on perusteltua asioiden valmistelun ja päätöksenteon kannalta. Valtuustoryhmä ei ole hyvinvointialueen toimielin eikä sille siten voida antaa hallintosäännöllä tai lailla omaa toimivaltaa tai tehtäviä. Sen toiminta ja työskentely eivät myöskään ole hallintomenettelyä, johon esteellisyyssääntely ulottuisi. Tarkemmat säännökset valtuustoryhmistä annettaan hallintosäännössä (HE 241/2020 vp.). 

Hyvinvointialuelain 95 §:n mukaan hallintosäännössä annetaan tarpeelliset määräykset valtuutettujen valtuustotyöskentelyä varten muodostamista valtuustoryhmistä. Valtuustoryhmän sisäisestä työskentelystä ja päätöksenteosta ei ole laissa säännöksiä. Valtuustoryhmä toimii käytännössä sisäisten hyväksymiensä menettelysääntöjen mukaan. 

Kuntalakiin lisättiin vuonna 2006 valtuustoryhmien tukemista koskeva sääntely. Sääntelyyn johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 8/2006) todettiin, että valtuustoryhmien toiminta on kunnissa tärkeää. Lisäksi todettiin, että oikeuskäytännön perusteella kunnallinen puoluetuki on kielletty. Kunnat olivat kuitenkin voineet antaa valtuustoryhmien käyttöön esimerkiksi tiloja ja tietoyhteyksiä. Oikeuskäytännön perusteella todettiin kuitenkin olleen epäselvää, millä muilla tavoilla kunta voi tukea valtuustoryhmien toimintaa. Pykälän säännöskohtaisten perustelujen mukaan kunta voi tukea valtuustoryhmien toimintaa. Tukea voitaisiin sekä valtuustoryhmän sisäisen toiminnan järjestämistä ja kehittämistä että sellaista toimintaa, joka suuntautuu kunnan asukkaisiin. Sisäistä toimintaa voitaisiin tukea esimerkiksi antamalla ryhmän käyttöön kunnan tiloja, sihteeriapua, tietoyhteyksiä ja laitteita sekä avustamalla luottamushenkilöiden koulutusta tai tilaisuuksien järjestämistä. Kunta voisi avustaa vastaavaa toimintaa, jos valtuustoryhmä haluaisi järjestää toiminnan itse. Tukea voitaisiin myöntää esimerkiksi kokouspaikan vuokraan. Kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistävillä toimenpiteillä tarkoitettaisiin esimerkiksi keskustelutilaisuuksia sekä tiedottamistoimintaa. Tukea ei voitaisi myöntää yksittäisen luottamushenkilön vaalitilaisuuksiin, mutta avustus voitaisiin myöntää ryhmän ennen vaaleja järjestämään keskustelutilaisuuteen. 

Tukea ei voitaisi myöntää vuosittaisena kokonaissummana, vaan tuki voitaisiin myöntää vain erikseen yksilöityjen kustannuksien kattamiseen. Valtuustoryhmä ei siten voisi itse päättää, miten se käyttää sille maksettavan tuen, vaan päätösvalta kuuluisi kunnalle. Kysymys ei ole siten kunnallisesta puoluetuesta. Tukea voidaan myöntää niin puolueiden kuin puolueiden ulkopuolisten muodostamille valtuustoryhmille. Koska yksikin henkilö voi muodostaa valtuustoryhmän, tuki voidaan myöntää myös yhden valtuutetun muodostamalle valtuustoryhmälle. Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti kunnan olisi myönnettävä tuki yhtäläisin perustein kaikille valtuustoryhmille. Tuen myöntäminen ei välttämättä edellyttäisi, että tuki jaettaisiin valtuutettujen lukumäärän mukaisesti tai että kaikkia ryhmiä tulisi tukea saman määräisenä. Tukea myönnettäessä voidaan ottaa huomioon ryhmän toiminta ja tilaisuuksien luonne. Voimassa olevaa sääntelyä täydennettiin vuonna 2014 siten, että valtuustoryhmille osoitetun tuen määrä oli ilmoitettava kunnan tilinpäätöksessä valtuustoryhmittäin (HE 268/2014 vp.). 

Kuntia koskevassa oikeuskirjallisuudessa on käsitelty hyvinvointialuelain 27 §:ää vastaavaa kuntalain (410/2015) 19 §:n sääntelyä (Harjula-Prättälä, Kuntalaki- taustaa ja tulkinnat). Oikeuskirjallisuuden mukaan mahdollisuudet valtuustoryhmien toiminnan tukemiseen ovat olleet rajalliset ennen kaikkea oikeuskäytännön tiukan suhtautumisen vuoksi. Tukemista oli pidetty pitkään kunnan toimialaan kuulumattomana puoluetoiminnan tukemisena. Oikeuskäytännössä on esimerkiksi katsottu, etteivät kunnat ole voineet tukea valtuustoryhmien toimintaa antamalla määrärahoja niiden sihteerin palkkaamiseen ( KHO 1975 II 16 ) eikä valtuustoryhmien kokouspalkkioihin tai koulutukseen (KHO 1980 I 310). Oikeuskirjallisuuden mukaan tilojen ja tietotekniikan antaminen valtuustoryhmien käyttöön oli katsottu kuuluvan kunnan toimialaan. Oikeuskirjallisuuden mukaan nimenomaisella säännöksellä, joka oli jo vuoden 1995 kuntalaissa, pyritään selventämään tukemisen pelisääntöjä. Säännöksen mukaan kunta voi tukea valtuustoryhmien toimintaa sekä toimenpiteitä, joilla valtuustoryhmät edistävät kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tukea voidaan antaa sekä valtuustoryhmän sisäisen toiminnan järjestämiseen ja kehittämiseen että sellaiseen toimintaan, joka suuntautuu kunnan asukkaisiin. Myös rahallista tukea valtuustoryhmille on myönnettävä erikseen yksilöityjen kustannusten kattamiseen. Tämä voi tarkoittaa sitä, ettei tukea voida myöntää vuosittaisena kokonaissummana. Koska tuen tarkoitus on yksilöitävä, valtuustoryhmä ei itse voi päättää, miten se käyttää tuen, vaan päätösvalta kuuluu kunnalle. Sääntelytavassa olennaista on, että tuolla tavoin myönnetyssä tuessa ei ole kysymys kunnallisesta puoluetuesta, johon oikeuskäytäntö on suhtautunut kielteisesti. Koska kysymys on yksilöidystä käyttötarkoituksesta, järjestelmään kuuluu myös tuen käytön valvonta eli tilitysvelvollisuus (Harjulä-Prättälä, s. 260 - 261).  

Valtioneuvoston asetuksen hyvinvointialueen tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista (729/2021) mukaan tilinpäätöksen liitetiedoissa tulee olla valtuustoryhmien toimintaedellytysten tukemiseksi annetut tuet valtuustoryhmittäin eriteltyinä. Hyvinvointialueiden vuoden 2024 tilinpäätöstietojen perustella tuen määrä on ollut 4,8 miljoonaa euroa ja vuonna 2023 5,7 miljoonaa euroa. Tiedot raportoidaan hyvinvointialueen tilinpäätöksen liitetiedoissa. 

Sitran vuonna 2025 julkaistun selvityksen mukaan nämä kustannukset vaihtelivat merkittävästi hyvinvointialueiden välillä ollen 1-35 % niin kutsutusta demokratiabudjetista. Tutkimuksen mukaan valtaosalla hyvinvointialueista suurimman osuuden demokratiabudjetista muodostivat luottamushenkilöiden kokouspalkkiot. Kaikki alueet huomioiden kokouspalkkioiden osuus oli keskimäärin 33 % kaikista kyseisistä kustannuksista. Niin kutsuttu ryhmäraha ja luottamushenkilöiden vuosipalkkiot muodostivat kumpikin keskimäärin noin viidenneksen asianomaisista kustannuksista. Tutkimuksen mukaan monessa tutkimuksessa suoritetussa haastattelussa pohdittiin, onko ryhmärahalla todellista vaikutusta aluedemokratian edistämiseen. Lisäksi todettiin, että ryhmärahan käyttöä ei juurikaan valvota, ja puolueet hyödyntävät sitä hyvin erilaisiin tarkoituksiin. Tutkimuksen mukaan demokratian kustannukset ovat vain pieni osa hyvinvointialueiden kokonaiskuluista. (Mitä demokratia maksaa hyvinvointialueilla, Sitran selvityksiä 245). 

Valtuustoryhmää ja sen toiminnan tukemista koskevan sääntelyn on katsottu olevan tarpeen hyvinvointialueiden poliittisen johtamisen kannalta sekä luottamushenkilöiden päätöksenteon tukemisen mahdollistamiseksi ja tuen läpinäkyväksi tekemisen vuoksi. Sääntelyä on kuitenkin tarpeen selkiyttää tuen käyttötarkoituksen yksilöimisen osalta sekä raportoinnin osalta. Valtuustoryhmien toiminnan käytännön edellytyksiä on tarkoituksenmukaista tukea, mutta tuen käytön tulee olla hyvinvointialueen päätösten mukaista ja paremmin läpinäkyvää. Hyvinvointialueen asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia edistetään erityisesti muun hyvinvointialuelain sääntelyn nojalla.  

Hyvinvointialuelain 5 luvussa säädetään hyvinvointialueen asukkaiden osallistumisoikeudesta. Luku sisältää säännökset äänioikeudesta aluevaaleissa ja äänestysoikeudesta hyvinvointialueen kansanäänestyksessä (28 §), osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista (29 §), aloiteoikeudesta (30 §), hyvinvointialueen kansanäänestyksestä (31 §), hyvinvointialueen vaikuttamistoimielimistä (32 §), kansalliskielilautakunnasta ja saamen kielen lautakunnasta (33 §) sekä viestinnästä (34 §). 

Hyvinvointialuelain 29 §:n mukaan hyvinvointialueen asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan. Aluevaltuuston on pidettävä huolta monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksista ja menetelmistä. 

Pykälän esimerkkiluettelon mukaan osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää erityisesti: 

1) järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia sekä asukasraateja, 

2) selvittämällä asukkaiden ja hyvinvointialueella säännönmukaisesti tai pitempiaikaisesti asuvien tai oleskelevien palvelujen käyttäjien mielipiteitä ennen päätöksentekoa, 

3) valitsemalla palvelujen käyttäjien edustajia hyvinvointialueen toimielimiin, 

4) suunnittelemalla ja kehittämällä palveluja yhdessä palvelujen käyttäjien kanssa, 

5) järjestämällä mahdollisuuksia osallistua hyvinvointialueen talouden suunnitteluun, 

6) tukemalla asukkaiden sekä järjestöjen ja muiden yhteisöjen oma-aloitteista asioiden suunnittelua ja valmistelua. 

Hyvinvointialuestrategiassa tulee hyvinvointialuelain 41 §:n mukaan ottaa huomioon muun muassa asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet. 

Hyvinvointialuelain 87 §:ssä säädetään palkkioista ja korvauksista. Luottamushenkilölle maksetaan 1) kokouspalkkiota, 2) korvausta ansionmenetyksestä ja kustannuksista, joita luottamustoimen vuoksi aiheutuu sijaisen palkkaamisesta, lastenhoidon järjestämisestä tai muusta vastaavasta syystä ja 3) matkakustannusten korvausta ja päivärahaa. Luottamushenkilölle voidaan myös maksaa palkkiota määräajalta sekä muita erillispalkkioita. Hyvinvointialue voi luottamushenkilöltä saadun valtuutuksen perusteella periä tälle maksetusta palkkiosta tuloverolain (1535/1992) 31 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun luottamushenkilömaksun, jonka hyvinvointialue tilittää puolueelle tai puolueyhdistykselle. Perittyjen luottamushenkilömaksujen määrä on ilmoitettava hyvinvointialueen tilinpäätöksessä. 

Säännöskohtaisissa perusteluissa (HE 241/2020 vp.) todetaan aluevaltuuston tehtäviin kuuluvan päättäminen luottamushenkilöiden taloudellisten etuuksien perusteista. Luottamushenkilöllä on oikeus saada luottamustoimen hoitamisesta palkkiota sekä korvausta aiheutuneista kustannuksista. Korvausten ei tarvitsisi olla täysimääräisiä. Palkkioiden osalta todetaan, että luottamushenkilölle olisi maksettava kokouspalkkiota hyvinvointialueen toimielinten kokouksiin osallistumisesta. Luottamushenkilö olisi oikeutettu kokouspalkkioon myös, mikäli toimielimen päätöksenteko tapahtuu lain 104 §:n mukaisessa sähköisessä kokouksessa tai lain 105 §:n mukaisessa sähköisessä päätöksentekomenettelyssä. Eri toimielinten kokouspalkkiot voisivat olla erisuuruisia ja puheenjohtajalle voitaisiin maksaa suurempi kokouspalkkio kuin muille toimielimen jäsenille.  

Säännöskohtaisten perustelujen mukaan ansionmenetyksenä korvattaisiin vain todellinen luottamustoimen vuoksi menetetty ansio. Ansionmenetyksen korvausta ei siten voitaisi maksaa, jos luottamustointa olisi hoidettu vuosiloman tai vapaapäivän aikana. Ansionmenetyskorvaukseen oikeutettuja olisivat lähtökohtaisesti kaikki hyvinvointialueen luottamushenkilöt riippumatta siitä, toimisivatko he yksityissektorilla palkansaajina tai esimerkiksi yksityisyrittäjinä tai julkisen sektorin palveluksessa. Matkakorvausten olisi perustuttava aiheutuneisiin kustannuksiin. 

Perustelujen mukaan pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä palkkioista, joita voitaisiin maksaa hyvinvointialueen harkinnan mukaan. Luottamushenkilölle voitaisiin maksaa palkkiota määräajalta, kuten esimerkiksi toimielimen puheenjohtajalle tavanomaisten kokouspalkkioiden lisäksi maksettavat vuosipalkkiot tai kuukausipalkkiot. Luottamushenkilölle voitaisiin myös maksaa erillispalkkioita, joilla tarkoitetaan palkkioita luottamushenkilölle määrätyistä erityistehtävistä, esimerkiksi neuvottelusta tai muusta tilaisuudesta, jossa luottamushenkilö edustaa hyvinvointialuetta. 

Luottamushenkilöiden palkkioista ei raportoida erikseen hyvinvointialuelain 120 §:ssä säädetyssä raportoinnissa. Edellä mainitun Sitran selvityksen taustatietojen perusteella voidaan arvioida luottamushenkilöiden palkkioiden ja kustannusten korvausten olevan yhteensä noin 16 miljoonaa euroa vuonna 2023. 

2.3  Nykytilan arviointi

4.1  Keskeiset ehdotukset

Hyvinvointialue- ja maakuntajakolain säätelyä selkeytettäisiin siten, että jaoista säädettäisiin erikseen. Hyvinvointialue voisi nykyisestä poiketen muodostua useammasta kokonaisesta maakunnasta. Hyvinvointialue voisi ainoastaan erityisestä syystä poiketa maakuntajaosta. 

Ehdotetussa hyvinvointialuejakolaissa säädettäisiin hyvinvointialuejaosta. Sääntely vastaisi perusteiltaan voimassa olevaa lakia. Lakiin ehdotettaisiin tehtäväksi eräitä täsmennyksiä. Hyvinvointialueen muuttamisesta tulisi esityksen mukaan päättää vähintään vuotta ennen sen voimaantuloa. Omaisuuden ja velkojen siirtymistä koskevaa sääntelyä täydennettäisiin. Lisäksi säädettäisiin taloduellisen selvityksen toimittamisesta, jos hyvinvointialue jaetaan useamman hyvinvointialueen kesken. 

Uudessa maakuntajakolaissa säädettäisiin maakuntajaon perusteista ja maakuntajakoa koskevasta päätöksenteosta ja sen valmistelusta. Maakuntajako toimisi alueiden kehittämisen, aluesuunnittelun ja hallinnon järjestämisen perusaluejakona. Maakunnaksi määrättäisiin alue, jonka kunnat muodostavat toiminnallisesti ja taloudellisesti sekä alueen suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Maakuntajakoa voitaisiin muuttaa kuntien, maakunnanliittojen, valtiovarainministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön tai ympäristöministeriön aloitteesta. 

Valtion viranomaisten toimialueiden tulisi voimassa olevan sääntelyn mukaisesti perustua maakuntajakoon.  

Esityksellä ei muuteta hyvinvointialueiden muuttamista koskevaa perusratkaisua, muuttamisen edellytyksiä eikä muuttamista koskevaa menettelyä perusteiltaan.  

Muutoksenhausta säädettäisiin molemmissa esitetyissä laeissa erikseen. Sääntely säilyisi valituskelpoisuuden osalta ennallaan. Aluejakojen eriyttämisen jälkeen hyvinvointialue ei voisi valittaa maakuntajaon muutoksesta, kuten eivät valtion viranomaisetkaan. Maakuntajakolaissa säädettäisiin valitusoikeudesta maakuntajakoa koskevaan päätökseen siten, että valituksen voisivat tehdä maakunnan liitto ja kunta sekä kunnan jäsen. 

Hyvinvointialuelain 5 § 2 momentin sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 6 §:n 2 momentin ja 7 §:n 2 momentin viittaussäännökset muutettaisiin vastaamaan tämän esityksen mukaisia lakeja. Hyvinvointialueiden aluevaltuustoryhmien tukemista koskevaa 27 §:n 2 momenttia muutettaisiin siten, että valtuustoryhmien toimintaedellytyksien parantamiseksi hyvinvointialue voi taloudellisesti tukea valtuustoryhmien sisäistä toimintaa sekä valtuustoryhmän päätöksentekoon liittyvää muuta toimintaa. Tukea myönnettäessä hyvinvointialueen on yksilöitävä tuen käyttötarkoitus. Tiedot tulen määrästä ja käyttökohteesta on ilmoitettava valtuustoryhmittäin hyvinvointialueen tilinpäätöksessä. Lain 87 §:ää täsmennettäisiin toimielimen kokouspalkkioiden sekä palkkioiden ja korvausten tason määrittämisen osalta. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

7.1  Hyvinvointialue- ja maakuntajakolaki

Lain nimike ehdotetaan muutettavaksi hyvinvointialuejakolaiksi. 

1 §.Hyvinvointialueet. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan ehdotettua pykälän sisältöä. Laissa ei enää säädettäisi, että hyvinvointialueen muuttaminen, hyvinvointialueiden yhdistyminen ja hyvinvointialueen jakaminen muuttaisi maakuntajakoa hyvinvointialueen tai hyvinvointialueiden muutosta vastaavasti. Pykälässä säädettäisiin perusteista, joilla maa jaetaan hyvinvointialueisiin.  

Pykälän 1 momentin mukaan Suomi jakaantuu hyvinvointialueisiin. Niiden itsehallinnosta säädetään hyvinvointialueesta annetussa laissa. Perustuslain 121 §:n 4 momentin mukaan itsehallinnosta kuntaa suuremmalla alueella säädetään lailla. Hyvinvointialuelain tarkoituksena on luoda edellytykset itsehallinnolle kuntia suuremmalla hallintoalueella sekä asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteuttamiselle hyvinvointialueen toiminnassa. Hyvinvointialuelakiin sisältyvät keskeiset säännökset hyvinvointialueiden hallinnosta, taloudenpidosta ja asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksista. Maakuntajakoa koskevat säännökset siirrettäisiin säädettäväksi ehdotettuun maakuntajakolakiin. 

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muuttavaksi siten, että hyvinvointialueen alueena on yksi tai useampi kokonainen maakunta, ellei ole erityistä toiminnallista perustetta poiketa maakuntajaosta. Lisäksi täsmennettäisiin säännöksen toiminnallisuutta koskevaa edellytystä kuvaamaan paremmin yhteys hyvinvointialueen tehtävien järjestämiseen. Hyvinvointialueen olisi momentin mukaan muodostuttava yhtenäisestä alueesta, joka muodostaa hyvinvointialueen tehtävien järjestämiseksi toiminnallisen kokonaisuuden. Nämä edellytykset tulee ottaa huomioon myös hyvinvointialueita muutettaessa. Yhdistyvillä hyvinvointialueilla tai toiseen hyvinvointialueeseen siirtyvällä kunnalla tulee olla yhteinen maaraja tai vesiraja. Maakuntajako olisi edelleen kaikkia hallinnon aluejakoja koskeva perusaluejako. Hyvinvointialueet voisivat toimia yhden tai useamman kokonaisen maakunnan alueella. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan kuitenkin poikkeusta, joka mahdollistaisi poikkeamaan voimassa olevasta maakuntajaosta erityisestä toiminnallisesta perusteesta. Pykälässä tarkoitettuna erityisenä syynä maakuntajaosta poikkeavaan toimialuejakoon voisivat olla esimerkiksi kielelliset tai painavat toiminnalliset perusteet. Poikkeamisen tulisi perustua hyvinvointialueen tehtävien järjestämisen tarkoituksenmukaisuuteen muutoksen kohteena olevilla hyvinvointialueilla.  

Laissa säädettynä poikkeuksena hyvinvointialueen ja maakuntajaon väliseen yhteyteen olisi voimassa olevan sääntelyn mukaisesti Uudenmaan maakunta. Sen alueella voisi olla enemmän kuin yksi hyvinvointialuetta, jos se olisi tarpeen alueen väestömäärän tai muun vastaavan perustellun syyn takia. Säännös mahdollistaa ratkaisun, jonka mukaan Uudenmaan alueella on neljä hyvinvointialuetta.  

Pykälän 3 momentti kumottaisiin. Ehdotettu sääntely mahdollistaisi hyvinvointialueiden yhdistämisen ja kunnan siirtämisen toiseen hyvinvointialueeseen, siten että maakuntajako voisi säilyä ennallaan. Maakuntajakoon perustuvan muun hallinnon aluejakoja ei olisi välttämätöntä muuttaa hyvinvointialueen muutoksesta johtuen, koska maakuntajako ei muuttuisi hyvinvointialuejaon perusteella. 

2 § . Hyvinvointialueen muuttaminen. Pykälän 1 ja 3 momenttiin ehdotetuilla muutoksella selkeytettäisiin eroa maakuntajaon ja hyvinvointialuejaon välillä. Pykälä koskisi ainoastaan hyvinvointialuejaon muuttamista.  

3 § . Maakuntajaon muutoksen vaikutus hyvinvointialueeseen. Pykälän otsikko muutettaisiin. Pykälässä säädettäisiin, miten maakuntajaon muutos vaikuttaa hyvinvointialueeseen. Voimassa olevan lain 3 §:ssä säädetään maakuntajaon vaikutuksesta valtion hallintoon. Kyseinen sääntely siirrettäisiin edotettavaan maakuntajakolakiin.  

Voimaanpanolain 7 §:ssä säädetään hyvinvointialueiden nimistä ja alueista siten, että hyvinvointialueen alue määritellään maakuntana. Tämän vuoksi maakuntajaon muutos vaikuttaa suoraan ilman erikseen tehtävää päätöstä hyvinvointialueen alueeseen. Voimassa olevan hyvinvointialue- ja maakuntalain 11 §:n 2 momentin mukaan kunnan siirtämistä koskeva maakuntajaon muutos on määrättävä tulemaan voimaan sitä vuotta seuraavan kalenterivuoden alusta, jona toimitetaan seuraavat aluevaalit. Tähän periaatteeseen ei esitetä muutosta. Näin kunnan siirtämistä koskevassa muutoksessa voidaan ottaa huomioon myös siirtyvän kunnan asukkaiden edustus uuden hyvinvointialueensa aluevaltuustossa. 

4 §. Kuntajaon muutosten huomioon ottaminen. Ehdotetulla muutoksella selkeytettäisiin eroa hyvinvointialuejaon ja maakuntajaon välillä.  

7 § . Hyvinvointialueen muuttamista koskevan esityksen sisältö . Ehdotetulla 2 momentin 3 kohdan muutoksella selkeytettäisiin eroa hyvinvointialuejaon ja maakuntajaon välillä.  

9 § . Hyvinvointialueen muuttamista koskevan aluejakoselvityksen toimittaminen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin 18 a §:ssä tarkoitettu taloudellinen selvitys. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin aluevaltuustoa koskeva tekninen tarkistus. Pykälän 4 ja 5 momentti esitetään siirrettäväksi uudeksi aluejakoselvittäjän asemaa koskevaksi 9 a §:ksi.  

9 a §Aluejakoselvittäjän asema. Aluejakoselvittäjän asemasta ehdotetaan säädettäväksi omassa pykälässä. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan 9 §:n 4 ja 5 momentissa säädettyä.  

10 § . Päätöksenteon edellytykset. Ehdotetulla 3 momentin muutoksella selkeytettäisiin eroa hyvinvointialuejaon ja maakuntajaon välillä. Momentissa ei enää säädettäisi vaikutuksista valtion viranomaisten ja Euroopan unionin toiminnassa noudatettaviin aluejakoihin, jotka koskevat maakuntajakoa. Hyvinvointialuejakoa muutettaessa olisi käytännössä selvitettävä poikkeaako hyvinvointialueen alue voimassa olevasta maakuntajaosta ja poikkeamisen perusteet.  

11 § . Päätös hyvinvointialueen muuttamisesta. Pykälässä ei enää säädettäisi maakuntajaosta . Edotetuilla muutoksilla selkeytettäisiin eroa hyvinvointialuejaon ja maakuntajaon välillä. Pykälän 1 momentin sääntelyä hyvinvointialueen muuttamista koskevan päätöksen ajankohdasta ehdotetaan muutettavaksi siten, että päätös olisi tehtävä ennen muutoksen voimaantuloa edeltävän vuoden alkua. Voimassa olevan momentin mukainen päätöksen tekeminen ennen muutoksen voimaantuloa edeltävän vuoden kesäkuun loppua arvioidaan olevan ongelmallinen tämän kantaisen laajan muutoksen valmistelulle . Maakuntajaon muuttamisesta ei enää säädettäisi päätettävän hyvinvointialuejakoa koskevan päätöksen yhteydessä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kunnan siirtämistä koskevasta hyvinvointialueen muutoksen voimaantulosta.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin hyvinvointialuejakoa koskevien päätösten julkaisemisesta Suomen säädöskokoelmassa sekä hyvinvointialueilla sekä muutoksen hylkäämistä koskevan päätöksen tiedoksiannosta ehdotuksen tekijälle. 

15 § . Muiden luottamushenkilöiden toimikausi ja viranhaltijoiden viranhoidon alkaminen. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin sääntely yhdistyvien hyvinvointialueiden tilinpäätöksen hyväksymisestä ja vastuuvapaudesta päättämisestä hyvinvointialueen muutosta edeltävältä vuodelta.  

16 § . Henkilöstön asema. Pykälään ehdotetaan uutta 2 momenttia, jossa säädettäisiin henkilöstöön kohdistuvan lomapalkkavelan siirtymisestä uudelle hyvinvointialueelle. Lomapalkkavelka siirtyisi sille hyvinvointialueelle, mille henkilöstökin siirtyisi.  

17 § . Omaisuuden ja velkojen siirtyminen hyvinvointialueen lakatessa. Sääntelyä esitetään selkeytettäväksi hyvinvointialueiden jakaantumistilanteissa. Palvelujen järjestämiseen liittyvä omaisuus ja sitoumukset siirtyisivät yleisseuraantona sille hyvinvointialueelle, joka jatkaa kyseisen alueen palvelujen järjestämistä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi jakamista koskevasta menettelystä.  

Aluejakoselvittäjä voi tehdä jakoesityksen ja hyvinvointialueet voivat sopia omaisuuden jakamisesta sen pohjalta tai muun selvityksen perusteella. Omaisuuden ja velkojen siirtämisessä hyvinvointialueiden sopiminen olisi ensisijainen menettely.  

Pykälän uuden 2 momentin mukaan, jos lakkaava hyvinvointialueen jaetaan kahden tai useamman hyvinvointialueen kesken, muutoksen kohteena olevien hyvinvointialueiden tulee sopia omaisuuden, sopimusten ja velkojen siirtymisestä. Momentissa säädettäisiin jakoa koskevista periaatteista tilanteessa, jossa sopimusta ei olisi tehty määräajassa. Jos sopimusta ei ole tehty kuutta kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa, jako toimitetaan kiinteistöjen, niihin liittyvän irtaimen omaisuuden ja niihin kohdistuvien velkojen sekä toimitilojen vuokrasopimusten osalta kiinteistöjen sijaintipaikan mukaan. Sääntelyllä pyrittäisiin varmistamaan palvelujen jatkuvuutta siten, että omaisuus, joka yksinomaan tai pääasiallisesti palvelee hyvinvointialueen palvelujen järjestämistä siirtyvällä alueella asuville, siirtyisi kyseiselle alueelle. Irtaimeen omaisuuteen ja sopimuksiin liittyvä velka kohdistetaan alueelle, jolle irtain tai sopimukset siirtyvät. Muun omaisuuden, velkojen ja sopimusten osalta jako tehdään hyvinvointialueen väestön jakautumisen suhteessa, kuitenkin niin että netto-omaisuuden jaon tulisi olla tasapuolinen. Edellä mainittuja velkoja olisivat esimerkiksi sellaiset velat, jota ei voida kohdistaa tiettyyn kohteeseen kuten kiinteistöön. Tarvittaessa hyvinvointialueiden välillä voi olla tarpeen tehdä rahasuorituksia omaisuuden ja velkojen tasapuolisen jaon varmistamiseksi. Lomapalkkavelasta säädettäisiin 16 §:ssä. Jos omaisuutta ei voisi edellä tarkoitetulla tavalla siirtää tai jakaa, hyvinvointialue voisi tehdä 18 a § pykälässä tarkoitetussa selvityksessä ehdotuksen vastuun jakautumisesta. 

Pykälän uudessa 3 momentissa säädettäisiin, että jos hyvinvointialue jaetaan, omaisuuden sekä velkojen ja velvoitteiden jakaminen muutoksen kohteena olevien hyvinvointialueiden kesken ei saa vaarantaa velkojien eikä muiden oikeudenhaltijoiden asemaa. Jollei velkoja tai muu oikeudenhaltija ole valtio, vastuuta sitoumuksesta ei saa siirtää toiselle hyvinvointialueelle ilman kyseisen oikeudenhaltijan suostumusta. Momentin tarkoituksena on suojata velkojien asemaa.  

18 a §. Hyvinvointialueen jakautumista koskeva taloudellinen selvitys . Pykälä olisi uusi. Ehdotetaan säädettäväksi taloudellisen selvityksen toimittamisesta hyvinvointialueen jakautuessa useammalle hyvinvointialueelle. Sääntely on tarpeen 17 §: ssä tarkoitetun jaon toimittamiseksi ja jotta hyvinvointialueen muutos voidaan toimeenpanna palveluja turvaavalla tavalla.  

Pykälän 1 momentin mukaan, jos hyvinvointialue jaetaan useamman hyvinvointialueen kesken, lakkaavan hyvinvointialueen on toimitettava omaisuuttaan koskeva taloudellinen selvitys toimintaa jatkaville hyvinvointialueille. 

Pykälän 2 momentin mukaan selvitykseen on sisällytettävä vähintään omaisuus, velat, sitoumukset ja saatavat sijainnin mukaan sellaisina kuin niiden arvioidaan olevan hyvinvointialueen muuttamisen voimaan tullessa. Sijaintiin liittymätön omaisuus ja velat olisi eriteltävä. 

19 §.Taloudellisen selvityksen toimittaminen kunnan siirtämisen yhteydessä . Pykälän otsikkoa muutettaisiin kuvaamaan paremmin pykälän sisältöä. Pykälän 1 momentissa ei enää säädettäisi kunnan siirtämisestä toiseen maakuntaan. Kunnan siirtäminen koskisi tässä laissa siirtämistä toiseen hyvinvointialueeseen.  

20 §. Muutoksenhaku. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi maakuntajaon muuttamista koskeva sääntely.  

7.2  Maakuntajakolaki

1 §.Maakunnat. Pykälässä säädettäisiin maan jakautumisesta maakuntiin. Maakuntajako olisi hallinnon järjestämistä, alueiden kehittämistä ja alueiden suunnittelua varten oleva perusaluejako. Vastaavia maakuntajaon perusteita on sovellettu vakiintuneesti ennen hyvinvointialueiden perustamista koskevaa uudistusta, vaikka voimassa olevassa hyvinvointialue- ja maakuntalaissa ei ole maakunnista ja niiden perusteista erikseen säännöksiä. Maakunnat toimivat suoraan maakunnan liittojen toimialueina ja näiden lakisääteiset tehtävät ovat maakuntakaavoitus ja alueiden kehittäminen. Pykälän mukaan hallinnon järjestämistä, alueiden kehittämistä ja alueiden käytön suunnittelua varten Suomi jakaantuu maakuntiin. Lain 8 § säädettäisiin tarkemmin maakuntajaon toimimisesta valtion hallinnontoimialueiden perusteena.  

Perustuslain 122 §:n mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan. 

2 §.Maakuntajaon perusteet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi maakuntajaon perusteista . Pykälän mukaan maakunnaksi määrättäisiin alue, johon kuuluvat kunnat muodostavat toiminnallisesti ja taloudellisesti sekä alueen suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Maakuntaan kuuluu vähintään kaksi kuntaa.  

Ehdotettu pykälä vastaisi pääosin kumotun maakuntajakolain (1159/1997) sääntelyä ja pitkäaikaista hyvinvointialueiden perustamista edeltänyttä käytäntöä. Maakunnan alueen määräämisessä käytettävät keskeiset kriteerit ovat asiointi- ja palveluyhteydet, työssäkäyntiliikenne, kuntien yhteistoiminta, elinkeinoelämän yhteydet, yhdistystoiminta-alueet sekä kulttuuri- ja historialliset perinteet. Näiden tekijöiden on katsottu kuvaavan toiminnallisesti, taloudellisesti ja alueen suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaista kokonaisuutta. Maakunnan tulisi muodostaa tältä pohjalta mahdollisimman yhtenäinen alue, jonka asukkailla on yhteinen kulttuuri- ja intressiympäristö. Hallinnon rakenteen muuttumisen vuoksi laaja-alueisten kuntayhtymien merkitys maakuntajaolle on vähentynyt. 

3 §.Valtioneuvoston toimivalta. Pykälän mukaan valtioneuvosto päättäisi maakuntien lukumäärän, alueet ja nimet. Valtioneuvosto päättäisi maakuntien lukumäärään, alueisiin ja nimiin tehtävistä muutoksista. Valtioneuvoston toimivalta määräytyisi samoin kuin voimassa olevassa hyvinvointialue- ja maakuntajakolaissa. Maakuntajako perustuisi voimaanpanolain 6 §:ssä säädettyyn.  

4 §.Maakuntajaon muuttamisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin maakuntajaon muuttamisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että maakuntajakoa voidaan muuttaa, jos maakunnat täyttävät muutoksen jälkeen 2 §:ssä säädetyt edellytykset.  

Pykälän 2 momentin mukaan maakuntajakoa muutettaessa tulisi pyrkiä kielellisesti yhteensopiviin alueisiin, joilla turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön oikeudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan.  

Perustuslain 122 § mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan. Koska maakuntajako toimii hallinnon muiden aluejakojen perusteena, on kielellisten oikeuksien turvaaminen siinä erityisen tärkeää. 

5 §.Maakuntajaon muuttamisen vireillepano. Pykälässä säädettäisiin maakuntajaon muuttamisen vireillepanosta. Muutokset voivat koskea maakuntien lukumäärään, alueisiin tai nimiin tehtäviä muutoksia. Maakuntajaon merkitys hallinnon järjestämisessä puoltaa sitä, että muutoksen vireilletulosta säädetään erikseen.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tahoista, jotka voisivat tehdä esityksen. Esityksen maakuntajaon muuttamisesta voisivat tehdä maakunnan alueella olevat kunnat, maakunnan liitot sekä ministeriöt, joiden hallinnonalaan maakuntajako vaikuttaa suoraan. Esitys olisi tehtävä valtiovarainministeriölle, joka vastaisi päätöksen valmistelusta ja esittelystä valtioneuvostossa. Maakuntajaon muuttamista koskevassa esityksessä on perusteltava maakuntajaon muuttamisen tarve ja selvitettävä, miten 2 §:ssä säädetyt perusteet täyttyvät. 

Pykälän 2 momentin mukaan valtiovarainministeriö voisi panna vireille maakuntajaon muutoksen ilman 1 momentissa tarkoitettua esitystä, jos 2 §:ssä säädetyt perusteet sitä edellyttävät. 

6 § . Maakuntajaon muuttamisen valmistelu. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi maakuntajaon muuttamisen valmistelusta.  

Pykälän 1 momentin mukaan valtiovarainministeriön olisi maakuntajaon muuttamista koskevaa päätöstä valmistellessaan selvitettävä, miten muutos vaikuttaa valtion viranomaisten toimialuejakoon ja Euroopan unionin toiminnassa noudatettaviin aluejakoihin. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valmistelussa kuultavista tahoista. Luonnollisesti valtiovarainministeriö voisi kuulla kaikkia muita tarpeellisiksi katoamiaan tahoja.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta pyytää ennen päätöksentekoa lausunto myös Kotimaisten kielten keskukselta, jos halutaan ottaa käyttöön nimi, jota ei maakunnan nimenä vielä ole.  

7 § . Päätöksenteko. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi muutoksen ajankohdasta, päätöksenteon aikataulusta sekä päätöksen julkaisemisesta. Pykälässä ehdotetaan voimassa olevassa hyvinvointialue- ja maakuntalaissa säädettyä pidempää aikaa päätöksenteon ja voimaantulemisen välille, jotta muutoksen aiheuttamat vaikutukset on mahdollista huomioida muissa valtion aluejaoissa. Muilta osin ehdotus vastaa voimassa olevaa sääntelyä.  

Pykälän 1 momentin mukaan maakuntajaon muutos on määrättävä tulemaan voimaan kalenterivuoden alusta. 

Pykälän 2 momentin mukaan päätös maakuntajaon muutoksesta on tehtävä ennen voimaantuloa edeltävän vuoden alkua. 

Pykälän 3 momentin mukaan päätös maakuntajaon muuttamisesta on julkaistava Suomen säädöskokoelmassa. Päätös maakuntajaon muutoksen hylkäämisestä on annettava erikseen tiedoksi esityksen tekijälle. 

8 § . Maakuntajaon vaikutukset valtion hallintoon . Pykälä vastaisi voimassa olevaa sääntelyä ja toteuttaisi käytännössä perustuslain 122 § vaatimusta yhtenäisiin aluejakoihin pyrkimisestä.  

Pykälän mukaan valtion viranomaisten toimialueiden tulee, jollei erityisistä syistä muuta johdu, perustua 1 §:ssä tarkoitettuun maakuntajakoon niin, että viranomaisen toimialue muodostuu yhdestä tai useammasta maakunnasta taikka, jos toimialue on pienempi kuin maakunta niin, että viranomaisen toimialue on kokonaisuudessaan yhden maakunnan alueella.  

9 § . Kuntajaon muutosten huomioon ottaminen. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevaa hyvinvointialue- ja maakuntajakolain sääntelyä.  

Pykälän mukaan, jos kunta lakkaa kuntarakennelaissa (1698/2009) tarkoitetun kuntien yhdistymisen seurauksena, valtioneuvosto päättää mainitun lain 35 §:n mukaisesti, mihin maakuntaan uusi kunta kuuluu. 

10 §. Muutoksenhaku. Maakuntajakoa koskeva päätös olisi valtioneuvoston tekemä hallintopäätös, josta voisi hakea muutosta.  

Pykälän 1 momentin mukaan valtioneuvoston päätökseen maakuntajaon muuttamisesta ja maakuntajaon muuttamista koskevan esityksen hylkäämisestä saa hakea muutosta asianomainen maakunnan liitto ja muutoksen kohteena olevan maakunnan alueen kunta sekä kunnan jäsen valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitus käsiteltäisiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiireellisenä. 

11 § . Voimaantulo. Pykälään sisältyisivät tavanomaiset voimaantulosäännökset. Tämän lain voimaan tullessa noudatettaisiin sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua maakuntajakoa.  

7.3  Laki hyvinvointialueesta

5 §.Hyvinvointialueet ja maakuntajako. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin hyvinvointialuejakolain ja maakuntajakolain säätämistä koskeva teknisluonteinen muutos.  

27 §.Valtuustoryhmä ja sen toiminnan tukeminen . Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että siinä ei enää säädettäisi mahdollisuudesta tukea toimenpiteitä, joilla valtuustoryhmät edistävät hyvinvointialueen asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Jatkossa momentin mukaan valtuustoryhmien toimintaedellytyksien parantamiseksi hyvinvointialue voisi taloudellisesti tukea valtuustoryhmien sisäistä toimintaa sekä valtuustoryhmän päätöksentekoon liittyvää muuta toimintaa. Sisäistä toimintaa ei ole määritelty voimassa olevassa säännöksessä. Tuen käyttökohteet jäisivät jatkossakin paikalliseen harkintaan. Aluevaltuustoryhmiä voitaisiin tukea esimerkiksi antamalla ryhmän käyttöön tiloja, sihteeriapua, tietoyhteyksiä ja laitteita sekä avustamalla luottamushenkilöiden koulutusta tai sellaisten tilaisuuksien järjestämistä, jotka liittyvät hyvinvointialueen päätöksentekoon liittyvien asioiden käsittelyyn. Esimerkiksi hyvinvointialueen asukkaiden kuuleminen ja keskustelutilaisuudet hyvinvointialueen päätöksentekoon liittyvistä asioista olisivat jatkossakin mahdollisia.  

Lisäksi ehdotetaan raportoinnin läpinäkyvyyden parantamiseksi, että tuen määrän lisäksi hyvin-vointialueen tilinpäätöksessä tulisi ilmoittaa valtuustoryhmittäin tuen käyttökohteet. Voimassa olevan sääntelyn mukaisesti tukea myönnettäessä on yksilöitävä tuen käyttötarkoitus. Tukea ei voitaisi myöntää vuosittaisena kokonaissummana, vaan tuki voitaisiin myöntää vain erikseen yksilöityjen kustannuksien kattamiseen. Sääntely edellyttäisi, että tuesta päätettäessä tulisi tuen käyttötarkoitus yksilöidä, jolloin tuen käyttäminen ei jää valtuustoryhmän vapaasti harkittavaksi.  

87 §.Palkkiot ja korvaukset . Pykälän 1 momentin 1 kohtaa täsmennettäisiin siten, että kokouspalkkioita voidaan maksaa ainoastaan toimielimen ja vaikuttamistoimielimen kokouksista. Kohtaa ei sovellettaisi erilaisiin toimielimen kokouksen ulkopuolisiin tilaisuuksiin ja kokoontumisiin. Toimielinten kokousten ulkopuolisista hyvinvointialueen järjestämistä tilaisuuksista voitaisiin maksaa 2 momentissa tarkoitettuja erillispalkkioita hyvinvointialueen harkinnan mukaan.  

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin, että 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen palkkioiden ja korvausten tulisi olla kohtuullisia ottaen huomioon hyvinvointialeen toiminta ja talous. Palkkioiden suuruus perustuu luottamushenkilön asemaan ja tehtäviin. Säännös olisi luonteeltaan osin informatiivinen, ja sillä toteutettaisiin osaltaan hallintolain hyvän hallinnon perusteita. Palkkioiden perusteiden määrittelyssä tulisi luonnollisesi ottaa huomioon hyvinvointialueen toiminta ja talous sekä esimerkiksi toimielimen tehtäväalan laajuus. Aluevaltuuston tehtäviin kuuluu 22 §:n 2 momentin 11 kohdan mukaan päättää luottamushenkilöiden taloudellisten etuuksien perusteista. 

122 § . Hyvinvointialueen arviointimenettely. Pykälän 3 ja 4 momenttiin tehtäisiin hyvinvointialuejakolain säätämistä koskeva teknisluonteinen muutos.  

7.4  Laki sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta

6 § . Maakuntajako . Pykälän 2 momentin lakiviittaukseen tehtäisiin maakuntajakolain säätämisestä johtuva teknisluonteinen muutos.  

7 § . Hyvinvointialueiden nimet ja alueet. Pykälän 3 momentin lakiviittaukseen tehtäisiin hyvinvointialuejakolain säätämisestä johtuva teknisluonteinen muutos.