3.1  Minimiverotuksen tietojenvaihto (uusi artikla 8 ae)

Direktiiviehdotuksella virka-apudirektiivin soveltamisalaa esitetään laajennettavaksi niin, että se kattaisi myös minimiverotuksen tietojenvaihdon. Virka-apudirektiivin suurin muutos olisi uusi minimiverotuksen automaattista tietojenvaihtoa koskeva artikla, jossa määriteltäisiin perusta täydennysveron tietoilmoitustietojen automaattiselle vaihtamiselle.  

Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet vaatiakseen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylintä emoyksikköä tai nimettyä ilmoittavaa yksikköä jättämään täydennysveron tietoilmoitus direktiiviehdotuksen liitteen VII osassa III säädettyä vakiomallia käyttäen. 

Tiedot vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi vaihdettava OECD:n ja G20-maiden IF-kokoonpanon hyväksymän tietojenvaihtomekanismin ( dissemination approach ) GIR s.8 () https://www.oecd.org/en/publications/2023/07/tax-challenges-arising-from-the-digitalisation-of-the-economy-globe-information-return-pillar-two_10977da1.html - mukaisesti:  

a) Täydennysveron tietoilmoituksen yleisosa tuloksilukemissäännön ja aliverotettujen voittojen säännön käyttöön ottaneeseen jäsenvaltioon, jossa konsernin ylin emoyksikkö tai jokin konserniyksikkö sijaitsee; 

b) Täydennysveron tietoilmoituksen yleisosa, lukuun ottamatta kohdan 1.4 yhteenvetotietoja, ainoastaan ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron käyttöön ottaneeseen jäsenvaltioon: 

i. jossa sijaitsee vähintään yksi konsernin konserniyksikkö; 

ii. jossa konserniin kuuluva yhteisyritys tai yhteisyritysryhmän jäsen sijaitsee, mikäli ehdot täyttävä kotimainen täydennysvero voidaan määrätä yhteisyrityksille kyseisellä lainkäyttöalueella; 

iii. tilanteissa, joissa ehdot täyttävä kotimainen täydennysvero voidaan määrätä sijaintipaikattomalle konserniyksikölle kyseisellä lainkäyttöalueella; 

c) Yksi tai useampi täydennysveron tietoilmoituksen lainkäyttöaluetta koskeva osa niille verotusoikeuden omaaville jäsenvaltioille, joita kyseiset lainkäyttöaluetta koskevat osat koskevat. 

Aliverotettujen voittojen sääntöä soveltaville lainkäyttöalueille, joiden aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus on nolla, vaihdetaan kuitenkin vain se osuus täydennysveron tietoilmoituksesta, joka sisältää tietoa täydennysveron kohdentamisesta aliverotettujen voittojen säännön mukaisesti kyseiselle jäsenvaltiolle. Näiden tietojen tulee olla yhteensopivia täydennysveron tietoilmoituksen kohdan 3.4.3 kanssa ja konsernin ylimmän emoyksikön jäsenvaltiolle, joka on ottanut minimiverosäännöt käyttöön, vaihdetaan kaikkia lainkäyttöalueita koskevat osat.  

Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi vaihdettava täydennysveron tietoilmoitusta koskevat tiedot mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa täydennysveron tietoilmoituksen jättämiselle säädetyn määräajan päättymisestä. Mikäli täydennysveron tietoilmoitus on jätetty määräajan päättymisen jälkeen, tulisi tiedot vaihtaa viimeistään kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen jättämisestä. 

Ehdotuksella mahdollistetaan täydennysveron tietoilmoitustietojen vaihtaminen jäsenvaltioiden välillä sekä keskitetty täydennysveron tietoilmoitusten antaminen EU:n alueella paikallisen ilmoittamisen sijasta. Ehdotuksen mukainen tietojenvaihto vastaa dissemination approach -tietojenvaihtomekanismia sen varmistamiseksi, että kaikki asiaankuuluvat lainkäyttöalueet saavat tarvitsemansa tiedot perustuen alueellaan sijaitsevien konserniyksikköjen rooliin konsernissa OECD:ssä sovitun lähestymistavan mukaisesti.  

Direktiiviehdotuksella mahdollistettaisiin vain EU-jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto. Jotta keskitetty tietoilmoittaminen olisi mahdollista konserneille myös EU:n ulkopuolisissa maissa sijaitsevien konserniyksiköiden osalta, tarvitaan vastaava tietojenvaihtosopimus myös tällaisten muiden maiden kanssa. Toteutuessaan IF-kokoonpanossa työstetty GIR MCAA-sopimus kattaisi tällaista tietojenvaihtoa, minkä lisäksi tietojenvaihtoa voi tapahtua myös kahdenvälisin sopimuksin. 

3.2  Täydennysveron tietoilmoitusten oikaisemisessa, noudattamisessa ja valvonnassa noudatettavat menettely (uusi artikla 9 a)

Lisäksi virka-apudirektiiviin lisättäisiin uusi artikla 9 a, joka koskisi täydennysveron tietoilmoitusten oikaisemisessa, noudattamisessa ja valvonnassa noudatettavia menettelyjä. Ehdotetun uuden artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan, mikäli jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella olisi syytä uskoa, että täydennysveron tietoilmoitus, joka on jätetty toiseen jäsenvaltioon konsernin ylimmän emoyksikön tai nimetyn ilmoittavan yksikön toimesta vaatii oikaisuja, tulisi oikaisua pyytävän toimivaltaisen viranomaisen ilmoittaa tästä toimivaltaiselle viranomaiselle siinä jäsenvaltiossa, jonne tietoilmoitus jätettiin. Mikäli ilmoituksen saanut toimivaltainen viranomainen olisi samaa mieltä oikaisujen tarpeellisuudesta, tulisi sen viipymättä toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet saadakseen oikaistut tiedot konsernin ylimmältä emoyksiköltä tai nimetyltä ilmoittavalta yksiköltä. Tiedot tulisi vaihtaa ilman viivytystä kaikkien artiklassa 8 ae kuvatun dissemination approach -tietojenvaihtomekanismin mukaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.  

Toisen kappaleen mukaan, mikäli jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen olisi saanut jäsenvaltiossaan sijaitsevalta yhdeltä tai useammalta konserniyksiköltä ilmoituksen, jonka mukaan toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva konsernin ylin emoyksikkö tai nimetty ilmoittava yksikkö antaa täydennysveron tietoilmoituksen sen puolesta, mutta tietoja ei ole vaihdettu artiklassa 8ae säädetyn kolmen kuukauden määräajan kuluessa, tulisi sen ilmoittaa tästä toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Ilmoituksen saaneen toimivaltaisen viranomaisen olisi viipymättä selvitettävä syy, miksi kyseistä täydennysveron tietoilmoitusta ei ole vaihdettu, ja ilmoitettava asiasta ilmoituksen tehneelle toimivaltaiselle viranomaiselle kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta sekä ilmoituksen oletettu tietojenvaihtopäivä. Direktiiviehdotuksen selitysmuistion mukaan kyseinen kohta antaisi toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden pyytää täydennysveron tietoilmoitusta. Artiklateksti on kuitenkin kirjoitettu ehdottomaan muotoon, jonka mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen olisi ilmoitettava mahdollisesta puutteesta toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Ehdotuksen perusteella, mikäli täydennysveron tietoilmoitusta ei annettaisi uuteen oletettuun tietojenvaihtopäivään mennessä, katsottaisiin ettei edellytyksiä keskitetylle ilmoittamiselle olisi ja toimivaltaisen viranomaisen, joka ilmoitti, ettei tietoja ole vaihdettu, tulisi vaatia konserniyksiköltä täydennysveron tietoilmoitusta paikallisesti. 

3.3  Delegointi (artikla 21 ja uusi 26 a)

Direktiiviehdotuksessa ehdotetaan siirrettäväksi komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä määräämättömäksi ajaksi direktiiviehdotuksen liitteen VII osan III muuttamiseksi OECD:n ja G20-maiden IF-kokoonpanossa hyväksymien GIR-vakiomallia koskevien mahdollisten myöhempien päivitysten huomioimiseksi. 

Direktiiviehdotuksen mukaisesti neuvosto voisi milloin tahansa peruuttaa säädösvallan siirron. Ennen delegoidun säädöksen antamista komissio kuulisi kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita. Delegoitu säädös tulisi voimaan ainoastaan, jos neuvosto ei vastustaisi säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös olisi annettu tiedoksi neuvostolle, tai mikäli neuvosto olisi ilmoittanut komissiolle ennen mainitun määräajan päättymistä, että se ei vastusta säädöstä. Neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatkettaisiin kahdella kuukaudella. 

Komission on käytettävä valtaa edellä kuvatuissa tilanteissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti. 

3.4  Muut säännökset

Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen vaihtaessa artiklassa 8ae säädettyjä tietoja ensimmäistä kertaa, täydennysveron tietoilmoitusta koskevat tiedot olisi vaihdettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa täydennysveron tietoilmoituksen jättämiselle säädetyn määräajan päättymisestä (uusi artikla 27 c). 

Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat päättäneet olla soveltamatta tuloksilukemissääntöä ja aliverotettujen voittojen sääntöä minimiverodirektiivin 50 artiklan 1 kohdan mukaisesti, myös tämän direktiiviehdotuksen sääntöjen soveltamista lykättäisiin. 

Direktiiviluonnoksessa ehdotetaan lisäksi muutoksia seuraaviin artikloihin minimiverotuksen tietojenvaihdon kattamiseksi; automaattisen tietojenvaihdon määritelmä (3 artikla), automaattista tietojenvaihtoa koskevat tilastot (artikla 8b), velvollisuudet (artikla 18 kohta 4), vakiomuotoiset lomakkeet ja tiedonsiirtoformaatit (artikla 20 kohta 5), erityiset velvollisuudet (22 artikla) sekä seuraamukset (artikla 25 a). Ehdotetun artiklaa 25 a koskevan muutoksen mukaan jäsenvaltioiden olisi vahvistettava ne seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen 8 aa ja 8 ae artiklaa koskevien kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. 

Virka-apudirektiiviä ja liitettä VII, sellaisena kuin se olisi muutettuna tällä ehdotuksella, olisi luettava yhdessä minimiverodirektiivin kanssa. Virka-apudirektiivissä säädetyillä ilmaisuilla, jotka sisältyvät myös minimiverodirektiiviin, olisi oltava vastaava merkitys kuin minimiverodirektiivissä. Lisäksi ehdotukseen sisältyy lisämääritelmiä, jotka ovat tarpeen verotukseen liittyvän tietojenvaihdon kansainvälisen kehityksen huomioon ottamiseksi. 

Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi saatettava direktiivin edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31.12.2025. 

3.5  Uusi liite VII (vakiomalli)

Ehdotuksella lisättäisiin virka-apudirektiiviin uusi liite VII. Liitteen I osassa määriteltäisiin tietyt liitteessä ja direktiivin minimiverotuksen tietojenvaihtoa koskevissa artikloissa käytettävät termit. Liitteen osa II koskisi ilmoittamiseen liittyviä vaatimuksia. Ilmoittavan konserniyksikön olisi ensinnäkin yksilöitävä asianomaiset osat ja jäsenvaltiot, joille tiedot olisi annettava artiklassa 8 ae kuvatun dissemination approach -lähestymistavan mukaisesti. Toiseksi suurten kotimaisten konsernien olisi käytettävä samaa III osassa olevaa vakiomallia kuin kansainvälisten konsernien. Tällä vaatimuksella pyritään minimoimaan kyseiselle jäsenvaltiolle aiheutuva hallinnollinen taakka ja säilyttämään minimiverodirektiivissä säädetty tasapuolinen kohtelu.  

Minimiverodirektiivin 44 artiklan 5 kohdan mukaan täydennysveron tietoilmoitus on annettava vakiomallin mukaisesti. Liitteen osa III sisältäisi vakiomallin täydennysveron tietoilmoitukselle. Vakiomalli olisi täysin yhdenmukainen OECD:n ja G20-maiden IF-kokoonpanossa laaditun GIR-vakiomallin kanssa. Komissio voisi lisäksi muuttaa vakiomallia delegoidulla säädöksellä OECD:ssä mahdollisesti myöhemmin tehtävien päivitysten mukaisesti. Direktiiviehdotuksella GIR saatettaisiin osaksi EU-lainsäädäntöä tekemällä siitä minimiverodirektiivin 44 artiklassa tarkoitettu täydennysveron tietoilmoitus. Vakiomallin käyttämisellä varmistettaisiin, että monikansalliset yritykset ja suuret kotimaiset konsernit antaisivat samat tiedot samassa muodossa, mikä helpottaisi niiden ilmoitusvelvollisuuksien täyttämistä sekä veroviranomaisten osalta verotustietojen arviointia sekä vaihtamista. IF-kokoonpanossa kehitettyä ohjeistusta vakiomallin käyttämisestä voitaisiin lisäksi käyttää tulkintalähteenä täydennysveron tietoilmoituksia annettaessa. 

Vakiomallin käyttämisellä pyritään lisäksi välttämään monikansallisille konserneille mahdollisesti muutoin aiheutuvia tarpeettomia tiedonkeruu-, laskenta- ja ilmoitusvaatimuksia sekä mahdollisia koordinoimattomia lisätietopyyntöjä eri lainkäyttöalueilta. Vakiomallin käyttäminen ei kuitenkaan estäisi verohallintoja pyytämästä tarvittaessa lisätietoja sen varmistamiseksi, että minimiverodirektiiviä noudatetaan niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Lainkäyttöalueiden olisi kuitenkin yleisesti pidättäydyttävä vaatimasta täydennysveron tietoilmoitusta täydentävien tietojen ilmoittamista osana niiden tavanomaisia veroilmoitus- tai maksuvaatimusmenettelyjä. Tällaisten lisätietojen olisi liityttävä ennemmin verovelvollisuuteen, maksuajankohtaan tai -tapaan, verovelvollisen yksilöimiseen tai yhteystietoihin kuin konserniyksikön täydennysverovelvollisuuden laskemiseen. 

4.1  Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 113 ja 115 artiklat muodostavat oikeudellisen perustan hallinnollista yhteistyötä ja välitöntä verotusta koskeville lainsäädäntöaloitteille. Vaikkei 115 artiklassa viitata suoraan välittömään verotukseen, voidaan sitä komission mukaan käyttää sellaisten kansallisten lakien ja hallinnollisten käytäntöjen lähentämiseen, jotka vaikuttavat suoraan sisämarkkinoiden toteuttamiseen tai toimintaan välittömän verotuksen alalla. 

Komissio toteaa, että koska ehdotuksella muutetaan virka-apudirektiiviä, valittu oikeusperusta säilyy samana. Ehdotuksen tarkoitus mahdollistaa riittävä tietojenvaihto toimivaltaisten viranomaisten välillä ei myöskään poikkea virka-apudirektiivin tarkoituksesta. Ehdotuksella luodaan komission mukaan selkeät ja yhdenmukaiset puitteet täydennysveron tietoilmoituksen antamiselle sekä vaihtamiselle. Näiden säännösten johdonmukainen soveltaminen voidaan komission näkemyksen mukaan toteuttaa ainoastaan lähentämällä kansallisia lainsäädäntöjä yhdenmukaista lähestymistapaa noudattaen, kuten SEUT 113 ja 115 artiklassa määrätään. 

Valtioneuvosto pitää komission ehdotusta oikeusperustan näkökulmasta perusteltuna. 

4.2  Toissijaisuusperiaate

Komission mukaan ehdotus on SEUT-sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukainen. Se koskee hallinnollista yhteistyötä verotuksen alalla. Ehdotus on kaksitahoinen; ensinnäkin se toimeenpanee minimidirektiivin 44 artiklan säätämällä direktiivin soveltamisalaan kuuluville monikansallisille yrityksille yhdenmukaiset raportointivaatimukset, toiseksi siinä laajennetaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen automaattisen tietojenvaihdon soveltamisalaa monikansallisten yritysten minimiverodirektiivin mukaisiin ilmoituksiin. 

Oikeusvarmuus ja selkeys kansainvälisille konserneille ja verohallinnoille voidaan komission mukaan varmistaa ainoastaan luomalla yhtenäiset säännöt, joita sovelletaan kaikkialla jäsenvaltioissa. Nykyiset minimiverosäännöt vaarantuisivat, mikäli jäsenvaltiot panisivat täytäntöön erilaisia ilmoitusvelvollisuuksia kansallisella tasolla. 

Minimiverotukseen liittyvästä ilmoittamisesta ja tietojenvaihdosta on sovittu yhteisesti IF-tasolla. Komission mukaan on tärkeää varmistaa, että tietojenvaihtoa toteutetaan myös EU:ssa IF-mallin kanssa yhdenmukaisella tavalla. EU:ssa tarvitaan yhteneviä toimia, joilla parannetaan sisämarkkinoiden toimintaa ja varmistetaan minimiverodirektiivin asianmukainen toiminta yritysten voittojen tehokkaana minimiverotuksen varmistajana. Ehdotuksen mukaan tämä voidaan saavuttaa vain, mikäli ilmoittamisvelvoitteet myös säädetään keskitetysti ja saatetaan yhdenmukaisesti osaksi kansallisia lainsäädäntöjä. 

Komission mukaan EU:n ehdotus tuo lisäarvoa verrattuna siihen, että kansallisesti tehtäisiin lukuisia implementointeja perustuen juridisesti ei-sitoviin GloBE-mallisääntöihin. EU:n lähestymistavassa nähdään komission mielestä kolme etua. Ensinnäkin veroviranomaisten välistä tietojen ilmoittamista ja -vaihtamista koskevat säännöt olisivat täysin yhdenmukaisia kaikissa jäsenvaltioissa, joka helpottaisi konsernien ilmoitusvelvollisuuksia. Toiseksi tietojenvaihtoa tuettaisiin yhteisellä IT-infrastruktuurilla. Lopuksi yhdenmukainen täytäntöönpano EU:n tasolla antaisi verovelvollisille oikeusvarmuuden ilmoitusvelvollisuuden ja tietojenvaihdon osalta. 

Valtioneuvosto pitää komission ehdotusta toissijaisuusperiaatteen näkökulmasta perusteltuna. 

4.3  Suhteellisuusperiaate

Ehdotuksella saatettaisiin voimaan minimiverodirektiivin 44 artiklan ilmoitusvelvollisuudet sekä laajennettaisiin virka-apudirektiivin mukainen automaattinen tietojenvaihto koskemaan monikansallisten konsernien antamia minimiveroilmoituksia. Huomioiden että monikansallisilla konserneilla on toimintaa yhden jäsenvaltion rajojen ulkopuolella, komission mukaan EU:n yhteiset säännöt muodostavat vähimmäissääntelyn, joka on tarpeen tehokkaan ilmoittamisen varmistamiseksi. 

Komission mukaan direktiivissä ei näin ollen ylitetä sitä, mikä on tarpeen direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotus noudattaa komission näkemyksen mukaan täten suhteellisuusperiaatetta. 

Valtioneuvosto pitää komission ehdotusta suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta perusteltuna. 

4.4  Delegoidut säädökset

Ehdotuksessa komissiolle esitetty valta antaa tiettyjä delegoituja säädöksiä perustuu SEUT 290 artiklaan. Artiklan mukaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä voidaan siirtää komissiolle valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia. Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä säädöksissä määritellään nimenomaisesti tällaisen säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto. 

Komission mukaan delegoidut säädökset ovat tarpeen, jotta täydennysveron tietoilmoituksen vakiomalli pysyy kansainvälisen kehityksen mukana.  

Valtioneuvosto katsoo, että direktiivin liitteen VII osan III muuttamista koskevan toimivallan voidaan katsoa olevan määritelty selvästi ja täsmällisesti ja ehdotusta voidaan pitää perusteltuna. 

4.5  Toimintatavan valinta

Ehdotuksessa valittu toimintatapa on direktiivi, joka on ainut käytettävissä oleva säädöstyyppi SEUT 113 ja 115 artiklan nojalla. Lisäksi ehdotettu direktiivi on kahdeksas muutos virka-apudirektiiviin, jota on muutettu neuvoston direktiiveillä 2014/107/EU, (EU) 2015/2376, (EU) 2016/881, (EU) 2016/2258, (EU) 2018/822, (EU) 2021/514 ja (EU) 2023/2226. 

Valtioneuvosto pitää komission ehdotusta valitusta toimintatavasta perusteltuna. 

5.1  Komission arvio

Komissio ei ole tehnyt direktiiviehdotuksesta vaikutusten arviointia. 

Ehdotus toimeenpanee minimiverodirektiivin 44 artiklan tavalla, joka on täysin yhdenmukainen ja vastaa globaalilla tasolla sovittua. Muita toimintatapoja ei ole valittavissa. Lisäksi ehdotuksen käsittely on poliittisesti kiireellinen, sillä ensimmäinen täydennysveron tietoilmoitus on annettava minimiverodirektiivin mukaisesti viimeistään 30.6.2026. Tämän vuoksi on komission näkemyksen mukaan tärkeää, että jäsenvaltiot hyväksyvät direktiiviehdotuksen ja täytäntöönpanevat sen ripeästi. 

Komissio arvioi ehdotuksen toteuttamiskustannuksiksi 3,3 miljoonaa euroa vuosille 2024–2027. Ehdotus rahoitettaisiin siirtämällä varoja nykyisestä Fiscalis-ohjelmasta. 

5.2  Vaikutukset Suomessa

Direktiiviehdotuksen hyväksyminen edellyttäisi kansallista lainsäädäntöä direktiivin voimaan-saattamiseksi. Direktiivin säännökset olisi implementoitava verotuksen menettelyjä koskevaan lainsäädäntöön mukaan lukien kansallinen veroalan hallinnollista yhteistyötä koskeva sääntely sekä kansalliseen minimiverolakiin. Minimiverolain 8 luku sisältää säännökset ilmoittamista koskevista sanktioista, eikä direktiiviehdotuksesta aiheudu muutosta näiden osalta. 

Minimiverotuksen tietojenvaihtoon liittyviä vaikutuksia on arvioitu osana minimiverodirektiivin kansallista toimeenpanoa. Minimiverotus on laaja kokonaisuus, mikä aiheuttaa sen piiriin kuuluville konserneille laajoja selvityksiä ja raportointijärjestelmien rakentamiseen liittyviä kuluja etenkin soveltamisen alkuvaiheessa. Hallinnolliset kulut niin verovelvollisille kuin verohallinnoille lisääntyvät merkittävästi. Järjestelmä lisää raportointitaakkaa myös pysyvästi. Hallinnollisen taakan kasvuun vaikuttavat tekijät ovat konsernikohtaisia: taakkaan vaikuttavat toimintavaltioiden ja konserniyksiköiden lukumäärä sekä konsernin tietojärjestelmien laatu ja sopeutumiskyky minimiverovelvoitteiden tietotarpeisiin vastaamiseksi. Tästä syystä konsernitason hallinnollisten kustannusten arviointi on vaikeaa. 

Minimiverotuksen tietojenvaihto ehdotetaan toteutettavaksi EU:n yhteisen tietoliikenneverkon kautta käyttämällä OECD:n minimiverotuksen tietojenvaihtoa varten kehittämää XML-skeemaa. Verohallinnolla voidaan tältä osin arvioida olevan tekniset valmiudet ja edellytykset saada minimiverotukseen liittyvä tietojenvaihto toteutettua ehdotetussa aikataulussa. Minimiverotuksen käyttöönoton toteutus esimerkiksi tietojärjestelmien, raportoinnin ja tietojenvaihdon osalta Verohallinnossa on jo pitkällä, jotta tietoja voitaisiin vastaanottaa sekä vaihtaa vuoden 2026 aikana. Verohallinnon on lisäksi luotava uusi tietovirta saatavien tietojen hyödyntämistä varten ja otettava uudet tiedot osaksi verotukseen liittyvää riskienhallintaa ja -valvontaa. Verohallinnolla on useampivuotista kokemusta tapauskohtaisten ja samalla massaluonteisten tietojen keräämisestä ja hyödyntämisestä verotuksessa. Verohallinnolla voidaan myös tältä osin arvioida olevan tekniset valmiudet ja edellytykset toteuttaa direktiiviehdotuksen edellyttämät toimenpiteet.  

Keskitetyn ilmoittamisen voidaan katsoa vähentävän EU-alueella annettavien ja vaihdettavien ilmoitusten määrää. Edellä kuvatusta valmiudesta ja keskitetyn ilmoittamisen hyödyistä huolimatta on oletettavaa, että direktiiviehdotus tulee toteutuessaan kuitenkin aiheuttamaan niin Verohallinnolle kuin verovelvollisille kustannuksia ja hallinnollista taakkaa muun muassa tarvittavien järjestelmien ja menettelyiden kehittämisessä. 

Direktiiviehdotuksen tavoitteena on noudattaa IF:n piirissa minimiverotuksen tietojenvaihdosta sovittua. Mikäli ehdotus poikkeaisi tästä, edellytettäisiin tällöin käytännössä erilaisia tietojenvaihdon ratkaisuja EU-maiden ja kolmansien maiden osalta, eikä velvoitteiden hoitaminen yhdessä menettelyssä olisi enää välttämättä mahdollista. 

Ehdotuksen voidaan kokonaisuutena kuitenkin katsoa yksinkertaistavan minimiverotuksen piiriin kuuluvien konsernien ilmoitusvelvollisuutta sekä vähentävän niille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. On vaikeaa arvioida täsmällisesti minimiverotuksen tietojenvaihdosta aiheutuvia vaikutuksia ennen kuin minimiverotuksen toimivuudesta ja sen yleisistä vaikutuksista on saatu tarkempaa tietoa.