Asetusehdotuksen yleisenä tavoitteena on perustelujen mukaan varmistaa, että unionilla on käytettävissään tehokas kriisitilanteen siirtomekanismi, jonka avulla voidaan ratkaista turvapaikkakysymyksiin liittyvät kriisitilanteet rakenteellisesti kestävällä tavalla ja tuloksellisesti. Tällainen mekanismi olisi komission mukaan aktivoitava nopeasti sellaisen jäsenvaltion osalta, jossa käynnissä oleva kriisitilanne kuormittaa merkittävästi jopa hyvin valmistautunutta ja toimivaa turvapaikkajärjestelmää.  

Komission ehdotuksen perusteluista ilmenee, että ehdotetulla siirtomekanismilla pyritään toisaalta varmistamaan kriisitilanteessa jäsenvaltioiden välinen oikeudenmukainen vastuunjako suurista määristä turvapaikanhakijoita, jotka selvästi tarvitsevat kansainvälistä suojelua, ja toisaalta turvaamaan Dublin-järjestelmän asianmukainen soveltaminen. Ehdotuksen mukaisia toimenpiteitä on tarkoitus soveltaa erikseen määritellyissä kriisitilanteissa yksittäisissä jäsenvaltioissa, ja ne ovat komission mukaan jatkossakin tilapäisiä.  

Valiokunta toteaa, että asiasisältöisen lausunnon antaminen komission ehdotuksesta on vaikeaa, koska valtioneuvoston U-kirjelmä ei sisällä komission ehdotuksen sisällöllistä analysointia tai arviointia eikä myöskään varsinaista kantaa asetusehdotuksen sisältöön. Kirjelmän osiossa valtioneuvoston kanta todetaan ainoastaan, että hallitusohjelman mukaan turvapaikanhakijoiden EU:n sisäiset siirrot perustuvat vapaaehtoisuuteen ja että valtioneuvosto tulee myöhemmin tarkentamaan kantaansa komission ehdotukseen kriisitilanteen siirtomekanismista. Ehdotuksen oikeusperustan osalta U-kirjelmässä mainitaan, että oikeusperustan asianmukaisuutta tulee selvittää tarkemmin. Lisäksi kirjelmässä on lausuttu, että ehdotuksen toissijaisuutta ja suhteellisuutta tulee tarkastella lisää.  

Myöskään asiantuntijakuulemisessa ei ole esitetty vastuuministeriön puolelta oleellisen tarpeellista analyysia ja arviointia asetusehdotuksen sisällöstä. Komission ehdotusta on valiokunnan mielestä tarkasteltava myös osana ulkorajojen valvonnan ja maahantulon laajempaa kokonaisuutta. Aiemmin hyväksytyn hätätilamekanismin käyttöönottoa koskevan päätöksen (SEUT 78 artiklan 3 kohta) perusteella Suomi on käynnistänyt omalta osaltaan turvapaikanhakijoiden sisäiset siirrot ottamalla vastaan turvapaikkamenettelyä varten 49 eritrealaista 21.10.2015. Tilapäisen hätätilamekanismin käyttöönotossa on ilmennyt ongelmia, ja sisäisten siirtojen toimeenpano näyttää etenevän jäsenmaissa hitaasti. Esimerkiksi Hotspot-toimintamallin toimeenpano on viivästynyt Kreikassa. Valiokunta pitää perusteltuna kokemusten keräämistä hätätilamekanismin käytännön soveltamisesta ennen kuin jäsenmaissa muodostetaan lopullinen kanta komission asetusehdotukseen, ellei asetusehdotuksesta luovuta jo sitä ennen.  

Komission ehdotus koskee Dublin-asetuksen muuttamista. Kyseisen asetuksen arviointi on parhaillaan meneillään. Valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan komission on tarkoitus antaa ehdotuksensa Dublin-järjestelmän laajemmasta uudistamisesta vuoden 2016 maaliskuussa. Valiokunnan mielestä nyt esillä olevan muutosehdotuksen käsittelyä ei ole syytä jatkaa erillisenä osiona irrallaan laajemmasta uudistuskokonaisuudesta.  

Komission mukaan käsiteltävänä oleva asetusehdotus on osa muuttoliikekysymyksiin sovellettavaa kattavaa ja järjestelmällistä lähestymistapaa, jonka tuloksellisuuden kannalta on keskeistä varmistaa, että politiikkatoimet pannaan täytäntöön johdonmukaisesti ja toisiaan täydentävästi. Tältä osin voidaan todeta, että voimassa olevien unionisäännösten noudattamisessa on huomattavia puutteita osassa jäsenmaita. Ihmisten vapaan liikkuvuuden periaatteen toimeenpanoon olennaisena osana kuuluvat Schengenin rajasäännöstöön sisältyvät säännöt tehokkaasta ulkorajavalvonnasta. Tosiasia on kuitenkin, ettei ulkorajavalvonta toimi asianmukaisesti kaikissa jäsenmaissa. Luvattomasti Schengen-alueelle tulevat pääsevät myös laajalti liikkumaan helposti toisiin Schengen-maihin. Myöskään turvapaikanhakijoiden ja laittomasti rajan ylittäneiden henkilötietoja ei rekisteröidä kattavasti tietojärjestelmiin. Edelleen yhteisessä palautuspolitiikassa voidaan todeta olevan selviä ongelmia. Valitettavasti jo muutamien esimerkkien perusteella joudutaan toteamaan, ettei maahanmuuttopolitiikassa johdonmukaisuus ole ollut vallitseva tosiasia EU:ssa, mikä seikka on sinänsä jo pitkään ollut tiedossa. 

Valiokunta kiinnittää huomiota vielä siihen, että ehdotuksen perustelujen mukaan sen ehdotuksessa määritellään tiukat edellytykset kriisitilanteen siirtomekanismin aktivoimiselle. Valiokunnan varsin alustavan tarkastelun perusteella ja ottaen huomioon käytettävissä olevat tiedot komission esitys näyttää kuitenkin huomattavan tulkinnanvaraiselta ja epäselvältä. Esimerkiksi kysymys siitä, mitä tarkoitetaan sillä, että Dublin-asetuksen soveltaminen on vaarassa hakijoiden suuresta määrästä johtuvan äärimmäisen turvapaikkajärjestelmää kohdanneen paineen vuoksi, jää aineiston perusteella epäselväksi. Valiokunnan mielestä tällaiset turvapaikanhakijoiden siirtojärjestelyt ovat kaikkiaan vähintäänkin ongelmallisia johdonmukaisen turvapaikkapolitiikan kannalta. 

Hallintovaliokunta pitää tärkeänä suuren valiokunnan asioiden U 14/2015 vp ja U 15/2015 vp kohdalla ilmaisemaa kannanottoa siitä, että suuri valiokunta tulee ehdotusten käsittelyn edetessä ottamaan yksityiskohtaisesti kantaa asioihin erikoisvaliokuntien lausuntoihin nojautuen. Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto antaa myös jatkossa suurelle valiokunnalle kaikki eduskunnan valtaoikeuksien kannalta oleelliset tiedot ehdotusten käsittelystä ja neuvottelujen etenemisestä perustuslain 96 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla. Suuri valiokunta korostaa myös tarvetta varmistaa Suomen tosiasiallisten vaikutusmahdollisuuksien säilyminen neuvottelujen kaikissa vaiheissa (SuVEK 60/2015 vp). Hallintovaliokunta tähdentää lisäksi omalta osaltaan erikoisvaliokunnan osallistumisen tärkeyttä unioniasioiden kansallisen kannanmuodostukseen suurelle valiokunnalle annettavien lausuntojen muodossa. Maahanmuuttoon liittyvät asiat tulevat olemaan olennaisia unioniasioiden kokonaisuudessa näköpiirissä olevana ajanjaksona.