Talousvaliokunta pitää EU-kuluttajansuojalainsäädännön toimivuuden kokonaistarkastelua tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Eurooppalaisesta kuluttajasuojan lainsäädännöllisestä kehikosta näyttäisi nykyisellään puuttuvan kokonaisnäkemys siitä, mihin sääntelyä ja sen myötä ohjautuvia resursseja tulisi suunnata. Uutta normistoa luotaessa ei ole otettu riittävästi huomioon sääntelyn kumulatiivista vaikutusta. Valtioneuvoston kirjelmän mukaisten seitsemän direktiivin lisäksi toimivuuden arviointi tulisikin ulottaa kuluttajansuojasääntelyyn kokonaisuudessaan. 

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty hyvin yhdensuuntaisia näkemyksiä siitä, että kuluttajansuoja EU:ssa ei rakennu tällä hetkellä johdonmukaiselle yleissääntelylle, muttei myöskään tasapainoiselle erityissääntelylle. Yleis- ja erityissäännösten epäjohdonmukainen käyttäminen on johtanut samanaikaiseen ylisääntelyyn ja sääntelyaukkoihin, seurauksena tarpeettoman monimutkainen ja vaikeasti hallittava säännöstö. Säännökset ovat sekavuudessaan, pisteittäisyydessään ja aukollisuudessaan kokonaisuus, jota on vaikea noudattaa ja valvoa.  

Talousvaliokunta yhtyy useiden kuulemiensa asiantuntijoiden näkemykseen, jonka mukaan sektori- tai jakelutapakohtaiset ratkaisut ovat omiaan hämärtämään yleisiä periaatteita ja voivat asettaa toimialat ja kuluttaja-asiakkaat jo lähtökohtaisesti epätasapuoliseen asemaan tavalla, joka ei ole ollut lainsäätäjän alkuperäinen tarkoitus. Sääntelyn tämänhetkistä epäsystemaattisuutta kuvaa muun muassa hinnan ilmoittamisvelvoitteet. Näiden velvoitteiden määräytymiseen vaikuttavat markkinoitava hyödyke, myynti- ja maksutapa ja säädösten keskinäinen hierarkia; hinnan ilmoittamisen pitää olla yksinkertainen ja toimialaneutraali velvoite, joka selkeästi palvelisi kuluttajien tarpeita ja päätöksentekoa. Sääntelyyn sisältyy myös varsin yksityiskohtaisia ja osin myös tarpeettomiksi koettuja tiedonantovelvoitteita, jotka eivät myöskään edistä digitalisaatiota ja verkkokaupan kehittymistä. Talousvaliokunta katsoo, että kirjelmän mukainen kokonaistarkastelu on hyvä mahdollisuus kohentaa kuluttajalainsäädännön laatua ja siten helpottaa säännösten noudattamista ja valvontaa. Erityissääntelyn tulisi olla ensisijaisesti yleissääntelyä täydentävää. Siltä osin kuin erityissääntely katsotaan jatkossa edelleen tarkoituksenmukaiseksi, tulisi valmistelussa huomioida kuluttajaoikeuden ja sopimusoikeuden yleiset periaatteet ja integroida kuluttajaoikeudellinen osaaminen osaksi lainvalmisteluprosessia.  

Sääntelyn läpileikkaavana ajatuksena tulisi olla jakelukanava-, toimiala- ja teknologianeutraali sääntely. Kuluttajan kannalta keskeisimmät markkinointiin, hinnan ilmoittamiseen, sopimusehtojen kohtuullisuuteen ja virhesäännöksiin kohdistuvat velvoitteet tulisi sijoittaa horisontaaliseen, kaikki toimialat kattavaan yleissäädökseen. Korkea suojan taso ei edellytä yksityiskohtaista sääntelyä, ja toisaalta yksityiskohtainen sääntely ei ole korkean kuluttajansuojan tae.