Yleistä
Verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2021/784 on alettu soveltaa 7.6.2022. Asetuksen tarkoituksena on estää verkkoympäristön hyödyntäminen terroristisessa tarkoituksessa. Tavoitteena on, että terroristista propagandaa sisältävä laiton verkkosisältö poistetaan mahdollisimman pian tai estetään pääsy siihen, jotta sisällön jakautuminen edelleen muille verkkoalustoille estetään. Hallintovaliokunta on antanut asetusehdotuksesta sen käsittelyn yhteydessä kaksi lausuntoa (HaVL 37/2018 vp ja HaVL 9/2019 vp).
Terroristista sisältöä ovat asetuksen 2 artiklan 7 kohdan määritelmän mukaan aineistot, joissa yllytetään tai houkutellaan EU:n terrorismirikosdirektiivissä (EU) 2017/541 määriteltyjen terrorismirikosten tekemiseen tai edistämiseen, houkutellaan osallistumaan terroristiryhmän toimintaan tai annetaan esimerkiksi terrorismirikosten toteuttamisen mahdollistavien räjähteiden tai ampuma-aseiden valmistus- tai käyttöohjeita. Yleisölle opetus-, journalismi-, taide- tai tutkimustarkoituksessa tai terroritoiminnan ehkäisy- tai torjuntatarkoituksessa levitettävää aineistoa mukaan luettuna aineisto, jossa esitetään kärkeviä tai kiistanalaisia näkemyksiä julkisen keskustelun yhteydessä, ei asetuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaan katsota terroristiseksi sisällöksi.
Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat asetuksen mukaan antaa määräyksen terroristisen verkkosisällön poistamisesta. Säilytyspalvelun tarjoajien on poistettava terroristinen verkkosisältö niin pian kuin mahdollista, kuitenkin viimeistään tunnin kuluessa perustellun poistamismääräyksen vastaanottamisesta. Rajat ylittävissä tilanteissa poistamismääräyksen antavan viranomaisen on toimitettava määräys myös sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, johon säilytyspalvelun tarjoaja on sijoittautunut. Kyseisen jäsenvaltion viranomainen voi arvioida poistamismääräyksen laillisuuden. Säilytyspalvelun tarjoaja tai sisällön tarjoaja voi myös pyytää jäsenvaltionsa toimivaltaista viranomaista arvioimaan toisen jäsenvaltion viranomaisen antaman poistamismääräyksen laillisuuden.
EU-asetukset ovat jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa oikeutta. Asetuksessa kuitenkin edellytetään, että jäsenvaltiot nimeävät yhden tai useamman viranomaisen, jonka toimivaltaan kuuluu poistamismääräyksen antaminen asetuksen 3 artiklan nojalla, poistamismääräysten arviointi 4 artiklan nojalla, säilytyspalvelun tarjoajan käyttöön ottamien erityistoimenpiteiden toteuttamisen valvonta 5 artiklan nojalla sekä seuraamusten määrääminen 18 artiklan nojalla. Lisäksi jäsenvaltioiden on säädettävä säilytyspalvelun tarjoajien asetuksen säännösten rikkomisiin sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Ehdotetulla lailla verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta annetaan asetuksen edellyttämä täydentävä kansallinen sääntely. Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:ään ehdotetaan lisättäväksi maininta säädettävän lain mukaisesta seuraamusmaksusta.
Toimivaltaiset viranomaiset
Valiokunta pitää perusteltuna, että poliisi nimetään toimivaltaiseksi viranomaiseksi poistamismääräysten antamiseen ja toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamien poistamismääräysten arviointiin sekä Liikenne- ja viestintävirasto toimivaltaiseksi viranomaiseksi erityistoimenpiteiden toteuttamisen valvontaan. Viranomaisten toimivallan sisältö määräytyy asetuksen mukaan. Ehdotetussa laissa ei säädetä siitä, mikä poliisin tai Liikenne- ja viestintäviraston yksikkö vastaa asetuksen mukaisista tehtävistä. Valiokunta korostaa liikenne- ja viestintävaliokunnan tavoin (LiVL 36/2022 vp), että yksiköiden tulee olla palveluntarjoajien tiedossa ennen kuin lakia aletaan soveltaa.
Poistamismääräystä koskevien tehtävien katsotaan soveltuvan terrorismin torjunnasta päävastuussa olevalle poliisille, sillä poistamismääräysten tavoitteena on muun muassa ehkäistä radikalisoitumista ja terroritekoja. Erityistoimenpiteiden valvontaa koskevat tehtävät puolestaan soveltuvat Liikenne- ja viestintävirastolle, jolla on nykyisin esimerkiksi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) mukaisia valvontatehtäviä.
Valiokunta toteaa, että poistamismääräysten antaminen ja toisen jäsenvaltion viranomaisen poistamismääräysten arviointi ovat poliisille uudenlaisia vaativia tehtäviä, jotka edellyttävät erityisosaamista. Poliisin on kyettävä muun ohella arvioimaan verkkosisältöä suhteessa asetuksen mukaiseen terroristisen sisällön määritelmään sekä erityisesti rajat ylittävissä tilanteissa myös suhteessa EU:n perusoikeuskirjassa vahvistettuihin perusoikeuksiin. Tehtävä edellyttää aktiivista kansainvälistä viranomaisyhteistyötä päällekkäisten poistamismääräysten välttämiseksi ja mahdollisten asiaan kytkeytyvien esitutkintojen selvittämiseksi. Myös Liikenne- ja viestintäviraston säilytyspalvelun tarjoajien erityistoimenpiteiden valvontatehtävät ovat virastolle uusia ja edellyttävät uudenlaista osaamista sekä valvontatoiminnan organisoimista virastossa. Valiokunta painottaa riittävän asiantuntemuksen ja koulutuksen merkitystä viranomaisille säädettävissä uusissa tehtävissä.
Jäsenvaltioiden on asetuksen mukaan varmistettava, että niiden toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet ja riittävät resurssit asetuksen tavoitteiden ja asetuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi. Hallituksen esityksen perusteluissa arvioidaan poliisille aiheutuvan uusista tehtävistä neljän henkilötyövuoden (yhteensä 280 000 euroa/vuosi) ja Liikenne- ja viestintävirastolle kahden henkilötyövuoden (yhteensä 260 000 euroa/vuosi) lisäresurssitarve. Saadun selvityksen mukaan nämä resurssitarpeet on tarkoitus huomioida vuoden 2023 ensimmäisessä lisätalousarviossa ja tulevassa kehysrahoituksessa.
Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että viranomaisten resurssitarve saattaa jatkossa kasvaa, jos esimerkiksi suuri kansainvälinen säilytyspalvelun tarjoaja sijoittautuu Suomeen. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on myös kiinnitetty huomiota siihen, että säilytyspalvelun tarjoajat tulevat todennäköisesti alkuvaiheessa pyytämään arviointia jokaisesta saamastaan poistamismääräyksestä, ja arviointipyyntöjen määrä on näin ollen arvioitu hallituksen esityksessä liian pieneksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen.
Seuraamusten määrääminen
Jäsenvaltioiden tulee asetuksen 18 artiklan mukaan säätää seuraamuksista, joita säilytyspalvelun tarjoajille asetetaan, jos ne eivät noudata asetuksen mukaisia velvoitteita. Seuraamusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Asetuksessa jätetään kansallista liikkumavaraa hallinnollisten seuraamusten yksityiskohtien osalta. Vain velvoitteiden systemaattisen ja jatkuvan noudattamatta jättämisen taloudellisen seuraamuksen suuruudesta on säädetty asetuksessa.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että seuraamusten määräämisessä toimivaltainen viranomainen on kolmijäseninen seuraamuskollegio. Seuraamusmaksujen määräämistoimivallan osoittamista seuraamuskollegiolle perustellaan esityksessä lähinnä seuraamusmaksujen suuruudella. Tarkoituksena kuitenkin on, että kaikista seuraamusmaksuista päättää niiden suuruudesta riippumatta sama toimija. Valiokunta toteaa tässä yhteydessä, että ehdotetun kaltaisesta seuraamuskollegiosta ei juurikaan ole perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä. Perustuslakivaliokunta on tosin arvioinut seuraamusmaksun määräämistä koskevan toimivallan osoittamista monijäseniselle toimielimelle esimerkiksi tietosuojalainsäädännön yhteydessä (PeVL 14/2018 vp).
Seuraamuskollegio on valtionhallinnon toimielin, jonka yleisistä perusteista on perustuslain 119 §:n 2 momentin mukaan säädettävä lailla, jos sen tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Yleisillä perusteilla säännöksessä tarkoitetaan lähinnä yksikön nimeä, toimialaa, pääasiallisia tehtäviä ja toimivaltaa (HE 1/1998 vp ja PeVL 5/2008 vp). Seuraamuskollegion tehtäviin kuuluu merkittävää julkisen vallan käyttöä. Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotettu seuraamuskollegiota koskeva sääntely täyttää perustuslain 119 §:n 2 momentin asettamat perusvaatimukset. Valiokunta ehdottaa seuraamuskollegiota koskevaa sääntelyä kuitenkin eräiltä osin täsmennettäväksi yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin tavoin.
Seuraamuskollegio voi 1. lakiehdotuksen 4 §:n 1 momentin mukaan määrätä seuraamusmaksun säilytyspalvelun tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö säännöksessä yksilöityjä asetuksen velvoitteita. Oikeushenkilölle määrättävä seuraamusmaksu voi olla 1 000—100 000 euroa ja luonnolliselle henkilölle 500—10 000 euroa. Seuraamusmaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin. Maksun suuruutta arvioitaessa huomioon otettavista seikoista säädetään asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa. Seuraamusmaksun määrää arvioitaessa on näin ollen otettava huomioon esimerkiksi rikkomisen luonne, vakavuus ja kesto sekä se, onko rikkominen ollut tahallista tai tuottamuksellista, ja se, onko säilytyspalvelun tarjoaja rikkonut velvoitteita aiemmin. Maksu voidaan 5 §:ssä mainituilla perusteilla myös jättää määräämättä. Ehdotetusta 5 §:n 2 momentista käyvät ilmi kaksoisrangaistavuuden kieltoa koskevat rajoitukset. Valiokunta pitää ehdotettua seuraamusmaksun suuruutta ja sen perimättä jättämistä koskevaa sääntelyä asianmukaisena.
Valiokunta toteaa, että seuraamusmaksun määrääminen on hallintoasian käsittelyä, joten seuraamuskollegion on noudatettava päätösvaltaa käyttäessään hallintolain (434/2003) 6 §:ssä säädettyjä hallinnon oikeusperiaatteita, jotka ohjaavat osaltaan harkintavallan käyttämistä. Valiokunta korostaa muutoinkin hallintolain säännösten noudattamista ehdotetun lain mukaisessa päätöksenteossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdotetun lainsäädännön vaikutuksia etenkin viranomaisten tehtäviin ja resursseihin seurataan. Valiokunta toteaa, että ehdotettu lainsäädäntö vaikuttaa myös säilytyspalvelun tarjoajiin.
Hallintovaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin muutosehdotuksin.