Ehdotuksen tausta ja tavoitteet

Ehdotuksen taustalla on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1150 oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten. Asetuksessa säädetään verkkoalustojen ja niitä käyttävien yritysten välisistä sopimussuhteista. Nyt esitettävässä kansallisessa sääntelyssä on kyse asetusta täydentävästä sääntelystä, jolla annetaan tuomioistuimelle toimivalta asetusta koskevissa asioissa. 

Ehdotuksen taustalla olevan EU-sääntelyn tavoitteena on lisätä avoimuutta ja oikeusvarmuutta sekä markkinoiden ennakoitavuutta ja toimivuutta. Asetuksessa tarkoitettuihin verkossa toimiviin välityspalvelujen tarjoajiin eli verkkoalustoihin kuuluvat esimerkiksi verkkokaupan markkinapaikat, sovellusohjelmistojen kaupat ja verkossa oleva sosiaalinen media. Sopimussuhteen tulee olla välityspalvelun ja yrityskäyttäjän välillä.  

Sääntelyn tarpeen taustalla on verkkoalustojen markkinavoima ja markkinatoimijoiden välinen epäsymmetria: asetuksella puututaan ehtoihin, jotka välityspalvelujen tarjoaja määrittää yksipuolisesti. Kyse on alustojen ja niitä käyttävien yritysten epätasapainoisesta neuvotteluasemasta. Digitaalisesssa taloudessa toimivat yritykset ovat usein täysin riippuvaisia jakelualustojen toiminnasta, eikä niillä ole käytännössä muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä alustojen käyttämät ehdot.  

Talousvaliokunta pitää hallituksen esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavassa esitetyin perusteluin ja täsmentävin muutoksin. 

Keskeiset ehdotukset

Markkinaoikeudelle annettaisiin toimivalta käsitellä asetuksen mukaisia kieltomenettelyjä koskevia asioita. Markkinaoikeus voisi määrätä yleisen kiellon käyttää asetuksen vastaista menettelyä. Kiellon tehosteeksi voitaisiin käyttää uhkasakkoa, ja kielto voitaisiin tarvittaessa määrätä väliaikaisena.  

Esityksessä ehdotetaan, että markkinaoikeuden toimivalta koskisi vain asetuksen vastaisen kiellon määräämistä yleisesti. Sen sijaan yksittäiset riita-asiat käsiteltäisiin yleisissä tuomioistuimissa normaalien prosessisäännösten mukaisesti, eikä esitys sisällä näitä koskevia säännöksiä. Kieltoa voisivat hakea sekä elinkeinonharjoittaja, johon välityspalvelun tarjoajan käyttämä ehto tai menettely kohdistuu, että jäljempänä tarkastellut järjestöt ja organisaatiot. 

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty osin eriäviä käsityksiä valitusta sääntelyratkaisusta. Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista on katsonut, että esityksessä tarkoitetut, määrältään todennäköisesti harvalukuiset asiat — yksittäisten asianosaisten väliset riita-asiat mukaan lukien — tulisi keskittää kokonaan yhdelle tuomioistumelle. Tätä on kuitenkin pidetty ongelmallisena siitä näkökulmasta, että ratkaisu hajauttaisi yksittäisten sopimusriitojen käsittelemisen markkinaoikeuden ja yleisten tuomioistuinten välille. Myös muutoksenhaku näiden tuomioistuinten ratkaisuista tapahtuisi eri tavoin.  

Talousvaliokunta pitää hallituksen esityksen mukaista sääntelyratkaisua saamansa selvityksen perusteella tarkoituksenmukaisena. Valiokunta katsoo kuitenkin, että asiaa koskevan säännöksen sanamuotoa on tarpeen täsmentää jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyllä tavalla, jotta jaottelu yleisen ja yksittäistä asiaa koskevan kiellon ja vastaavasti markkinaoikeuden ja yleisten tuomioistuinten toimivallan välillä on selkeä.  

Asetus edellyttää, että kelpoisuusvaatimukset täyttävät järjestöt voivat saattaa vireille asetuksen vastaista menettelyä koskevan asian. Lakiehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa, että tietyt elinkeinonharjoittajien etuja valvovat järjestöt voisivat saattaa Suomessa asian vireille markkinaoikeudessa. Esityksen mukaan työ- ja elinkeinoministeriö nimeäisi hakemuksesta tällaiset organisaatiot ja järjestöt, ja nämä merkittäisiin asiaa koskevaan Euroopan komission laatimaan luetteloon. Nimeämisestä säädettäisiin tarkemmin työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella. Talousvaliokunta pitää järjestöjen ja organisaatioiden kanneoikeutta tärkeänä erityisesti pienten yritysten aseman kannalta toimijoiden epätasapainoinen neuvotteluasema ja markkinavoima huomioon ottaen. 

Lakiehdotuksen valmistelun yhteydessä ei valiokunnan saaman selvityksen mukaan ole laajemmin tarkasteltu vaihtoehtoa, jossa asetuksen noudattamisen valvonta osoitettaisiin tietyn viranomaisen tehtäväksi. Taustalla oleva asetus mahdollistaisi tällaisen sääntelyratkaisun mutta ei sitä edellytä. Valmistelun lähtökohtana on ollut, että yritysten väliseen sopimusvapauteen ei tulisi puuttua viranomaistoimin, ellei se ole täysin välttämätöntä. Muissa jäsenvaltioissa on päädytty tältä osin vaihteleviin täytäntöönpanoratkaisuihin. Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista olisi pitänyt viranomaismenettelyä erityisesti pienten yritysten näkökulmasta edullisempana vaihtoehtona. Valittuun sääntelyratkaisuun sisältyy riski siitä, etteivät erityisesti pienemmät yritykset tule laajasti käyttämään nyt säädettäviä oikeussuojakeinoja. Tältä kannalta erityisesti edellä tarkasteltu järjestöjen kanneoikeus voi osaltaan parantaa tilannetta. Talousvaliokunta pitää tärkeänä seurata sääntelyn toimivuutta tältä osin. 

Kokoavia huomioita ja jatkotoimia

Alustojen markkinavoimaan ja sen aiheuttamiin kilpailunvääristymiin on EU-tasolla pyritty puuttumaan eri tavoin. Talousvaliokunta on aiemmin taustalla olevaa EU-asetusta arvioidessaan (TaVL 50/2018 vp — U 82/2018 vp) kiinnittänyt huomiota tarpeeseen käyttää laajaa keinovalikoimaa digitaalisen talouden toimintaympäristön kehittämisessä. Näitä keinoja ovat erityisesti toimiva kilpailu- ja kuluttajapolitiikka ja -lainsäädäntö, verotus, immateriaalioikeudellisen sääntelyn modernisointi sekä digitaaliseen talouteen kohdistuvat investoinnit. Talousvaliokunta korostaa edelleen toimivan ja mahdollistavan sääntely-ympäristön merkitystä eurooppalaisen digitalouden kehityksen kannalta.  

Jatkossa tulee arvioida myös, takaako nyt esitetty kansallinen sääntely riittävän tehokkaan mallin asetuksen noudattamisen varmistamiseksi, vai tulisiko sitä tehostaa esimerkiksi asettamalla viranomainen valvomaan sääntelyn noudattamista. Mikäli tähän päädyttäisiin, on tärkeää huolehtia, että asiaa hoitavalla viranomaisella olisi riittävät resurssit tehtävän toteuttamiseen.