Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.  

Ehdotetut veromuutokset

Esitys sisältää kaksi erityyppistä asiakokonaisuutta, jotka kummatkin perustuvat hallitusohjelmaan. Ensimmäinen niistä koskee lämmityspolttoaineiden hiilidioksidiveron korotusta ensi vuoden alusta ja toinen kaivostoimintaa ja louhintaa, jotka ehdotetaan palautettavaksi takaisin energiaverotukien piiriin. Tämä muutos tulisi voimaan kuitenkin vasta vuoden 2017 alusta. 

Lämmityspolttoaineiden veronkorotus tehdään ensisijaisesti fiskaalisista syistä nostamalla veron perusteena olevan hiilidioksiditonnin arvoa 44 eurosta 54 euroon tonnilta. Muutos lisäisi vuotuisia verotuottoja arviolta 85 milj. euroa. Koska se kasvattaisi samalla teollisuuden energiaverotukia noin 10 milj. euroa, muutoksen nettovaikutukseksi jäisi noin 75 milj. euroa vuodessaVeronkorotukset painottuvat esityksen toimialakohtaisen vaikutusarvion mukaan talokohtaiseen lämmitykseen (17 milj. euroa) ja kaukolämpösektoriin (22 milj. euroa) mutta jakautuvat muutoin melko tasaisesti teollisuuden (9 milj. euroa), rakennustoiminnan (9 milj. euroa) sekä maa- ja metsätalouden (10 milj. euroa) kesken. Liikenteen ja muiden kuin edellä olevien toimialojen työkoneiden osalta korostusten vaikutus on vähäisempi.. 

Kaivostoiminnan ja louhinnan veromuutokset keventäisivät puolestaan alan verorasitusta noin 27 milj. euroa vuositasolla. Tästä teollisuuden alemman sähköverokannan osuus on noin 21 milj. euroa ja energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautuksen osuus noin 6 milj. euroa. 

Esitys lisää siten vuotuisia verotuloja nettomääräisesti kaikkiaan noin 48 milj. euroa vuodesta 2018 lähtien. Ensi ja seuraavan vuoden tuottoarviot ovat tätä hieman suuremmat, koska muutokset tulevat voimaan eriaikaisesti ja koska energiaverojen palautukset maksetaan hakemuksesta jälkikäteen. 

Koska ehdotetut veromuutokset ovat erilaisia sekä perusteiltaan että vaikutuksiltaan, valiokunta käsittelee niitä seuraavassa vielä erikseen. 

Lämmityspolttoaineiden veronkorotus

Lämmityspolttoaineilla tarkoitetaan esityksessä lämmitykseen käytettäviä polttoaineita sekä voimalaitos- ja työkonepolttoaineita. Korotus kohdistuu edellä todetuin tavoin niiden hiilidioksidiveroon, joka määräytyy lähtökohtaisesti poltosta syntyvien hiilidioksidin ominaispäästöjen perusteella. Ympäristöperusteisen veromallin toinen komponentti, polttoaineen energiasisältöön perustuva energiasisältövero säilyisi sen sijaan ennallaan. Esitys siirtäisi siten lämmityspolttoaineiden verotuksen painopistettä ympäristövaikutusten kannalta suotuisaan suuntaan. 

Koska esitys on puhdas veronkorotusehdotus, se ei muuta lämmityspolttoaineiden verotuksen rakennetta miltään osin. Siten esimerkiksi bioperäisten nestemäisten lämmityspolttoaineiden hiilidioksidivero puolitettaisiin tai poistettaisiin kokonaan myös jatkossa, jos on kysymys kestävistä ensimmäisen tai toisen sukupolven biopolttoaineista. Vastaavasti yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotannon (CHP-tuotanto) hiilidioksidiveron puolitus sekä biokaasun ja biomassojen verottomuus säilyisivät ennallaan. 

Esityksessä on otettu huomioon lisäksi nestekaasua koskenut lainmuutos (378/2014)HE 350/2014 vp — VaVM 45/2014 vp, jolla nestekaasun verovapaus päättyy ensi vuoden alusta. Muutos toteutettiin vuosi sitten osana ympäristölle haitallisten verotukien karsintaa. Jatkossa nestekaasun vero määräytyy siis samoilla perusteilla kuin muilla fossiilisilla lämmityspolttoaineilla. 

Todettakoon myös, ettei esitys vaikuta turpeen verotukseen, koska turpeesta kannettava energiavero ei perustu turpeen energiasisältöön eikä polton hiilidioksidipäästöihin muiden energiatuotteiden tavoin. 

Valiokunta pitää ehdotettuja veronkorotuksia fiskaalisesti perusteltuina ja energiapolitiikan ympäristötavoitteiden kannalta myönteisinä. Ne kohdistuvat vahvimmin kivihiilen ja öljyn polttoon ja tukevat siten biomassan ja vähäpäästöisten lämmityspolttoaineiden käyttöä. Muutokset parantavat lisäksi hieman myös maakaasun ja turpeen kilpailuasemaa kivihiileen nähden. Ohjausvaikutuksen merkitys korostuu erityisesti päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla, kuten asumisessa, liikenteessä tai maataloudessa. 

Vaikutukset kansalaisten asumiskustannuksiin ovat myös yleisesti hallittavia, vaikkakin erot lämmitysmuodoittain ovat melko suuret. Korotukset lisäävät esimerkiksi öljylämmitteisten omakotitalojen lämmityskustannuksia keskimäärin 75 euroa vuodessa ja kaukolämmitteisten asuntojen menoja keskimäärin 20 euroa vuodessa, kun kaukolämpö on tuotettu kivihiilellä tai maakaasulla. Jos lämmitys perustuu taas puu- tai turvepohjaisiin polttoaineisiin, veronkorotukset eivät vaikuta asumismenoihin lainkaan. 

Arvioinnissa voidaan toisaalta ottaa myös huomioon, että työssäkäyvien ansiotulojen veronkevennykset kompensoivat muutosten vaikutuksiaEsitys on pohjimmiltaan regressiivinen mutta niin vähän, että muutos on lähellä nollaa. Määrälliset muutokset kohdistuvat toisaalta selvimmin ylimpiin tuloluokkiin, joihin kuuluvat asuvat yleensä keskimääräistä tilavammissa asunnoissa.. Hankalimmassa asemassa ovat omakotitaloissa yksin asuvat eläkeläiset, joilla asumismenojen kasvu suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin on suurin. 

Valiokunnalla ei ole muuta huomautettavaa ehdotetuista veronkorotuksista. Asian käsittelyn yhteydessä on kiinnitetty kuitenkin huomiota eräisiin yksittäisiin kysymyksiin. Valiokunta toteaa niiden osalta lyhyesti seuraavaa: 

Kuulemisessa on noussut esiin myös huoli CHP-tuotannon asemasta. Siihen on kiinnitetty huomiota myös talousvaliokunnan lausunnossa. Muutokset heikentävät yhteistuotannon kannattavuutta kivihiilen veronkorotuksen vuoksi tai siksi, että vaihtoehtoiset seospolttoaineet ovat hiiltä kalliimpia. Lisäksi kivihiilen korvaaminen edellyttäisi joissakin laitoksissa uusinvestointeja, jotka eivät ole kuitenkaan nykyisen alhaisen sähkön hinnan vuoksi kannattavia. Nämä tekijät vaikuttavat osaltaan siihen, että CHP-tuotannon sijaan saatetaan rakentaa vastaisuudessa erillisiä lämpövoimaloita. Sitä ei pidetä kuitenkaan toivottavana, koska yhteistuotantolaitokset ovat hyötysuhteeltaan parhaita energiantuotannossa. Lisäksi laitokset ovat tärkeitä sähköntuotannon varavoimana. 

Valiokunta kiinnittää huomiota edellä oleviin seikkoihin ja korostaa ennustettavan ja vakaan toimintaympäristön merkitystä energiainvestoinneille. Valtiovarainministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö teettävät parhaillaan selvitystä siitä, mitä vaikutuksia hallitusohjelmassa sovitulla CHP-tuotannon hiilidioksidiveron puolituksen poistolla (90 milj. euroa) on. Selvityksen on määrä valmistua ensi kevään kehysriiheen mennessä. Sen yhteydessä on suotavaa arvioida myös tässä esitettyjä näkökohtia. 

Valiokunta ei pidä myöskään perusteltuna erillisen palautusjärjestelmän käyttöönottoa työkoneiden polttoaineiden verotuksessa. Tämän alan esittämän mallin tavoitteena on eriyttää työkoneiden käyttämän kevyen polttoöljyn verotaso lämmityspolttoaineista ja alentaa se EU:n minimitasolle 2,1 snt/l. Nyt molempiin käyttötarkoituksiin käytettäviä polttoaineita verotetaan samoilla perusteilla, ja esimerkiksi tässä esityksessä rikittömälle kevyelle polttoöljylle ehdotettu verotaso on 21,40 snt/l. 

Vastaavanlainen palautusjärjestelmä on käytössä jo maataloudessa, ja se on EU-oikeuden perusteella sinänsä mahdollinen. Muutos aiheuttaisi kuitenkin noin 150 milj. euron vuosittaisen lisämenon, kun työkoneiden käyttämän kevyen polttoöljyn kulutukseksi arvioidaan puolet vuosittaisesta kokonaiskulutuksesta noin 1 700 milj. litrasta. Lisäksi on huomattava, että työkoneissa käytettyyn polttoaineeseen kohdistuu jo nyt mittava verotuki, vuoden 2016 verotasolla laskettuna noin 480 milj. euroa vuodessaVerotuki on laskettu vertaamalla työkoneissa käytetyn polttoaineen verotasoa muiden moottoreissa käytettävien polttoaineiden, kuten moottoribensiinin tai dieselöljyn, verotasoon. Lähtökohtana on se, että kaikkia moottoreissa käytettyjä polttoaineita tulisi verottaa samoilla kriteereillä. — Vastaavalla tavalla laskettuna dieselöljyn saama, kuorma- ja linja-autoihin kohdistuva verotuki moottoribensiiniin verrattuna on nykyisin noin 460 milj. euroa.. Palautusjärjestelmän vaatima työmäärä olisi sekin suhteettoman suuri, jopa 100—200 htv palautukseen oikeutettujen suuren määrän vuoksi. 

Ehdotus ei ole toisaalta ajankohtainen myöskään siitä syystä, että niin raakaöljyn kuin öljytuotteiden maailmanmarkkinahinnat ovat alentuneet merkittävästi vuoden sisällä. Kevyen polttoöljyn käyttökustannukset ovat siten alentuneet nekin huomattavasti. Lopuksi on muistettava, että hallituksen tavoitteena on parantaa energiatehokkuutta, edistää biopolttoaineiden käyttöä sekä vähentää öljyn tuontia ja kulutusta. Ehdotus ei olisi linjassa näiden tavoitteiden kanssa. 

Veronkorotukset kasvattavat myös maatalouden vuotuista verorasitusta noin 10 milj. eurolla, koska hiilidioksidiveron osuus ei kuulu enää maatalouden energiaveropalautusten piiriin. Palautus koskee mm. maataloudessa käytettävää kevyttä ja raskasta polttoöljyä sekä biopolttoöljyä ja se määräytyy näiden polttoaineiden energiasisältöveron perusteella. 

Palautusjärjestelmän muutos on tullut voimaan vasta vuoden 2014 alusta, ja sen tarkoituksena oli ulottaa ympäristöperusteinen energiaverotus myös maatalouteen. Valiokunta on puoltanut sitä johdonmukaisesti eikä näe, että menettelyä tulisi muuttaa myöskään nyt. 

Kaivostoiminnan verotuet

Kaivostoiminta ja louhinta on siis päätetty palauttaa takaisin energiaverotukien piiriin vuoden 2017 alusta. Tältä osin palattaisiin siis ennen vuotta 2015 vallinneeseen tilanteeseen. 

Valiokunta puolsi vuosi sitten kaivosalan verotukien karsintaa koskenutta esitystä (HE 128/2014 vp ja HE 234/2014 vp — VaVM 30/2014 vp), joka oli osa silloisen hallituksen pyrkimystä karsia ympäristölle haitallisia verotukia. Muutos oli myös linjassa energiaverotuksen yleisen ympäristöperusteisen kehittämislinjan kanssa, eritoten, kun kaivosala on päästökaupan ulkopuolella. 

Nyt käsiteltävä ehdotus perustuu suoraan hallitusohjelmaan. Se edistää kaivosalan investointi- ja toimintaedellytyksiä ja parantaa alan kilpailukykyä. Muutosta voidaan puoltaa näillä perusteilla.