Hallituksen esitysten perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esityksiä tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta puoltaa niiden hyväksymistä tietyin muutoksin, jotka ovat lähinnä teknisiä. Näitä on perusteltu erikseen yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Hallituksen esitys HE 142/2016 vp perustuu Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) vuonna 2013 julkaisemaan selvitykseen veropohjien rapautumisesta ja voittojen siirtämisestä ja selvitystä koskevaan toimenpideohjelmaan ja myöhemmin vuonna 2015 julkaistuun ohjeistukseen sekä Euroopan neuvoston direktiiviin 2016/881/EU, joka koskee verohallinnolle tehtävää maakohtaista raporttia. Mainittu direktiivi on sisällytetty niin sanottuun virka-apudirektiiviin.
Siirtohinnoitteludokumentoinnin sisältö laajenee nykyisestä, ja se jakaantuu tulevaisuudessa konsernitason tietoihin (master file) sekä yksityiskohtaisiin verovelvollistietoihin (local file). Ehdotetut tiedot sisältyvät muutettuun verotusmenettelystä annetun lain 14 b §:ään. Lisäksi esityksessä ehdotetaan uusia säännöksiä verotuksen maakohtaisen raportin antamisvelvollisuuden edellytyksistä ja raportin sisällöstä. Esityksellä Verohallinto saisi toimivallan antaa tarkempia määräyksiä maakohtaisen raportin antajaan liittyvän ilmoituksen sekä maakohtaisen raportin sisällöstä ja toimittamistavasta.
Ehdotettu sääntelytapa on melko yleisluontoinen, minkä johdosta siirtohinnoitteludokumentoinnin ja verotuksen maakohtaisen raportin tarkka sisältö tulee kuvatuksi hallituksen esityksen perusteluissa. Valiokunta pitää valittua sääntelytapaa kuitenkin perusteltuna, sillä se antaa mahdollisuuden tulkita siirtohinnoittelun dokumentointivaatimuksia yhdenmukaisesti OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kanssa, ja näin se poistaa tarpeettomia eroja kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten ohjeiden välillä. Valiokunta korostaa, että Verohallinnon tulee nojautua tulkinnoissaan ja antamissaan ohjeissa OECD:n ohjeisiin sekä pidättäytyä maakohtaisen raportin tietosisällön laajentavasta tulkinnasta. Valiokunta pitää kannatettavana, että Verohallinto antaa erikseen siirtohinnoitteludokumentointia ja maakohtaista raporttia koskevan soveltamisohjeen.
Valiokunta kiinnittää huomiota säännökseen, jonka mukaan Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä ehdotetun verotusmenettelystä annetun lain 14 d §:n 9 momentissa säädetyn ilmoituksen sekä maakohtaisen raportin sisällöstä ja toimittamistavasta. Maakohtaisessa raportissa annettavat tiedot on lueteltu ehdotetussa verotusmenettelystä annetun lain 14 e §:ssä. Verohallinnon toimivalta tarkempien määräysten antamiseen rajoittuu laissa mainittuihin tietoihin. Verohallinto voi esimerkiksi täsmentää konserniin tai yritykseen kuuluvista osapuolista annettavia tietoja tunniste- ja osoitetietojen osalta. Vastaavasti Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä tiedon toimittamistavasta, kuten sähköisestä ilmoittamisesta. Pakollisten laissa lueteltujen tietojen lisäksi raportoija voi halutessaan antaa lisätietoja tai selvityksiä, joita se pitää tarpeellisina tai jotka helpottavat raportissa olevien tietojen ymmärtämistä. Tiedot eivät ole pakollisia, mutta vapaaehtoisesti annettavien tietojen osalta Verohallinto voisi esimerkiksi rajoittaa annettavien tietojen enimmäismäärää tai muotoa. Sääntely on perusteltu, koska kyse on vuosittain annettavista tiedoista ja tiedot annettaisiin erikseen vahvistettavassa muodossa. Tietojen yksityiskohtainen sisältö ja muoto täsmentyvät kansainvälisen kehityksen myötä.
Virka-apudirektiivin mukaan Euroopan unionin jäsenvaltio, joka vastaanottaa verotuksen maakohtaisen raportin raportointivelvolliselta omassa jäsenvaltiossaan, on automaattista tietojenvaihtoa käyttäen velvollinen toimittamamaan raportti säädetyssä määräajassa niille muille jäsenvaltioille, joita raportin tiedot koskettavat. Velvollisuus perustuu näin ollen direktiiviin, ja se olisi vastavuoroista. Direktiivi sisältää määräykset tietojen salassapidosta. Muiden kuin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä verotuksen maakohtaisen raportin tietoja on mahdollista vaihtaa automaattisesti maakohtaista raporttia koskevan monenvälisen toimivaltaisten viranomaisten sopimuksen nojalla. Tietojen vaihtaminen edellyttää tällöin lisäksi, että sopimusosapuolilla on voimassa myös Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden ja OECD:n jäsenmaiden tekemä yleissopimus veroasioissa annettavasta keskinäisestä virka-avusta. Viimeksi mainitussa sopimuksessa, joka Suomessa on saatettu voimaan lailla, on salassapitoon liittyvää sääntelyä. Maakohtaista raporttia koskevassa monenvälisessä toimivaltaisten viranomaisten sopimuksessa on tiedon käyttöön ja salassapitoon liittyviä ehtoja ja sanktioita sekä sopimuksen päättymistä koskevia edellytyksiä.
Ehdot liittyvät esimerkiksi automaattisen tietojenvaihdon keskeyttämiseen ja sopimuksen purkamiseen. Jos Suomi vaihtaisi tietoja toisen valtion kanssa toisen valtion yksittäisen pyynnön johdosta, se voi tapahtua esimerkiksi verosopimuksen nojalla ja sen sisältämien edellytysten ja salassapitosäännösten puitteissa. Valiokunta pitää voimassa olevia salassapitoon liittyviä rajoituksia riittävinä, mutta jos ilmenee, että salassapitoa koskevia ehtoja ei noudateta, on ryhdyttävä asian edellyttämiin tarvittaviin toimenpiteisiin. Verohallinnon saamiin verotuksen maakohtaisen raportin tietoihin sovellettaisiin verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettua lakia, ja tiedot olisivat Verohallinnossa salassa pidettäviä. Tältä osin sääntely täyttää direktiivin ja edellä mainittujen kansainvälisten sopimusten salassapitoon liittyvät vaatimukset.
Esityksessä ehdotetaan, että virka-apudirektiivi, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä (EU) 2016/881, saatetaan voimaan lain tasoisena. Direktiivin mukaan verotuksen maakohtaisen raportin tietoja voidaan käyttää siirtohinnoitteluriskien sekä muiden veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoon liittyvien riskien arviointiin. Lisäksi tietoja voidaan käyttää niiden riskien arviointiin, jotka aiheutuvat siitä, että yritykset eivät noudata sovellettavia siirtohinnoittelun sääntöjä, sekä tarvittaessa taloudelliseen ja tilastolliseen analyysiin. Direktiivissä todetaan, että veroviranomaisen tekemät siirtohinnoitteluoikaisut eivät saa perustua direktiivin nojalla vaihdettuihin verotuksen maakohtaisen raportin tietoihin. Direktiivi ei kuitenkaan estä lisäselvitysten tekemistä maakohtaisen raportin perusteella, ja yhtiön verotettavaan tuloon voidaan tehdä asianmukaisia oikaisuja.
Direktiivin edellä mainittua sääntelyä voidaan pitää täsmällisenä ja tarkkarajaisena. Direktiivin sääntely koskee tältä osin vain viranomaisten toimivaltaa, ja viranomaisten voidaan olettaa tuntevan direktiivin säännökset hyvin. Näillä perusteilla valiokunta pitää direktiivin mainintaa riittävänä, eikä tietojen käyttöä ole tarvetta säädellä erikseen kansallisesti. Veron määrääminen siirtohinnoittelua koskevissa tapauksissa tapahtuisi jatkossakin verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n soveltamisedellytysten mukaisesti, ja verotuksen maakohtaisen raportin tietojen lisäksi olisi aina käytettävä muita tietolähteitä ja tarvittaessa pyydettävä verovelvolliselta lisätietoja ennen kuin siirtohinnoittelua koskeva lisäys verotettavaan tuloon tehtäisiin.
Esityksellä lisättäisiin säännökset verotuksen maakohtaisen raportoinnin laiminlyöntiin liittyvästä veronkorotuksesta. Veronkorotus olisi enintään 25 000 euron suuruinen, ja se olisi määrältään vastaava kuin voimassa oleva siirtohinnoitteludokumentoinnin laiminlyöntiin liittyvä veronkorotus. Sääntely on perusteltu ja direktiivin vaatimusten mukainen, mutta valiokunta pitää suotavana, että korotuskäytännössä noudatetaan kohtuullisuutta uusien säännösten voimaantulon jälkeen sen soveltamisen ensimmäisinä vuosina.
Hallituksen esitys HE 203/2016 vp perustuu direktiiviin 2015/2376/EU, joka sääntelee rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevaa pakollista automaattista tietojenvaihtoa. Mitä edellä on todettu virka-apudirektiivin määräyksistä salassapidosta, koskee myös rajatylittäviä tilanteita varten annettavien ennakkopäätösten ja ennakkohinnoittelusopimusten automaattista tietojenvaihtoa.