Arvoisa puhemies! Maailma ei ole hallittavissa, asiat eivät aina mene niin kuin toivoisi. Minä luulen, että Yleisradion sisällä ja siellä journalismin johdossa on tosi paljon mietitty sitä, mikä meni vikaan, miten pääsi niin käymään, että Yleisradio sai Julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen. Kun sitä keskustelua, niitä analyysejä on seurannut ja kuullut myös hallintoneuvoston kokouksissa ja työvaliokunnan kokouksissa, niin itselle jää vain se kysymys, että miten siellä voidaan jatkossa toimia niin, että näin ei käy. Mitä virheitä tehtiin, ja miten tässä pääsi näin käymään? Kaikki ei ole hallittavissa.
Toinen asia: Esimerkki siitä, miten Yleisradion kohdalla kaikki asiat eivät ole hallittavissa, on se keskustelu, joka lähti liikkeelle julkisuudessa siitä, että Yleisradion hallintoneuvoston kokouksen pöytäkirjoista kävi ilmi, että hallintoneuvoston kokouksissa yksittäiset hallintoneuvoston jäsenet olivat arvostelleet Yleisradion ohjelmapolitiikkaa jollakin tarkkuudella. Minä olin viime vaalikauden Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja enkä — tunnustan sen tässä — tiennyt, että niin tarkkaan, ainakin ajoittain, meillä kirjataan hallintoneuvoston pöytäkirjaan niitä keskusteluja. Minulla oli se käsitys, että ne ovat ehkä päätöspöytäkirjatyyppisiä enemmän ja tämäntyyppisiä puheenvuoroja ei kirjata. Mutta niin oli tapahtunut, ja niin tämä pöytäkirja tuli julkisuuteen, ja siitä on sitten sukeutunut keskustelu, joka varmaan jatkuu edelleen, jossa professoritason ihmiset pitävät tätä esimerkkinä siitä, että hallintoneuvosto yrittää journalismiin puuttua.
Minusta hallintoneuvoston puheenjohtaja Kivelä hyvin totesi jossakin silloin tuoreessa kommentissaan, kun tämä kysymys tuli julkisuuteen, että en ole lähtenyt siitä, että tiukasti rajaan niitä puheenvuoroja, joita hallintoneuvoston jäsenet kokouksessa käyttävät. Minä ajattelen, että meillä täällä eduskunnassa täytyy myös olla tietynlainen puhevapaus. Ei se, että me pidämme kiinni Yleisradion journalistisesta riippumattomuudesta, ja nyt keskustelemme hallintoneuvoston kertomuksesta, voi merkitä sitä, ettemme saisi sanoa jotakin omaa arviotamme jostakin ohjelmasta tai urheilusta tai miksei journalistisesta ratkaisustakin. Minä ajattelin, että meillä täytyy olla täällä eduskunnassa puhevapaus, ja hallintoneuvostossa.
Mutta sitten muistan myös, että hallintoneuvoston kokouksessa, jossa olen nyt jo kolmatta vaalikautta mukana, on ollut se kulttuuri, ehkä tähän hallintoneuvostoon saakka, että siellä hallintoneuvoston seniorijäsenet huomauttavat hyvin nopeasti junioreille, jos siellä alkaa tällainen ohjelmapoliittinen keskustelu, että "hei kollegat, tämä ei kuulu tänne hallintoneuvostoon, hallintoneuvosto ei ole mikään ohjelmaneuvosto enää, niin kuin se joskus oli". Tämmöisellä kulttuurilla on pärjätty aika hyvin tähän vaalikauteen saakka, mutta nyt syystä tai toisesta tämä kupla... Tämä oli esimerkki siitä, että kaikki asiat eivät ole oikein hallinnassa. Ja silloin kun julkisuuteen syntyy kuva, että hallintoneuvosto ohjaisi journalismia, niin vaikeata meidän on silloin siitä kovin nopeasti selviytyä.
En missään tapauksessa toivo sitä, että hallintoneuvoston rooli journalismiin puuttumisessa millään tavalla vahvistuisi, vaan ovat ne sitten palomuureja tai mitä tahansa, niin ymmärrän kyllä edustaja Modigin huolen, vaikka olen osittain ehkä samaa mieltä myös kuin Kivelä tästä muodosta "strategiasta päättäminen". Itse olisin pitänyt ehkä viisaampana, että se olisi kirjoitettu muotoon "vahvistaa strategian", jolloin strategian ehkä päättäisi tai ainakin valmistelisi Ylen hallitus ja toimiva johto, ja sitten se kävisi ikään kuin hallintoneuvostossa vahvistettavana. Tämä tarkoittaisi sitä — minusta Kivelä, hallintoneuvoston puheenjohtaja, esipuheessaan hyvin kuvaa sitä — että kysymys on siitä, että haluttiin hallintoneuvoston valvontatehtävän keinoja lisätä yhdellä tavalla. Hallintoneuvoston tehtävähän on valvoa Ylen toimintaa, ja kun strategia on kuitenkin myös siitä sopimista, millä tavalla Yleisradio toteuttaa julkisen palvelun tehtävää, ja sen valvonta kuuluu hallintoneuvostolle, niin tämän strategian vahvistaminen olisi ollut yksi elementti. No, katsotaan, mihin parlamentaarinen ryhmä, joka tätä pohtii nyt, ja valiokuntaryhmä päätyvät tämän lain kanssa, mutta kerron tässä lähinnä nyt oman pohdintani.
Arvoisa puhemies! Yksi tehtävä, joka julkisen palvelun yleisradiotoiminnalla on erikoisena tehtävänään, on tukea kansanvaltaa, demokratiaa ja sananvapautta. Haluan mainita pari esimerkkiä semmoisesta Yleisradion tuotannosta, ohjelmistoista, jotka mielestäni ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten tämä tehtävä vahvasti toteutuu. Riemuitsen aina ja laitan Twitteriin, että hyvä, Ylen julkinen palvelu.
Yksi on Ulkolinja-nimiset dokumenttilähetykset, joita Yle tekee itse, joita ostaa muualta — aivan loistavia. Viimeksi erittäin syvällinen, erittäin kattava kuvaus ja analyysi Yhdysvalloista, mistä nousi se meille suomalaisille ehkä aika lailla käsittämätön ilmiö, että Trump nousi siellä presidentiksi, ketkä häntä lähtivät äänestämään ja mistä syystä. Sieltä syvältä maaseudun työttömyyden, suljettujen hiilikaivosten keskeltä tehty loistava, tärkeä dokumentti sitä ajatellen, että me ymmärrämme, miten demokratia toimii. Tällaisia tarvitaan ja niitä tulee lisää, ja Lähi-idän ja Ukrainan tilanteista on useita näitä ollut.
Sitten on toinen aika uusi ohjelmaformaatti, joka tulee säännöllisin väliajoin harvakseltaan, en muista sen nimeä, mutta tiedän, että toimittaja Susanna Turunen vetää haastatteluja, haastattelee eurooppalaisia poliitikkoja Brysselissä. Erittäin intensiivinen, erittäin nopea, erittäin kiinnostavia analyysejä siitä, mitä tapahtuu, minkälaisia kehityssuuntia on Euroopassa menossa. Tällaisia me tarvitsemme, nämä palvelevat. Näissä Yle tekee juuri sitä julkisen palvelun tärkeätä tehtävää.
Täällä keskustelussa nousi vähän ristiriitaisia toiveita, yhtäältä että Ylen pitää lisätä sellaista ohjelmistoa, joka kiinnostaa nuoria, jotta tavoitellaan niitä nuoria. Ylehän strategiassaan pitkän aikaa on pyrkinyt tähän, TV2-kanava on pyrkinyt siihen, että se nuoria aikuisia ja nuoria tavoittaisi enemmän. Siellä on tehty intensiivisesti työtä. Mutta samalla täällä sanottiin, että Ylen pitää näyttää lastenohjelmia, uutisia, dokumentteja — that’s it. Elokuvia, sellaisia, jotka kilpailevat maksu-tv:n kanssa, Yle ei saa näyttää. Minä kysyn: millä me saamme nuorison tv:n äärelle, jos me rajaamme kovin tiukasti sen ohjelmatuotannon sisältöä?
Arvoisa puhemies! Ehkä tähän rahoitukseen vielä sen verran, että kun tämä tv-maksujärjestelmä purettiin ja tuli tämä yleisradiovero, niin lähdettiin todella siitä, että maksimissaan yleisradiovero olisi sen suuruinen kuin on televisiomaksu. Kahden hengen taloudessa noin 280 olisi ollut seuraavan korotuksen jälkeen se televisiomaksu. Siihen pantiin se maksimi kahden hengen talouden Yle-verotaso, ja sitten siitä laskettiin alaspäin. Näin löydettiin parlamentaarisessa työryhmässä ratkaisu, joka ei kaikkia, ehkä ei ketään kokonaan, tyydyttänyt. Toiset olisivat halunneet nopeampaa progressiota, jolloin varakkaammat olisivat maksaneet ehkä 500 euroa vuodessa kotitaloudessaan siitä ja niin pois päin. Sitä keskustelua käytiin, mutta löydettiin tällainen kompromissi.
Nyt kun on lähdetty purkamaan hallituksen toimesta näitä pienempituloisten maksuja, niin tietysti myös tulokertymä sinne rahastoon pienenee. Pitää olla nyt aika vastuullinen ja tarkka siinä, että me emme sitä kautta tee ratkaisua ikään kuin Yleisradion toiminnan ja edellytysten alas ajamisesta, vaan että rakennamme sinne yläpäähän lisää maksukuormaa. Se täytyy poliittisesti käydä läpi parlamentaarisessa työryhmässä niin, että tiedetään, mikä se ratkaisu on ja kaikki voivat sen hyväksyä ja elää sen mukaisesti. Me emme voi tehdä niin kuin takaovesta sellaista ratkaisua, että Ylen toiminta heikkenee.
Täällä on jo puhuttu siitä, että on riittämättömästi rahaa kalliiden urheiluoikeuksien ostamiseen. Yleisradio on joutunut leikkaamaan. Femman ja Teema-kanavan yhdistäminen on yksi seuraus siitä, että talous on tiukalla, mutta esimerkiksi RKP:n edustaja hallintoneuvostossa piti sitä viisaana ratkaisuna. Tämä on poliittisesti ollut hyväksyttävissä, mutta kaikki tässä ovat joutuneet joustamaan. Toivon itse sitä, että yhteispelillä mennään ja parlamentaarisesti, siis kaikkien eduskuntapuolueiden yhteisin ratkaisuin näissä asioissa rauhallisesti.