​Talat ord gäller

Arvoisa Tasavallan Presidentti, eduskunnan puolesta kiitän teitä puheestanne!
Ärade Republikens President, på riksdagens vägnar vill jag tacka er för ert tal!

Hyvät Suomen kansan edustajat,

Jo viiden vuoden ajan keskeinen osa tämän instituution työskentelyä on ollut reagointi ulkoisiin, meistä riippumattomiin shokkeihin. Vuosi 2020 alkoi maailmanlaajuisella pandemialla kaikkine seurauksineen ja heijastusvaikutuksineen, ja kun koronasta alettiin päästä yli, Venäjä käynnisti valloitus- ja hävityssodan Ukrainaa vastaan.

Jokainen vuosi on tuonut mukanaan yllätyksiä, yleensä ikäviä, eikä ole syytä uskoa, että vuosi 2025 olisi tässä suhteessa poikkeus. Synkkyyteen ja fatalismiin ei kuitenkaan ole syytä vajota. Henkisellä ja materiaalisella varautumisella ja ennakoivalla otteella voimme vaikuttaa pieneltä osin maailman suuriin tapahtumiin ja suuressa määrin siihen, miten itse pärjäämme näiden tapahtumien keskellä. On sanottu, että menneisyyttä ei kannata vatvoa, koska menneisyydessä ei enää tapahdu mitään. Mutta tulevaisuuttakaan ei kannata tyytyä spekuloimaan, koska siellä ei vielä ole tapahtunut mitään. Tulevaisuus on tulosta siitä, mitä teemme ja jätämme tekemättä tänään, joten katse on syytä pitää nykyisyydessä ja omassa tekemisessä.

Viimeisten vuosien aikana on puhuttu paljon hybridiuhista, hybridivaikuttamisesta ja hybridioperaatioista. Haasteet ja ongelmat ovat muuttuneet monimutkaisemmiksi, ja päätöksentekojärjestelmien ja -kulttuurin on pystyttävä vastaamaan tähän kehitykseen. Ei ole enää selkeää rajaa sisäisten ja ulkoisten kysymysten, energia-, ympäristö-, maatalous- ja teollisuuskysymysten, puolustus- ja EU-kysymysten välillä. Uusiin uhkiin on mahdotonta vastata yhden hallinnonalan toimenpiteillä tai ainoastaan yhden hallinnonalan näkökulmat huomioiden. Tämä aika edellyttää saumatonta tiedonkulkua, yhteistyötä ja koordinaatiota eri instituutioiden, kuten Tasavallan Presidentin, Valtioneuvoston ja Eduskunnan, välillä, mutta myös valiokuntien välillä Eduskunnan sisällä.

Suomi on pieni ja egalitaristinen yhteiskunta, jossa päätöksentekijät eivät yleensä vartioi mustasukkaisesti omaa reviiriään, vaan kommunikaatiota, myös epämuodollista, voidaan harrastaa matalalla kynnyksellä yli puolue- ja instituutiorajojen. Haluan tässä yhteydessä kiittää Teitä, Tasavallan Presidentti, siitä, että pian täyteen tulevan ensimmäisen virassaolovuotenne aikana olette aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti viljellyt tällaista avoimen ja suoran vuorovaikutuksen kulttuuria Eduskunnan suuntaan.

Silti keskustelua on käyty ja tullaan varmasti jatkossakin käymään siitä, tulisiko valtiollisen päätöksenteon rakenteita ja toimintatapoja uudistaa myös muodollisesti niin, että kansanvallan kovimman ytimen eli Eduskunnan rooli ja tiedonsaanti turvattaisiin myös siinä hypoteettisessa tilanteessa, että kemiat instituutioiden välillä eivät olisi yhtä hyvällä tolalla kuin ne nykyään ovat.

För trettio år sedan blev det aktuellt med en debatt om det här, när Finland gick med i EU. Då blev en stor del av utrikespolitiken inrikespolitik och ansvaret övergick därför från presidenten till statsrådet och riksdagen. Nu när Finland har varit medlem i Nato i snart två år, ställs vi inför samma typ av frågor. Hör Nato-ärendena till utrikespolitiken eller försvarspolitiken, vilken institution eller vilket utskott ska ha ledningsansvaret, är de nuvarande strukturerna i sin ordning i dag? Utan tvekan kommer även de här frågorna att få sina svar över tid och genom öppen debatt.

Suomi on selviytynyt Venäjän hyökkäyksen aiheuttamista myllerryksistä monessa suhteessa paremmin kuin useimmat muut Euroopan maat. Tämä johtuu siitä, että Suomessa on vuosien ja vuosikymmenten aikana tehty kaukonäköisiä ratkaisuja. Jatkoimme investoimista sotilaalliseen puolustuskykyyn aikana, jolloin se ei ollut muodikasta, vaan monessa muussa maassa päätettiin, että rahoille on parempaakin käyttöä; olivathan perinteiset sotilaalliset uhat menneisyyden asia. Jatkoimme investoimista ydinvoimaan aikana, jolloin moni muu lankesi halvan venäläisen kaasun houkutuksiin. Olihan kaupankäynti ja keskinäisriippuvuus paras keino edistää demokraattista kehitystä Venäjällä.

Varautuminen epätodennäköisiinkin uhkiin on helpompaa ja halvempaa kuin jälkien korjaaminen, jos uhat realisoituvat. Varautumiseen kuitenkin liittyy paradoksi. Jos uhat eivät realisoidu, on helppoa väittää, että varautuminen oli turhaa, vaikka ne ovat saattaneet jäädä realisoitumatta juuri siksi, että niihin on varauduttu.

Venäjän-vastaisen rajan viimeinen ylityspaikka suljettiin joulukuussa 2023, ja koko raja on ollut suljettuna henkilöliikenteeltä siitä lähtien. Tähän oli syynä se, että Venäjä käytti kolmansien maiden kansalaisia aseena Suomea vastaan. Tieto siitä, että Venäjä päästää turvapaikanhakijat rajalle ja että Suomi ei oman lainsäädäntönsä puitteissa pysty eväämään maahantuloa keneltäkään, levisi alkuperämaihin ja houkutteli edelleen ihmisiä liikkeelle.

Rajan sulkeminen oli reagointia eteen tulleeseen tilanteeseen. Valtioneuvosto ja Eduskunta ryhtyivät kuitenkin myös ennakoiviin ja ennaltaehkäiseviin toimiin, ja kevätistuntokaudella talo käsitteli rajalain, joka antaa tietyissä tilanteissa viranomaisille mahdollisuuden poiketa Suomen yleisistä velvoitteista mitä tulee kansainväliseen suojeluun ja turvapaikan hakemiseen.

Lakia vastustettiin äänekkäästi julkisuudessa, mutta Eduskunta piti paineen alla hermonsa kasassa ja hyväksyi lain ja sen kiireelliseksi julistamisen vahvalla 5/6 enemmistöllä heinäkuussa. Lakia on takautuvastikin arvosteltu siitä, että uhka, jota sillä haluttiin torjua, näyttää kadonneen. On kuitenkin syytä huomioida se mahdollisuus, että maailmassa, jossa tieto kulkee reaaliajassa, uhka on väistynyt juuri siksi, että lain myötä meillä on työkaluja sen torjumiseen, ja tämä tiedetään myös rajojemme ulkopuolella.

Siirtolaisvirtojen aseellistaminen on esimerkki siitä maailman monimutkaistumisesta, johon puheen aluksi viittasin. Meillä on totuttu käsittelemään maahanmuuttoa vain ihmisoikeus- tai työvoimapoliittisena kysymyksenä, mutta tänä päivänä se on myös sekä sisäistä että ulkoista turvallisuutta, aivan kuten energiakin.

Kuluneelta kaudelta voidaan mainita myös Suomen ja Yhdysvaltain välinen puolustusyhteistyösopimus, joka hyväksyttiin Eduskunnassa äänestyksettä, ja joka astui voimaan 1. syyskuuta. NATO-jäsenyys itsessään luo jäsenmaille poliittisen velvoitteen auttaa toisiaan, mutta jos 5. artiklan pelote ei riittäisi torjumaan aggressiota, liittolaisilla on oltava myös fyysinen kyky panna tämä velvoite täytäntöön. DCA-sopimus luo tätä kykyä. Se on varautumista, joka vahvistaa pelotetta, ja vähentää niiden uhkien todennäköisyyttä, joita sillä halutaan torjua.

Valtiontalouden tila on vakava, tästä vallitsee jokseenkin yhteinen näkemys suomalaisessa yhteiskunnassa ja läpi poliittisen kentän. Nousseiden korkojen aikana velanhoitokulut ovat konkreettista rahaa, joka on pois julkisen vallan perustehtävien hoitamisesta. Mutta kun siirrytään ongelman toteamisesta sen korjaamiseen, alkavat myös erimielisyydet. Yleisellä tasolla kaikki voivat allekirjoittaa sen, että alijäämän korjaaminen vaatii julkisten menojen leikkausta ja verotulojen kasvattamista, mutta ei ole oikeastaan mitään yksittäistä menoleikkausta tai veronkorotusta, joka ei herättäisi vastarintaa. Kun mistä tahansa leikataan, tai mitä tahansa veroa korotetaan, se on aina joltakulta pois, ja se joku ei varmasti ole tyytyväinen. Vaalikauden lähestyessä puoliväliä ja seuraavien eduskuntavaalien alkaessa siintää horisontissa tyytymättömyyttä herättävien päätösten tekeminen luonnollisesti muuttuu poliittisesti entistä vaikeammaksi, vaikka ne nähtäisiin välttämättömiksi. Neljän vuoden vaalisykli ja desimaaleilla ratkaistavat hallituspaikat luovat poliitikoille väriin katsomatta kannustimen suosia sellaisia toimia, jotka tuottavat edes näennäisiä positiivisia tuloksia hyvin nopeasti, kun taas rakenteellisten uudistusten myönteiset vaikutukset tyypillisesti tulevat viiveellä.

Kansanedustajille onkin syytä toivottaa sekä kylmää päätä että vastuullisuutta ja malttia asettaa tähtäin ja katse seuraavia vaaleja pidemmälle. Olemme samassa veneessä, ja monipuoluejärjestelmän ja säännöllisesti pidettävien vaalien ansiosta jokainen saa vuorollaan eteensä yhteisten tekojemme ja tekemättä jättämistemme hedelmät.

Myös valonpilkahduksia näkyy. Tilastokeskuksen mukaan inflaatio oli joulukuussa painunut alle prosenttiin. Vuoden aikana asuntolainojen korot, polttoaineiden hinnat ja jopa ruuan hinta laskivat. Veronmaksajain keskusliiton mukaan palkansaajien nettoansioiden ostovoima kasvaa edelleen vuonna 2025. Kasvu on hieman hitaampaa kuin viime vuonna mutta kuitenkin voimakkaampaa kuin kertaakaan 2010-luvulla. Nämä ovat merkityksellisiä asioita tavallisen suomalaisen elämässä.

Ärade Republikens President,

Jag ber att få framföra riksdagens hälsning och försäkran om dess högaktning. Jag litar på att samarbetet mellan er och riksdagen fortsätter och utvecklas i år.

Arvoisa Tasavallan Presidentti,

Pyydän saada esittää teille eduskunnan tervehdyksen ja kunnioituksen vakuutuksen. Luotan siihen, että yhteistyö Teidän ja Eduskunnan välillä jatkuu ja edelleen kehittyy vuonna 2025.