Arvoisa puhemies! Tarkastusvirasto on antanut eduskunnalle kertomuksen omasta toiminnastaan. Menettely lähtee tarkastusviraston perustuslaissa säädetystä asemasta. On haluttu turvata viraston riippumattomuus, näinpä se ei ole valtioneuvoston yhteydessä vaan on täällä eduskunnassa. Vuotuinen kertomus annetaan sen varmistamiseksi, että eduskunta voi arvioida viraston toiminnan onnistumista ja myös viraston julkisuuteen ja eduskunnalle antamien selvitysten ja raporttien sisältöä. Näin tälläkin kertaa.
Valiokunta on käynyt lävitse tämän viraston toimintakertomuksen kaikkine siihen liittyvine havaintoineen ja toteaa, että valiokunnalla ei ole tähän viraston yleiseen toimintaan liittyvää erityistä huomauttamista. Sen sijaan valiokunta on käynyt lävitse kaksi isompaa aihekokonaisuutta, joilla on suurempi yhteiskunnallinen merkitys. Ensimmäinen näistä koskee yritystukia, ja sitten toinen isompi kokonaisuus koskee teollista yhteistyötä Ilmavoimien hävittäjähankkeessa.
Ensin näistä yritystuista. Tarkastusvirasto on tästä aihealueesta tehnyt perusteellisemman raportin, ja se on ollut jo joku aika sitten julkisuudessa. Valiokunta on käynyt lävitse tätä raporttia ja asiantuntijoiden havaintoja raportin merkeissä hyvin huolella sekä viranomaisten, tutkijoiden että muiden asianosaajien kanssa. Ja tämä ansaitseekin tulla huolella arvioiduksi ja puhuttua, siitähän muun muassa kehysriihen yhteydessä puhuttiin, ja tämä on ollut koko alkuvuoden ja loppusyksyn iso teema. Valiokunnan eräät johtopäätökset ansaitsevat tässä tulla todetuksi.
Ensinnäkin yritystukijärjestelmän kehittämisessä on kiistattomia epäkohtia. Niistä näyttää puuttuvan kokonaisvaltainen ja vaikutusten arvioimiseen perustuva ote. Kysymys on paitsi siitä, mitä käytetään, myös siitä, mitä todellisia vaikutuksia näillä yritystuilla on ollut. Tosiasia on myös, että kun nämä tuet ovat syntyneet hyvin pitkällä ajalla, kyseessä on laaja, hajanainen ja vaikeasti hallittava kokonaisuus. Lisäksi uusia tukimuotoja on käynnistetty ilman, että on tehty analyysia siitä, milloin nämä tukitoimet voisivat loppua, onko jossain vaiheessa semmoinen tilanne, että tavoitteet voidaan todeta saavutetuiksi ja nämä voidaan lopettaa. Tarkemmassa läpikäynnissä on käynyt myös ilmi, että monien tukien perustelut ovat joka tapauksessa jo vanhentuneet ja ansaitsisivat tämänkin takia tulla arvioiduiksi. Ja sitten me tiedämme, että tästä on paljon kriittisiä asiantuntija-arvioita.
Valiokunnan mielestä pitäisi kiinnittää enemmän huomiota tukien todellisten vaikutusten selvittämiseen, käyttää tässä tutkimustietoa hyväksi, jotta yritystukijärjestelmän kehittäminen olisi paremmalla pohjalla, jotta tuen suuruudesta ja kohdentamisesta saataisiin riittävä arviointi ja myös voitaisiin vähentää näiden tukien haitallisia vaikutuksia.
Erityismerkitystä on sillä, että yritystukien tulisi tukea paremmin elinkeinoelämän uudistumista ja uusia kasvun kärkiä. Tästähän täälläkin on monta kertaa puhuttu, ja tästä vallitsee huomattava yhteisymmärrys. Tältä kannalta katsoen ongelmallista on, että tutkimus- ja kehittämistoiminnan määrärahat ovat vähentyneet, siis juuri uuden luomisen määrärahat ovat vähentyneet. Samoin on tapahtunut myös yrityksissä, yritysten omat tuotekehityspanokset ovat nekin vähentyneet. Eli molemmissa, sekä yhteiskunnan puolella että yritysten puolella, on ollut sama kehityssuuntaus viime vuosien aikana. Ja on myös havainto, että yritysten panostuksissa painottuvat kansainvälisesti tarkastellen uusien avausten sijasta enemmän tuoteparannukset, siis enemmän painottuu vanhojen tuotteiden parantaminen kuin uusi tuotekehittely. Näiden panostusten väheneminen on voinut heikentää Suomen innovaatiokykyä ja elinkeino- ja innovaatiopolitiikalle asetettujen tavoitteiden toteutumista.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että tukien kohdentamisessa juuri innovaatiopolitiikan suhteellinen osuus heikentynyt, ja asiantuntijat ovat kritisoineet tätä yritystukien leikkausten kohdentumista. Tämä tietysti kertoo sen vaikeuden, että yhtäältä ollaan tilanteessa, jossa haluttaisiin tätä tukikenttää vähentää, ja sitten toisaalta, kun niin tehdään, aika nopeasti tulee arviot, ovatko vähennyskohteet olleet oikeita suhteessa juuri tähän uuden luomiseen. Tämä koskee muun muassa määrärahojen leikkausta Tekesiltä, joka on ollut se meidän yksi kasvun moottorimme.
Valiokunta siis kirjaa nämä epäkohdat. Sekään ei ratkaissut tätä ongelmakenttää, mutta ehkä tämä valiokunnan mietintö toimii pontimena sille, että tätä keskustelua pitää ehdottomasti jatkaa ja tähdäten tässä suhteessa sellaisiin johtopäätöksiin, jotka olisivat sitten myös tukien kohdentamisen kannalta toimivia.
Toinen kokonaisuus, jota valiokunta on käynyt erityisesti lävitse, koskee sitten teollista yhteistyötä tässä HX-hävittäjähankkeessa. Lähtökohta oli, että kysymyksessä on kansantaloudellisesti erittäin merkittävä, miljardiluokan kokonaisuus. Sillä on tietysti suuri vaikutus puolustuskyvyn kannalta ja toisaalta sitten myös teollisen yhteistyön ja Suomen oman puolustusteollisuuden aseman kannalta, ja sitten erityisesti kysymys on myös siitä, miten kriisiaikana turvataan huoltovarmuus näin pitkälle kehittyneen aseen pitämisessä kunnossa.
Tässä on kysymys monitahoisesta, isosta asiasta. Valiokunta piti perusteltuna käydä tätä lävitse etukäteen eikä niin, että lähemmäksi 10 miljardia euroa rahaa on sidottu ja sitten ruvetaan katsomaan, mihin se raha meni. Eli jo ennen kuin tämä päätös tehdään, eduskunta olisi tässä keskustelussa hyvissä ajoin mukana ja katsoisi myös aikaisempien hankkeiden kokemuksia.
Tältä pohjalta tarkastusvirasto on tehnyt aiheesta erittäin hyvän ja perusteellisen selvityksen, jossa on käyty lävitse aikaisempaa vastakauppamenettelyä, edellisen hävittäjähankkeen, Hornetien hankintapäätöksen, yhteydessä 90-luvun alussa. Tässä on katsottu, mitä tämä loppujen lopuksi näinä niin sanottuina vastakauppoina poiki ja millä tavalla tämä seuranta on järjestetty. Yleishavainto on se, että tämä seuranta suhteessa koko vastakauppojen arviointiin ei ole ollut kovin tarkkaa eikä kovin tieteellisellä tavalla hoidettua eikä siihen myöskään jälkikäteen ole tehty kokonaisarviota yhteiskunnan tai päätöksentekijöiden toimesta. Silloin kun tämä kauppa tehtiin, näihin vastakauppoihin kiinnitettiin paljon huomiota ja niistä paljon puhuttiin, mutta sitten kun vuodet ovat menneet eteenpäin, tämä aihe on unohtunut.
Tarkastusviraston selvitys on monin osin aika kriittinen. Se kiinnittää huomiota siihen, että näihin negatiivisiin vaikutuksiin, muun muassa siihen, että vastakaupat ovat johtaneet kauppahinnan nousuun — toimittaja on laittanut osan tästä vastakauppoihin liittyvästä työstä selvästikin hintoihin — ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Ja sitten virasto on kriittinen myös sille, miten tämä käytännön yhteistyö viranomaisten sisällä on tapahtunut.
Nyt säännökset ovat muuttuneet, eli vastaavaa vastakauppamenettelyä ei ole mahdollisuus enää toteuttaa, vaikka haluttaisiin toteuttaa. Sen sijaan kysymys on teollisen yhteistyön asioista, ja nämä ovat Euroopassa muutosvaiheessa Euroopan unionin asiassa tekemien päätösten johdosta. Tämä teollinen yhteistyö ei enää voi kohdistua ensi sijassa talouden ja työllisyyden edistämiseen, kansantaloudellisiin näkökohtiin, vaan ainoastaan puolustuksen toiminnan turvaamiseen. On tärkeätä, että tämä muutos ymmärretään Suomessa.
Valiokunnan kuulemisessa on käynyt ilmi, että menettelyt kuitenkin tämän EU-säännöksen toteuttamisessa jälleen kerran eroavat voimakkaasti eri maissa. Aika paljon on maita — erikseen nimeltä mainitsematta — joissa ei ole kovin kirjaimellisesti tätä asiaa otettu huomioon. Se tietysti lähtee siitä intressistä, että halutaan pitää oma puolustusteollisuus mahdollisimman elinvoimaisena, ja siihen liittyy monenlaisia tarpeita ja tavoitteita. Osa liittyy tietysti puolustuskykyyn ja tähän huoltovarmuusnäkökohtaan, mutta kiistatta osassa EU-maita toimitaan myös siltä pohjalta, että suojellaan omaa kansantaloutta.
Valiokunta on harkinnan ja asiantuntijakuulemisten jälkeen päätynyt siihen, että tällä teollisella yhteistyöllä on tärkeä merkitys huoltovarmuuden turvaamisessa. Voi sanoa, että valiokunnan mietintö tältä osin on teollista yhteistyötä enemmän ymmärtävä kuin tarkastusviraston raportti lähtökohtaisesti oli.
Teollisen yhteistyönkin tekeminen lisää jonkun verran kustannuksia, jotka näkyvät tässä loppukauppahinnassa: karkeiden arvioiden mukaan voidaan puhua ehkä 5—12 prosentista. Valiokunnan johtopäätös on, että juuri tämän tosiasian takia, että tästä tulee lisäkustannuksia, täytyy tämä teollisen yhteistyön motiivi ja toteutus olla tarkoin mietitty. Se on investointi uskottavaan puolustukseen. Jos kriisiaikana huoltovarmuus kärsii, ei tietenkään tästä monen miljardin hankinnasta ole vastaavaa hyötyä. Mutta yhtä tärkeätä on, että on etukäteen hahmotettu, mitä luokkaa nämä kustannukset voivat olla, ja täytyy katsoa, että se osa, joka tulee vastineena, ylittää sitten puolestaan nämä mahdollisesti hankintahintaan sisältyvät toimittajan sisäänleipomat teollisen yhteistyön kustannukset. Joten tämäkin tulee tehdä kustannustehokkaasti ja hyötyjen tulee olla kustannuksia suuremmat, tämä on valiokunnan johtopäätös.
Valiokunta näkee, että teollisella yhteistyöllä on myönteisiä vaikutuksia kansantalouteen ja työllisyyteen ja se voi myös vaikuttaa hankinnan jälkeisten huolto- ja ylläpitokustannusten alentamiseen eli johtaa siihen, että oikein tehtynä saamme huolto- ja ylläpitokustannukset tästä isosta hankkeesta edullisemmin, ja että tämä lisäksi voi myös luoda edellytyksiä puolustusteollisuuden liiketoiminnan kehittämiselle ja kansainvälistymiselle. Tekijällä, joka on välttämätön oman puolustusteollisuuden säilymisen ja siihen liittyvän huoltovarmuuden kannalta, täytyy olla asiakkaita myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Valiokunnan johtopäätös kaikesta tästä on, että samalla kun se puoltaa teollisen yhteistyön mukanapitämistä tässä hankkeessa, se katsoo, että hyödyllisyyden arviointi edellyttää parempaa kustannusten ja vaikutusten arviointia ja seurantaa.
Valiokunnan mietintö on yksimielinen, ja pyydän saada kiittää kaikkia valiokunnan jäseniä tähän työhön osallistumisesta.