Kiitos, puhemies! Edustajat! Esittelen tähän perään talousvaliokunnan mietinnön, jonka pohjana on hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta. Lainsäädäntömuutoksilla pantaisiin kansallisesti täytäntöön niin sanottua Daisy Chain ‑vähennysjärjestelmää koskeva muutosdirektiivi. Hallituksen esitykseen sisältyy myös muita, yksittäisiä säännösehdotuksia, joiden tarkoituksena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan nykyistä paremmin EU:n kriisinratkaisudirektiivin vaatimuksia.
Daisy Chain 2 ‑direktiivin täytäntöönpanon lisäksi samassa yhteydessä esitetään muita tarvittavia yksittäisiä muutoksia luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta annettuun lakiin, luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin ja sijoituspalvelulakiin, joilla täydennetään ja täsmennetään aiemman kriisinratkaisudirektiivin täytäntöönpanoa. Rahoitusvakausviranomaisesta annettua lakia muutettaisiin siten, että talletussuojakorvausten maksuvelvollisuutta koskevaa ilmoitusta ei tarvitsisi julkaista Virallisessa lehdessä ja että Rahoitusvakausvirasto voisi siirtää eräitä avustavia tehtäviä palveluntarjoajalle.
Hyvät edustajat! Alun perin vuonna 2019 voimaan tullut Daisy Chain ‑sääntely koskee sellaisia luottolaitosten ja finanssiyhteisöjen ryhmiä ja konserneja, jotka sisältävät niin sanotun väliyhtiön. Sääntelyn tarkoittamat väliyhtiöt ovat kriisinratkaisun kohteena olevien laitosten ja yhteisöjen tytäryrityksiä, jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena. Daisy Chain ‑vähennysjärjestelmän mukaisesti nämä laitokset ja yhteisöt voivat kattaa niitä koskevan niin sanotun MREL-vaatimuksen — minimum requirement for own funds and eligible liabilities — instrumenteilla, jotka on laskettu liikkeeseen ja myyty kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle joko suoraan tai välillisesti muiden, samaan kriisiratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvien yhteisöjen kautta. MREL-vaatimus, eli omien varojen ja alentamiskelpoisten velkojen vähimmäisvaatimus, on tärkeä osa pankkien kriisinratkaisusääntelyä. Sen tarkoituksena on varmistaa, että kriisiin ajautuneella pankilla on riittävästi omia varoja ja sellaisia velkainstrumentteja, joita voidaan käyttää kriisinratkaisumenettelyssä sen tappioiden kattamiseen ja pääomittamiseen. Näin voidaan myös varmistaa sijoittajavastuun toteutuminen.
Nyt täytäntöönpantava Daisy Chain 2 ‑muutosdirektiivi sallii väliyhtiöinä toimiville finanssiyhteisöille sisäisen MREL-vaatimuksen noudattamisen väliyhtiön alla olevan ryhmän tasolla eli ryhmän konsolidoidulla tasolla. Kyseessä voi olla esimerkiksi pankkiryhmä, jonka väliyhtiönä on holdingyhtiö. Tavoitteena on varmistaa rakenteeltaan erityyppisten pankkiryhmien tasapuolinen kohtelu.
Daisy Chain 2 ‑direktiivissä myös määritellään aiempaa selkeämmin ne finanssiyhteisöt, joiden kaatuminen hoidetaan kriisinratkaisumenettelyn sijaan kansallisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Kriisinratkaisuviranomainen ei pääsääntöisesti enää jatkossa asettaisi tällaisille finanssiyhteisöille MREL-vaatimusta, ja lisäksi niihin sovellettaisiin kevyempiä raportointivelvoitteita.
Talousvaliokunta pitää direktiivin täytäntöönpanemiseksi ehdotettuja säännöksiä perusteltuina. Valiokunta viittaa hallituksen esitykseen, jonka mukaan Suomessa pankkisektorilla ei tällä hetkellä ole tässä direktiivissä tarkoitettuja väliyhtiörakenteita.
Voimassa olevan lain mukaan Rahoitusvakausviraston on ilmoitettava talletussuojakorvausten maksuvelvollisuudesta kullekin asiakkaalle erikseen sekä julkaistava talletussuojakorvausten maksuvelvollisuutta koskeva ilmoitus suurimpien päivälehtien sekä virastojen internetsivujen lisäksi Virallisessa lehdessä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että viranomaisella ei olisi enää jatkossa velvollisuutta julkaista ilmoitusta Virallisessa lehdessä. Talousvaliokunta pitää ehdotusta perusteltuna ja katsoo asiantuntijalausuntojen tavoin, että ilmoitus Virallisessa lehdessä ei ole enää tehokas tapa tavoittaa talletussuojakorvauksia koskevien hallintomenettelyjen asianosaisia.
Lisäksi rahoitusvakausviranomaisesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että eräitä avustavia tehtäviä, kuten tiettyjä neuvonta-, asiakas- ja asiakirjapalvelutehtäviä olisi mahdollista siirtää yksityiselle tai julkiselle palveluntarjoajalle. Julkista valtaa sisältäviä tehtäviä ei kuitenkaan voisi siirtää ulkopuolisten palveluntarjoajien hoidettavaksi. Edellytyksenä olisi myös, että palveluntarjoajilla on tekniset edellytykset ja osaaminen näiden tehtävien hoitamiseksi. Talousvaliokunta pitää ehdotusta hallituksen esityksessä esitetyin reunaehdoin perusteltuna.
Yhdessä asiantuntijalausunnossa on ehdotettu muutoksia kahteen kriisinratkaisulain säännökseen. Talousvaliokunta yhtyy tältä osin valtiovarainministeriön vastineeseen ja siinä esitettyihin perusteluihin, joiden mukaan säännöksiä ei ole perusteltua muuttaa lausunnossa esitetyn mukaisesti. Valiokunta kuitenkin ehdottaa, että kriisinratkaisulain 8 luvun 7 b §:n 1 momentin sanamuotoa täsmennetään niin, että se vastaa paremmin EU:n kriisinratkaisudirektiivin vaatimuksia.
Muilta osin talousvaliokunta esittää hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina. Mietintö on yksimielinen. — Kiitoksia.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Edustaja Kaunisto, olkaa hyvä.