Arvoisa rouva puhemies! Esittelen valiokunnan mietinnön kyseistä lakia koskien. Mietinnössä ehdotetaan rajavartiolakia muutettavaksi siten, että jatkossa Maanmittauslaitoksen toimitusinsinöörin johtama lunastustoimikunta päättää kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain eli lunastuslain mukaisessa menettelyssä korvauksista, jotka maksetaan maa- ja vesialueiden omistajille tai haltijoille rajavyöhykkeelle rakennettavien pysyvien esteiden aiheuttamasta vahingosta ja haitasta. Nykyisin korvauksista päättää Rajavartiolaitos rajavartiolain perusteella. Ehdotuksen mukaan myös lunastuslain mukaiset korvausperusteet tulevat sovellettaviksi.
Tämän taustalla on 15.7.22 voimaan tullut rajavartiolain muutos, jolla rajavartiolakiin lisättiin muun ohella täydentävät säännökset esteiden rakentamisesta rajavyöhykkeelle. Sääntely mahdollistaa itärajan esteaidan rakentamisen ja erilaisten siihen liittyvien rakennus- ja raivaustöiden tekemisen. Rajavartiolaitos on aloittanut itärajan esteaidan rakentamisen vuonna 2023.
Lakiehdotuksen tarkoituksena on tehostaa rajavyöhykkeelle rakennettaviin pysyviin esteisiin liittyvää korvausmenettelyä ja varmistaa, että maa- ja vesialueiden omistajille ja haltijoille suoritettavat korvaukset arvioidaan luotettavasti, oikeasisältöisesti, tasapuolisesti ja kustannustehokkaasti. Esteaidan rakentamiseen liittyvien korvauskysymysten ratkaiseminen edellyttää erityisasiantuntemusta, ja Maanmittauslaitoksella on vahvaa osaamista lunastustoimitusten suorittamisesta sekä kokemusta nauhamaisten alueiden lunastuskorvausten määrittämisestä. Lisäksi lunastustoimikunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla maaoikeuteen, jolla on kiinteistöasioita koskevaa erityisasiantuntemusta. Hallintovaliokunta pitää ehdotettua lakia tärkeänä ja katsoo, että ehdotetut muutokset vahvistavat omaisuudensuojan toteutumista.
Arvoisa rouva puhemies! Pysyvän esteen rakentamisesta säädetään rajavartiolain 50 §:ssä. Raja-aukosta, rajavyöhykkeen kulku-urasta ja teistä sekä esteiden ylläpidosta säädetään puolestaan lain 50 a §:ssä. Lakiehdotuksen 50 a §:n 3 momentin mukaan, jos edellä mainittuja toimenpiteitä suoritetaan pysyvän esteen rakentamiseksi, korvauksesta päättämiseen sovelletaan, mitä lunastuslaissa säädetään lunastustoimituksesta ja lunastuksen päättymisestä, korvauksen määräämisestä ja suorittamisesta, jälkikorvauksen määräämisestä, kustannuksista, muutoksenhausta sekä korosta. Tarkoituksena on, että samassa menettelyssä pystytään huomioimaan samaan kokonaisuuteen liittyvät muut rakennus- ja raivaustyöt. Lunastusmenettelyn toteuttaminen pysyvän esteen rakentamiseen liittyvien korvauskysymysten ratkaisemiseksi on valiokunnan mielestä perusteltua esityksessä kuvatuista asian haasteellisuuteen ja laajuuteen liittyvistä syistä.
Ehdotuksen mukaan rajavartiolain 50 a §:ssä säädettyjä rakennus- ja raivaustöitä ei kuitenkaan käsitellä lunastusmenettelyssä silloin, kun ne eivät liity pysyvän esteen rakentamiseen. Rajavartiolain 50 a §:ää sovelletaan myös esimerkiksi silloin, kun näkyvyyttä haittaavaa kasvillisuutta poistetaan raja-aukolta tai maastoa muokataan vähäisemmässä määrin siten, että maa-alueen omistaja tai haltija voi edelleen itse käyttää aluetta. Tällaisissa tapauksissa päätöksen korvauksesta tekee jatkossakin Rajavartiolaitos rajavartiolain nojalla. Valiokunnan näkemyksen mukaan lunastuslain melko raskasta menettelyä ei ole tarkoituksenmukaista käynnistää suppeammissa ja yksinkertaisemmissa tapauksissa, joissa Rajavartiolaitos pystyy käsittelemään korvauskysymykset ongelmitta. Rajavartiolaissa on myös muita vastaavia säännöksiä, joiden perusteella Rajavartiolaitos päättää korvauksista, esimerkiksi 30, 39, 39 a ja 49 §:t. Rajavartiolaitoksen tekemään päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valiokunta pitää ehdotettua sääntelyratkaisua tarkoituksenmukaisena ja johdonmukaisena. Sääntely huomioi myös maanomistajan oikeusturvan. Muutoksen vaikutuksia maanomistajien yhdenvertaisuuteen on kuitenkin syytä seurata.
Valiokunta on tarkastellut myös lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen sisältyvää siirtymäsäännöstä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan korvauksen määrittelyyn liittyviä menettelyjä ei ole käynnissä eikä ole tarkoitus käynnistääkään ennen esitettyjen lainmuutosten voimaantuloa, ja näin ollen siirtymäsäännöstä ei tulla käytännössä soveltamaan. Valiokunnan mielestä on myös perusteltua, että korvauksen määrittelyyn liittyvät menettelyt toteutetaan kokonaisuudessaan sen lain mukaisesti, jonka mukaan korvauksen suuruudesta päätetään aineellisesti. Valiokunta ei nähnyt siirtymäsäännöksessä täsmentämistarpeita.
Arvoisa puhemies! Mietinnössä otetaan esiin myös asiantuntijakuulemisessa noussut kysymys pysyvään esteeseen liittyvän korvauksen erillisestä, esimerkiksi puolitoistakertaisesta, korotuskertoimesta. Kuten hallituksen esityksen perusteluistakin ilmenee, erillistä korvauskerrointa on arvioitu jo valmistelun aikana mutta sitä ei ole lisätty esitykseen, koska lunastuslaissa säädettyjen korvausperusteiden on katsottu olevan riittäviä. Korotuskerroin myös heikentäisi maa- ja vesialueiden omistajien keskinäistä yhdenvertaisuutta siltä osin, että osalle maa- ja vesialueiden omistajista ja haltijoista on jo maksettu korvauksia esteaitahankkeen käynnistyttyä vuonna 2023. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta puoltaa hallituksen esityksessä ehdotettua sääntelyä myös tältä osin muuttamattomana.
Hallintovaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen. Mietintö on yksimielinen. — Kiitoksia.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Kiitokset esittelystä. — Ja sitten edustaja Strandman.