Arvoisa puhemies! Vältän yleensä puhumasta ”meistä” ja ”heistä”, jaottelemasta ihmisiä, mutta nyt kun me puhumme tästä epidemiakorvauksesta, jolla pyritään turvaamaan välttämätön toimeentulo, on pakko huomauttaa, että tätä salia ja tätä keskustelua kuunneltaessa on hyvä muistaa, että me olemme niitä hyvätuloisia: me olemme heitä, joihin korona ei ole vaikuttanut sillä tavalla, että se olisi meidän perheidemme talouden romuttanut. Se on aika tärkeää muistaa.
Varsinkaan meillä ei tässä salissa ole oikeutta tänään väittää, että kun annetaan tämä väliaikainen välttämätön korvaus heille, joilla on tässä yhteiskunnassa kaikkein heikoin taloudellinen tilanne, tuo korotus menisi alkoholiin. Tämän väitteen me tänään kuulimme perussuomalaisten riveistä — aivan käsittämätöntä. Haluan mainita, että alkoholismi ei ole sairaus, jota esiintyy vain tietyn tulotason väestössä, eikä alkoholismi ole syy jättää ketään tukien ulkopuolelle.
Palatakseni kuitenkin tähän hallituksen esitykseen on siis hyvä ymmärtää, että heillä, joilla on jo valmiiksi kaikkein vähiten, ei ole varaa pienimpiinkään lisäkuluihin, vähimmäisturvan varassa elävien tulotaso kun on niin matala, ettei taloudenpito jousta lainkaan. On siis täysin reilua ja oikein, että epidemian tuomat lisäkulut kaikkein heikoimmassa asemassa oleville pyritään nyt korvaamaan edes osittain, vaikkakin takautuvasti. Se on arvovalinta: se on osoitus siitä, että me pidämme huolta heistä, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa taloudellisesti.
Emmekä me tässä salissa ole oikeutettuja siihen, että me asetamme heitä järjestykseen. Sitä varten meillä on ne ammattilaiset, jotka arvioivat, kenellä on oikeus siihen toimeentulotukeen. [Arja Juvonen: Pärstäkertoimen perusteella toimeentulotukea!] Kukaan ei sitä varmasti halua ihan huvikseen hakea, vaan niillä ihmisillä on oikea hätä ja tarve, ja tämän luulen kokoomuksen ja perussuomalaistenkin siellä ymmärtävän.
On siis tärkeää ymmärtää, että hallituksen esitys pyrkii turvaamaan välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon. On selvä, että on monia ihmisryhmiä ja väestöryhmiä, henkilöitä, yrittäjiä, perheitä, joille koronaepidemia viime keväänä on tuonut valtavan loven perheen talouteen ja joihin se vaikuttaa yhä edelleen. Se on fakta, jonka varmasti me kaikki ymmärrämme. Tämä esitys on silti tarpeellinen ja kannatettava.
Tässäkin esityksessä on puutteensa, kuten olemme täällä myös hallituspuolueiden edustajien kuulleet myöntävän. Tämä väliaikainen epidemiakorvaus ei kykene auttamaan kaikkia. Se ei kykene siis valitettavasti paikkaamaan jokaisessa perheessä niitä järkyttäviä taloudellisia seurauksia, joita koronaepidemia mukanaan toi.
On kuitenkin tosi hienoa kuulla, miten kokoomus tänään nostaa Lastensuojelun Keskusliiton lausuntoa. Se on tärkeää, sillä taho on erittäin tärkeä yhteiskunnassamme. He tekevät tärkeää työtä, ja heitä täytyy kuulla myös meidän hallituspuolueiden edustajien. En voi nyt kuitenkaan olla mainitsematta, että voi, kunpa kokoomus olisi nostanut näitä lausuntoja ja näkemyksiä jo silloin, kun he istuivat hallituksessa. Silloin meillä ei ehkä olisi tänä keväänä ollut sitä tilannetta, että niin moni perhe eli poikkeusoloissa ja köyhyydessä jo ennen koronaa, yhdenkään lapsen kun ei pitäisi joutua köyhyydessä kasvamaan.
Mutta se, että tällä tuella ja korotuksella kyetään nyt tukemaan heitä, joilla on kaikkein heikoin ja haavoittuvin taloudellinen asema, ei tarkoita sitä, että tämä ei olisi tärkeä tai tarpeellinen, koska sillä ei kyetä auttamaan kaikkia. Meidän täytyy tehdä lisää, paljon lisää — on jo tehty paljon, mutta se ei riitä. Työtä sen puolesta, ettei tämä epidemia pudota yhtään perhettä pysyvästi taloudelliseen paineeseen, on tehtävänä vielä pitkään ja useita vuosia tämänkin jälkeen.
Esimerkiksi lapsiperheiden kohdalla nyt käsiteltävä esitys ei voi jäädä ainoaksi keinoksi, vaan meidän on huomioitava perheet laajemmin — olen siitä täysin samaa mieltä opposition kanssa — ja näin ehkäistä lapsiperheiden köyhyyden kasvamista tästä enää yhtään enempää.
Lopuksi haluan vielä mainita, että väliaikaisen lain kiireellisen luonteen takia on kyllä ymmärrettävää, että tämä valmistelu tehtiin mahdollisimman nopeasti, mutta totta kai jatkossa tulee pyrkiä siihen, että arviot ja lausuntokierrokset kyetään tekemään täysimääräisesti. Itse henkilökohtaisesti toivon, että lapsivaikutusten arviointi tulisi myös eduskuntatyössä keskeiseksi osaksi, jolloin voitaisiin seurata sitä, mihin esimerkiksi tuet ja päätökset lapsiperheiden kohdalla kaikkein selkeimmin kohdentuvat.