Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kannattaa edustaja Tanuksen tekemiä lausumaesityksiä, joissa ehkä erityisesti haluaisin kiinnittää huomiota tuohon viimeiseen eli kuudenteen lausumaan, joka nyt todellakin yrittää paikata sitä, mitä valiokunta meni, voisiko sanoa, ymmärtämättömyyttään tekemään.
Elikkä poistamalla tuon 8 §:n valiokunta todellakin aiheuttaa hyvin kummallisen tilanteen, niin kuin täällä edustaja Räsänen aikaisemmin kertoi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että se henkilö, joka toimii tässä abortin tekijänä, ei välttämättä ole edes lääkäri. Ja se, mikä on sitten erikoista, on tämä linkitys rikoslakiin. Eli meillä Suomessa laittomien aborttien tekijät voisivat saada rangaistuksen, mutta nyt kun linkitys tähän 8 §:ään häviää, me itse asiassa jätämme sitten laittomien aborttien tekijät rankaisematta. On aivan käsittämätöntä, että eduskunnasta lähtee tämäntyyppistä lainsäädäntöä eteenpäin, jossa edes tällaista lakien yhteensovittamista ei ole ymmärretty tehdä. Ja siinä mielessä, kun mietin sitä, että me tuolla varmasti maailmalla monta kertaa, sanotaan vaikka, kehitysyhteistyö- ja muissa vastaavissa tehtävissä, kauhistelemme naisten kohtaloa laittomien aborttien kourissa, mutta nytten olemme tekemässä Suomessa lainsäädäntöä, joka jättää tämän linkityksen purkautumisen takia laittomien aborttien tekemisen ilman rangaistusta, niin tuntuu, että tässä ei nyt enää puhuta 50 vuoden takaisesta aborttilainsäädännöstä, vaan Suomi kyllä siirtyy tällä nyt sitten vähintään jonnekin 80 vuoden takaiseen tilanteeseen. Aivan käsittämätöntä on tämä valiokunnan räätälöimä lainsäädäntö.
Kiinnitän edelleen huomiota siihen, että kun valiokunta itse mietinnössään toteaa, että ”usea ehdotettu säännös” — siis puhutaan tästä kansalaisaloitteesta — ”vaatii jatkoselvitystä, eikä aloitteessa ehdotettu laki kaikin osin todennäköisesti vastaisi nykyisiä lainsäädännölle asetettuja oikeudellisia vaatimuksia”, niin tämän sanottuaan valiokunta menee tekemään lainsäädäntöä, jossa se ottaa yksittäisiä pykäliä ja lähtee siltä pohjalta sorvaamaan lainsäädäntöä ilman, että on vaikutusarvioita, ilman että on asiantuntijoilla tarkastutettu tätä lainsäädäntöpakettia, mikä valiokunnasta on sitten ulos putkahtanut.
Siinä mielessä — kun täällä kollega Kivelä totesi, että tässä ei ole kyse isosta asiasta — tässä on todellakin kyse isosta asiasta. Samoin täällä edustaja Hopsu käytti argumenttia, jossa hän minun mielestäni kyllä nyt todisti väärin, kun hän sanoi, että aborttien määrät olisivat esimerkiksi Suomen — hänen mielestään tiukan — aborttilainsäädännön takia suuremmat kuin esimerkiksi Pohjoismaissa. [Inka Hopsun välihuuto] Siis tilannehan on juuri päinvastoin, elikkä siis Suomessa aborttien lukumäärät ovat pienemmät kuin muissa Pohjoismaissa. Siinä mielessä voi miettiä, onko silläkin jotakin tekemistä tässä, että meillä suomalaisessa yhteiskunnassa on kuitenkin haluttu tehdä lainsäädäntöä, jossa myöskin tyttöjen ja naisten hyvinvointi on keskiössä, ja siinä mielessä on esimerkiksi ollut tämä kahden lääkärin vaatimus.
On aina tietysti muistettava, että kun vertaillaan eri maitten lainsäädäntöjä, niin esimerkiksi sellaisissa maissa, joissa näyttää siltä, että on esimerkiksi yhden lääkärin vaatimus, saattaa olla paljon pidempi harkinta-aika tai sitten jotakin muita toimenpiteitä, joilla tässä prosessissa ollaan naisen tukena. Mutta tämä valiokunta meni tekemään siis lainsäädäntöä, jossa naiselta viedään sitten sitä tukea, mitä tällaisessa prosessissa oleva henkilö terveydenhuoltohenkilökunnan puolelta varmaankin tarvitsisi.
Ajattelen, että on aika erikoista, että kun on vedottu siihen, että laki on 50 vuotta vanha, ja todellakin sen jälkeen on muuttunut perustuslaki, sen jälkeen on muuttunut potilasturvallisuuslaki ja terveydenhoitolaki on muuttunut, niin välittämättä siitä, että näin monta lainsäädäntöä on muuttunut, ei valiokunta tai siis valiokunnan enemmistö kiinnittänyt tähän mitään huomiota, vaan todellakin halusi lähteä tekemään lainsäädäntöä puutteellisilla vaikutusarvioilla ja ilman, että asiantuntijat olisivat millään tavalla tätä lainsäädäntöä sen jälkeen käsitelleet.
Arvoisa puhemies! Kannatan myöskin tätä vastalausetta ja sen mukaista hylkäämistä, koska onhan aivan selvä, että ei eduskunta voi tällaisia lakeja päästää käsistänsä. Siinä mielessä olisi nyt tärkeää... Edustaja Kivelä sanoi hyvin, että on varmasti kohtia, joista olemme yhtä mieltä, ja esimerkiksi tässä vastalauseessa todetaan, että laki on 50 vuotta vanha ja sen uudistaminen varmasti vaatisi laajan perusteellisen valmistelun ja sen pohjalta tehtävän kokonaisuudistuksen. Ongelma on se, että jos lain yksittäisiä pykäliä muutetaan, lopputulosta ei voida arvioida kokonaisuutena eikä mukana ole muun muassa perusteellista perusoikeusarviointia.
Siinä mielessä kyllä täytyy sanoa, että harmillista näissä kansalaisaloitteissa on se, että… Ajattelen, että jos on kansalaisaloitteita, niin kansalaisaloitteitten tulisi olla semmoisia toivomusaloitteita, joissa ilmaistaan erilaisia asioita, joita halutaan muuttaa. Mutta kun pykälämuotoisia aloitteita tulee eduskuntaan, niin siinä vaiheessa eduskunnan harkintavallan pitäisi olla niin suuri, että sieltä ei lähdetä yksittäisiä pykäliä nostelemaan ja sen jälkeen sorvailemaan lakia ilman, että ne ovat käyneet ministeriön huolellisen valmistelun. Mutta valitettavasti näin meillä ei menetellä, vaan todellakin tämmöiset ideologiset intressit siellä taustalla painavat ja sitten ollaan valmiita tekemään tämäntyyppistä lainsäädäntöä.
Arvoisa puhemies! Huomenna äänestämme, ja todellakin toivon, että meillä jokainen nyt miettisi mielessään, mitä tällä lainsäädännöllä loppujen lopuksi ollaan ajamassa ja onko niin, että tässä naisten ja tyttöjen tilanne paranee vai minkälaista lakia ollaan säätämässä.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Näin. — Edustaja Mäenpää.