sellaisina kuin ne ovat, 7 § laissa 1332/2004,
18 § laeissa 639/2001 ja 1001/2005 sekä mainitussa laissa
1301/2002, 21 § osaksi laeissa 1181/2005
ja 363/2006, 22 g §:n 1 momentti viimeksi mainitussa
laissa, 24, 24 a ja 24 d § mainitussa
laissa 1301/2002 sekä 25 § mainituissa
laeissa 1301/2002 ja 363/2006 sekä laissa
1091/2006, ja
7 §
Työttömyysvakuutusrahaston rahoittamat etuudet
Työttömyysvakuutusrahasto vastaa työntekijän
eläkelain (395/2006) 182 §:ssä tarkoitetun vakuutusmaksun,
valtion eläkelain (1295/2006) 133 §:n
2 momentissa tarkoitetun maksun, palkkaturvalain 31 §:n
ja merimiesten palkkaturvalain 29 §:n mukaisen määrän
sekä Koulutusrahastosta annetun lain 13 §:n mukaisen
määrän suorittamisesta.
18 §
Työttömyysvakuutusmaksujen määrä
Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu vuonna
2008 on 0,34 prosenttia palkasta. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu
on porrastettu työnantajan maksaman palkkasumman mukaan
siten, että vuonna 2008 se on 0,7 prosenttia palkasta palkkasumman
1,5 miljoonaan euroon asti ja sen ylittävältä osalta
2,9 prosenttia palkasta.
Työttömyysvakuutusmaksuja määrättäessä jätetään
huomioon ottamatta työttömyysasteen muutoksesta
johtuva rahoitustarpeen muutos siltä osin kuin työttömyysvakuutusrahaston
suhdannepuskuri tai alijäämä jää 3 §:ssä tarkoitettua
enimmäismäärää pienemmäksi.
Palkansaajan ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksujen
muutokset on määrättävä siten, että ne
jakautuvat tasan työnantajan keskimääräisen
työttömyysvakuutusmaksun ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun
kesken. Työnantajan keskimääräisessä maksussa
otetaan huomioon myös omavastuumaksu. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksun
porrastus on määrättävä siten,
että palkkasummasta 1,5 miljoonaan euroon asti kohdistuva
maksu on määrättävä neljäsosaksi
ilmaistuna täysinä prosenttiyksikön sadasosina
lähimpään viiteen sadasosaan pyöristettynä palkkasumman
1,5 miljoonan euron ylittävään osaan
kohdistuvasta maksusta. Jos työnantajan keskimääräisen
työttömyysvakuutusmaksun ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun
yhteismäärä on pienempi kuin kaksi prosenttia,
palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on määrättävä kuitenkin
15 prosentiksi edellä sanotusta vakuutusmaksujen yhteismäärästä.
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksun
ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun määrät
vahvistetaan työttömyysvakuutusrahaston hakemuksesta
vuosittain etukäteen sosiaali- ja terveysministeriön
asetuksella.
Valtion liikelaitoksen työttömyysvakuutusmaksun
suuruudesta säädetään sosiaali-
ja terveysministeriön asetuksella.
Poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään palkansaajan
työttömyysvakuutusmaksun vähimmäismäärästä,
palkansaajan työttömyysvakuutusmaksua ei voida
määrätä edelliselle vuodelle
määrättyä suuremmaksi, jos 3
momentissa tarkoitettu vertailukohteena oleva maksujen yhteismäärä alenee
edelliselle vuodelle määrätystä.
21 §
Maksujen perintä ja tilitys
Tapaturmavakuutuslain 29 §:ssä tarkoitetut vakuutuslaitokset
perivät työnantajalta työnantajan työttömyysvakuutusmaksun
ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun 19 a §:n
1 momentin mukaisen palkkasumman perusteella. Työnantaja
vastaa vakuutuslaitokselle myös palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun
suorittamisesta.
Vakuutuslaitoksella on oikeus kantaa työttömyysvakuutusmaksun
ennakkoa vuoden alussa tai sen aikana alkavasta vakuutuksesta. Lopullinen
vakuutusmaksu määrätään
kalenterivuosittain. Jos tapaturmavakuutuslain mukainen vakuutus
päättyy kesken kalenterivuoden, vakuutuslaitos
määrää kyseisen vuoden vakuutusmaksun.
Jos työnantaja on tehnyt 22 d §:n 2 momentin mukaisen
ilmoituksen, vakuutuslaitoksen on pyydettävä työttömyysvakuutusrahastolta
ilmoitus työnantajan työttömyysvakuutusmaksun
tasosta. Työttömyysvakuutusrahasto ilmoittaa tällöin
työttömyysvakuutusmaksujen tasot pyynnön
esittäneelle vakuutuslaitokselle ja tarvittaessa
muille vakuutuslaitoksille, joissa työnantajan tapaturmavakuutuslain
mukaiset vakuutukset ovat. Vakuutuslaitos voi muulloinkin pyytää työttömyysvakuutusrahastolta
ilmoituksen työnantajan työttömyysvakuutusmaksun
tasosta, jos se on tarpeellista maksujen perimiseksi lain mukaisina.
Työttömyysvakuutusmaksuina kertyneet varat
viivästyskorkoineen suoritetaan työttömyysvakuutusrahastolle.
Varojen tilittämisestä sekä vakuutuslaitokselle
aiheutuvien maksuunpano-, perimis- ja tilityskulujen korvaamisperusteista määrätään
sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamassa työttömyysvakuutusrahaston
ja Tapaturmavakuutuslaitosten liiton välisessä sopimuksessa.
Valtiokonttori perii valtion palveluksessa olevan henkilöstön
palkansaajan työttömyysvakuutusmaksut ja valtion
liikelaitoksilta työnantajan työttömyysvakuutusmaksut
määräämällään
tavalla ja välittää kertyneet varat edelleen
työttömyysvakuutusrahastolle siten kuin sosiaali-
ja terveysministeriön vahvistamassa Valtiokonttorin ja
työttömyysvakuutusrahaston välisessä sopimuksessa
määrätään.
Työttömyysvakuutusrahasto voi luopua työttömyysvakuutusmaksun
perimisestä, jos perittävä määrä on
vähäinen.
22 g §
Tekninen käyttöyhteys
Vakuutuslaitoksella, Valtiokonttorilla, Tapaturmavakuutuslaitosten
liitolla sekä 22 b §:n 2 momentissa,
24 d §:ssä ja 24 e §:n 1 ja 3 momentissa
mainituilla on sen lisäksi, mitä viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa
säädetään, oikeus antaa työttömyysvakuutusrahastolle
teknisen käyttöyhteyden avulla tiedot, jotka sillä on
tämän lain nojalla oikeus saada.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
8 a luku
Työnantajan työttömyysturvan omavastuumaksu
24 §
Maksuvelvollisuus
Työttömyysturvan omavastuumaksun
on velvollinen maksamaan 12 §:ssä tarkoitettu
työnantaja sekä valtion tilivirasto ja liikelaitos,
jonka irtisanomisvuotta edeltäneen vuoden työttömyysvakuutusmaksun
perusteena ollut palkkasumma tai sitä vastaava valtion
tiliviraston tai liikelaitoksen palkkasumma on vähintään
1,5 miljoonaa euroa, jos:
1) työsuhteen irtisanomisesta johtuva työttömyys
jatkuu niin, että henkilölle syntyy oikeus työttömyysturvalain
6 luvun 9 §:n 2 momentin mukaisiin lisäpäiviin;
tai
2) vuonna 1950 tai sen jälkeen syntyneellä henkilöllä työsuhteen
irtisanomisesta johtuva 60 vuoden iän täyttämisen
jälkeen alkanut oikeus työttömyyspäivärahaan
jatkuu hänen täytettyään
63 vuotta tai hän on alkanut saada vanhuuseläkettä 62
vuotta täytettyään ja työttömyyspäiväraha
on jatkunut vanhuuseläkkeelle siirtymiseen saakka.
Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan omavastuumaksua,
jos:
1) työsuhde on päättynyt
ennen kuin henkilö on täyttänyt 56 vuotta;
2) työsuhde on kestänyt alle kolme
vuotta;
3) työsuhde on irtisanottu työsopimuslain (55/2001)
7 luvun 2 §:n perusteella tai purettu työsopimuslain
8 luvun 1 §:n perusteella työntekijästä johtuvasta
muusta kuin terveydellisestä syystä;
4) työntekijä on työsuhteen
päättymisen jälkeen täyttänyt
uudelleen työttömyysturvalain 5 luvun
3 §:ssä tarkoitetun työssäoloehdon muun
kuin alun perin irtisanoneen työnantajan palveluksessa;
tai
5) työntekijä on omasta aloitteestaan
ja ilman työnantajan myötävaikutusta
irtisanoutunut.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään
työsuhteesta, sovelletaan myös virkasuhteeseen.
Jos yrityksessä tapahtuneen järjestelyn ilmeisenä tarkoituksena
on ollut kiertää omavastuumaksua koskevia säännöksiä,
työttömyysvakuutusrahasto voi määrätä maksun
ennen mainittua järjestelyä vallinneen tilanteen
mukaan. Yrityksessä järjestelyjä tehneen
työnantajan on esitettävä selvitys siitä,
että järjestelyyn ei ole ryhdytty siinä tarkoituksessa,
että yritys vapautuisi omavastuumaksusta. Jos tällaista
selvitystä ei esitetä, työttömyysvakuutusrahaston
on määrättävä maksu.
Pyytäessään selvitystä yrityksessä tapahtuneesta
järjestelystä työttömyysvakuutusrahaston
on ilmoitettava työnantajalle, että selvityksen
antamatta jättäminen ei estä maksun määräämistä.
24 a §
Omavastuumaksun määrä
Omavastuumaksun perusteena 24 §:n 1 momentin 1 kohdan
tarkoittamissa tilanteissa on se etuusmenoa vastaava määrä,
joka irtisanotulle työntekijälle tulisi ansiopäivärahan
suuruisena maksettavaksi siitä lukien, kun hänen
oikeutensa lisäpäiviin alkaa, siihen saakka, kunnes
hän täyttää 63 vuotta, kuitenkin
vähintään yhden vuoden etuusmenoa vastaava
määrä.
Omavastuun perusteena 24 §:n 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitetuissa tilanteissa on se ansiopäivärahan
suuruista etuusmenoa vastaava määrä,
jolta ajalta irtisanotulle työntekijälle on maksettu
työttömyysetuutta työsuhteen päättymisestä siihen
saakka, kunnes hän täyttää 63
vuotta.
Täysimääräinen omavastuumaksu
on 80 prosenttia 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta etuusmenosta. Täysimääräinen
omavastuumaksu peritään, jos yrityksen 24 §:n
1 momentissa tarkoitettu palkkasumma on vähintään
24,0 miljoonaa euroa. Jos palkkasumma on tätä pienempi,
omavastuumaksu alenee lineaarisesti siten, että omavastuumaksua
ei peritä, jos palkkasumma on enintään
1,5 miljoonaa euroa.
24 d §
Oikeus tietojen saamiseen
Työttömyysvakuutusrahastolla ja
tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on
oikeus saada salassapitosäännösten ja
muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta
24 §:ssä säädetyn maksuvelvollisuuden
ratkaisemista ja toimeenpanoa varten työnantajaa ja työntekijää koskevat
välttämättömät tiedot:
1) valtion ja kunnan viranomaiselta sekä muulta
julkisoikeudelliselta yhteisöltä;
2) Eläketurvakeskukselta, eläke-
ja vakuutuslaitokselta sekä eläkesäätiöltä;
3) työttömyyskassalta ja työpaikkakassalta; sekä
4) työnantajalta.
Kansaneläkelaitoksella ja työttömyyskassalla on
1 momentissa tarkoitettu oikeus saada työnantajalta ne
tiedot, jotka ovat välttämättömiä 24 e §:ssä säädetyn
tietojenantovelvollisuuden täyttämiseksi.
24 e §
Velvollisuus tietojen antamiseen
Työttömyyskassoilla ja Kansaneläkelaitoksella
on velvollisuus ilmoittaa salassapitosäännösten
ja muiden tiedon saantia ja luovutusta koskevien rajoitusten estämättä maksutta
työttömyysvakuutusrahastolle seuraavat tiedot 24 §:ssä tarkoitetusta
henkilöstä:
1) työntekijää koskevat yksilöintitiedot,
2) tiedot työssäoloehtoon luetuista
työsuhteista ja niitä koskevat työnantajien
yksilöintitiedot;
3) työttömyyspäivärahaa
koskevat tiedot; sekä
4) muut tiedot, jotka ovat välttämättömiä 24 §:ssä säädetyn
maksuvelvollisuuden ratkaisemiseksi ja toimeenpanemiseksi.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan
antaa tarkempia säännöksiä 1
momentissa tarkoitetuista tiedoista sekä siitä,
miten ja milloin ne on toimitettava.
Vakuutusvalvontaviraston ja Kansaneläkelaitoksen on
annettava salassapitosäännösten ja muiden
tiedon luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä maaliskuun
ja syyskuun loppuun mennessä työttömyysvakuutusrahastolle
tiedot niistä henkilöistä, joiden oikeus
lisäpäiviin on alkanut edeltäneiden kuuden
kuukauden aikana siten, että tiedoista käy ilmi
työntekijän henkilötunnus ja muut yksilöintitiedot.
Työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus yhdistää ja
käyttää näin saamiaan tietoja
sille 10 §:n 2 momentissa säädetyn tehtävän
hoitamista varten. Yhdistettyjä tietoja voidaan säilyttää siihen
asti, kun edellä mainittu tehtävä on
suoritettu. Yhdistettyjä tietoja ei saa luovuttaa edelleen.
25 §
Muutoksenhaku
Työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksujen
ja niiden ennakoiden maksuunpanosta voidaan valittaa noudattaen,
mitä tapaturmavakuutuslain 53 a §:n 3 ja 11 momentissa sekä 53
b §:n 1 momentissa säädetään.
Työttömyysvakuutusrahaston omavastuumaksua
koskevaan päätökseen tyytymätön
saa hakea siihen muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalta
ja työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen
tyytymätön vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeuden päätökseen
ei saa hakea muutosta valittamalla.
Muutoksenhaussa noudatetaan soveltuvin osin, mitä työttömyysturvalain
12 ja 12 a luvussa säädetään.
26 c §
Palkkasummarajojen tarkistaminen palkkakertoimella
Edellä 18 §:n 1 ja 3 momentissa, 24 §:n
1 momentissa ja 24 a §:n 3 momentissa mainitut palkkasummat
tarkistetaan vuosittain työntekijän eläkelain
96 §:n 1 momentissa tarkoitetulla palkkakertoimella. Palkkasummat
vastaavat palkkakertoimen arvoa yksi (1,000) vuonna 2004.
_______________
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
2008. Lain 24, 24 a ja 24 e § tulevat kuitenkin voimaan
1 päivänä tammikuuta 2009.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon
edellyttämiin toimenpiteisiin.