Velvollisuuksien kohteena olevat ja niistä vapautetut
rakennukset
Tässä laissa säädetyt
velvollisuudet hankkia energiatodistus ja käyttää sitä koskevat
rakennusta, jossa käytetään energiaa
rakennuksen tilojen tarkoituksenmukaisten sisäilmasto-olosuhteiden
ylläpitämiseksi. Velvollisuudet eivät
kuitenkaan koske:
1) rakennusta, jonka pinta-ala on enintään 50 neliömetriä;
2) loma-asumiseen tarkoitettua rakennusta, jota ei
käytetä majoituselinkeinon harjoittamiseen;
3) tilapäistä tai määräaikaista
rakennusta;
4) teollisuus- ja korjaamorakennusta, uimahallia, jäähallia,
varastorakennusta, liikenteen rakennusta sekä rakennukseen
liittyvää tai erillistä moottoriajoneuvosuojaa;
5) muuhun kuin asuinkäyttöön
tarkoitettua maatilarakennusta, jossa energiantarve on vähäinen
tai jota käytetään alalla, jota koskee
kansallinen alakohtainen energiatehokkuussopimus;
6) rakennusta, joka on suojeltu maankäyttö- ja
rakennuslain (132/1999) mukaisella kaavalla, valtion omistamien
rakennusten suojelusta annetun asetuksen (480/1985),
rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010)
tai sitä edeltävien lakien mukaisella päätöksellä taikka rakennusta,
joka sijaitsee maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta
tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1987) mukaisessa
maailmanperintöluetteloon hyväksytyssä kohteessa tai
on kohteena viranomaisten välisessä rakennuksen
suojelua koskevassa sopimuksessa;
7) kirkkoa tai muuta uskonnollisen yhteisön omistamaa
rakennusta, jossa on vain kokoontumiseen tai hartauden
harjoittamiseen taikka näitä palvelevaan toimintaan
tarkoitettuja tiloja;
8) kasvihuonetta, väestönsuojaa tai
muuta rakennusta, jonka käyttö tarkoitukseensa
vaikeutuisi kohtuuttomasti, jos niihin sovellettaisiin rakennusten
energiatehokkuutta koskevia säännöksiä ja
määräyksiä; eikä
9) puolustushallinnon käytössä olevaa
rakennusta.
Ympäristöministeriön asetuksella
voidaan antaa tarkempia säännöksiä pinta-alan
määrittämisestä energiatodistusmenettelyssä.