2.1.1  Perus- ja ihmisoikeuksista, kansainvälisistä sopimuksista sekä EU-sääntelystä

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittavat Suomen valtiota ja takaavat samat ja yhtäläiset oikeudet kaikille ihmisille.  

Suomea sitovia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ovat esimerkiksi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty yleissopimus (Euroopan ihmisoikeussopimus, SopS 18/1990), kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 8/1976), uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (SopS 80/2002) sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 6/1976). Lapsen edun, elatuksen ja toimeentulon näkökulmasta erityisen keskeisiä ovat YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59—60/1991, jäljempänä lapsen oikeuksien sopimus) määräykset.  

Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa sen ratifioineita maita laintasoisena. Sopimuksen 3 artiklan mukaan kaikkien lapsia koskevien tai lapsiin vaikuttavien päätösten lähtökohtana tulee olla lapsen etu. Sopimuksen 27 artikla koskee lapsen oikeutta riittävään elintasoon. Sopimuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaan vanhemmilla tai muilla lapsen huollosta vastaavilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elinolosuhteet. Artiklan 3 kohdan mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät kansallisten olosuhteidensa ja varojensa mukaisesti tarpeellisiin toimiin tukeakseen vanhempia ja muita lapsesta vastuussa olevia tämän oikeuden toteuttamisessa sekä antavat tarvittaessa aineellista apua ja tukevat ohjelmia, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen. Kyseisen artiklan 4 kohdan mukaan sopimusvaltiot pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin turvaamaan lapsen elatusmaksujen saannin vanhemmilta tai muilta lapsesta taloudellisessa vastuussa olevilta niin sopimusvaltiossa kuin ulkomailtakin. 

Lapsen oikeuksien sopimuksessa tunnustetaan myös lapsen oikeus sosiaaliturvaan. Sopimuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden nauttia sosiaaliturvasta, mukaan luettuna sosiaalivakuutus, ja ryhtyvät välttämättömiin toimiin tämän oikeuden täydeksi toteuttamiseksi kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Artiklan 2 kohdan mukaan näitä etuuksia myönnettäessä olisi tarvittaessa otettava huomioon lapsen ja hänen elatuksestaan vastuussa olevien henkilöiden varallisuus ja olosuhteet, kuten myös muut lapsen esittämään tai hänen puolestaan esitettyyn hakemukseen vaikuttavat seikat. 

YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (TSS-sopimus) sisältää muun muassa työhön ja työoloihin, terveyteen, asumiseen, ravinnonsaantiin, koulutukseen ja kulttuuriin liittyviä oikeuksia. Erikseen sopimuksessa turvataan myös muun muassa lasten ja nuorten suojaa taloudelliselta ja sosiaaliselta hyväksikäytöltä ja terveydelle tai kehitykselle haitalliselta työltä sekä kehotetaan ryhtymään toimenpiteisiin lapsikuolleisuuden ja lasten terveen kehityksen parantamiseksi.  

Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan tehtävänä on turvata ja edistää sosiaalisia oikeuksia Euroopassa. Nämä oikeudet on taattava kaikille jäsenvaltion oikeudenkäyttöpiirissä oleville henkilöille ilman syrjintää. Peruskirjassa turvatut oikeudet koskevat muun muassa työelämän oikeuksia, koulutusta, asumista, terveyttä ja sosiaaliturvaa. Erikseen sopimuksessa turvataan lasten ja nuorten oikeutta suojeluun työelämässä ja työhönotossa sekä oikeutta sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun sisältäen muun muassa tarvittavat palvelut huolenpidolle, kasvatukselle ja koulutukselle, suojelun laiminlyönniltä, väkivallalta ja hyväksikäytöltä. 

EU-valtioiden välillä sovelletaan ensisijaisesti neuvoston asetusta (EY) N:o 4/2009 Neuvoston asetus (EY) N:o 4/2009, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa, EUVL L 7, 10.1.2009, s. 1–79. toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa (jäljempänä elatusapuasetus). Elatusapuasetus yksinkertaistaa prosessia, jolla yhdessä EU-valtiossa oleva elatusapuun oikeutettu voi hakea elatusapumaksuja toisessa jäsenvaltiossa olevalta elatusvelvolliselta. Asetuksen nojalla velkojan ja velallisen on mahdollista esittää keskusviranomaisten välityksellä erilaisia elatusavun perintään liittyviä hakemuksia, kuten olemassa olevan elatusapupäätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano, vastaanottavassa valtiossa tai uuden päätöksen hankkiminen.  

Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin piirissä on laadittu elatusapua käsitteleviä yleissopimuksia, jotka voivat tulla sovellettavaksi, jos elatusvelvollinen tai elatusapuun oikeutettu ei asu EU-valtiossa. Keskeisin näistä on yleissopimus lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä Yleissopimus lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä, EUVL L 192, 22.7.2011, s. 51–70. . Yleissopimuksen tavoitteena on varmistaa lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun tehokas kansainvälinen perintä erityisesti perustamalla sopimusvaltioiden viranomaisten välille kattava yhteistyöjärjestelmä, mahdollistamalla hakemusten tekeminen elatusapupäätösten saamiseksi, määräämällä elatusapupäätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, ja edellyttämällä tehokkaita toimenpiteitä elatusapupäätösten pikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Laissa Suomen keskusviranomaisesta eräissä elatusapua koskevissa kansainvälisissä asioissa (1076/2010) säädetään Suomen keskusviranomaisesta elatusapua koskevissa kansainvälisissä asioissa ja keskusviranomaisen oikeudesta saada toiselta viranomaiselta tietoja ja muuta virka-apua asiassa. Lisäksi laissa säädetään oikeudesta oikeusapuun eräissä elatusapua koskevissa kansainvälisissä asioissa. Lain 2 §:n mukaan keskusviranomaisena Suomessa toimii oikeusministeriö.  

Elatusapuasetusta ja Haagin lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä tehtyä yleissopimusta täydentää kansallisesti laki elatusvelvoitteita koskevan neuvoston asetuksen ja elatusavun kansainvälisestä perinnästä tehdyn yleissopimuksen soveltamisesta (1077/2010). Pohjoismaiden välillä on voimassa myös pohjoismainen perintäsopimus (SopS 8/1963) Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä tehty sopimus elatusavun perimisestä pakkotoimin (SopS 8/1963). .  

2.1.2  Elatusavun vahvistaminen ja muuttaminen

Yleistä

Suomen perhelainsäädäntö korostaa jaettua vanhemmuutta, mikä tarkoittaa, että vanhemmat jakavat lapsen huolenpitovastuun myös eron jälkeen. Vaikka lapsen elatusjärjestelmällä ei ole suoraa köyhyyden vähentämisen tavoitetta, sen tarkoituksena on varmistaa, että lapsi saa riittävää taloudellista tukea molemmilta vanhemmiltaan. Suomessa elatusjärjestelmän perustamisen tärkeänä yhteiskunnallisena tavoitteena on ollut vahvistaa lapsen toisen vanhemman taloudellista vastuuta ja turvata yksinhuoltajatalouksissa asuvien lasten toimeentulo. Ks. Jauhiainen et. al. Lapsiperheiden pienituloisuus, sosiaaliturva ja asumisjärjestelyt: LAPSOSET-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:35, , s. 137. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165895 

Lapsen elatusta koskevat säännökset ovat laissa lapsen elatuksesta. Elatuslain 1 luvussa säädetään lapsen oikeudesta elatukseen sekä elatusvastuusta. Lain 1 §:n mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen, joka käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Elatuslain 2 §:n mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Vanhempien elatusvastuun laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan. Elatuslain 3 §:n 1 momentin nojalla lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan pääsääntöisesti päättyy lapsen täyttäessä 18 vuotta, lukuun ottamatta koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia koskevia mahdollisia poikkeuksia.  

Elatusapua koskevat yleiset säännökset ovat elatuslain 2 luvussa. Elatuslain 4 §:n mukaan vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, jos hän ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta, lapsi ei pysyvästi asu hänen luonaan, tai lapsi asuu vuorotellen hänen ja toisen vanhempansa tai muun huoltajansa luona.  

Elatusapua koskevissa asioissa alaikäistä lasta edustaa hänen huoltajansa tai muu laillinen edustajansa. Lapsen huoltaja voi edustaa lasta myös silloin, kun vastapuolena on lapsen toinen huoltaja, jos lapsi asuu jommankumman vanhempansa luona. Asiasta säädetään elatuslain 5 §:n 1 momentissa. Saman pykälän 2 momentin mukaan lastenvalvojan velvollisuudesta avustaa lasta elatusapua koskevissa asioissa säädetään erikseen. 

Elatuslain mukaan elatusapua voidaan määrätä suoritettavaksi vanhempien välisellä sopimuksella, jonka hyvinvointialue vahvistaa. Elatussopimus voidaan vahvistaa myös yleisessä tuomioistuimessa, tai erimielisyystilanteessa hakea asiasta tuomioistuimen antama tuomio. 

Elatusapu määrätään valtaosassa tapauksista hyvinvointialueen vahvistamalla sopimuksella. Hyvinvointialueiden sosiaalihuollossa (lastenvalvojapalveluissa) vahvistettiin vuonna 2024 yhteensä 43 538 elatussopimusta. Sopimukset koskivat 4,3 prosenttia alle 18-vuotiaista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tilastoraportti 21/2024 (). https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/151298/Perheoikeudelliset%20palvelut%202024.pdf?sequence=1&isAllowed=y Vuonna 2024 käräjäoikeuksissa ratkaistiin 1 683 lapsen elatusavun vahvistamista koskevaa asiaa sekä 219 lapsen elatusavun muutosta koskevaa asiaa. Lähde: Oikeusrekisterikeskus. 

Elatuslain 6 §:ssä säädetään elatusavun suorittamisesta. Pykälän mukaan elatusapua on suoritettava kuukausittain etukäteen, jollei toisin ole sovittu tai määrätty. Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi eri määräisenä eri ajanjaksoilta. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertamaksuna, mikäli tämä on tarpeen lapsen elatuksen turvaamiseksi vastaisuudessa ja sitä on elatusavun suorittajan maksukykyyn nähden pidettävä kohtuullisena. Velvollisuus suorittaa elatusapua päättyy, kun lapsi täyttää 18 vuotta, jollei toisin ole sovittu tai määrätty. 

Elatusavun vahvistaminen sopimuksella

Elatuslain 3 luvussa säädetään elatusavun vahvistamisesta sopimuksella. Elatuslain 7 §:n 1 momentissa säädetysti on elatusapua koskeva sopimus tehtävä kirjallisesti. Sopimuksesta tulee selvästi käydä ilmi: 1) lasta ja hänen vanhempiaan koskevat henkilötiedot; 2) elatusavun määrä; 3) mistä ajankohdasta lukien elatusapua on suoritettava; 4) milloin elatusavun suorittaminen päättyy; 5) milloin elatusapuerät erääntyvät maksettaviksi; sekä 6) kenelle elatusapu on suoritettava. Pykälän 2 momentin mukaan elatusapua koskevan sopimuksen allekirjoittavat se lapsen vanhemmista, joka sitoutuu suorittamaan elatusapua, sekä alaikäisen lapsen puolesta hänen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu edustajansa, joka useimmiten on lapsen kanssa asuva vanhempi. Pykälän 3 momentin mukaan sopimus, jossa lapsen puolesta on luovuttu oikeudesta saada elatusapua vastaisuudessa, on mitätön. 

Elatuslain 8 §:n 1 momentin mukaan elatusavusta tehty sopimus on esitettävä vahvistettavaksi sille hyvinvointialueelle, jonka alueella lapsella on asuinpaikka tai, jos lapsella ei ole Suomessa asuinpaikkaa, sille hyvinvointialueelle, jonka alueella elatusvelvollisella on asuinpaikka. Jos kummallakaan heistä ei ole Suomessa asuinpaikkaa, sopimuksen vahvistamiseen sovelletaan, mitä 8 a §:ssä säädetään.  

Elatuslain 8 §:n 2 momentin mukaan hyvinvointialueen on vahvistettava elatusavusta tehty sopimus, jos sopimuksen sisältö on elatuslain mukainen, ja sopimus on tehty säädetyssä muodossa sekä muutoin elatuslain säännöksiä noudattaen. Ennen sopimuksen vahvistamista hyvinvointialueen on erityisesti harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena ottaen huomioon lapsen oikeus riittävään elatukseen, vanhempien maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat siten kuin lain 1–3 ja 6 §:ssä säädetään.  

Elatusavusta tehty sopimus, jonka hyvinvointialue on vahvistanut, voidaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio. Siten, jos lapsen vanhempi laiminlyö suorittaa vahvistetulla sopimuksella määrätyn elatusavun, se voidaan periä häneltä ulosottoteitse.  

Lastenvalvoja on pyynnöstä velvollinen antamaan virka-apua toisen hyvinvointialueen lastenvalvojalle elatusavun vahvistamista koskevissa asioissa lastenvalvojalle kuuluvissa tehtävissä. Tällöin lastenvalvoja on velvollinen myös edustamaan toista lastenvalvojaa käsiteltäessä tämän toimeen kuuluvaa asiaa toimialueensa tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona.  

Elatuslain 8 c §:n mukaan niitä elatuslain säännöksiä, jotka koskevat hyvinvointialueita, sovelletaan Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan maakunnan kuntiin.  

Elatussopimuksen täytäntöönpanokelpoisuus edellyttää, että se on tehty kirjallisessa muodossa viranomaisen vahvistamana. Elatuslain 17 §:n 2 momentin mukaan elatusavusta sovittaessa ja vahvistettaessa käytettävistä lomakkeista säädetään oikeusministeriön asetuksella. Oikeusministeriön asetuksessa vanhemmuus- ja elatusasioissa käytettävistä lomakkeista (169/2024, 2 §) säädetysti oikeusministeriö asettaa saataville lapsen elatuksesta annetussa laissa tarkoitettujen lomakkeiden kaavat. Nykyisten lomakkeiden sisältö on valmisteltu oikeusministeriössä, ja oikeusministeriö on aikanaan huolehtinut myös paperisten lomakkeiden jakelusta sosiaalitoimelle. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023, jäljempänä asiakastietolaki) annetun lain 20 §:n 2 momentin mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaa määräykset sosiaalihuollon asiakirjojen tietorakenteista ja tietosisällöistä sekä tietorakenteissa valtakunnallisesti hyödynnettävistä koodistoista. Kyseisen säännöksen nojalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitos määrittää kansallisesti elatusavun vahvistamista koskevien asiakasasiakirjojen tietorakenteen. 

Asiakastietolain 64 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus saada muun muassa valtion ja kunnan viranomaiselta sekä muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi ovat välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten. Pykälän 3 momentissa säädetysti on sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisella oikeus saada pyynnöstä maksutta veroviranomaiselta ja Kansaneläkelaitokselta salassa pidettäviä henkilötietoja asiakkaan suostumuksesta riippumatta maksun määräämistä ja tietojen tarkistamista varten. Asiakkaalle tulee etukäteen ilmoittaa tietojen pyytämisestä. 

Tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018, jäljempänä tulotietojärjestelmälaki) 5 luvussa säädetään tietojen luovuttamisesta tulorekisteristä. Lain 5 luvun 13 §:n mukaan Tulorekisteriyksikkö välittää ja luovuttaa tulorekisterin tietoja, jotka tiedon käyttäjä on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeutettu muun lain nojalla saamaan suorituksen maksajalta tai toiselta tiedon käyttäjältä. Tietoja luovutetaan tiedon käyttäjille 13 §:ssä säädettyihin tarkoituksiin. Pykälän 1 momentin 18 kohdan mukaan tulorekisteristä voidaan luovuttaa tietoja hyvinvointialueelle esimerkiksi asiakastietolaissa säädetyn tiedonsaantioikeuden toteuttamiseksi. 

Hyvinvointialueilta on saatu tietoa siitä, että alueiden lastenvalvojapalveluissa vallitsevan tulkinnan mukaan elatussopimusta vahvistettaessa tai tarvetta elatusavun määrän muuttamiseen selvitettäessä ei voitaisi soveltaa asiakastietolain 64 §:ää, eikä vanhempien tulo- tai verotietoja voitaisi siten ilman vanhempien suostumusta tarkistaa. Tulkinta on saadun tiedon mukaan seurausta hyvinvointialueilla levinneestä sosiaalihuoltolain (1301/2014) tulkinnasta, jonka mukaan vanhempien asiointi lastenvalvojan vastaanotolla ei käynnistäisi sosiaalihuollon asiakkuutta, jolloin myöskään asiakastietolain 64 § ei soveltuisi lapsen elatuksesta annetussa laissa hyvinvointialueille säädettyjen tehtävien hoitamiseen.  

Lapsen elatusavun vahvistaminen tuomioistuimessa

Elatuslain 4 luvussa säädetään elatusavun vahvistamisesta tuomiolla. Lain 9 §:n mukaan tuomioistuin voi vahvistaa elatusavun määrän ja sen suorittamistavan noudattaen, mitä elatuslain 1–3 §:ssä sekä 6 §:ssä on säädetty. 

Jos lapsen elatuksesta ei saada vahvistettua sopimusta, on elatusavun vahvistamiseksi nostettava kanne tuomioistuimessa (käräjäoikeus) toista vanhempaa vastaan, vaatien lapsen puolesta ja lapsen nimissä elatusavun vahvistamista. Vaatimus elatusavusta voidaan esittää tuomioistuimessa erikseen, tai avioeroa, tai lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta, koskevien vaatimusten yhteydessä. 

Lapsen elatukseen liittyvästä oikeudenkäyntimenettelystä ja täytäntöönpanosta säädetään elatuslain 6 luvussa. Erikseen kanteella vireille tulevassa elatusavun vahvistamista koskevassa asiassa asianosaisina ovat lapsi ja se vanhempi, jolta elatusapua vaaditaan. Elatuslain 13 §:n 1 momentin mukaan kannetta on lapsen puolesta oikeus ajaa lapsen huoltajalla tai lapselle määrätyllä edunvalvojalla. Yleensä kanneoikeutta käyttää se vanhempi, jonka luona lapsi väestötietojärjestelmän mukaan asuu. Elatuslain 13 a §:n mukaan myös hyvinvointialue voi tietyissä tilanteissa nostaa kanteen lapsen puolesta elatusasiassa. 

Vastaajan kotipaikan tai vakituisen asuinpaikan käräjäoikeus on toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään elatusapua koskevaa kannetta. Elatusapua koskeva vaatimus voidaan tutkia myös käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä elatusapua vaativalla tai saavalla on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka.  

Jos kanne on perusteltu, elatusavun määrä ja sen suorittamistapa vahvistetaan tuomiolla. Tyypillisesti elatusapu määrätään elatuslain 10 §:n perusteella suoritettavaksi kanteen vireille panosta tai tuomiossa määrätystä tätä myöhäisemmästä ajankohdasta lukien.  

Elatusavun muuttamisesta

Elatusavun muuttamisesta ja palauttamisesta säädetään elatuslain 5 luvussa. Aiemmin vahvistetun elatusavun määrää ja sen suorittamistapaa voidaan elatuslain 11 §:n mukaisesti myöhemmin muuttaa, mikäli niissä olosuhteissa, jotka 1–3 §:n mukaan on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Elatusapua voidaan muuttaa myös, jos elatusapua koskevan sopimuksen harkitaan olevan kohtuuton. Elatusavun muuttamiselle on siten kaksi eri perustetta, eli olosuhteiden olennainen muuttuminen, tai niin sanottu alkuperäinen kohtuuttomuus.  

Elatusavun muuttamista harkittaessa on vahvistetun elatusavun määrä otettava huomioon sellaisena kuin se on eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin annetun lain (660/66) mukaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan vahvistetun elatusavun muuttamista harkittaessa voidaan ottaa huomioon myös kanteen vireille panoa edeltäneen yhden vuoden aikana vallinneet olosuhteet, jos tähän on erityisiä syitä.  

Vanhemman elatuskyky voi parantua alkuperäisen elatussopimuksen vahvistamisen tai elatusapua koskevan tuomion antamisen jälkeen. Elatusapu on saatettu vahvistaa esimerkiksi tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat olleet opiskelijoita, jotka ovat eläneet opintotuen varassa. Ammattiin valmistuminen voi nostaa elatuskykyä niin merkittävällä tavalla, että elatusavun korottaminen on mahdollista. Myös aikaisemmasta elatusvastuusta vapautuminen esimerkiksi sen vuoksi, että elatusvelvollisen luona asunut lapsi on täyttänyt 18 vuotta, voi parantaa vanhemman elatuskykyä siinä määrin, että hänet voidaan velvoittaa suorittamaan toisen vanhemman luona asuvalle lapselleen lisää elatusapua. Kangas, U. (2023). Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet. Alma Talent Oy, s. 247–249. 

Elatusavun määrää voidaan myös alentaa olosuhteiden olennaisen muutoksen vuoksi. Oikeuskäytännössä ansiotulojen merkittävää alentumista on pidetty olennaisena muutoksena, jos muutos ei ole johtunut vapaaehtoisesta siirtymisestä huonommin palkattuun tehtävään. Ks. KKO 1993:116, KKO 1987:70, KKO 2020:60. 

Lapsen elatuksen turvaamiseen liittyvistä hyvinvointialueiden tehtävistä

Sosiaalihuollon järjestämisvastuusta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (612/2021, jäljempänä sote-järjestämislaki) ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetussa laissa (615/2021, jäljempänä Uusimaa-laki). Sote-järjestämislain mukaan hyvinvointialue vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja on järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta. Sote-järjestämislain 1 §:n 3 momentin mukaan, mitä kyseessä olevassa laissa säädetään hyvinvointialueesta, sovelletaan tietyin poikkeuksin myös Helsingin kaupunkiin sen järjestäessä sosiaalihuoltoa Uusimaa-lain mukaisesti. Käytännössä Helsingin kaupungin sosiaalihuollon järjestämisvastuu vastaa sisällöltään ja laajuudeltaan hyvinvointialueen järjestämisvastuuta. 

Sosiaalihuoltolaissa säädetään sosiaalihuollon yleisistä periaatteista, hyvinvoinnin edistämisestä, yleisistä sosiaalipalveluista, sosiaalihuollon toteuttamisesta, palvelujen laadun varmistamisesta sekä muutoksenhausta sosiaalihuoltoa koskeviin päätöksiin. Lisäksi säädetään hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvista, lain 14 §:ssä mainittujen erillislakien mukaisista sosiaalipalveluista. Sosiaalihuoltolain 14 §:n 3 momentti sisältää luettelon muista laeista, joissa säädetään hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvista sosiaalihuollon tehtävistä ja palveluista. Näihin lukeutuvat lapsen elatuksesta annetun lain mukaiset tehtävät (12 kohta). Sosiaalihuoltolain 2 §:n soveltamisalasäännöksen mukaan sosiaalihuoltolain (muuta) sääntelyä sovelletaan kaikkeen hyvinvointialueen sosiaalihuoltoon, jollei sosiaalihuoltolaissa tai muussa laissa toisin säädetä.  

Elatustukilailla kumotussa elatusturvalaissa (671/1998) säädettiin kunnan varoista lapselle maksettavasta elatustuesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä elatusavun perimiseksi sekä kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen oikeudesta ryhtyä toimenpiteisiin elatusavun vahvistamiseksi ja muuttamiseksi. Tavoitteena oli turvata lapsen oikeus riittävään elatukseen. Ks. hallituksen esitys elatusturvalaiksi (HE 73/1996 vp), s. 9. 

Elatustukilailla elatustuen toimeenpanoon liittyvät tehtävät siirrettiin vuonna 2009 kunnilta Kansaneläkelaitokselle, ja rahoitus siirtyi kunnilta valtiolle. Elatusavun vahvistamiseen ja muuttamiseen liittyvät tehtävät jäivät, sosiaalihuollon alaan kuuluvina palveluina, kunnille. Ks. Hallituksen esitys eduskunnalle elatustukilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 49/2008 vp). Hyvinvointialueiden aloitettua tehtävänjako on, aiemmin viitatusti, säilynyt samana.  

Edellä viitatusti on elatuslain 13 a §:n mukaan hyvinvointialueella oikeus ajaa lapsen puolesta elatuskannetta tietyissä tilanteissa. Pykälän 1 momentin mukaan, jos lapsi on joutunut tai on vaarassa joutua elatuksen puutteeseen eikä vanhemman velvollisuutta suorittaa elatusapua ole vahvistettu tai jos vahvistettu elatusapu on lapsen elatukseen riittämätön, hyvinvointialueella on oikeus ajaa lapsen puolesta kannetta elatusavun vahvistamiseksi tai sen määrän korottamiseksi.  

Elatuslain 13 a §:n 2 momentin mukaan, jos lapselle maksetaan elatustukea, on toimielimellä oikeus ajaa kannetta elatusavun vahvistamiseksi tai sen määrän korottamiseksi, vaikka lapsi ei ole joutunut tai ole vaarassa joutua elatuksen puutteeseen. Jos lapselle maksetaan elatustukea, toimielimellä on oikeus ajaa kannetta myös elatusavun alentamiseksi. Pykälän 3 momentin nojalla toimielimen on ennen 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen ryhtymistä varattava lapsen huoltajalle ja elatusvelvolliselle tilaisuus tulla kuulluksi. Pykälän 2 ja 3 momenteissa mainitulla toimielimellä tarkoitetaan käytännössä hyvinvointialueen toimielintä. 

Hyvinvointialueen kanneoikeuden historia juontaa kauas. Nykyistä elatuslain 13 a §:ää pääosin vastaava säännös sosiaalihuollon viranomaisen kanneoikeudesta lapsen elatusasiassa sisältyi jo vuonna 1963 voimaan tulleeseen lakiin elatusavun ennakosta (281/1963). Sääntely siirrettiin elatusavun ennakosta annetun lain kumonneeseen, lapsen elatuksen turvaamisesta annettuun lakiin (122/1977) ja myöhempään elatusturvalakiin, jolla kumottiin elatuksen turvaamisesta annettu laki. Aiemmin todetusti elatusturvalaki kumottiin elatustukilailla, missä yhteydessä kyseinen kanneoikeussääntely siirrettiin niin sanottuun vanhaan sosiaalihuoltolakiin (710/1982, pääosin kumottu). Vuonna 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksen yhteydessä kanneoikeutta koskeva pykälä siirrettiin elatuslakiin, johon pykälä, edellä todetusti, yhä sisältyy. Hallituksen esitys sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 164/2014 vp). Sote- järjestämislain säätämisen yhteydessä myös elatuslain 13 a §:ää muutettiin säätämällä oikeus elatuskanteen nostamiseen hyvinvointialueen, tai sen toimielimen, oikeudeksi Ks. Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen lainsäädäntöön sekä eräihin muihin lakeihin tehtävistä muutoksista hyvinvointialueiden perustamista jasosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevasta lainsäädännöstä johtuen (HE 56/2021 vp), s. 310. .  

Viranomaisaloitteisen kanneoikeuden osalta elatustukilain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todettiin, että kunnan [sosiaalihuollon] toimielimellä olisi myös elatustuen Kansaneläkelaitokselle siirtämisen jälkeen oikeus ajaa kannetta lapsen elatusavun vahvistamiseksi tai korottamiseksi tilanteissa, joissa lapsi muutoin on vaarassa jäädä elatuksen puutteeseen sekä, elatusavun muuttamiseksi, muissakin tilanteissa, jos se katsottaisiin tarkoituksenmukaiseksi. Ks. hallituksen esitys elatustukilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 49/2008 vp), yksityiskohtaiset perustelut liittyen elatuslain 13 a §:ää edeltäneeseen sosiaalihuoltolain 27 f §:een, s. 40. 

Elatuslain 13 a §:n 1 momenttia koskevien säännöskohtaisten perusteluiden mukaan kanteen nostaminen hyvinvointialueen toimesta lapsen puolesta elatusavun vahvistamiseksi tai sen määrän korottamiseksi voisi tapahtua esimerkiksi silloin, kun lapsi on jäänyt vaille huoltajaa tai, kun huoltaja ei jostakin syystä kykene omatoimisesti huolehtimaan elatusapuasian hoitamisesta. Perusteluiden mukaan tarkoitus on, että viranomainen käyttäisi kanneoikeuttaan elatusavun vahvistamiseksi vain poikkeuksellisesti. Ks. hallituksen esitys elatustukilaiksi (HE 49/2008 vp), yksityiskohtaiset perustelut liittyen sosiaalihuoltolain 27 f §:een, s. 40. Hallituksen esitystä valmisteltaessa saatujen tietojen mukaan on kyseisen lainkohdan mukaista oikeutta kanteen nostamiseen elatusavun vahvistamiseksi voitu käyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa, lapsen kanssa väestötietojärjestelmän mukaisesti asuvan vanhemman hakiessa toimeentulotukea, on ilmennyt lapsen jääneen vaille elatusta toiselta vanhemmaltaan tämän kieltäydyttyä elatusavun vahvistavasta sopimuksesta, ja arvioitaessa lapsen kanssa asuvan vanhemman olevan kykenemätön alisteisen asemansa tai haastavan elämäntilanteensa vuoksi elatuskanteen nostamiseen itsenäisesti.  

Edellä viitatuissa esitöissä 13 a §:n 2 momentissa säädettyä toimielimen oikeutta ajaa kannetta lapsen elatusavun korottamiseksi tai alentamiseksi tilanteissa, joissa lapsen elatus ei ole vaarantunut, mutta lapselle maksetaan elatustukea ja elatusavun muuttaminen olisi tarkoituksenmukaista, on perusteltu toteamalla, että maksettaessa lapselle elatustukea on myös yhteiskunnan edun mukaista, että elatusavun määrä mahdollisimman hyvin vastaa elatusvelvollisen maksukykyä, sillä elatustukea alhaisempi elatusapu lisää elatustukimenoja, mutta niin voi käydä myös silloin, kun elatusavun määrä ylittää selvästi elatusvelvollisen maksukyvyn. Ks. hallituksen esitys eduskunnalle lapsen elatusturvaa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 73/1996 vp), s. 21. Perusteluissa todetaan esimerkiksi elatusavun alentamiskanteen voivan tulla kyseeseen tilanteissa, joissa elatusavun määrä näyttää elatusvelvollisen maksukyvystä saatujen tietojen perusteella ilmeisesti ylimitoitetulta, eikä sitä saada sopimuksin alennetuksi. Perusteluiden mukaan tarkoitus on, että elatusavun alentamiskanteen nostaisi kuitenkin ensisijaisesti elatusvelvollinen itse, eikä elatusvelvollinen voisi edellyttää, että toimielin ajaisi kannetta hänen puolestaan. Ks. hallituksen esitys elatustukilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 49/2008 vp), sosiaalihuoltolain 27 f §:n 1 momentin yksityiskohtaiset perustelut, s. 40. 

Pykälän 3 momentin mukaan toimielimen tulee varata sekä lapsen huoltajalle että elatusvelvolliselle tilaisuus tulla kuulluksi ennen pykälän 1 ja 2 momenteissa tarkoitetun kanteen nostamista. Säännökseen yksityiskohtaisissa perusteluissa todettiin tarkoituksena olevan, että mahdollisuudet elatussopimuksen aikaansaamiseksi selvitettäisiin aina ennen kanteen nostamista. Ks. hallituksen esitys elatustukilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 49/2008 vp), s. 39–40 (perustelut liittyen ehdotettuun sosiaalihuoltolain 27 f §:ään). 

Sosiaalihuoltolain 4 §:ssä säädetään asiakkaan edusta. Pykälän mukaan, jos henkilöllä on muun lain nojalla oikeus sosiaalipalvelujen saamiseen, on sovellettava niitä säännöksiä, jotka parhaiten toteuttavat asiakkaan etua. Sosiaalihuoltolain 5 §:n mukaan kaikissa sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat lasta, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Pykälän mukaan lasten kohdalla on, sosiaalihuoltolain 4 §:ssä mainittujen asioiden lisäksi, kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut parhaiten turvaavat: 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä sekä iän ja kehitystason mukaisen huolenpidon; 3) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; 4) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen.  

Sosiaalihuoltolain lisäksi asiakkaan oikeuksista ja hyvinvointialueelle kuuluvista velvoitteista säädetään sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000, jäljempänä asiakaslaki). 

Sosiaalihuoltolain 11 §:ssä säädetään sosiaalipalvelujen järjestämisvelvollisuudesta hyvinvointialueilla kyseisessä pykälässä lueteltuihin tuen tarpeisiin. Pykälän mukaan palveluja on järjestettävä esimerkiksi asiakkaan taloudellisen tuen tarpeeseen sekä lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin tukemiseksi. Sosiaalihuoltolain 13 §:n mukaan lapsella ja hänen perheellään on oikeus saada viipymättä lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalipalvelut. Palvelujen on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Pykälä kattaa myös lapsen välttämättömästä toimeentulosta huolehtimisen.  

Sosiaalihuoltolain 34 §:n mukaan sosiaalihuoltoasia tulee vireille hakemuksesta tai kun hyvinvointialueen sosiaalihuollon työntekijä on muutoin tehtävissään saanut tietää mahdollisesti sosiaalipalvelujen tarpeessa olevasta henkilöstä. Sosiaalihuoltolain 36 § edellyttää, että kun hyvinvointialueen sosiaalihuollon palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tietää sosiaalihuollon tarpeessa olevasta henkilöstä, hänen on huolehdittava, että henkilön kiireellisen avun tarve arvioidaan välittömästi. Lisäksi henkilöllä on oikeus saada palvelutarpeen arviointi, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. 

Toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997, jäljempänä toimeentulotukilaki) 2 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Pykälän 2 momentin mukaan jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan sekä, siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa (234/1929), lapsen elatuksesta annetussa laissa ja muussa laissa säädetään, puolisonsa sekä alaikäisten lastensa ja adoptiolastensa elatuksesta. Toimeentulotuki on siten viimesijainen, tarveperusteinen toimeentuloturvan muoto. Tästä johtuu, että toimeentulotuki voidaan toimeentulotukilain 20 §:n nojalla periä takaisin tuen saajaan nähden elatusvelvolliselta, joka on tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa.  

2.1.3  Elatustuki elatusavun korvaajana ja täydentäjänä

Elatustuen tarkoituksesta, saajista ja toimeenpanosta

Elatustukilaki takaa oikeuden valtion varoista maksettavaan elatustukeen sellaiselle lapselle, jolla ei ole toista oikeudellista vanhempaa, sekä tilanteisiin, joissa lapsen oikeudellinen vanhempi, jonka luona lapsi ei asu, laiminlyö hänen maksettavakseen vahvistetun elatusavu suorittamisen, tai, jos kyseisen vanhemman elatuskyky on vahvistettu puutteelliseksi. Kansaneläkelaitos vastaa elatustuen toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä sekä seuraa ja valvoo elatustukilain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista. 

Elatustukea sai vuoden 2024 lopussa noin 88 500 lasta, joka vastaa noin 8,7 prosenttia Suomen 0–17 vuotiaista. Elatustuen saanti on suhteellisesti vähäisintä Ahvenanmaalla ja yleisintä Kymenlaakson hyvinvointialueella, jossa noin 12 prosenttia 0–17 vuotiaista sai elatustukea.  

Kuvio 1. Elatustukea saaneiden lasten osuus 0–17-vuotiaista hyvinvointialueittain joulukuussa 2024. Lähde: Kelasto  

Hyvinvointialueista Helsingin kaupungissa, Pirkanmaan hyvinvointialueella ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on eniten elatustukea saavia lapsia, mutta elatustukea saavien lasten suhteellinen osuus 0–17 vuotiaista ei eroa suuresti koko maan keskiarvosta.  

Elatustukea maksettiin vuoden 2021 lopussa eniten elatusvelvollisen alentuneen (puutteellisen) elatuskyvyn vuoksi (37 030 lasta) ja toiseksi eniten elatusvelvollisen elatusavun laiminlyönnin vuoksi (22 785 lasta). Lisäksi 11 148 tapauksessa maksettiin elatustukea siitä syystä, että lapsella ei ole toista elatusvelvollista vanhempaa. Sihvonen, E., Koulu, S., Moring, A. & Aarnio, K.: Laki ja perheiden monimuotoisuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:22, . https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164824 

Kuvio 2. Elatustuen maksamisen perusteet vuoden 2021 lopussa. Yksittäinen lapsi voi kuulua kalenterivuoden aikana useampaan luokkaan. Lähde: Laki ja perheiden monimuotoisuus (2023)  

Kuvio 3. Elatustukea saaneiden lasten määrä hyvinvointialueittain vuoden 2024 lopussa. Lähde: Kelasto  

Elatustukilain 1 §:ssä säädetään lain tarkoituksesta ja soveltamisalasta. Pykälän mukaan elatustuen tarkoitus on turvata alle 18-vuotiaan lapsen elatus silloin, kun lapsi ei saa elatusta häneen nähden elatusvelvolliselta vanhemmalta. Pykälän mukaan elatustukilaissa säädetään myös elatustukeen liittyvistä toimenpiteistä elatusavun perimiseksi.  

Elatustukilain 2 §:ssä säädetään elatustukilaissa käytettävistä määritelmistä. Pykälän 1 kohdan mukaan elatusavulla tarkoitetaan rahasuoritusta, jolla lapsen vanhemman on elatusvelvollisuutensa nojalla määräajoin osallistuttava lapsen elatuksesta aiheutuviin kustannuksiin ja jonka maksamisvelvollisuus on vahvistettu lapsen elatuksesta annetussa laissa tarkoitetulla sopimuksella tai tuomiolla taikka sellaisella vieraassa valtiossa annetulla päätöksellä, sopimuksella, virallisella asiakirjalla tai muulla asiakirjalla, joka voitaisiin panna täytäntöön Suomessa tai siinä vieraassa valtiossa, jossa elatusvelvollisella on asuinpaikka. Pykälän 2 kohdan mukaan elatustukea myönnettäessä elatusvelvollisella tarkoitetaan sitä vanhempaa, jonka osalta elatusavun maksuvelvollisuus on vahvistettu sopimuksella tai tuomiolla, ja jonka luona lapsi ei väestötietojärjestelmän mukaan asu. Elatustuen saajalla tarkoitetaan pykälän 4 kohdan mukaan elatustuen nostajaa. Kyseisen pykälän 5 ja 6 kohdissa on määritelty takautumissaatava sekä elatusapusaatava. Takautumissaatavalla tarkoitetaan elatustukeen perustuvaa saatavaa elatusvelvolliselta, ja elatusapusaatavalla takautumissaatavaa, sekä lapselle kuuluvaa takautumissaatavan ylittävää elatusavun osaa.  

Elatustuen saamisen edellytyksistä säädetään elatustukilain 6 §:ssä. Lapsella on oikeus elatustukeen, kun: 1) elatusvelvollinen on laiminlyönyt elatusavun maksamisen; 2) elatusapua ei ole vahvistettu maksettavaksi elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn vuoksi; 3) elatusapu on vahvistettu maksettavaksi täysimääräistä elatustukea pienempänä elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn vuoksi; 4) lapsi ei ole vanhemmuuslain (775/2022) 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla syntynyt avioliiton aikana eikä isyyttä ole lainvoimaisesti vahvistettu; 5) elatusapua ei ole voitu vahvistaa samanaikaisesti isyyden tai äitiyden vahvistamisen kanssa; tai 6) adoptiovanhempi on yksin ottanut lapsen adoptiolapsekseen, eikä lapsi ole adoptiovanhemman puolison lapsi tai adoptiolapsi taikka sellaisen henkilön lapsi, jonka kanssa adoptiovanhempi elää avioliitonomaisissa olosuhteissa.  

Edellä todetusti elatustukilain 6 §:n 1 kohta turvaa lapselle oikeuden elatustukeen myös silloin, kun elatusvelvollinen on laiminlyönyt vahvistetun elatusavun maksamisen joko kokonaan tai osittain. Pykälän 2 ja 3 kohtien nojalla elatustukea maksetaan tilanteissa, joissa elatusvelvollisen elatuskyky on todettu puutteelliseksi. Edellä viitatusti elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn olemassaoloa arvioitaessa maksettavaksi arvioidun elatusavun määrää verrataan elatustuen täyteen rahamäärään. Jos rahamäärä jäisi alle elatustuen määrän puutteellisen elatuskyvyn takia, tulee elatussopimuksessa tai -päätöksessä olla maininta asiasta. Jos vahvistettu elatusapu on täyttä elatustukea pienempi muusta syystä, ei elatustukea puutteellisen elatuskyvyn perusteella makseta.  

Elatustukilain 11 §:n 1 momentin mukaan elatustukea haetaan kirjallisesti Kansaneläkelaitokselta. Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, kuka voi hakea elatustukea. Hakemuksen voi kyseisen lainkohdan mukaan tehdä lapsen huoltaja, edunvalvoja tai muu henkilö, jonka hoidossa lapsi tosiasiallisesti on, sekä 15 vuotta täyttänyt itsenäisesti asuva lapsi itse. Muun kuin huoltajan tekemän hakemuksen johdosta on kuultava huoltajaa. Pykälän 3 momentin mukaan, kun elatustukea haetaan elatusavun maksamisen laiminlyönnin perusteella, hakemukseen on liitettävä täytäntöönpanokelpoinen elatussopimus tai -tuomio, tai selvitys siitä, että asiakirja on ulosottoviranomaisen hallussa.  

Elatustukilain 11 §:n 4 momentissa säädetään hyvinvointialueen oikeudesta hakea lapselle myönnetyn elatustuen maksamista itselleen tilanteessa, jossa lapsi on hyvinvointialueen kustantamassa ympärivuorokautisessa hoidossa kodin ulkopuolella. Elatustuki maksetaan tällöin hyvinvointialueelle aikaisintaan hoidon alkamista seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien. Hyvinvointialueen on säännöksen mukaan haettava myönnetyn elatustuen maksamista itselleen vähintään kaksi viikkoa ennen elatustukilain 16 §:n mukaista maksupäivää.  

Elatustukilain 12 §:n 1 momentin mukaan, mikäli lapsen huoltaja vastustaa elatustuen maksamista hakemuksen mukaisesti elatustuen hakijalle, Kansaneläkelaitoksen on ennen asian ratkaisemista pyydettävä hyvinvointialueelta lausunto elatustuen maksamisesta. 

Elatusapuvelan perintä, saajalle tilittäminen sekä elatustuen takautumissaatavan maksuvapautukset

Elatustukilain 5 luvussa säädetään elatusavun perimisestä. Jos elatustukea on haettu siksi, että elatusvelvollinen vanhempi on laiminlyönyt elatusavun maksamisen, siirtyy Kansaneläkelaitokselle oikeus elatusapuun maksetun elatustuen määrää vastaavalta osalta (niin kutsuttu takautumissaatava). Kansaneläkelaitos perii elatusvelvolliselta kyseisen maksamatta jääneen elatusavun, ja jos sen määrä on elatustuen määrää suurempi, Kansaneläkelaitos tilittää ylimenevän osan lapselle. Kansaneläkelaitoksen oikeus elatusavun perimiseen jatkuu niin kauan, kuin perittävissä olevaa takautumissaatavaa on jäljellä tai, jos kysymys on palkan ulosmittauksesta, kunnes ulosottokaaren (705/2007) 4 luvun 57 §:n 3 momentissa säädetyt edellytykset ovat täyttyneet.  

Takautumissaatava on perittävä elatusvelvolliselta viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona elatusapu, jonka maksamisen laiminlyönnin perusteella elatustuki on maksettu, on erääntynyt. Muutoin oikeus maksun saamiseen on menetetty. Elatusapuvelka vanhentuu viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona elatusapu on erääntynyt tai elatustuki maksettu. Elatusvelvolliselta saaduista varoista maksetaan ensin elatusavun saajalle elatusapu siltä osin kuin se ylittää maksetun elatustuen sekä tälle elatusavulle kertynyt viivästyskorko. Elatusvelvolliselta saadut varat kohdennetaan vanhimmalta perittävissä olevalta kalenterivuodelta olevan elatusavun ja sille kertyneen viivästyskoron suoritukseksi. Kun lapsen saatavaa ei ole enää jäljellä, käytetään elatusvelvolliselta saadut varat takautumissaatavan korvaukseksi. 

Elatusvelvollinen, joka on saanut tiedon elatustuen myöntämisestä, voi sinä aikana, kun oikeus elatusavun perimiseen kuuluu Kansaneläkelaitokselle, täyttää maksuvelvollisuutensa ainoastaan maksamalla elatusapuerät Kansaneläkelaitokselle. Jos elatusvelvollinen ei Kansaneläkelaitoksen asettamassa kohtuullisessa määräajassa maksa ennen elatustuen hakemista erääntyneitä ja maksamatta olevia elatusapueriä Kansaneläkelaitokselle tai ala riittävässä määrin maksaa elatusapua vapaaehtoisesti, Kansaneläkelaitoksen on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin elatusavun perimiseksi ulosottotoimin. Toimenpiteisiin ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä silloin, kun on ilmeistä, että perintä jäisi tuloksettomaksi.  

Kansaneläkelaitoksen on elatusvelvollisen hakemuksesta jätettävä takautumissaatava perimättä siltä osin kuin elatusavun maksamisen laiminlyönti on johtunut elatusvelvollisen maksukyvyttömyydestä. Elatusvelvollista pidetään maksukyvyttömänä, jos hänen tulonsa ovat työkyvyttömyydestä, työttömyydestä tai muusta elatusvelvollisesta riippumattomasta syystä elatusavun maksamisen laiminlyönnin ajankohtana olleet enintään 1 338,86 euroa Summa vuoden 2025 tasossa. kuukaudessa. Tulorajaa korotetaan 334,72 eurolla Summa vuoden 2025 tasossa. jokaista elatusvelvollisen huollettavana olevaa alle 18-vuotiasta lasta kohti lukuun ottamatta lasta, jolle elatustuki on myönnetty. Yleisin syy maksuvapautukseen on työttömyys.  

Taulukko 1. Elatusvelvolliset 31.12.2024 ja elatusvelvolliset, joilla oli elatusapuvelkaa 31.12.2024 (elatusvelvollisten näkökulma): Kelan työttömyysturva ja perustoimeentulotuki.  

Tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuus

Elatustukilain 13 §:ssä säädetään tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan elatustuen hakijan on annettava Kansaneläkelaitokselle tiedot, jotka ovat tarpeen etuuden myöntämiseksi ja maksamiseksi sekä elatusavun perimiseksi elatusvelvolliselta. Pykälän 2 momentissa säädetysti on elatustuen saajan ilmoitettava viipymättä Kansaneläkelaitokselle elatustuen maksamiseen vaikuttavissa olosuhteissa tapahtuneista muutoksista sekä tiedossaan olevista elatusavun perintään liittyvistä muutoksista. Ilmoitettavat muutokset voivat koskea 6 §:n mukaisten elatustuen maksamisen edellytysten ja 8 §:n mukaisten rajoitusten lisäksi esimerkiksi lapsen muuttamista ulkomaille, lapsen kuolemaa sekä elatusavun määrässä tapahtuneita muutoksia. Mikäli vahvistetun elatusavun määrää muutetaan elatustuen myöntämisen jälkeen, tulee elatustuen saajan viipymättä toimittaa Kansaneläkelaitokselle uusi elatussopimus tai tuomio.  

Pykälän 3 momentissa säädetään elatusvelvollisen velvollisuudesta antaa Kansaneläkelaitokselle selvitys muun muassa olinpaikastaan ja maksukykyynsä vaikuttavista seikoista. Kyseinen elatusvelvollisen velvollisuus liittyy elatusapusaatavan perintätilanteisiin.  

Elatustukilain 13 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan tietojenantovelvollisuuden laiminlyöntiin voitavan tarvittaessa soveltaa rikoslain (39/1889) 39 luvun säännöksiä. Ks. HE 49/2008 vp, s. 28. Rikoslain 39 luvussa säädetään velallisen rikoksista.  

Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantioikeus

Elatustukilain 34 §:ssä säädetään Kansaneläkelaitoksen ja elatustukilain mukaisen muutoksenhakuelimen oikeudesta tietojen saamiseen. Pykälän nojalla Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta välttämättömät tiedot elatustuen ratkaisemiseksi tai muiden elatustukilaissa, taikka Suomea sitovassa sosiaaliturvasopimuksessa tai sosiaaliturvaa koskevassa muussa kansainvälisessä säädöksessä säädettyjen tehtävien toimeenpanemiseksi siinä luetelluilta tahoilta. Pykälän 1 kohdan mukaan Kansaneläkelaitoksella ja muutoksenhakuelimellä on oikeus saada mainittua tarkoitusta varten tiedot valtion, hyvinvointialueen ja kunnan viranomaiselta sekä muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä, pykälän 2 kohdan mukaan Eläketurvakeskukselta, eläke- ja vakuutuslaitokselta sekä muulta eläkkeen tai muun korvauksen myöntäjältä ja maksajalta, pykälän 3 kohdan mukaan Potilasvakuutuskeskukselta ja Liikennevakuutuskeskukselta, sekä pykälän 4 kohdan nojalla työnantajalta, työttömyyskassalta ja työpaikkakassalta.  

Edellä viitatusti on Kansaneläkelaitoksella, elatustukilain 34 §:n 1 kohdan nojalla, oikeus elatustuen ratkaisemiseksi tai elatustukilaissa säädettyjen tehtävien toimeenpanemiseksi, oikeus saada tietoja esimerkiksi Verohallinnon ylläpitämästä tulorekisteristä sekä verotietoja. Tulotietojärjestelmälain 5 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan tulotietojärjestelmää ylläpitävä Tulorekisteriyksikkö välittää ja luovuttaa tulorekisteriin talletettuja tietoja, jotka tiedon käyttäjä on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeutettu muun lain nojalla saamaan suorituksen maksajalta tai toiselta tiedon käyttäjältä momentin 1–25 kohdissa säädetyille käyttäjätahoille. Momentin 17 kohdassa säädetään tietojen luovuttamisesta Kansaneläkelaitokselle. Kyseisen kohdan nojalla Kansaneläkelaitokselle luovutetaan kaikista tulorekisteriin merkitystä tulonsaajista sellaiset tulotiedot ja muut tiedot, jotka Kansaneläkelaitoksella on kaikkien sen toimeenpantaviksi säädettyjen eläkkeiden tai etuuksien sekä sosiaaliturvaa koskevissa EU:n asetuksissa tai sosiaaliturvasopimuksessa säädettyjen tehtävien toimeenpanoa varten oikeus saada. 

Elatustukilain mukaisista tehtävistä Kansaneläkelaitos käyttää tulorekisterin tietoja elatusapuvelan perinnässä arvioitaessa asiakkaan maksukykyä maksujärjestelyä tehtäessä, kun ratkaistaan asiakkaan hakemusta maksuvapautuksen myöntämiseksi elatusapuvelan valtion saatavasta, sekä etuusperinnässä. Lisäksi tulorekisterin tietoja tarvitaan tehtäessä asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain mukaisia vakuuttamisratkaisuja. 

Kansaneläkelaitoksen oikeus tietojen käyttämiseen ja luovuttamiseen väärinkäytösten estämiseksi

Kansaneläkelaitoksen mukaan sosiaaliturvan väärinkäytöstä tai sosiaaliturvaan kohdistuvasta rikoksesta on tavallisimmin kysymys silloin, kun henkilö on ilmoittanut väärin tai salannut etuuksien myöntämiseen vaikuttavia seikkoja. Elatustuen osalta tyypillisin etuuden väärinkäytöstilanne on Kansaneläkelaitoksen mukaan tilanne, jossa salataan tai jätetään ilmoittamatta elatusvelvollisen tosiasiallinen asuminen yhdessä lapsen kanssa, josta on myönnetty elatustuki. Käytännössä elatustuen väärinkäytöksiä selvitetään käyttämällä elatustukilain 34 §:n (tietojen saaminen) sekä 35 §:n (muuta etuutta varten saatujen tietojen käyttäminen) nojalla saatuja tietoja.  

Elatustukilain 36 §:n mukaan Kansaneläkelaitoksella on oikeus luovuttaa tietoja, jotka ovat välttämättömiä sosiaaliturvaan kohdistuvien rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi suoritettavaa henkilötietojen yhdistämistä ja muuta kertaluonteista valvontatointa varten. Lain esitöiden mukaan Kansaneläkelaitoksella on oikeus välttämättömien tietojen oma-aloitteiseen luovuttamiseen silloin, kun kyseessä on sosiaaliturvaan kohdistuvien väärinkäytösten tai rikoksen selvittäminen tai rikoksen syytteeseen pano. Tietoja voidaan luovuttaa viranomaisille, kuten esimerkiksi syyttäjä- ja esitutkintaviranomaisille, sosiaaliturvaan kohdistuvien rikosten syytteeseen panoa varten. 

Lisäksi tietojen luovuttamista koskevan elatustukilain 36 §:n tarkoituksena on mahdollistaa sellaisten tietojen luovuttaminen, joita tarvitaan sosiaaliturvan väärinkäytön ja siihen kohdistuvien rikosten ennaltaehkäisemiseksi ja selvittämiseksi yksittäisissä viranomaisyhteistyössä projektiluontoisesti toteutettavissa selvitystilanteissa. Säännös mahdollistaa siten viranomaisten toimesta tapahtuvan, elatustukilain mukaisten salassa pidettävien tietojen yhdistämisen muihin sosiaaliturvajärjestelmien etuudensaajia koskeviin rekisteritietoihin.  

Elatusapu ja elatustuki Ahvenanmaalla

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 13 kohdan mukaan Ahvenanmaan maakunnalla on lainsäädäntövalta sosiaalihuoltoa koskien. Lapsen huoltajuutta ja tapaamisoikeutta sekä lapsen elatusavun määrittämistä koskevat tehtävät hoidetaan Ahvenanmaalla kuntien sosiaalipalveluissa.  

Ahvenanmaan itsehallintolain 27 §:n mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat esimerkiksi valtion viranomaisten toimintaa, avioliittoa, perhesuhteita ja lapsen oikeudellista asemaa koskevat asiat sekä oikeudenkäyttö ja hallinnolliset toimenpiteet liittyen henkilökohtaiseen vapauteen. Elatuslaki kuuluu siten valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Elatuslain 8 c §:n mukaisesti elatuslain hyvinvointialueita koskevia säännöksiä sovelletaan Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan maakunnan kuntiin.  

Elatustukilakia sovelletaan Ahvenanmaan maakuntalain (2009:7) nojalla suoraan Ahvenanmaalla. Tasavallan presidentin asetuksen (2009:18) mukaisesti elatustukea koskevien Ahvenanmaan maakunnan hallintotehtävien hoitamisesta vastaa Kansaneläkelaitos sikäli kuin Kansaneläkelaitos ja Ahvenanmaan maakuntahallitus tarkemmin sopivat.  

4.2.1  Taloudelliset vaikutukset

Esityksen mukaan Kansaneläkelaitoksen tulisi tehdä toimivaltaiselle hyvinvointialueelle ilmoitus, jos Kansaneläkelaitos elatustuen ratkaisutoiminnassa havaitsisi ristiriitaa lapsen elatusavusta tehdyn sopimuksen tai -tuomion sekä Kansaneläkelaitoksen käytössä olevista tiedoista ilmenevän elatusvelvollisen taloudellisen tilanteen välillä.  

Kansaneläkelaitos on vaikutusten arvioinnin tueksi tehnyt rekistereistään haun elatusvelvollisista, joilla on puutteellinen elatuskyky, jonka vuoksi lapsi saa elatustukea. Haussa rajattiin pois elatusvelvolliset, jotka saavat toimeentulotukea, eläkettä tai työttömyysturvaa Kansaneläkelaitoksen tietojen mukaan, sillä heidän elatuskykynsä ei arvioida parantuneen. Jäljelle jäi noin 6 000 elatusvelvollista Kansaneläkelaitoksen arviossa elatusvelvollinen oli laskettu mukaan vain yhden kerran, vaikka lapsia, joita koskien on vahvistettu elatussopimus olisi useampi, sekä näiden johdosta maksussa olisi elatustuki useammasta lapsesta. . Kyseisen elatusvelvollisten ryhmän kohdalla elatusavun korottaminen voisi, Kansaneläkelaitoksen arvion mukaan, olla mahdollista, koska näillä elatusvelvollisilla henkilöillä näyttää etuuksien näkökulmasta katsottuna olevan elatuskykyä.  

Kansaneläkelaitokselle saapuu myös noin 1 700 maksuvapautushakemusta elatusapusaatavasta kuukausittain. Kansaneläkelaitos tekisi todennäköisesti osassa tapauksista tässä hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla ilmoituksen hyvinvointialueille elatusavun uudelleen arvioinnin tarpeesta. 

Kansaneläkelaitos on arvioinut, että tapauksia, joissa ilmoitettaisiin elatusvelvollisen, aiemmin puutteellisen, elatuskyvyn mahdollisen uudelleenarvioinnin tarpeesta, olisi enintään noin 1 000 kappaletta vuosittain Kansaneläkelaitoksen mukaan kyse on karkealla tasolla tehdystä arviosta ja on epävarmaa, kuinka monesta elatusvelvollisesta tiedot tältä osin luovutettaisiin ja toisaalta, kuinka moni elatusvelvollinen olisi tosiasiassa maksukykyinen, koska arviossa ei ole voitu käyttää tulorekisteritietoja. Lisäksi, vaikka hyvinvointialueella havaittaisiin elatusavun korottamisen olevan aiheellista, elatussopimuksen tai -tuomion muuttaminen edellyttää lähtökohtaisesti, käytännössä, vanhempien välistä uutta sopimusta tai tuomioistuimen tuomiota. . Keskimääräinen elatustuen määrä saajaa kohti oli vuoden 2024 lopussa noin 282 euroa. Jos esityksen tavoitteet toteutuisivat niin, että elatusapuja pystyttäisiin korottamaan noin 1 000 elatusvelvollisen osalta vuosittain, olisi potentiaalinen vuosittainen säästö noin 3,4 miljoonaa euroa. Potentiaalinen säästö ei kuitenkaan toteudu täysimääräisenä, sillä esityksessä ehdotetun uuden sääntelyn seurauksena Kansaneläkelaitos ilmoittaisi hyvinvointialueille myös elatusavun maksuvapautushakemusten yhteydessä esiin tulevista, elatusvelvollisen tilanteeseen nähden liian suuriksi osoittautuneista elatusavuista.  

Maksuvapautusta hakevien henkilöiden voidaan olettaa olleen elatussopimusta tehtäessä tai tuomiota annettaessa, työelämässä, koska heille on vahvistettu maksettavaa elatusapua. Maksuvapautuksen tarve voikin olla vain väliaikainen työttömyyden takia. Näitä tilanteita koskevat Kansaneläkelaitoksen ilmoitukset hyvinvointialueelle saattaisivat johtaa osassa tapauksista elatusapujen määrien alentamiseen sekä, osassa tapauksista, elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn vahvistamiseen, mikä puolestaan jossain määrin kasvattaisi elatustukimenoja.  

Jos Kansaneläkelaitos tekisi maksuvapautustilanteiden vuoksi noin 200–300 ilmoitusta hyvinvointialueille vuosittain, olisi hyvinvointialueille saapuvien ilmoitusten määrä yhteensä enintään noin 1 300 ilmoitusta vuodessa. Suurin osa maksuvapautusta hakeneista myös tietää, että elatussopimusta olisi mahdollista muuttaa hyvinvointialueella tai tuomioistuimessa, joten Kansaneläkelaitoksen ilmoitus liian suuresta elatusavusta ei välttämättä edelleenkään kaikissa tapauksissa johtaisi elatussopimuksien päivittämiseen.  

Elatusavusta sopimisen ja päättämisen järjestelmän ominaisuuksien vuoksi elatustukimenojen säästön on arvioitu toteutuvan asteittain, kun Kansaneläkelaitos saa ilmoitettua vuosittain elatusvelvollisen tosiasiallista elatuskykyä vastaamattomia sopimuksia hyvinvointialueille ja sopimuksia saatetaan vanhempien elatuskykyä vastaaviksi. Vuonna 2026 säästöksi arvioidaan noin 2 miljoonaa euroa, vuonna 2027 noin 4 miljoonaa euroa ja vuonna 2028 noin 7 miljoonaa euroa.  

Edellä mainittuun ilmoitusten vuosittaista kokonaismäärää koskevaan arvioon nojautuen olisi Kansaneläkelaitoksen hyvinvointialueille tekemien ilmoitusten vuosittainen määrä hyvinvointialuetta kohden maltillinen. Siinäkin tapauksessa, että kaikki ilmoitukset johtaisivat uuden sopimuksen vahvistamiseen, kasvaisi hyvinvointialueiden vahvistamien elatussopimusten määrä hyvinvointialuetta kohden keskimäärin noin 3 prosentilla (siis keskimäärin 43 sopimuksella hyvinvointialuetta kohden). Elatustukea saaneiden lasten suhteellinen osuus 0–17 vuotiaista vaihtelee hyvinvointialueittain noin 5–12 prosentin välillä. Kaikkien Kansaneläkelaitoksen tekemien ilmoitusten ei kuitenkaan arvioida johtavan uuteen elatussopimukseen hyvinvointialueella.  

Vuonna 2024 hyvinvointialueilla vahvistettiin 74 421 perheoikeudellista sopimusta, joista elatussopimuksia oli 43 538 eli noin 59 prosenttia kaikista sopimuksista. Manner-Suomen hyvinvointialueiden perheoikeudellisten palveluiden toimintakulut olivat yhteensä 31,5 miljoonaa euroa vuonna 2024, josta sopimusten määrän perusteella 59 prosenttia eli 18,6 miljoonaa euroa arvioidaan kohdistuvan elatussopimuksiin liittyvään toimintaan. Elatussopimusten vahvistamisten määrän arvioidaan kasvavan noin 2,3 prosentilla. Kuten edellä on todettu, jo voimassa oleva elatuslaki, samoin kuin sosiaalihuollon lainsäädäntö, kuitenkin velvoittavat hyvinvointialueet vastaamaan alueella esiintyviin lasten elatuksen turvaamiseen liittyviin palvelutarpeisiin.  

Esityksessä ehdotetaan lisäksi säädettäväksi elatusvelvollisen velvollisuudesta ottaa yhteyttä toimivaltaiseen hyvinvointialueeseen elatusavun korottamistarpeen selvittämiseksi, jos hänen olosuhteissaan on tapahtunut hänen elatuskykyään olennaisesti parantavia muutoksia. Säännös olisi elatusvelvollista ohjaava, eikä sen laiminlyönnistä seuraisi sanktiota. 

Tilanteissa, joissa lapsella on kaksi vahvistettua vanhempaa, on hakijan, elatustuen saamiseksi, toimitettava Kansaneläkelaitokselle viranomaisen vahvistama elatussopimus tai -tuomio. Tämä edellyttää yhteydenottoa toimivaltaiseen viranomaiseen, joka tosiasiallisesti, useimmissa tilanteissa, on hyvinvointialue. Lisäksi vanhempia ohjataan eri viranomaisten, myös Kansaneläkelaitoksen, toimesta muuttamaan elatussopimusta tai -tuomiota, jos tarve tähän havaitaan. Esityksen ehdotusten voidaan arvioida olevan jo voimassa olevassa sosiaalihuoltolaissa sekä elatuslaissa säädettyjä hyvinvointialueiden velvoitteita täsmentäviä. Ehdotuksella voi olla toisaalta tosiasiallisesti lastenvalvojien vahvistamien sopimusten määrää lisäävää vaikutusta, toisaalta pitkäkestoisempien tai niin sanottujen korjaavien palveluiden tarvetta vähentävä vaikutus. Kyseisten ristikkäisten vaikutuksien vuoksi hyvinvointialueiden toimintamenoihin kohdistuvien vaikutusten arvioidaan olevan kokonaisuudessaan vähäisiä. 

Hyvinvointialueille loppuvuonna 2024 suunnatun, elatussopimusten vahvistamista koskeneen sosiaali- ja terveysministeriön ohjauskirjeen johdosta vanhemmilla on jo elatussopimusta tehdessään paremmat kannusteet tehdä sopimuksesta oikean määräinen ja -kestoinen. Kyseisen ohjauskirjeen huomioon ottaminen hyvinvointialueilla myös jatkossa voi vähentää pidemmällä aikavälillä tarvetta ilmoitusten tekemiseen Kansaneläkelaitoksesta hyvinvointialueille.  

Esityksellä on vaikutuksia Kansaneläkelaitoksen toimintamenoihin. Elatusvelvollisen tosiasiallista elatuskykyä vastaamattomien elatusapupäätösten ilmoittaminen hyvinvointialueille lisää Kansaneläkelaitoksen hallinnollista työtä ja kustannuksia. Toisaalta arvioitaessa, että osa hyvinvointialueille tehtävistä ilmoituksista johtaisi elatussopimusten ja -tuomioiden ajantasaistamiseen esimerkiksi tapauksissa, joissa elatusapu on osoittautunut elatusvelvollisen tilanteeseen nähden liian korkeaksi, olisi esityksellä myös Kansaneläkelaitoksen toteuttamien elatusavun perintätoimien ja toistuvien elatusavun maksuvapauspäätöksien tarvetta vähentävä vaikutus. Vastaavasti voidaan olettaa, että elatustukiasiakkuudet voivat ainakin jossain määrin vähentyä, jos vahvistettava elatusapu pohjautuisi jatkossa paremmin ajantasaisempaan taloudelliseen tilanteeseen. Ristikkäisten vaikutuksien johdosta esityksen vaikutus Kansaneläkelaitoksen toimintamenoihin arvioidaan kokonaisuudessaan vähäiseksi.  

Tapauksissa, joissa elatusavun taso on ollut tasoltaan liian matala, voi lapsen kanssa asuvien vanhempien toimeentulotuen tarve vähentyä saatettaessa elatusapujen määriä paremmin vastaamaan vanhempien tosiasiallista elatuskykyä. Esityksen vaikutus toimeentulotukimenoihin arvioidaan kuitenkin vähäiseksi.  

4.2.2  Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset

Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin

Esitys liittyy perustuslain 19 §:n 3 momenttiin. Perustuslain 19 §:n 3 momentti sisältää säännöksen, jonka mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Julkisen vallan tehtävät ovat lapsen huolenpidosta vastaavien toimintaa tukevia. Julkisen vallan velvollisuutta tukea perheen mahdollisuutta turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu on tarkasteltava kokonaisuutena. 

Hyvinvointialueiden lastenvalvojapalveluilla ja Kansaneläkelaitoksen myöntämällä elatustuella tuetaan elatuslain 1 §:n mukaista lapsen oikeutta riittävään elatukseen sekä 2 §:n mukaista vanhemman velvollisuutta vastata lapsen elatuksesta kykynsä mukaan.  

Esitys liittyy myös perustuslain 6 §:ään, jonka mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännös ilmaisee paitsi vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Siihen katsotaan sisältyvän mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Perustuslain 6 §:n 3 §:n mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Säännös muodostaa perustan lasten vajaavaltaisena ja aikuisväestöä heikompana ryhmänä tarvitsemalle erityiselle suojelulle ja huolenpidolle. (HE 309/1993 vp, s. 45, PeVL 64/2018 vp, s. 2, PeVL 17/2016 vp). 

Esityksen mukaan Kansaneläkelaitoksen tulisi luovuttaa elatuskyvyn uudelleenarvioimista varten elatusvelvollista ja tämän taloustilanteeseen liittyvää havaintoa koskevat välttämättömät tiedot toimivaltaiselle hyvinvointialueelle. Kansaneläkelaitoksen tulisi luovuttaa kyseiset tiedot, jos se havaitsisi elatusvelvollisen taloustilanteen olevan sellainen, että Kansaneläkelaitoksen alustavan arvion mukaan elatusvelvollisen elatuskykyä olisi syytä arvioida uudelleen. Esityksessä ehdotetaan myös elatuslaissa säädettäväksi hyvinvointialueen velvollisuudesta, Kansaneläkelaitoksen yhteydenoton myötä ja käytettävissään olevien tietojen perusteella selvittää, olisiko elatusavun muuttamista lapsen ja elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. 

Esityksen taustalla on elatuslain mukainen vanhempien velvollisuus vastata lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Lapsen elatusjärjestelmän lähtökohtana on, että lapsi saa riittävää taloudellista tukea molemmilta vanhemmiltaan ja että vanhemmat huolehtivat lapsen elatuksesta. Kansaneläkelaitoksen myöntämä elatustuki toimii toissijaisesti elatusavun korvaajana ja täydentäjänä. Esityksessä ehdotettu Kansaneläkelaitoksen ilmoitusmenettely ei aktualisoituisi tilanteissa, joissa vanhemmat huolehtivat oma-aloitteisesti elatusavun ajantasaisuudesta siten, että se vastaa heidän elatuskykyään. Esityksessä ehdotettu menettely aktualisoituisi niissä tilanteissa, joissa Kansaneläkelaitoksen havainnon ja tekemän arvion mukaan elatusvelvollisen elatuskykyä olisi syytä arvioida uudelleen. Kansaneläkelaitos voisi myös havaintonsa perusteella arvioida, että elatusvelvollisen elatuskykyä ei ole syytä arvioida uudelleen. Tällöin ilmoitusmenettely ei aktualisoituisi eikä tietoja luovutettaisi eteenpäin toimivaltaiselle hyvinvointialueelle. 

Myös hyvinvointialueella olisi ehdotetussa menettelyssä harkintavaltaa. Kansaneläkelaitoksen ilmoituksen perusteella hyvinvointialueella toteutetun selvityksen jälkeen voitaisiin päätyä siihen, että elatusavun muuttamista ei tilanteessa käsillä olevien tietojen perusteella pidettäisi kohtuullisena. Tilannekohtaisen harkinnan myötä voi olla mahdollista, että elatusapua koskevan sopimuksen tai päätöksen muuttamista koskeviin toimenpiteisiin ei välttämättä ryhdyttäisi.  

Esityksen mukaan, päädyttäessä siihen, että elatusavun muuttaminen olisi tarpeen, hyvinvointialueen perheoikeudellisissa palveluissa ryhdyttäisiin tarpeellisiin toimenpiteisiin elatusapua koskevan sopimuksen tai tuomion muuttamista silmällä pitäen.  

Esityksessä ehdotettu menettely toteuttaisi osaltaan perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaista julkisen vallan velvollisuutta tukea perheen mahdollisuutta turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Kansaneläkelaitoksen luovuttaman tiedon sekä hyvinvointialueen suorittaman arvioinnin ja toimenpiteisiin ryhtymisen seurauksena voisi olla uusi elatusapua koskeva sopimus tai tuomio, jossa lapselle suoritettavan elatusavun määrässä on tapahtunut muutos. 

Esityksellä voisi olla vaikutuksia tilanteissa, joissa lapselle maksettavan elatusavun määrä on ollut tasoltaan liian matala elatusvelvollisen elatuskykyyn nähden, vaikka tämän taloudellisessa tilanteessa on tapahtunut muutoksia. Esityksessä ehdotettu menettely voisi lisätä lasten välistä yhdenvertaisuutta tilanteissa, joissa elatustukea maksetaan elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn vuoksi, ja hyvinvointialueella toimenpiteisiin ryhtymisen seurauksena onnistuttaisiin korottamaan elatusavun määrä yli elatustuen täyden määrän. Esityksessä ehdotettu elatusavun ajantasaisuuden seurantaa vahvistava malli voisi johtaa siihen, että lapsen oikeus riittävään elatukseen toteutuisi yhä useammin vanhemman elatusvastuun kautta. 

Esityksessä ehdotettu menettely voisi myös lisätä tietyissä tilanteissa yhdenvertaisuutta elatusvelvollisten osalta. Jos Kansaneläkelaitos päätyisi esityksessä ehdotetun mukaisesti luovuttamaan tiedot toimivaltaiselle hyvinvointialueelle tilanteessa, jossa se on havainnut elatusvelvollisen taloudellisen tilanteen huonontuneen siten, että hänen elatuskykyään olisi tarvetta arvioida uudelleen, ja toimivaltaisella hyvinvointialueella suoritetun selvityksen ja toimenpiteisiin ryhtymisen seurauksena saataisiin aikaan uusi elatusapua koskeva sopimus, jossa lapselle suoritettavan elatusavun määrässä on tapahtunut elatusapua madaltava muutos, voi ehdotus osaltaan vähentää tilanteita, joissa elatusvelvollinen on joutunut turvautumaan toistuviin maksuvapautushakemuksiin ja parantaa elatusvelvollisen taloudellista tilannetta sekä tosiasiallisia mahdollisuuksia suoriutua elatusvelvollisuuksistaan. Tätä kautta ehdotus on omiaan edistämään perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaista velvoitetta tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Esityksen ehdotuksilla on myös lasten yhdenvertaisuutta sekä sukupuolten tasa-arvoa edistävä vaikutus.  

Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Elatustukilakia säädettäessä eduskunta edellytti sosiaali- ja terveysministeriön seuraavan kuntien (nykyisin hyvinvointialueiden) ja Kansaneläkelaitoksen välisen yhteistyön toimivuutta elatustuen toimeenpanossa Ks. EV 69/2008 vp. . Yhteistyössä on havaittu kehittämisen ja vahvistamisen tarpeita. Esityksen säädösehdotuksilla pyritään osaltaan vastaamaan näihin tarpeisiin.  

Ehdotuksen myötä yhteistyö hyvinvointialueiden perheoikeudellisten palveluiden ja Kansaneläkelaitoksen välillä osittain lisääntyisi.  

Ehdotuksilla olisi vaikutuksia hyvinvointialueen lapsen elatukseen liittyvää lainsäädäntöä toimeenpanevien viranomaisten työn sisältöihin. Huomioiden kuitenkin sosiaalihuoltolain hyvinvointialueisiin kohdentuvat velvoitteet liittyen esimerkiksi palveluntarpeen arviointiin, tarpeenmukaisten palveluiden tarjoamisvelvollisuuteen, ja lapsen sekä asiakkaan edun huomioimiseen sosiaalihuollon palveluissa ja päätöksenteossa, olisi hallituksen esityksessä hyvinvointialueille ehdotettu selvittämisvelvollisuus (ehdotus uudeksi elatuslain 13 b §:ksi) pikemminkin hyvinvointialueen oikeuksia ja velvollisuuksia täsmentävää. Ehdotettu säännös ohjaisi hyvinvointialueita toteuttamaan sosiaalihuoltolain jo sisältämiä velvoitteita asiakkaan kokonaistilanteen arvioimiseksi ja tukemiseksi siten kuin sosiaalihuoltolakia säädettäessä tarkoitettiin. Ehdotuksen tosiasialliset vaikutukset viranomaistoimintaan saattavat vaihdella hyvinvointialueiden välillä ja sisällä, riippuen siitä, minkälaisia voimassa olevaan lainsäädäntöön pohjautuvia toimintatapoja ja yhteistyömalleja alueella on jo toteutettu.  

Elatuslain 13 a §:ään ehdotettu muutos olisi tekninen. Siten hyvinvointialueen harkintavalta elatuskanteen nostamisen osalta säilyisi entisellään. Esityksen tavoitteena on, että tarpeet ja mahdollisuudet ajantasaistaa elatussopimusta tai -tuomiota selvitetään hyvinvointialueilla, ja mikäli tarve ajantasaistamiseen todetaan, elatusavun määrään pyritään aikaansaamaan muutos ensisijaisesti vanhempien välisellä, hyvinvointialueen vahvistamalla sopimuksella. Näin ollen se, kuinka suuri osa Kansaneläkelaitoksen hyvinvointialueille tekemistä ilmoituksista johtaisi elatuskanteeseen, olisi pitkälti riippuvaista hyvinvointialueilla, ilmoituksen seurauksena, toteutettavista toimenpiteistä.  

Elatustukilakiin ehdotettu säännös, jonka mukaan elatusvelvollisella olisi velvoite ottaa yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen elatusavun tason selvittämiseksi, ja mahdollisesti sen ajantasaistamiseksi tilanteissa, joissa aiemmin puutteelliseksi vahvistettu elatuskyky on kohentunut, voisi jossain määrin lisätä elatusvelvollisten yhteydenottoja hyvinvointialueiden lastenvalvojapalveluihin nykytilanteeseen verrattuna. Säännöksen tarkoituksena olisi ohjata elatusvelvollista vanhempaa elatusavun muutostarpeen selvittämiseen edellä mainituissa tilanteissa. Edellä todetusti vanhempia ohjataan jo nykyisinkin eri viranomaisten taholta ottamaan yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen elatusavun määrän uudelleenarviointia varten, jos olosuhteiden arvioidaan muuttuneen siten, että elatusavun uudelleenarviointi olisi tarpeen. Näin ollen ehdotus ei nykytilaan nähden merkittävässä määrin lisäisi yhteydenottoja hyvinvointialueiden lastenvalvojapalveluihin.  

Kappaleessa 4.2.1 esitetty arvio enintään noin 1 300 vuosittaisesta ilmoituksesta hyvinvointialueille johtaa esityksen myötä hyvinvointialueiden velvollisuuteen selvittää tilannetta vastaavissa määrin. Edellä todetusti, mikäli kaikki 1 300 ilmoitusta johtaisivat uuden sopimuksen vahvistamiseen, kasvaisi hyvinvointialueiden vahvistamien elatussopimusten määrä noin 3 prosentilla eli 43 sopimuksella hyvinvointialuetta kohden vuonna 2026. Koska Kansaneläkelaitoksen ilmoitukset kuitenkin perustuisivat sen tekemiin havaintoihin, jotka liittyisivät elatusvelvollisen taloudelliseen tilanteeseen, jäisi tilanteen kokonaisarviointi hyvinvointialueelle. Kokonaisarvioinnissa voitaisiin päätyä myös siihen, että elatussopimuksen tai -tuomion muuttamisen tarvetta ei ole.  

Vaikutukset viranomaisiin kuitenkin todennäköisesti vaihtelisivat hyvinvointialueittain. Elatussopimuksia vahvistettiin vuonna 2023 kappalemääräisesti eniten Helsingin kaupungissa, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla. Suhteutettuna hyvinvointialueen lasten kokonaismäärään eniten sopimuksia vahvistettiin Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Hyvinvointialueet vahvistavat jo nykyisellään määräaikaisia sopimuksia erityisesti vahvistettaessa elatusvelvolliselle puutteellinen elatuskyky. Tilanne voi vaikuttaa Kansaneläkelaitoksen tekemien ilmoitusten tarvetta vähentävästi kyseisillä alueilla. Alueet, joilla on tehty hyvin pitkiä elatussopimuksia voivat saada suhteellisesti enemmän ilmoituksia Kansaneläkelaitokselta. Kansaneläkelaitos tekisi ilmoituksen myös tuomioistuimissa vahvistetuista elatusavuista. Kansaneläkelaitokselta hyvinvointialueelle saapuvien ilmoitusten määrään vaikuttaa myös hyvinvointialueella asuvien lasten osalta annettujen elatustuomioiden määrä ja sisältö.  

Myös aiemmin mainitun, vuonna 2024 annetun hyvinvointialueiden elatussopimusten vahvistamista käsittelevän sosiaali- ja terveysministeriön ohjauskirjeen toimeenpanon eteneminen hyvinvointialueilla vähentänee, pidemmällä aikavälillä, tarvetta ilmoitusten tekemiseen Kansaneläkelaitoksesta hyvinvointialueille.  

Osaltaan hyvinvointialueiden viranomaisten tehtäviä selkeyttäisivät elatustukilakiin ehdotettu muutos hyvinvointialueen oikeudesta toimia tietyissä tilanteissa elatustuen hakijana, sekä muutosehdotus, jonka nojalla hyvinvointialueen toimiessa elatustuen hakijana ei lausuntoa hyvinvointialueelta enää tarvittaisi. Kyseiset muutokset vähentäisivät jossain määrin hyvinvointialueiden työmäärää.  

Lisäksi elatuslakia ehdotetaan muutettavaksi säätämällä elatusavusta sovittaessa ja vahvistettaessa käytettävien lomakkeiden kaavan vahvistaminen sosiaalihuollon valtakunnallisista asiakirjarakenteista vastaavan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tehtäväksi. 

Vaikutukset lapsiin ja perheisiin

Elatuslain mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Tämän lapsen oikeuden tulisi toteutua ensisijaisesti vanhemman elatusvastuun kautta. Lapsen elatuksen tarve voi olla suurempi kuin elatustuen täysi määrä.  

Esityksen ehdotukset vahvistavat elatussopimuksen tai -tuomion muuttamisen prosessin viranomaisaloitteisuutta tilanteissa, joissa lapselle maksetaan elatustukea elatusvelvollisen vanhemman puutteellisen elatuskyvyn perusteella. Käytännössä vanhemmat saattavat välttää tekemästä aloitetta elatussopimuksen tai -tuomion muuttamisesta välttääkseen järkyttämästä yhteistyövanhemmuuden tasapainoa. Tällöin tuloksena saattaa olla elatusvastuun epätasainen jakautuminen sekä lapselle lain nojalla kuuluvan riittävän elatuksen mahdollinen vaarantuminen. Ehdotettu vahvempi viranomaisinterventio voi olla omiaan vähentämään vanhempien välisiä ristiriitoja ja tätä kautta edistämään mahdollisesti haasteellisissakin tilanteissa elävien lasten hyvinvointia. Esitys edistää siten, osaltaan, lapsen oikeuksien sopimuksen 27 artiklan mukaista lapsen oikeutta riittävään elatukseen omalta vanhemmaltaan. 

Esityksen tavoitteena on toisaalta parantaa niiden elatusvelvollisten asemaa, joiden elatuskyky on osoittautunut alhaisemmaksi kuin elatussopimuksessa tai -tuomiossa vahvistetun elatusavun vahvistamisen yhteydessä arvioitu elatuskyky. Todelliseen elatuskykyyn perustuvien elatussopimusten ja -tuomioiden edistäminen, tarvittaessa viranomaistoimin, olisi omiaan vähentämään yksilötason kuormitusta tilanteissa, joissa elatusapu on osoittautunut tasoltaan niin korkeaksi, että elatusvelvollinen on joutunut turvautumaan toistuviin maksuvapautushakemuksiin. Tätä kautta ehdotuksella voidaan tukea myös elatustukilain tarkoittaman elatusvelvollisen vanhemman voimavaroja. Tutkimusten mukaan elatusapumääräykset, jotka vastaavat elatusvelvollisen vanhemman elatuskykyä, nostavat todennäköisyyttä vanhemman osallistumiselle lapsen taloudelliseen huolenpitoon Jauhiainen et. al., s. 139. . Jos lapsen elatusavun tasoa alennettaisiin elatusvelvollisen elatuskyvyn huonontumisen vuoksi alle elatustuen määrän, voisi lapselle syntyä oikeus Kansaneläkelaitoksen maksamaan elatustukeen.  

Kansaneläkelaitos ei luovuttaisi hyvinvointialueelle tietoa sellaisista tilanteista, joissa jollakin osapuolista on turvakielto. Näiden lasten ja heidän vanhempiensa osalta tilanne säilyisi tältä osin entisellään.  

Vaikutukset sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen

Niin kansainvälisten kuin kotimaistenkin tutkimusten mukaan elatusapu voi vaikuttaa kotitalouden toimeentuloon monella eri tavalla. Elatusavulla ja elatustuella on tärkeä rooli yksinhuoltajaäitien köyhyyden vähentämisessä, ja erityisesti elatusapu vähentää köyhyyttä tehokkaasti. Toisaalta pienituloisen vanhemman kotitaloudessa voi elatusavun maksaminen lisätä köyhyyttä, ja lisätä näissä kotitalouksissa asuvien lasten köyhyyttä. Pienituloiset isät maksavat suuremman osan tuloistaan elatusapuina kuin suurituloisemmat isät, ja kotitalouden rakenteen mukaisesti tarkasteltuna köyhyys on yleisintä yksinasuvien elatusvelvollisten isien kotitalouksissa. Ks. Jauhiainen et. al. s., 139. 

Elatustukilain tarkoittamista elatustuen saajista, joita ovat lapsen kanssa asuvat vanhemmat, noin 85 prosenttia on naisia. Elatustukilain tarkoittamista elatusvelvollisista suurin osa on miehiä. Naisten taloudellinen asema voisi parantua, mikäli elatusavun määrää korotettaisiin tilanteissa, joissa elatusvelvollisen vanhemman, aiemmin puutteelliseksi arvioitu, elatuskyky olisi kohentunut siten, että elatusapu vahvistettaisiin elatustuen määrää korkeammaksi.  

Esityksen lausuntopalautteesta ilmeni, että tulojen vähentyessä elatusvelvollisilla saattaa olla vaikeuksia suoriutua heille vahvistetun elatusavun maksamisesta muiden velkojen ohella, mikä saattaa aiheuttaa paitsi velkaantumista, myös häpeää suhteessa lapsiin. Lausuntopalautteessa todettiin niin ikään, ettei elatusvelvollisilla useinkaan ole tietoa siitä, missä tilanteissa heille määrättyä elatusapua voidaan tarkistaa alaspäin. Esityksen ehdotuksilla viranomaisaloitteisista toimista elatusavun kohtuullistamiseksi tilanteissa, joissa elatusapu näyttäytyy tasoltaan liian korkeana, olisi erityisesti miesten asemaa parantava vaikutus.  

Joihinkin elatustuen saajiin (naisiin), ja myös samassa taloudessa asuviin lapsiin, voi kohdentua elatusvelvollisen taholta väkivaltaa tai sen uhkaa. Taustalla voi olla lähisuhdeväkivaltaa tai niin sanottua kunniaväkivaltaa. Elatustuen saaja on saattanut hakea ja saada turvakiellon, joka koskee kotikunta-, asuinpaikka- tai osoitetietoa ja muuta yhteystietoa. Viranomaisten käsiteltäväksi voi tulla turvakiellolla suojattuja yhteystietoja.  

Suojattujen tietojen käsittelyyn ja luovuttamiseen liittyy aina riski tietojen paljastumisesta. Tietojen paljastumisen seurauksena elatustuen saajan tai hänen perheensä terveys tai turvallisuus voisivat vaarantua. Turvakieltoa koskevista säännöksistä kuitenkin ilmenee, että turvakiellon alaisia tietoja ei voida milloinkaan luovuttaa muille kuin viranomaisille. Turvakiellon kohteena olevien tietojen luovuttamista toiselle viranomaisellekin tulisi pääsääntöisesti välttää. Esityksen valmistelun kuluessa on katsottu, ettei turvakiellolla suojattuja tietoja tulisi myöskään luovuttaa tässä esityksessä ehdotettujen lakimuutosten perusteella. 

Yhteisvaikutusten arviointi

Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt yhteisvaikutusten arviointia sosiaaliturvan ja sosiaali- ja terveyspalveluihin tehtävien lakimuutosten yhteisvaikutuksista. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemissa muistioissa arvioidaan hallituskauden toimeentuloturvamuutosten yhteisvaikutuksia toimeentulotuen saajiin ja tulonjakoon sekä eri ihmisryhmien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.  

Arvioinnit ovat käytettävissä hallituksen esityksiin sisältyvien vaikutusarviointien täydentäjänä eduskuntakäsittelyssä. Arviointimuistiot on julkaistu Hankeikkunassa: Hankeikkuna STM062:00/2025. 

Tiedonhallintavaikutukset

Esityksen mukaan Kansaneläkelaitoksen tulisi luovuttaa toimivaltaiselle hyvinvointialueelle välttämättömät tiedot, jos elatustuen ratkaisutoiminnassa havaittaisiin ristiriitaa elatusavusta tehdyn sopimuksen tai -tuomion sekä Kansaneläkelaitoksen käytössä olevista tiedoista ilmenevän elatusvelvollisen taloudellisen tilanteen välillä. Hyvinvointialueelle esitetään oikeutta saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta Verohallinnolta sekä Kansaneläkelaitokselta välttämättömät tiedot elatusavun vahvistamiseksi tai sen selvittämiseksi, onko elatusavun määrää aihetta muuttaa.  

Sosiaalihuoltolain 34 §:n mukaan sosiaalihuollon asiakkuus alkaa hakemuksesta, tai kun muulla tavoin vireille tullutta asiaa ryhdytään käsittelemään tai henkilölle annetaan sosiaalipalveluja. Elatuslakiin ehdotetun uuden 13 b §:n mukaisesti hyvinvointialue alkaisi Kansaneläkelaitoksen ilmoituksen perusteella selvittää elatusvelvollisen tilannetta. Tällöin asia tulisi sosiaalihuollossa vireille. Asiakastietolain 37 §:n velvollisuus sosiaalihuollon asiakastietojen kirjaamiseen alkaa, kun hyvinvointialue on saanut tiedon asiakkaan palveluntarpeesta tai ryhtynyt toteuttamaan palvelua. 

Tulotiedot ovat salassa pidettäviä, samoin sosiaalihuollon asiakastiedot, eikä ehdotuksilla esitetä tähän muutoksia. Kansaneläkelaitos lähettäisi ilmoituksen jo olemassa olevia hyvinvointialueiden ja Kansaneläkelaitoksen välisiä suojattuja tiedonvälitystapoja hyödyntäen, esimerkiksi suojatulla sähköpostilla. Siten ilmoitusten lähettäminen tai vastaanottaminen hyvinvointialueella ei aiheuta muutoksia tietojärjestelmiin. Koska ilmoituksesta asia tulee hyvinvointialueella vireille ja sosiaalihuollon asiakkuus käynnistyy, on hyvinvointialueella tehtävä asiasta asiakastietolain edellyttämät kirjaukset sosiaalihuollon asiakastietoihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman Kanta-palvelujen käsikirja sosiaalihuollon toimijoille -oppaan Ks. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Kanta-palvelujen käsikirja sosiaalihuollon toimijoille, . https://yhteistyotilat.fi/wiki08/pages/viewpage.action?pageId=125252135 (luku 8.4.2) mukaan lapsen elatusavun turvaaminen on sosiaalipalvelu, jossa arvioidaan ja vahvistetaan lapsen vanhempien välinen elatussopimus. Kyse on lapsen vanhemmille annettavasta sosiaalipalvelusta, joka koskee myös heidän lastaan. Siten elatusapuasiassa asiakkaina voivat oppaan mukaan olla lapsen vanhemmat ja 15 vuotta täyttänyt, itsenäisesti asuva lapsi. Näin ollen asiakasasiakirjat tulisi laatia vanhemmalle ja 15 vuotta täyttäneelle itsenäisesti asuvalle lapselle. Vanhempiensa kanssa asuva lapsi on asiassa asianosaisen asemassa.  

Kirjauksissa on huomioitava, ettei salassa pidettäviä tulotietoja saa paljastaa sivulliselle. Eli jos tietoja kirjataan lapsen asiakastietoihin, on huolehdittava siitä, etteivät tiedot esimerkiksi päädy lapsen tai toisen huoltajan saataville Omakanta-palvelussa ilman, että on kyse oikeudesta saada tietoja viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki) 11 §:n tarkoittamassa asianosaisen asemassa. Kirjaamisessa käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määrittelemiä asiakirjarakenteita, joten tietojärjestelmämuutoksia tai uusia asiakirjarakenteita ei tarvita. Hyvinvointialueet ovat jo tulorekisterin käyttäjiä, joten käyttöönotto ei aiheuta tietojärjestelmämuutoksia. 

Tietosuojavaikutukset

Esitettävät tietojen käsittelyä koskevat muutokset koskisivat julkisuuslain mukaisia salassa pidettäviä tietoja. Muutokset eivät kuitenkaan koskisi valtiosääntöoikeudellisesti arkaluonteisina pidettäviä henkilötietoja tai Euroopan parlamentin ja neuvoston (EU 2016/679) luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetun asetuksen (jäljempänä tietosuoja-asetus) 9 artiklan mukaisia erityisiä henkilötietoryhmiä. 

Tässä esityksessä tarkoitettu henkilötietojen käsittely kuuluu tietosuoja-asetuksen soveltamisalan piiriin. Tietosuoja-asetusta sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn. Rekisteröidyn oikeuksista säädetään tietosuoja-asetuksen 15–22 artikloissa. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa on lueteltu henkilötietojen käsittelyssä noudatettavat periaatteet, jotka on otettava huomioon. Henkilötietoja tulee käsitellä lainmukaisesti, asianmukaisesti ja rekisteröidyn kannalta läpinäkyvästi ja ne on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten (käyttötarkoitussidonnaisuus). Lisäksi henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia sekä rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista niiden käyttötarkoituksiin (tietojen minimointi) ja niiden on oltava täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä. Henkilötiedot saa säilyttää muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa, ainoastaan niin kauan kuin se on tarpeen käsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten (säilytyksen rajoittaminen) ja tietoja on käsiteltävä tavalla, jolla varmistetaan henkilötietojen asianmukainen turvallisuus, mukaan lukien suojaaminen luvattomalta ja lainvastaiselta käsittelyltä sekä vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, tuhoutumiselta tai vahingoittumiselta käyttäen asianmukaisia teknisiä tai organisatorisia toimia (eheys ja luottamuksellisuus). 

Henkilötietojen käsittelylle tulee olla tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukainen oikeusperuste. Tämän esityksen mukaisen käsittelyn oikeusperusteena toimisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta eli rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattaminen. Käsittelyn oikeusperustetta käsitellään tarkemmin esityksen jaksossa 12. Henkilötietojen käsittelyn asianmukaisuutta ja kohtuullisuutta suhteessa käsittelyn tarkoitukseen toteutetaan rekisteröityjen informoinnilla asiakastietojen käsittelystä sekä sitomalla asiakastietoja käsittelevien henkilöiden oikeus käsitellä asiakastietoja lakisääteisten tehtävien hoitamista varten tarvittaviin välttämättömiin asiakastietoihin. Käyttöoikeuden määrittely lakisääteisten tehtävien mukaan suojaa rekisteröityjen perusteltuja odotuksia henkilötietojen käsittelystä Kansaneläkelaitoksessa sekä sosiaalihuollossa. 

Henkilötietoja on suojeltava erityisen tarkasti. Yksi suojatoimenpiteistä on tietosuoja-asetuksen 25 artiklan mukainen sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tietosuoja. Tietosuoja-asetuksen 25 artiklan mukaan rekisterinpitäjän on rekisteröityjen oikeuksien suojaamiseksi ja asetuksen vaatimusten täyttämiseksi käsittelyn yhteydessä toteutettava tehokkaasti tietosuojaperiaatteiden täytäntöönpanoa varten asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet. Suojatoimissa tulee ottaa huomioon uusin tekniikka ja toteuttamiskustannukset. Rekisterinpitäjien vastuulla on toteuttaa tietosuoja-asetuksessa mainitut asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet. 

5.2.1  Elatustukijärjestelmät

Elatustukijärjestelmiä on Suomen lisäksi vain muissa Pohjoismaissa, Belgiassa ja Ranskassa. Näissä maissa lapselle on turvattu elatus joko elatustuella tai elatusavun ennakolla, mikäli toinen vanhempi ei maksa elatusapua. Elatustukea voidaan maksaa useissa eri tilanteissa ja elatustuen maksuperusteet vaihtelevat maittain. Haapanen, M. & Hakovirta, M. (2020). Lapsen vuoroasuminen ja sosiaaliturva: 11 maan vertailu. Ke-lan tutkimus, työpapereita 156/2020. s. 21. . https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/6a118fc3-1270-44f8-8ee7-aab3ccf083ad/content 

Elatustukijärjestelmät toimivat kahdella erilaisella logiikalla. Elatustukea voidaan maksaa vain elatusvelvolliselta perittävän elatusavun verran, jolloin julkisen vallan rooli liittyy lähinnä elatusavun perintään ja perityn elatusavun maksamiseen lapselle. Elatusavun ennakkoa voidaan maksaa, jos vanhempi laiminlyö elatusavun maksamisen. Vanhempi voi myös pyytää, että elatusavun maksaminen toteutetaan viranomaisen kautta, jos vanhempi ei esimerkiksi halua saada maksuja toiselta vanhemmalta suoraan tai elatusavun maksussa on ollut ongelmia. Tanska ja Belgia toimivat esimerkkeinä kyseisen logiikan maista. 

Toisen logiikan mukaisesti julkinen taho huolehtii siitä, että kaikki lapset, jotka eivät saa elatusapua toiselta vanhemmaltaan, saavat elatuksensa turvattua elatustuella. Julkinen taho pyrkii mahdollisuuksien mukaan perimään elatustukena maksetun summan takaisin elatusvelvolliselta. Julkinen taho kantaa riskin elatusvelvolliseen kohdistuvan perinnän epäonnistumisesta. Haapasen ja Hakovirran mukaan Suomen, Ruotsin, Norjan ja Ranskan elatustukijärjestelmät muistuttavat maksuperusteiltaan eniten toisiaan. Näissä maissa elatustuki turvaa lapsen elatuksen useimmissa tilanteissa, eikä vain silloin, kun elatusavun maksaminen laiminlyödään tai sen mahdollisuus on olemassa. Näissä maissa elatustukea voidaan maksaa, jos elatusvelvollinen vanhempi ei maksa elatusapua, tai jos lapsella ei ole elatusvelvollista vanhempaa. Haapanen, M. & Hakovirta, M. (2020). Lapsen vuoroasuminen ja sosiaaliturva: 11 maan vertailu. Kelan tutkimus, työpapereita 156/2020. s. 21–22. . https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/6a118fc3-1270-44f8-8ee7-aab3ccf083ad/content 

5.2.2  Verrokkimaiden lainsäädännöstä ja käytännöistä

Ruotsi

Ruotsissa lapsen elatuksesta säädetään vanhempainkaaressa (föräldrabalk, 1949:381). Vanhempainkaaren 7 luvun 2 §:n mukaan vanhemman on täytettävä elatusvelvollisuutensa maksamalla lapselle elatusapua (underhållsbidrag), jos vanhempi ei ole lapsen huoltaja eikä asu pysyvästi lapsen kanssa, tai jos lapsen huoltajuus on yhteinen toisen vanhemman kanssa, mutta lapsi asuu pysyvästi vain toisen vanhemman kanssa. Elatusapu vahvistetaan tuomiolla tai sopimuksella. 

Vanhemmat voivat sopia elatusavun suuruudesta keskenään. Ruotsissa perhe-etuuksissa toimivaltainen viranomainen on etuuden saajan asuinpaikan vakuutuskassa (Försäkringskassan). Vakuutuskassa tarjoaa verkkosivuillaan laskurin, jota vanhemmat voivat käyttää apuna maksettavan elatusavun laskemiseen Försäkringskassan. Beräkningsverktyg för underhållsbidrag. https://www.forsakringskassan.se/privatperson/foralder/for-foraldrar-som-inte-lever-ihop/berakningsverktyg-for-underhallsbidrag#!/ . Jos vanhemmat pääsevät asiasta yksimielisyyteen, he tekevät suullisen tai kirjallisen sopimuksen maksettavan elatusavun määrästä.  

Vakuutuskassa voi vahvistaa vanhempien välisen elatussopimuksen tietyissä tilanteissa. Vanhempien välinen elatussopimus ei tarvitse vakuutuskassan virallista vahvistusta, jos vanhemmat pystyvät sopimaan keskenään elatusavun määrästä ja sopimus ei liity elatustukeen. Vakuutuskassa voi vahvistaa sopimuksen esimerkiksi tilanteessa, jossa haetaan elatustukea ja tarvitaan arvio siitä, onko vanhempien sopima elatusapu määrältään riittävä. Försäkringskassa. Betala underhållsbidrag till den andra föräldern. . https://www.forsakringskassan.se/pri-vatperson/foralder/for-foraldrar-som-inte-lever-ihop/barnet-bor-inte-hos-dig/betala-underhallsbidrag-till-den-andra-foraldern 

Ruotsissa kuntien sosiaalipalvelut (kommunens socialtjänst) tarjoavat vanhemmille maksuttomia yhteistyökeskusteluja (samarbetssamtal) erotilanteissa, joissa on mukana lapsia. Yhteistyökeskustelujen aikana vanhemmat voivat sopia esimerkiksi lapsen huollosta, asumisesta ja elatuksesta. Keskustelut voivat johtaa vanhempien väliseen suulliseen tai kirjalliseen sopimukseen. Försäkringskassan. Underhållsbidrag från den andra föräldern. https://www.forsakringskassan.se/privat-person/foralder/for-foraldrar-som-inte-lever-ihop/barnet-bor-hos-dig/underhallsbidrag-fran-den-andra-foral-dern 

Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen maksettavan elatusavun määrästä, seuraava askel voi olla se, että asia viedään käräjäoikeuteen. Kun asia viedään käräjäoikeuteen, tuomioistuin vahvistaa elatusavun suuruuden tuomiolla. Haastehakemuksen käräjäoikeuteen voi jättää ensisijaisesti se vanhempi, jonka luona lapsi asuu. 

Elatustuesta (underhållsstöd) säädetään sosiaalivakuutuskaaressa (socialförsäkringsbalk, 2010:110). Elatustuen saamisen edellytyksistä säädetään sosiaalivakuutuskaaren 18 luvussa. Sosiaalivakuutuskaaren 18 luvun 2 §:n mukaan lapsella on oikeus elatustukeen 4 §:ssä säädetyin edellytyksin, jos vanhemmat eivät asu yhdessä ja toinen vanhemmista on lapsen lähivanhempi. Sosiaalivakuutuskaaren 18 luvun 4 §:n mukaan elatustukea myönnetään vain, jos lapsen vanhempi asuu Ruotsissa. Lapsen ollessa alaikäinen edellytetään lisäksi, että lapsen huoltaja on lapsen vanhempi. 

Elatustuki voidaan myöntää esimerkiksi tilanteessa, jossa elatusvelvollinen ei maksa lainkaan elatusapua tai maksaa sitä osittain. Sosiaalivakuutuskaaressa kuitenkin säädetään tilanteista, joissa oikeutta elatustukeen ei ole. Sosiaalivakuutuskaaren 18 luvun 8 §:n mukaan elatustukea ei myönnetä, jos lapsen äiti on lapsen lähivanhempi ja ilmeisesti jättää ilman pätevää syytä ryhtymättä tai myötävaikuttamatta toimenpiteisiin lapsen vanhempainkaaren mukaisen isyyden tai vanhemmuuden vahvistamiseksi. Sosiaalivakuutuskaaren 18 luvun 9 §:n mukaan elatustukea ei myönnetä, jos on syytä olettaa, että elatusvelvollinen vanhempi maksaa elatusta oikeassa järjestyksessä vähintään sen määrän, joka lapselle elatustukena maksettaisiin. Elatustukea ei myöskään myönnetä, jos on ilmeistä, että elatusvelvollinen vanhempi muulla tavoin huolehtii lapsen elatuksesta. 

Sosiaalivakuutuskaaren 18 luvun 10 §:n mukaan elatustukea ei myönnetä esimerkiksi, jos lähivanhempi 19 luvun 30 §:ssä tarkoitetusta määräyksestä huolimatta ilman pätevää syytä jättää tekemättä tai on myötävaikuttamatta pyydettyihin toimenpiteisiin. Sosiaalivakuutuskaaren 19 luvun 30 §:n mukaan, jos elatusapua ei ole vahvistettu, vakuutuskassa voi velvoittaa lähivanhemman ryhtymään tai myötävaikuttamaan toimenpiteisiin elatusavun vahvistamiseksi. Vakuutuskassa voi myös määrätä lähivanhemman ryhtymään tai myötävaikuttamaan toimenpiteisiin sellaisen elatusavun vahvistamiseksi, joka ei selvästi alita sitä, mitä elatusvelvollisen tulisi maksaa. Jos vakuutuskassa sitä pyytää, lähivanhemman on toimitettava vakuutuskassalle kirjallinen asiakirja vahvistetusta elatusavusta, joka voi olla perusteena elatusavun perimiselle. 

Vakuutuskassa maksaa hakemuksesta elatustuen kuukausittain sille vanhemmalle, joka on lapsen huoltaja ja jonka luona lapsi asuu vakituisesti. Hakemuksessa on ilmoitettava, onko elatusapu määrätty tuomiolla, sopimuksella tai muulla päätöksellä. Lisäksi hakemuksessa on ilmoitettava maksaako elatusvelvollinen elatusapua, ja jos maksaa, kuinka paljon. Tuomio, sopimus tai muu päätös ei kuitenkaan ole edellytys elatustuen myöntämiselle. Vakuutuskassa tutkii elatustuen saamisen edellytykset. 

Ruotsissa elatustuki on porrastettu lapsen iän mukaan. Vuonna 2025 elatustuki on 1 673 Ruotsin kruunua kuukaudessa sen kuukauden loppuun, jolloin lapsi täyttää 7 vuotta. Elatustuki on 7–15-vuotiaan lapsen kohdalla 1 823 kruunua kuukaudessa, ja 15 vuotta täyttäneen lapsen kohdalla 2 223 kruunua kuukaudessa. Försäkringskassan. Underhållsstöd från Försäkringskassan. https://www.forsakringskassan.se/privatperson/foralder/for-foraldrar-som-inte-lever-ihop/barnet-bor-hos-dig/underhallsstod-fran-forsakringskassan 

Tilanteessa, jossa elatusvelvollinen ei maksa lainkaan elatusapua, lapsen lähivanhempi voi saada täyden elatustuen vakuutuskassasta. Jos elatusvelvollinen maksaa lähivanhemmalle elatusapua, joka on määrältään pienempi kuin täysi elatustuki, vakuutuskassa voi maksaa täydentävää elatustukea niin, että lapsi saa kokonaisuudessaan täysimääräistä elatustukea vastaavan määrän. Kuitenkin sosiaalivakuutuskaaren 18 luvun 23 §:n 2 momentin mukaan, jos vahvistettu elatusapu ilmeisesti alittaa sen määrän, joka elatusvelvollisen pitäisi maksaa lapselle elatusapuna, ja tämä voidaan katsoa lähivanhemman syyksi, elatustukea ei myönnetä elatusapua suurempana.  

Sosiaalivakuutuskaaren 19 luvussa säädetään elatusvelvollisen takaisinmaksuvelvollisuudesta vakuutuskassalle. Kun vakuutuskassa maksaa elatustukea lapselle, elatusvelvollisen on maksettava summa kokonaan tai osittain takaisin vakuutuskassalle. Maksuvelvollisuus määritellään hallinnollisella menettelyllä vakuutuskassan toimesta. Takaisin maksettava summa riippuu elatusvelvollisen huollettavien lasten lukumäärästä ja kahden vuoden takaisten vuositulojen määrästä. Elatusvelvollisen takaisin maksama summa ei kuitenkaan koskaan ole suurempi kuin se, mitä vakuutuskassa maksaa elatustukena lapselle. Vakuutuskassa laskee takaisin maksettavan summan uudelleen kerran vuodessa veroviranomaiselta (Skatteverket) saatujen tietojen perusteella. Försäkringskassan. Betala för barnets underhåll till Försäkringskassan. . https://www.forsakringskassan.se/privatperson/foralder/for-foraldrar-som-inte-lever-ihop/barnet-bor-inte-hos-dig/betala-for-barnets-underhall-till-forsakringskassan 

Tilanteessa, jossa elatusvelvollinen ei pysty maksamaan lainkaan takaisin vakuutuskassalle, elatusvelvollinen voi hakea maksujen lykkäystä kokonaan tai osittain jopa vuoden ajaksi. 

Elatustuen ollessa maksussa sekä elatusvelvollisella että elatustuen saajalla on velvollisuus ilmoittaa vakuutuskassalle sellaisista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa lapsen oikeuteen saada elatustukea. Försäkringskassan. Underhållsstöd från Försäkringskassan. https://www.forsakringskassan.se/privatperson/foralder/for-foraldrar-som-inte-lever-ihop/barnet-bor-hos-dig/underhallsstod-fran-forsakringskassan Elatustukea koskee ankara takaisinmaksuvelvollisuus. Jos elatustuki on myönnetty virheellisesti tai sitä on myönnetty liikaa, vakuutuskassan on määrättävä se perittäväksi takaisin siltä, jolle se on maksettu. Ks. Socialförsäkringsbalk 108 kap. 8 §. 

Tanska

Tanskassa vanhemmat sopivat yleensä keskenään elatusavusta ja sen määrästä. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen elatusavun määrästä, vanhemmat voivat pyytää Tanskan perheoikeuskeskusta (Familieretshuset) vahvistamaan elatusavun määrän. Perheoikeuskeskus vahvistaa elatusavun ainoastaan hakemuksesta. Perheoikeuskeskus määrittää elatusavun suuruuden tiettyjen vakiosummien pohjalta. Elatusapu koostuu tällöin perussummasta ja kiinteästä lisästä, jotka yhdessä muodostavat vähimmäiselatusavun (normalbidrag). Tanskassa suurituloinen elatusvelvollinen voi joutua maksamaan korotettua elatusapua. Perheoikeuskeskus määrittää prosenttimääräisen lisän elatusvelvollisen bruttoansioiden sekä tämän huollettavana olevien lasten lukumäärän pohjalta. Perheoikeuskeskuksen elatusapua koskevasta päätöksestä on mahdollista valittaa perheoikeudelliseen tuomioistuimeen (Familieretten). Familieretshuset. Child Support. https://familieretshuset.dk/en/your-life-situation/your-life-situation/child-support 

Jos elatusvelvollinen ei maksa elatusapua ajallaan, lähivanhempi voi tietyissä tapauksissa hakea etuuksien maksamisesta vastaavalta viranomaiselta (Udbetaling Danmark) elatusavun ennakkoa (forskudsvis udbetaling af børnebidrag). Vuonna 2025 elatusavun ennakko on 1 603 Tanskan kruunua kuukaudessa lasta kohden. Udbetaling Danmark maksaa elatusavun ennakkoa vain siinä tapauksessa, jos Tanskan perheoikeuskeskus on antanut asiassa elatusapupäätöksen. Udbetaling Danmark perii maksetun elatusavun ennakon takaisin elatusvelvolliselta. Kun lähivanhemmalle maksetaan elatusavun ennakkoa, on tällä velvollisuus ilmoittaa Udbetaling Danmarkille sellaisista muutoksista, jotka vaikuttavat saatavan elatusavun määrään.  

Norja

Vanhemmat sopivat yleensä keskenään elatusavusta ja sen määrästä sekä järjestelyistä elatusavun maksamiseen liittyen. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen asiasta, Norjan sosiaaliturvaviranomainen (Arbeids- og velferdsetaten, Nav) vahvistaa elatusavun määrän. Pohjoismainen yhteistyö. Elatusapu Norjassa. https://www.norden.org/fi/info-norden/elatusapu-norjassa 

Kun elatusavusta on vanhempien välinen sopimus tai sosiaaliturvaviranomainen on vahvistanut elatusavun määrän, voivat vanhemmat pyytää Norjan veroviranomaista (Skatteetaten) hallinnoimaan elatusapumaksuja. Tällöin veroviranomainen kerää elatusavun elatusvelvolliselta ja maksaa tämän toiselle vanhemmalle. Menettelystä ei aiheudu kustannuksia vanhemmille. Nav. Child support. https://www.nav.no/barnebidrag/en#payment Ks. myös Norjan veroviranomaisen sivut. https://www.skatteetaten.no/en/person/Payment-and-collection/General-information-concerning-payments-and-collection/The-Collection-Agency-for-Child-Support-and-Overpaid-Benefits/ 

Jos elatusvelvollinen laiminlyö maksuvelvollisuutensa, asia siirretään sosiaaliturvaviranomaisen perintäkeskuksen käsiteltäväksi. Sosiaaliturvaviranomainen voi tietyissä tilanteissa maksaa elatusavun saajalle elatusavun ennakkoa (bidragsforskott). Elatusavun ennakko on tarveharkintainen tuki. Nav. Bidragsforskudd. . Ks. myös Haapanen, M. & Hakovirta, M. (2020). Lapsen vuoroasuminen ja sosiaaliturva: 11 maan vertailu. Kelan tutkimus, työpapereita 156/2020. s. 21–22. https://www.nav.no/bidragsforskudd Vuonna 2024 elatusavun ennakko on ollut 2 460 Norjan kruunua kuukaudessa lasta kohden. MISSOC Comparative tables. https://www.missoc.org/missoc-database/comparative-tables/ 

Kumpikin osapuoli voi valittaa sosiaaliturvaviranomaisen elatusapupäätöksestä. Tämä koskee sekä sosiaaliturvaviranomaisen vahvistaman elatusapumaksun suuruutta sekä sosiaaliturvaviranomaisen perintäkeskuksen päätöstä elatusapumaksujen perimisestä. Pohjoismainen yhteistyö. Elatusapu Norjassa. . https://www.norden.org/fi/info-norden/elatusapu-norjassa