1.1  Tausta

Taksiliikenteen harjoittamisesta Suomessa säädetään liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017, jäljempänä liikennepalvelulaki ). Liikennepalvelulakiin ei sisälly säännöksiä lain soveltamisesta muualla kuin Suomessa harjoitettuun taksiliikenteeseen. Siksi on katsottu tarpeelliseksi laatia sopimus kansainvälisestä taksiliikenteestä Suomen ja Norjan välillä. Suomi on jo aikaisemmin solminut vastaavan sopimuksen kansainvälisestä taksiliikenteestä Ruotsin kanssa (SopS 10/2014, 11/2014 ja 99/2024).  

Suomen ja Norjan välillä harjoitetaan jo nykyisin kansainvälistä taksiliikennettä, mutta sopimusta kansainvälisestä taksiliikenteestä maiden välillä ei ole aiemmin ollut. Ilman kansainvälistä taksiliikennesopimusta rajat ylittävän taksiliikenteen harjoittaminen on tosiasiassa kiellettyä, ja maiden viranomaiset voivat antaa siitä seuraamuksia taksitoimijoille oman maansa lainsäädännön nojalla. Kesästä 2023 lähtien valvovat viranomaiset Norjan puolella ovatkin kiinnittäneet enemmän huomiota kansainväliseen taksiliikenteeseen, ja valvontaa on kohdistettu suomalaisiin takseihin, jotka ovat voineet saada sakkoja ajaessaan kyytejä Norjan puolella. 

Suomen ja Norjan välillä harjoitettava taksiliikenne on ollut pääasiassa matkailuun painottuvaa liikennettä pohjoisen rajaseuduilla ja eri turistikohteissa. Liikennettä on harjoitettu esimerkiksi pohjoisen suosittujen retkeilykohteiden, hotellien ja Norjan puolella sijaitsevien lentokenttien välillä. Toisaalta osa kyydeistä on ollut paikallisten asukkaiden asiointimatkoja rajan toiselle puolelle, esimerkiksi ravintola- tai sairaalakäyntejä sekä koululaisretkiä. Paikallisilta yrittäjiltä saatujen tietojen mukaan raja-alueella harjoitettu liikenne on epäselvän sopimustilanteen vuoksi ollut viime aikoina jossain määrin aiempaa rauhallisempaa. Raja-alueen liikenne on merkityksellistä paikalliselle väestölle, yrittäjyydelle sekä alueen matkailuelinkeinolle.  

Taksikuljetukset kuuluvat maailman kauppajärjestön WTO:n palvelukauppaa koskevan yleissopimuksen (GATS-sopimuksen) piiriin. GATS-sopimus tuli voimaan 1 päivän tammikuuta 1995 ja se on WTO:n perustamissopimuksen Liite 1B (SopS 5/1995). Sopimuksen keskeinen periaate on suosituimmuuskohtelu, jonka mukaan kunkin jäsenen on myönnettävä toisen jäsenen palveluntarjoajalle yhtä hyvä kohtelu, kuin se myöntää minkä tahansa toisen maan vastaaville palveluntarjoajille. Suosituimmuuskohtelun velvoitteeseen on kuitenkin tiettyjä poikkeuksia, jotka mahdollistavat nyt kyseessä olevan tapaisten kahdenvälisten sopimusten tekemisen. Nämä poikkeukset koskevat muun muassa rajayhteistyötä sekä erikseen mainittuja poikkeuksia suosituimmuuskohtelusta. Näihin erikseen listattuihin poikkeuksiin on Suomelle kirjattu artiklaan II.2 tieliikennettä koskeva poikkeus (GATS Artikla II.2). 

1.2  Valmistelu

Sopimuksen valmistelu

Sidosryhmät Suomessa ja Norjassa ovat toivoneet, että maat sopisivat kansainvälisestä taksiliikennesopimuksesta. Joukkoliikennettä on rajoitetusti saatavilla maiden välisellä raja-alueella, joten takseilla on keskeinen rooli liikennepalveluiden saatavuuden varmistamisessa. Esimerkiksi Norjan puolella sijaitsevat lentokentät palvelevat myös henkilöitä, jotka matkustavat Suomen pohjoisten kuntien alueelle. Kansainvälinen taksiliikenne on elintärkeää myös sellaisille yrityksille, jotka toimivat matkailuelinkeinossa Suomen ja Norjan välisellä rajalla. 

Virkatason keskustelut mahdollisen taksiliikennesopimuksen laatimisesta Suomen ja Norjan välillä aloitettiin liikenne- ja viestintäministeriön ja Norjan liikenneministeriön kesken keväällä 2023. Valmistelun eri vaiheessa on kuultu sidosryhmiä. Sidosryhmien kuulemista on kuvattu tarkemmin seuraavassa alakohdassa ”kansallinen valmistelu”.  

Liikenne- ja viestintäministeriö asetti 27.5.2024 valtioneuvostosta annetun lain (175/2003) 12 §:n, valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 3 §:n 7 kohdan sekä 9 §:n nojalla neuvotteluvaltuuskunnan Norjan kanssa käytäviä neuvotteluita varten kahdenvälisestä sopimuksesta kansainvälisestä taksiliikenteestä tiellä. Viralliset sopimusneuvottelut järjestettiin virtuaalisena tapaamisena ministeriöiden välillä 21.8.2024. Neuvotteluiden jälkeen sopimusluonnoksen valmistelu jatkui ministeriöiden välisen sähköpostiyhteyden avulla. Liikenne- ja viestintäministeriö on konsultoinut myös ulkoministeriötä sopimusneuvotteluiden aikana. Suomen tasavallan hallituksen ja Norjan kuningaskunnan hallituksen välinen sopimus kansainvälisestä taksiliikenteestä tiellä allekirjoitettiin Oslossa 13 päivänä maaliskuuta 2025. Suomen allekirjoittajana toimi liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne, Norjan liikenne- ja viestintäministeri Jon-Ivar Nygård. 

Kansallinen valmistelu

Liikenne- ja viestintäministeriö pyysi keskeisiltä sidosryhmiltä 16.3.2023 näkemyksiä sopimuksen jatkovalmistelua varten. Ministeriön kysymykset liittyivät aikatauluun sitomattomaan taksiliikenteeseen, sallittuihin taksimatkoihin, kiellettyihin taksimatkoihin sekä matkailupalveluyrityksiin. 

Sopimusluonnos oli Suomessa varsinaisella lausuntokierroksella 13.12.2024–24.1.2025, jolloin liikenne- ja viestintäministeriö pyysi lausuntoa 22 taholta. Lausunnon sopimusluonnoksesta antoivat tuolloin ulkoministeriö, Poliisihallitus, Rajavartiolaitos, Ahvenanmaan maakuntahallitus, Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, Suomen taksiliitto ry, Lapin kauppakamari, Enontekiön kunta sekä Inarin ja Utsjoen kunnat yhteisesti. Lausunnoissa sopimusta pidettiin kannatettavana ja tarpeellisena, eikä kukaan lausunnonantajista nähnyt estettä sopimuksen allekirjoittamiselle. Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Lapin kauppakamari toivoivat lausunnoissaan, että taksiliikennesopimus mahdollistaisi suomalaisten ohjelmapalveluyritysten kuljettaa asiakkaitaan myös Norjan alueella ilman taksiliikennelupaa, kun kuljetuksen lähtöpaikka on Suomessa. Suomen ja Norjan kansalliset lainsäädännöt eroavat toisistaan muun muassa siten, ettei em. kuljetuksiin oikeuttavaa poikkeusta matkailupalveluyrityksille ole olemassa Norjan lainsäädännössä. Tällaisen poikkeuksen sisällyttäminen maiden väliseen kansainväliseen taksiliikennesopimukseen olisi hankalaa ja asettaisi maiden väliset toimijat epäoikeudenmukaiseen asemaan, eikä asiaa siksi sisällytetty sopimukseen. 

Lausunnoissa tuotiin esille myös teknisiä tarkennuksia sekä huomioita sopimuksen soveltamiseen liittyen.  

Suomessa valtiosopimuksen voimaan saattaminen edellyttää perustuslain 93–95 §:n mukaista menettelyä. Tasavallan presidentti myönsi 28.2.2025 pidetyssä esittelyssä sopimuksen allekirjoittamisvaltuudet ministeri Lulu Ranteelle ja valtiosihteeri Marjo Lindgrenille. 

Liikenne- ja viestintäministeriö antoi säädöshankepäätöksen sopimuksen voimaansaattamisesta 9.4.2025. Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä liikenne- ja viestintäministeriössä. 

Hallituksen esitysluonnoksesta pyydettiin lausuntoa muun muassa ministeriöiltä ja muilta viranomaisilta sekä järjestöiltä, yhteensä 24 taholta ajalla 30.4-21.5.2025 Lausuntopalvelu.fi -palvelun kautta. Lausuntopyyntö, muut kuin yksityishenkilöiden antamat lausunnot ja lausuntoyhteenveto ovat saatavilla valtioneuvoston hankesivuilla hankenumerolla VN/8479/2025. Lausuntojen sisältöä selvitetään jäljempänä jaksossa 5. 

4.1  Taloudelliset vaikutukset

Alueella harjoitettavan taksiliikenteen turvaamisella olisi positiivisia taloudellisia vaikutuksia raja-alueella Pohjois-Lapissa toimiville suomalaisille taksiliikenteen harjoittajille. Esitys edistäisi myös alueen elinkeinoelämän edellytyksiä yleisesti. Erityisesti se edistäisi matkailun, lentoliikenteen ja ravintola-alan edellytyksiä. 

4.2  Ympäristövaikutukset

Sopimuksen voimaansaattamisen myötä alueella harjoitetun taksiliikenteen määrä saattaa kasvaa. Rajat ylittävän taksiliikenteen kasvu saattaisi aiheuttaa vähäistä kasvua liikenteestä aiheutuviin päästöihin. 

4.3  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Esityksellä olisi vaikutusta raja-alueen tulli-, rajavartio- ja poliisiviranomaisten työhön näiden viranomaisille esitettyjen valvontatehtävien vuoksi. Esitys selkeyttää valvovien viranomaisen työtä taksien valvonnassa kansainvälisessä taksiliikenteessä sekä vahvistaa maiden välistä yhteistyötä liikennesektorilla. 

Esityksen arvioidaan aiheuttavan vähäistä lisätyötä syyttäjälle, tuomioistuinlaitokselle ja poliisille, joiden tulee ilmoittaa sopimusrikkomuksia koskevista päätöksistä. Vähäistä lisätyötä aiheutuisi myös Liikenne- ja viestintävirastolle, jonka tulisi ilmoittaa Suomen alueella tehdyt sopimusrikkomukset Norjan toimivaltaiselle viranomaiselle. Vähäisiä vaikutuksia aiheutuisi myös Oikeusrekisterikeskukselle, joka huolehtisi esitetyn liikennevirhemaksun täytäntöönpanosta, ja jonka järjestelmien kautta syyttäjä ja tuomioistuimet ilmoittaisivat tiedot rikoksista ja rikkomuksista. 

4.4  Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset

Esitys edistää taksien saatavuutta rajaseuduilla ja helpottaa väestön liikkumista rajan molemmin puolin eri tarkoituksia varten, kuten matkailu-, retkeily- tai asiointisyistä. Se helpottaa myös koululaisten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden sekä terveyden- tai sairaanhoitoa tarvitsevien henkilöiden liikkumista. Joukkoliikenteen saatavuus alueella on heikkoa, joten taksiliikenne alueella osaltaan myös vahvistaa liikennepalveluiden saatavuutta.  

7.1  Laki kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Norjan kanssa tehdystä sopimuksesta

1 §. Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset . Säännöksen mukaan Suomen tasavallan hallituksen ja Norjan kuningaskunnan hallituksen välillä Oslossa 13 päivänä maaliskuuta 2025 tehdyn kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan sopimuksen, jäljempänä Suomen ja Norjan välisen taksiliikennesopimuksen, lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina, kuin Suomi on niihin sitoutunut. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.  

2 §.Taksiyrityksen velvollisuudet . Pykälässä säädettäisiin velvoitteista, joita suomalaisten taksiyritysten eli taksiliikenteeseen harjoittamiseen oikeuttavan luvanhaltijan tai liikenteestä vastaavan henkilön ja käytännössä myös taksinkuljettajan tulee sopimuksen ohella noudattaa.  

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että taksiyritys on kansallisen lainsäädännön mukaan velvollinen noudattamaan kuluttajahintoja koskevia liikenteen palveluista annetuin lain (320/2017) säännöksiä ja niiden nojalla annettuja määräyksiä, joita taksiyrityksen on noudatettava kotimaan liikenteessä. Taksiyritys ei siten voisi periä korkeampia hintoja sopimuksen mukaisesta liikenteestä kuin se voi periä kotimaassa harjoitetussa liikenteessä. Taksiliikenteen palvelujen hinnoittelusta säännellään liikennepalvelulain 152 §:ssä, jossa on säädetty hinnan määräytymisen perusteista ja tavoista, joilla tieto tulee esittää. Henkilöliikennettä tarjoavan luvanhaltijan sekä välityspalvelun tarjoajan tulee antaa kuluttajalle tieto kokonaishinnasta tai hinnan määräytymiseen perusteista ennen taksimatkan alkamista tai tilauksen vahvistamista. Mikäli hinta ei ole kiinteä, luvanhaltijan on annettava matkustajalle ennen matkan alkamista tieto esimerkkimatkan hinnasta. Hintatiedot on esitettävä siten, että ne ovat helposti kuluttajan havaittavissa ennen matkan alkamista. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin taksiyrityksen velvoitteesta noudattaa liikenteen palveluista annetun lain 15 a §:n säännöksiä taksimatkasta kerättävistä tiedoista. Velvoite perustuisi sopimuksen 5 artiklan a kohtaan, jonka mukaan kuljetus on rekisteröitävä taksamittariin tai muuhun laitteeseen tai järjestelmään, jos taksiyrityksen kotivaltiossa voimassa oleva lainsäädäntö sitä edellyttää. Liikennepalvelulain 15 a § edellyttää, että kaikista taksimatkoista kerätään sähköisessä muodossa laissa vaaditut tiedot.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin taksiyrityksen ja sen palveluksessa olevan kuljettajan velvoitteesta harjoittaessaan taksiliikennesopimuksen mukaista taksiliikennettä, valita asiakkaan kannalta edullisin ja tarkoituksenmukaisin reitti tai ajaa asiakkaan ehdottamaa reittiä. Velvoite vastaisi liikennepalvelulain 151 §:n kotimaan taksiliikennettä koskevia velvollisuuksia. 

3 §.Luvan peruuttaminen . Pykälässä säädettäisiin taksiliikenteen harjoittamiseen oikeuttavan luvan peruuttamisesta, lupa-asiakirjan haltuunotosta, varoituksesta, huomautuksesta ja puutteen tai laiminlyönnin korjaamismahdollisuudesta samoin periaattein kuin laissa kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta. Luvan peruuttamisesta, haltuunotosta, varoituksesta ja huomautuksesta kansallisessa liikenteessä säädetään liikennepalvelulain 242 §:ssä ja liikennepalvelulain 245 §:ssä.  

Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta peruuttaa suomalaisen taksiyrityksen taksiliikenteen harjoittamiseen oikeuttava lupa määräajaksi, jos sillä on aihetta epäillä, että liikennettä on harjoitettu vastoin taksiliikennesopimuksen 3 tai 4 artiklan määräyksiä. Liikenne- ja viestintävirasto voisi peruuttaa luvan pysyvästi vain, jos liikennettä on harjoitettu olennaisesti vastoin taksiliikennesopimuksen 3 tai 4 artiklan määräyksiä. Lupa voitaisiin tämän säännöksen mukaan peruuttaa, kun suomalainen taksiyritys on syyllistynyt Suomen ja Norjan väliseen taksiliikennesopimuksen vastaiseen tekoon. Sopimuksen 3 artiklan vastaista olisi esimerkiksi uusien matkustajien ottaminen kyytiin Norjasta kauttakulkumatkalla Suomesta Ruotsiin. Sopimuksen 4 artiklan vastaista olisi esimerkiksi Norjassa kahden tai useamman paikan välillä harjoitettu liikenne (kabotaasi), jos pysähdyksiä ei ole sovittu ja tilattu ennakolta. Toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä, kun Liikenne- ja viestintävirasto on saanut tiedon rikkomuksesta norjalaiselta toimivaltaiselta viranomaiselta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta peruuttaa taksiliikenteen harjoittamiseen oikeuttava lupa myös, jos lakiehdotuksen 2 §:n säännöksiä on olennaisesti laiminlyöty tai rikottu. Lupa voitaisiin myös peruuttaa, jos suomalainen taksiyritys vakavasti tai olennaisesti laiminlöisi tai rikkosi lakiehdotuksen 2 §:ssä mainittua taksiyrityksen velvollisuutta taksiliikennesopimuksen mukaista liikennettä harjoittaessaan noudattaa liikennepalvelulain säännöksiä ja niiden nojalla annettuja määräyksiä kuluttajahinnoista, liikennepalvelulain 15 a §:n säännöksiä taksimatkasta kerättävistä tiedoista ja taksiyrityksen ja kuljettajan velvollisuuta valita asiakkaan kannalta edullisin ja tarkoituksenmukaisin reitti tai ajaa asiakkaan ehdottamaa reittiä. Tältä osin luvan peruutus ei edellyttäisi ilmoitusta Norjasta. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta ottaa lupa-asiakirjan välittömästi haltuun asian selvittämisen ajaksi, kun se harkitsee luvan peruuttamista 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Lupa-asiakirja tulisi palauttaa viipymättä, mikäli lupaa ei peruuteta. Liikennepalvelulain 242 §:n 5 momentissa on säädetty lupa-asiakirjan haltuunotto-oikeudesta. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta antaa taksiyritykselle huomautus tai varoitus taksiliikenteen harjoittamiseen oikeutettavan luvan peruuttamisen sijasta. Luvan peruuttamisen sijasta on taksiyritykselle annettava huomautus tai varoitus, jos luvan peruuttaminen on kohtuutonta ja ilmenneet puutteet, rikkomukset tai laiminlyönnit voidaan korjata. Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa varoituksen, jos huomatusta ei asiasta ilmenevät seikat kokonaisuudessaan huomioiden voida pitää riittävänä. Liikennepalvelulain 245 §:ssä on säädetty toimivallasta antaa huomautuksia tai varoituksia. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintäviraston on ennen luvan peruuttamista tai varoituksen antamista annettava taksiyritykselle mahdollisuus korjata puute tai laiminlyönti, jos peruuttamisen tai varoituksen antamisen peruste on sellainen, että se voidaan korjata. Korjaaminen tulisi tehdä Liikenne- ja viestintäviraston asettamassa määräajassa. 

4 §.Asiakirjarikkomuksesta määrättävä liikennevirhemaksu . Pykälä vastaisi liikennepalvelulain 268 §:n säännöksiä moottorikäyttöisen ajoneuvojen asiakirjoja koskevista rikkomuksista.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kuljettajalle voidaan määrätä 40 euron liikennevirhemaksu, jos hän tallahaan tai huolimattomuudesta rikkoo, mitä ajoneuvoa kuljetettaessa vaadittavien asiakirjojen mukana pitämisestä säädetään sopimuksen 5 artiklassa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että liikennevirhemaksun määräämisestä, tiedoksiannosta ja muutoksenhausta säädetään tieliikennelaissa (729/2018). Momentissa säädettäisiin myös, että liikennevirhemaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002). Seuraamus on siten myös lisättävä sakon täytäntöönpanosta annetun lain soveltamisalan. 

5 §.Suomen ja Norjan välisen taksiliikenteen luvaton harjoittaminen . Pykälässä säädettäisiin rangaistusmääräyksistä.  

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että se, joka harjoittaa ammattimaista henkilöiden kuljettamista tiellä ajoneuvolaissa (82/2021) tarkoitetulla henkilöautolla, pakettiautolla, kuorma-autolla, kolmipyörällä, kevyellä nelipyörällä tai raskaalla nelipyörällä ilman taksiliikennesopimuksen 6 artiklassa edellytettyä taksiliikenteeseen harjoittamiseen oikeuttavaa lupaa on tuomittava luvattomasta Suomen ja Norjan väliseen taksiliikenteen harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Sopimuksen 2 artiklan b kohdan mukaan taksiyrityksellä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on sijoittunut osapuolen alueelle ja jolla on lupa harjoittaa taksiliikennettä siellä sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan. 

Suomessa liikennepalvelulain 4 §:n 1 momentti edellyttää, että ammattimaisen henkilöiden kuljettamiseen tiellä ja näiden palvelujen tarjoamiseen yleisölle ajoneuvolaissa tarkoitetulla henkilöautolla, pakettiautolla, kuorma-autolla, kolmipyörällä, kevyellä nelipyörällä tai raskaalla nelipyörällä tarvitaan taksiliikennelupa tai henkilö- tai tavaraliikennelupa. Henkilö- tai tavaraliikenneluvan haltijan on tehtävä taksiliikenteen harjoittamisesta ilmoitus Liikenne- ja viestintävirastolle. Liikennepalvelulain 4 §:n 2 momentin poikkeukset taksiliikennelupa vaatimukselle ei ulotu Suomen ja Norjan väliseen kansainväliseen taksiliikenteeseen tiellä. Ammattimaisen henkilöiden kuljettaminen tiellä määritellään samoin kuin kansallisessa liikenteessä, eli henkilöiden kuljettaminen tiellä tulonhankkimistarkoituksessa korvausta vastaan. Ilman taksiliikenteen harjoittamiseen oikeutettavaa lupaa harjoitettu liikenne on liikennepalvelulain 262 §:n mukaan rangaistavaa luvatonta ammattimaista liikenteen harjoittamista. Myös Norjassa taksiliikenteen harjoittaminen edellyttää taksiliikennelupaa. 

Rikoslain 1 luvun 1 §:n mukaan Suomessa tehtyyn rikokseen sovelletaan Suomen lakia. Saman lain 6 §:n mukaan myös Suomen kansalaisen Suomen ulkopuolella tekemään rikokseen sovelletaan Suomen lakia. Kyseisen lain 11 §:n mukaan vieraan valtion alueella tehtyyn rikokseen voidaan soveltaa Suomen lakia Suomen kansalaiseen vain, jos rikos myös tekopaikan lain mukaan on rangaistava ja siitä olisi voitu tuomita rangaistus myös tämän vieraan valtion tuomioistuimessa. Rikoksesta ei silloin Suomessa saa tuomita ankarampaa seuraamusta kuin siitä tekopaikan laissa säädetään. 

Pykälän 1 momentin 1 kohtaa sovellettaisiin siten lähinnä silloin, kun norjalainen henkilö harjoittaisi luvatonta taksiliikennettä kansainvälisenä liikenteenä. Sitä sovellettaisiin lähinnä norjalaisin yrittäjiin, mutta sitä olisi mahdollista soveltaa myös suomalaisiin toimijoihin rajan ylittävästä tai Norjassa harjoitetusta liikenteestä edellyttäen, että teosta olisi voitu tuomita rangaistus myös Norjassa, mutta sitä ei ole Norjassa määrätty. Teosta tuomittaisiin sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi luvattoman Suomen ja Norjan välisen taksiliikenteen harjoittamisesta, mikä vastaa liikennepalvelulain 262 §:n mukaisesta luvattoman taksiliikenteen harjoittamisesta. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin, että se, joka harjoittaa taksiliikennettä vastoin taksiliikennesopimuksen 3 tai 4 artiklan määräyksiä on tuomittava luvattomasta Suomen ja Norjan väliseen taksiliikenteen harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Pykälän 1 momentin 2 kohdan nojalla luvattomasta Suomen ja Norjan välisen taksiliikenteen harjoittamisesta voitaisiin tuomita taksiliikenteen harjoittamiseen oikeutettavan luvan haltijan, joka olisi syyllistynyt tekoihin, jotka eivät ole sallittuja sopimuksen 3 artiklan mukaan tai jotka ovat kiellettyjä 4 artiklan mukaan. Tällaisia tekoja olisivat matkustajien kuljettaminen norjalaisella taksilla Suomesta Norjaan ilman ennakkotilausta. Tämän lain kohdan nojalla voitaisiin myös tuomita norjalaisen taksiyrityksen liikenteen harjoittaminen kabotaasina eli kahden tai useamman Suomessa sijaitsevan paikkakunnan välillä. Sellaista kuljetusta, jonka norjalainen taksiyritys suorittaa ja joka noudattaa taksiliikennesopimuksen 3 ja 4 artiklan määräyksiä ja sisältää monta pysähdystä Suomessa, ei nähdä kabotaasiliikenteenä. Tätäkin lainkohtaa sovellettaisiin käytännössä lähinnä norjalaisiin taksiyrityksiin. 

6 §.Viranomaisen oikeus keskeyttää kuljetus . Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisen eli poliisi-, tulli- tai rajavartioviranomaisen toimivallasta keskeyttää kuljetus, jos kuljettajalla ei olisi esittää niitä asiakirjoja, jotka on mainittu sopimuksen 6 artiklassa. Valvontaviranomaisella olisi tämä keskeyttämismahdollisuus riippumatta siitä, onko taksiyritys suomalainen tai norjalainen. Suomi ja Norja ilmoittavat toimivaltaiset valvontaviranomaiset toisilleen diplomaattiteitse. Säännös vastaa liikennepalvelulain 200 §:n säädöstä poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen oikeudesta tarkastaa liikennepalvelulaissa kuljetuksen suorittamiseksi edellyttävät asiakirjat ja mahdollisuudesta keskeyttää kuljetus niiden puutteessa.  

7 §.Muutoksenhaku . Pykälässä säädettäisiin oikeudesta hakea oikaisua tämän lain nojalla annettuun päätökseen, siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla. Pykälässä säädettäisiin, että muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.  

8 §.Muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset . Pykälässä säädettäisiin siitä, että sopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.  

9 §. Voimaantulo. Laki kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevasta Norjan kanssa tehdystä sopimuksesta tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.  

7.2  Laki kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain 4 ja 6 §:n kumoamisesta

1 §. Laissa kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain muuttamisesta (344/2023) säädettiin vuonna 2022 allekirjoitetun sopimusmuutoksen (SopS 97–99/2024) vuoksi tarpeelliset muutokset kansalliseen lainsäädäntöön. Nyt ehdotetulla lailla kumottaisiin lain 4 ja 6 § sellaisina kuin ne ovat laissa 344/2023 sopimusmuutosten jälkeen.  

Ehdotetut muutokset eivät ole osa Norjan kanssa tehdyn taksiliikennesopimuksen voimaansaattamista. Koska molempien sopimusten yhteydessä on ollut tarpeen tarkentaa sääntelyä kansainvälisen taksiliikenteen harjoittamisesta, lakiin kuitenkin sisältyy samansisältöisiä säännöksiä kuin ehdotetussa laissa kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevasta Norjan kanssa tehdystä sopimuksesta. Valmistelun aikana selvinneet korjaustarpeet koskevat siten myös lakia kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta. 

Verotusta koskeva 4 § kumottaisiin tarpeettomana. Autoverolain 41 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan ajoneuvon käyttö on verotonta, kun autoveroa tai auto- ja moottoripyöräveroa koskevasta verottomuudesta on sovittu Suomea velvoittavan toisen valtion kanssa tehdyllä sopimuksella. Taksiliikennesopimuksen liikenteessä olisi kyse tällaisesta verottomasta käytöstä. Verottomuudesta on sovittu kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen (SopS 11/2014) 7 artiklassa. 

Myös lain 6 § kumottaisiin tarpeettomana. Luvatonta kansainvälistä taksiliikennettä koskevien päätösten toimittamisesta säädettäisiin tieliikennelain uudessa 185 a §:ssä, eikä Liikenne- ja viestintävirastolla olisi jatkossa tarvetta saada tietoja sakko- ja rikosrekisteristä. 

2 §. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta 1.1.2026.  

7.3  Laki tieliikennelain muuttamisesta

185 §. Ilmoitus liikennerikkomusta tai liikennerikosta koskevasta päätöksestä. Pykälässä ilmoitusvelvollisiin viranomaisiin lisättäisiin syyttäjä. Rangaistuksen sijaan ilmoitettaisiin seuraamuksesta. Seuraamus kattaisi sekä hallinnolliset päätökset että rikoksista annetut rangaistukset. Lisäksi pykälästä korjattaisiin vanhentunut säädösviittaus. Viittaus oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä annettuun lakiin (372/2010) korvattaisiin viittauksella oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta annettuun lakiin (955/2020). Ehdotettu muutos ei liity Norjan kanssa tehdyn taksiliikennesopimuksen voimaansaattamiseen.  

185 a §. Ilmoitus luvatonta kansainvälistä taksiliikennettä koskevasta päätöksestä. Pykälä olisi uusi . Pykälässä säädettäisiin poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa liikenneasioiden rekisteriin tieto kansainvälisessä taksiliikenteessä tapahtuneista rikkomuksista tai rikoksista, joiden seuraamuksista on säädetty Suomen ja Norjan välisen sopimuksen sekä Suomen ja Ruotsin välisen sopimuksen voimaansaattamisesta tai soveltamisesta annetuissa laeissa. Pykälä täydentäisi sopimuksen 9 artiklaa, jossa velvoitetaan toimivaltaisia viranomaisia tiedonvaihtoon alueellaan tapahtuneista sopimusrikkomuksista. Pykälällä varmistettaisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto saa käyttöönsä luvatonta kansainvälistä taksiliikennettä koskevat päätökset ilmoittaakseen ne eteenpäin Norjan viranomaiselle sopimuksen 9 artiklan määräysten mukaisesti.  

Pykälä koskisi sekä Suomen ja Ruotsin että Suomen ja Norjan välisten taksiliikennesopimusten sopimusrikkomuksista tuomittuja seuraamuksia. Muutokset tehtäisiin tieliikennelakiin, sillä tuomioistuimet ja syyttäjä ilmoittaisivat tiedot oikeushallinnon valtakunnalliseen tietovarantoon. Oikeusministeriön asetuksessa tietojen merkitsemisestä oikeushallinnon valtakunnalliseen tietovarantoon (1177/2020) ja sen 3 §:ssä säädetään niistä laeista, joissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseksi oikeushallinnon valtakunnalliseen tietovarantoon liittyneiden oikeushallinnon viranomaisten tulee tallentaa tekemiään päätöksiä. Asetuksen 3 §:n 5 kohdan mukaan tieliikennelaki sisältyy näihin lakeihin. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että salassapitosäännösten estämättä poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen on ilmoitettava liikenneasioiden rekisteriin tieto kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain (559/2012) 3 a §:ssä tarkoitetusta asiakirjarikkomuksesta, saman lain 5 §:ssä tarkoitetusta Suomen ja Ruotsin välisen taksiliikenteen luvattomasta harjoittamisesta, sekä kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevasta Norjan kanssa tehdystä sopimuksesta annetun lain (X/X) 4 §:ssä tarkoitetusta asiakirjarikkomuksesta ja saman lain 5 §:ssä tarkoitetusta Suomen ja Norjan välisen taksiliikenteen luvattomasta harjoittamisesta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen on ilmoitettava liikenneasioiden rekisteriin tieto 1 momentissa tarkoitetun asiakirjarikkomusta koskevan päätöksen kumoamisesta tai rikosta koskevan syytteen hylkäämisestä, jos tuomioistuin on muutoksenhaun yhteydessä kumonnut tai poistanut aiemmin tehdyn päätöksen tai määrätyn rangaistuksen, josta on merkintä liikenneasioiden rekisterissä. Tämä koskisi esimerkiksi tilannetta, jossa tuomioistuin kumoaisi asiakirjarikkomuksesta määrätyn liikennevirhemaksun muutoksenhakumenettelyssä. 

Pykälän 3 momentin mukaan tuomioistuimen ja syyttäjän olisi tallennettava tieto oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta annetussa laissa (955/2020) tarkoitettuun ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään. Ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmän kautta tiedot välitettäisiin liikenneasioiden rekisteriin. Tietovarantolain 6 §:ssä säädetään, että tuomioistuimen on salassapitosäännösten estämättä tallennettava tekemänsä ratkaisu tai tiedot sen lopputuloksesta ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään sekä tehtävä siihen ratkaisemastaan asiasta ne merkinnät, jotka ovat välttämättömiä sille laissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseksi. Myös syyttäjälaitoksen ja oikeusaputoimiston on salassapitosäännösten estämättä tallennettava tekemänsä ratkaisu tai sitä koskevat tiedot ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään. Lain 6 §:ssä säädetään myös, että tiedot voidaan toimittaa Oikeusrekisterikeskukselle muulla tavalla kuin tallentamalla tietovarantoon merkitsemistä varten tai tietojen välittämiseksi toiselle viranomaiselle, jos ratkaisun tai tietojen tallentaminen suoraan tietovarantoon ei ole teknisesti tai taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Luvatonta kansainvälistä taksiliikennettä koskevia päätöksiä arvioidaan tehtävän vain harvoin. Voimassa olevan Suomen ja Ruotsin välisen taksiliikennesopimuksen sopimusrikkomuksia ei tiettävästi ole tullut koskaan ilmoitettavaksi. Valmistelijoilla ei ole tiedossa, että tietojen toimittaminen suoraan tietovarantoon vaatisi merkittäviä muutoksia tietojärjestelmiin. Tiedot voitaisiin kuitenkin tarvittaessa toimittaa myös muilla tavoin. 

7.4  7.4. Laki sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

Esityksen 1. lakiehdotuksen 4 §:n mukainen liikennevirhemaksu lisättäisiin sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n 2 momentin soveltamisalaan, sillä liikennevirhemaksun täytäntöönpanosta huolehtisi Oikeusrekisterikeskus. 

13.1  Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa. Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksen soveltamisala eli Norjan ja Suomen alueiden välinen kansainvälinen taksiliikenne. Sopimuksen 2 artikla sisältää määritelmät taksiliikenteestä, taksiyrityksestä ja kotivaltiosta. Artiklat laajentavat Suomen lainsäädännön alueellista soveltamisalaa, ja ne vaikuttavat sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti, joten artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan 

Sopimuksen keskeisimmät elinkeinoharjoittajaa koskevat määräykset sisältyvät sopimuksen 3 ja 4 artikloihin. Nämä artiklat sisältävät määräykset siitä, millainen liikenteen harjoittaminen maiden välillä on sallittua ja kiellettyä. Taksiliikenteen harjoittamisesta säädetään Suomessa liikennepalvelulaissa ja artikla kuuluu siten lainsäädännön alaan. 

Sopimuksen 5 artiklan sisältämät määräykset velvoittavat noudattamaan voimassa olevaa kansallista lainsäädäntöä koskien taksamittarin käyttöä, hinnoittelua, taksimatkasta kerättäviä tietoja ja taksivalaisinta ja taksin merkintöjä koskien sekä pitämään autossa mukana tietyt asiakirjat ja esittämään ne artiklassa tarkoitetuilla valvontaviranomaisille ja valitsemaan asiakkaan kannalta edullisimman ja tarkoituksenmukaisimman reitin tai asiakkaan valitsevan reitin. Määräykset koskevat yksilön velvollisuuksien perusteita, ja niistä on Suomessa säädetty ajoneuvolaissa (1090/2002) ja liikennepalvelulaissa. Näin ollen artikla kuuluu lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluu myös 6 artikla, jossa määritellään ne asiakirjat, joihin 5 artiklassa viitataan. 

Sopimuksen 7 artiklassa määrätään niistä veroista ja maksuista, joista taksiyritys on vapautettu sopimuksen mukaista liikennettä hoitaessaan. Tieliikenteestä ja ajoneuvon hallussapidosta perittävistä veroista ja maksuista säädetään Suomessa lähinnä autoverolaissa (777/2020) ja ajoneuvoverolaissa (1281/2003), joten artikla kuuluu lainsäädännön alaan. Autoverolain 3 §:n mukaan veron suorittamisvelvollisuus syntyy, kun ajoneuvo rekisteröidään tai otetaan verolliseen käyttöön Suomessa tai jos ennen rekisteröintiä ja verollista käyttöönottoa ajoneuvosta annetaan veroilmoitus. Lain 2 §:n mukaan ajoneuvon käyttöönotolla tarkoitetaan ajoneuvon käyttöä liikenteessä Suomen alueella myös silloin, kun ajoneuvoa ei ole rekisteröity Suomessa. 

Autoverolaki sisältää kuitenkin joitain poikkeuksia. Lain 41 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan ajoneuvon käyttö on verotonta, kun autoveroa tai auto- ja moottoripyöräveroa koskevasta verottomuudesta on sovittu Suomea velvoittavan toisen valtion kanssa tehdyllä sopimuksella. Taksiliikennesopimuksen mukaisessa liikenteessä olisi kyse tällaisesta verottomasta käytöstä. 

Lakiin sisältyy myös muita poikkeuksia. Autoverolain 36 §:n mukaan ulkomailla rekisteröidyn ajoneuvon käyttö on verotonta, jos ulkomailla vakituisesti asuva henkilö tuo ajoneuvon maahan muun kuin Suomessa olevan yrityksen yritystoiminnassa käytettäväksi tai muualla kuin Suomessa olevan kansainvälisen järjestön tai muun yhteisön toiminnassa käytettäväksi. Ajoneuvon verottoman käytön enimmäisaika Suomessa on tällaisissa tilanteissa 7 kuukautta. Lain 38 § mahdollistaa sen, että Suomessa pysyvästi asuva henkilö, kuten kuljettaja, jonka työpaikka on Norjassa, voi väliaikaisesti veroa suorittamatta käyttää Suomessa työnantajansa omistuksessa tai hallinnassa Norjassa pysyvästi rekisteröityä ajoneuvoa. Väliaikaisena käyttönä pidetään sitä, että ajoneuvo viedään takaisin rekisteröintivaltioon kunkin työtehtävän päätyttyä. Ajoneuvoa voi kuitenkin käyttää Suomessa yhtäjaksoisesti enintään kolme vuorokautta. Ajoneuvon käyttöä asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin ei pidetä työtehtävien hoitamisena. 

Esimerkiksi taksinkuljettaja, jonka työpaikka on Norjassa, voi väliaikaisesti veroa suorittamatta käyttää Suomessa työnantajansa omistuksessa tai hallinnassa Norjassa pysyvästi rekisteröityä ajoneuvoa. Väliaikaisena käyttönä pidetään sitä, että ajoneuvo viedään takaisin rekisteröintivaltioon kunkin työtehtävän päätyttyä. Ajoneuvoa voi kuitenkin käyttää Suomessa yhtäjaksoisesti enintään kolme vuorokautta. Ajoneuvon käyttöä asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin ei pidetä työtehtävien hoitamisena. Lain 57 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvon verottomasta käytöstä tulee antaa Verohallinnolle ilmoitus ennen ajoneuvon Suomessa tapahtuvan verottoman käytön alkamista. Saman pykälän 3 momentin mukaan Verohallinnon vahvistama ilmoitus on pidettävä mukana ajoneuvoa käytettäessä ja se on esitettävä valvontaviranomaiselle tämän pyynnöstä. 

Koska sopimuksen 7 artikla edellyttää, että norjalaisilla taksiautoilijoilla on täysi verovapaus, eikä autossa sopimuksen 6 artiklan mukaan pidettäviin asiakirjoihin kuulu autoverolaissa mainittua Verohallinnon vahvistamaa ilmoitusta, on artikla sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluva määräys. 

Sopimuksen 8 artikla kuuluu lainsäädännön alaan, sillä se sisältää määräyksen siitä, että taksiyritysten ja taksinkuljettajien on toisen osapuolen alueella kuljetuksia suorittaessaan noudatettava sillä alueella sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä. 

Sopimuksen 9 artikla sisältää määräykset seuraamuksista ilmoittamisesta ja velvoittaa toimivaltaisia viranomaisia välittämään yksilöä koskevia tietoja toisen sopimusvaltion viranomaiselle. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Henkilötietojen käsittelystä säädetään EU:n tietosuoja-asetuksessa ja tietosuojalaissa (1050/2018). Sopimuksen määräykset yksilöä koskevien tietojen toimittamisesta kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Artikla velvoittaa viranomaista ilmoittamaan toisen sopimusvaltion taksiyrityksen sopimusrikkomukset toimivaltaiselle viranomaiselle Norjaan. Kansallisessa lainsäädännössä taksiliikenteen valvontaa koskevista rikos- ja sakkorekisteritiedoista säädetään rikosrekisterilaissa (4 a §:n 2 kohta) ja liikennepalvelulaissa (197 §). Artiklaa täydentää tieliikennelain uusi 185 a §, jossa säädetään poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa liikenneasioiden rekisteriin tieto kansainvälisessä taksiliikenteessä tapahtuneista rikkomuksista tai rikoksista, joiden seuraamuksista on säädetty Suomen ja Norjan välisen sopimuksen sekä Suomen ja Ruotsin välisen sopimuksen voimaansaattamis- tai soveltamislaeissa. 

Sopimuksen 9 artikla ei suoraan velvoita tarkistamaan kansalliseen lainsäädäntöön sisältyviä seuraamuksia niin, että sopimusrikkomuksista voitaisiin asettaa sanktioita toiseen sopimusvaltioon kuuluvalle taksiyritykselle. Liikennepalvelulain luvatonta ammattimaisen liikenteen harjoittamista (262 §) koskeva säännös ei kuitenkaan selkeästi sääntele sellaista tilannetta, jossa kyse on muussa maassa tarjottavasta taksipalvelusta tai sieltä alkavasta taksiliikenteestä. Siksi rangaistussäännöksiä on syytä täydentää sopimuksen tavoitteiden ja valvonnan toteutumiseksi. Tältä osin 9 artiklassa epäsuorasti puututaan yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin, mikä vaatii myös siltä osin eduskunnan suostumusta. Ehdotetun lain kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan koskevasta Norjan kanssa tehdystä sopimuksesta 5 §:n seuraukset sopimusrikkomuksista ovat verrannolliset niihin liikennepalvelulain 262 §:ssä mainittuihin sanktioihin, joita Suomessa sovelletaan suomalaiseen yrittäjään tämän syyllistyttyä luvattomaan ammattimaisen liikenteen harjoittamiseen. 

Sopimuksen 9 artiklan velvoitetta täydentää myös lakiehdotuksen 6 §, joka sisältää valvontaviranomaisen mahdollisuuden keskeyttää kuljetus, jos kuljettajalla ei ole sopimuksessa mainittuja asiakirjoja.  

Sopimuksen 11 artikla sisältää määräyksen sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvien kysymysten käsittelyä varten perustettavasta sekakomiteasta, joka koostuu osapuolten toimivaltaisten viranomaisten edustajista. Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, sekakomiteassa tapahtuva mahdollinen riidanratkaisu voisi vaikuttaa lainsäädännön soveltamiseen. Määräys kuuluu näin ollen lainsäädännön alaan ja vaatii eduskunnan hyväksyntää.  

Muut sopimusmääräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan.  

13.2  Käsittelyjärjestys

Perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvataan jokaiselle oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Perustuslakivaliokunta on tulkintakäytännössään pitänyt elinkeinovapautta pääsääntönä, josta poikkeaminen kuitenkin on tietyin edellytyksin mahdollista. Sen lisäksi, että rajoittamisen perusteeksi on oltava riittävän painavia syitä, rajoitusten tulee myös ilmetä laista riittävän täsmällisinä ja tarkkarajaisina ja rajoitusten olennaisen sisällön ilmaisevina. (Kts. esim. PeVL 31/2006 vp.)  

Taksiliikenteessä on jo lähtökohtaisesti kyse luvanvaraisesta toiminnasta, josta on säädetty liikennepalvelulaissa. Myös kansainvälinen taksiliikenne edellyttää taksiliikenteen harjoittamiseen oikeuttavaa lupaa (sopimuksen 2 artiklan b kohta). Taksisääntelyä käsitelleiden liikennepalvelulain muutosten esitöiden yhteydessä on arvioitu kansallisen taksisääntelyn perustuslainmukaisuutta elinkeinonvapauden näkökulmasta (HE 161/2016 vp, HE 176/2020 vp.) Koska kansainvälisen taksiliikenteen harjoittamisessa on kyse perustuslaissa turvatun perusoikeuden, elinkeinovapauden käyttämisestä, liikenteen harjoittamista rajoittavia sopimuksen 3 ja 4 artikloita on siten arvioitava perustuslain 18 §:n 1 momentin kannalta. Myös esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen 2–6 §:iä tulee arvioida perustuslain 18 §:n 1 momentin kannalta. 

Sopimuksen 3 artikla sisältää määräykset sallitusta taksiliikenteestä. Sen a kohdan mukaan taksiyritys saa ottaa matkustajia kotivaltiosta ja kuljettaa heidät toisen osapuolen alueelle. Tämä kohta ei sisältäisi rajoitusta elinkeinon harjoittamiseen. Artiklan b kohdan mukaan sallittua on myös ottaa matkustajia toisen osapuolen alueelta ja kuljettaa heidät takaisin kotivaltioon, jos kuljetus on tilattu ennakkoon. Tämä kohta rajoittaisi toisen osapuolen alueelta kotivaltioon tehtävät kuljetukset sellaisiin kuljetuksiin, jotka on tilattu ennakkoon. 3 artiklan c kohdan mukaan osapuolen alueelle sijoittunut taksiyritys saa harjoittaa taksiliikennettä toisen osapuolen alueen kautta kolmanteen maahan, jos matkalla ei oteta kyytiin uusia matkustajia. Sopimuksen 4 artikla puolestaan sisältää määräykset kielletystä liikenteestä. Sen mukaan osapuolen alueelle sijoittunut taksiyritys ei saa harjoittaa taksiliikennettä toisen osapuolen alueella kahden tai useamman paikan välillä (kabotaasi), eikä toisen osapuolen alueelta kolmanteen maahan tai päinvastoin. Sopimuksessa tarkoitettu liikenne on siis rajattu valtioiden rajat ylittäviin kuljetuksiin, eikä tarkoitus ole sallia norjalaisen taksiyrityksen harjoittaa mitä tahansa taksiliikennettä Suomessa tai päinvastoin.  

Perustuslakivaliokunnan elinkeinovapauden rajoitukset voivat olla hyväksyttäviä, jos ne palvelevat yleisen turvallisuuden, kuluttajansuojan tai muun vastaavan yleisen edun toteutumista (kts. esim. PeVL 13/2014). Perustuslakivaliokunta on edelleen todennut, että taksitoimintaan kohdistuu osana Suomen julkisen liikenteen järjestelmää korostuneita liikenne- ja asiakasturvallisuuteen liittyviä vaatimuksia. Lisäksi valiokunta on taksitoiminnan luvanvaraisuuteen liittyen todennut, että sen ensisijaisena tarkoituksena on taata asiakkaiden turvallisuus ja mahdollistaa tämän turvaava tehokas viranomaisvalvonta. (PeVL 31/2006 vp.) 3 ja 4 artiklan määräykset turvaavat näiden vaatimusten toteutumista myös kansainvälisessä taksiliikenteessä. Esimerkiksi ennakkotilauksen vaatimuksella voidaan parantaa muun muassa kuljetusten jäljitettävyyttä ja turvallisuutta. Kabotaasin kieltäminen turvaa paikallisen liikenteen järjestämisen edellytyksiä ja ehkäisee harmaata taloutta, mikä on yleisen edun kannalta merkityksellistä. Artiklojen määräykset mahdollistaisivat myös tehokkaan viranomaisvalvonnan.  

Edellä todetusti säädettävien elinkeinovapauden rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia, minkä lisäksi rajoittamisen laajuuden ja edellytysten tulee ilmetä laista. 3 ja 4 artikloihin sisältyvät rajoitukset elinkeinovapauteen koskisivat täsmällisesti ja tarkkarajaisesti ainoastaan Suomen ja Norjan välistä kansainvälistä taksiliikennettä. Rajoituksista säädettäisiin lain tasoisesti. Perustuslakivaliokunta on esimerkiksi ampumaratoihin liittyviin järjestyssääntöihin liittyen katsonut säännöt perustelluiksi järjestyssäännön soveltamisen rajoittuessa ampumaradalle ja koskiessa siellä tapahtuvaa toimintaa (PeVL 13/2014).  

Lakiehdotuksen 2 §:ssä säädetään, että suomalaisen taksiyrityksen on noudatettava liikennepalvelulain (320/2017) mukaisia velvoitteita kotimaan liikenteessä. Yrityksen tulee noudattaa kuluttajahintoja koskevia säännöksiä ja niiden perusteella annettuja määräyksiä. Lisäksi taksimatkoista on kerättävä tiedot lain 15 a §:n mukaisesti. Taksiliikennettä harjoitettaessa on valittava asiakkaalle edullisin ja tarkoituksenmukaisin reitti tai vaihtoehtoisesti ajettava asiakkaan toivomaa reittiä. Nämä velvoitteet vastaavat kansallisessa liikenteessä jo voimassa olevia sääntöjä, ja ne ovat riittävän tarkkarajaisia, täsmällisiä sekä säädetty laintasoisesti. 

Lakiehdotuksen 3 §:ssä säädetään taksiliikenteen harjoittamiseen oikeuttavan luvan peruuttamisesta, lupa-asiakirjan haltuunotosta, varoituksesta, huomautuksesta ja puutteen tai laiminlyönnin korjaamismahdollisuudesta samoin periaattein kuin laissa kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta. Perustuslakivaliokunta on elinkeinotoiminnan sääntelyn yhteydessä vakiintuneesti pitänyt luvan peruuttamista yksilön oikeusasemaan puuttuvana viranomaistoimena vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin haetun luvan epäämistä. Sen vuoksi valiokunta on katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömäksi sitoa luvan peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (ks. esim. PeVL 48/2005 vp , s. 2/I, PeVL 31/2006 vp s. 2 ja PeVL 8/2006 vp ). Taksiliikenteen harjoittamiseen oikeuttava lupa voitaisiinkin ehdotetun pykälän 1 tai 2 momentin nojalla peruuttaa vain, jos liikennettä on harjoitettu olennaisesti sopimuksen 3 ja 4 artiklan vastaisesti tai 2 §:n säännöksiä on olennaisesti laiminlyöty tai rikottu, mikä vastaisi perustuslakivaliokunnan näkemystä. 3 §:n 4 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston on peruuttamisen sijasta annettava taksiyritykselle huomautus tai varoitus, jos luvan peruuttaminen olisi kohtuutonta ja ilmenneet puutteet, rikkomukset tai laiminlyönnit voidaan korjata. Pykälän 5 momentin mukaan, jos luvan peruuttamisen tai varoituksen antamisen peruste on sellainen, että se voidaan korjata, Liikenne- ja viestintäviraston on ennen luvan peruuttamista tai varoituksen antamista annettava taksiyritykselle mahdollisuus korjata puute tai laiminlyönti asettamassaan määräajassa.  

Lakiehdotuksen 4 §:ssä säädettäisiin kuljettajalle määrättävästä liikennevirhemaksusta, jos hän tallahaan tai huolimattomuudesta rikkoo, mitä ajoneuvoa kuljetettaessa vaadittavien asiakirjojen mukana pitämisestä säädetään sopimuksen 5 artiklassa. Pykälä vastaisi liikennepalvelulain 268 §:n säännöksiä moottorikäyttöisen ajoneuvojen asiakirjoja koskevista rikkomuksista ja olisi siten yhtä tarkkarajainen ja täsmällinen. 

Lakiehdotuksen 5 §:ssä säädettäisiin Suomen ja Norjan välisen taksiliikenteen harjoittamisesta määrättävistä rangaistuksista. Ehdotetun 5 §:n seuraukset sopimusrikkomuksista ovat verrannolliset niihin liikennepalvelulain 262 §:ssä mainittuihin sanktioihin, joita Suomessa sovelletaan suomalaiseen yrittäjään tämän syyllistyttyä luvattomaan ammattimaisen liikenteen harjoittamiseen. Se olisi siten sanamuodoltaan yhtä tarkkarajainen, täsmällinen ja oikeasuhtainen kuin liikennepalvelulain säännös. 

Lakiehdotuksen 6 §:ssä säädettäisiin viranomaisen oikeudesta keskeyttää kuljetus, mikäli kuljettaja ei esittämään sopimuksen 6 artiklassa mainittuja asiakirjoja. Säännös kuljetuksen keskeyttämisestä sanamuodoiltaan pääosin liikennepalvelulain 200 §:n säännöstä, jonka mukaan poliisi-, tulli- ja rajavartiomiehellä on oikeus tarkastaa liikennepalvelulaissa kuljetuksen suorittamiseksi edellytetyt asiakirjat. 200 §:n mukaan Poliisi-, tulli- ja rajavartiomies voi keskeyttää kuljetuksen, jos edellä tarkoitetut asiakirjat tai tiedot eivät ole saatavissa, jollei ole erityistä syytä sallia kuljetuksen jatkamista. Se olisi siten riittävän tarkkarajainen, täsmällinen ja oikeasuhtainen säädös. 

Täsmällisyys-, tarkkarajaisuus- ja oikeasuhtaisuusperusteiden ohella lakiehdotuksen 2–6 §:t varmistavat myös perustuslakivaliokunnan lausunnossaan merkityksellisinä kuvaamia taksitoimintaan liittyvien liikenne- ja asiakasturvallisuutta koskevien vaatimusten toteutumista ja tehokasta viranomaisvalvontaa sekä yleisen turvallisuuden, kuluttajansuojan tai muun vastaavan edun toteutumista. (PeVL 31/2006 vp, PeVL 13/2014,) Kokonaisuudessaan sopimusmääräysten ja voimaansaattamislakiin ehdotettujen säännösten on tarkoitus muodostaa kokonaisuus, joka olisi yhdenmukainen kansallisen takseja koskevan sääntelyn kanssa sekä mahdollistaisi kansainvälisten taksiliikenteen harjoittamisen. Perusoikeuteen sopimuksen myötä tehtävät rajoitukset eivät olennaisesti eroa niistä rajauksista, joita kansallinen sääntely on jo nykyisin taksitoiminnalle asettanut. Ne vastaavat myös sitä, mitä kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta annetussa laissa on säädetty. 

Koska sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Ehdotukset kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain 4 §:n ja 6 §:n kumoamisesta, tieliikennelain muuttamisesta sekä sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta eivät sisällä sellaisia säännöksiä, jotka vaatisivat perustuslain 73 §:n mukaista lainsäätämisjärjestystä. Lait voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.