2.1.1.1  Työturvallisuuslaki

Työturvallisuuslaki on lähes kaikkeen työhön sovellettava yleislaki. Sen tavoitteena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja. 

Työturvallisuuslain 8 §:ssä säädetään työnantajan yleisestä huolehtimisvelvoitteesta ja 10 §:ssä säädetään työn vaarojen selvittämisestä ja arvioinnista. Työnantajalla on velvollisuus tarpeellisilla toimenpiteillä huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työajoista, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, jos niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle.  

Työturvallisuuslain 11 §:ssä säädetään erityistä vaaraa aiheuttavasta työstä. Pykälän 2 momentin mukaan, jos työstä tai työolosuhteista saattaa aiheutua erityistä vaaraa raskaana olevalle, äskettäin synnyttäneelle tai imettävälle työntekijälle, työnantajan on ryhdyttävä tarvittaviin torjuntatoimenpiteisiin. Mikäli erityistä vaaraa ei voida poistaa, työnantajan on pyrittävä siirtämään työntekijä tälle sopiviin työtehtäviin ajaksi, jolloin työstä tai työolosuhteista saattaa aiheutua erityistä vaaraa. Momentissa tarkoitettuja työntekijöitä suojelemalla suojellaan samalla myös sikiötä ja syntynyttä lasta. Pykälän 3 momentin valtuussäännöksen nojalla on annettu raskaussuojeluasetus, jossa annetaan tarkempia säännöksiä raskaana olevalle, äskettäin synnyttäneelle tai imettävälle työntekijälle työssä vaaraa aiheuttavista tekijöistä ja niiden tunnistamisesta, altistuksen luonteesta, vaarojen selvittämisestä ja arvioinnista, tiedottamisesta, ilmoittamisesta sekä torjuntatoimenpiteistä. Työturvallisuuslain 5 luku sisältää aihepiireittäin jaoteltua sääntelyä työpaikalla esiintyvistä haitta- ja vaaratekijöistä sekä niitä koskevista torjuntatoimenpiteistä. 

2.1.1.2  Valtioneuvoston asetus raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden ja imettävien työntekijöiden suojelemisesta työssä vaaraa aiheuttavilta tekijöiltä

Työturvallisuuslain nojalla annettu 5.4.2024 voimaan tullut raskaussuojeluasetus korvasi samalla kumottavaksi tulleen lisääntymisterveysasetuksen. Lisääntymisterveysasetuksesta poiketen raskaussuojeluasetus koskee spesifisti raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden ja imettävien työntekijöiden suojelua. Raskaussuojeluasetuksella täsmennettiin ja selkeytettiin kansallista sääntelyä, ja se on aiempaa selkeämmin raskaussuojeludirektiivin työturvallisuutta ja terveyttä koskevien säännösten täytäntöönpanosäädös.  

Raskaussuojeluasetuksen 2 §:ssä säädetään vaaraa aiheuttavista tekijöistä, jotka ainakin on otettava huomioon asetuksen 1 §:ssä tarkoitetussa riskin arvioinnissa. Vaaraa aiheuttavia tekijöitä koskeva 2 § jakautuu viiteen kohtaan sen mukaan, millaisesta vaaraa aiheuttavasta tekijästä on kyse: 1 kohdassa tarkoitetut kemialliset aineet ja seokset, muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut kemialliset tekijät, biologiset tekijät ja niiden vaatimat hoitotoimenpiteet, fysikaaliset ja fyysiset tekijät sekä työolosuhteet. Raskaussuojeludirektiiviä vastaavasti pykälän luettelo ei ole tyhjentävä. Raskaussuojeludirektiivin liitteenä I on ei-tyhjentävä luettelo vaaraa aiheuttavista tekijöistä, menetelmistä ja työolosuhteista, joihin direktiivin 4 artiklassa viitataan. Kansallisen raskaussuojeluasetuksen 2 § pohjautuu näissä säädettyyn, joskin sitä on täydennetty ja täsmennetty joiltain osin.  

Lisäksi useasta raskaussuojeluasetuksen 2 §:ssä tarkoitetusta tekijästä, kuten esimerkiksi kemiallisista tekijöistä, syöpävaarallisista tekijöistä, biologisista tekijöistä sekä tärinästä ja melusta, on olemassa myös erityislainsäädäntöä. Erityisesti raskaana olevia koskevaa erityissääntelyä on esimerkiksi ionisoivaa säteilyä koskien säteilylaissa (859/2018) ja valtioneuvoston asetuksessa ionisoivasta säteilystä (1034/2018). 

Raskaussuojeluasetuksen 3 §:n mukaan työnantajan on tiedotettava työntekijöille erityistä vaaraa aiheuttavista tekijöistä, riskin arvioinnin tuloksista sekä sen johdosta toteutettavista yleisistä toimenpiteistä. Pykälän 2 momentin mukaan työssä, jossa käytetään tai esiintyy raskaussuojeluasetuksessa tarkoitetuille työntekijöille erityistä vaaraa aiheuttavia tekijöitä, työnantajan on muistutettava työntekijöitä, että raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden ja imettävien työntekijöiden on tärkeää ilmoittaa tilastaan työnantajalle. Riittävän varhainen ilmoittaminen työnantajalle on tärkeää, sillä työnantajan raskaussuojeluasetuksen mukaisten yksilöllisten suojeluvelvoitteiden aktivoituminen on sidottu siihen, että työnantaja saa tiedon, että työntekijä on raskaana, hän on synnyttänyt äskettäin tai imettää. Pykälä perustuu raskaussuojeludirektiivin 2 ja 4 artiklaan. 

Raskaussuojeluasetuksen 4 §:ssä säädetään yksilöllisistä toimenpiteistä, joihin työnantajan tulee ryhtyä yksittäisen työntekijän kohdalla riskin poistamiseksi sekä tilanteista, joissa altistuminen kielletään kokonaan. Tältä osin pykälä vasta raskaussuojeluasetuksen 5 ja 6 artiklaa. Pykälän mukaan työnantajan on saatuaan tietää, että työntekijä on raskaana, äskettäin synnyttänyt tai imettävä, ryhdyttävä riskin arvioinnin perusteella tarpeellisiin toimenpiteisiin kyseisen työntekijän erityiselle vaaralle altistumisen ehkäisemiseksi ja estämiseksi. Työnantajan on rajoitettava työntekijän altistuminen erityistä vaaraa aiheuttavalle tekijälle niin vähäiseksi, että se ei aiheuta riskiä työntekijän turvallisuudelle, terveydelle, raskaudelle tai imetykselle. Toimenpiteistä säädetään pykälässä siinä järjestyksessä, joissa työnantajan tulee niihin ryhtyä. Ensisijaisesti työnantajan on rajoitettava työntekijän altistuminen erityistä vaaraa aiheuttavalle tekijälle työolosuhteita tai työaikoja väliaikaisesti muuttamalla. Mikäli riskin poistaminen altistumista vähentämällä ei ole teknisesti mahdollista tai se ei ole kohtuudella toteutettavissa, työnantajan on pyrittävä siirtämään työntekijä muihin tälle sopiviin tehtäviin ottaen huomioon työntekijän ammattitaito ja kokemus.  

Raskaussuojeluasetuksen 4 §:n 4 momentin mukaan työnantajan on pyrittävä järjestämään raskaana olevalle tai äskettäin synnyttäneelle työntekijälle mahdollisuus siirtyä päivätyöhön, mikäli asiassa esitetyn työpaikan työterveyshuoltoa toteuttavan lääkärin tai muun työntekijän työolosuhteet tuntevan lääkärin lääkärinlausunnon mukaan yötyötä ei tule tehdä työntekijän turvallisuuden tai terveyden taikka raskauden suojelemiseksi. Päivätyöhön siirtyminen voi käytännössä tarkoittaa samalla myös työntekijän väliaikaista siirtymistä muihin työtehtäviin, jotka ovat hänen ammattitaitonsa ja kokemuksensa huomioon ottaen sopivia. Tältä osin pykälä perustuu raskaussuojeluasetuksen 7 artiklaan. 

Raskaussuojeluasetuksen 4 §:n 5 momentissa säädetään sellaisista raskaana olevalle tai imettävälle erityisen vaarallisista tekijöistä, jotka aiheuttavat aina riskin. Näiden tekijöiden osalta riskin merkittävyyttä ei tosiasiallisesti tarvitse erikseen arvioida, sillä näille tekijöille altistumiseen liittyy aina riski, eikä aiheutuvaa vaaraa voida riittävästi vähentää riskinhallintatoimenpiteillä. Raskaana oleva tai imettävä työntekijä ei saa altistua ollenkaan lyijylle tai sen yhdisteille niin, että niitä voi päätyä työntekijän kehoon. Raskaana olevalla työntekijällä ei myöskään saa teettää työtä, joka edellyttää vedenalaista laitesukellusta, savu- tai kemikaalisukellusta taikka työtä, johon liittyy altistuminen korkealle ylipaineelle (esimerkiksi ylipainekammiossa). Sääntely perustuu raskaussuojeludirektiivin 6 artiklaan, jossa säädetään tapauksista, joissa altistuminen kielletään, ja direktiivin liitteeseen II, jossa on ei-tyhjentävä luettelo tekijöistä ja työolosuhteista, joihin kyseisessä artiklassa viitataan. 

Mikäli raskaana olevan, äskettäin synnyttäneen tai imettävän työntekijän työssä olevaa riskiä ei ole mahdollista poistaa 4 §:ssä tarkoitetuilla toimenpiteillä, on työnantajan raskaussuojeludirektiivin 5 ja 11 artiklan mukaan viimesijaisena keinona myönnettävä työntekijälle vapaata, jonka on oltava palkallista tai muuten riittävästi korvattua.  

2.1.1.3  Työsopimuslaki

Työsopimuslain 2 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan, jos raskaana olevan työntekijän työtehtävät tai työolot vaarantavat hänen tai sikiön terveyden eikä työssä tai työoloissa olevaa vaaratekijää voida poistaa, työntekijä on pyrittävä raskauden ajaksi siirtämään muihin, hänen työkykynsä ja ammattitaitonsa huomioon ottaen sopiviin tehtäviin.  

Työsopimuslain 4 luvussa säädetään perhevapaista. Luvun 1 §:n mukaan työntekijällä on oikeus raskauden tai synnytyksen vuoksi taikka lapsen hoitamista varten saada vapaaksi työstä sairausvakuutuslaissa tarkoitetut raskausrahapäivät (raskausvapaa), erityisraskausrahapäivät (erityisraskausvapaa) ja vanhempainrahapäivät (vanhempainvapaa). Luvun 2 §:n mukaan työntekijä saa työnantajan suostumuksella tehdä 14 viikon aikana raskausvapaan alkamisesta lukien vain työtä, joka ei vaaranna hänen eikä sikiön tai syntyneen lapsen turvallisuutta. Työnantajalla tai työntekijällä on oikeus milloin tahansa keskeyttää tänä aikana tehtävä työ. Työtä ei kuitenkaan saa tehdä kahden viikon aikana ennen laskettua synnytysaikaa eikä kahden viikon aikana synnytyksen jälkeen. 

Työsopimuslakia vastaavat säännökset työturvallisuudesta ja perhevapaista sisältyvät merityösopimuslakiin (756/2011).  

Työnantajalla ei ole työsopimuslain mukaan palkanmaksuvelvollisuutta perhevapaiden ajalta. Useimmissa työehtosopimuksissa on sovittu palkan maksusta raskausvapaan ajalta ja osalta vanhempainvapaata. Erityisraskausvapaan palkallisuudesta on harvoin sovittu. 

2.1.1.4  Työterveyshuoltolaki

Työterveyshuoltolain 1 luvun 4 §:n mukaan työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työterveyshuolto työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työntekijöiden turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi ja edistämiseksi. Lain 3 luvun 12 §:ssä säädetään tarkemmin työterveyshuollon sisällöstä. Työterveyshuoltoon kuuluu muun muassa työperäisten terveysvaarojen ja -haittojen, työntekijöiden terveydentilan sekä työ- ja toimintakyvyn selvittäminen, arviointi ja seuranta mukaan lukien työstä ja työympäristöstä aiheutuva erityinen sairastumisen vaara sekä edellä mainituista seikoista johtuvat terveystarkastukset ottaen huomioon työntekijän yksilölliset ominaisuudet. Työterveyshuollolle kuuluu myös toimenpide-ehdotusten tekeminen työn terveellisyyden ja turvallisuuden parantamiseksi sekä tarvittaessa työn sopeuttamiseksi. Myös tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus työn terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä työntekijöiden terveyttä koskevissa asioissa ovat työterveyshuollon tehtäviä.  

Työterveyshuoltolain nojalla on annettu valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön perusteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta (708/2013) sekä valtioneuvoston asetus terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä (1485/2001). 

2.1.1.5  Erityisraskausrahaa koskevat sairausvakuutuslain säännökset

Erityisraskausrahan Etuuden nimi oli 31.7.2022 saakka erityisäitiysraha. tarkoituksena on korvata ansionmenetystä silloin, kun raskaana oleva henkilö joutuu jäämään ansiotyöstään pois oman tai sikiön terveyden suojelemisen vuoksi. Erityisraskausrahan saamisen edellytyksistä säädetään sairausvakuutuslaissa ja sairausvakuutuslain täytäntöönpanosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1335/2004). Erityisraskausrahasäännöksillä osaltaan täytäntöön pannaan raskaussuojeludirektiivin säännöstä raskaana olevan korvauksellisesta vapaasta. Erityisraskausraha, raskausraha ja vanhempainraha ovat sairausvakuutuslaissa tarkoitettuja vanhempainpäivärahoja. Erityisraskausrahan, kuten muidenkin sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien, yleisenä edellytyksenä on, että hakija on sairausvakuutuslain mukaisesti Suomessa vakuutettu eli kuuluu lain soveltamisen piiriin.  

Sairausvakuutuslain 9 luvun 3 §:n mukaan raskaana olevalla vakuutetulla, joka on ansiotyössä, on oikeus erityisraskausrahaan, jos hänen työtehtäviinsä tai työoloihinsa liittyvä kemiallinen aine, säteily tai tarttuva tauti taikka muu vastaava seikka vaarantaa hänen tai sikiön terveyden. Säännöksen mukaan siitä, milloin vakuutetun työtehtävien tai työpaikan olosuhteiden voidaan arvioida vaarantavan vakuutetun tai sikiön terveyden, sekä siitä, mitä selvityksiä vakuutetun on esitettävä haettaessa erityisraskausrahaa, säädetään valtioneuvoston asetuksella.  

Erityisraskausrahan maksamisen edellytyksenä on, että vakuutettu on työkykyinen. Toisin sanoen, mikäli raskaana oleva henkilö on todettu työkyvyttömäksi, ei hänellä ole oikeutta erityisraskausrahaan. Lisäksi edellytyksenä on, että hänelle ei voida järjestää muuta työtä työsopimuslain 2 luvun 3 §:n 2 momentin tai merityösopimuslain 2 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisesti ja vakuutettu joutuu tämän vuoksi olemaan poissa työstä. Edellytyksenä on myös, että vakuutettu ei ole muussakaan ansiotyössä eikä omassa työssä lukuun ottamatta omassa kotitaloudessa suoritettavaa työtä.  

Erityisraskausrahaan on siten oikeus vain silloin, kun työhön tai työoloihin liittyvää vaaraa aiheuttavaa tekijää ei voida poistaa tai työntekijää ei voida siirtää muihin sopiviin tehtäviin. Toisin sanoen työnantajan työsuojeluun liittyvät velvoitteet ovat aina ensisijaisia erityisraskausrahaan ja -vapaaseen nähden.  

Sairausvakuutuslain 9 luvun 4 §:n mukaan erityisraskausrahaa maksetaan ajalta, jonka vakuutettu on työtehtäviinsä tai työoloihinsa liittyvän vaaratekijän vuoksi estynyt tekemästä työtään, kuitenkin enintään siihen saakka, kun oikeus raskausrahaan alkaa Sairausvakuutuslain 9 luvun 2 §: Raskausrahakausi alkaa vakuutetun hakemuksen perusteella aikaisintaan 30 arkipäivää ja viimeistään 14 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Raskausrahakausi alkaa kuitenkin aina viimeistään raskauden päättymistä seuraavasta arkipäivästä. . Jos raskaus keskeytyy ennen raskausrahakauden alkamista, erityisraskausrahaa suoritetaan raskauden keskeytymiseen saakka.  

Erityisraskausraha määräytyy samoin kuin muutkin sairausvakuutuslain mukaiset päivärahaetuudet. Niiden määräytymisestä säädetään sairausvakuutuslain 11 luvussa. Erityisraskausraha määräytyy vakuutetun vuositulon eli etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta edeltävien 12 kalenterikuukauden tulojen perusteella. Sairausvakuutuslaissa tarkemmin säädetyissä tilanteissa voidaan päivärahan perusteena poikkeuksellisesti huomioida etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta edeltävien kolmen kalenterikuukauden tulot vuosituloksi muutettuna. Vuositulossa huomioidaan vakuutetun palkkatulot, etuustulot ja ansionmenetyskorvaukset sekä vahvistettu YEL- tai MYEL-työtulo. Vanhempainpäiväraha voi määräytyä myös edellisen vanhempainpäivärahan perusteena olleen vuositulon mukaisesti, jos lapsi, jonka perusteella edellisen kerran on maksettu vanhempainpäivärahaa, ei ole täyttänyt kolmea vuotta ennen laskettua synnytysaikaa. Jos vakuutetulla ei ole vuositulossa huomioitavia tuloja tai ne ovat pienet, maksetaan päiväraha aina vähintään vähimmäismääräisen suuruisena (31,99 euroa/arkipäivä vuonna 2025). 

Kaikki saman lapsen perusteella myönnettävät vanhempainpäivärahat määräytyvät saman vuositulon eli sen vuositulon perusteella, jonka perusteella ensimmäinen myönnetty vanhempainpäiväraha on määräytynyt. Toisin sanoen, jos vakuutettu on saanut erityisraskausrahaa, määräytyvät raskausraha ja vanhempainraha saman vuositulon perusteella kuin erityisraskausraha.  

2.1.1.6  Valtioneuvoston asetus sairausvakuutuslain täytäntöönpanosta

Sairausvakuutuslain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan vakuutetun työtehtäviin tai työoloihin liittyvän kemiallisen aineen voidaan arvioida vaarantavan sairausvakuutuslain 9 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vakuutetun tai sikiön terveyden, jos kemiallinen aine on:  

1) anestesiakaasu; 

2) lyijy tai lyijy-yhdiste; 

3) elohopea tai elohopeayhdiste; 

4) solunsalpaaja; 

5) hiilimonoksidi eli häkä; 

6) vakuutetun tai sikiön terveydelle vaaralliseksi arvioitu torjunta-aine; 

7) vakuutetun tai sikiön terveydelle vaaralliseksi arvioitu orgaaninen liuotinaine; 

8) lisääntymiselle vaaralliseksi, syöpää aiheuttavaksi tai perimää vaurioittavaksi luokiteltu aine, jonka pakkaus tulee työturvallisuuslain (738/2002) tai kemikaalilain (599/2013) nojalla annettujen määräysten mukaan merkitä varoituslausekkeella H340, H341, H350, H350i, H351, H360, H360D, H360FD, H360Fd, H360Df, H361, H361d tai H361df; 

9) työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1267/2019) mainittu syöpäsairauden vaaraa aiheuttava aine;  

10) ympäristön tupakansavu. 

Lisäksi asetuksen mukaan mitä 1 momentissa säädetään kemiallisesta aineesta, koskee lisäksi: 

1) ionisoivaa säteilyä mukaan lukien radionuklidit; 

2) toksoplasmoosia, listerioosia, vihurirokkoa, herpestä, vesirokkoa, parvorokkoa, hepatiitti B:tä ja C:tä, sytomegalotulehdusta ja HIV-infektiota sekä muita näihin verrattavia tarttuvia tauteja. 

Asetuksessa on siten määritelty tyhjentävästi, mille kemialliselle aineelle tai säteilylle altistuminen voi oikeuttaa erityisraskausrahaan. Tarttuvien tautien osalta luettelo ei ole tyhjentävä ja esimerkiksi koronapandemian aikana katsottiin, että koronavirustauti on säännöksessä mainittuihin tauteihin verrattava tauti.  

Asetuksen mukaan muun vastaavan, vakuutetun työtehtäviin tai työoloihin liittyvän seikan voidaan arvioida vaarantavan vakuutetun tai sikiön terveyden, jos kyse on maanalaisesta kaivostyöstä, paineistetuissa tiloissa työskentelystä tai vedenalaisesta sukeltamisesta. Sairausvakuutuslaissa mainittu muu vastaava seikka on siten asetuksessa tyhjentävästi määritelty koskemaan vain edellä mainittuja työskentelyolosuhteita.  

Asetuksen mukaan erityisraskausrahahakemukseen on liitettävä työpaikan työterveyshuoltoa toteuttavan lääkärin taikka muun vakuutetun työolosuhteet tuntevan lääkärin lausunto vakuutetun tai sikiön terveydelle aiheutuvasta sairausvakuutuslain 9 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta vaarasta sekä työnantajan selvitys siitä, että työntekijä on poissa työstä ja ettei työntekijää ole voitu siirtää muihin tehtäviin työsopimuslaissa säädetyllä tavalla. Omaa työtään tekevältä edellytetään vastaava selvitys soveltuvin osin. 

2.1.1.7  Raskaussuojeludirektiivin mukainen oikeus vanhempainpäivärahaan

Sairausvakuutuslain 9 luvun 9 §:ssä on turvattu päivärahaoikeus raskaussuojeludirektiivin edellyttämän vähintään 14 viikon pituisen yhtämittaisen äitiysvapaan ajalta. Huolimatta siitä, mitä muualla 9 luvussa säädetään, raskaana olevalla ja synnyttäneellä vanhemmalla, jonka raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää, on aina oikeus saada raskaus- ja vanhempainrahaa yhtäjaksoisesti vähintään 105 arkipäivän ajalta. Vanhempainrahan saamisen edellytyksenä ei tänä aikana siten ole esimerkiksi lapsen huoltajuus tai lapsen hoitaminen. Ansiotyössäoloajalta oikeutta ei kuitenkaan ole, sillä direktiivin tarkoitus on turvata nimenomaan oikeutta olla äitiysvapaalla työstään. Mainittu 105 arkipäivää on hieman pitempi ajanjakso kuin direktiivin edellyttämä vähimmäisaika 14 viikkoa ja vastaa ajalla ennen 1.8.2022 voimassa ollutta äitiysrahakautta koskevaa sääntelyä. 

2.2.1.1  Elinluovutus- ja elinsiirtotoiminta

Elinsiirto on vaativa toimenpide, jossa potilaan kehoon siirretään kokonainen tai osittainen elin. Elinsiirto voidaan tehdä, kun oma elin on lakannut toimimasta (munuaissiirto) tai jos potilaan henki on uhattuna elimen toiminnan heikkenemisen vuoksi. Elinsiirroissa käytettäviä elimiä voidaan saada sekä kuolleilta että eläviltä luovuttajilta. Suomessa eläviltä tapahtuvat uusiutumatonta elintä koskevat luovutukset rajoittuvat toiseen munuaiseen. Elävältä luovuttajalta tehtävä munuaissiirto sisältää monia etuja potilaalle. Lisäämällä elävien munuaisluovuttajien määrää voidaan merkittävästi parantaa munuaissiirtoa odottavien potilaiden hoidon oikea-aikaista toteutumista sekä kustannusvaikuttavuutta. Munuaissiirto on sairaanhoidon tarjoamista hoidoista kustannustehokkain hoito . Elinluovutus- ja elinsiirtotoiminnan kansallinen toimintasuunnitelma 2023-2033 . Munuaisen luovutukseen liittyy luovutusta edeltäviä tutkimuksia, joiden kesto on yksilöllinen. Leikkaus edellyttää 3–5 vuorokauden sairaalahoitoa ja toipumisaika on yleensä työstä riippuen 4–6 viikkoa. Lisäksi luovutus edellyttää jälkiseurantaa HUS: , viitattu 2.6.2025. Munuaissiirto elävältä luovuttajalta .  

Elinsiirrot on valtakunnallisesti keskitetty HUSiin. HUSn elinsiirtoyksiköt seuraavat kaikkia elinsiirron saaneita potilaita ja antavat hoito- ja konsultaatioapua. Komplikaatioiden hoito on keskitetty HUSiin. Elävien elinluovuttajien ja elinsiirron saaneiden potilaiden jälkiseurannasta vastaa oman paikkakunnan erikoissairaanhoidon yksikkö . Elinluovutus- ja elinsiirtotoiminnan kansallinen toimintasuunnitelma vuosille 2023–2033 .  

2.2.1.2  Elinsiirtotoimintaa koskeva kansainvälinen sääntely

Euroopan neuvoston puitteissa tehty yleissopimus ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla (jäljempänä biolääketiedesopimus) sisältää velvoitteita koskien ihmisen elinten ja kudosten irrottamista elinsiirtoa varten. Biolääketiedesopimuksen tarkoituksena on suojata kaikkien ihmisten ihmisarvoa ja yksilöllisyyttä sekä taata kaikille ilman syrjintää heidän integriteettinsä (yksilöllisen arvonsa) ja muiden oikeuksiensa ja perusvapauksiensa kunnioitus biologian ja lääketieteen soveltamisessa. Yleissopimukseen on tehty sitä täydentävät ja täsmentävät lisäpöytäkirjat ihmisten toisintamisen kieltämisestä sekä ihmisalkuperää olevien elinten ja kudosten siirroista. Elin- ja kudossiirtoja koskevan lisäpöytäkirjan päämääränä on suojella ihmisen perusoikeuksia elinten ja kudosten siirroissa sekä näihin liittyvässä tutkimuksessa. Suomi on ratifioinut biolääketiedesopimuksen ja lisäpöytäkirjat 13.11.2009, ja ne ovat tulleet Suomessa voimaan 1.3.2010 (SopS 24/2010). Yleissopimus ja lisäpöytäkirjat asettavat sopimusvaltioille vähimmäisvelvoitteet, mutta valtiot voivat soveltaa myös laajempaa suojaa kansallisella tasolla.  

Lisäpöytäkirjan VI lukuun, pöytäkirjan 21 ja 22 artiklaan, sisältyy taloudellisen hyödyn tavoittelun kieltoon liittyviä määräyksiä. Pöytäkirjan 21 artiklan mukaan ihmisruumista ja sen osia ei saa sellaisenaan käyttää taloudellisen hyödyn tai vastaavan edun tavoittelemiseksi. Tämä ei kuitenkaan estä suorittamasta maksuja, jotka eivät tuota taloudellista hyötyä tai vastaavaa etua, erityisesti eläville luovuttajille maksettavaa korvausta ansionmenetyksestä ja muista perustelluista kuluista, jotka ovat aiheutuneet irrottamisesta tai siihen liittyvistä lääketieteellisistä tutkimuksista, perusteltua maksua oikeutetuista sairaanhoitopalveluista tai sairaanhoitoon liittyvistä teknisistä palveluista, jotka on annettu elin- tai kudossiirron yhteydessä, tai korvausta aiheettomasta vahingosta, joka on aiheutunut elinten tai kudosten irrottamisesta eläviltä henkilöiltä. Artiklassa 22 todetaan, että elinten ja kudosten kauppa on kielletty. Ihmiskauppa on monien keskeisten ihmisoikeuksien vastaista. Ihmiskaupalle on tunnusomaista tarkoitus käyttää uhria hyväksi esimerkiksi pakkotyössä tai prostituutiossa, mutta myös elinten siirtämiseksi. YK:n ja Euroopan neuvoston puitteissa on laadittu useita ihmiskauppaa ja elinkauppaa vastaan tehtyjä yleissopimuksia. 

Euroopan parlamentti ja neuvosto on antanut direktiivin 2010/53/EU elinsiirtoa varten tarkoitettujen ihmiselinten laatu- ja turvallisuusvaatimuksista (niin kutsuttu elindirektiivi). Direktiivin 13 artikla edellyttää jäsenvaltioiden varmistavan, että elinten luovutukset ovat vapaaehtoisia ja ettei niistä makseta palkkiota. Palkkion maksamisen kielto ei kuitenkaan saa estää luovuttajia saamasta korvausta, mikäli korvaus on tiukasti rajattu luovutukseen liittyvien kulujen ja tulonmenetysten korvaamiseen. Jäsenvaltioiden on määritettävä edellytykset, joiden mukaisesti tällainen korvaus voidaan myöntää, samalla kun niiden on vältettävä se, että mahdolliselle luovuttajalle tarjotaan taloudellisia kannustimia tai etuja. Elindirektiivi on pantu Suomessa täytäntöön ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annettuun lakiin 1.5.2013 voimaantulleilla muutoksilla Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain muuttamisesta (HE 198/2012 vp). .  

Maailman terveysjärjestö (WHO) on hyväksynyt elin- ja kudossiirtotoimintaa koskevia ohjaavia periaatteita (Guiding Principles). Ensimmäiset ohjaavat periaatteet hyväksyttiin vuonna 1991, ja niitä on sittemmin päivitetty useampia kertoja, viimeksi vuonna 2010 WHO Guiding principles on human cell, tissue and organ transplantation, WHO/HTP/EHT/CPR/2010.01. .  

2.2.1.3  Kudoslaki

Kudoslain 2 luvussa säädetään elimien, kudoksien ja solujen irrottamisesta elävältä luovuttajalta elinsiirtotoimintaa varten. Elin, kudosta tai soluja saadaan irrottaa vain, jos irrottaminen ei aiheuta luovuttajalle vakavaa terveydellistä vaaraa eikä vakavaa haittaa, jos vastaanottajan hoitamiseksi ei ole käytettävissä muuta yhtä tehokasta hoitoa kuin elinsiirto sekä jos sopivaa elintä tai kudosta tai sopivia soluja ei ole saatavissa kuolleelta luovuttajalta tai jos tulosten odotetaan olevan huomattavasti paremmat kuin kuolleelta luovuttajalta saadun siirron tulokset. Elimen, kudosten tai solujen irrottamiselle tulee olla luovuttajan kirjallinen, tietoon perustuva suostumus, joka luovuttajalla on oikeus syytä ilmoittamatta peruuttaa milloin tahansa ennen elimen, kudosten tai solujen irrottamista. 

Täysi-ikäinen henkilö, joka kykenee päättämään hoidostaan, saa luovuttaa uusiutumattoman elimen tai uusiutumatonta kudosta sukulaisensa tai muun läheisensä sairauden tai vamman hoitoa varten. Jos vastaanottajan sukulainen tai muu läheinen ei sovellu luovuttajaksi, elimen tai kudoksen saa luovuttaa myös muu siihen sopiva täysi-ikäinen henkilö, joka kykenee päättämään hoidostaan.  

Alaikäinen tai vajaakykyinen saa luovuttaa vain uusiutuvaa kudosta tai osan uusiutuvasta elimestä sisaruksensa henkeä uhkaavan sairauden tai vamman hoitoon, jos sopivaa kudosta tai elintä ei ole saatavissa kuolleelta tai täysivaltaiselta luovuttajalta. Jos luovuttaja on alaikäinen, joka kykenee ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden päättämään hoidostaan, vastaanottaja voi olla hänen lähiomaisensa tai muu läheinen. Soluja saa luovuttaa myös muissa kuin edellä mainituissa tilanteissa, jos sopivia soluja ei ole saatavissa kuolleelta tai täysivaltaiselta luovuttajalta. Luovuttajan ollessa alaikäinen taikka sellainen täysi-ikäinen, joka ei sairauden, mielenterveyden häiriön tai muun syyn takia kykene päättämään hoidostaan (vajaakykyinen), suostumuksen uusiutuvan kudoksen, uusiutuvan elimen osan tai solujen irrottamiseen antaa laillinen edustaja, joka alaikäisen kohdalla on yleensä hänen huoltajansa ja vajaakykyisen kohdalla yleensä tätä tarkoitusta varten määrätty edunvalvoja. Elintä, kudosta tai soluja ei kuitenkaan saa irrottaa, jos henkilö itse sitä vastustaa, ja lääkärin tulee selvittää alaikäisen tai vajaakykyisen luovuttajan mielipide siinä määrin kuin se on mahdollista luovuttajan ikä ja kehitystaso huomioon ottaen. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain muuttamisesta (HE 54/2028 vp), s. 43–44. 

Mahdollisen luovuttajan sopivuutta arvioidaan tarkkaan. Luovuttajan sopivuuden arvioimiseksi hänelle tulee tehdä terveydenhuollossa tutkimukset ja selvitykset, joiden tarkoituksena on varmistaa luovutuksen turvallisuus sekä sen vapaaehtoisuus ja se, että luovutukseen ei liity taloudellisen edun hankkimista tai tarjoamista. Vaatimus luovutuksen vapaaehtoisuuden varmistamisesta liittyy suostumusta koskeviin säännöksiin, ja vaatimus sen varmistamisesta, että luovutukseen ei liity taloudellisen edun hankkimista tai tarjoamista, lain 18 §:ssä oleviin säännöksiin taloudellisen hyödyn tavoittelun sekä toisaalta palkkion lupaamisen ja suorittamisen kiellosta. On tärkeää, että luovuttaja tekee ratkaisunsa täysin vapaaehtoisesti ilman minkäänlaista painostusta munuaissairaan, tämän omaisten, hoitohenkilökunnan tai miltään muultakaan taholta. Luovutukseen ei saa myöskään liittyä minkäänlaisen palkkion tai muun taloudellisluonteiseen edun tavoittelua tai toisaalta sellaisen antamista tai tarjoamista Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain muuttamisesta (HE 54/2018 vp), s. 43. .  

Elinluovuttajan terveydentilaa on seurattava elinluovutuksen jälkeen, jotta luovuttajalla ilmenevät vakavat haittavaikutukset, jotka saattavat aiheutua luovutuksesta, sekä luovutetun elimen laatuun ja turvallisuuteen sekä vastaanottajan turvallisuuteen mahdollisesti vaikuttavat seikat voidaan havaita, niistä voidaan ilmoittaa sekä voidaan ryhtyä muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin elinluovuttajan ja vastaanottajan turvallisuuden varmistamiseksi. 

2.2.1.4  Luovutuspäivärahaa koskevat sairausvakuutuslain säännökset

Luovutuspäivärahaoikeus perustuu kudoslakiin, ja luovutuspäivärahan määräytymisestä ja maksamisesta säädetään tarkemmin sairausvakuutuslaissa.  

Kudoslain 18 §:n 2 momentin mukaan elimen, kudoksen tai solujen luovuttajalla on elintärkeään siirrontarpeeseen perustuvan elimen, kudoksen tai solujen irrottamisen ja siihen liittyvien välttämättömien tutkimusten aiheuttaman ansionmenetyksen korvaamiseksi oikeus saada päivärahaa siten kuin sairausvakuutuslaissa säädetään. Kudoslain säännöksen mukaan päivärahaa suoritetaan sairausvakuutuslain 8 luvun 7 §:n estämättä kaikilta arkipäiviltä. Toisin sanoen sairauspäivärahan omavastuuaikaa ei sovelleta luovutuspäivärahaan, vaan luovutuspäivärahaa voi saada jokaiselta arkipäivältä, jolta ansionmenetystä on syntynyt. Lisäksi kudoslain mukaan, jos työnantaja maksaa palkan työkyvyttömyysajalta, siirtyy oikeus päivärahaan siten kuin sairausvakuutuslain 7 luvun 4 §:n 2 momentissa säädetään.  

Sairausvakuutuslain päivärahaetuuksia koskevat säännökset koskevat myös luovutuspäivärahaa. Sairausvakuutuslain 1 luvun 4 §:n 6 kohdan mukaan päivärahaetuudella tarkoitetaan sairausvakuutuslaissa sairauspäivärahaa, osasairauspäivärahaa, vanhempainpäivärahaa, erityis-hoitorahaa, tartuntatautilain (1227/2016) 82 §:n mukaista tartuntatautipäivärahaa sekä ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain (101/2001) 18 §:n 2 momentin mukaista luovutuspäivärahaa.  

Sairausvakuutuslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan mitä sairausvakuutuslaissa säädetään sairauspäivärahasta, koskee soveltuvin osin myös luovutuspäivärahaa. On osin tulkinnanvaraista, mitkä sairauspäivärahaa koskevat säännökset soveltuvat myös luovutuspäivärahaan.  

Luovutuspäivärahan soveltamiskäytännössä ansionmenetystä katsotaan aiheutuvan luovuttajalle, joka on luovutuksen tai siihen liittyvien välttämättömien tutkimusten vuoksi poissa palkkatyöstään tai työstään yrittäjänä. Työttömällä, opiskelijalla tai omaa taloutta hoitavalla henkilöllä ei ole oikeutta luovutuspäivärahaan, koska heille ei aiheudu luovutuksesta ansionmenetystä. Jos työstä poissaolo johtuu luovutukseen liittyvistä välttämättömistä tutkimuksista, luovutuspäivärahaa voidaan maksaa, jos työstä estyminen kestää lähes koko päivän. Myös matka-aika otetaan huomioon työstä estymisen kokopäiväisyyttä arvioitaessa. 

Soveltamiskäytännön mukaan luovutuspäivärahaan ei sovelleta sairauspäivärahan ikärajoja, joten oikeus luovutuspäivärahaan on oikeus myös alle 18-vuotiaalla ja yli 68-vuotiaalla luovuttajalla, jos hänelle aiheutuu ansionmenetystä luovutuksen tai siihen liittyvien välttämättömien tutkimusten johdosta. Jos luovutus on tapahtunut vuosilomalla, soveltamiskäytännön mukaan luovutuspäiväraha on maksettu luovuttajalle itselleen vastaavasti kuin sairauspäiväraha.  

Luovutuspäivärahan määrä perustuu sairausvakuutuslain mukaiseen vuosituloon. Sairausvakuutuslain 11 luvun 1 §:n mukaan päivärahaetuuden määrä lasketaan luvun 2 §:ssä tarkoitetun vuositulon perusteella. Vuositulolla tarkoitetaan työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta edeltävien 12 kalenterikuukauden aikana (tarkastelujakso) maksettua palkkatuloa, tarkastelujakson aikana voimassa olevan vakuutuksen mukaista yrittäjätuloa ja tähän aikaan kohdistuvaa työeläkelaeissa tarkoitettua palkkaa, jota ulkomaantyössä pidetään eläkepalkkaan luettavan työansion ja eläkemaksujen perusteena (vakuutuspalkka) sekä tarkastelujaksolle myönnettyä 5 §:n mukaista ansionmenetyskorvausta ja 6 §:n mukaisesti etuuden perusteella laskettua etuusperusteista tuloa.  

Luovutuspäivärahaan sovelletaan ennen vuotta 2025 voimassa ollutta 11 luvun 1 §:n 2 momentissa säädettyä sairauspäivärahan laskukaavaa, jos oikeus luovutuspäivärahaan alkaa viimeistään 31.12.2025. Vuonna 2025 luovutuspäivärahan määrä on 70 prosenttia vuositulojen kolmassadasosasta, jos vuositulot eivät ylitä 35 769 euroa. Tämän ylittävästä osasta luovutuspäivärahan määrä on 20 prosenttia vuositulon kolmassadasosasta. 

Luovutuspäiväraha maksetaan työnantajalle, jos työnantaja maksaa työntekijälleen palkkaa työsuhteen perusteella luovutuksen tai siihen liittyvien välttämättömien tutkimusten ajalta. Luovutuspäiväraha maksetaan työnantajalle palkkaa vastaavalta osalta.  

Sairausvakuutuslain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan luovutuspäiväraha maksetaan maksukausittain jälkikäteen vastaavasti kuin sairauspäiväraha, osasairauspäiväraha, erityishoitoraha ja tartuntatautipäiväraha. Asetuksessa ei ole erikseen säädetty siitä, mitä selvityksiä luovutuspäivärahaa haettaessa on esitettävä. Soveltamiskäytännön mukaan luovutuspäivärahahakemuksen liitteeksi tarvitaan lähtökohtaisesti lääkärintodistus A.  

5.1.1.1  Ruotsi

Ruotsissa vanhempainvapaiden sääntely sisältyy sosiaalivakuutuskaareen (Socialförsäkringsbalk 2010:110) sekä vanhempainvapaalakiin (Föräldraledighetslagen 1995:584). Ruotsissa vanhempainvapaita ovat erityisraskausvapaa, äitiysvapaa, isyysvapaa/tilapäinen vapaa lapsen syntymän tai adoption yhteydessä sekä vanhempainvapaa. 

Ruotsissa erityisraskausrahan (graviditetspenning) tarkoituksena on suojella niitä, jotka eivät työn luonteen vuoksi voi tehdä työtään raskauden lopussa. Erityisraskausrahasta säädetään sosiaalivakuutuskaaren 10 luvussa. Sosiaalivakuutuskaaren 10 luvun 2 §:ssä säädetään erityisraskausrahasta fyysisesti rasittavan työn vuoksi. Pykälän mukaan raskaana olevalla voi olla oikeus erityisraskausrahaan, jos raskaus alentaa naisen työkykyä vähintään neljänneksellä, ja häntä ei voida siirtää vanhempainvapaalain 19 §:ssä tarkoitettuun muuhun vähemmän rasittavaan työhön.  

Sosiaalivakuutuskaaren 10 luvun 3 §:ssä säädetään työympäristön riskien vuoksi maksettavasta erityisraskausrahasta. Pykälän mukaan raskaana olevalla voi olla oikeus erityisraskausrahaan myös sen vuoksi, että häntä on oman tai lapsensa terveyden vuoksi kielletty jatkamasta tavanomaista työtään työympäristölainsäädännön nojalla, eikä häntä voida siirtää vanhempainvapaalain 18 §:ssä tarkoitettuun muuhun työhön. 

Täten Ruotsissa erityisraskausrahaa maksetaan raskaana olevalle, jolla on 1) fyysisesti rasittava työ viimeisten 60 päivän aikana ennen laskettua aikaa tai 2) aikana, jolloin työntekijä on työympäristölain mukaisessa työkiellossa raskauden aikana työympäristön aiheuttavan riskin vuoksi. Työympäristövirasto (Arbetsmiljöverket) määrittelee asetuksella, mitä on pidettävä riskialttiina työnä raskauden aikana. Gravida och ammande arbetstagare (AFS 2007:5), föreskrifter. https://www.av.se/arbetsmiljoarbete-och-inspektioner/publikationer/foreskrifter/upphavda-foreskrifter/gravida-och-ammande-arbetstagare-afs-20075-foreskrifter/# 

Lisäksi molemmissa tilanteissa erityisraskausrahan edellytyksenä on, ettei raskaana olevaa työntekijää voida siirtää toiseen tehtävään. Työnantaja arvioi, onko raskaana olevan uudelleensijoittaminen mahdollista. Erityisraskausrahahakemukseen tulee lisätä liitteeksi äitiysneuvolan antama todistus raskaudesta sekä työnantajan lausunto. Työnantajan lausunnosta on käytävä ilmi, voidaanko työntekijä sijoittaa uudelleen, ja jos se ei ole mahdollista, on oltava perustelut arvioinnille. Jos hakemus koskee fyysisesti rasittavaa työtä, on sekä työnantajan että hakijan kuvattava, mitä fyysisesti rasittavat toimet ovat ja missä määrin niitä esiintyy työssä. Hakijan tulee myös kuvata miten raskaus vaikuttaa mahdollisuuksiin suorittaa työtehtävät.  

Kun on kyse fyysisesti rasittavasta työstä, erityisraskausrahaa voidaan maksaa viimeisten 60 päivän aikana ennen laskettua aikaa siihen asti, kunnes on jäljellä 11 päivää laskettuun aikaan. Erityisraskausraha maksetaan jokaiselta päivältä, jona raskaana olevan työkyky on heikentynyt. Viimeisten kymmenen päivän aikana ennen laskettua aikaa raskaana oleva voi saada vanhempainrahaa.  

Jos työympäristölaki kieltää tietyn työn raskauden aikana työympäristössä olevan riskin takia, on raskaana olevalla oikeus raskausrahaan jokaiselta päivältä, jota kielto koskee. Tämä voi tarkoittaa koko raskausaikaa, mutta erityisraskausrahaa ei koskaan makseta kymmeneltä viimeiseltä päivältä ennen laskettua aikaa.  

Ruotsissa erityisraskausrahan myöntää vakuutuskassa (Försäkringskassan). Vakuutuskassan tilastojen mukaan vuonna 2023 erityisraskausrahaa sai Ruotsissa yhteensä 19 351 henkilöä. Försäkringskassan. Socialförsäkringen i siffror 2024. https://www.forsakringskassan.se/download/18.214bed8e18fd69fcfd28d/1717740356750/socialforsakringen-i-siffror-2024.pdf Vakuutuskassan tilastojen mukaan vain pieni osa raskaana olevista saa erityisraskausrahaa yli 60 päivää ennen laskettua aikaa, mutta osuus kasvaa merkittävästi raskauden kahden viimeisen kuukauden aikana. Försäkringskassan. Gravidas socialförsäkringsskydd. Socialförsäkringsrapport 2022:2, s. 15. https://www.forsakringskassan.se/download/18.7fc616c01814e179a9f81c/1662473039324/gravidas-socialforsakringsskydd-socialforsakringsrapport-2022-2.pdf 

Ruotsissa kummallakin vanhemmalla on oikeus kokoaikaiseen vanhempainvapaaseen, kunnes lapsi on 18 kuukauden ikäinen. Vanhempainvapaan ajalta ei ole pakko hakea vanhempainrahaa (föräldrapenning). Kuitenkin sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 kuukautta, vanhemmat voivat saada vanhempainvapaata ainoastaan silloin, jos he nostavat samanaikaisesti vanhempainrahaa.  

Ruotsissa vanhempainrahaa maksetaan 480 päivältä lasta kohti (noin 16 kuukautta). Jos vanhempia on kaksi, kummallakin on käytössään 240 päivää (yksinhuoltajalla 480 päivää). Näistä päivistä 90 päivää on kiintiöity molemmille vanhemmalle eikä niitä voi siirtää toiselle vanhemmalle. Käytössä olevista 240 päivästä 195 päivää on ansiosidonnaista ja näistä päivistä 105 päivää voi siirtää toiselle vanhemmalle allekirjoittamalla suostumuslomakkeen. 240 päivästä 45 maksetaan vähimmäistason mukaan ja nämä päivät ovat myös siirrettävissä toiselle vanhemmalle. 

5.1.1.2  Norja

Norjassa vanhempainvapaiden sääntely sisältyy kansalliseen vakuutuslakiin (folketrygdloven Lov om folketrygd (folketrygdloven). https://lovdata.no/dokument/NL/lov/1997-02-28-19 ). Norjassa vanhempainvapaan (foreldrepengeperioden) kokonaiskesto on kummallekin vanhemmalle joko 49 viikkoa (100 prosentin korvaus) tai 61 viikkoa ja yksi päivä (80 prosentin korvaus) riippuen päivien korvaustasosta. Äidille on pakollista pitää terveydellisistä syistä vanhempainvapaata kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen ja äiti voi pitää vapaata kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Nämä viikot muodostavat osan naisille korvamerkitystä vanhempainvapaasta, josta käytetään termiä äitikiintiö (mødrekvoten).  

Norjassa on asetuksella säännelty raskaana olevien ja imettävien työntekijöiden siirtämisestä toisiin tehtäviin, jos työ sisältää riskin lisääntymisterveydelle (reproductive harm). Forskrift om utførelse av arbeid, bruk av arbeidsutstyr og tilhørende tekniske krav (forskrift om utførelse av arbeid). Englannin kielinen asetus: Regulations concerning the performance of work, use of work equipment and related technical requirements Ks. Section 7-4 Relocation of em-ployees where there is a risk of reproductive harm. https://lovdata.no/dokument/SFE/forskrift/2011-12-06-1357 Asetuksen mukaan työnantajan on huolehdittava siitä, että raskaana oleva ja imettävä työntekijä siirretään muuhun työhön, jos työympäristöön kohdistuvat vaikutukset voivat aiheuttaa lapselle lisääntymisterveyden vaaran. Jos työntekijän siirtäminen ei ole mahdollista, työnantajan on asetuksen mukaan dokumentoitava tämä kirjallisesti.  

Norjan työsuojeluviranomainen (Arbeidstilsynet) tarjoaa ohjeistusta raskaana olevan työntekijän työn mukauttamiseen ja uudelleen sijoittamiseen. https://www.arbeidstilsynet.no/arbeidsmiljo/graviditet-og-arbeidsmiljo/skjema-for-tilrettelegging-for-gravide/ Ohjeistuksen mukaan työnantajan on huolehdittava siitä, että raskaana oleva työntekijä ei altistu työympäristössä haitallisille vaikutuksille, jotka voivat johtaa lisääntymisterveyden vaarantumiseen. Jos tällainen riski on olemassa, työnantajan on varmistettava raskaana olevan työntekijän tarvittava työn mukauttaminen tai mahdollinen muuhun työhön siirtäminen. Jos työn mukauttaminen tai työntekijän siirtäminen muuhun työhön ei ole mahdollista, raskaana olevan työntekijän on lopetettava työnsä väliaikaisesti.  

Työsuojeluviranomaisen julkaisemissa työn suorittamista koskevissa määräyksissä Arbeidsstilsynet. Forskrift om utførelse av arbeid. § 7-1. Risikovurdering av fare for forplantningsskade. https://www.arbeidstilsynet.no/regelverk/forskrifter/forskrift-om-utforelse-av-arbeid/ , on kuvattu työympäristön olosuhteita, jotka voivat aiheuttaa tai myötävaikuttaa lisääntymiskyvyn vaarantumiseen. Näitä ovat kemialliset olosuhteet, fyysiset olosuhteet, biologiset olosuhteet, psykososiaaliset olosuhteet sekä organisaation olosuhteet.  

Joitakin erityisesti huomioitavia riskitekijöitä on kuvattu työsuojeluviranomaisen kommentaarissa Arbeidsstilsynet. Forskrift om utførelse av arbeid. § 7-1. Risikovurdering av fare for forplantningsskade. https://www.arbeidstilsynet.no/regelverk/forskrifter/forskrift-om-utforelse-av-arbeid/ . Kommentaarissa listataan ei-tyhjentävä luettelo riskitekijöistä, joita on syytä erityisesti huomioida, kun kyseessä ovat raskaana olevat, äskettäin synnyttäneet ja imettävät työntekijät. Näitä riskitekijöitä ovat: 1) Fysikaaliset tekijät, kuten paineen, iskun, tärinän tai liikkeen alaisena työskentely, raskas manuaalinen käsittely, johon liittyy riskejä erityisesti selän ja lantion osalta, melu, ionisoiva säteily (röntgensäteet ja radonsäteily), ionisoimaton säteily (sähkömagneettiset kentät), äärimmäinen kylmyys ja kuumuus, stressi, henkistä ja fyysistä uupumusta aiheuttavat kuormitukset; 2) Biologiset tekijät, kuten toksoplasmoosi, vihurirokko, parvovirus B 19, varicella zoster -virus, HIV-virus, hepatiitti B - ja C-virus ja morbillivirus; 3) Kemikaalit, jotka on luokiteltu ja merkitty lisääntymiselle vaarallisiksi ja syöpää aiheuttaviksi aineiden ja seosten luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista (CLP) koskevissa asetuksissa, elohopea- ja elohopeajohdannaiset, lyijy ja lyijyjohdannaiset, mitoottiset estolääkkeet, hiilimonoksidi, kemialliset tekijät, joiden on todettu olevan terveydelle vaarallisia ihon läpi imeytyessään; 4) Erityiset työolot, kuten maanalainen työ ja hitsaus.  

Kansallisessa vakuutuslaissa säädetään myös erityisraskausrahasta (svangerskapspenger) Folketrygdloven. Part V. Benefits related to life course and family situation. Chapter 14. Benefits in connection with pregnancy, childbirth and adoption. I. Maternity benefit. . Lain mukaan työntekijällä on oikeus erityisraskausrahaan, jos hänet lain tai asetuksen mukaan määrätään lopettamaan työnsä raskauden vuoksi, eikä työnantajan ole mahdollista siirtää häntä muuhun sopivaan työhön. Jos työnantaja voi siirtää työntekijän muuhun työhön tai mukauttaa työolosuhteita siten, että työntekijä voi edelleen työskennellä alkuperäisessä kokoaikaisessa työsuhteessa, ei oikeutta erityisraskausrahaan ole.  

Erityisraskausrahan myöntää Norjan työ- ja hyvinvointihallinto (Arbeids- og velferdsetaten eli Nav) Ks. Nav. Svangerskapspenger. https://www.nav.no/svangerskapspenger . Erityisraskausrahan saaminen edellyttää useiden edellytyksien täyttymistä: 1) Työ voisi vahingoittaa syntymätöntä lasta; 2) Raskaana oleva on työssä, joka voi aiheuttaa riskin/vaaraa sikiölle; 3) Raskaana oleva on työskennellyt yhtäjaksoisesti vähintään neljä viikkoa ennen kun on joutunut lopettamaan työskentelyn väliaikaisesti; 4) Raskaana oleva on ansainnut vähintään 62 014 Norjan kruunua (5 399,19 euroa) vuodessa, ennen kuin on joutunut lopettamaan työskentelyn väliaikaisesti; 5) Poissaolo raskauden aikana on aiheuttanut ansionmenetystä; 6) Raskaana oleva kuuluu Norjan kansalliseen vakuutusjärjestelmään. https://www.nav.no/svangerskapspenger#hvem-har-rett 

Erityisraskausrahaa voi saada siitä lukien, kun raskaana oleva joutuu keskeyttämään työnsä. Erityisraskausrahaa voi saada siihen saakka, kunnes on jäljellä kolme viikkoa laskettuun aikaan.  

Vuoden 2024 aikana erityisraskausrahaa sai Norjassa 8 674 naista. Norjassa erityisraskausrahaa saavien määrä on kasvanut tasaisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuoteen 2015 verrattuna saajia on ollut lähes 50 prosenttia enemmän. Ks. oheinen taulukko. Svangerskapspenger desember 2024. Alder, antall. https://www.nav.no/no/nav-og-samfunn/statistikk/familie-statistikk/tabeller/svangerskapspenger-desember-2024.alder-antall 

5.1.1.3  Tanska

Tanskassa vanhempainvapaiden sääntely sisältyy lakiin oikeudesta vanhempainvapaaseen ja päivärahaan synnytyksen yhteydessä (Bekendtgørelse af lov om ret til orlov og dagpenge ved barsel (Barselsloven)) Bekendtgørelse af lov om ret til orlov og dagpenge ved barsel (Barselsloven). https://www.retsinformation.dk/eli/lta/2024/184 , terveyslakiin (Bekendtgørelse af sundhedsloven) sekä lakiin työnantajien ja palkansaajien oikeudellisesta suhteesta (Bekendtgørelse af lov om retsforholdet mellem arbejdsgivere og funktionærer (Funktionærloven).  

Tanskassa molemmille vanhemmille on vanhemmuuteen liittyviä vapaita (orlov) yhteensä 52 viikkoa lasta kohden. Äidillä on oikeus 28 viikon vapaaseen, joista hänen omaan käyttöönsä on kiintiöity 15 viikkoa. Näistä neljä viikkoa on pidettävä ennen lapsen syntymää. Isällä on oikeus 24 viikon vapaaseen, joista 11 viikkoa on kiintiöity hänen omaan käyttöönsä. Molemmille vanhemmille kiintiöidyistä vanhempainvapaista kaksi viikkoa on pidettävä lapsen syntymän jälkeen ja yhdeksän viikkoa on pidettävissä minä tahansa ajankohtana ennen kuin lapsi täyttää yhden vuoden. Muilta osin vanhempi voi siirtää päiviä toiselle vanhemmalle. Molemmat vanhemmat voivat olla vapaalla samanaikaisesti. Kauhanen, Nyyssölä (2025). Selvitys vanhemmuuden kustannusten tasaisemmasta jakautumises-ta. Labore. https://labore.fi/julkaisu/selvitys-vanhemmuuden-kustannusten-tasaisemmasta-jakautumisesta/ 

Asetuksessa (Bekendtgørelse om arbejdets udførelse) Bekendtgørelse om arbejdets udførelse. https://www.retsinformation.dk/eli/lta/2023/1839 on käsitelty raskaana olevien ja imettävien työntekijöiden työn mukauttamista ja mainitaan tilanne, jossa henkilöä ei voida siirtää toisiin tehtäviin. Ks. § 8, 12. Asetuksessa ei kuitenkaan mainita tähän liittyvää korvausta. Lisäksi Tanskan työsuojeluhallinto (Arbejdstilsynet) on julkaissut ei-sitovan ohjeen Gravides og ammendes arbejdsmiljø. https://at.dk/regler/at-vejledninger/gravides-ammendes-arbejdsmiljoe-a-1-8 , jossa on täsmennetty raskauteen ja imetykseen liittyviä vaaratekijöitä ja annetaan ohjeita vaaratekijöihin liittyen. Ohjeessa myös suositellaan, että vaarojen arviointi aina sisältäisi yleisen arvioinnin raskauteen ja imetykseen liittyvistä riskeistä ja että sen perusteella laadittaisiin etukäteen yleinen raskausohjelma (policy).  

Raskaana olevan oikeudesta poissaoloon ja päivärahaan (barseldagpenge) säädetään laissa (barselsloven) Barselsloven. https://www.retsinformation.dk/eli/lta/2024/184 . Lain 6 §:n naisella on oikeus olla poissa työstä raskauden vuoksi, kun laskettuun aikaan on arviolta neljä viikkoa. Raskaana olevalla on oikeus poissaoloon työstä ennen laskettua aikaa edeltävää 4 viikkoa, 1) jos lääkärin arvion perusteella raskauden kulku aiheuttaa vaaraa naisen terveydelle tai sikiölle, jos hän jatkaa työskentelyä (graviditeten har et sygeligt forløb) tai 2) jos työn erityinen laatu aiheuttaa riskiä sikiölle/raskaudelle (arbejdets særlige karakter medfører risiko) tai raskaus estää työskentelyn säädösten takia (esimerkiksi ilmailusäännökset, aluksilla tapahtuva työskentely) ja työnantaja ei voi tarjota muuta sopivaa työtä.  

Lain 20 §:ssä säädetään poissaolon ajalta maksettavasta korvauksesta. Pykälän mukaan Udbetaling Danmark maksaa lain 9 luvun mukaisesti lasketun päivärahan. Tanskassa Udbetaling Danmark on viranomainen, joka vastaa useiden julkisten etuuksien hallinnoinnista, maksamisesta ja valvonnasta.  

Korvauksen perusteena olevia vaaratekijöitä ei ole tarkemmin määritelty laissa. Lakia täsmentävät ministeriön antamat sitovat säädökset (Bekendtgørelse om ret til barselsdagpenge https://www.retsinformation.dk/eli/lta/2018/843 sekä Bekendtgørelse om ret til barselsdagpenge for forældre til et barn, der er født eller modtaget fra den 2. august 2022 https://www.retsinformation.dk/eli/lta/2024/1707 ). Säädöksissä ei määritellä tarkemmin altisteita, jotka oikeuttavat poissaoloon ja korvaukseen.  

Ei-sitovassa ohjeessa (Vejledning om ret til orlov og dagpenge ved barsel https://www.retsinformation.dk/eli/retsinfo/2020/10065 ) todetaan edellytyksenä korvaukselle olevan, ettei riskitekijöitä voida poistaa tai työntekijä siirtää toisiin tehtäviin. Riskitekijät voivat ohjeen mukaan olla kemiallisia, fyysisiä tai biologisia ja niitä tulee arvioida sekä niiden laadun että voimakkuuden perusteella. Kohta 3.1.2.3. Arbejdets særlige karakter medfører risiko for fosteret. 

5.1.1.4  Islanti

Islannissa vanhempainvapaaetuuksista säädetään perhevapaalaissa (Lög um fæðingar- og foreldraorlof , englanninkielinen käännös. https://www.althingi.is/lagas/nuna/2020144.html ). Islannissa molemmille vanhemmille vanhempainvapaan kesto on kuusi kuukautta. Raskaana olevan on pakollista pitää kaksi viikkoa vapaata heti lapsen syntymän jälkeen ja yhden kuukauden vapaa on mahdollinen ennen laskettua aikaa. Vanhempainvapaa on käytettävä viimeistään siihen mennessä, kunnes on kulunut 24 kuukautta lapsen syntymästä. Järjestelmä on joustava, sillä vanhempainvapaalla on mahdollista olla täysi- tai osa-aikaisesti, yhdessä jaksossa tai jaettuna useampaan jaksoon. Lisäksi vanhemmat voivat halutessaan pitää vanhempainvapaansa yhtä aikaa, osittain yhdessä tai koko vapaan ajan erikseen.  

Islannissa on mahdollista saada erityisraskausvapaata, jos raskaana olevalle ei voida taata terveellistä työympäristöä tai jos raskaana oleva joutuu lopettamaan työnteon aiemmin kuin yhtä kuukautta ennen laskettua aikaa raskauteen liittyvien terveydellisten seikkojen vuoksi. Tästä säädetään perhevapaalain 16 §:ssä, jonka mukaan, jos raskaana olevan, äskettäin synnyttäneen tai lasta imettävän työntekijän turvallisuuden ja terveyden katsotaan erityisen arvioinnin mukaan olevan vaarassa, työnantajan on toteutettava tarvittavat järjestelyt heidän turvallisuutensa varmistamiseksi muuttamalla väliaikaisesti työntekijän työoloja ja/tai työaikaa. Jos tämä ei ole teknisistä tai muista pätevistä syistä mahdollista, työnantajan on annettava työntekijälle muita tehtäviä tai myönnettävä työstä vapautus niin pitkäksi ajaksi, joka on tarpeen työntekijän turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi. Työntekijällä on oikeus vanhempainvapaan pidennykseen ja maksuihin vanhempainvapaarahastosta kyseiseltä ajalta. 

Jos raskaana olevalle on tarpeen myöntää vapaata 16 §:n nojalla, hänellä on oikeus vanhempainvapaan pidentämiseen ja maksuihin suhteessa siihen työmäärään, josta vapautus on myönnetty.