2.1.1  Lainsäädäntö

Puolustusvoimien tehtävistä säädetään puolustusvoimista annetun lain 2 §:ssä. Puolustusvoimilla on neljä tehtävää: Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen, osallistuminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklaan tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohtaan perustuvaan apuun tai muuhun kansainvälisen avun antamiseen, yhteistoimintaan ja muuhun kansainväliseen toimintaan ja osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja sotilastehtäviin muussa kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Tehtäviä tarkennetaan tarvittavilta osin pykälän 1 momentin alakohdissa. 

Suomen sotilaallinen puolustaminen on Puolustusvoimien päätehtävä. Tästä säädetään 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 3 §:ssä. Mainitun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan a alakohdan mukaan tehtävään kuuluu maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen.  

Valtakunnan alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi valtakunnan maa- ja merialuetta sekä ilmatilaa valvotaan yhteistoiminnassa muiden valvontaviranomaisten kanssa. Aluevalvonnalla ehkäistään tai paljastetaan ja selvitetään aluerikkomukset ja alueloukkaukset. Alueloukkaukset on estettävä tarvittaessa voimakeinoin tai muilla tavoin. Aluevalvontalaissa (755/2000) on tarkemmat säännökset Puolustusvoimien osallistumisesta maa- ja vesialueen sekä ilmatilan valvontaan.  

Puolustusvoimat turvaa osaltaan kansan elinmahdollisuudet ja perusoikeudet, valtiojohdon toimintavapauden ja puolustaa laillista yhteiskuntajärjestystä. Tästä tehtävästä säädetään 1 momentin 1 kohdan b alakohdassa ja puolustusvoimista annetun lain 4 §:ssä. Jotta nämä voidaan turvata, puolustuskyvyn on oltava riittävä ja Puolustusvoimien tulee ennalta ehkäistä sotilaallisia uhkia sekä torjua maahan kohdistuvat hyökkäykset. Sotilaallisten uhkien torjunta ja koko valtakunnan puolustaminen on suunniteltava ja toteutettava siten, että maan itsenäisyys ja kansalaisten elinmahdollisuudet turvataan kaikissa tilanteissa. Uhan ennalta ehkäisemiseksi on Puolustusvoimien valmiutta pystyttävä kohottamaan, kutsumaan tarvittavat joukot palvelukseen, hajauttamaan sodan ajan joukkojen materiaali ja suojaamaan tärkeät kohteet.  

Puolustusvoimien tehtävä ylläpitää ja kehittää puolustusvalmiutta sisältyy mainittuun b alakohtaan. Puolustusjärjestelmä muodostaa ja ylläpitää päätöksenteon edellyttämää sotilasstrategista tilannekuvaa ja ennaltaehkäisee tai torjuu sotilaalliset uhat. Sotilasstrategisen tilannekuvan muodostamiseksi ja ylläpitämiseksi tiedustelu- ja valvontajärjestelmä seuraa Suomen turvallisuusympäristön kehitystä, määrittää ympäristön muutokset ja tuottaa tietoa vallitsevasta tilanteesta. Järjestelmä antaa ennakkovaroituksen sotilaallisten uhkien kehittymisestä, jotta voidaan käynnistää tarvittavat vastatoimenpiteet. Puolustusvalmiuden ylläpitäminen ja kehittäminen sisältää myös muun muassa puolustusmateriaalin hankintaa, huoltoa, varastointia, logistiikkaa, operatiivista suunnittelua, johtamisjärjestelmien kehittämistä, henkilöstön kouluttamista, valmiuden säätelyä, valmiusyhtymien kehittämistä ja tietosodankäyntiin valmistautumista.  

Myös Puolustusvoimien varautuminen kansainvälisen avun vastaanottamiseen liittyy Suomen sotilaalliseen puolustamiseen. Apua voidaan pyytää Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) peruskirjan (SopS 1/1956) päämäärät ja periaatteet sekä muut Suomea velvoittavat kansainvälisen oikeuden säännöt huomioiden toiselta valtiolta, EU:lta tai kansainväliseltä järjestöltä. Apu voi olla sotilaallisia voimavaroja tai muuta apua kuten kalustoa tai materiaalia. Sotilaallisia voimavaroja sisältävää kansainvälistä apua voidaan pyytää myös toisen Suomen viranomaisen tueksi. 

Pykälän 1 momentin 1 kohdan c alakohdassa säädetään Puolustusvoimien tehtävästä antaa sotilaskoulutusta, ohjata vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta ja edistää maanpuolustustahtoa. Sotilaskoulutuksesta ja vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta säädetään myös puolustusvoimista annetun lain 5 ja 6 §:ssä. 

Puolustusvoimat tuottaa kansallisen puolustuksen joukot. Tämän vuoksi Puolustusvoimat antaa sotilaskoulutusta varusmiehille, reserviläisille ja sotilasoppilaitoksissa opiskeleville. Osa koulutetuista soveltuu kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin. Sotilaallista koulutusta täydentää vapaaehtoinen maanpuolustus.  

Puolustusvoimat edistää maanpuolustustahtoa esimerkiksi antamalla kansalaisille mahdollisuuksia osallistua maanpuolustustyöhön sekä sitouttamalla kansalaisia niihin arvoihin ja toimintoihin, jotka edistävät maanpuolustusta. Myös yhteistyö veteraanijärjestöjen ja vastaavien kanssa liittyy muun muassa maanpuolustustahdon edistämiseen.  

Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan Puolustusvoimien tehtävänä on muiden viranomaisten tukeminen. Puolustusvoimien tukea muille viranomaisille tarvitaan tilanteissa, joissa muilla viranomaisilla ei ole esimerkiksi Puolustusvoimilta löytyvää osaamista tai kalustoa tehtävien suorittamiseen. Tukeminen toteutetaan Puolustusvoimien päätehtävää vaarantamatta.  

Puolustusvoimat voi tarvittaessa tukea muita viranomaisia sekä kotimaassa että ulkomailla. Tähän tarkoitukseen sopivat muun muassa vaativiin tilanteisiin soveltuva erikoismateriaali, poikkeustilanteisiin koulutettu henkilöstö ja tilannekuvajärjestelmä. Sotilas- ja siviilitehtävien välinen raja on kuitenkin pidettävä selkeänä. Siviilitehtävien on oltava siviiliviranomaisten johtamia ja niissä avustavien sotilaiden johtamien sotilasyksiköiden on oltava siviilijohdon alaisia. 

Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan a alakohdan mukaan Puolustusvoimat antaa virka-apua yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä terrorismirikosten ja muiden ihmisten hengelle tai terveydelle vakavaa vaaraa aiheuttavien rikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi. Esimerkiksi tilanteista, joissa Puolustusvoimien osaamista ja materiaalia voidaan käyttää virka-apuun poliisille, säädetään Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa (342/2022).  

Alakohdan b mukaan Puolustusvoimat osallistuu pelastustoimintaan antamalla käytettäväksi pelastustoimintaan tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja. Pelastustoimintaan sopivaa kalustoa ovat Puolustusvoimien alukset, ilma-alukset ja ajoneuvot, viesti-, suojelu-, huolto-, lääkintä-, ja tiedusteluvälineistö sekä pelastus- ja raivauskalusto. Suuronnettomuuksissa Puolustusvoimat voi tukea pelastusviranomaisia antamalla apua kuljetuksissa ja alueiden eristämisessä sekä luovuttamalla käyttöön materiaalia ja pelastusyksiköitä. Puolustusvoimien joukkoja voidaan tarvittaessa käyttää muun muassa kadonneiden etsimiseen, metsäpalojen sammuttamiseen, evakuointien tukemiseen ja viestiyhteyksien luomiseen onnettomuusalueille. Puolustusvoimien osallistumisesta pelastustoimintaan säädetään myös esimerkiksi pelastuslaissa (379/2011) ja meripelastuslaissa (1145/2001).  

Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Puolustusvoimien tehtävänä on osallistuminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklaan tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohtaan perustuvaan apuun tai muuhun kansainvälisen avun antamiseen, yhteistoimintaan ja muuhun kansainväliseen toimintaan. 

Puolustusvoimat voi antaa Puolustusvoimien toimialaan kuuluvaa apua toiselle valtiolle, Euroopan unionille tai kansainväliselle järjestölle sekä osallistua yhteistoimintaan toisen valtion, Euroopan unionin tai kansainvälisen järjestön kanssa taikka muuhun kansainväliseen toimintaan ottaen huomioon YK:n peruskirjan päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt. Puolustusvoimat voi osallistua kansainvälisen avun antamiseen, yhteistoimintaan tai muuhun kansainväliseen toimintaan myös toista Suomen viranomaista tukeakseen toimivaltaisen ministeriön tai viranomaisen pyynnöstä. 

Kansainvälistä apua voidaan 3 kohdan mukaisesti antaa esimerkiksi EU:n yhteisvastuulausekkeen tai keskinäisen avunannon lausekkeen tilanteissa. Yhteisvastuulauseke luo EU:lle oikeusperustan toimia sekä velvoittaa jäsenvaltiot antamaan toisilleen apua. EU:n yhteisvastuulausekkeen soveltamisala on rajattu kolmeen uhkakuvaan: terrori-iskuun ja luonnon tai ihmisen aiheuttamaan suuronnettomuuteen. Yhteisvastuulausekkeen todennäköisissä toteuttamistilanteissa pääroolissa olisivat jäsenvaltioiden siviiliviranomaiset, mutta kyseeseen saattaisi tulla myös sotilaiden tai Puolustusvoimien kaluston lähettäminen toisen jäsenvaltion alueelle avustustehtäviin osana pelastusviranomaisten ja poliisin yhteistyötä unionimaiden kesken. (PuVL 2/2006 vp, s. 4 ja PuVL 4/2008 vp, s. 4). Yhteisvastuulauseke luo unionille mahdollisuuden käyttää sotilaallisia kriisinhallintavoimavarojaan lausekkeen mukaisessa tarkoituksessa myös unionin alueen sisäpuolella. 

Keskinäisen avunannon lauseke käsittää avunannon aseellisen hyökkäyksen tilanteessa. EU:n keskinäisen avunannon lauseke perustuu YK:n peruskirjan 51 artiklaan, jonka mukaan YK:n jäsenvaltio voi käyttää kansainvälisen oikeuden mukaista puolustautumisoikeuttaan, jos se joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Puolustus voi olla myös kollektiivista, jos hyökkäyksen kohteeksi joutunut valtio pyytää apua. Avunantolauseke on jäsenvaltioita yhtäläisesti velvoittava. Keskinäisen avunannon lauseke jättää avoimeksi sen tavan, jolla muiden EU:n jäsenvaltioiden tulee tukea hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. Käytännössä kukin jäsenvaltio tekee omat päätöksensä avun antamisesta ja sen muodoista. Avunantolauseketta on katsottu voitavan soveltaa myös muussa kuin YK:n peruskirjan 51 artiklan tarkoittamassa tilanteessa EU:n perussopimusten yleisen solidaarisuuden perusteella. 

Puolustusvoimien antamaa apua voisi olla esimerkiksi Puolustusvoimien sotilaallisin voimavaroin antama apu sekä muu suorituskyky kuten kalusto tai materiaali. Suorituskyvyt voivat olla esimerkiksi erityisosaamista, erikoisvälineistöä tai -materiaalia, joukkoja sekä logistiikkaa tai johtamisjärjestelmiä.  

Yhteistoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jota Suomi toteuttaa ilman varsinaista avunpyyntöä yhdessä keskeisimpien kumppaneiden kanssa joko Suomen alueella tai Suomen rajojen ulkopuolella. Yhteistoiminnassa voi olla kyse Suomen sotilaallisesta puolustamisesta tai kaikkien osapuolten intresseistä, eikä ainoastaan toisen osapuolen avunpyynnöstä ja siihen vastaamisesta. Puolustusvoimat voi osallistua yhteistoimintaan kuten aluevalvontayhteistyöhön esimerkiksi Suomen ja Ruotsin välillä, jossa on kyse yhteisestä tarpeesta lähtöisin olevasta toiminnasta ja molempien intressistä, eikä ainoastaan toisen osapuolen avunpyynnöstä ja siihen vastaamisesta. Yhteistoimintaan eivät kuitenkaan sisälly Puolustusvoimien kansainvälinen harjoitustoiminta ja tilannekuvayhteistyö, joita koskevat omat päätöksentekomenettelynsä ja sopimusjärjestelynsä. (HE 193/2022 vp, s. 49). 

Muulla kansainvälisellä toiminnalla tarkoitetaan Suomen omista tarpeista lähtevää toimintaa Suomen alueen ulkopuolella esimerkiksi aluevalvonnassa alueella, joka ei kuulu minkään valtion suvereniteettiin kuten aavalla merellä tai kansainvälisessä ilmatilassa taikka suomalaisten evakuointia kriisialueelta Puolustusvoimien suorituskykyjä käyttämällä. (HE 193/2022 vp, s. 49). 

Lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa Puolustusvoimien tehtäväksi säädetään osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja sotilastehtäviin muussa kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Kansainvälinen sotilaallinen kriisinhallinta on oleellinen osa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja se tukee Suomen omaa puolustusta. Kriisinhallintakykyä kehitetään ottamalla huomioon EU:n tavoitteet, Naton jäsenyys sekä pohjoismainen kriisinhallintayhteistyö. Suomi osallistuu sotilaalliseen kriisinhallintaan YK-, EU- ja Nato-johtoisissa operaatioissa. Myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ) voi toimeenpanna sotilaallisia operaatioita, minkä lisäksi toimeenpannaan sotilaallisia maaryhmäoperaatioita johtovaltion johdolla. Suomi osallistuu kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja sotilastehtäviin muussa kansainvälisessä kriisinhallinnassa siten kuin siitä säädetään sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetussa laissa (211/2006).  

Kansainvälinen toiminta sisältyy kiinteästi kaikkiin Puolustusvoimien lakisääteisiin tehtäviin. Suomen sotilaallista puolustusta pyritään vahvistamaan kansainvälisellä yhteistyöllä. Yhteistyötä tehdään EU:ssa sekä toisten valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n ja maaryhmäjärjestelyjen kanssa. Esimerkkeinä Suomen puolustamiseen liittyvästä kansainvälisestä yhteistyöstä ovat Puolustusvoimien kansainvälisen yhteistoimintakyvyn kehittäminen, osallistuminen kansainväliseen harjoitustoimintaan ja nopean toiminnan joukkoihin sekä aluevalvonnassa tehtävä kansainvälinen tilannekuvayhteistyö.  

Puolustusvoimien muista tehtävistä säädetään 2 §:n 2 momentin mukaan erikseen. Muualla lainsäädännössä Puolustusvoimien tehtävistä säädetään esimerkiksi asevelvollisuuslaissa (1438/2007) ja sotilastiedustelusta annetussa laissa (590/2019). 

2.1.2  Pohjois-Atlantin sopimuksen velvoitteet ja Naton strateginen konsepti

Nato-jäsenyyden myötä Suomi on sitoutunut Pohjois-Atlantin sopimukseen eli niin kutsuttuun Washingtonin sopimukseen. Perustuslain 95 §:n 1 momentin mukaan valtiosopimusten ja muiden kansainvälisten velvoitteiden lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan (PeVL 80/2022 vp) Suomen liittymisestä Pohjois-Atlantin sopimukseen, että Pohjois-Atlantin sopimusta on syytä pitää kokonaisuudessaan lainsäädännön alaan kuuluvana.  

Pohjois-Atlantin sopimus on Naton perustamissopimus, jossa määrätään liittokunnan toiminnan periaatteista ja jäsenten velvollisuuksista. Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaan Naton toiminta rakentuu YK:n peruskirjan periaatteille kansainvälisen rauhan, turvallisuuden ja oikeuden ylläpitämisestä. Sopimuksen johdannossa tunnustetusti sen osapuolet ovat päättäneet turvata kansojensa vapauden, yhteisen perinnön ja sivistyksen, jotka perustuvat demokratian, yksilönvapauden ja oikeusvaltion periaatteisiin ja siten päättäneet yhdistää pyrkimyksensä yhteisen puolustuksen aikaansaamiseksi sekä rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.  

Naton yhteinen puolustus perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksen muodostamaan kokonaisuuteen. Sotilaallisen puolustuksen kannalta keskeisiä ovat erityisesti Pohjois-Atlantin sopimuksen jäsenvaltioiden omaa ja keskinäistä valmistautumista ja puolustuskykyä koskeva 3 artikla ja yhteistä puolustusta koskeva 5 artikla. Lisäksi Pohjois-Atlantin sopimuksen 4 artikla sitoo jäsenvaltiot neuvottelemaan keskenään aina, kun jokin osapuolista katsoo toisen osapuolen alueellisen koskemattomuuden, poliittisen riippumattomuuden tai turvallisuuden olevan uhattuna. Neuvottelujen pohjalta Nato voi joissakin tilanteissa ryhtyä myös sotilaallisiin toimiin kuten aluevalvonnan tehostamiseen ja suorituskykyjen vahvistamiseen uhan kohteena olevalla alueella.  

Pohjois-Atlantin sopimuksen 5 artikla sitoo Naton jäsenvaltiot yhteistyöhön ja keskinäiseen avunantoon tilanteessa, jossa yhteen tai useampaan jäsenvaltioon kohdistuu aseellinen hyökkäys. Artiklan mukaan osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että yhteen tai useampaan osapuoleen kohdistettu aseellinen hyökkäys Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa katsotaan hyökkäykseksi kaikkia osapuolia vastaan, ja tämän vuoksi osapuolet sopivat, että jos tällainen aseellinen hyökkäys tehdään, kukin osapuoli käyttää YK:n peruskirjan 51 artiklassa tunnustettua oikeutta erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen ja auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta yhtä tai useampaa osapuolta ryhtymällä viipymättä erikseen ja yhdessä muiden osapuolten kanssa tarpeelliseksi katsomiinsa toimiin, mukaan lukien aseellisen voiman käyttö, Pohjois-Atlantin alueen turvallisuuden palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Tällaisia toimia voivat sotilaallisten keinojen ohella olla poliittiset toimenpiteet, joilla painostettaisiin uhkaavaa valtiota muuttamaan politiikkaansa. Kukin jäsenvaltio päättää itsenäisesti ja kansallisten päätöksentekomenettelyjen mukaisesti antamansa avun luonteen ja laajuuden.  

Pohjois-Atlantin sopimuksen 5 artiklan soveltamista rajaa sopimuksen 6 artiklassa määritelty maantieteellinen soveltamisala.  

Pohjois-Atlantin sopimuksen 5 artiklan käyttöönotto perustuu kaikissa tilanteissa aina Naton neuvoston tapauskohtaiseen arvioon ja jäsenvaltioiden Naton neuvostossa konsensuksella tekemään päätökseen. Perinteisten sotilaallisten uhkakuvien lisäksi 5 artikla voidaan ottaa käyttöön erilaisissa tilanteissa. Naton huippukokousten poliittisissa päätösasiakirjoissa on todettu, että 5 artiklaan voidaan vedota myös vastauksena vakavaan kyberhyökkäykseen, hybridisodankäyntiin tai avaruutta hyödyntävään hyökkäykseen.  

Aseellisen hyökkäyksen käsite, johon 5 artiklassa viitataan, sisältyy YK:n peruskirjan 51 artiklaan. Valtioiden YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaista oikeutta erilliseen tai yhteiseen itsepuolustukseen on selostettu tarkemmin Pohjois-Atlantin sopimukseen liittymistä koskevan hallituksen esityksen (HE 315/2022 vp) Pohjois-Atlantin sopimuksen 5 artiklan yhteydessä jaksossa 9.1. 

Kansainvälisen oikeuden sääntöjä, jotka määrittelevät toimintaa toisen valtion alueella ja alueella, joka ei kuulu minkään valtion suvereniteettiin, on selostettu tarkemmin kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 193/2022 vp) jaksoissa 2.2.1. ja 2.2.2. 

Pohjois-Atlantin sopimuksen 3 artikla velvoittaa Naton jäsenvaltioita ylläpitämään ja kehittämään yhdessä ja erikseen, jatkuvan ja tehokkaan oman valmistautumisen ja keskinäisen avunannon pohjalta, kansallista ja yhteistä kykyään puolustautua aseellisia hyökkäyksiä vastaan. Sopimuksen 3 artikla velvoittaa Naton jäsenmaita ylläpitämään ja kehittämään niin Naton yhteistä kuin jäsenvaltioiden omaa kansallista puolustuskykyä. Tämä tarkoittaa ensisijaisen vastuun Suomen kansallisen puolustuksen järjestämisestä, ylläpitämisestä ja kehittämisestä, säilymistä Suomella. Naton jäsenenä Suomen puolustus on kuitenkin osa Naton yhteistä puolustusta, jonka ylläpitämiseen ja kehittämiseen 3 artiklan sopimusmääräys jäsenvaltioita velvoittaa.  

Liittyessään Natoon Suomi on myös sitoutunut Naton toimintaa määrittäviin ohjausasiakirjoihin, joista keskeisin poliittinen ohjausasiakirja on strateginen konsepti. Jäsenvaltioiden konsensuksella hyväksyttävä strateginen konsepti on liittokunnan toiseksi ylin ohjaava asiakirja heti Pohjois-Atlantin sopimuksen jälkeen. Strategisessa konseptissa Nato muun muassa vahvistaa liittokunnan arvot, tarkoituksen ja ydintehtävät, arvioi turvallisuusympäristöä ja ohjaa Naton suhtautumista käynnissä ja edessä oleviin uhkiin, haasteisiin ja mahdollisuuksiin noin vuosikymmeneksi eteenpäin. Uusimmassa, vuoden 2022 strategisessa konseptissa Naton ydintehtäviksi määritellään pelote ja puolustus, kriisinehkäisy ja -hallinta sekä yhteistyövarainen turvallisuus. Nato reagoi toimintaympäristönsä muutoksiin, minkä vuoksi Naton ydintehtävien painopisteet voivat myös vaihdella. Pohjois-Atlantin sopimuksen 5 artiklaan perustuva yhteinen puolustus on kuitenkin aina säilytetty ydintehtävänä.  

Natossa yhteinen pelote ja puolustus kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Naton olemassaolon päätavoite on ehkäistä sotaa ja sotilaallisia kriisejä luomalla vahva pelote, joka nostaa kynnyksen hyökätä Naton alueelle mahdollisimman korkealle. Naton kokonaispelote koostuu kolmesta osa-alueesta: tavanomaiset joukot, ohjuspuolustus ja ydinaseet, joita täydentävät avaruus- ja kybersuorituskyvyt. Strategisen konseptin mukaisesti Nato voi vastata liittokuntaan kohdistuvaan uhkaan missä tahansa operatiivisessa toimintaympäristössä ja eri keinojen yhdistelmällä. Natossa operatiivisiksi toimintaympäristöiksi on vahvistettu maa, meri, ilma, kyber ja avaruus. Pelotteen ja puolustuksen ylläpitoon ja kehittämiseen liittyviä keskeisiä prosesseja ja toimintoja ovat erityisesti puolustussuunnitteluprosessi, operatiivinen suunnittelu, joukkomalli ja joukkojenmuodostusprosessi, harjoitustoiminta, komento- ja johtamisjärjestelyt, kriisivastejärjestelmä, Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävät sekä Naton nopean toiminnan joukot. Nämä samat mekanismit mahdollistavat myös muiden ydintehtävien, esimerkiksi kriisinhallintaoperaatioiden, toteuttamisen. 

Naton ydintehtäviin kuuluva kriisinhallinta ja -ehkäisy sisältää laajasti sotilaallisin voimavaroin toteutettavaa toimintaa ja on siten käsitteenä laajempi kuin Suomen lainsäädännössä sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetussa laissa määritelty sotilaallinen kriisinhallinta. Naton kriisinhallinta ja -ehkäisy kattaa kaiken toiminnan, joka on tarpeen Naton jäsenvaltioihin vaikuttavien kriisien hallitsemiseksi, ja kokonaisuus kattaa siten sekä yhteisen puolustuksen että muunkin sotilaallisen toiminnan, kuten konfliktien ehkäisyn, rauhanturvaamisen ja -rakentamisen sekä katastrofi- ja hätäavun kuten esimerkiksi tulvien ja maanjäristysten kaltaisiin luonnontuhoihin sekä kulkutauteihin vastaamisen. Terrorismin vastainen toiminta on kriisinehkäisyn ja -hallinnan yksi tärkeä ulottuvuus. Osana kokonaisuutta Nato toteuttaa erilaisia sotilaallisia kriisinhallintatehtäviä, valvonta-, neuvonta- tai koulutustehtävistä aina laajoihin vakauttamisoperaatioihin ja rauhaanpakottamiseen.  

Yhteistyövarainen turvallisuus kattaa Naton laajentumiseen liittyvät kysymykset, kumppanuuspolitiikan, yhteistyön Naton kumppanimaiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa sekä liittokunnan roolin kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestyksen ylläpitämisessä ja ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksiin vastaamisessa. Osana yhteistyövaraisen turvallisuuden toimintaa Nato toteuttaa kumppanimaiden turvallisuus- ja puolustussektorin tukihankkeita, jotka kattavat muun muassa sotilaallista neuvontaa ja koulutusta. 

2.1.3  Nato-jäsenyydestä Puolustusvoimille johtuvat tehtävät

Sotilaallinen liittoutuminen on Suomelta merkittävä ja historiallinen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen ratkaisu. Liittymisellä puolustusliittoon Suomen puolustuksen järjestämisessä on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos, jonka seurauksena Suomen maanpuolustuksen ja Suomen puolustuskyvyn ylläpitäminen, kehittäminen ja käyttö toteutetaan jatkossa osana liittokuntaa ja sen yhteistä puolustusta. Naton merkittävin ydintehtävä on liittokunnan pelote ja puolustus ja siksi Nato-jäsenyyden käytännön vaikutukset kohdistuvat erityisesti puolustushallintoon. Sotilaallisen liittoutumisen myötä Puolustusvoimien tehtävänä on, puolustusministeriön ohjauksen mukaisesti, suunnitella ja toteuttaa Naton pelotteeseen ja puolustukseen kuuluvia tehtäviä.  

Suomen sotilaallisen liittoutumisen myötä myös osa ennen jäsenyyttä ulkopolitiikan alaan kuuluneista kysymyksistä arkipäiväistyy (Oikeuskanslerin lausunto OKV/2158/22/2024, s. 3). Liittoutuminen tarkoittaa sitä, että Natossa tehtävä laaja-alainen yhteistyö on muuttunut arkiseksi velvoitteeksi ja siten esimerkiksi kansainväliseen harjoitustoimintaan liittyvä ulkopoliittinen merkitys ja signaalivaikutus ovat monissa tapauksissa vähäisempiä kuin liittoutumattomuuden aikana (OKV/2158/22/2024, s. 3). On huomattava, ettei asian liityntä puolustusliittoon aina johda siihen, että kyseessä olisi sen kaltainen ulkopolitiikka, joka olisi presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminnan piirissä. Tavanomaiset Natoonkin liittyvien asioiden valmistelu ja päätöksenteko kuuluvat valtioneuvostolle ja siellä sille sektoriministeriölle, jota asia koskee (OKV/2158/22/2024, s. 7). Näiden syiden vuoksi Nato-jäsenyyden myötä myös puolustuspolitiikan merkitys kasvaa ja korostuu. 

Puolustuspolitiikkaan kuuluvina tehtävinä puolustusministeriö määrittää valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) perustelumuistion mukaan sotilaallisen maanpuolustuksen suuntalinjat, tavoitteet ja tehtävät. Tähän toimintaan sisältyy sotilaallisen maanpuolustuksen toimintaedellytysten, voimavarojen ja yleisjärjestelyjen sekä puolustusratkaisun keskeisten periaatteiden määrittäminen, sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvä päätöksenteko ja hallinnonalan poliittinen ohjaus. Lisäksi puolustusministeriö vastaa puolustuspolitiikan alalla osallistumisesta kansainvälistä turvallisuutta ja vakautta ylläpitävään toimintaan niin kansainvälisten järjestöjen puitteissa kuin myös kahden- ja monenvälisen puolustuspoliittisen sekä sotilaallisen yhteistyön keinoin. Puolustusministeriö vastaa myös sotilaallisen kriisinhallinnan toimintaedellytysten, voimavarojen ja yleisjärjestelyjen sekä keskeisten toimintaperiaatteiden määrittämisestä. 

Puolustusvaliokunta on todennut, ettei puolustuspolitiikalle ole olemassa yhtä vakiintunutta määritelmää, mutta termi pitää sisällään puolustuskyvyn ylläpidon, kehittämisen ja käytön. Puolustuspolitiikalla edistetään valtion ja väestön turvallisuutta, tuetaan valtionjohdon päätöksentekoa sekä osallistutaan kansainväliseen päätöksentekoon ja yhteistoimintaan. Puolustuspolitiikka tukee ulko- ja turvallisuuspolitiikan päämääriä. (PuVL 2/2020, s. 1–2).  

Nato-jäsenyys vaikuttaa läpileikkaavasti Suomen puolustushallintoon ja puolustusjärjestelmään. Suomen sotilaallinen puolustaminen yhteensovitetaan osaksi liittokunnan yhteistä puolustusta, mikä tarkoittaa Puolustusvoimien osallistumista Naton puolustussuunnittelun ja operatiivisen suunnittelun prosesseihin sekä sen edellyttämiin johtamisjärjestelyihin, harjoitteluun ja operatiivisiin toimintoihin. Naton operatiivisiin toimintoihin osallistuminen on osa liittolaisten normaalia ja säännönmukaista yhteisen puolustuksen ja valmiuden eteen tehtävää toimintaa. On odotettavissa, että Suomi osallistuu tällaisiin toimintoihin suorituskyvyin ja joukoin muiden Naton jäsenvaltioiden tapaan säännöllisesti. Mikäli Suomea vastaan Naton jäsenenä kohdistetaan sotilaallista voimankäyttöä, Puolustusvoimat toimeenpanee kansallisen päätöksenteon mukaisesti operaatioita osana liittokunnan ennakkoon suunniteltuja ja harjoiteltuja järjestelyjä ja Naton komento- ja joukkorakenteita hyödyntäen. Samalla Puolustusvoimat valmistautuu osallistumaan muiden Naton jäsenvaltioiden puolustamiseen velvoitteidensa mukaisesti suorituskykyjä varustamalla ja kouluttamalla kotimaassa ja ulkomailla. 

Naton jäsenenä Suomi osallistuu kaikkeen Naton toimintaan. Merkittävin strategisessa konseptissa määritellyistä Naton kolmesta ydintehtävästä on liittokunnan pelote ja puolustus. Pelotteen ja puolustuksen ylläpitoon, kehittämiseen ja toimeenpanoon liittyviä keskeisiä puolustuspoliittisia ja sotilaallisia prosesseja ja toimintoja ovat Naton puolustussuunnitteluprosessi, operatiivinen suunnittelu, Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävät ja Naton nopean toiminnan joukot. (HE 315/2022 vp s. 13). Keskeistä on myös osallistuminen Naton komento- ja joukkorakenteeseen ja sen kehittämiseen. 

Naton ydinpelotteeseen koskeviin prosesseihin osallistuminen on uusi yhteistyöalue, joka on osa Naton pelotetta ja puolustusta. Tämä toiminta kattaa päätöksentekoon, suunnitteluun, kehittämiseen ja harjoitteluun osallistumisen, ja sitä toteutetaan puolustusministeriön johdolla.  

Osana Naton jatkuvasti käynnissä olevaa ydintoimintaa puolustusministeriö ja Puolustusvoimat osallistuvat yhteistyössä Naton sotilasviranomaisten, kansainvälisen sihteeristön ja jäsenvaltioiden kanssa toteutettavaan Naton puolustussuunnitteluprosessiin (NATO Defence Planning Process, NDPP) eli jäsenvaltioiden ja Naton yhteisten suorituskykyjen kehittämiseen. Naton puolustussuunnitteluprosessin päätehtävänä on varmistaa, että Natolla kokonaisuudessaan on tarvittavat joukot ja suorituskyvyt Naton tehtävien toteuttamiseen. Suunnittelun kautta annetaan Naton sotilasjohdolle kokonaiskuva käytettävissä olevasta sotilaallisesta voimasta sekä siihen sisältyvien joukkojen ja suorituskykyjen käytettävyydestä, ylläpidettävyydestä ja valmiudesta eri tehtäviin. Osana Naton puolustussuunnitteluprosessia jokaiselle jäsenvaltiolle esitetään tasapuolisen taakanjaon ja kohtuullisen vaatimustason periaatteita noudattaen maakohtainen suorituskykytavoitepaketti. Puolustusvoimat sovittaa oman kansallisen suunnittelunsa aikataulujen ja sisällön osalta yhteen Naton puolustussuunnitteluprosessin kanssa. Puolustusvoimat tuottaa kansallisen puolustuksen joukot, joita voidaan käyttää Naton tehtäviin. Naton yhteinen puolustussuunnitteluprosessi perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksen 3 artiklaan.  

Nato-jäsenyyden myötä Puolustusvoimat osallistuu Naton operatiiviseen suunnitteluun eli Naton suorituskykyjen käytön suunnitteluun ja varautumiseen yhteistyössä Naton sotilasviranomaisten ja muiden Naton jäsenvaltioiden asevoimien edustajien kanssa, ja Suomen alue huomioidaan osana Naton operatiivisia suunnitelmia. Naton neuvosto hyväksyy strategisen tason operatiiviset suunnitelmat. 

Naton kriisivastejärjestelmän (NATO Crisis Response System, NCRS) kokonaisuudella ohjataan Naton valmiuden säätelyä ja reagointia ja varmistetaan valmius ja tuki kokonaisvaltaiselle päätöksenteolle kaiken tyyppisissä kriisitilanteissa. Prosessi kattaa kriisivastejärjestelmän päätöksentekoon liittyvän toiminnan ennakkovaroituksista ja kriisitilanteen tunnistamisesta arvioinnin ja suunnittelun kautta mahdollisten operaatioiden toimeenpanoon, seurantaan ja päättämiseen. Myös Naton operatiiviset suunnitelmat toimeenpannaan osana kriisivastejärjestelmää Naton neuvoston konsensuspäätöksellä. Prosessin keskiössä ovat Naton neuvoston tekemät päätökset, joita valmistelevat ja tukevat muiden Naton komiteoiden ja sotilasrakenteiden tekemä valmistelu ja suositukset. Prosessin tuloksena Naton neuvosto sekä osittain Euroopan-joukkojen komentaja, SACEUR, antavat jäsenvaltioille erilaisia sotilaallisia vaatimuksia ja suosituksia. Puolustusvoimat osallistuu näiden sotilaallisten vaatimusten ja suositusten toimeenpanoon.  

Naton jäsenenä Suomi osallistuu Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin ja Naton nopean toiminnan joukkojen toimintaan erillisiin puolustusministeriön valmistelemiin kansallisiin linjauksiin ja päätöksiin perustuen ja Naton kokonaistarpeiden mukaisesti sen puolustuskykyä vahvistaen. Puolustusvoimat suunnittelee, varustaa ja kouluttaa liittokunnan kanssa sovitut Naton rauhan ajan tehtävien ja nopean toiminnan joukkojen edellyttämät suorituskyvyt ja toimeenpanee tehtävät ja toiminnan osallistumispäätösten mukaisesti yhteistyössä Naton jäsenvaltioiden asevoimien kanssa. Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävät kattavat muun muassa maa-, meri- ja ilmatoimintaa. Ylläpitämällä näitä toimintoja rauhan aikana Nato osoittaa valmiutta ja puolustuskykyä. Naton nopean toiminnan joukkoja käytetään Naton ensivasteena osana Naton operatiivisia suunnitelmia, mutta myös muihin tehtäviin Naton neuvoston päätösten mukaisesti.  

Naton yhteinen ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmä (Integrated Air and Missile Defence, IAMD) muodostuu jäsenvaltioiden kansallisista sekä Naton yhteisistä suorituskyvyistä. Nato-alueen ilmatilan valvonta ja turvaaminen on osa Naton integroidun ilma- ja ohjuspuolustuksen kokonaisuutta, ja se on jatkuvasti käynnissä olevaa toimintaa. Naton ilmapuolustuksen tehtäviä toteutetaan muun muassa Air Policing ja Air Shielding -toiminnoilla, jotka kattavat hävittäjälaivuekokonaisuudet ja ilmatorjuntayksiköt. Puolustusvoimat suunnittelee ja toimeenpanee Suomen liittymisen ja osallistumisen Naton integroituun ilma- ja ohjuspuolustukseen, siihen liittyviin järjestelmiin sekä osallistumisen yhteisen ilmatilannekuvan ja meritilannekuvan vaihtoon kansallisten linjausten ja päätösten mukaisesti. Natolla on käytössä suorituskykyjä, joilla voidaan tukea Suomen omaa aluevalvontajärjestelmää. Suomi vastaa oman ilmatilansa valvonnasta ja turvaamisesta Naton ja sen jäsenmaiden kanssa, sekä osallistuu Naton ilmatilan valvonnan ja turvaamisen tehtäviin erikseen sovittavalla tavalla.  

Nato-jäsenyyden myötä Suomen sotilas- ja siviilitiedustelu on osa liittokunnan tiedusteluyhteisöä. Naton tiedustelutoiminta tukee liittokunnan päätöksentekoa ja toimintaa kaikilla tasoilla poliittisesta päätöksenteosta operaatioiden käytännön toteutukseen. Nato käyttää tiedusteluarvioissaan jäsenvaltioiden tiedustelutietoa. Puolustusvoimat osallistuu Naton tiedusteluyhteistyöhön kansallisen lainsäädännön ja erillisten kansallisten linjausten ja päätösten mukaisesti.  

Naton yhteinen integroitu komentorakenne mahdollistaa liittokunnan yhteisten operaatioiden toimeenpanon ja johtamisen. Komentorakenne koostuu pysyvistä monikansallisista ja yhteisesti rahoitetuista johtoportaista ja esikunnista, jotka sijaitsevat Naton eri jäsenvaltioissa. Sitä täydentävä Naton joukkorakenne muodostuu jäsenvaltioiden asettamista kansallisista ja monikansallisista joukoista ja esikunnista. Naton päämaja ja virastot mahdollistavat ja tukevat Naton toimintaa. Puolustusvoimat suunnittelee henkilöstön asettamisen ja asettaa henkilöstön Naton komento- ja joukkorakenteisiin sekä kansalliseen edustukseen yhteistyössä puolustusministeriön kanssa. Kansallinen edustus Naton päämajassa ja strategisissa johtoportaissa mahdollistaa Suomen kantojen viemisen Naton valmisteluun. Lisäksi Puolustusvoimat lähettää henkilöstöä Naton kouluihin, virastoihin ja osaamiskeskuksiin tarveperusteisesti. 

Naton resilienssi eli kriisinsietokyvyn rakentaminen on sekä kansallinen vastuu että Pohjois-Atlantin sopimuksen 3 artiklaan perustuva yhteinen sitoumus. Resilienssitoimet liittyvät konkreettisesti Naton sotilaallisiin tehtäviin ja ovat keskeinen osa Naton pelotetta ja puolustusta. Resilienssin tavoitteena on varmistaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen jatkuvuus, valtion toimintakyky sekä erityisesti tuki liittokunnan sotilaallisten operaatioiden toimeenpanolle. Naton resilienssissä on pitkälti kyse kokonaismaanpuolustuksesta, johon Suomessa kuuluvat kaikki ne kansalliset ja kansainväliset sotilaalliset ja siviilialojen toimet, joilla turvataan sotilaallisen maanpuolustuksen toimintaedellytykset, myös poikkeusoloissa. 

Joukkojen ja toimintojen yhteensopivuus on välttämätön edellytys Naton kyvylle toteuttaa tehtävänsä. Yhteensopivuudella tarkoitetaan kykyä toimia yhdessä johdonmukaisesti, vaikuttavasti ja tehokkaasti Naton taktisten, operatiivisten ja strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Naton standardointitoiminnan tarkoituksena on tukea yhteensopivuuden saavuttamista, ylläpitoa ja edelleen kehittämistä Naton jäsenvaltioiden joukkojen välillä sekä myös kumppanimaiden joukkojen välillä. Puolustusvoimat osallistuu Naton standardointitoimintaan ja yhteensovittaa kansallisia joukkoja ja toimintoja Naton jäsenvaltioiden joukkojen ja toimintojen kanssa. Puolustusvoimat huomioi Naton koulutusvaatimukset antaessaan sotilaskoulutusta varusmiehille, reserviläisille ja sotilasoppilaitoksissa opiskeleville.  

Naton puitteissa ja liittolaisten kanssa toteutettava harjoitustoiminta on tärkeä osa puolustuskyvyn kehittämistä ja sen osoittamista. Yhteisellä harjoitustoiminnalla kehitetään ja testataan liittolaisten sotilaallista yhteistoimintakykyä ja harjoitellaan ennalta laadittujen suunnitelmien toimeenpanoa. Naton jäsenenä Puolustusvoimien harjoittelu painottuu etenkin kokonaisuuksiin, joissa kehitetään Naton yhteisten operaatioiden edellyttämää toimeenpanokykyä ja -valmiutta sekä harjoitellaan toimintaa osana liittokunnan komento- ja joukkorakennetta. Normaaliloissa harjoitustoiminta on ensisijainen väline Naton operatiivisen valmiuden ja pelotteen ylläpidossa ja siten myös osa liittolaisten toisilleen osoittamaa konkreettista turvallisuustukea. Puolustusvoimat harjoittelee kaikkien Naton ydintehtävien edellyttämiä valmiuksia myös Naton johtoportaiden johdossa. Naton puitteissa ja liittolaisten kanssa toteutettavalla harjoitustoiminnalla Puolustusvoimat kehittää Suomelle Naton puolustussuunnitteluprosessin suorituskykytavoitepaketissa asetettuja yhteistoimintakykyä ja suorituskykyjä koskevia vaatimuksia, ja sitä käytetään myös alustana Suomen joukkojen ja johtoportaiden evaluoinneissa Naton kriteeristön mukaisesti. Naton harjoitustoiminta kattaa myös päätöksenteon jatkuvan harjoittelemisen poliittisella tasolla, Naton päämajassa, sotilaallisessa komentorakenteessa ja joukkorakenteessa sekä kansallisesti kunkin maan omissa johtamisen rakenteissa.  

Nato kehittää jatkuvasti toimintaansa ja sopeuttaa sitä toimintaympäristönsä muutoksiin. Tästä johtuen Naton käytännön toiminnan muodot muuttuvat Natossa tehtävään sotilaalliseen ja poliittiseen valmisteluun perustuvien päätösten ja linjausten mukaisesti. Puolustusvoimat panee täytäntöön Pohjois-Atlantin sopimuksen velvoitteita ja osallistuu Naton toimintaan toimivaltuuksiensa asettamissa rajoissa, tarvittaessa erillisiin kansallisiin linjauksiin ja erilliseen kansalliseen päätöksentekoon pohjautuen.  

Naton toimintaa ja tehtäviä on avattu lisäksi Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi annetun hallituksen esityksen (HE 315/2022 vp) 2. pääjaksossa. 

2.1.4  Nykytilan arvio

Suomen sotilaallista puolustusta on pyritty vahvistamaan kansainvälisellä yhteistyöllä. Kansainvälisen yhteistyön muotojen kehittyessä Puolustusvoimien tehtäviä on muutettu siten, että Puolustusvoimilla on edellytykset osallistua aiempaa laajemmin ja tarvittaessa myös sotilaallisia voimakeinoja käyttäen kansainvälisen avun antamiseen, yhteistoimintaan ja muuhun kansainväliseen toimintaan (ks. HE 94/2016 vp ja HE 193/2022 vp). Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa Puolustusvoimien tehtäväksi on säädetty osallistuminen kansainvälisen avun antamiseen, yhteistoimintaan tai muuhun kansainväliseen toimintaan. Puolustusvoimista annettuun lakiin on sisällytetty myös säännökset kansainvälisen avun vastaanottamisesta.  

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa voidaan toteuttaa toisen valtion alueella tai alueella, joka ei kuulu minkään valtion suvereniteettiin, kuten aavalla merellä tai kansainvälisessä ilmatilassa. Suomi voi myös pyytää kansainvälistä apua toiselta valtiolta, Euroopan unionilta tai kansainväliseltä järjestöltä ja Puolustusvoimat voi harjoittaa yhteistoimintaa toisen valtion, Euroopan unionin tai kansainvälisen järjestön kanssa myös Suomen alueella. Puolustusvoimien osallistuminen YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaiseen yhteiseen puolustautumiseen on mahdollista jo voimassa olevan lainsäädännön mukaisena kansainvälisen avun pyytämisenä tai osallistumisena kansainvälisen avun antamiseen toiselle valtiolle tai yhteistoimintana tämän kanssa.  

Suomen sotilaallinen puolustaminen on säädetty puolustusvoimien tehtäväksi puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa. Suomen sotilaallinen puolustaminen sisältää myös puolustusvalmiuden ylläpidon ja kehittämisen sekä Puolustusvoimien varautumisen kansainvälisen avun vastaanottamiseen. Suomen puolustamiseen liittyvän kansainvälisen toiminnan kuten Puolustusvoimien kansainvälisen yhteistoimintakyvyn kehittämisen, osallistumisen kansainväliseen harjoitustoimintaan ja nopean toiminnan joukkoihin sekä aluevalvonnassa tehtävän kansainvälisen tilannekuvayhteistyön on katsottu sisältyvän kiinteästi 1 kohdan tehtävään.  

Naton jäsenenä Suomen puolustus on osa Naton yhteistä puolustusta. Tämä vaikuttaa Puolustusvoimien toimintaan läpileikkaavasti. Puolustuskyvyn suunnittelu, kehittäminen ja käyttö, jotka ennen Naton jäsenyyttä tehtiin kansallisesti, tehdään nyt osana liittokuntaa. Tämän vuoksi yhteisen puolustuksen toimeenpanossa ei ole kyse ainoastaan puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesta Suomen sotilaallisesta puolustamisesta. Kyse ei ole myöskään ainoastaan 3 kohdan mukaisesta osallistumisesta kansainvälisen avun antamiseen, yhteistoimintaan tai muuhun kansainväliseen toimintaan. 

Sääntelyn täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vuoksi Puolustusvoimien tehtäviin olisi tämän vuoksi tarpeen lisätä Pohjois-Atlantin liiton yhteinen puolustus, jolla korostettaisiin Suomen puolustuksen yhteensovittamista osaksi liittokunnan yhteistä puolustusta sekä valmiutta ottaa vastaan ja lähettää joukkoja liittokunnan yhteisen puolustuksen edellyttämiin tehtäviin. Käytännössä tämä tarkoittaisi osallistumista kaikilta osin Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen suunnitteluun, valmisteluun, ja toimeenpanoon sekä puolustuskyvyn osoittamiseen.  

Yhteisen puolustuksen tehtävien lisäksi Natolla on myös muuta sotilaallisin voimavaroin toteutettavaa toimintaa. Osallistuminen esimerkiksi Naton kriisinhallintaan ja vakauden edistämiseen voisi jatkossakin tulla arvioitavaksi puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna kansainvälisen avun antamisena, yhteistoimintana tai muuna kansainvälisenä toimintana tai 4 kohdassa tarkoitettuna sotilaallisena kriisinhallintana tai sotilastehtävänä muussa kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Puolustusvoimat voisi esimerkiksi osallistua Naton kautta tai puitteissa toteutettavaan hätäapuun kulkutauteihin tai luonnontuhoihin, kuten tulviin tai maanjäristyksiin, vastaamiseksi tai suurten julkisten tapahtumien kuten kansainvälisten urheilutapahtumien ja kansainvälisten kokousten turvallisuuden ylläpitämiseen siltä osin kuin kyse olisi Puolustusvoimien toimialaan kuuluvasta avusta tai yhteistoiminnasta tai myös toimivaltaisen ministeriön tai viranomaisen pyynnöstä toista Suomen viranomaista tukeakseen. Lisäksi Suomi voi jatkossakin harkintansa mukaan osallistua Naton toimeenpanemaan sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetussa laissa tarkoitettuun sotilaalliseen kriisinhallintaan.  

Myös Naton jäsenenä Suomi jatkaa liittolaisten ja muiden kumppanien kanssa kahden- ja monenvälistä puolustusyhteistyötä. Tällainen yhteistyö on toteutettavissa voimassa olevan Puolustusvoimien tehtäviä koskevan sääntelyn puitteissa. 

2.2.1  Laki kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta (418/2017)

Laki kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta sisältää säännökset kansainvälistä apua annettaessa ja pyydettäessä sekä yhteistoimintaan ja muuhun kansainväliseen toimintaan osallistuttaessa noudatettavasta ylimpien valtioelinten päätöksentekomenettelystä. Lakia sovelletaan päätöksentekoon merkittävän kansainvälisen avun antamisesta toiselle valtiolle, Euroopan unionille tai kansainväliselle järjestölle ja pyydettäessä niiltä merkittävää apua sekä päätettäessä merkittävästä yhteistoiminnasta toisen valtion, Euroopan unionin tai kansainvälisen järjestön kanssa Suomen alueella tai sen ulkopuolella, samoin kuin päätettäessä merkittävästä osallistumisesta Suomen omiin tarpeisiin perustuvaan muuhun kansainväliseen toimintaan Suomen alueen ulkopuolella. Avun antamista ja pyytämistä tai toimintaan osallistumista harkittaessa huomioon tulee ottaa YK:n peruskirjan päämäärät ja periaatteet ja muut Suomea velvoittavat kansainvälisen oikeuden säännöt. Viittaus kansainvälisen oikeuden sääntöihin merkitsee myös Ahvenanmaan kansainvälisoikeudellisen aseman huomioon ottamista (HE 72/2016 vp, s. 50). 

Lain soveltamisalaa koskevaan 1 §:ään lisättiin 1.1.2023 voimaan tulleella lainmuutoksella (1303/2022) käsitteet ”yhteistoiminta” ja ”muu kansainvälinen toiminta”. Yhteistoiminnan lisäämisen käsitteenä lain 1 §:ään on katsottu selventävän mahdollisuutta soveltaa lakia myös Naton kanssa toteutettavaa yhteistoimintaa koskevaan päätöksentekoon (HE 315/2022 vp, s. 28). Yhteistoimintaan eivät kuitenkaan sisälly Puolustusvoimien kansainvälinen harjoitustoiminta ja tilannekuvayhteistyö, joita koskevat omat päätöksentekomenettelynsä ja sopimusjärjestelynsä. 

Lakia sovelletaan sen 1 §:n mukaan ylimpien valtioelinten päätöksentekoon, jos kyse on avusta tai toiminnasta, 1) joka perustuu EU:n yhteisvastuulausekkeen tai 2) keskinäisen avunannon lausekkeen tilanteisiin, tai 3) avusta tai toiminnasta, johon sisältyy merkittäviä sotilaallisia voimavaroja tai 4) johon voi sisältyä sotilaallisten voimakeinojen käyttöä, tai avusta tai toiminnasta 5) joka on ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävää taikka 6) laajakantoista ja periaatteellisesti tärkeää. Useampi oikeusperusta voi tulla sovellettavaksi samanaikaisesti.  

Lain 2 §:n 1 momentin mukaan päätöksen avun antamisesta tai pyytämisestä, yhteistoiminnasta tai muuhun kansainväliseen toimintaan osallistumisesta tekee valtioneuvoston yleisistunto asianomaisen ministeriön esittelystä. Mikäli kyseessä on ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävä kansainvälinen asia, päätöksen tekee tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Valtioneuvoston toimivallasta valmistella Euroopan unionissa tehtävät päätökset ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä säädetään perustuslaissa.  

Lain 3 § sisältää eduskunnan osallistumista päätöksentekoon koskevat säännökset. Sen mukaan ennen avun antamista tai pyytämistä, yhteistoimintaan tai muuhun kansainväliseen toimintaan osallistumista koskevan päätöksen tekemistä valtioneuvoston on kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, jos apu voi sisältää sotilaallisten voimakeinojen käyttöä. Jos päätös koskee erityisen vaativaa tilannetta, valtioneuvoston on ennen päätöksentekoa kuultava eduskuntaa antamalla sille asiasta selonteko.  

Lain 4 §:ssä säädetään kiireellisyysmenettelystä tilanteissa, joissa on kyse avusta tai toiminnasta, joka perustuu EU:n yhteisvastuulausekkeeseen tai keskinäisen avunannon lausekkeeseen, tai avusta tai toiminnasta, johon sisältyy merkittäviä sotilaallisia voimavaroja. Jos apua tai toimintaa koskevaa päätöstä ei ole mahdollista tehdä riittävän nopeasti poikkeuksellisen kiireellisessä ja vakavassa tilanteessa, asianomainen ministeriö voi päättää avusta tai toiminnasta. Avun tai toiminnan jatkamisesta ja lopettamisesta päätetään 2 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen.  

Lain 5 §:ään sisältyy mahdollisuus päättää sotilaallisia voimakeinoja sisältävästä avusta tai toiminnasta kiireellisissä tilanteissa. Jos sotilaallisia voimakeinoja sisältävää apua tai toimintaa koskevaa päätöstä ei ole mahdollista tehdä riittävän nopeasti, päätös avun antamisesta tai pyytämisestä tai toimintaan osallistumisesta voidaan tehdä 5 §:ssä säädetyssä menettelyssä sellaisessa poikkeuksellisen kiireellisessä ja vakavassa tilanteessa, jossa tilanteesta saatujen tietojen perusteella on perusteltua olettaa, että kiireellinen menettely on välttämätöntä ihmisten henkeä tai terveyttä taikka valtakunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavan vaaran torjumiseksi tai näihin vaikutuksiltaan rinnastettavissa tilanteissa, eikä vaaraa ole mahdollista torjua lievemmillä keinoilla. Tällöin päätöksen avun antamisesta tai pyytämisestä tai toimintaan osallistumisesta tekee valtioneuvoston yleisistunto tai tasavallan presidentti siten kuin lain 2 §:n 1 momentissa säädetään. Ennen sotilaallisia voimakeinoja sisältävän avun antamista tai pyytämistä tai sotilaallisia voimakeinoja sisältävään toimintaan osallistumista koskevan päätöksen tekemistä valtioneuvoston tulee antaa asiasta selvitys eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle. Asia on päätöksenteon jälkeen saatettava välittömästi eduskunnan käsiteltäväksi. Avun tai toiminnan jatkamisesta ja lopettamisesta päätetään tällöin 2 ja 3 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen. 

Puolustusvoimia ei saa määrätä laissa tarkoitetun avun antamiseen tai laissa tarkoitettuun toimintaan ilman 2, 4 ja 5 §:ssä säädettyä päätöksentekomenettelyä, ellei Puolustusvoimien ylipäällikön toimivallasta muuta johdu. 

2.2.2  Puolustusministeriön hallinnonalan lainsäädäntö

Kansainvälisen avun pyytäminen ja yhteistoiminta Suomen alueella 

Kansainvälisen avun pyytämistä ja yhteistoimintaa Suomen alueella koskevasta puolustusministeriön päätöksenteosta säädetään puolustusvoimista annetun lain 4 a §:ssä ja toimivallasta ja voimakeinojen käytöstä vastaanotettaessa kansainvälistä apua ja harjoitettaessa yhteistoimintaa Suomen alueella lain 4 b §:ssä. 

Jollei kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetussa laissa muuta säädetä, puolustusministeriö voi puolustusvoimista annetun lain 4 a §:n mukaan ulkoministeriötä kuultuaan pyytää Puolustusvoimien toimialaan kuuluvaa apua toiselta valtiolta, Euroopan unionilta tai kansainväliseltä järjestöltä taikka päättää Puolustusvoimien yhteistoiminnasta toisen valtion, Euroopan unionin tai kansainvälisen järjestön kanssa Suomen alueella ottaen huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt. 

Säännöksen mukainen päätöksentekomenettely on tarkoitettu merkitykseltään vähäisempiin asioihin kuin joihin kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annettua lakia sovelletaan. Säännös soveltuu myös niihin tilanteisiin, joissa pyydetään sotilaallisia voimavaroja sisältävää kansainvälistä apua toisen Suomen viranomaisen tueksi. 

Joukolla ja yksittäisellä sotilaalla, joka Suomen pyynnöstä antaa apua Suomelle tai toimii yhteistoiminnassa Puolustusvoimien kanssa Suomen alueella, on puolustusvoimista annetun lain 4 b §:n mukaan toimivalta suorittaa tehtäviä ja käyttää tehtävän kannalta välttämättömiä voimakeinoja sen mukaisesti kuin, mitä laissa säädetään Puolustusvoimien ja sotilasviranomaisten toimivallasta. Puolustusvoimien toimivallasta ja voimakeinojen käytöstä säädetään ennen kaikkea puolustusvoimista annetussa laissa sekä sotilasviranomaisen ja Puolustusvoimien toiminnasta aluevalvontaviranomaisena aluevalvontalaissa. Tätä toimivaltaa rajaavat lisäksi apua tai yhteistoimintaa koskevan päätöksen määräykset. Suomen tekemässä avun antoa Suomelle tai yhteistoimintaa Suomen alueella koskevassa päätöksessä määrätään, miltä osin avun annossa tai yhteistoiminnassa Puolustusvoimien kanssa Suomen alueella toimivalla joukolla tai sotilaalla olisi tämä Puolustusvoimille tai sotilasviranomaiselle säädetty toimivalta ja oikeus käyttää voimakeinoja. Voimakeinoja voidaan lainkohdan mukaan käyttää vain siinä määrin ja siihen saakka, kun ne ovat tehtävän kannalta tarpeen sekä hyväksyttävässä suhteessa tehtävän tavoitteeseen nähden. 

Apua tai yhteistoimintaa koskevassa päätöksessä on tehtävien, toimivallan ja mahdollisen voimakeinojen käytön lisäksi määriteltävä sotilaalliset voimavarat sekä muut avun antamisen tai yhteistoiminnan edellytykset. 

Kansainvälisen avun antaminen, yhteistoiminta ja muu kansainvälinen toiminta 

Kansainvälisen avun antamista, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta puolustusministeriön päätöksenteosta säädetään puolustusvoimista annetun lain 12 §:ssä ja tällaiseen toimintaan osallistuvan henkilöstön toimivallasta ja voimakeinojen käytöstä kansainvälistä apua annettaessa ja yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa harjoitettaessa lain 12 a §:ssä. 

Puolustusvoimista annetun lain 12 §:n mukaan Puolustusvoimat voi antaa Puolustusvoimien toimialaan kuuluvaa apua toiselle valtiolle, Euroopan unionille tai kansainväliselle järjestölle sekä osallistua yhteistoimintaan toisen valtion, Euroopan unionin tai kansainvälisen järjestön kanssa taikka muuhun kansainväliseen toimintaan ottaen huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt. Puolustusvoimat voi osallistua kansainvälisen avun antamiseen, yhteistoimintaan tai muuhun kansainväliseen toimintaan myös toista Suomen viranomaista tukeakseen toimivaltaisen ministeriön tai viranomaisen pyynnöstä. Säännös mahdollistaa muun muassa Puolustusvoimien tuen ulkoasiainhallinnolle konsulipalvelulaissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi Suomen alueen ulkopuolella. Jollei kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetussa laissa muuta säädetä, Puolustusvoimien osallistumisesta edellä tarkoitettuun toimintaan päättää puolustusministeriö ulkoministeriötä kuultuaan. 

Puolustusvoimia ei saa määrätä pykälässä tarkoitettuihin toimiin ilman kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetussa laissa tai 12 §:n 3 momentissa säädettyä päätöksentekomenettelyä, ellei Puolustusvoimien ylipäällikön toimivallasta muuta johdu. 

Apua voidaan antaa toiselle valtiolle, EU:lle tai kansainväliselle järjestölle. Apua annettaessa tai osallistuttaessa muuhun kansainväliseen toimintaan on säännöksen mukaan otettava huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt. Pykälän nojalla Puolustusvoimat voisi osallistua yhteistoimintaan toisen valtion, EU:n tai kansainvälisen järjestön kuten YK:n tai Naton kanssa.  

Samat edellytykset, jotka koskevat Puolustusvoimien toimialaan kuuluvan avun pyytämistä ja yhteistoimintaa Suomen alueella koskevat myös Puolustusvoimien toimialaan kuuluvasta kansainvälisestä avusta, yhteistoiminnasta tai muusta kansainvälisestä toiminnasta päättämistä, eli säännöksen mukainen puolustusministeriön päätöksenteko on tarkoitettu vähämerkityksellisempiin tapauksiin kuin kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain soveltamisalaan kuuluvat.  

Puolustusvoimista annetun lain 12 a §:n mukaan 12 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kansainvälisen avun antamiseen, yhteistoimintaan ja muuhun kansainväliseen toimintaan osallistuvalla henkilöstöllä on tehtävää suorittaessaan kansainväliseen oikeuteen perustuva ja kansainvälisen avun pyytäjän tai yhteistoimintaosapuolen määrittämä toimivalta sekä oikeus käyttää tehtävän kannalta välttämättömiä voimakeinoja. Voimakeinoja voidaan käyttää vain siinä määrin ja siihen saakka, kun ne ovat tehtävän kannalta tarpeen, hyväksyttävässä suhteessa tehtävän tavoitteeseen nähden ja tehtävälle vahvistettujen voimankäyttösääntöjen mukaisia. Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain (39/1889) 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä. 

Toimivalta suorittaa tehtäviä ja käyttää voimakeinoja apua annettaessa tai yhteistoimintaa harjoitettaessa perustuu kansainväliseen oikeuteen. Toimittaessa toisen valtion alueella avun pyytäjä tai yhteistoimintaosapuoli määrittää lisäksi henkilöstön toimivallan ja voimankäyttöoikeudet. Suomen kansallinen osallistumispäätös määrittää tehtävän ja rajaa osaltaan toimivaltaa sekä mahdollista voimakeinojen käyttöä. 

Puolustusvoimista annetussa laissa säädetään myös edellä tarkoitettuun toimintaan osallistuvasta henkilöstöstä sekä eräiden joukkojen asemaa koskevien kansainvälisten sopimusten, joihin Suomi on sitoutunut, soveltamisesta kansainvälisen avun vastaanottamiseen sekä antamiseen, yhteistoimintaan ja muuhun kansainväliseen toimintaan. 

Aluevalvontayhteistyö 

Aluevalvontalain 24 d §:ssä säädetään aluevalvontaviranomaisten kansainvälisestä yhteistyöstä. Säännöksen 1 momentin mukaan tuen pyytämisestä toiselta valtiolta, Euroopan unionilta tai kansainväliseltä järjestöltä aluevalvontaa varten ja yhteistoiminnasta toisen valtion, Euroopan unionin tai kansainvälisen järjestön kanssa aluevalvonnassa säädetään kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetussa laissa ja puolustusvoimista annetussa laissa.  

Aluevalvontalain 24 d § koskee tuen pyytämistä ja yhteistoimintaa vain Suomen aluevalvontaa varten, koska aluevalvontalaissa säädetään nimenomaisesti Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonnasta ja turvaamisesta. Aluevalvontayhteistyötä toisen valtion, EU:n tai kansainvälisen järjestön kanssa Suomen alueella voidaan nimenomaan pitää yhteistoimintana. Aluevalvontayhteistyössä esimerkiksi Suomen ja Ruotsin välillä on kyse yhteisestä tarpeesta lähtöisin olevasta toiminnasta ja molempien intressistä. Säännös koskee myös niitä tilanteita, joissa Suomi pyytää tukea vain omaa aluevalvontaansa varten ilman että kyse on yhteistoiminnasta Suomen alueella.  

Aluevalvontalain 24 d §:n 2 momentin mukaan Puolustusvoimat voi 1 momentissa tarkoitetun päätöksen perusteella ryhtyä päätöksen toimeenpanoa koskeviin toimiin. Aluevalvontayhteistyötä koskeva päätös voi olla laajempi ja pidempiaikaisempi kuin vain yksittäistä tehtävää koskeva, jonka säännöksessä tarkoitettu päätöksen toimeenpano myös kattaa. Puolustusvoimat voi näiden päätösten perusteella ryhtyä päätöksen toimeenpanoa koskeviin toimiin. Hallituksen esityksen (HE 94/2016 vp) mukaan ylimmät valtioelimet tekisivät päätöksen siitä, millaista toisen valtion tukea aluevalvonnassa pyydettäisiin kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain tai puolustusvoimista annetun lain mukaisesti. Kyse voi käytännössä olla esimerkiksi kohteen tunnistamisesta ja tätä koskevan tiedon antamisesta (HE 193/2022 vp, s. 12). 

2.2.3  Nykytilan arvio

Pohjois-Atlantin sopimukseen liittymistä koskevan hallituksen esityksen (HE 315/2022 vp, s. 38–39) mukaan Naton toimintaan osallistumista koskevaan päätöksentekoon sovellettaisiin tapauskohtaisesti kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annettua lakia, lakia sotilaallisesta kriisinhallinnasta tai toimialakohtaista lainsäädäntöä, kuten lakia puolustusvoimista.  

YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisiin toimiin osallistumiseen tilanteissa, joissa Suomi voisi joutua sodaksi luonnehdittavaan aseelliseen selkkaukseen, sovellettaisiin perustuslain 93 §:n 1 momentin mukaista sodasta ja rauhasta päätettäessä noudatettavaa menettelyä (HE 23/2008 vp ja HE 72/2016 vp). 

Kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain soveltamisala kattaa jo nykyisin avun antamisen ja pyytämisen kansainväliseltä järjestöltä sekä yhteistoiminnan kansainvälisen järjestön kanssa Suomen alueella tai sen ulkopuolella. Vastaavasti lain soveltamisalaa koskevassa 1 §:ssä säädettyjä tilanteita voidaan jo nykyiselläänkin soveltaa myös pyydettäessä tai annettaessa apua tai osallistuttaessa yhteistoimintaan Pohjois-Atlantin sopimuksen perusteella.  

Vastaavasti puolustusvoimista annetun lain kansainvälisen avun pyytämistä ja yhteistoimintaa Suomen alueella koskevaa 4 a §:ää ja kansainvälisen avun antamista, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevaa 12 §:ää sekä aluevalvontalain aluevalvontayhteistyötä koskevaa 24 d §:ää voidaan soveltaa jo nykyiselläänkin myös pyydettäessä tai annettaessa apua tai osallistuttaessa yhteistoimintaan Pohjois-Atlantin sopimuksen perusteella. Suomelle apua antavan tai yhteistoiminnassa Puolustusvoimien kanssa Suomen alueella toimivan ulkomaisen joukon ja yksittäisen sotilaan sekä tällaiseen toimintaan ulkomailla osallistuvan suomalaisen henkilöstön toimivallasta ja voimakeinojen käytöstä säädetään puolustusvoimista annetun lain 4 b ja 12 a §:ssä. Kyseisiä säännöksiä sovelletaan Naton puitteissa ja Naton sekä sen jäsenvaltioiden kanssa harjoitettavassa toiminnassa, mikäli toiminnassa on kyse laissa tarkoitetusta kansainvälisen avun antamisesta tai pyytämisestä, yhteistoiminnasta tai muusta kansainvälisestä toiminnasta. 

Naton yhteisen puolustuksen ja muuhun sotilaallisin voimavaroin toteutettavaan toimintaan on jäsenyyden toteutumisesta lähtien osallistuttu voimassa olevan lainsäädännön nojalla. Suomi on myös osallistunut Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin ensimmäistä kertaa vuonna 2024. Päätökset kyseisiin tehtäviin osallistumisesta on tehty kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain nojalla. 

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi selkeyden vuoksi nimenomainen maininta Pohjois-Atlantin liitosta (Nato) puolustusvoimista annetun lain kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskeviin säännöksiin (4 a ja 12 §). Vaikka kyseisiä säännöksiä on mahdollista soveltaa Natoon jo nykyisellään Naton ollessa kansainvälinen järjestö, muutos on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, koska Nato on Puolustusvoimien toiminnan ja säännösten soveltamistilanteiden kannalta erittäin keskeinen kansainvälinen järjestö. 

Vastaavanlainen muutos aluevalvontalain 24 d §:ään toteutettaisiin erillisellä aluevalvontalakia koskevalla hallituksen esityksellä (HE 185/2024 vp), joka on annettu eduskunnalle syysistuntokaudella 2024. 

Tässä yhteydessä ei ole nähty tarpeelliseksi muuttaa kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annettua lakia. Suomen kokemukset ja tiedot Naton toimintatavoista ja päätöksentekoprosesseista Naton jäsenenä ovat toistaiseksi varsin rajalliset ja tiedot näistä lisääntyvät jatkuvasti Suomen osallistuessa jäsenenä Naton toimintaan ja päätöksentekoon. Edellä sanottu huomioon ottaen kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain muutostarpeita on tarpeen arvioida tässä esityksessä tehtyä laajemmin, kun kokemusta sekä lain soveltamisesta Nato-jäsenyyden aikana että Naton toimintatavoista ja päätöksentekoprosesseista on saatu. 

2.3.1  Lainsäädäntö

Puolustusvoimissa on palkattua henkilöstöä ja palveluksessa olevia asevelvollisia. Asevelvolliset ovat varusmiespalvelusta suorittavia tai koulutuksen saaneita reserviläisiä. 

Perustuslain maanpuolustusvelvollisuutta koskevan 127 §:n mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Maanpuolustusvelvollisuuden toteuttamisesta säädetään asevelvollisten osalta asevelvollisuuslaissa. Asevelvollisuuslain 2 §:n mukaan jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen sen vuoden alusta, jona hän täyttää 18 vuotta, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 60 vuotta, jollei laissa toisin säädetä. Asevelvollisuuden suorittamiseen kuuluu varusmiespalvelus, kertausharjoitus, ylimääräinen palvelus ja liikekannallepanon aikainen palvelus sekä osallistuminen kutsuntaan ja palveluskelpoisuuden tarkastukseen. Asevelvollinen on palveluksessa taikka kuuluu reserviin tai varareserviin. 

Puolustusvoimista annetun lain 12 b §:ssä säädetään kansainvälisen avun antamiseen, yhteistoimintaan ja muuhun kansainväliseen toimintaan osallistuvasta henkilöstöstä. Pykälän 1 momentin mukaan kansainvälisen avun antamiseen, yhteistoimintaan ja muuhun kansainväliseen toimintaan käytetään ensisijaisesti sellaista Puolustusvoimien henkilöstöä, joka on sitoutunut Puolustusvoimien kansainväliseen toimintaan. Aina ei kuitenkaan voida käyttää kansainvälisiin tehtäviin vain halukkuutensa ilmoittaneita henkilöitä. Puolustusvoimien henkilöstöä voidaan siten myös määrätä osallistumaan avun antamiseen, yhteistoimintaan ja muuhun kansainväliseen toimintaan liittyviin tehtäviin, kun on tarpeen varmistaa riittävät henkilöstövoimavarat ja osaaminen. Tehtävien ajan henkilöstö on virka- tai työsuhteessa Puolustusvoimiin.  

Asevelvollisten käyttämisestä kansainvälisen avun antamiseen, yhteistoimintaan ja muuhun kansainväliseen toimintaan puolustusvoimista annetun lain 12 b §:n 2 momentissa viitataan asevelvollisuuslakiin. Siltä osin kuin kyse on vapaaehtoisista reserviläisistä, heidät voidaan tarvittaessa ottaa myös määräaikaiseen virka- tai työsuhteeseen Puolustusvoimiin, jolloin heihin sovelletaan puolustusvoimista annetun lain 12 b §:ää ja heidän asemansa rinnastuu Puolustusvoimien muuhun palkattuun henkilöstöön.  

Varusmiespalvelusta suorittavan tai kertausharjoitukseen osallistuvan asevelvollisen palveluksen järjestämisestä ulkomailla säädetään asevelvollisuuslain 62 §:ssä ja palveluksessa olevan asevelvollisen määräämistä muuhun tehtävään kuin Suomen sotilaalliseen puolustamiseen koskevista rajoitteista asevelvollisuuslain 78 §:ssä. Muussa tehtävässä kuin Suomen sotilaallisessa puolustamisessa palveluksessa olevat asevelvolliset eivät asevelvollisuuslain 78 §:n mukaisesti saa osallistua muun muassa aseellista voimankäyttöä edellyttäviin tehtäviin eikä muihin vastaaviin vaarallisiin tehtäviin. 

Asevelvollisuuslain 62 §:n mukaan varusmiespalvelusta suorittava tai kertausharjoitukseen osallistuva asevelvollinen voidaan määrätä lyhytaikaisesti palvelukseen ulkomaille. Asevelvollisen nimenomaista suostumusta edellytetään pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan, kun kyse on kansainvälisen avun antamisesta, yhteistoiminnasta tai muusta kansainvälisestä toiminnasta eikä kyse ole Suomen sotilaallisesta puolustamisesta. Asevelvollinen voidaan määrätä asevelvollisuuslain 62 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lyhytaikaisesti palvelukseen ulkomaille myös silloin, kun hän osallistuu tavanomaiseen laivapalvelukseen Suomen aluevesien ulkopuolella. Tällöin nimenomaista suostumusta ei edellytetä. Asevelvollisuuslain 62 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen harjoitukseen edellyttää kuitenkin asevelvollisen nimenomaista suostumusta, kuten pykälän 1 momentin 3 kohdassa. 

Suomen sotilaallinen puolustaminen voi joissakin tilanteissa erityisesti yhteistoiminnan ja tavanomaisen laivapalveluksen osalta tapahtua Suomen alueen ulkopuolella. Yhteistoimintaa voidaan harjoittaa toisen valtion, EU:n tai kansainvälisen järjestön kanssa esimerkiksi aluevalvontaan liittyen.  

Niissä tapauksissa, joissa kyse on Suomen sotilaallisesta puolustamisesta, asevelvollisen nimenomaista suostumusta ei edellytetä. Asevelvollisuuslaissa säädettyjä rajoituksia asevelvollisen määräämisestä muuhun tehtävään kuin Suomen sotilaalliseen puolustamiseen ei tällöin myöskään sovelleta. Ratkaisevaa arvioinnissa on tehtävän luonne ja alueellinen ulottuvuus. 

Asevelvollisuuslain 78 §:ssä säädetään rajoituksista, jotka koskevat palveluksessa olevan asevelvollisen määräämistä muuhun tehtävään kuin Suomen sotilaalliseen puolustamiseen. Mainitun pykälän mukaan asevelvollisuuslaissa tarkoitetussa palveluksessa oleva asevelvollinen voidaan palvelustehtävänään määrätä puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun virka-aputehtävään, 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun pelastustehtävään ja 3 kohdassa tarkoitettuihin muihin kuin Suomen sotilaalliseen puolustamiseen liittyviin tehtäviin. Edellä mainittuja tehtäviä suorittaessaan asevelvolliset eivät saa osallistua vaarallisten henkilöiden kiinniottamiseen, räjähteiden raivaamiseen, aseellista voimankäyttöä edellyttäviin tehtäviin eikä muihin vastaaviin vaarallisiin tehtäviin. 

Palveluksessa oleva asevelvollinen voidaan 2 momentin mukaan lisäksi tarvittaessa määrätä Puolustusvoimien ulkopuoliseen maanpuolustusta tai sotilaallista koulutusta edistävään tehtävään, joita ovat yleishyödylliset keräykset, suurten yleisö- ja muiden tapahtumien turvallisuusjärjestelyt, sotaveteraanien ja veteraanijärjestöjen tukeminen, harjoituksiin käytettävien kiinteistöjen kunnostaminen sekä muut vastaavat maanpuolustusta tai sotilaallista koulutusta edistävät tehtävät. 

2.3.2  Nykytilan arvio

Suomen täysimääräinen osallistuminen Naton toimintaan edellyttää Puolustusvoimien henkilöstön osallistumista Naton työskentelyyn niin kotimaasta käsin kuin lähettämällä henkilöstöä Naton päämajaan ja muihin hallinnollisiin elimiin sekä Naton sotilaalliseen komentorakenteeseen. Puolustusvoimien henkilöstöä osallistuu myös Naton operatiiviseen toimintaan kuten Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin ja Naton nopean toiminnan joukkojen toimintaan. 

Asevelvollisuuslain lähtökohta asevelvollisten palveluksesta ulkomailla säilyy ennallaan. Varusmiespalvelusta suorittavien ja kertausharjoituksessa olevien asevelvollisten osallistuminen muuhun kuin Suomen sotilaalliseen puolustamiseen edellyttää edelleen nimenomaista suostumusta. Nimenomaista suostumusta ei edellytetä, jos asevelvollinen osallistuu tavanomaiseen laivapalvelukseen lyhytaikaisesti Suomen aluevesien ulkopuolella.  

Vaarallisiin tehtäviin asevelvollisia ei voida käyttää lainkaan silloin, kun kyse ei ole Suomen sotilaallisesta puolustamisesta. Suomen sotilaallinen puolustaminen voi joissakin tilanteissa erityisesti yhteistoiminnan ja tavanomaisen laivapalveluksen osalta tapahtua Suomen alueen ulkopuolella. Reserviläiset voidaan ottaa Puolustusvoimien työ- tai virkasuhteeseen, jolloin rajoitukset eivät koske heitä. 

Kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevaa lainsäädäntöä ja asevelvollisuuslakia sovelletaan myös Suomen ollessa Naton jäsen. Asevelvollisten osallistumiseen Naton puitteissa tapahtuvaan toimintaan sovelletaan samoja edellytyksiä kuin tälläkin hetkellä. Käytännössä asevelvollisten osallistuminen on siten hyvin rajallista.  

Jos Puolustusvoimien tehtäviä muutetaan jaksossa 2.1.4 arvioidulla tavalla, asevelvollisuuslain 62 §:n ja 78 §:n 1 momentissa olevat viittaukset puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin kohtiin tulisi muuttaa vastaavasti. On kuitenkin otettava huomioon, että Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen tehtävään voi sisältyä myös Suomen sotilaallisen puolustuksen tehtävä. 

Puolustusvoimien henkilöstön ja asevelvollisten osallistumista Naton toimintaan tarkastellaan erillisessä lainsäädäntöhankkeessa tässä esityksessä tehtyä laajemmin.  

2.4.1  Laki puolustusvoimista

Kiinteistöjen käyttö ja kiinteistöjä koskevat rajoitukset  

Puolustusvoimista annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaan Puolustusvoimilla on oikeus tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä, jos se on sotilaallisen harjoitustoiminnan tai puolustusvalmiuden kohottamisen kannalta välttämätöntä. Puolustusvoimat ei kuitenkaan saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa tai vahinkoa omaisuudelle. 

Säännös rajaa tilapäisen käyttöoikeuden sotilaallisen harjoitustoiminnan tai puolustusvalmiuden kohottamiseen.  

Lain 15 §:n 1 momentin mukaan, jos sotilaalliset syyt tai ulkopuolisten suojaaminen vaaroilta välttämättä sitä vaatii, puolustusvoimien puolustushaaraesikunta, paikallishallintoviranomainen, varuskunnan päällikkö tai harjoituksen johtaja voi kieltää asiattomilta puolustusvoimien käytössä olevalla alueella tai kohteessa liikkumisen tai rajoittaa sitä. Kiellon rikkomisesta tuomittavista rangaistuksista säädetään rikoslaissa.  

Säännöksessä liikkumista koskevat rajoitukset koskevat yleisesti Puolustusvoimien käytössä olevia alueita, niin tilapäisiä kuin pysyviä.  

Pykälän 2 momentissa säädetään päätöksenteosta. Säännöksen mukaan harjoituksen johtaja voi määrätä 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai rajoituksen puolustusvoimien käytössä tilapäisesti harjoituksen järjestämistä varten olevalla alueella tai kohteessa, jota käytetään materiaalin säilytykseen, joukkojen ryhmitykseen tai jolla tapahtuva toiminta voi aiheuttaa vaaraa ulkopuolisille.  

Puolustusvoimien toimivaltuudet käytössään olevilla alueilla 

Lain 18 §:ssä säädetään turvallisuuden ja järjestyksen toteuttamisesta. Sen mukaan turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämisestä puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevalla alueella määrää tarkemmin varuskunnan päällikkö tai joukko-osaston komentaja. Vartio- tai päivystystehtävää suorittavan virkamiehen koulutuksesta säädetään puolustusministeriön asetuksella. 

Lain 19 §:ssä säädetään henkilöllisyyden selvittämisestä, henkilön poistamisesta ja kiinniotto-oikeudesta. Säännöksen mukaan vartio- tai päivystystehtävää suorittavalla virkamiehellä on oikeus poistaa henkilö puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevalta alueelta ja 15 §:ssä tarkoitetulta alueelta, jos on ilmeistä, ettei poistettavalla ole oikeutta oleskella alueella ja edellä mainittu virkamies on kehottanut häntä poistumaan. Virkamiehellä on oikeus poistaa myös alueella luvallisesti oleva henkilö, jos tämä häiritsee tai vaarantaa toisten tai itsensä turvallisuuden. Lisäksi virkamiehellä on tehtävässään oikeus saada tietää alueella oleskelevan tai liikkuvan henkilön nimi, henkilötunnus tai sen puuttuessa syntymäaika, kansalaisuus ja passitiedot. 

Pykälässä tarkoitettujen toimivaltuuksien käyttö on sidottu Puolustusvoimien pysyvässä ja tilapäisessä käytössä oleviin alueisiin.  

Suomen sotilaallisen liittoutumisen myötä on huomattava, että myös vieraan valtion joukoilla on tietyissä tapauksissa oikeus ryhtyä toimenpiteisiin Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla sekä niiden ulkopuolella.  

Pohjois-Atlantin sopimus sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehty sopimus (SopS 23 ja 24/2024), jäljempänä Nato SOFA (etenkin VII artikla 10 kappale, tarkemmin HE 90/2023 vp. s. 77–81 ja s. 142–145) ja sopimus Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä puolustusyhteistyöstä (SopS 70/2024), jäljempänä puolustusyhteistyösopimus (etenkin 6 ja 14 artiklat, tarkemmin HE 58/2024 vp. s. 63–68, s. 94–95 ja s. 166–170) sisältävät säännöksiä kurin ja järjestyksen ylläpidosta joukkojen keskuudessa. Lähtökohtana on, että lähettäjävaltiolla on oikeus ylläpitää kuria ja järjestystä joukkojensa keskuudessa heille osoitetuilla alueilla ja tiloissa, mutta myös alueiden ja tilojen ulkopuolella. Ulkopuolinen kurin ja järjestyksen ylläpito voi kuitenkin kohdistua ainoastaan lähettäjävaltion joukkojen jäseniin. Nato SOFA edellyttää tarvittavista menettelyistä sopimista erikseen vastaanottajavaltion viranomaisten kanssa.  

Edellä sanottu ei poista oikeutta rikoslain 4 luvun 4 §:ssä säädettyyn hätävarjeluun sekä pakkokeinolain 2 luvun 2 §:ssä säädetty yleinen kiinniotto-oikeus ja oikeus siihen liittyvään saman luvun 3 §:ssä säädetty voimakeinojen käyttöön. 

Todettakoon, että Nato SOFAn VII artiklan 11 kappaleen mukaan sopimuspuolten tulee pyrkiä sellaiseen tarvittavaan lainsäädäntöön, mukaan lukien rangaistussäännökset, jolla taataan riittävä turvallisuus ja suoja muiden sopimuspuolten rakennelmille, välineille, omaisuudelle ja asiakirjoille. Suomen lainsäädäntöä on tarvittaessa arvioitava myös sopimuksen voimassaoloaikana kappaleen velvoitteiden täyttämiseksi. 

Siinä missä Nato SOFAn VII artiklan 10 kappale koskee kurin ja järjestyksen ylläpitoa joukkojen keskuudessa myös alueiden ja tilojen ulkopuolella, puolustusyhteistyösopimuksen 6 artikla on tarkempi ja laajempi. Puolustusyhteistyösopimus antaa USA:n joukoille mahdollisuuden ryhtyä turvaamisessa tarvittaviin toimenpiteisiin myös sovittujen alueiden ja tilojen ulkopuolella niiden välittömässä läheisyydessä. Välitöntä läheisyyttä ei ole sopimuksessa tarkemmin määritelty, vaan se määrittyy kulloisessakin uhka-arviossa (HE 58/2024 vp. s. 65). Joka tapauksessa uhkalla on oltava jokin yhteys lähettäjävaltion käyttämiin alueisiin ja tiloihin. Tilanteita, joissa toimenpiteet olisivat tarpeen, määritetään myös yhteisesti hyväksytyissä artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa turvallisuussuunnitelmissa. Viime kädessä arvioinnin välittömästä läheisyydestä tekisi kuitenkin Yhdysvallat. Artiklan 2 ja 3 kohdissa USA:n joukkojen oikeus toimia rajoittuu välttämättömiin ja oikeasuhtaisiin toimenpiteisiin 

Sopimuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan Suomella on ensisijainen vastuu USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuuden ja puolustuksen varmistamisesta. Poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti USA:n joukot voivat toteuttaa välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet myös sovittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden ulkopuolella ylläpitääkseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta tai palauttaakseen turvallisuuden. 

On huomattava, että edelleen merkityksellistä nimenomaisesti artiklan 3 kohdan mukaiselle USA:n joukkojen toimivallan käytölle on, että toisin kuin sovituilla alueilla ja sovituissa tiloissa sekä niiden välittömässä läheisyydessä, USA:n joukot voivat käyttää toimivaltaa mainittujen alueiden ulkopuolella vain poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti. 

USA:n joukoille osoitettujen alueiden ja tilojen ulkopuolella Suomen toimivaltaiset viranomaiset vastaavat ensisijaisesti uhkaan, ja USA:n joukot toimivat vain, jos Suomen viranomainen ei ole paikalla tai sillä ei ole riittävää suorituskykyä. Suomen viranomaisten läsnäolo ei kuitenkaan ole ratkaisevaa toimivaltuuksien käytön kannalta. Joissakin tilanteissa USA:n joukkojen ja Suomen viranomaisten on vastattava uhkaan yhdessä. Lisäksi USA:n joukkojen toimenpiteiden on perustuttava yhteisesti hyväksyttyihin turvallisuussuunnitelmiin. 

Puolustusvoimien turvaamistehtävät 

Puolustusvoimien turvaamistehtäviä koskeva lainsäädäntö tuli voimaan 17. huhtikuuta 2017. Lainsäädännön taustalla oli Puolustusvoimien lisääntynyt ja syventynyt kansainvälinen yhteistyö, mistä johtuen yleistoimivaltaisella viranomaisella, poliisilla, ei aina ollut riittävästi resursseja suorittaa Puolustusvoimien pyytämiä suojaustoimenpiteitä.  

Puolustusvoimista annetun lain 18 a §:ssä säädetään puolustusvoimien turvaamistehtävistä. Pykälän 1 momentin mukaan puolustusvoimat voi tarvittaessa asettaa erityiskoulutuksen saaneen puolustusvoimien virkamiehen (turvamies) suojaamaan yleisellä paikalla puolustusvoimien henkilöstöön kuuluvien, puolustusvoimien vieraana olevan vieraan valtion sotilasjohtoon kuuluvien tai kansainvälistä järjestöä edustavien erityistä suojelua tarvitsevien henkilöiden turvallisuutta (henkilösuojaustehtävä) tai puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetusten koskemattomuutta. 

Pykälän 2 momentin mukaan turvamies voi yleisellä paikalla suojata henkilösuojaustehtävässä erityistä suojelua tarvitsevan henkilön turvallisuutta 22 a §:ssä säädetyin toimivaltuuksin, jollei poliisi ole ottanut tehtävää suoritettavakseen, sekä puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetuksen koskemattomuutta 22 b §:ssä säädetyin toimivaltuuksin. Toimivaltuuksien käytön aloittamisesta on ilmoitettava mahdollisimman pian päällystöön kuuluvalle poliisimiehelle tai poliisin kenttäjohtajalle. 

Puolustusvoimista annetun lain 18 a §:ssä tarkoitetussa erityisen omaisuuden suojaamistehtävässä käytössä olevista toimivaltuuksista säädetään 22 b §:ssä. Sen 1 momentin mukaan turvamiehellä on oikeus puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetuksen välittömässä läheisyydessä eristää, sulkea tai tyhjentää yleisesti käytetty paikka tai alue taikka kieltää tai rajoittaa liikkumista siellä, jos se on välttämätöntä erityisen omaisuuden koskemattomuuden suojaamiseksi, jollei päällystöön kuuluva poliisimies tai poliisin kenttäjohtaja sitä rajoita. 

Pykälän 2 momentin mukaan puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetuksen suojaamistehtävässä turvamiehellä on oikeus poistaa paikalta henkilö, jos hänen uhkaustensa tai muun käyttäytymisensä perusteella on perusteltua syytä olettaa tai hänen aikaisemman käyttäytymisensä perusteella on todennäköistä, että hän syyllistyisi puolustusvoimien erityiseen omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen. Päällystöön kuuluva poliisimies tai poliisin kenttäjohtaja voi rajoittaa tässä momentissa tarkoitettuja toimivaltuuksia. 

Pykälän 3 momentin mukaan henkilö voidaan ottaa kiinni, jos paikalta poistaminen on todennäköisesti riittämätön toimenpide eikä puolustusvoimien erityiseen omaisuuteen kohdistuvaa rikosta voida muuten estää taikka häiriötä tai vaaraa muuten poistaa. Kiinniottamisesta on välittömästi ilmoitettava päällystöön kuuluvalle poliisimiehelle tai poliisin kenttäjohtajalle ja kiinniotettu on viipymättä luovutettava poliisille. 

2.4.2  Nykytilan arvio

Nato-jäsenyyden myötä Puolustusvoimien kansainvälinen toiminta monimuotoistuu ja kasvaa sekä määrällisesti että laadullisesti. Nykyisten tehtävien ohella Puolustusvoimat toteuttaa myös Pohjois-Atlantin liiton yhteiseen puolustukseen liittyviä tehtäviä. Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanoon voisi käytännössä liittyä Naton puitteissa tapahtuvan harjoitustoiminnan tai operatiivisen toiminnan kuten siirto- ja kauttakulkutilanteiden, yhteistoiminnan aluevalvonnassa tai Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävien toimeenpanoa myös Suomen alueella. Lisäksi Suomi jatkaa kahden- ja monenvälistä puolustusyhteistyötä. Toiminta Suomen alueella perustuisi kansallisen lainsäädännön mukaiseen päätöksentekoon sekä Naton ja osallistuvien valtioiden kanssa tehtäviin sopimuksiin ja järjestelyihin. Sotilaallinen toiminta, mukaan lukien harjoitustoiminta voi jatkossakin olla myös täysin kansallista. Ulkomaisten joukkojen lisääntyvästä toiminnasta Suomessa aiheutuu tarpeita, joihin vastaamiseksi lainsäädäntöä tulisi kehittää. Tällainen tarve koskee esimerkiksi kiinteistöjen käyttöä ja ulkomaisten joukkojen turvaamista. 

Puolustusvoimista annetussa laissa säädetään siitä, miten Puolustusvoimat voi ottaa tilapäisesti käyttöönsä kiinteistöjä, joihin sillä ei ole hallintaoikeutta. Lain 14 §:n 1 momentissa tarkoitettu tilapäinen käyttöoikeus edellyttää, että se on sotilaallisen harjoitustoiminnan tai puolustusvalmiuden kohottamisen kannalta välttämätöntä. Säännöksen nojalla Puolustusvoimilla ei ole kiinteistön käyttöoikeutta, vaikka se olisi välttämätöntä puolustusyhteistyön tai Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanon kannalta. Tältä osin säännöstä olisi muutettava vastaamaan muuttunutta toimintaympäristöä.  

Lain 15 §:n 1 momentissa säädetään Puolustusvoimille oikeus asettaa liikkumista koskevia kieltoja ja rajoituksia Puolustusvoimien käytössä olevalla alueella sotilaallisten syiden vaatimuksesta tai ulkopuolisten suojaamiseksi vaaroilta. Säännöksessä ei nimenomaisesti mainita puolustusyhteistyötä tai Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanoa kieltojen ja rajoitusten asettamisen perusteena, vaikka sotilaalliset syyt saattaisivat kattaa myös nämä. Toimivaltuuksien käyttö on yhteydessä Puolustusvoimien käytössä oleviin alueisiin, mistä johtuen edellä 14 §:stä selostettu soveltuu myös 15 §:n arviointiin. 

Lain 18 §:ssä säädetään turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämisestä Puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevalla alueella. Säännöksessä tarkoitettu toimivalta on ainoastaan Puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevalla alueella. Pykälän soveltamisalaa olisi tarpeen laajentaa vastaamaan toimintaympäristöä siten, että se kattaisi kaikki Puolustusvoimien käytössä olevat tai rajoitusten kohteena olevat alueet. 

Lain 19 §:n 1 momentissa säädettyjen vartio- tai päivystystehtävää suorittavan virkamiehen toimivaltuuksien käyttäminen on sidottu Puolustusvoimien pysyvässä käytössä tai 15 §:ssä säädettyjen kieltojen ja rajoitusten kohteena olevaan alueeseen. Toimintaympäristön muuttumisen johdosta vartio- tai päivystystehtävää suorittavan virkamiehen oikeus henkilöllisyyden selvittämiseen ja henkilön poistamiseen sekä kiinniotto-oikeus olisi laajennettava koskemaan kaikkia Puolustusvoimien käytössä olevia tai rajoitusten kohteena olevia alueita.  

Edellä mainituista syistä johtuen Puolustusvoimien vartio- tai päivystystehtävää suorittavalla virkamiehellä tulisi myös olla oikeus tilapäisesti turvata vieraan valtion joukkoja Puolustusvoimien käytössä olevien alueiden ulkopuolella näiden joukkojen välittömässä läheisyydessä, jos se on välttämätöntä. Edellä mainittu olisi tarpeellista vieraan valtion joukkojen turvallisuudelle aiheutuvien uhkien ehkäisemiseksi sekä sen varmistamiseksi, että vieraan valtion joukot eivät joutuisi turvautumaan itse hätävarjeluun Suomessa vieraillessaan. 

Edellä kuvatusti Suomen sotilaallisen liittoutumisen myötä myös vieraan valtion joukoilla on käytössää toimivaltuuksia Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla sekä rajatusti niiden ulkopuolella. Sopimuksen myös edellyttävät Suomelta toimenpiteitä, joilla edistetään tarvittavaa lainsäädäntöä. Myös ensisijainen vastuu vieraan valtion turvallisuuden toteuttamisesta on Suomella, tosin puolustusyhteistyösopimuksen nojalla asia on viime kädessä Yhdysvalloilla. Puolustusvoimista annetun laissa säädetyt Puolustusvoimien toimivaltuudet eivät ole laajuudeltaan vastaavat kaikissa tilanteissa, mitä se on esimerkiksi puolustusyhteistyösopimuksen nojalla USA:n joukoilla.  

Puolustusvoimista annetun lain 18 a §:n 1 momentissa säädetään Puolustusvoimien oikeudesta käyttää turvamiehiä säännöksessä mainittujen henkilöiden ja Puolustusvoimien erityisen omaisuuden suojaamiseksi. Säännös ei anna mahdollisuutta asettaa turvamiestä suojaamaan esimerkiksi tiettyjen asiantuntijoiden tai vieraan valtion joukkojen turvallisuutta. 

Erityisen omaisuuden suojaamisen osalta säännös rajoittuu Puolustusvoimien omaisuuteen, eli Puolustusvoimat ei voi suojata esimerkiksi muiden valtioiden tai Naton omaisuuden kuljetuksia Suomen alueella. 

Vastaavasti 22 b §:ssä säädetyt toimivaltuudet koskevat nykytilassa ainoastaan Puolustusvoimien erityisen omaisuuden suojaamista ja säännöstä tulisi muuttaa, mikäli Puolustusvoimille annettaisiin oikeus suojata myös vieraan valtion tai Naton erityisen omaisuuden kuljetuksia taikka vieraan valtion joukkoja. 

Edellä todettuja tilanteita lukuun ottamatta yleistoimivalta yleisellä alueella on Suomessa poliisilla. Tämä kattaa myös nykytilassa vieraan valtion asevoimien erityissuojattavien kuljetusten turvaamisen Suomen alueella. Jos poliisilla ei ole resursseja tähän, voi poliisi pyytää virka-apua Puolustusvoimilta kuljetusten suojaamiseksi. Tarkoituksenmukaisempaa ja resurssien tehokkaan käytön kannalta olisi perusteltua, että Puolustusvoimilla olisi oikeus suorittaa vieraan valtion asevoimien ja Naton erityisen omaisuuden suojaamistehtäviä itsenäisesti.  

Osana Nato-jäsenyydestä johtuvia velvoitteita Suomi on liittynyt Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehtyyn sopimukseen (jäljempänä Nato SOFA, SopS 23 ja 24/2024) sekä Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisesti perustettujen kansainvälisten sotilasesikuntien asemasta tehtyyn pöytäkirjaan (Pariisin pöytäkirja, SopS 25 ja 26/2024). Sopimukset on laadittu määrittämään sopimuspuolten joukkojen sekä Nato esikuntien ja niiden sotilas- ja siviilihenkilöstön oikeudellista asemaa niiden ollessa sijoitettuina toisen sopimuspuolen alueella. Nato SOFAn VII artiklan 11 kappale velvoittaa sopimuspuolia pyrkimään sellaiseen tarvittavaan lainsäädäntöön, jolla taataan riittävä turvallisuus ja suoja muiden sopimuspuolten rakennelmille, välineille, omaisuudelle ja asiakirjoille. Sopimuksen osapuolina olevien toisten valtioiden asevoimien turvallisuuden Suomessa takaavaa lainsäädäntöä on tarvittaessa arvioitava myös sopimuksen voimassaoloaikana kappaleen velvoitteiden täyttämiseksi. Pariisin pöytäkirjan 2 artiklan mukaisesti Nato SOFAn VII artiklan 11 kappaleen sopimusmääräystä sovelletaan myös Pohjois-Atlantin sopimuksen alueella pöytäkirjan sopimuspuolen alueelle perustettuun liittokunnan esikuntaan ja sen sotilas- ja siviilihenkilöstöön sekä näiden huollettaviin. 

Puolustusvoimien kiinteistöjä koskevan käyttöoikeuden laajentamisella, tilapäistä turvaamista koskevilla toimivaltuuksilla Puolustusvoimien käytössä olevien alueiden ja vieraan valtion asevoimien välittömässä läheisyydessä sekä Puolustusvoimien oikeudella turvata myös vieraan valtion erityisiä asiantuntijoita sekä asevoimien omaisuutta ja sen kuljetuksia toimeenpantaisiin osaltaan Nato SOFAn VII artiklan 11 kappaleen velvoitetta. Tämä edellyttäisi uutta toimivaltasääntelyä. 

Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus sääntelee Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa Suomessa kaikissa turvallisuustilanteissa. Sopimus sisältää määräykset USA:n joukkojen turvallisuuden järjestämisestä Suomessa ja sopimuksella USA:n joukoille annetaan turvallisuutensa varmistamiseksi myös toimivaltuuksia Suomen alueella. Ensisijainen vastuu USA:n joukkojen turvallisuudesta säilyy sopimuksen mukaan kuitenkin Suomella. 

Lain 14 §:n 5 momentti ja 15 §:n 5 momentti sisältävät säännösviittauksen kumottuun hallintolainkäyttölakiin (586/1996). Muutoksenhausta säädetään nykyään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) ja viittaukset tulisi saattaa ajantasaisiksi. 

2.7.1  Laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annettu laki koskee Suomen osallistumista kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja kriisinhallintaan liittyvään koulutus- ja harjoitustoimintaan sekä sotilaiden lähettämisestä sotilastehtäviin muuhun kansainväliseen kriisinhallintaan. Laki sisältää säännökset sotilaallisen kriisinhallintahenkilöstön asemasta. Lakiin sisältyy myös säännökset voimakeinojen käytön perusteista ja rajoituksista sotilaallisessa kriisinhallinnassa. 

Pohjois-Atlantin sopimukseen liittymistä koskevan hallituksen esityksen (HE 315/2022 vp, s. 35) esitetysti Naton sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin osallistumisesta päätettäisiin jatkossakin sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain perusteella. Siviiliasiantuntijoiden lähettämiseen Naton siviilikriisinhallintatehtäviin sovelletaan siviilihenkilöiden osallistumisesta kriisinhallintaan annettua lakia (1287/2004). 

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain soveltamisalaa koskevaan 1 §:n 1 momenttiin lisättiin 1.6.2015 voimaantulleella lainmuutoksella (576/2015) sotilaiden lähettäminen sotilastehtäviin muuhun kansainväliseen kriisinhallintaan. Tarkoituksena oli mahdollistaa sotilaiden lähettäminen sotilastehtäviin myös muuhun kansainväliseen kriisinhallintaan kuin sotilaalliseen kriisinhallintaan, kuten yhteysupseerin tai sotilasneuvonantajan tehtävään siviilikriisinhallintaoperaatioissa tai niin sanotuissa YK:n poliittisissa operaatioissa. Tarkoitus oli myös mahdollistaa Suomen osallistuminen kriisinhallintaan sotilailla tilanteessa, jossa ei voida katsoa olevan kyse edellä tarkoitetusta sotilaallisesta kriisinhallinnasta, mutta kuitenkin tehtävään tarvitaan Puolustusvoimien erityisosaamista (HE 297/2014 vp). 

Suomi voi lain 1 §:n 2 momentin mukaan osallistua YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamaan tai poikkeuksellisesti muuhun kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan, jonka tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen tai palauttaminen taikka humanitaarisen avustustoiminnan tukeminen tai siviiliväestön suojaaminen YK:n peruskirjan päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt huomioon ottaen (sotilaallinen kriisinhallinta). Lakia ei sovelleta Suomen osallistumiseen YK:n peruskirjan 51 artiklan nojalla toteutettaviin sotilaallisiin toimiin. Peruskirjan 51 artiklassa määrätään toimenpiteistä, joihin valtiot voivat ryhtyä käyttääkseen kansainvälisen oikeuden mukaista puolustautumisoikeuttaan, kun jokin YK:n jäsenvaltio on joutunut aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. 

Lain 1 §:n 3 momentissa säädetään sotilaallisen kriisinhallinnan toimeenpanijasta. Momentin mukaan laissa tarkoitetun kriisinhallinnan toimeenpanijana voi olla YK, ETYJ, EU taikka muu kansainvälinen järjestö tai maaryhmä. Pykälän nykyinen sanamuoto sisältää viittauksen myös muuhun kansainväliseen järjestöön tai maaryhmään sotilaallisen kriisinhallinnan toimeenpanijana ja mahdollistaa siten jo nykyisellään osallistumisen Naton toimeenpanemaan kriisinhallintaan. Suomi on osallistunut Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin jo vuodesta 1995 lähtien. Suomi on Naton jäsenenä jatkanut sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain perusteella tehtyjen kansallisten osallistumispäätösten mukaisesti osallistumistaan Naton sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin Irakissa ja Kosovossa. Nato on lain soveltamisen kannalta keskeinen kansainvälinen järjestö, jonka merkitys Suomelle on korostunut Suomen liityttyä Natoon. Tämän vuoksi lain soveltamisalaan tulisi selvyyden vuoksi lisätä kansainvälisenä järjestönä nimenomaisesti myös Nato.  

Voimassa olevan lain 1 §:n 3 momentissa Euroopan unioni on rinnastettu kansainväliseen järjestöön. Euroopan unionia ei kuitenkaan pidetä kansainvälisenä järjestönä, minkä vuoksi rinnastus kansainväliseen järjestöön tulisi poistaa. 

2.7.2  Laki henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimista (332/2019)

Puolustusvoimien suorittamaan ja Puolustusvoimien lukuun suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn, jota suoritetaan puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1, 2 a, 3 ja 4 kohdissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi, sovelletaan lain 1 §:n mukaan henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annettua lakia. Lakia sovelletaan vain henkilötietojen käsittelyyn, joka on kokonaan tai osittain automaattista tai jos henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa rekisteri tai sen osa.  

Lain soveltamisala rajautuu sen perusteella, mihin tarkoitukseen henkilötietoja käsitellään. Lain soveltamisalaan ei kuulu sellainen henkilötietojen käsittely, johon sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus, 679/2016) sekä tietosuojalakia (1050/2018). Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 2 b kohdassa tarkoitettuun pelastustoimintaan osallistumiseen sovelletaan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta. EU:n yleistä tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia sovelletaan Puolustusvoimien henkilötietojen käsittelyyn rajallisesti esimerkiksi henkilötietojen käsittelyyn työnantajatoiminnassa, tiedonhallinnassa sekä työterveydessä.  

Lain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan myös muun kuin Puolustusvoimien suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn silloin, kun käsittely tapahtuu Puolustusvoimien lukuun. Esimerkiksi tiettyjen henkilötietojen käsittelytoimien ulkoistaminen ei siten vaikuta sovellettaviin säädöksiin, vaan henkilötietojen käsittelijän on Puolustusvoimien lukuun toimiessaan noudatettava samoja säännöksiä kuin Puolustusvoimat itse soveltaa.  

Jos Puolustusvoimien tehtäviä, joista säädetään puolustusvoimista annetun lain 2 §:ssä, muutetaan, tulee henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annetussa laissa olevat viittaukset puolustusvoimista annettuun lakiin vastaavasti muuttaa.  

Esityksen valmistelun yhteydessä on tunnistettu, että kansainvälisen puolustusyhteistyön lisääntymisen vuoksi Puolustusvoimien toimintaa koskevan tietosuojalainsäädännön ja etenkin olemassa olevien henkilörekisterien toimivuutta sekä tarvetta uusien pysyvien ja tilapäisten rekisterien perustamiselle on tarpeellista arvioida laajemmin. Puolustusvoimien toimintaa koskevia tietosuojalainsäädännön laajempia muutostarpeita katsotaan tarkoituksenmukaiseksi arvioida omana kokonaisuutenaan erillisessä hankkeessa. Toistaiseksi Puolustusvoimien kansainväliseen yhteistyöhön ja Naton toimintaan liittyvien henkilötietojen käsittelyssä noudatettaisiin voimassa olevaa lainsäädäntöä ja tietosuojaperiaatteita.  

2.7.3  Laki terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa (322/1987)

Terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa säädetään Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla olevista henkilöistä, Puolustusvoimien terveydenhuollon järjestämisestä, tällaisten terveydenhuollon palvelujen laajuudesta ja maksullisuudesta, palveluskelpoisuuden arvioinnista sekä laissa tarkoitetun terveydenhuollon ohjauksesta ja valvonnasta.  

Lain 9 a §:ssä säädetään laissa tarkoitettuihin potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassapidosta sekä henkilötietojen käsittelystä. Pykälän 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuihin potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassapidosta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa (703/2023) ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) säädetään. 

Pykälän 2 momentin mukaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annettua lakia, jos tietojen käsittely on tarpeen puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa, 2 kohdan a alakohdassa sekä 3 ja 4 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Muusta henkilötietojen käsittelystä säädetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) ja tietosuojalaissa (1050/2018). 

Mikäli puolustusvoimista annetun lain 2 §:ää muutettaisiin edellä jaksossa 2.1.4 arvioidusti, tulisi terveydenhuollon järjestämisestä Puolustusvoimissa annetun lain 9 a §:ssä olevat viittaukset muuttaa siten, että ne ottaisivat huomioon Puolustusvoimille säädettävät uudet tehtävät. 

2.7.4  Laki henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä (1054/2018)

Luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680 (rikosasioiden tietosuojadirektiivi). Laissa säädetään muun muassa toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuksista tietojen käsittelyssä, rekisteröidyn oikeuksista, tietosuojavastaavan tehtävistä sekä oikeusturvakeinoista ja seuraamuksista.  

Lain 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn silloin, kun on kyse esimerkiksi rikoksen ennalta estämisestä, selvittämisestä tai syyteharkintaan saattamisesta, syytetoimista, rikosasian käsittelemisestä tuomioistuimessa, seuraamuksen täytäntöön panemisesta taikka yleiseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien ehkäisemisestä. Edelleen pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan lakia sovelletaan lisäksi Puolustusvoimien suorittamaan ja Puolustusvoimien lukuun suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn, kun tietoja käsitellään puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa, 2 kohdan a alakohdassa tai 3 ja 4 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi, sekä Puolustusvoimien Pääesikunnan suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn turvallisuusselvityslain (726/2014) 9 §:n 3 momentissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Puolustusvoimien suorittamaa henkilötietojen käsittelyä koskevin osin säännökset eivät perustu EU-direktiiviin, vaan tarpeeseen säännellä sellaisesta henkilötietojen käsittelystä, joka ei kuulu EU:n toimivaltaan. 

Mikäli puolustusvoimista annetun lain 2 §:ää muutettaisiin edellä jaksossa 2.1.4 arvioidusti, tulisi terveydenhuollon järjestämisestä Puolustusvoimissa annetun lain 9 a §:ssä olevat viittaukset muuttaa siten, että ne ottaisivat huomioon Puolustusvoimille säädettävät uudet tehtävät.  

2.7.5  Tieliikennelaki

Tieliikennelaki koskee liikennettä tiellä, jollei tieliikennelaissa toisin säädetä.  

Lain 66 §:ssä säädetään erikoiskuljetusten liikenteenohjaajan kelpoisuudesta. Sen mukaan erikoiskuljetusten liikenteenohjaajana toimiminen edellyttää, että henkilöllä on voimassa oleva 67 §:ssä tarkoitettu lupa ohjata erikoiskuljetusten liikennettä. Oikeus osoitetaan liikenteenohjaajakortilla, joka on pidettävä mukana tehtävää hoidettaessa. 

Lain 67 §:ssä säädetään erikoiskuljetusten liikenteenohjaajanoikeuden myöntämisestä. Sen 1 momentin mukaan luvan ohjata erikoiskuljetusten liikennettä myöntää Liikenne- ja viestintävirasto. Pykälän 2 momentissa säädetään luvan määräajasta ja kortista sekä 3 momentissa luvan myöntämisen edellytyksistä. Lain 68 §:ssä säädetään oikeuden peruuttamisesta.  

Puolustusvoimat hankkii tieliikennelain mukaisesti erikoiskuljetusten liikenteenohjaajaoikeudet tai tarvittavat muut palvelut normaalin menettelyn mukaisesti.  

Nato SOFA ei ota kantaa erikoiskuljetuksiin tai niissä käytettäviin liikenteenohjaajiin; Nato SOFAn IV artikla koskee ajo-oikeuksia ja -lupia. Erikoikuljetusten liikenteenohjaajaoikeudesta ei myöskään ole säädetty erikseen Nato SOFAn voimaansaattamista koskevassa laissa (124/2024). 

Toisin kuin Nato SOFAn kohdalla, puolustusyhteistyösopimuksen 10 artikla koskee ajolupia ja ammattilupia. Artiklan 3 kohdan mukaan Suomi ei vaadi USA:n joukkojen jäseniä eikä USA:n sopimustoimittajia hankkimaan Suomessa myönnettäviä ammattilupia tavaroiden toimittamiseksi ja palvelujen suorittamiseksi USA:n joukoille ja niiden jäsenten huollettaville, USA:n sopimustoimittajille ja keskinäisen sopimuksen mukaan muille henkilöille osana niiden puolustusyhteistyösopimuksen mukaisia virallisia tai hankintasopimukseen perustuvia tehtäviään. USA:n joukkojen jäsenillä tai USA:n sopimustoimittajilla on kuitenkin oltava voimassa oleva Yhdysvalloissa tai EU- tai ETA-valtiossa annettu ammattilupa tai muu asianmukainen Yhdysvaltojen viranomaisten hyväksymä ammattipätevyys.  

Puolustusyhteistyösopimuksen voimaansaattamista koskevan lain (485/2024) 4 §:n mukaan Suomen lainsäädännössä säädettyjä vaatimuksia ammattiluvista, ammattipätevyyksistä, ammatinharjoittajan rekisteröinnistä tai näitä koskevista ilmoituksista tai niihin liittyvästä tarkastuksesta tai valvonnasta ei puolustusyhteistyösopimuksen 10 artiklan 3 kohdan nojalla sovelleta USA:n joukkojen jäseniin eikä USA:n sopimustoimittajiin niiden suorittaessa palveluita tai toimittaessa tavaroita USA:n joukoille ja niiden jäsenten huollettaville, USA:n sopimustoimittajille tai muille Suomen ja Yhdysvaltojen yhdessä määrittelemille muille henkilöille osana puolustusyhteistyösopimuksen mukaisia virallisia tai hankintasopimukseen perustuvia tehtäviään. Tämän poikkeuksen soveltaminen edellyttää, että puolustusyhteistyösopimuksen 10 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset täyttyvät.  

Sopimuksen voimaansaattamista koskevan hallituksen esityksen säännöskohtaisten perustelujen mukaan 4 § on säädetty selvyyden vuoksi (HE 58/2024 vp. s. 138). Perustelujen mukaan pykälässä viitattaisiin puolustusyhteistyösopimuksen 10 artiklan 3 kohtaan ja siinä tarkemmin määrättyihin edellytyksiin. Tällä tarkoitettaisiin sitä, että sopimuksen mukaisesti poikkeusta olisi sovellettava edellyttäen, että henkilöllä on voimassa oleva Yhdysvaltojen ammattilupa tai vastaava lupa tai tällainen Euroopan talousalueen jäsenvaltion myöntämä lupa tai muu Yhdysvaltojen viranomaisten hyväksymä asianmukainen ammattipätevyys. Poikkeusta olisi sovellettava vain suoritettaessa palveluja tai toimitettaessa tavaroita osana puolustusyhteistyösopimukseen perustuvia tehtäviä. Voimaansaattamislaissa huollettavalla tarkoitetaan puolustusyhteistyösopimuksen 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä.  

Sopimusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 58/2024 vp. s.78) todetaan nimenomaisesti, että 10 artikla ei kuitenkaan koske erikoiskuljetuslupaa.  

Näin ollen puolustusyhteistyösopimuksen nojalla Suomeen lähetetyllä henkilöllä on erikoiskuljetusten liikenteenohjaajaoikeus puolustusyhteistyösopimuksen nojalla, jos hänellä on vastaava oikeus kotimaassaan. Vastaavaa ei kuitenkaan ole Nato SOFAn nojalla eikä siitä ole erikseen säädetty Nato SOFAn voimaan saattamisen yhteydessä. 

Tieliikennelain 89 §:ssä säädetään maastoliikenteestä ja Puolustusvoimien ajoneuvojen käytöstä. Pykälän 1 momentin mukaan tieliikennelain 90 ja 92–96 §:n turvalaitteita ja suojalaitteita koskevia säännöksiä sekä 141 ja 144–149 §:n henkilökuormitusta koskevia säännöksiä sovelletaan moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttämiseen myös maastoliikennelain (1710/1995) 3 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa maastossa ja muualla. 

Pykälän 2 momentin mukaan tieliikennelain 5 luvun säännöksiä sovelletaan myös Puolustusvoimien ajoneuvojen tai niiden yhdistelmien käyttämiseen. Puolustusministeriön asetuksella voidaan säätää maanpuolustuksen kannalta välttämättömiä poikkeuksia tämän luvun säännöksistä Puolustusvoimien ajoneuvojen tai niiden yhdistelmien käyttämisestä. Pääesikunnan teknillisen tarkastusosaston määräyksellä voidaan antaa Liikenne- ja viestintäviraston määräyksistä poikkeavia määräyksiä Puolustusvoimien ajoneuvojen tai niiden yhdistelmien käyttämisestä, jos se on niiden erityisen käyttötarkoituksen tai rakenteen johdosta välttämätöntä. 

Pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut poikkeukset voivat koskea 1) erityiskäyttöön valmistetun hinattavan ajoneuvon käyttämistä, 2) suoja- ja turvalaitteiden käyttämistä, 3) ajoneuvokohtaisia nopeusrajoituksia, 4) erityisvalaisimien käyttämistä, 5) sotilasajoneuvon merkitsemistä, 6) renkaiden ja liukuesteiden käyttämistä, 7) poikkeamista ajoneuvon luokitukseen ja liikenteeseen hyväksymiseen perustuvista, sallittua henkilömäärää koskevista raja-arvoista, 8) panssariajoneuvon kannella suoritettavaa tilapäistä henkilökuljetusta, 9) henkilökuljetukseen käytettävän kontin kiinnittämistä ajoneuvoon, 10) sotilasajoneuvon ja hinattavan ajoneuvon kytkemistä, 11) maastoajoneuvon sekä maastoajoneuvon ja siihen kytketyn hinattavan ajoneuvon käyttämistä, 12) erikoiskuljetuksen merkitsemistä, varoitusauton käyttämistä ja henkilöiden kuljettamista erikoiskuljetusajoneuvossa, 13) kuormatun aseen tai asejärjestelmän kuljettamista ja 14) sotilasajoneuvon mittoja ja massoja; ei kuitenkaan 159 §:ssä säädettyä vaatimusta erikoiskuljetusluvasta. 

Pykälän 2 momentin nojalla on säädetty sotilasajoneuvojen käyttämisestä tiellä annettu puolustusministeriön asetus (70/2022), missä säädetään pykälän 3 momentissa säädetyistä poikkeuksista. Esimerkiksi sotilasajoneuvojen erityisistä nopeuksista, mitoista ja massoista säädetään asetuksen 6 §:ssä. Pykälän 2 momentissa viitataan asetuksen liitteeseen 2, jossa säädetään yksityiskohtaisesti 6 §:ssä tarkoitetuista erityisistä suurimmista sallituista päämitoista siltä osin, kuin ne poikkeavat yleisesti tiellä sallituista päämitoista.  

Tieliikennelain 89 §:n voimaantulon jälkeen voimaan tullutta sotilasajoneuvolakia ei ole vielä huomioitu tieliikennelaissa. Esimerkiksi erikoiskuljetusten osalta nykyisin sotilasajoneuvolaissa säädetään Puolustusvoimien erikoiskuljetusajoneuvon merkitsemisestä ja Puolustusvoimien erikoiskuljetuksen varoitusajoneuvosta. Näin ollen tieliikennelain 89 §:n 3 momentin 12 kohta ei ole ajantasainen.  

Lisäksi tieliikennelain säätämisen jälkeen Suomi on myös liittynyt Nato SOFAan ja tehnyt puolustusyhteistyösopimuksen. Nato SOFAn IV artikla tai sen voimaansaattamista koskeva laki eivät ota kantaa erikoiskuljetuksiin. Toisin kuin Nato SOFAn kohdalla, puolustusyhteistyösopimuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla luvalla ei nimenomaisesti katsota tarkoitettavan tieliikennelain 159 §:ssä tarkoitettua erikoiskuljetuslupaa (HE 58/2024 vp. s. 78). Tieliikennelain 89 §:n poikkeusperusteet eivät selkeästi ulotu koskemaan kansainvälistä sotilasajoneuvon käyttöä Suomessa, kuten esimerkiksi erikoiskuljetuksia. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa esimerkiksi useampaa kuin yhtä, painavaa panssaroitua sotilasajoneuvoa kuljetettaessa Norjasta Suomeen, on kuljetus pitänyt Suomen puolella lastata useampaan ajoneuvoon kuljetettavaksi. Myös valmiutta kohotettaessa erikoiskuljetusten suorittaminen tehokkaasti on maanpuolustuksen kannalta välttämätöntä.  

Tieliikennelain 89 §:n 1 momentin mukaisesti tieliikennelain 5 luvussa olevaa sääntelyä sovelletaan myös muualla, mikä tarkoittaa sitä, että tieliikennelain 5 luvun säännöksiä sovelletaan myös varuskunnissa ja Puolustusvoimien harjoitusalueilla. Tästä on säädetty mahdollisuus poiketa puolustusministeriön asetuksella 89 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa asioissa. Poikkeusperusteet on säädetty eduskunnan myötävaikutuksella lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä, missä vaiheessa kaikkia asiaan liittyviä näkökohtia ei ole ollut mahdollista syvällisesti arvioida puolustushallinnon puolelta. Esimerkiksi henkilökuljetusten osalta säännöksen käsittelyn vaiheessa ei ole tunnistettu Puolustusvoimien tarvetta kuljettaa traktorin perävaunussa henkilöitä. Koska tieliikennelain 89 §:n 1 momentin mukaan tieliikennelain 5 lukua sovelletaan myös muualla, Puolustusvoimat ei voi harjoitella Puolustusvoimien harjoitusalueella riittävän laajasti operatiivista toimintaa. 

Säännöksen sanamuoto ei myöskään täysin vastaa 1.7.2023 voimaantullutta sotilasajoneuvolakia. Sotilasajoneuvolaissa säädetään muun muassa Puolustusvoimien erikoiskuljetusten merkitsemisestä ja niissä käytettävän varoitusauton vaatimuksista. 

4.2.1  Vaikutukset Puolustusvoimiin

Suomi on liittynyt Naton jäseneksi 4.4.2023. Nato-jäsenyys on Puolustusvoimille merkittävä muutos, jonka myötä kansainvälisen yhteistyön muodot monimuotoistuvat. Jakso 2.1.3 koskien Nato-jäsenyydestä Puolustusvoimille aiheutuvia tehtäviä kuvaa osaltaan Nato-jäsenyyden vaikutusta Puolustusvoimien toimintaan. 

Nato-jäsenyyden vaikutuksia on tarkasteltu ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta näkökulmasta Washingtonin sopimuksen hyväksymistä koskevassa hallituksen esityksessä (hallituksen esitys eduskunnalle Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi, HE 315/2022 vp). Nato SOFAan ja Pariisin pöytäkirjaan liittymistä koskevassa hallituksen esityksessä (hallituksen esitys eduskunnalle Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdyn sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisesti perustettujen kansainvälisten sotilasesikuntien asemasta tehdyn pöytäkirjan hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja niihin liittyviksi laeiksi, HE 90/2023 vp.) on tarkasteltu kyseisten sopimusten ja sen liitelakien vaikutuksia yhtäältä lisääntyvän kansainvälisen yhteistyön kannalta sekä vaikutuksia Puolustusvoimien toimintaan ja viranomaisyhteistyöhön.  

Uusi Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen tehtävä tekisi Nato-jäsenyydestä näkyvän myös Puolustusvoimien tehtäviä koskevassa sääntelyssä, sillä se on edellä jaksossa 2.1.3 Nato-jäsenyydestä Puolustusvoimille johtuvat tehtävät kuvatusti keskeinen osa Puolustusvoimien toimintaa. Muutoksella ei olisi kuitenkaan vaikutusta siihen, miten Puolustusvoimat tekee yhteistyötä kahden- ja monenvälisesti Naton jäsenvaltioiden kanssa. Nato-yhteistyötä on jäsenyyden toteutumisesta lähtien voitu tehdä jo voimassa olevan lain nojalla. Puolustusvoimille ehdotetun uuden yhteisen puolustuksen tehtävän osalta sovelletaan, mitä Puolustusvoimien toimivallasta säädetään puolustusvoimista annetun lain 2 luvussa.  

Puolustusvoimista annetun lain 4 a §:n ja 12 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi Pohjois-Atlantin liitto niiden tahojen luetteloon, joilta Puolustusvoimien toimialaan kuuluvaa apua voidaan pyytää ja joille sitä voidaan antaa ja joiden kanssa voidaan osallistua yhteistoimintaan. Säännöksillä ei ole vaikutusta Puolustusvoimien toimintaan, sillä laki mahdollistaa nykyiselläänkin Natoon tai sen jäsenvaltioihin liittyvän kansainvälisen avun pyytämisen, antamisen sekä yhteistoiminnan.  

Puolustusvoimien turvaamistehtäviä koskeva muutos edellyttää uusien turvamiesten kouluttamista. Uusi sääntely edellyttää lisäksi voimassa olevien normien päivitystä.  

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 1 §:n 3 momenttia, jossa säädetään sotilaallisen kriisinhallinnan toimeenpanijasta, ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi nimenomainen säännös Pohjois-Atlantin liitosta laissa tarkoitetun kriisinhallinnan toimeenpanijana. Säännöksellä ei ole vaikutuksia Puolustusvoimien toimintaan, sillä laki mahdollistaa nykyiselläänkin Puolustusvoimien osallistumisen Naton toimeenpanemaan kriisinhallintaan. 

Puolustusvoimien pysyvien sekä tilapäisten henkilörekisterien tietosisällöistä säädetään yksityiskohtaisesti. Yksityiskohtaista sääntelyä voidaan pitää lain soveltajan kannalta selkeänä. Yksityiskohtainen sääntely on ennakoitavaa myös rekisteröidyn oikeuksien näkökulmasta. Lainsäädännön tulisi olla kuitenkin toimivaa suhteessa myös Puolustusvoimien muuttuviin tehtäviin ja sääntelyssä tulisi varmistaa riittävä joustavuus, jottei se muodostuisi tarpeettomasti esteeksi muuttuvassa turvallisuusympäristössä. Joustavuuden tarve korostuu erityisesti nopeasti muuttuvissa tilanteissa, joissa on tärkeää, että Puolustusvoimilla on sen tehtävien hoitamisen kannalta kulloinkin riittävät oikeudet käsitellä henkilötietoja. 

Puolustusvoimien tulee toteuttaa henkilötietojen suoja myös Pohjois-Atlantin liittoa koskevissa asioissa. Nato-jäsenyyden myötä lisättävä Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen tehtävä tuo Puolustusvoimista annetun lain soveltamisalan kautta mukanaan muutoksia myös henkilötietojen käsittelyyn. Esityksessä on tuotu esiin se, kuinka valmistelun yhteydessä on tunnistettu, että kansainvälisen puolustusyhteistyön lisääntymisen vuoksi Puolustusvoimien toimintaa koskevan tietosuojalainsäädännön ja etenkin olemassa olevien henkilörekisterien toimivuutta sekä tarvetta uusien pysyvien ja tilapäisten rekisterien perustamiselle on tarpeellista arvioida tässä esityksessä tehtäviä viittausten korjaamista laajemmin. 

Kansainvälisen toiminnan monimuotoistuessa ja lisääntyessä esityksen kiinteistöjen käyttöä, niitä koskevia rajoituksia ja toimivaltuuksia sekä turvaamistehtäviä koskevat ehdotukset parantaisivat Puolustusvoimien kykyä ulkomaisen avun vastaanottamiseen ja sen harjoitteluun.  

Sotilastiedustelulain 20 §:n muutos merkitsisi sotilastiedustelun suorituskyvyn parantamista, menettelyn yksinkertaistumista ja mahdollisuutta entistä joustavampaan sekä laadukkaampaan yhteistoiminnan toteuttamiseen.  

Sotilasajoneuvolain 12 §:n muutoksen myötä Puolustusvoimien hälytysajoneuvojen määrää normaalioloissa olisi mahdollista kasvattaa tarpeen vaatiessa aiempaa joustavammin esimerkiksi leasing-ajoneuvoja käyttäen. Lisäksi muutos huomioi valmiuslain (1552/2011) 112 §:ssa säädetyn velvollisuuden luovuttaa moottoriajoneuvoja sotilaallisen puolustusvalmiuden kohottamiseksi.  

4.2.2  Vaikutukset muihin viranomaisiin ja toiminnanharjoittajiin

Puolustusvoimien oikeuden suojata vieraan valtion asevoimien joukkoja niiden välittömässä läheisyydessä sekä vieraan valtion asevoimien erityisiä asiantuntijoita ja niiden erityisen omaisuuden kuljetuksia voidaan arvioida vähentävän poliisin tarvetta käyttää resursseja turvaamistoimintaan. 

Puolustusvoimille esitetyllä puolustusvoimista annetun lain 14 §:n muutoksella voidaan arvioida olevan vaikutuksia tilapäisesti käytettävillä kiinteistöillä toimiviin viranomaisiin ja toiminnanharjoittajiin. Säännöksen käyttöala muuttuu ja monimuotoistuu ja sitä myötä myös viranomaisten ja toiminnanharjoittajien ja Puolustusvoimien välisen koordinaation tarpeen voidaan arvioida kasvavan.  

Lisääntyvällä kansainvälisellä arvioidaan olevan vaikutuksia Suomen ulkomaan liikenteen solmukohtiin (etenkin satamat ja lentokentät), joiden toiminnot ovat keskeisiä elinkeinoelämälle ja yhteiskunnalle kokonaisuudessa tärkeitä. Esimerkiksi satama-alueen tai sen osien käyttö Puolustusvoimien ja Nato-kumppanien tarpeisiin voi aiheuttaa häiriöitä tai rajoituksia sataman muulle liikenteelle ja toiminnalle. Puolustusvoimien kuljetukset sekä esimerkiksi kansainvälinen harjoitustoiminta on jo nykytilassa toteutettu esimerkiksi sataman tavanomaisen liikenteen tarpeet huomioiden. Suomen Nato-jäsenyys lisää toimintaa, ja siksi sujuvuuden varmistaminen on jatkossa aiempaakin tärkeämpää.  

Ulkomaan liikenteen solmukohtien toiminnan jatkuvuudelle sekä alueilla tapahtuvalle liikenteelle ja niiden liiketoiminnalle aiheutuvia vaikutuksia voidaan vähentää hyvällä ennakollisella koordinaatiolla ja asioista sopimalla toiminnasta vastaavan tahon, lastin- ja rahdinkäsittelijöiden sekä muiden alueen toimijoiden kanssa.  

Edellä tarkoitettujen alueiden käyttö edellyttää myös turvallisuus- ja ympäristöriskien vastuiden sekä niiden hoitamisen määrittelyä sekä muista turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä sopimista. 

4.2.3  Vaikutukset asevelvollisten asemaan ja henkilöstöön

Asevelvolliset 

Asevelvollisuuslain palveluksen järjestämistä ulkomailla koskevan 62 §:n muutoksen myötä nimenomaisen suostumuksensa mukaisesti olisi mahdollista varusmiespalvelusta suorittavalle tai kertausharjoitukseen osallistuvalle asevelvolliselle osallistua lyhytaikaisesti Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen tehtäviin ulkomailla tai kansallista puolustusta edistävään kansainväliseen harjoitukseen. Asevelvollisuuslain lähtökohta asevelvollisten palveluksesta säilyisi näin ennallaan, eikä asevelvollisten asemaan aiheutuisi muutosta.  

Asevelvollisuuslain 78 §:n muutoksen myötä asevelvollinen voitaisiin määrätä Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen tehtäviin, jotka eivät ole Suomen sotilaallista puolustamista ja jotka eivät sisällä vaarallisia elementtejä. Nyt esitettävällä muutoksella ei muutettaisi nykytilaa, joka on ollut voimassa Suomen liityttyä Pohjois-Atlantin liittoon. Käytännössä asevelvollisuuslain 62 §:ssä tarkoitettuja ja 78 §:n edellytykset täyttäviä Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen tehtäviä olisi hyvin rajallisesti. 

Uusi yhteisen puolustuksen tehtävä on otettava huomioon myös asevelvollisten koulutuksessa. 

Henkilöstö 

Nato-jäsenyyden myötä Puolustusvoimien henkilöstömäärä kasvaa. Henkilöstöön kohdistuvat vaikutukset jakautuvat usean vuoden ajalle. Nato-jäsenyyteen liittyvät velvoitteet henkilöstön osalta toteutetaan henkilöstöjärjestelmän kantokyky huomioiden. Jäsenyys asettaa lisävaatimuksia henkilöstön osaamiselle, kielitaidolle ja henkilöstövoimavarojen johtamiselle.    

4.2.4  Vaikutukset kansalliseen turvallisuuteen ja maanpuolustukseen

Puolustusvoimien turvaamistehtäviä koskevilla muutosehdotuksilla ja kiinteistöjen käyttöoikeuden laajentamisella ja turvaamisella voidaan katsoa olevan Suomen sotilaallista maanpuolustusta parantava vaikutus.  

Sotilasajoneuvolakiin ehdotettu muutos, joka mahdollistaisi sen, että Puolustusvoimien hälytysajoneuvona voitaisiin käyttää muutakin ajoneuvoa kuin sotilasajoneuvoa, laajentaa Puolustusvoimien oikeuksia joustavasti käyttää ajoneuvoja hälytystehtäviin. Ennen kaikkea sotilaspoliisiajoneuvojen osalta tilanteen voidaan katsoa parantavan Puolustusvoimien mahdollisuuksia puuttua sotilaalliseen maanpuolustukseen kohdistuvaan tai Puolustusvoimien alueilla tapahtuvaan haitalliseen toimintaan. 

Sotilastiedustelua koskevalla muutosehdotuksella mahdollistettaisiin paremman tilannekuvan luominen Suomea mahdollisesti uhkaavista sotilaallisista toimijoista. Ehdotuksen katsotaan parantavan kansallista turvallisuutta, kun sotilastiedusteluviranomainen voisi vaihtaa tiedustelutietoa myös Pohjois-Atlantin liiton tai kansainvälisen järjestön taikka Euroopan unionin kanssa. 

4.2.5  Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin

Esityksen 1. lakiehdotuksessa ehdotettujen toimivaltuuksien käytöllä puututaan perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeusvelvoitteissa suojattuihin oikeushyviin.  

Esityksellä olisi vaikutuksia liikkumisvapautta (PL 9 §) ja omaisuuden suojaa (PL 15 §) koskeviin perusoikeuksiin. Esitykseen sisältyvä ehdotus, jonka mukaan Puolustusvoimille säädettäisiin oikeus tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä, jos se on puolustusyhteistyön tai Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanon kannalta välttämätöntä (1. lakiehdotuksen 14 §), rajoittaisi tai kokonaan kieltäisi mainittujen kiinteistöjen käyttöä ja muiden kuin Puolustusvoimien tai vieraan valtion asevoimien liikkumista käyttöön otetuilla kiinteistöillä. Rajoitus olisi välttämätön, jotta Puolustusvoimien joukot ja vieraiden valtioiden asevoimat voisivat harjoitella ja toimia alueilla, joita niiden on varauduttava puolustamaan. Jo nykyisellään säännöksessä oleviin suhteellisuusperiaatteen mukaisiin Puolustusvoimien käyttöoikeuden rajoituksiin ei puututtaisi ja luettelo olisi edelleen tyhjentävä. 

Omaisuuden suojaan kohdistuvia toimia rajoittaa se, että Puolustusvoimien olisi aina ensisijaisesti pyrittävä pääsemään neuvotteluteitse sopimukseen käyttöoikeudesta, minkä lisäksi käyttöoikeuden ulkopuolelle on nykytilan mukaisesti rajattu muun muassa kotirauhan piiriin kuuluvat rakennukset. Ehdotetun sääntelyn arvioidaan lisäävän tilanteita, joissa kiinteistöjä otettaisiin tilapäisesti käyttöön ja siten myös omaisuuden suojaan kajottaisiin määrällisesti useammin. 

Esitetyn turvaamistehtävien laajennuksen (1. lakiehdotuksen 18 a §) myötä turvaamistehtävien määrän voidaan arvioida kasvavan. Turvaamistehtävien määrän kasvun myötä myös tilanteet, joissa puututaan perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä perustuslain 9 §:ssä turvattuun liikkumisvapauteen, voivat kasvaa määrällisesti. 

Perusoikeusvaikutukset kohdistuisivat myös henkilöihin, jotka oleskelevat Suomessa ja jotka voivat aiheuttaa konkreettista vaaraa Suomen maanpuolustukselle tai vieraan valtion asevoimille. Puolustusvoimien toimenpiteiden kohteeksi joutuneella henkilöllä on käytössään kaikki laissa säädetyt oikeusturvakeinot.  

Ehdotuksilla olisi toisaalta myönteistä vaikutusta perustuslain 7 §:n mukaiseen oikeuteen elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, sillä ehdotetulla sääntelyllä pystyttäisiin suojaamaan paremmin Suomen maanpuolustusta ja yhteiskunnan turvallisuutta sekä niiden alaan kuuluvia suojattavia oikeushyviä. 

Näin ollen kokonaisuutena arvioiden, vaikka esityksellä on vaikutusta toimenpiteiden kohteina olevien henkilöiden perusoikeuksiin, on perusoikeuksien suojaaminen huomioitu siten, että perusoikeusrajoitukset ja perusoikeuksien suojaaminen ovat tasapainossa. 

Turvaamistehtävien laajennuksella (1. lakiehdotuksen 22 b §) puututtaisiin henkilön edellä mainittuihin perusoikeuksiin, kun keinoja käytetään säännöksessä mainittujen kohteiden turvaamiseksi. Muutoksen voidaan katsoa olevan vähäinen verrattuna voimassa olevaan lainsäädäntöön eikä kyseessä voida katsoa olevan merkittävä laajennus perusoikeuksien kannalta. 

Sotilastiedustelulain muutoksella on liittymäpinta perustuslain 10 §:ssä säädettyyn yksityisyyden suojaan. Esityksellä ei kuitenkaan arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia perustuslaissa säädettyyn yksityisyydensuojaan.  

4.2.6  Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. 

Esityksessä säädettäväksi ehdotettu Puolustusvoimien uusi lakisääteinen tehtävä liittyy Suomen Nato-jäsenyyteen. Nato-jäsenyydestä aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia on arvioitu Natoon liittymistä koskevan hallituksen esityksen (HE 315/2022 vp) jaksossa 7.2. Liittymisen yhteydessä on tunnistettu, että Nato-jäsenyydestä aiheutuu merkittäviä henkilöstövaikutuksia ja lisäkustannuksia muun muassa henkilöstön lähettämisestä Naton päämajaan, sotilaalliseen komentorakenteeseen sekä muihin Nato-rakenteisiin sekä Naton rauhan ajan tehtävistä, monikansallisista suorituskykyhankkeista, johtamisjärjestelmistä ja valmiusvaatimuksista. Edellä mainittujen kustannusten katsotaan pääasiassa liittyvän jo käsiteltyyn Suomen Nato-jäsenyyteen. Lisääntyvän ulkomaan liikenteen solmukohtien käytön voidaan kuitenkin arvioida kohottavan Puolustusvoimien toiminnanharjoittajille suorittamien korvausten määrää. 

4.2.7  Vaikutukset Ahvenanmaahan

Esityksellä ei olisi vaikutusta Ahvenanmaan vakiintuneeseen kansainvälisoikeudelliseen asemaan. Ahvenanmaan maakunnan erityisasema perustuu Kansainliiton vuonna 1921 tekemään päätökseen, jolla päätettiin Ahvenanmaan itsehallinnosta sekä demilitarisoinnista ja neutralisoinnista, josta tehtiin myös monenvälinen Ahvenanmaa-sopimus (SopS 1/1922). Ahvenanmaan demilitarisoinnista on myös tehty kahdenvälinen sopimus Neuvostoliiton kanssa (SopS 24/1940). Demilitarisoinnilla ja neutralisoinnilla on myös alueellinen eurooppalainen tapaoikeudellinen asema. 

5.2.1  Asevoimien tehtävät

Kansainväliseen vertailuun valittiin neljä Naton jäsenvaltiota: Norja, Saksa, Tanska ja Viro. Norja ja Tanska ovat Naton perustajajäseniä, kun taas Saksa liittyi Natoon kahdessa vaiheessa vuosina 1955 (Länsi-Saksa) ja 1990 (Itä-Saksan osavaltiot). Vertailun tuorein jäsenvaltio Viro liittyi Natoon vuonna 2004. Vertailussa pyrittiin ensinnäkin selvittämään, miten muut oikeusjärjestelmältään Suomen kanssa yhtenevät Naton jäsenvaltiot ovat säätäneet asevoimiensa tehtävistä. Toiseksi selvitettiin, miten Naton toiminta ja tehtävät on sisällytetty asevoimien tehtäviä kuvaavaan lainsäädäntöön ja muuhun sääntelyyn.  

Valtioiden lainsäädännöllisiin ratkaisuihin vaikuttavat valtiosäännöistä johtuvat erot sekä valtioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perusratkaisut. Kaikki verrokkimaat eivät ole säätäneet asevoimiensa tehtävistä lainsäädännössä, vaan esimerkiksi Norjassa asevoimien tehtävät perustuvat parlamentin hyväksymiin asiakirjoihin. Asevoimien tehtävät ovat esimerkiksi Saksassa johdettavissa perustuslain toimivaltasääntelystä. Koko liittokunnan alueella toteutettava Naton yhteinen puolustus on sisällytetty niin Norjan, Tanskan kuin Vironkin lainsäädäntöön ja myös Saksan peruslain on tulkittu sisältävän tämän elementin. Valtion sotilaallinen puolustaminen sekä sen suvereniteetin turvaaminen on kuitenkin tunnistettu erikseen myös jokaisessa verrokkimaassa, vaikka tehtävä voidaan katsoa suoritettavan osana Natoa tai Naton järjestelmien ja rakenteiden avulla.  

Asevoimien tehtäviä koskevaa lainsäädäntöä ja muuta sääntelyä on kuvattu tarkemmin alla maakohtaisesti. 

Norja 

Norjan asevoimien ( Forsvaret ) tehtävät määritellään neljän vuoden välein annettavissa puolustussektorin pitkän aikavälin suunnitelmissa. Puolustusministeriö valmistelee suunnitelman ja Norjan suurkäräjät hyväksyy suunnitelman päätöslauselmana. Asevoimien yhdeksän kokonaistehtävää on kuvattu ehdotuksessa ( Prop. 14 S (2020–2021) Proposisjon til Stortinget (forslag til stortingsvedtak) Evne til forsvar – vilje til beredskap, Langtidsplan for forsvarssektoren ). Ehdotuksessa määritellyt asevoimien tehtävät ovat osittain sisällöllisesti päällekkäisiä ja yksittäiset tehtävät sisältävät elementtejä myös muista tehtävistä.  

Naton toiminta ja tehtävät on kirjattu nimenomaisesti auki Norjan puolustusvoimien kolmeen ensimmäiseen tehtävään, joiden mukaan puolustusvoimien tehtävänä on varmistaa Naton yhteiseen puolustukseen perustuva uskottava pelote, puolustaa Naton yhteisen puolustuksen puitteissa Norjaa ja liittolaisia vakavia uhkia ja hyökkäyksiä vastaan sekä estää ja hallita kansallisin resurssein välikohtauksia ja turvallisuuspoliittisia kriisejä helpottaen myös liittolaisten osallistumista. Ehdotuksen perusteluiden mukaan näihin tehtäviin sisältyy Pohjois-Atlantin sopimuksen 3 ja 5 artikloiden velvoitteet oman puolustuskyvyn ylläpidosta ja varautumisesta sekä osallistumisesta Naton yhteiseen puolustukseen. 

Integroitu toiminta puolustusliitossa sen eri osa-alueilla sisältyy lisäksi tavalla tai toisella useimpiin muihin ehdotuksessa määriteltyihin puolustusvoimien tehtäviin. Siten esimerkiksi Norjan suvereniteetin turvaamiseen kuuluu osana ilmatilan valvonta ja lennonjohtoyhteistyö Naton integroidun ilmapuolustuksen puitteissa. Osana valvonta- ja tiedustelutoiminnalla toteutettavaa kansallisen päätöksenteon perusteiden turvaamista puolustusvoimat osallistuu myös tiedonvaihtoon Naton kanssa sekä Naton tilannekuvan ylläpitoon. Osallistuminen monikansalliseen kriisinhallintaan, mukaan lukien rauhanoperaatiot, on puolustusvoimien oma erillinen tehtävänsä, ja se käsittää myös osallistumisen Naton puitteissa tapahtuvaan sotilaalliseen kriisinhallintaan.  

Saksa 

Saksan liittotasavallassa asevoimien ( Bundeswehr ) tehtävät on kirjattu liittovaltion peruslakiin ( Grundgesetz ). Sääntelyä ei ole koottu yhteen osioon, vaan asevoimia koskevia kohtia on eri puolilla peruslakia. Peruslain lisäksi asevoimien tehtäviä on määritelty erikoislainsäädännössä muutamissa tapauksissa kuten ilmailuturvallisuudessa ja sotilastiedustelussa.  

Asevoimien tehtävien kannalta peruslain keskeinen säännös on 87a artikla, joka määrittelee asevoimien tehtävät. Sen ensimmäisen momentin mukaan Saksan asevoimien tehtävä on puolustus, jonka tulkitaan kattavan sekä Saksan että Pohjois-Atlantin sopimuksen perusteella myös liittokunnan puolustuksen. Peruslain 87a artiklan 2 kohdan mukaan Saksan asevoimia voidaan käyttää vain peruslain sallimissa tilanteissa ja asettamissa rajoissa. Tällaisia tilanteita ovat 87a artiklan 3 kohdan perusteella puolustustila sekä puolustustilaa edeltävä jännitystila ( Spannungsfalle ), jolloin asevoimilla on toimivalta suojata siviilikohteita ja suorittaa liikenteenohjaustehtäviä puolustustehtävänsä suorittamiseksi. Artiklan 4 kohdassa säädetään liittotasavallan sisäisistä hätätiloista. Sen mukaan asevoimat voi liitto- tai osavaltion olemassaoloa tai niiden vapaata demokraattista perusjärjestystä uhkaavan uhan torjumiseksi tukea poliisia ja liittovaltion rajavartiolaitosta suojelemalla siviilikohteita ja torjumalla järjestäytyneitä ja sotilaallisesti aseistettujen kapinallisia. Peruslain 35 artiklan perusteella asevoimat voi antaa virka-apua toisille viranomaisille kuten poliisille ja liittovaltion rajavartiolaitokselle. Artiklassa säädetään lisäksi nimenomaisesti mahdollisuudesta pyytää asevoimilta tukea luonnonkatastrofeissa ja vakavissa onnettomuuksissa.  

Saksan asevoimien käyttäminen Saksan ulkopuolella suoritettaviin tehtäviin perustuu peruslain 87a artiklan 2 kohtaan ja 24 artiklan 2 kohtaan. Saksan valtiosääntötuomioistuin ( Bundesverfassungsgericht ) on tulkinnut jälkimmäistä säännöstä 1990-luvulla Saksan osallistuessa Naton operaatioon Bosnia-Herzegovinassa. Liittovaltion valtiosääntötuomioistuin kuvaili antamassaan tuomiossa peruslain 24 artiklan 2 kohdan säännöstä nimenomaiseksi valtuutukseksi sotilasoperaatioihin ulkomailla. Peruslain 24 artiklan 2 kohdassa määrätään, että liittovaltio voi liittyä keskinäiseen yhteisen turvallisuuden järjestelmään rauhan ylläpitämiseksi. Valtiosääntötuomioistuimen mukaan liittyminen sisältää myös asevoimien käytön operaatioissa, jotka tapahtuvat tämän järjestelmän puitteissa ja sääntöjen mukaisesti. Asevoimien lähettäminen ulkomaille on näin ollen sallittua YK:n, Naton ja EU:n puitteissa.  

Tanska 

Tanskassa asevoimien ( Forsvaret ) tehtävistä on säädetty puolustusvoimien toimintaa koskevan lain (Lov (nr 122 af 27/02/2001) om forsvarets formål, opgaver og organisation m.v.) 2 luvussa . Lain mukaan Tanskan puolustusvoimien tehtävänä on osana Natoa osallistua yhteistyössä liittoutuneiden joukkojen kanssa konfliktien ehkäisyyn, kriisinhallintaan ja Naton alueen puolustamiseen liittokunnan strategian mukaisesti. Puolustusvoimien kansainvälisiä ulottuvuuksia omaavia tehtäviä ovat lisäksi osallistuminen sotilaallisin keinoin konfliktien ehkäisyyn, rauhanturvaamisen, rauhanpalauttamisen, humanitaaristen ja muiden vastaavien tehtävien suorittamiseen sekä osallistuminen luottamusta ja vakautta lisäävien tehtävien suorittamiseen sekä puolustusalan vuoropuheluun ja yhteistyöhön sekä Naton jäsenvaltioiden että siihen kuulumattomien maiden kanssa niin Tanskan välittömässä läheisyydessä kuin maailmanlaajuisestikin.  

Lain mukaan Tanskan puolustusvoimien tehtävänä on myös Tanskan suvereniteetin loukkausten havaitseminen ja torjuminen sekä viranomaistehtävien suorittaminen. Puolustusvoimat voi puolustusministerin päätöksen ja asianomaisten ministerien kanssa käytyjen neuvottelujen mukaisesti hoitaa myös muita, esimerkiksi poliisin toimialaan kuuluvia tehtäviä. 

Viro 

Virossa asevoimien ( Kaitseväe ) tehtävistä säädetään puolustusvoimien toimintaa käsittelevässä laissa ( Kaitseväe korralduse seadus RT I 2008, 35, 213 ). Lain 3 §:n mukaan Viron puolustusvoimien tehtävänä on ensinnäkin maan sotilaallinen puolustaminen ja osallistuminen kollektiiviseen puolustukseen. Sen lisäksi puolustusvoimien tehtävänä on valmistautuminen maan sotilaalliseen puolustamiseen ja kollektiiviseen puolustukseen osallistumiseen. Lain esitöitä ei ole saatavilla, mutta lain sanamuodoista voidaan tulkita, että edellä mainitut tehtävät sisältävät myös Pohjois-Atlantin sopimuksen 5 artiklan mukaisen yhteisen puolustuksen ja 3 artiklan mukaisen valmistautumisvelvoitteen.  

Puolustusvoimien toimintaa käsittelevän lain mukaan puolustusvoimien tehtävänä on lisäksi osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön maanpuolustuslaissa ( Riigikaitseseadus, RT I, 12.03.2015, 1 ) säädetyn menettelyn mukaisesti. Maanpuolustuslain 29 §:n mukaan kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön osallistumisella tarkoitetaan puolustusvoimien käyttöä kansainvälisessä sotilasoperaatiossa sekä niiden osallistumista kansainvälisiin sotilaallisiin harjoituksiin, ulkomaisten asevoimien tilapäisen oleskelun sallimista Viron tasavallan alueella laissa säädetyin perustein ja laissa säädettyä menettelyä noudattaen, kansainvälisen sotilasesikunnan aseman tunnustamista, osallistumista esikunnan toimintaan ja sen toiminnan tukemista sekä Viron tasavallan, kansainvälisen järjestön ja vieraan valtion yhteisten puolustushankkeiden suunnittelua ja toteutusta. Lain 30 §:ssä määritellään edelleen kansainvälisen sotilasoperaation käsite. Laissa kansainvälisellä sotilasoperaatiolla tarkoitetaan kollektiivista itsepuolustusoperaatiota, joka toteutetaan kansainvälisen sopimuksen tai muulla tapaa lakiin perustuvan YK:n peruskirjan 51 artiklassa tunnustetun oikeuteen pohjaavan velvoitteen täytäntöönpanemiseksi tai sotilasoperaatiota, joka toteutetaan YK:n peruskirjan VI tai VII luvun määräysten perusteella rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi, sekä muuta sotilasoperaatiota, joka toteutetaan kansainvälisen oikeuden yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden ja normien mukaisesti.  

Puolustusvoimien toimintaa käsittelevässä laissa puolustusvoimien tehtäviksi on säädetty lisäksi muun muassa miinanraivaustyöt, henkilöiden suojelu, Viron ilmatilan ja merirajan vartiointi ja suojaaminen, meritilannetietoisuuden ylläpito sekä osallistuminen etsintä- ja pelastustoimintaan.  

5.2.2  Asevoimien toiminnan turvaaminen ja joukkojen suojaaminen sekä tilapäiset sotilasalueet

Kansainväliseen vertailuun valittiin Norja, Ruotsi ja Tanska, jotka kaikki ovat Naton jäsenvaltioita. Ruotsin osalta tarkasteltiin Ruotsin Nato-jäsenyyden johdosta tehtyä lakiesitystä. Vertailussa pyrittiin selvittämään, miten muut pohjoismaat ovat säätäneet hallituksen esityksen sisältämien muutosehdotusten osalta kansallisessa lainsäädännössään.  

Norja 

Norjan sotilaspoliisia koskevassa laissa (Lov om militær politimyndighet (LOV-2023-11-24-85)) on säädetty Norjan puolustusministeriön oikeudesta perustaa tilapäisiä sotilasalueita tietyissä tilanteissa. Tilapäinen sotilasalue voidaan perustaa, kun se on kansallisen turvallisuuden, valmiuden tai maanpuolustuksen kannalta välttämätöntä ja oikeasuhteista tai jos se on välttämätöntä turvallisuuden takaamiseksi sotilasoperaatioiden ja -harjoitusten aikana. Norjan puolustusministeriö antaa lisäksi tarkentavan asetuksen tilapäisten sotilasalueiden ilmoittamisesta, ennakkoilmoituksesta ja -kuulutuksesta.  

Ruotsi 

Ruotsin operatiivisesta sotilaallisesta tuesta Ruotsin ja Suomen välillä annettu laki ( Lag om operativt militärt stöd mellan Sverige och Finland (2020:782)) tuli voimaan 15.10.2020. Tarkoituksena oli kiireellisesti tehostaa Ruotsin mahdollisuuksia vastaanottaa sotilaallista tukea.  

Lakia on muutettu ensin kattamaan kaikki EU:n ja Naton jäsenvaltiot, jolloin lain nimeä muutettiin operatiivista tukea koskevaksi laiksi ( lag om operativt militärt stöd ). Lain ensimmäinen muutos tuli voimaan 19.5.2022 (2022:430). Ruotsin operatiivista tukea koskeva lainsäädäntö koskee päätöksentekoa yhtäältä avun pyytämisen ja avun antamisen tilanteessa ja toisaalta hallintotehtävän siirtämistä apua antavalle joukolle. Lisäksi se koskee suomalaisen joukon toimivaltuuksia.  

Lain tarkoituksena on varmistaa, että Ruotsissa on olemassa tarpeelliset kiireellisyysmenettelyt päätöksenteossa sitä varten, että päätökset sotilaallisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta voidaan tehdä riittävän nopeasti. 

Lain mukaan Ruotsin hallitus voi, mikäli Ruotsi ei ole sodassa ja mikäli Suomessa ei ole aseellista konfliktia, lähettää Suomen pyynnöstä ruotsalaisia joukkoja Suomen tueksi Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi kansainvälisen oikeuden mukaisesti (1 §). Ruotsin hallitus voi, mikäli Ruotsi on sodassa tai vaarassa joutua sotaan, pyytää Euroopan unionin tai Naton jäsenvaltiolta sotilaallista tukea Ruotsiin kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen torjumiseksi kansainvälisen oikeuden mukaisesti (2 §). Ruotsin hallitus voi pyytää Euroopan Unionin tai Naton jäsenvaltiolta sotilaallista tukea Ruotsin alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi rauhan aikana tai Ruotsin alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi vieraiden valtioiden välisessä sodassa kansainvälisen oikeuden mukaisesti (3 §).  

Käytännössä lain mukaan Ruotsin hallitus voi siis päättää Suomeen annettavasta tai Suomesta tai muusta Euroopan unionin tai Naton jäsenmaasta pyydettävästä avusta tietyissä tilanteissa, ennen lain säätämistä päätös olisi vaatinut valtiopäivien päätöksen. Valtiopäivät voi päättää Suomen avustamisesta sotatilanteessa kuten tähänkin asti sekä kaikissa tilanteissa muiden maiden kohdalla. Ruotsin hallitus antoi 7.3.2023 valtiopäivilleen esityksen, jolla lakia muutettaisiin siten, että apua voitaisiin pyytää myös Pohjois-Atlantin liitolta (lakiehdotus koskien Ruotsin Nato-jäsenyyttä, 2022/23:74). Lakimuutos (2023:166) on tullut voimaan 15. maaliskuuta 2024 Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä asetuksella (2024:10).  

Ruotsin hallituksen esityksessä 2022/23:74 on käsitelty Pohjois-Atlantin liiton sopimuksen 5 artiklan tilanteen mukaista päätöksentekoa, joka esityksen mukaan määräytyisi annettavan tuen mukaisesti. Mikäli kyseessä olisi asevoimien osallistumista edellyttävä tilanne päätöksen tekisi Ruotsin hallitus. Ruotsin puolustusvoimat kuuluvat hallituksen alaisuuteen, joten hallitus päättää joukkojen käytöstä. Mutta asevoimien lähettäminen ulkomaille vaatisi lisäksi Ruotsin valtiopäivien hyväksynnän. 

Laki sisältää päätöksentekoa koskevan sääntelyn lisäksi säännöksiä apua antavan maan toimivaltuuksista. Ruotsin hallitus voi avun antamisen tilanteessa luovuttaa hallintotehtäviä sille valtiolle, joka apua antaa.  

Laki sisältää myös säännökset, joiden nojalla Suomen antaessa sotilaallista tukea Ruotsille, voi Ruotsin puolustusvoimat päättää suojattujen kohteiden ( skyddsobjekt ) vartioinnin luovuttamisesta tehtävään soveltuvan suomalaisen joukon vastuulle. Laissa säädetään tarkemmin tehtävää ohjaavien säännösten soveltumisesta vartiointitehtävää suorittavaan suomalaiseen joukkoon.  

Suojatuista kohteista säädetään tarkemmin lailla ( skyddslagen, 2010:305 ) ja näitä voivat olla esimerkiksi kriittinen infrastruktuuri tai rakennukset, muut tilat ja alueet, jotka ovat Ruotsin valtion käytössä tiettyä tarkoitusta varten.  

Sodan tai sodan uhan aikana Ruotsin puolustusvoimat voi myös päättää, että sotilaallista tukea antava suomalainen joukko voi tehdä päätöksen kohteiden hävittämisestä tai siirtämisestä vastaavalla tavalla kuin Ruotsin puolustusvoimat. Ruotsin rikoslain ( brottsbalken ) säännökset koskevat suomalaista henkilöstöä sen suorittaessa vartiointitehtävää tai sen päättäessä kohteen siirtämisestä tai tuhoamisesta. Oikeudet ja vastuut ovat samat kuin Ruotsin puolustusvoimien henkilöstöllä vastaavissa tehtävissä  

Tanska 

Tanskan poliisilaissa ( Lov om politiets virksomhed, LBK nr 1270 af 29/11/2019) ja asetuksella tilapäisten sotilasalueiden perustamisesta ( BEK nr 903 af 26/06/2018: Bekendtgørelse om Forsvarets bistand til politiet og etablering af midlertidige militære områder ) on vuonna 2018 säädetty mahdollisuus perustaa tilapäisiä sotilasalueita.  

Tanskan poliisilain 24 e §:ssä säädetään asetuksenantovaltuudesta, jolla voidaan antaa määräyksiä tilapäisten sotilasalueiden perustamisesta. 24 e §:n sanamuodon perusteella tilapäisiä sotilasalueita voidaan perustaa  

Tilapäisten sotilasalueiden perustamisesta annetussa asetuksessa tarkennetaan tilapäisen sotilasalueen perustamismenettelyä. Tilapäinen sotilasalue voidaan perustaa 1) Tanskalaisten tai vieraan vallan joukkojen ja näiden varusteiden purkamista ja lastaamista varten siviilikäytössä olevien satamien, rautatieterminaalien ja lentokenttien alueella, 2) vieraan vallan valtionalusten vierailuja varten siviilikäytössä olevien satamien alueella, 3) rautatieverkoston ja lepopaikkojen alueelle turva-alueiden perustamista varten, 4) väliaikaisten leirien ja varikkoalueiden turva-alueiden perustamista varten ja 5) ajoneuvon hajoamisen tai muun vastaavan tapahtuman yhteydessä perustettavaa turva-aluetta varten. Tilapäisen sotilasalueen perustamisen tulee olla välttämätöntä ja se ei saa olla suurempi kuin on välttämätöntä. 

Luvan tilapäisen sotilasalueen perustamiselle myöntää paikallinen poliisipäällikkö ja lupaa tulee muissa kuin kiireellisissä tilanteissa hakea kirjallisesti. Lupa on haettava ennen alueen perustamista. Asetuksessa on säädetty Tanskan puolustusvoimille velvollisuus hankkia maanomistajien suostumus alueen perustamista varten. Asetuksessa on lisäksi tarkemmat määräykset lupahakemuksessa vaadittavista tiedoista. 

7.5.1  Laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta

1 §.Lain soveltamisala . Suomi voi pykälän 2 momentin mukaan osallistua YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamaan tai poikkeuksellisesti muuhun kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan, jonka tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen tai palauttaminen taikka humanitaarisen avustustoiminnan tukeminen tai siviiliväestön suojaaminen YK:n peruskirjan päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt huomioon ottaen (sotilaallinen kriisinhallinta). Pykälän 4 momentin mukaan lakia ei sovelleta Suomen osallistumiseen YK:n peruskirjan 51 artiklan nojalla toteutettaviin sotilaallisiin toimiin.  

Pykälän 3 momentissa säädetään sotilaallisen kriisinhallinnan toimeenpanijasta. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi nimenomainen säännös Pohjois-Atlantin liitosta laissa tarkoitetun kriisinhallinnan toimeenpanijana. Pykälän nykyinen sanamuoto sisältää jo YK:n, ETYJ:in ja EU:n ohella viittauksen myös muuhun kansainväliseen järjestöön tai maaryhmään sotilaallisen kriisinhallinnan toimeenpanijana ja mahdollistaa siten nykyiselläänkin Naton toimeenpanemaan kriisinhallintaan osallistumisen. Pykälän nykyisessä sanamuodossa Euroopan unioni on rinnastettu kansainväliseen järjestöön. Euroopan unionia ei kuitenkaan pidetä kansainvälisenä järjestönä, minkä vuoksi rinnastus kansainväliseen järjestöön Euroopan unionin osalta esitetään poistettavaksi. Muutokset olisivat luonteeltaan teknisiä eikä esityksellä muutettaisi nykytilaa. 

7.5.2  Laki henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa

1 §. Soveltamisala. Soveltamisalaa muutettaisiin siten, että lakia sovellettaisiin myös sellaiseen Puolustusvoimien suorittamaan ja Puolustusvoimien lukuun suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn, jota suoritetaan ehdotetun Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen tehtävän hoitamiseksi.  

Viittaukset Puolustusvoimien tehtäviä koskevaan puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohtaan, 2 kohdan a alakohtaan, sekä 3 ja 4 kohtaan muutettaisiin vastaamaan puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momenttiin ehdotettavia muutoksia (1. lakiehdotus), jossa Puolustusvoimien tehtävästä osallistua Pohjois-Atlantin liiton yhteiseen puolustukseen säädettäisiin omana kohtanaan. Pykälässä viitattaisiin puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa, 3 kohdan a alakohdassa sekä 4 ja 5 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseen. Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan b alakohtaan sovellettaisiin edelleen EU:n yleistä tietosuoja-asetusta kuten aiemminkin vastaavaan kohtaan. Kyseessä olisi luonteeltaan tekninen muutos. 

7.5.3  Laki terveydenhuollon järjestämisestä Puolustusvoimissa

9 a §. Pykälässä säädetään laissa tarkoitettuihin potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassapidosta ja henkilötietojen käsittelystä. Henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annettua lakia, jos tietojen käsittely on tarpeen myös ehdotetun Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen tehtävän hoitamiseksi.  

Pykälän 2 momentissa olevat viittaukset Puolustusvoimien tehtäviä koskevaan puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohtaan, 2 kohdan a alakohtaan, sekä 3 ja 4 kohtaan muutettaisiin vastaamaan puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momenttiin ehdotettavia muutoksia (1. lakiehdotus), jossa Puolustusvoimien tehtävästä osallistua Pohjois-Atlantin liiton yhteiseen puolustukseen säädettäisiin omana kohtanaan. Pykälässä viitattaisiin 2 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa, 3 kohdan a alakohdassa sekä 4 ja 5 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseen. Kyseessä olisi tekninen muutos.  

7.5.4  Laki henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä

1 §. Soveltamisala. Pykälän 2 momentin 1 kohtaa muutettaisiin siten, että lakia sovellettaisiin Puolustusvoimien suorittamaan ja Puolustusvoimien lukuun suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn, kun tietoja käsitellään myös ehdotetun Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen tehtävän hoitamiseksi.  

Viittaukset Puolustusvoimien tehtäviä koskevaan puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohtaan, 2 kohdan a alakohtaan sekä 3 ja 4 kohtaan muutettaisiin vastaamaan puolustusvoimista annetun lakiin ehdotettua 2 §:n 1 momentin muutosta, jossa Puolustusvoimien tehtävästä osallistua Pohjois-Atlantin liiton yhteiseen puolustukseen säädettäisiin omana kohtanaan. Pykälän 2 momentissa viitattaisiin puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa, 3 kohdan a alakohdassa sekä 4 ja 5 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseen. Kyseessä olisi luonteeltaan tekninen muutos.  

7.5.5  Tieliikennelaki

66 a §. Poikkeukset erikoiskuljetusten liikenteenohjaajaoikeudesta. Pykälä olisi uusi. Pykälässä esitetään säädettäväksi, että Nato SOFAssa tarkoitetulla vieraan valtion joukon jäsenellä olisi oikeus toimia erikoiskuljetusten liikenteenohjaajana, jos hänellä olisi vastaava oikeus lähettäjävaltiossa. Säännöksen mukaan Puolustusvoimien olisi annettava perehdytyskoulutus.  

Nato SOFAa on käsitelty tarkemmin tämän esityksen yleisperusteluissa kappaleessa 2.1.2. Yleisperusteluissa kohdassa 2.7.5 todetusti Nato SOFA ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat erikoiskuljetusten liikenteenohjausta. Pykäläehdotuksella sujuvoitettaisiin sotilaallista liikkuvuutta sotilaallisten erikoiskuljetusten osalta esimerkiksi Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä.  

Liikenneturvallisuuden kannalta erikoiskuljetuksissa korostuu erikoiskuljetusten liikenteenohjaus. Tästä johtuen säännöksessä säädettäisiin Puolustusvoimille velvollisuus antaa perehdytyskoulutus säännöksessä tarkoitetulle joukkojen jäsenelle. Koulutuksessa otettaisiin huomioon esimerkiksi Suomen liikenteen, tiestön, sään ja muiden olosuhteiden erityispiirteet. Koulutuksessa voitaisiin huomioida myös lähettäjävaltion olosuhteet, joiden voidaan katsoa vastaavan esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa Suomen olosuhteita varsin pitkälle. 

Esitetty säännös ei koske vaatimusta hakea erikoiskuljetuslupaa, vaan erikoiskuljetuksille olisi edelleen haettava vastaavilla edellytyksillä kuin muillekin Puolustusvoimien erikoiskuljetuksille lupa 159 §:n mukaisesti muun muassa silloin, jos kuljetus ylittää tieliikennelaissa sallitun massan. Luvan hakemisella varmistetaan muun muassa tiestön ja siltojen kesto ja käytettävyys.  

89 §.Maastoliikenne ja Puolustusvoimien ajoneuvot. Pykälän 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin Nato SOFAsta ja sotilasajoneuvolaista johtuvat välttämättömät muutokset. Muutokset mahdollistaisivat edellä tarkoitettujen sopimusten nojalla toteutettavan käytännön yhteistyön.  

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin selkeyden vuoksi viittaus kansainvälisiin sotilasajoneuvoihin. Tieliikennelain säätämisen ja siihen tehtyjen muutosten aikana voimassa ei ole ollut erillistä sotilasajoneuvoja koskevaa lainsäädäntöä. Sotilasajoneuvolaki tuli voimaan 1.7.2023 eikä siitä johtuvia erityispiirteitä ole vielä voitu ottaa tieliikennelaissa huomioon. Kansainvälisen sotilasajoneuvon määritelmää on käsitelty tämän esityksen sotilasajoneuvolain muutosta koskevissa säännöskohtaisissa perusteluissa. On myös huomattava, että kansainvälisiin sotilasajoneuvoihin sovelletaan jo nykyisellään sotilasajoneuvolain 40 §:n 1 momentin nojalla Puolustusvoimien ajoneuvoja koskevia säännöksiä ja määräyksiä, jollei muualla toisin säädetä tai Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista muuta johdu. 

Säännöksen voimaan tullessa ei ollut säädetty vielä sotilasajoneuvolakia, jossa määritellään Puolustusvoimien ajoneuvo lain tasolla ensimmäistä kertaa. Puolustusvoimien ajoneuvo kattaa kaikki Puolustusvoimien hallinnassa olevat ajoneuvot mukaan lukien sotilasajoneuvot. Tieliikennelain 89 §:n säätämisen aikaan sotilasajoneuvoilla tarkoitettiin myös muita kuin esimerkiksi Puolustusvoimien käyttöön tarkoitettuja panssaroituja ajoneuvoja. Näin ollen muutoksella ei olisi vaikutusta nykytilaan, vaan kyse olisi nykytilan säilyttämisestä selkeyttämällä kohdan sanamuotoa. 

Välttämättömyys maanpuolustuksen kannalta liittyisi ennen kaikkea valmiuden sääntelyyn tai siihen, että Puolustusvoimien ajoneuvon rakenne sitä edellyttää. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, mitä 2 momentissa annettu poikkeuksia koskeva toimivalta voisi koskea. Nato SOFA on nostanut ulkomaisten joukkojen ja heidän käyttämänsä kaluston määrää Suomen alueella. Sopimusten nojalla lähettäjävaltion joukkojen on voitava saapua Suomeen lähettäjävaltion käyttämällä ajoneuvokalustolla. Lisäksi kalustoa on voitava käyttää mahdollisuuksien mukaan vastaavasti kuin lähettäjävaltiossa, huomioiden kuitenkin Nato SOFAn II artiklasta tuleva velvollisuus kunnioittaa isäntävaltion lainsäädäntöä.  

Momentissa tarkoitettuja poikkeusperusteita selkeytettäisiin poistamalla niistä viittaukset sotilasajoneuvoihin. Pykälän 2 momentissa rajataan poikkeamisperusteet Puolustusvoimien ajoneuvoihin ja kansainvälisiin sotilasajoneuvoihin, joten niihin viittaaminen jokaisessa kohdassa erikseen voidaan katsoa olevan turhaa. Lisäksi poikkeuksien on oltava välttämättömiä maanpuolustuksen kannalta. Välttämättömyydellä voidaan katsoa tarkoitettavan sitä, että poikkeukset on rajattava välttämättömään. Poikkeuksia olisi peilattava tieliikennelakiin ja sen nojalla annettuihin säännöksiin ja määräyksiin.  

Momentin 1 kohtaa selkeytettäisiin viittaamalla ainoastaan hinattavien ajoneuvojen käyttämiseen. Pykälän 2 momentissa säädetystä soveltamisrajauksesta johtuen kohta koskisi ainoastaan Puolustusvoimien hinattavia ajoneuvoja, joiden käytölle tiellä olisi säädettävä tai määrättävä välttämättömiä poikkeuksia. 

Sanamuodon muutoksesta huolimatta kohta pysyisi sisällöllisesti muuttumattomana. Kohdan mukaan puolustusministeriön asetuksella voidaan säätää erityiskäyttöön valmistetun hinattavan ajoneuvon käyttämisestä. Kohdassa tarkoitettuja hinattavia ajoneuvoja voivat olla esimerkiksi aseet ja Puolustusvoimien muut erikoislaitteet, joita kuljetetaan ajoneuvoyhdistelmässä. 

Momentin 2 kohtaa ei esitetä muutettavaksi. Momentin 2 kohdan mukaan asetuksella voidaan poiketa suoja- ja turvalaitteiden käyttämistä koskevista säännöksistä. Sotilasajoneuvoissa ja etenkin niihin kytketyissä hinattavissa ajoneuvoissa olevissa laitteissa ja vaunuissa voi olla mukana aseistuksen käyttöhenkilöstöä, jolta ei ole mahdollista edellyttää laitteen tai vaunun erityisen luonteen vuoksi kaikissa tilanteissa turvavyön käyttämistä. Käyttöhenkilöstön turvallisuus taataan tällöin muilla järjestelyillä tiellä liikuttaessa. Puolustusvoimilla on myös muun muassa moottoripyöriä ja mönkijöitä, joiden sotilaallinen käyttötarkoitus edellyttää, että kuljettaja ja matkustaja voivat käyttää tyyppihyväksytyn suojakypärän sijaan sotilaskypärää. 

Momentin 3 kohtaa ei esitetä muutettavaksi. Kohdan mukaan asetuksella voidaan säätää poikkeuksista ajoneuvokohtaisista nopeusrajoituksista, joista säädetään tieliikennelain 99–102 §:ssä. Puolustusministeriön asetuksella säädettäisiin tavanomaisesta hitaammista nopeuksista, koska sotilasajoneuvojen rakenne saattaa poiketa siviiliajoneuvojen rakenteesta. Niiden turvallinen käyttäminen saattaa edellyttää tavanomaista hitaampaa ajonopeutta. Sotilasajoneuvossa saattaa olla aseistus, joka edellyttää aseistuksen käyttäjän matkustamista aseistuksen välittömässä läheisyydessä. Tällaisessa tilanteessa aseistuksen käyttäjän turvallisuus edellyttää alempia ajonopeuksia. 

Momentin 4 kohtaa ei ehdoteta muutettavaksi. Kohta mahdollistaisi sotilasajoneuvojen erityisvalaisimien käytöstä säätämisen puolustusministeriön asetuksella. Sotilasajoneuvoissa on usein valaisimia, joita ei ole yleisesti käytettävissä ajoneuvoissa. Näiden valaisimien käyttö saattaa olla tarpeen sotaharjoitusten tai virka-aputehtävien suorittamisessa tiellä liikuttaessa.  

Erityisvalaisimia voitaisiin käyttää tiellä, jos ne eivät häiritse tai vaaranna muuta liikennettä. Erityisvalaisimien käyttö voisi olla tarpeen esimerkiksi, jos sotilasajoneuvon erityisen rakenteen vuoksi ajoneuvossa ei voida käyttää hyväksyttyjä ajovaloja tai rakenteen vuoksi sotilasajoneuvo ei erotu riittävästi hämärässä ajettaessa. 

Momentin 5 kohtaan ei ehdoteta sisällöllistä muutosta, mutta kohdan sanamuotoa selkeytettäisiin. Ehdotuksen mukaan asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä Puolustusvoimien ajoneuvojen merkitsemisestä. Voimassa oleva momentin 5 kohta koskee sanamuotonsa mukaisesti sotilasajoneuvoja. Näin ollen kohdan mukainen poikkeusperuste laajenisi koskemaan 2 momentin muutoksen myötä myös Puolustusvoimien ajoneuvoja, jotka on rekisteröity liikenneasioiden rekisteriin. Kohdan tarkoittamia merkintöjä tieliikennelaissa ovat esimerkiksi 103 §:ssä säädetty hitaan ajoneuvon kilpi ja 131 a §:ssä säädetty E-sääntöä n:o 70 vastaava tunnuskilpi liittyen pitkän ajoneuvoyhdistelmän merkintöihin.  

Momentin 6 kohta säilyisi ennallaan. Kohdassa säädetään mahdollisuudesta poiketa tieliikennelain 104–106 §:ssä säädetyistä renkaita koskevista vaatimuksista ja liukuesteiden käytöstä. Puolustusvoimien ajoneuvoihin ei ole aina saatavissa renkaita, jotka vastaisivat siviilikäytössä olevia renkaita tai jotka olisivat Liikenne- ja viestintäviraston määräysten mukaisia, niistä saattavat puuttua myös vaaditut merkinnät esimerkiksi talvikäyttöön soveltumisesta. Renkaita voidaan käyttää ympärivuotisesti niiden ominaisuuksista johtuen. Puolustusvoimien ajoneuvoihin käytettävien renkaiden ominaisuudet varmistetaan Puolustusvoimissa ja ominaisuudet otetaan huomioon muun muassa sotilasajoneuvoille sallituissa ajonopeuksissa. 

Esimerkiksi Puolustusvoimien käyttämien moottoripyörien, jotka eivät ole sotilasajoneuvoja, osalta saattaa olla tilanteita, joissa moottoripyöriä on tilapäisesti käytettävä yleisellä tiellä poikkeavalla rengastuksella. Myös perävaunuissa, jotka on rekisteröity liikenneasioiden rekisteriin voi olla tarkoituksenmukaista käyttää renkaita, jotka eivät vastaa esimerkiksi merkintöjen osalta tavanomaisten ajoneuvojen renkaita koskevia vaatimuksia.  

Momentin 7 kohtaa esitetään muutettavaksi. Sääntelyä selkeytettäisiin voimassa olevasta sääntelystä yhdistämällä kohtaan sanamuotoa muuttamalla voimassa olevan säännöksen 7, 8 ja 9 kohdat. Puolustusvoimien tehokkaan toiminnan kannalta on välttämätöntä, että Puolustusvoimien ajoneuvoilla voidaan kuljettaa tieliikennelain säännöksistä poikkeavasti henkilöitä. 

Kohdassa ehdotetaan viitattavaksi nimenomaisesti sotilasajoneuvoihin, mikä kattaisi voimassa olevassa säännöksessä tarkoitetut panssariajoneuvon kannella suoritettavan henkilökuljetuksen sekä kontissa suoritettavan henkilökuljetuksen. Ensin mainitussa tilanteessa kyse on Puolustusvoimien operatiivisesta toiminnasta ja sen harjoittelusta, jossa sotilaiden olisi päästävä nopeasti liikkeelle kuljetuksesta. Toiminta on myös tyypillistä panssariajoneuvojen käyttöperiaatteiden mukaista taktista toimintaa, jota on kyettävä harjoittelemaan turvallisissa olosuhteissa normaaliolojen aikana. Kyse ei olisi pitkäkestoisesta henkilökuljetuksesta.  

Viimeksi mainitussa tilanteessa on kyse esimerkiksi konttiin sijoitetusta sotilaallisesta järjestelmästä, jonka käyttöhenkilöstön olisi voitava olla kontissa kuljetuksen aikana. Henkilöstön turvallisuudesta huolehdittaisiin esimerkiksi istuimin ja erilaisin turvalaittein.  

Koska tieliikennelain 5 lukua sovelletaan lain 89 §:n 1 momentin mukaisesti myös muualla kuin tiellä, olisi Puolustusvoimien toiminnan kannalta välttämätöntä, että lain 141 §:stä ja 143–149 §:stä voitaisiin säätää poikkeuksia. Edellä tarkoitetuista säännöksistä voitaisiin poiketa ehdotetuilla viittauksilla kuorma- ja pakettiauton tavaratilaan. Puolustusvoimilla on esimerkiksi kuorma-autoja, joiden tavaratilaan voidaan sijoittaa henkilöitä. Henkilöiden turvallisuudesta huolehditaan tarvittaessa muun muassa istuimin, turvavöin ja ajoneuvojen alemmilla kuljetusnopeuksilla.  

Kohdan ehdotetun muutoksen viimeisellä viittauksella perävaunussa suoritettavaan henkilökuljetukseen tarkoitetaan esimerkiksi Puolustusvoimien operatiiviseen toimintaan liittyvää henkilökuljetusta traktorin perävaunussa. Puolustusvoimissa on myös käytössä traktoreiksi luokiteltuja niin kutsuttuja traktorimönkijöitä, joiden käyttötarkoitus vastaa pyörillä varustettuja maastoajoneuvoja. Tämä on lisännyt traktoreiksi luokiteltujen ajoneuvojen määrää Puolustusvoimissa.  

On huomattava, että normaaliolojen tarve poiketa henkilöiden kuljettamista koskevista vaatimuksista koskee tällä hetkellä pääsääntöisesti Puolustusvoimien harjoitustoimintaa, joka tapahtuu ennen kaikkea Puolustusvoimien harjoitusalueilla. Näilläkin alueilla sovelletaan tieliikennelain 5 lukua tieliikennelain 89 §:n 1 momentin nojalla. Tilanne on kuitenkin eri valmiutta kohotettaessa asevelvollisuuslain 32 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisesti, mistä lähtien henkilöitä on tarpeen voida kuljettaa laajemmin tieliikennelaista poiketen. Viimeksi mainitusta tilanteesta on jo nykyisin soveltuvin osin säädetty 89 §:n 2 momentin nojalla säädetyssä puolustusministeriön asetuksessa. 

Selvää on se, että kuljetettavien henkilöiden turvallisuudesta on huolehdittava riittävällä tavalla. Kuljetettavien henkilöiden turvallisuudesta voidaan huolehtia muun muassa määräämällä ajoneuvoille henkilökuljetuksessa alemmat enimmäisajonopeudet. Tarkemmin turvallisuusjärjestelyistä määrätään Puolustusvoimien sisäisessä turvallisuusmääräyksessä. 

Momentin 8 kohdassa säädettäisiin mahdollisuudesta poiketa tieliikennelain ja sen nojalla annettavista säännöksistä ja määräyksistä, kun kyse on Puolustusvoimien ajoneuvon ja hinattavan ajoneuvon kytkemisestä. Poikkeamismahdollisuus koskisi tieliikennelain 132 ja 150–154 §:iä.  

Muutoksen myötä poikkeuksia voitaisiin antaa myös Puolustusvoimien ajoneuvojen kytkentää koskien. Kaikki Puolustusvoimien käyttämä ajoneuvokalusto ei ole nykyisen sotilasajoneuvolain mukaisesti sotilasajoneuvoja vaan kyse voi olla myös muusta Puolustusvoimien ajoneuvosta kuin sotilasajoneuvosta. Jotta Puolustusvoimien kalustoa voitaisiin käyttää niiden tarkoituksen mukaisesti ja Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien edellyttämällä tavalla, olisi poikkeusperuste välttämätön.  

Muutoksen myötä tarvittavia poikkeuksia voitaisiin myös antaa Nato SOFAn mukaista toimintaa koskien. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi Puolustusvoimien toimivaltaa hyväksyä tarvittaessa sotilaallisen liittouman yhteistyön edellyttämät poikkeukset ajoneuvojen ja hinattavien ajoneuvojen kytkennästä.  

Muilta osin poikkeusperusteen soveltaminen säilyisi ennallaan. Esimerkiksi sotilasajoneuvon ja hinattavan laitteen kytkentään käytettävät laitteet saattavat poiketa yleisesti käytössä olevista. Kytkennälle asetetut vaatimukset tulevat usein kansainvälisistä sotilasstandardeista, jotka mahdollistavat myös vetävän ja hinattavan ajoneuvon välisen siviilivaatimuksista poikkeavan sähkökytkennän. 

Momentin 9 kohtaan siirretäisiin voimassa olevan lain 11 kohta. Kohtaan ei esitettäisi muutoksia. Kohdan mukaan poikkeuksia voitaisiin säätää ja antaa maastoajoneuvon sekä maastoajoneuvon ja siihen kytketyn hinattavan ajoneuvon käyttämisestä tieliikennelaissa säädetystä poikkeavasti. Maastoajoneuvojen käyttäminen tiellä ei ole Puolustusvoimienkaan toiminnassa yleensä tarkoituksenmukaista, ja siksi maastoajoneuvoa, etenkin moottorikelkkaa, käytettäisiin 157 §:ssä säädetyllä tavalla. Puolustusvoimilla on kuitenkin myös pyörillä varustettuja maastoajoneuvoja (mönkijöitä) ja T- ja L-luokan ajoneuvoja (sotilasajoneuvoja), joiden käyttö liittyy sotilaskoulutukseen, sotaharjoitukseen tai virka-apuun. Niitä käytetään myös tiellä, mutta niiden käyttäminen ei ole kuitenkaan laajamittaista, ja käyttöä voidaan kokonaisuudessaan pitää poikkeuksellisena. 

Momentin 10 kohtaa esitetään muutettavaksi. Sen mukaan poikkeukset voisivat koskea yhtä useamman jakamattoman kappaleen kuljetuksen luokittelua erikoiskuljetukseksi ja erikoiskuljetuksen suorittamista koskevia Liikenne- ja viestintäviraston määräyksiä. Erikoiskuljetusten suorittamista koskien on huomattava, että 89 §:n säätämisen jälkeen voimaan on tullut myös sotilasajoneuvolaki, jossa säädetään muun muassa Puolustusvoimien erikoiskuljetusten varoitusajoneuvosta ja erikoiskuljetusten merkitsemisestä. Näin ollen voimassa olevan poikkeusperusteen ei voida katsoa enää täyttävän kaikilta osin sen alkuperäistä tarkoista.  

Ehdotetut poikkeukset voisivat koskea tieliikennelain 157 a §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa sekä 158 §:n 3 momentin nojalla annettuja määräyksiä. Muilta osin viitattuja säännöksiä noudatettaisiin erikoiskuljetusten osalta, kuten 158 §:n 1 ja 2 momentin liikenneturvallisuutta koskevia säännöksiä, kuin myös 159 §:n vaatimusta erikoiskuljetusluvasta. Poikkeusten olisi myös oltava 89 §:n 2 momentin mukaisesti välttämättömiä maanpuolustuksen kannalta ja ne olisi rajattava välttämättömään. Erikoiskuljetuksia koskevien säännösten tarkoituksena on ensisijaisesti varmistaa liikenteen turvallisuus, mutta säännöksillä pyritään myös estämään kuljetusmarkkinoiden kilpailun vääristyminen. Esimerkiksi Puolustusvoimien tai kansainvälisillä sotilasajoneuvoilla tapahtuvissa erikoiskuljetuksissa ei ole kyse kilpailluilla markkinoilla toimimisesta, joten tältäkin osin erikoiskuljetuksia koskevasta sääntelystä olisi voitava poiketa. Lisäksi poikkeusperusteella mahdollistettaisiin Nato SOFAn toimeenpano käytännön tasolla. 

Tieliikennelain 88 §:n 1 momentin 12 kohdan mukaan erikoiskuljetuksena voidaan tietyin edellytyksin kuljettaa useita jakamattomia esineitä samassa kuljetuksessa, mutta usean jakamattoman esineen kuormaamisella ei saa lisätä tiellä yleisesti sallitun mitan tai massan ylittymistä. Näin ollen esimerkiksi kahden painavan panssariajoneuvon, joiden kuormaaminen aiheuttaa tiellä yleisesti sallittujen massojen ylittymisen, kuljettaminen samassa erikoiskuljetuksessa ei ole mahdollista voimassa olevan sääntelyn nojalla.  

Puolustusvoimilla on nykyisin valmius erikoiskuljetuksiin ehdotetun sääntelyn mukaisesti, mutta nykytilassa lainsäädäntö ei anna siihen mahdollisuutta. Lisäksi poikkeamisperuste mahdollistaisi entistä paremman valmiuden sääntelyn, parantaisi kustannustehokkuutta ja olisi ympäristöystävällisempää.  

Ehdotettu poikkeusperuste tehostaisi myös kansainvälistä yhteistoimintaa ja parantaisi sotilaallista liikkuvuutta. Esimerkiksi Suomen rajanaapureissa Ruotsissa ja Norjassa asevoimien on mahdollista kuljettaa yhtä useampaa jakamatonta tieliikennelain mitan tai massan ylittävää esinettä yhdessä erikoiskuljetuksessa, jos ylitetään tiellä yleisesti sallittuja massoja ja kuljetuksella lisätään tiellä yleisesti sallitun mitan ylittymistä. Nykytilassa kuljetukset on purettava Suomeen saavuttaessa erillisiin erikoiskuljetuksiin.  

Poikkeusperuste ei vaikuttaisi Puolustusvoimien velvollisuuteen hakea erikoiskuljetuslupaa tieliikennelain 159 §:n mukaisesti. Yhteistyö keskeisten viranomaisten, Väyläviraston, Liikenne- ja viestintäviraston, Poliisihallituksen ja erikoiskuljetusluvista vastaavan ELY-keskuksen välillä on hyvällä tasolla ja sujuvaa. Poikkeusperusteen voidaan katsoa keventävän ja joustavoittavan viranomaisten välisiä toimintatapoja. Poikkeusperusteella ei olisi vaikutusta edellä mainittujen viranomaisten toimivaltaan tai tehtäviin.  

Tässä esityksessä ehdotettu tieliikennelain uuden 66 a §:n säätäminen antaisi vieraan valtion asevoimien henkilölle mahdollisuuden toimia erikoiskuljetuksen liikenteenohjaajana. Kohdan muutoksella ei olisi vaikutusta Puolustusvoimien erikoiskuljetusten liikenteenohjaukseen.  

Momentin kohdassa 11 ehdotettaisiin valtuutta poiketa Liikenne- ja viestintäviraston erikoiskuljetuksen suorittamista koskevista määräyksistä. Ehdotetun kohdan viittauksella Liikenne- ja viestintäviraston määräyksiin tarkoitettaisiin 158 §:n 3 momentista poikkeamista. Liikenne- ja viestintävirasto on antanut määräyksen erikoiskuljetuksista ja erikoiskuljetusajoneuvoista (TRAFICOM/420073/03.04.03.00/2019). Tässä esityksessä tarkoitettu poikkeamisperuste koskisi määräyksen kohtia 4–10. Joistakin viitattujen kohtien tarkoittamista asioista on säädetty jo voimassa olevan 89 §:n 3 momentin nojalla sekä sotilasajoneuvolaissa ja sen nojalla. 

Puolustusvoimien erikoiskuljetuksissa liikenneturvallisuudesta voidaan huolehtia normaaleista erikoiskuljetuksista poikkeavin tavoin. Esimerkiksi kaluston siirtäminen sotilaalliseen harjoitukseen toteutetaan usean ajoneuvon kuljetuksena, mistä syystä muille erikoiskuljetuksille säädetystä varoitusajoneuvovaatimuksesta on voitava poiketa. Erikoiskuljetuksen turvallisuuden ei voida merkittävästi katsoa parantuvan sillä, että esimerkiksi kuuden erikoiskuljetusta suorittavan ajoneuvon jonossa kahden ajoneuvon välein olisi sijoitettava varoitusajoneuvo. Varoitusajoneuvo olisi luonnollisesti aina jonon perässä ja tarvittaessa edessä. Puolustusvoimien erikoiskuljetusten osalta turvallisuutta lisää se, että ne suunnitellaan aina tarkasti, hyvissä ajoin ja niistä tiedotetaan tarvittaessa laajalti. 

Puolustusvoimien ylimassaisiin ja -mittaisiin kuljetuksiin haetaan tieliikennelain 159 §:ssä säädetyn mukaisesti erikoiskuljetuslupa. Menettely varmistaa sen, että sotilasajoneuvot eivät kohtuuttomasti vahingoita tiestöä tai siltoja.  

Ehdotetun kohdan perusteella annettavien poikkeukset voivat koskea 89 §:n 2 momentin mukaisesti vain maanpuolustuksen kannalta välttämättömiä poikkeuksia. 

Momentin 12 kohtaan siirrettäisiin voimassa olevan momentin 13 kohta. Kohtaan tehtäisiin tekninen muutos, ja poikkeusperusteessa viitattaisiin sotilaalliseen järjestelmään. Poikkeusperuste kohdistuisi tieliikennelain 157 a ja 158 §:ään. Maanpuolustuksen kannalta on välttämätöntä, että Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttamiseksi sotilaallisten järjestelmien kuljettamiseen liittyvät erityispiirteet voidaan ottaa huomioon. Poikkeusperusteella voitaisiin ottaa huomioon myös tilanteet, joissa ei ole kyse perinteiseksi katsottavasta asejärjestelmästä. Tällaisia järjestelmiä voisivat olla esimerkiksi Puolustusvoimien käyttämät erilaiset viesti-, tietoliikenne- ja tutkajärjestelmät.  

Muilta osin kohdan poikkeusperuste vastaisi nykytilaa. Poikkeukset voisivat koskea esimerkiksi kuormausta koskevia poikkeuksia, jos ne koskevat kuormatun aseen tai sotilaallisen järjestelmän kuljettamista. Kuljetettavissa aseissa ja sotilaallisissa järjestelmissä on usein liikkuvia osia, jotka on voitava kiinnittää niin, ettei niistä aiheudu vaaraa muille tienkäyttäjille. Kuljetusten sotilaallisen luonteen vuoksi kiinnityksiä ei voida kaikissa tilanteissa tehdä tieliikennelaissa säädetyn mukaisesti. Muilta osin kuormaus tapahtuu tieliikennelain säännösten mukaisesti. 

Momentin 13 kohtaan siirrettäisiin voimassa olevan momentin 14 kohta. Poikkeukset koskisivat tieliikennelain 115–140 §:ssä ja 132 a §:ssä säädettyjä ajoneuvojen mittoja ja massoja. Esimerkiksi sotilasajoneuvojen teknisen kehityksen myötä sotilasajoneuvoissa panssarointi ja päällirakenteet ovat lisääntyneet ja lisääntyvät edelleen, mikä on kasvattanut ja kasvattaa myös tulevaisuudessa sotilasajoneuvojen massaa ja mittaa. Poikkeusten olisi oltava maanpuolustuksen ja Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien suorittamisen kannalta välttämättömiä ja ne olisi rajattava välttämättömään. Esimerkiksi voimassa olevassa sotilasajoneuvojen käytöstä tiellä annetun puolustusministeriön asetuksen liitteessä 2 määritellään sotilasajoneuvon suurin sallittu leveys, joka poikkea 10 senttimetriä yleisesti sallitusta leveydestä. Käytännössä poikkeukset voisivat olla verraten vähäisiä.  

Kohdalla olisi myös liityntä momentin 10 kohtaan. Momentin 12 kohdan poikkeuksen perusteella määriteltäisiin se, milloin Puolustusvoimien erikoiskuljetukselle olisi haettava 159 §:ssä tarkoitettu erikoiskuljetuslupa. Esimerkiksi edellä viitatun leveyden osalta raja menisi nykytilassa sotilasajoneuvojen käytöstä tiellä annetun puolustusministeriön asetuksen mukaan 4,1 metrissä, minkä jälkeen erikoiskuljetuslupa olisi haettava. Lupamenettelyllä on mahdollista varmistaa tiestön ja siltojen kesto ja käytettävyys sotilasajoneuvoilla liikuttaessa.