6
Säännöskohtaiset perustelut
Laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä
Viittaukset yksityistielakiin
Uusi yksityistielaki (560/2018) on tullut voimaan 1.1.2019. Lailla kumottiin aiempi yksityistä teistä annettu laki (358/1962). Lain nimikettä vastaavasti uudessa laissa käytetään suomeksi sanaa ”yksityistie” ”yksityisen tien” sijaan. Ruotsinkielisessä lakiversiossa käsite ”enskild väg” ei ole muuttunut, ja myös uuden lain ruotsinkielinen nimike vastaa kumottua lakia. Koska tässä laissa yksityisellä tiellä tarkoitetaan paitsi yksityistielain mukaisia yksityisteitä, myös yksityisteihin verrattavia teitä ja liittymiä, joihin ei sovelleta yksityistielakia, käytettäisiin laissa suomeksi edelleen käsitettä yksityinen tie eikä yksityistielain mukaista muotoa yksityistie.
15 §.Kiinteistöt ja yksityiset tiet. Nykyisin pykälän 2 momentissa säädetään, että yksityisellä tiellä tarkoitetaan tässä laissa myös sellaista yksityiseen tiehen verrattavaa tietä tai liittymää, johon yksityisistä teistä annettua lakia (358/1962) ei sovelleta. Viittaus kumottuun lakiin korjattaisiin viittaukseksi voimassa olevaan yksityistielakiin, ja määritelmän muotoilua täsmennettäisiin. Ruotsinkielisessä sanamuodossa 1 momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus.
36 §.Tilapäinen kulkutie. Pykälän 1 momentin suomenkielisessä sanamuodossa viittaus kumottuun yksityisistä teistä annettuun lakiin korjattaisiin viittaukseksi yksityistielakiin.
69 §. Yksityistiejärjestelyt. Pykälän 1 ja 2 momentissa viittaus kumottuun yksityisistä teistä annettuun lakiin korjattaisiin viittaukseksi yksityistielakiin. Lisäksi molemmissa momenteissa korjattaisiin tietoimitus voimassaolevan yksityistielain mukaisesti yksityistietoimitukseksi. Pykälän 2 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus.
93 §. Entinen tiealue yksityisenä tienä. Pykälän 2 momentin suomenkielisessä sanamuodossa viittaus kumottuun yksityisistä teistä annettuun lakiin korjattaisiin viittaukseksi yksityistielakiin. Pykälän 4 momentissa tehtäisiin kielellisiä korjauksia ja täsmennyksiä.
Suunnittelu, vuorovaikutus ja kuuluttaminen
Lakiin tehtäisiin muutokset, joilla yleissuunnitelmia ja tiesuunnitelmia koskevassa hyväksymistä edeltävässä vuorovaikutuksessa ja hyväksyttyjen suunnitelmien nähtäväksi asettamisessa, tiedoksi antamisessa sekä muutoinkin kuulutettaessa siirryttäisiin soveltamaan hallintolain uutta julkisia kuulutuksia koskevaa menettelyä, jonka mukaisesti viranomaisen verkkosivuilla yleisessä tietoverkossa julkaiseminen on ensisijainen menettelytapa. Myös valtakunnallisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta ja sen valmisteluvaiheista tiedotettaisiin yleisessä tietoverkossa, mutta sitä ei sidottaisi hallintolain mukaiseen menettelyyn. Tästä säädetään liikennejärjestelmäsuunnittelua koskevan 1 a luvun 15 d §:ssä.
Lain 27 §:ssä säädetään nykyisin yleissuunnitelman ja tiesuunnitelman laatimiseen liittyvästä vuorovaikutusmenettelystä. Pykälässä on nykyisin 6 momenttia, mikä tekee siitä pitkän ja vaikeaselkoisen. Pykälään sisältyvät säännökset jaettaisiin selkeyden vuoksi useaan pykälään. Tämän seurauksena nykyiset ennakkoneuvottelua ja suunnitelman hyväksymisesitystä koskevat 27 a ja 27 b §:n säännökset siirrettäisiin sisällöltään muuttumattomina uusiin 27 b ja 27 c §:ään. Lain 27 §:ssä säädettäisiin jatkossa kansalaisvuorovaikutuksesta; suunnitelmien nähtäville asettamisesta, siitä tiedottamisesta ja muistutusten tekemisestä. Jatkossa 27 a § sisältäisi säännökset viranomaisten osallistumisesta suunnitteluprosessiin suunnitelman nähtävilläolovaiheessa. Siinä säädettäisiin lausuntomenettelystä viranomaisille ja kunnan vastineesta suunnitelmaa vastaan tehtyihin muistutuksiin. Nykyisen 30 §:n uudeksi 1 momenttiin siirrettäisiin sisällöllisesti muuttumattomana säännös menettelystä vaikutuksiltaan vähäisissä suunnitelman muutoksissa ja uuteen 32 b §:ään vuorovaikutusta koskeva asetuksenantovaltuus.
15 d §.Menettely suunnitelmia valmisteltaessa. Pykälä on säädetty HE 45/2018 vp perusteella. Mainitun hallituksen esityksen mukaisesti tarkoituksena oli liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain kuulutuksia koskevassa sääntelyssä siirtyä noudattamaan hallintolain uutta 62 a §:n yleissäännöstä julkisista kuulutuksista. Koska tätä koskevia hallintolainmuutoksia ei kuitenkaan vielä HE 45/2018 vp käsittelyvaiheessa oltu käsitelty, palattiin kuulutuksia koskevassa 108 §:ssä eduskunnan toteuttamin muutoksin aiempaan menettelyyn eli kuntalain mukaisiin kunnan ilmoituksiin. Tämä ei käytännössä ole tarkoituksenmukainen tiedottamistapa valtakunnallista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa koskien, mikä jäi tuolloin huomioimatta. Pykälän 3 momentti esitetään nyt muutettavaksi niin, että palattaisiin alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti yleisessä tietoverkossa tiedottamiseen. Alkuperäisestä esityksestä (HE 45/2018 vp) poiketen menettelyä ei kuitenkaan sidottaisi 108 §:n mukaisesti hallintolain julkisia kuulutuksia koskevaan sääntelyyn. Liikenne- ja viestintäministeriö tiedottaisi suunnitelman valmistelusta sen eri vaiheissa sekä hyväksytystä päätöksestä pykälän mukaan lähtökohtaisesti yleisessä tietoverkossa, käytännössä omilla verkkosivuillaan ja tarpeen mukaan muu-allakin. Ministeriö voi käyttää harkintansa mukaan muitakin täydentäviä tiedottamistapoja suunnitelmaluonnoksesta ja hyväksytystä päätöksestä tiedottamiseksi.
Ruotsinkielisessä sanamuodossa 2 momenttiin tehtäisiin kielellisiä korjauksia.
27 §.Suunnitelmien nähtäville asettaminen ja muistutusten tekeminen. Pykälän 2 momentissa säädetään nykyisin velvollisuudesta varata 1 momentissa mainituille tahoille mahdollisuus muistutuksen tekemiseen suunnitelmasta. Mahdollisuus muistutuksen tekemiseen 1 momentissa tarkoitetuille tahoille varataan nykyisin velvoittamalla kunta pitämään suunnitelma yleisesti nähtävänä yhtäjaksoisesti 30 päivän ajan kuntalain (410/2015) mukaisen kunnan ilmoituksia koskevan menettelyn mukaisesti. Kunta vastaa myös muistutusten vastaanottamisesta ja niiden toimittamisesta ELY-keskukselle nähtävänäoloajan päätyttyä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin jatkossa muistutusmahdollisuuden varaamisesta sekä suunnitelman nähtäville asettamisesta julkisella kuulutuksella. Julkisesta kuulutuksesta säädetään hallintolain 62 a §:ssä. Suunnitelman nähtäväksi asettamisesta kuuluttamalla vastaisi ELY-keskus. Nähtävilläoloaika olisi yhtäjaksoisesti 30 päivää kuten nykyisinkin hallintolain 62 a §:ssä säädetystä poiketen. Nähtävilläoloaika on edelleen tarkoituksenmukaista säilyttää 30 päivänä, koska hyväksytty tiesuunnitelma oikeuttaa suunnitelmassa osoitettujen alueiden lunastamiseen, ja riittävien osallistumismahdollisuuksien turvaaminen on siksi erityisen tärkeää. Myös hallintolain 62 b § tulee sovellettavaksi julkisista kuulutusta toimitettaessa. Siinä säädetään tietojen julkaisemisesta yleistiedoksiantoa ja julkista kuulutusta toimitettaessa.
Suunnitelmien nähtävänäpitämisessä siirryttäisiin siis kunnan ilmoituksia koskevan menettelyn hyödyntämisestä hallintolain mukaiseen viranomaisen omilla verkkosivulla tapahtuvaan nähtävänäpitoon. Sähköisen aineiston hallinnoinnin kannalta on tarkoituksenmukaista, että kuuluttamisesta ja nähtävillä pidosta huolehtii suunnitelman laatimisesta vastaava viranomainen. Nähtävillä oleva suunnitelma-aineisto voisi olla faktisesti myös muualla kuin ELY-keskuksen verkkosivuilla edellyttäen, että se linkitettäisiin ELY-keskuksen verkkosivuille ja löytyisi helposti sitä kautta. Lähtökohtaisesti suunnitelman nähtävillä pitäminen järjestettäisiin niin, että asiakirjoihin olisi mahdollisuus tutustua vain sähköisesti. Esimerkiksi suuria kartta-asiakirjoja ei kuitenkaan tietoteknisesti välttämättä pystytä julkaisemaan verkkosivuilla, jolloin nämä voitaisiin pitää nähtävillä muulla tavalla viranomaisen määräämässä paikassa. Muutos ei muutoinkaan estäisi sitä, että tarvittaessa myös paperiaineisto voidaan toimittaa yleisön nähtäville, jos se katsotaan yleisön tiedonsaannin kannalta tarpeelliseksi.
Riittävän tiedonsaannin ja vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi tieto kuulutuksesta olisi 3 momentin mukaan lisäksi julkaistava niissä kunnissa, joiden alueelle suunnitelma sijoittuu, noudattaen kuntalaissa säädettyä menettelyä. Tieto kuulutuksen julkaisemisesta tulisi olla nähtävillä kuntien verkkosivuilla lähtökohtaisesti saman ajan kuin kuulutus olisi ELY-keskuksen verkkosivuilla eli vähintään 30 päivän ajan. Tieto kuulutuksesta tulisi julkaista kunnissa viipymättä sen jälkeen, kun kuulutus on julkaistu ELY-keskuksen verkkosivuilla. Tämä edellyttää sitä, että tiedonvaihto ja yhteistyö kuulutusten julkaisemisessa on ennakoivaa ja saumatonta ELY-keskuksen ja kuntien välillä. Ehdotettavan muutoksen myötä suunnitelmasta vastaavalta viranomaiselta poistuisi nimenomainen velvoite lähettää paperiset asiakirjat kuntiin nähtäväksi. Sähköinen aineisto voitaisiin kuitenkin linkittää suoraan kunnan ilmoitukseen. Säännös ei myöskään estäisi kuntia tiedottamasta kuulutuksen julkaisemisesta verkkosivujen lisäksi myös muulla tavalla, jos sen katsottaisiin olevan tarpeellista yleisön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi. Tavoitteena on, että tieto asiakirjojen nähtävänäolosta saavuttaisi mahdollisimman hyvin ne, joiden elinympäristöön suunnitelman aiheena oleva maantiehanke saattaa vaikuttaa. Kunnassa julkaistavassa ilmoituksessa olisi kyse täydentävästä tavasta tiedottaa suunnitelman nähtäväksi asettamisesta. Varsinainen nähtävillä oloaika sekä muistutusten toimittamisen määräaika määräytyisivät kuulutuksen perusteella. Näistä määräajoista olisi epäselvyyksien välttämiseksi informoitava myös kunnan ilmoituksessa.
Nykyisin ELY-keskuksen on lisäksi lähetettävä kirjallinen ilmoitus suunnitelman nähtäväksi asettamisesta sellaisille suunnitelman vaikutusalueen kiinteistöjen omistajille ja haltijoille, joiden asuinpaikka on toisessa kunnassa ja on asiakirjoissa mainittu tai muuten tunnettu. Sääntelyn selkeyttämiseksi muutettaisiin vaatimus kirjallisesta ilmoituksesta vaatimukseksi ilmoittaa nähtäville asettamisesta noudattamalla hallintolain tavallista tiedoksiantoa koskevaa hallintolain sääntelyä. Lisäksi vaatimus tiedottamisesta tavallisella tiedoksiannolla muutettaisiin koskemaan vaikutusalueen toisella paikkakunnalla asuvien kiinteistön omistajien ja haltijoiden sijaan kaikkia niitä kiinteistön omistajia ja haltioita, joiden kiinteistöön kohdistuu suunnitelmassa välittömiä vaikutuksia. Ilmoitus tulisi momentin mukaan lähettää niille, joilta lunastetaan omaisuutta, joiden kiinteistölle perustetaan suunnitelmalla tie- tai muu oikeus, kuten laskuojarasite, joiden alueelle muodostuu maantien suoja- tai näkemäalue ja joiden kiinteistö rajoittuu tiealueeseen. Ilmoitus lähetettäisiin niille, joihin tällaiset vaikutukset suunnitelmassa esitettävän vaihtoehdon mukaan kohdistuisivat. Muiden tarkasteltujen vaihtoehtojen mukaisesti tällaisten vaikutusten kohteeksi tuleville kiinteistöille ei siten tarvitsisi lähettää ilmoitusta. Erillisen ilmoituksen lähettäminen välittömiä vaikutuksia suunnitelmasta kokevien kiinteistöjen omistajilla ja haltijoille olisi perusteltua, koska hyväksytty tiesuunnitelma oikeuttaa lain 26 §:n 1 momentin mukaisesti tiesuunnitelmassa osoitettujen alueiden ja oikeuksien lunastamiseen. Lunastamisessa kajotaan perustuslain turvaaman omaisuudensuojan ytimeen. Tiehankkeilla on usein välittömiä vaikutuksia myös muille kuin lunastuksen kohteeksi tuleville kiinteistöille, minkä vuoksi momentissa huomioitaisiin myös muiden oikeuksien ja suoja- ja näkemäalueiden perustaminen sekä rajoittuminen tiealueeseen. Asianosaisten oikeusturvan kannalta on tärkeää varmistaa, että he saavat tiedon suunnitelman nähtävillä olosta ja mahdollisuudesta esittää muistutuksia henkilöille suoraan toimitettavalla tiedoksiantotavalla. Viranomainen voisi toimittaa tiedoksiannon myös sähköisesti noudattaen, mitä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003) ja hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetussa laissa (571/2016) säädetään.
Suunnitelman vaikutusalue -käsitteestä luovuttaisiin säännöksessä. Maantiehankkeet ovat pitkiä ja kapeita hankkeita, joissa asianosaisten lukumäärä on lisäksi yleensä suuri. Tällaisella pitkittäishankkeella on varsinaisia kiinteistönomistajia ja -haltijoita lukuisia, usein kymmeniä tai satoja. Lisäksi yleissuunnitelmassa esitetään myös vaihtoehtoisia maantien linjauksia, minkä vuoksi asianosaisten määrä kasvaa entisestään. Tiedottaminen suunnitelman nähtävänäolosta suoraan kaikille vaikutusalueen kiinteistönomistajille ja -haltijoille olisi erittäin hankalasti toteutettavissa. Suunnitelman vaikutusalue voi olla erilainen eri hankkeilla, ja vaikutusalueen täsmällinen määrittely on siksi hankalaa. Tämän vuoksi yleis- ja tiesuunnitelmien tiedottamisessa käytettäisiin pääsääntöisesti yleistä, julkista kuulutusta. Muiden suunnitelman vaikutusalueen kiinteistönomistajien ja haltijoiden kuin niiden, joiden kiinteistöihin kohdistuu välittömiä vaikutuksia, tiedottaminen jäisi siten edelleen yleisen nähtäville asettamisen sekä tätä koskevan täydentävän kunnassa tapahtuvan ilmoittamisen varaan. Sähköistä kuuluttamista (tietoverkkoa) käyttämällä voidaan joka tapauksessa tavoittaa kuntalaisia ja muita asianosaisia tehokkaammin, nopeammin ja laajemmin kuin aiemmin.
Muistutuksen tekemistä sekä ELY-keskuksen vastinetta muistutuksiin koskevat säännökset siirrettäisiin sisällöllisesti muuttumattomina pykälän 4 momenttiin. Pykälän nykyisen 4 momentin säännökset siirrettäisiin 27 a §:ään, sekä 5 momentin säännökset 30 §:n 1 momenttiin ja 6 momentin säännökset uuteen 32 b:ään.
27 a §.Lausunnot ja kunnan vastine muistutuksiin. Pykälän 1 momenttiin siirrettäisiin sisällöllisesti muuttumattomana nykyisen 27 §:n 4 momentin säännön lausunnon pyytämisestä viranomaisilta.
Koska kunta ei enää vastaisi suunnitelmaa vastaan tehtävien muistutusten vastaanottamisesta ja toimittamisesta ELY-keskukselle, lisättäisiin tämän pykälän 2 momenttiin säännös, jonka mukaan ELY-keskuksen olisi jatkossa varattava asianomaisille kunnille mahdollisuus lausua muistutuksista erikseen. Asiasta olisi tarkoituksenmukaista säätää samassa pykälässä, jossa säädetään velvollisuudesta lausunnon pyytämiseen kunnilta muutoinkin. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että ELY-keskuksen olisi huolehdittava muistutusten toimittamisesta kunnalle lausumismahdollisuuden varaamiseksi. Kunnalla olisi joka tapauksessa oltava tosiasiassa mahdollisuus tutustua muistutuksiin sekä ottaa niihin kantaa, eikä kunnan lausuntoa muistutuksista voisi käytännössä pyytää samassa määräajassa kuin itse muistutuksia. Olisi mahdollista toimia esimerkiksi niin, että kunnan lausunto suunnitelmasta ja muistutuksista pyydetään samanaikaisesti sen jälkeen, kun suunnitelman nähtävillä olo on päättynyt. Samalla on mahdollista pyytää kunnasta selvitys siitä, millä ajalla kunnan ilmoitus on ollut kunnan sähköisellä ilmoitustaululla. Tämä vaihe on tärkeä, sillä kunta vastaa maankäytön suunnittelusta alueellaan. Kunnan antama vastine tulisi antaa ennen ELY-keskuksen 27 §:n 4 momentissa tarkoitettua vastinetta.
Pykälän 3 momenttiin siirrettäisiin nykyisen 27 §:n 4 momentin säännös ELY-keskuksen velvollisuudesta esittää perusteltu kannanottonsa suunnitelmasta annettuihin lausuntoihin sisällöllisesti muuttumattomana.
27 b §.Ennakkoneuvottelu. Ennakkoneuvottelua koskevan säännöksen numerointi muutettaisiin. Pykälään siirrettäisiin siten muuttumattomana nykyinen 27 a §. Ruotsinkielisessä sanamuodossa tehtäisiin kielellinen korjaus.
27 c §.Yleissuunnitelman ja tiesuunnitelman hyväksymisesitys. Suunnitelman hyväksymisesitystä koskevan säännöksen numerointi muutettaisiin ja pykälään siirrettäisiin nykyinen 27 b § pääosin muuttumattomana. Nykyisen 27 §:n useampaan pykälään jakamisesta johtuen 2 ja 3 momentin pykäläviittauksia täydennettäisiin viittauksella 27 a §:ään. Ruotsinkielisessä sanamuodossa 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin kielelliset korjaukset.
30 §.Suunnitelmien muuttaminen ja vähäinen poikkeaminen. Lain nykyisen 27 §:n 5 momentin säännös siirrettäisiin sisällöllisesti muuttumattomina tämän pykälän uudeksi 1 momentiksi. Nykyiset 1 ja 2 momentti siirtyisivät 2 ja 3 momenteiksi muuttumattomina. Menettelyä vähäisissä suunnitelman muutoksissa koskevan 1 momentin tekstissä muutettaisiin nykyiset 27 §:n sisäiset viittaukset toisiin momentteihin viittauksiksi edeltäviin pykäliin muuttamatta viittausten merkitystä. Ruotsinkielisessä sanamuodossa 3 momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus.
31 §.Suunnitelmien voimassaoloaika. Pykälän 1 ja 3 momenttia täsmennettäisiin siten, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi pidentää yleis- ja tiesuunnitelman määräaikaa hakemuksesta. Hakemuksen voisi tehdä esimerkiksi ELY-keskus tai Väylävirasto.
32 b §.Asetuksenantovaltuus. Lain nykyisen 27 §:n 6 §:n säännös asetuksenantovaltuudesta siirrettäisiin sisällöllisesti muuttumattomana tähän uuteen pykälään. Tekstiin lisättäisiin viittaukset pykäliin, joissa vuorovaikutusmenettelystä säädetään. Asetuksenantovaltuus muutettaisiin lisäksi muotoon ”voidaan antaa”, mikä antaa harkintaa siihen, onko asetuksella tarkempien säännösten antaminen tarpeen. Nykyisin valtioneuvoston asetuksessa maanteistä (924/2005) on vähäisiä vuorovaikutusmenettelyä koskevia täydennyksiä, mutta niiden tarpeellisuus voi tulla jatkossa harkittavaksi.
103 §.Päätösten tiedoksi antaminen ja tiedoksisaanti. Pykälässä säädetään yleissuunnitelman ja tiesuunnitelman hyväksymistä ja voimassaoloajan pidentämistä koskevan päätöksen tiedoksi antamisesta ja saamisesta. Nykyisin ELY-keskuksen on toimitettava päätös ja sen perusteena olevat asiakirjat asianomaiseen kuntaan, jonka vastuulla on ilmoittaa niiden nähtäväksi asettamisesta kuntalain mukaisen menettelyn mukaisesti. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että siinä säädetyssä päätösten tiedoksi antamisessa siirryttäisiin kunnan ilmoituksia koskevan menettelyn hyödyntämisestä hallintolain 62 a §:n mukaiseen julkisia kuulutuksia koskevaan menettelyyn, jossa päätösten nähtäville asettamisesta ja asiasta kuuluttamisesta vastaisi ELY-keskus, eikä kunta kuten nykyisin. Myös hallintolain 62 b § tulee sovellettavaksi julkisista kuulutusta toimitettaessa. Siinä säädetään tietojen julkaisemisesta yleistiedoksiantoa ja julkista kuulutusta toimitettaessa. Hallintolain 62 a §:n 2 momentin mukaan, jos asiakirjan tiedoksisaannista alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika, kuulutus ja kuulutettava asiakirja on pidettävä yleisesti nähtävillä mainitun määräajan päättymiseen asti. Nähtävänäoloajasta säädettäisiin tässä pykälässä vastaavasti, että päätös ja sen perusteena olevat asiakirjat on pidettävä nähtävillä vähintään muutoksenhaulle säädetyn ajan. Valitus on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisesti tehtävä kirjallisesti 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.
Riittävän tiedonsaannin ja vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi ELY-keskuksen olisi lisäksi toimitettava tieto kuulutuksesta julkaistavaksi kuntalain mukaisena kunnallisena ilmoituksena, jotta tieto asiakirjojen nähtävänäolosta saavuttaisi mahdollisimman hyvin ne, joiden elinympäristöön suunnitelman aiheena oleva maantiehanke saattaa vaikuttaa. Tieto kuulutuksen julkaisemisesta tulisi olla nähtävillä kuntien verkkosivuilla lähtökohtaisesti saman ajan kuin kuulutus olisi ELY-keskuksen verkkosivuilla. Tieto kuulutuksesta tulisi julkaista kunnissa viipymättä sen jälkeen, kun kuulutus on julkaistu ELY-keskuksen verkkosivuilla. Päätösasiakirjoja ei jatkossa tarvitsisi toimittaa kuntiin nähtäville asetettavaksi. Sähköinen aineisto voitaisiin kuitenkin linkittää suoraan kunnan ilmoitukseen. Kunnassa julkaistavassa ilmoituksessa olisi kyse täydentävästä tavasta tiedottaa päätöksen nähtäväksi asettamisesta. Kuulutuksen nähtävillä oloaika ja muutoksenhaulle säädetty määräaika määräytyisivät ELY-keskuksen verkkosivuilla julkaistun kuulutuksen perusteella. Näistä määräajoista olisi epäselvyyksien välttämiseksi informoitava myös kunnan ilmoituksessa.
Tiedoksisaannin katsottaisiin jatkossa tapahtuvan hallintolain julkisia kuulutuksia koskevan sääntelyn mukaisestä seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisajankohdasta, ja asiaa koskeva erityissääntely poistettaisiin pykälän 1 momentista. Nykyisin tiedoksisaannin katsotaan tapahtuvan heti, kun päätös on asetettu yleisesti nähtäville. Lainkohdan perustelujen mukaan (HE 17/2004 vp s. 70) tiedoksisaannin ajankohdan ja valitusajan alkamisen oli tarkoitus olla yhdenmukainen maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 5 momentissa maantielain säätämisen aikaan säädetyn kaavojen tiedoksisaamista koskevan sääntelyn kanssa. Maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:ää, joka koskee muutoksenhakua kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymispäätöksestä, on muutettu maantielain säätämisen jälkeen useaan otteeseen. Nykyisin kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen tiedoksisaanti on säädetty katsottavaksi tapahtuvan samaan aikaan, kun päätös katsotaan kuntalain mukaan tulleen kunnan jäsenen tietoon, mikä tapahtuu kuntalain 140 §:n 3 momentin mukaan seitsemän päivän kuluttua siitä, kun pöytäkirja on nähtävänä yleisessä tietoverkossa. Kun myös kaavojen hyväksymispäätösten tiedoksisaannissa sovelletaan nykyään hallintolain sääntelyn kanssa yhdenmukaista menettelyä, ei ole enää perusteita säilyttää asianosaisen oikeusturvan kannalta heikentävää erityissäännöstä yleissuunnitelmien ja tiesuunnitelmia koskevien päätösten tiedoksisaannista välittömästi, kun päätös on asetettu nähtäville.
Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus.
104 §.Päätösten ilmoittaminen muistutuksen tehneille ja viranomaisille. Pykälässä säädetään yleissuunnitelman ja tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä ilmoittamisesta suunnitelmasta muistutuksen tehneille ja viranomaisille.
Pykälän 1 momenttia tarkennettaisiin säätämällä siitä, miten suunnitelman johdosta muistutuksen tehneille olisi ilmoitettava suunnitelman hyväksymispäätöksestä. Ilmoitus olisi jatkossa toimitettava tavallisena tiedoksiantona. Viranomainen voisi toimittaa tiedoksiannon myös sähköisesti noudattaen, mitä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa ja hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetussa laissa säädetään. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin myös kielellinen korjaus suomenkieliseen tekstiin.
Vuoden 2010 alusta voimaan tulleet liikennehallinnon virastouudistuksen ja aluehallinnon uudistuksen voimaanpanon yhteydessä 1 momentin mukainen tehtävä lähettää ilmoitus suunnitelman hyväksymispäätöksestä muistutuksen tehneille jätettiin tienpitoviranomaiselle, joksi tuli alueella toimivaltainen ELY-keskus, kun taas 2 momentin mukainen tehtävä ilmoittaa hyväksymispäätöksestä viranomaisille säädettiin Liikennevirastolle. Nykyisin Liikennevirasto on muutettu pykälässä tienpitäjäksi, jolla tarkoitetaan Väylävirastoa.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että ELY-keskus huolehtisi ilmoituksen lähettämisestä myös viranomaisille. Momentin listauksesta niistä viranomaistahoista, joille ilmoitus toimitettaisiin, poistettaisiin lisäksi tarpeettomana ELY-keskus. Maininta ELY-keskuksesta korvasi luettelossa aiemmin olleen alueellisen ympäristökeskuksen aluehallintouudistuksen yhteydessä, ja sillä voidaan nykyään katsoa tarkoitettavan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualuetta. Liikenne- ja viestintäviraston on kuitenkin jo 103 §:n 1 momentin mukaisesti lähetettävä suunnitelmia koskevat päätökset ELY-keskukselle ja tienpitäjälle. On edelleen tärkeää, että ELY-keskusten ympäristövastuualueet saavat tiedon suunnitelmien hyväksymispäätöksistä, mutta ei ole tarkoituksenmukaista säätää tässä viraston sisäisestä tiedonkulusta vastuualueiden välillä.
Pykälän 2 momenttia täydennettäisiin myös suunnitelmien voimassaoloajan pidentämistä koskevien päätösten osalta. Myös näistä olisi ilmoitettavalla 2 momentin mukaisille viranomaisille. Vastaavaa muutosta ei ole tarpeen tehdä 1 momenttiin, koska suunnitelman voimassaoloajan jatkamista koskevaa esitystä ei aseteta nähtäville, eikä siitä siten voi antaa muistutuksia. Momenttia muutettaisiin lisäksi niin, että vaatimus tarvittaessa liittää jäljennös suunnitelmasta viranomaisille lähetettävään ilmoitukseen poistettaisiin. Tämän sijaan ilmoituksesta olisi käytävä ilmi, missä suunnitelman on nähtävillä ja mihin asti. Suunnitelmaa koskevat päätökset olisivat lähtökohtaisesti sähköisesti nähtävillä, ja viranomaisilla, joita tämä momentti koskee, on nykyisin valmiudet sähköisten aineistojen tarkasteluun.
108 §.Kuuluttaminen. Pykälää muutettaisiin niin, että siinä tarkoitettuun kuuluttamiseen sovellettaisiin hallintolakiin lisättyä julkisia kuulutuksia koskevan 62 a §:n mukaista menettelyä. Kuulutus ja kuulutettavat asiakirjat julkaistaisiin hallintolain mukaisesti yleisessä tietoverkossa viranomaisen verkkosivuilla. Voimassaolevaa 30 päivän kuulutusaikaa ei ehdoteta muutettavaksi. Pykälästä poistettaisiin hallintolain 62 a §:n kanssa päällekkäinen sääntely koskien kuulutuksen julkaisua vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä sekä tiedoksisaannin ajankohdasta.
Nykyisin tämän lain mukaisen kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettava ainakin yhdessä toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jollei asian merkitys ole vähäinen tai ilmoittaminen ole muutoin ilmeisen tarpeetonta. Hallintolain 62 a §:n 1 momentin mukaan kuulutus julkaistaan tarpeen vaatiessa myös sanomalehdessä tai muulla viranomaisen päättämällä tavalla, mutta tähän ei ole säännönmukaista velvoitetta. Hallintolain yleisen sääntelyn noudattamiseen siirtyminen merkitsee siten sanomalehdessä ilmoittamisen osalta sitä, että tarve siihen jäisi viranomaisen harkittavaksi jokaisessa tapauksessa erikseen. Perustuslain 20 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Tiedottaminen asiasta ainoastaan yleisessä tietoverkossa ei aina ole perustuslain kannalta riittävää niiden henkilöiden tiedonsaannin ja vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi, joilla ei ole käytössään omaa tietokonetta ja internetyhteyttä. Hallintolain uuden 62 a §:n perustelujen mukaan tarve julkaista ilmoitus sanomalehdessä tai muulla viranomaisen päättämällä tavalla voisi johtua muun muassa viranomaisen harkitsemasta laajemmasta tiedonsaantitarpeesta. Perustelujen mukaan kuuluttamistapaa valitessa viranomaisen on huomioitava tiedonsaantitarve ja asiakaslähtöisyys. Kuuluttamisen laajuus jäisi viranomaisen harkintaan.
Tässä laissa säädetään kuuluttamisesta edellä kuvatulla tavalla etenkin maantien suunnittelun eri vaiheissa; yleis- ja tiesuunnitelmien laatimisen alkaessa (16 § 2 momentti), ennen suunnitelman hyväksymistä (27 § 2 momentti) ja kun suunnitelma on hyväksytty tai sen voimassaoloa pidennetty (103 § 1 momentti).
Muutoksenhaku
105 §.Muutoksenhaku. Pykälään tehtäisiin uuden oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (HOL; 808/2019) säätämiseen ja hallintolainkäyttölain kumoamiseen liittyvät muutokset. Pykälän 2 momentissa säännökset valitusoikeudesta ja viittaukset hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana.
Pykälän 4 momentissa säädetään toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta eräissä tämän lain mukaisissa asioissa. Tienpitoon liittyvien lupa-asioiden käsittely keskitetty pääosin Pirkanmaan ELY-keskukseen (valtioneuvoston asetus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 1373/2018). Kuitenkaan kaikkia momentissa lueteltujen lainkohtien mukaisia päätöksiä ei tehdä Pirkanmaan ELY-keskuksessa, vaan esimerkiksi liittymiä koskevat lupatehtävät ja suoja- ja näkemäalueita koskevat poikkeamispäätökset (37, 47 §) ratkaistaan Pirkanmaan ELY-keskuksessa vain yhdysteiden ja vähäliikenteisten seututeiden osalta, ja muutoin ne ratkaistaan alueella toimivaltaisen ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueella. Toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 §:ssä. Jos asiassa noudatettaisiin yleislain säännöksiä, voisi toimivaltainen hallinto-oikeus eräissä tilanteissa olla eri riippuen siitä, onko päätös tehty Pirkanmaan ELY-keskuksessa, jolloin sovellettaisiin lupa-asioita koskien HOL 10 §:n 3 momentin säännöksiä, vai alueellisessa ELY-keskuksessa, jolloin sovellettaisiin HOL 10 §:n 1 momentin säännöksiä. Tätä ei voi pitää tarkoituksenmukaisena. Ei ole myöskään välttämättä täysin selvää soveltuisiko HOL 10 §:n 3 momentin mukainen valintaperuste päätöksen kohteena olevan kiinteistön tai alueen sijoittumisesta kaikkiin tämän lain 105 §:n 4 momentissa tarkoitettuihin asioihin. Poikkeaminen yleislaista on siten tarpeen, eikä momenttia esitetä muutettavaksi. Ruotsinkielisessä sanamuodossa momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus.
Pykälän 5 ja 6 momentissa säädetään kunnan, ELY-keskuksen, maakunnan liiton sekä rekisteröidyn paikallisen tai alueellisen yhteisön ja säätiön valitusoikeudesta. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 § sisältää valitusoikeuden perussäännökset. Sen mukaan hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa ja se, jonka valitusoikeudesta laissa erikseen säädetään. Viranomainen saa hakea muutosta valittamalla myös, jos valittaminen on tarpeen viranomaisen valvottavana olevan yleisen edun vuoksi. Lisäksi oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain se, joka on tehnyt oikaisuvaatimuksen. Jos hallintopäätöstä on oikaisuvaatimusmenettelyssä muutettu tai se on kumottu, oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa kuitenkin hakea muutosta valittamalla myös se, jolla on valitusoikeus asiassa. Tämän lain erityissääntely mainittujen tahojen valitusoikeudesta on selkeyttävää ja täydentää yleislain säännöksiä. Momentteihin ei esitetä muutoksia. Myöskään 7 ja 8 momentteihin ei esitetä muutoksia. Pykälän 7 momentissa säädetään yhteiskunnallisesti merkittäväksi katsottavan yleis- ja tiesuunnitelman kiireellisenä käsittelystä, mitä on edelleen pidettävä tarpeellisena erityissääntelynä. Ruotsinkielisessä sanamuodossa 5 ja 6 momenttiin tehtäisiin kielelliset korjaukset.
Muut muutokset
14 §. Yksityisen tien muuttaminen maantieksi ja asemakaava-alueiden maantiet. Pykälän 1 momentissa viittaus lain 13 §:n 1 momenttiin korjattaisiin viittaukseksi 13 §:n 3 momenttiin, koska 13 § on muuttunut lailla 980/2018. Pykälän 1 ja 2 momentin ruotsinkielisessä sanamuodossa tehtäisiin kielelliset korjaukset.
42 §.Tiealueeseen kohdistuva työ sekä rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittaminen tiealueelle. Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 42 §:n mukainen tiealueelle sijoittamista koskeva luvantarve perustuu siihen, että laitteiden, rakennelmien ja rakennusten tiealueelle sijoittamisessa tulee lupaharkinnan yhteydessä arvioida sijoittamisen vaikutukset liikenneturvallisuudelle sekä sijoittamisesta tienpidolle mahdollisesti aiheutuvat haitat.
Pykälän 5 momentti säätelee poikkeuksia lupamenettelyyn. Uudeksi 4 kohdaksi esitetään lisättäväksi poikkeus, jonka mukaan lupaa ei vaadita liikenteen ohjauslaitteiden sijoittamiseksi maantien tiealueelle, kun kyse on Väyläviraston vastuulle kuuluvan liikenteen ohjauksen ja hallinnan järjestämisestä. Tällä muutoksella mahdollistetaan Väyläviraston vastuulla olevan liikenteen ohjauksen järjestäminen palvelusopimuksella, joka tehdään liikenteenohjausyhtiön Traffic Management Finland Oy:n tai muun liikenteenohjauspalveluita tarjoavan toimittajan kanssa. Liikenteenohjaus maanteillä tapahtuu pääasiassa fyysisin merkein, ilmoitustauluin tai muiden fyysisten elementtien kuten esimerkiksi puomien avulla. Liikenteen ohjauslaitteen asentamiseen voi kuulua myös laitteen vaatima kaapelointi maan pinnan alle tai päälle. Liikenteen ohjaus on tosiasiallisena toimintana pääasiassa liikenteen hallintaa esimerkiksi opasteilla ja muilla merkeillä, minkä vuoksi kohdassa puhuttaisiin liikenteen ohjauksen ja hallinnan järjestämisestä.
Jos liikenteenohjauspalveluiden tarjoajalla on tarve sijoittaa tiealueelle muuta kuin palvelusopimuksessa määriteltyä liikenteenohjaislaitteistoa ja rakennelmia, tulisi tällaisten laitteiden ja rakennelmien sijoittamiseen hakea lupa liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 42 §:n 1 momentin mukaisesti.
Pykälän 5 momentin johdantokappaleessa tehtäisiin suomenkielistä esitystä koskeva kielellinen korjaus. Ruotsinkielisessä sanamuodossa 2, 4 ja 6 momenttiin tehtäisiin kielellisiä korjauksia.
100 §.Varautuminen häiriölanteisiin ja poikkeusoloihin. Pykälässä säädetään tienpitäjää ja ELY-keskuksia koskevasta varautumisvelvollisuudesta. Pykälän kirjoitustapaa ja sisältöä ehdotetaan yhtenäistettäväksi muiden liikennejärjestelmän toimijoiden varautumisvelvoitteita koskevien säännösten kanssa. Näitä on liikenteen palveluista annetussa laissa (18, 58, 66, 129 ja 139 §:t), raideliikennelaissa (171 §) ja ilmailulaissa (160 §). Kaikkiin näihin varautumisvelvoitteisiin sisältyy kirjaus vaatimuksesta, että toimijan huolehdittava toiminnan jatkumisesta mahdollisimman häiriöttömästi myös poikkeusoloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa. Ehdotetaan vastaavan velvollisuuden lisäämistä myös tienpitoa koskevaan varautumiseen pykälän 1 momenttiin. Velvollisuus ei varsinaisesti lisää tienpitäjän ja ELY-keskuksen velvollisuuksia, vaan on oletettavissa, että toiminnan mahdollisimman häiriötön jatkuminen poikkeusoloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa on osa muuta varautumista sekä toimijalle jo säädettyä velvoitetta valmistella etukäteen toimintaansa poikkeusoloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa. Lisäksi valmiussuunnittelua koskeva velvoite täsmennettäisiin muuta liikennejärjestelmän toimijoiden varautumista koskevaa sääntelyä vastaavasti velvollisuudeksi osallistua toimintansa edellyttämällä tavalla valmiussuunnitteluun. Valmiussuunnittelulla tarkoitetaan normaalioloissa tapahtuvaa varautumisen suunnittelua. Muutoksella ei ole tarkoitus muuttaa nykytilaa muutoin kuin selventämällä ja täsmentämällä sääntelyä sekä yhdenmukaistamalla kirjausta muun liikennealan varautumissääntelyn kanssa.
Valmiussuunnittelua koskevan vaatimuksen täsmentämiseksi lisättäisiin 2 momenttiin muuta edellä mainittua varautumissääntelyä vastaavasti nimenomainen vaatimus valmiussuunnitelman laatimisesta. Viittaus valmiussuunnitelmaan erillisessä momentissa ei edusta uutta velvoitetta, sillä valmiussuunnitelma on asiakirja, jonka on vakiintuneesti katsottu kuuluvan osaksi valmiussuunnittelua. Suunnitelman laatimisvelvoite kohdistettaisiin tienpitäjälle eli Väylävirastolle, joka vastaa maanteiden pidon kokonaisuudesta. Tienpitäjän olisi kuitenkin toimittava asiassa yhteistyössä ELY-keskusten kanssa, mutta vastuu asiakirjan laatimisesta olisi tienpitäjällä. Nykyisin 1 momentissa säädetyt varautumisessa huomioitavaksi säädetyt asiat siirrettäisiin 2 momenttiin valmiussuunnitelmassa huomioon otettavina asioina. Muita olosuhteita koskeva kirjaus täsmennettäisiin muiksi tienpitoon poikkeusoloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa vaikuttaviksi olosuhteiksi. Valmiussuunnitelma voisi sisältää esimerkiksi seuraavia asiakokonaisuuksia: toiminnan kuvaus normaalioloissa; poikkeusolojen vaikutukset toimintaan; varautumisen ja valmiussuunnittelun vastuut ja organisointi; toimintavarmuusuhkat ja -riskit; ja toimenpiteet riskien hallitsemiseksi. Valmiussuunnittelussa olisi myös huomioitava tienpidon päivittäisen kunnossapidon ja muiden töiden järjestäminen kilpailutettuina urakoina. Valmiussuunnitelmaa olisi myös ylläpidettävä niin, että se olisi ajantasainen ja vastaisi siten tavoitteisiin toiminnan häiriöttömän jatkumisen turvaamisesta.
Pykälän 2 momenttiin sisältyvä määräyksenantovaltuus Liikenne- ja viestintävirastolle antaa tarkempia määräyksiä tienpitäjältä ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta edellytettävästä valmiussuunnittelusta tarkennettaisiin muuta liikenteen varautumissääntelyä vastaten valtuudeksi antaa teknisiä määräyksiä, jotka koskevat valmiussuunnitelman tarkempaa sisältöä ja laadintaa. Säännös siirrettäisiin uuteen 3 momenttiin. Lisäksi momentissa säädettäisiin muuta liikenteen varautumissääntelyä vastaavasti mahdollisuudesta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetusta normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumisesta. Pykälän 1 momentissa on perussäännökset varautumisvelvoitteesta ja 2 momentissa valmiussuunnitelman laatimisvelvoitteesta.
Ratalaki
Yleiset säännökset
4 a §.Rautatieinfrastruktuurin kehittämissuunnitelma. Pykälän 2 momentissa viittaus kumottuun rautatielakiin korjattaisiin viittaukseksi raideliikennelakiin.
Vuorovaikutus ja kuuluttaminen
Lakiin tehtäisiin muutokset, joilla yleissuunnitelmia ja ratasuunnitelmia koskevassa hyväksymistä edeltävässä vuorovaikutuksessa ja hyväksyttyjen suunnitelmien nähtäväksi asettamisessa, tiedoksi antamisessa sekä muutoinkin kuulutettaessa siirryttäisiin soveltamaan hallintolain uutta julkisia kuulutuksia koskevaa menettelyä, jonka mukaisesti viranomaisen verkkosivuilla yleisessä tietoverkossa julkaiseminen on ensisijainen menettelytapa.
Lain 22 §:ssä säädetään nykyisin yleissuunnitelman ja ratasuunnitelman laatimiseen liittyvästä vuorovaikutusmenettelystä. Pykälässä on nykyisin 6 momenttia, mikä tekee siitä pitkän ja vaikeaselkoisen. Pykälään sisältyvät säännökset jaettaisiin selkeyden vuoksi useaan pykälään. Tämän seurauksena nykyiset ennakkoneuvottelua ja suunnitelman hyväksymisesitystä koskevat 22 a ja 22 b §:n säännökset siirrettäisiin sisällöltään muuttumattomina uusiin 22 b ja 22 c §:ään. Lain 22 §:ssä säädettäisiin jatkossa kansalaisvuorovaikutuksesta; suunnitelmien nähtäville asettamisesta, siitä tiedottamisesta ja muistutusten tekemisestä. Jatkossa 22 a § sisältäisi säännökset viranomaisten osallistumisesta suunnitteluprosessiin suunnitelman nähtävilläolovaiheessa. Siinä säädettäisiin lausuntomenettelystä viranomaisille ja kunnan vastineesta suunnitelmaa vastaan tehtyihin muistutuksiin. Nykyisen 25 §:n 1 momenttiin siirrettäisiin sisällöllisesti muuttumattomina säännökset menettelystä vaikutuksiltaan vähäisissä suunnitelman muutoksissa ja uuteen 25 c §:ään vuorovaikutusta koskeva asetuksenantovaltuus
22 §.Suunnitelmien nähtäville asettaminen ja muistutusten tekeminen. Pykälän 2 momentissa säädetään nykyisin velvollisuudesta varata 1 momentissa mainituille tahoilla mahdollisuus muistutuksen tekemiseen suunnitelmasta. Mahdollisuus muistutuksen tekemiseen 1 momentissa tarkoitetuille tahoille varataan nykyisin velvoittamalla kunta pitämään suunnitelma yleisesti nähtävänä yhtäjaksoisesti 30 päivän ajan kuntalain mukaisen kunnan ilmoituksia koskevan menettelyn mukaisesti. Kunta vastaa myös muistutusten vastaanottamisesta ja niiden toimittamisesta rataverkon haltijalle nähtävänäoloajan päätyttyä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin jatkossa muistutusmahdollisuuden varaamisesta sekä suunnitelman nähtäville asettamisesta julkisella kuulutuksella. Julkisesta kuulutuksesta säädetään hallintolain 62 a §;ssä. Nähtävilläoloaika olisi yhtäjaksoisesti 30 päivää kuten nykyisinkin hallintolain 62 a §:ssä säädetystä poiketen. Nähtävilläoloaika on edelleen tarkoituksenmukaista säilyttää 30 päivänä, koska hyväksytty ratasuunnitelma oikeuttaa suunnitelmassa osoitettujen alueiden lunastamiseen, ja riittävien osallistumismahdollisuuksien turvaaminen on siksi erityisen tärkeää. Myös hallintolain 62 b § tulee sovellettavaksi julkisista kuulutusta toimitettaessa. Siinä säädetään tietojen julkaisemisesta yleistiedoksiantoa ja julkista kuulutusta toimitettaessa.
Suunnitelmien nähtävänäpitämisessä siirryttäisiin siis kunnan ilmoituksia koskevan menettelyn hyödyntämisestä hallintolain mukaiseen viranomaisen omilla verkkosivulla tapahtuvaan nähtävänäpitoon. Nähtävillä oleva suunnitelma-aineisto voisi olla faktisesti myös muualla kuin viranomaisen verkkosivuilla edellyttäen, että se linkitettäisiin kyseisille verkkosivuille ja löytyisi helposti sitä kautta. Suunnitelman nähtäville asettamisesta ja asiasta kuuluttamisesta vastaisi kunnan sijaan Väylävirasto tai Liikenne- ja viestintävirasto, kun kyse on yksityisraidetta koskevasta suunnitelmasta. Lähtökohtaisesti suunnitelman nähtävillä pitäminen järjestettäisiin niin, että asiakirjoihin olisi mahdollisuus tutustua vain sähköisesti. Esimerkiksi suuria kartta-asiakirjoja ei kuitenkaan tietoteknisesti välttämättä pystytä julkaisemaan verkkosivuilla, jolloin nämä voitaisiin pitää nähtävillä muulla tavalla viranomaisen määräämässä paikassa. Muutos ei muutoinkaan estäisi sitä, että tarvittaessa myös paperiaineisto voidaan toimittaa yleisön nähtäville, jos se katsotaan yleisön tiedonsaannin kannalta tarpeelliseksi.
Riittävän tiedonsaannin ja vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi tieto kuulutuksesta olisi 3 momentin mukaan lisäksi julkaistava niissä kunnissa, joiden alueelle suunnitelma sijoittuu, noudattaen kuntalaissa säädettyä menettelyä. Tieto kuulutuksen julkaisemisesta tulisi olla nähtävillä kuntien verkkosivuilla lähtökohtaisesti saman ajan kuin kuulutus olisi yleisessä tietoverkossa eli vähintään 30 päivän ajan. Tieto kuulutuksesta tulisi julkaista kunnissa viipymättä sen jälkeen, kun kuulutus on julkaistu. Tämä edellyttää sitä, että tiedonvaihto ja yhteistyö kuulutusten julkaisemisessa on ennakoivaa ja saumatonta suunnitelman kuuluttamisesta vastaavan viranomaisen ja kuntien välillä. Ehdotettavan muutoksen myötä suunnitelmasta vastaavalta viranomaiselta poistuisi nimenomainen velvoite lähettää paperiset asiakirjat kuntiin nähtäväksi. Sähköinen aineisto voitaisiin kuitenkin linkittää suoraan kunnan ilmoitukseen. Säännös ei myöskään estäisi kuntia tiedottamasta kuulutuksen julkaisemisesta verkkosivujen lisäksi myös muulla tavalla, jos sen katsottaisiin olevan tarpeellista yleisön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi. Tavoitteena on, että tieto asiakirjojen nähtävänäolosta saavuttaisi mahdollisimman hyvin ne, joiden elinympäristöön suunnitelman aiheena oleva ratahanke saattaa vaikuttaa. Kunnassa julkaistavassa ilmoituksessa olisi kyse täydentävästä tavasta tiedottaa suunnitelman nähtäväksi asettamisesta. Varsinainen nähtävillä oloaika sekä muistutusten toimittamisen määräaika määräytyisivät kuulutuksen perusteella. Näistä määräajoista olisi epäselvyyksien välttämiseksi informoitava myös kunnan ilmoituksessa.
Pykälän 2 momentissa säädetään nykyisin lisäksi, että ilmoitus on myös aina julkaistava vähintään yhdessä vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä ja että rataverkon haltijan on lähetettävä kirjallinen ilmoitus suunnitelman nähtäväksi asettamisesta sellaisille suunnitelman vaikutusalueen kiinteistöjen omistajille ja haltijoille, joiden asuinpaikka on toisessa kunnassa ja on asiakirjoissa mainittu tai muuten tunnettu. Sääntelyn sujuvoittamiseksi ja yhtenäistämiseksi maanteitä koskevan menettelyn kanssa poistettaisiin vaatimus aina julkaista ilmoitus sanomalehdessä. Asia jäisi viranomaisen harkintaan hallintolain 62 a §:ssä säädetyllä tavalla. Lisäksi vaatimus kirjallisesta ilmoituksesta muutettaisiin vaatimukseksi ilmoittaa nähtäville asettamisesta noudattamalla tavallista tiedoksiantoa koskevaa hallintolain sääntelyä. Ilmoittamisesta vastaisi nähtäville asettamisesta vastaava viranomainen. Lisäksi vaatimus tiedottamisesta tavallisella muutettaisiin koskemaan vaikutusalueen toisella paikkakunnalla asuvien kiinteistön omistajien ja haltijoiden sijaan kaikkia niitä kiinteistön omistajia ja haltioita, joiden kiinteistöön kohdistuu suunnitelmassa välittömiä vaikutuksia. Ilmoitus tulisi momentin mukaan lähettää niille, joilta lunastetaan omaisuutta, joiden kiinteistölle perustetaan suunnitelmalla muu oikeus, kuten laskuojarasite, joiden alueelle muodostuu rautatien suoja- tai näkemäalue sekä rautatiealueeseen rajoittuviin kiinteistöihin. Ilmoitus lähetettäisiin niille, joihin tällaiset vaikutukset suunnitelmassa esitettävän vaihtoehdon mukaan kohdistuisivat. Muiden tarkasteltujen vaihtoehtojen mukaisesti tällaisten vaikutusten kohteeksi tuleville kiinteistöille ei siten tarvitsisi lähettää ilmoitusta. Erillisen ilmoituksen lähettäminen välittömiä vaikutuksia suunnitelmasta kokevien kiinteistöjen omistajilla ja haltijoille olisi perusteltua, koska hyväksytty ratasuunnitelma oikeuttaa lain 21 §:n 1 momentin mukaisesti ratasuunnitelmassa osoitettujen alueiden ja oikeuksien lunastamiseen. Lunastamisessa kajotaan perustuslain turvaaman omaisuudensuojan ytimeen. Ratahankkeilla on usein välittömiä vaikutuksia myös muille kuin lunastuksen kohteeksi tuleville kiinteistöille, minkä vuoksi momentissa huomioitaisiin myös muiden oikeuksien ja suoja- ja näkemäalueiden perustaminen sekä rajoittuminen rautatiealueeseen. Asianosaisten oikeusturvan kannalta on tärkeää varmistaa, että he saavat tiedon suunnitelman nähtävillä olosta ja mahdollisuudesta esittää muistutuksia henkilöille suoraan toimitettavalla tiedoksiantotavalla. Viranomainen voisi toimittaa tiedoksiannon myös sähköisesti noudattaen, mitä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003) ja hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetussa laissa (571/2016) säädetään.
Suunnitelman vaikutusalue -käsitteestä luovuttaisiin säännöksessä. Ratahankkeet ovat pitkiä ja kapeita hankkeita, joissa asianosaisten lukumäärä on lisäksi yleensä suuri. Tällaisella pitkittäishankkeella on varsinaisia kiinteistönomistajia ja -haltijoita lukuisia, usein kymmeniä tai satoja. Lisäksi yleissuunnitelmassa esitetään myös vaihtoehtoisia rautatien linjauksia, minkä vuoksi asianosaisten määrä kasvaa entisestään. Tiedottaminen suunnitelman nähtävänäolosta suoraan kaikille vaikutusalueen kiinteistönomistajille ja -haltijoille olisi erittäin hankalasti toteutettavissa. Suunnitelman vaikutusalue voi olla erilainen eri hankkeilla, ja vaikutusalueen täsmällinen määrittely on siksi hankalaa. Tämän vuoksi yleis- ja ratasuunnitelmien tiedottamisessa käytettäisiin pääsääntöisesti yleistä, julkista kuulutusta. Muiden suunnitelman vaikutusalueen kiinteistönomistajien ja haltijoiden kuin niiden, joiden kiinteistöihin kohdistuu välittömiä vaikutuksia, tiedottaminen jäisi siten edelleen yleisen nähtäville asettamisen sekä tätä koskevan täydentävän kunnassa tapahtuvan ilmoittamisen varaan. Sähköistä kuuluttamista (tietoverkkoa) käyttämällä voidaan joka tapauksessa tavoittaa kuntalaisia ja muita asianosaisia tehokkaammin, nopeammin ja laajemmin kuin aiemmin.
Muistutuksen tekemistä sekä rataverkon haltijan vastinetta muistutuksiin koskevat säännökset siirrettäisiin sisällöllisesti muuttumattomina pykälän 4 momenttiin. Muistutukset olisi jatkossa toimitettava nähtäväksi asettamisesta vastaavalla viranomaiselle.
Pykälän nykyisen 4 momentin säännökset siirrettäisiin 22 a §:ään, sekä 5 momentin säännökset 25 §:n 1 momenttiin ja 6 momentin säännökset uuteen 28 a §:ään.
22 a §.Lausunnot ja kunnan vastine muistutuksiin. Pykälän 1 momenttiin siirrettäisiin muuttumattomana nykyisen 22 §:n 4 momentin säännös lausunnon pyytämisestä viranomaisilta. Ruotsinkielisessä sanamuodossa tehtäisiin kielellinen korjaus.
Koska kunta ei enää vastaisi suunnitelmaa vastaan tehtävien muistutusten vastaanottamisesta ja toimittamisesta rataverkon haltijalle, lisättäisiin tämän pykälän 2 momenttiin säännös, jonka mukaan rataverkon haltijan olisi jatkossa varattava asianomaisille kunnille mahdollisuus lausua muistutuksista erikseen. Asiasta olisi tarkoituksenmukaista säätää samassa pykälässä, jossa säädetään velvollisuudesta lausunnon pyytämiseen kunnilta muutoinkin. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että suunnitelman kuuluttamisesta vastaavan viranomaisen olisi huolehdittava muistutusten toimittamisesta kunnalle lausumismahdollisuuden varaamiseksi. Kunnalla olisi joka tapauksessa oltava tosiasiassa mahdollisuus tutustua muistutuksiin sekä ottaa niihin kantaa, eikä kunnan lausuntoa muistutuksista voisi käytännössä pyytää samassa määräajassa kuin itse muistutuksia. Olisi mahdollista toimia esimerkiksi niin, että kunnan lausunto suunnitelmasta ja muistutuksista pyydetään samanaikaisesti sen jälkeen, kun suunnitelman nähtävillä olo on päättynyt. Samalla on mahdollista pyytää kunnasta selvitys siitä, millä ajalla kunnan ilmoitus on ollut kunnan sähköisellä ilmoitustaululla. Tämä vaihe on tärkeä, sillä kunta vastaa maankäytön suunnittelusta alueellaan. Kunnan antama vastine tulisi antaa ennen rataverkon haltijan 22 §:n 4 momentissa tarkoitettua vastinetta.
Pykälän 3 momenttiin siirrettäisiin nykyisen 22 §:n 4 momentin säännös rataverkon haltijan velvollisuudesta esittää perusteltu kannanottonsa suunnitelmasta annettuihin lausuntoihin.
22 b §.Ennakkoneuvottelu. Ennakkoneuvottelua koskevan säännöksen numerointi muutettaisiin. Pykälään siirrettäisiin siten pääosin muuttumattomana nykyinen 22 a §. Koska liikenne- ja viestintäministeriö hyväksyy rautatien lakkauttamista koskevat ratasuunnitelmat, lisättäisiin pykälään maininta, että kun kyse on rautatien lakkauttamista koskevasta ratasuunnitelmasta, liikenne- ja viestintäministeriöön sovelletaan, mitä tässä pykälässä säädetään Liikenne- ja viestintävirastosta. Ruotsinkielisessä sanamuodossa tehtäisiin kielellinen korjaus.
22 c §.Yleissuunnitelman ja ratasuunnitelman hyväksymisesitys. Suunnitelman hyväksymisesitystä koskevan säännöksen numerointi muutettaisiin ja pykälään siirrettäisiin nykyinen 22 b § pääosin muuttumattomana. Nykyisen 22 §:n useampaan pykälään jakamisesta johtuen 2 ja 3 momentin pykäläviittauksia täydennettäisiin viittauksella 22 a §:ään. Ruotsinkielisessä sanamuodossa 1-3 momenttiin tehtäisiin kielellisiä korjauksia.
25 §.Suunnitelmien muuttaminen ja vähäinen poikkeaminen. Ruotsinkielisessä sanamuodossa pykälän otsikkoon tehtäisiin kielellinen korjaus. Lain nykyisen 22 §:n 5 momentin säännös siirrettäisiin sisällöllisesti muuttumattomina tämän pykälän uudeksi 1 momentiksi. Nykyiset 1 ja 2 momentti siirtyisivät 2 ja 3 momenteiksi muuttumattomina. Menettelyä vähäisissä suunnitelman muutoksissa koskevan 1 momentin tekstissä muutettaisiin nykyiset 22 §:n sisäiset viittaukset toisiin momentteihin viittauksiksi edeltäviin pykäliin muuttamatta viittausten merkitystä. Ruotsinkielisessä sanamuodossa 3 momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus.
25 a §. Tasoristeyksiä koskevat ratasuunnitelmat. Pykälässä muutettaisiin sana luvussa sanaksi laissa. Suunnitelman hyväksymisestä säädetään myöhemmin laissa, ei tässä luvussa. Muutos olisi tarpeen, jotta Väylävirastoa ratasuunnitelman laatijana koskeva sääntely tulisi täysimääräisesti koskemaan ELY-keskusta sen laatiessa tasoristeyksiä koskevan ratasuunnitelman. Muutoksen myötä kirjauksen vaikutus ulottuisi myös 90 §:ssä säädettyyn suunnitelmaa koskevan päätöksen tiedoksi antamiseen. Ruotsinkielisessä sanamuodossa tehtäisiin kielellinen korjaus.
25 c §.Asetuksenantovaltuus. Lain nykyisen 22 §:n 6 §:n säännös asetuksenantovaltuudesta siirrettäisiin sisällöllisesti muuttumattomana tähän uuteen pykälään. Tekstiin lisättäisiin viittaukset pykäliin, joissa vuorovaikutusmenettelystä säädetään. Asetuksenantovaltuus muutettaisiin lisäksi muotoon ”voidaan antaa”, mikä antaa harkintaa siihen, onko asetuksella tarkempien säännösten antaminen tarpeen. Nykyisin valtioneuvoston asetuksessa radoista (962/2007) on vähäisiä vuorovaikutusmenettelyä koskevia täydennyksiä, mutta niiden tarpeellisuus voi tulla jatkossa harkittavaksi.
90 §.Päätösten tiedoksi antaminen ja tiedoksisaanti. Pykälässä säädetään yleissuunnitelman ja ratasuunnitelman hyväksymistä ja voimassaoloajan pidentämistä koskevan päätöksen tiedoksi antamisesta ja saamisesta. Nykyisin rataverkon haltijan on toimitettava päätös ja sen perusteena olevat asiakirjat asianomaiseen kuntaan, jonka vastuulla on ilmoittaa niiden nähtäväksi asettamisesta kuntalain mukaisen menettelyn mukaisesti. Pykälää muutettaisiin niin, että siinä säädetyssä päätösten tiedoksi antamisessa siirryttäisiin kunnan ilmoituksia koskevan menettelyn hyödyntämisestä hallintolain 62 a §:n mukaiseen julkisia kuulutuksia koskevaan menettelyyn, jossa päätösten nähtäville asettamisesta ja asiasta kuuluttamisesta vastaisi kunnan sijaan Väylävirasto valtion rataverkon osalta ja Liikenne- ja viestintävirasto yksityisraiteiden osalta. Päätöksen kuuluttamisesta vastaisi siten sama taho, joka vastaa 22 §:n mukaisesta suunnitelman valmisteluvaiheen nähtäville asettamisesta. Vaikka liikenne- ja viestintäministeriö hyväksyy rautatien lakkauttamista koskevat ratasuunnitelmat muulloin kuin rautatien siirtyessä uuteen paikkaan rakentamisen yhteydessä, vastaisi hyväksymispäätöksen tiedoksi antamisesta kuuluttamalla Väylävirasto tai Liikenne- ja viestintävirasto tässä säädettävän työnjaon mukaisesti. Myös hallintolain 62 b § tulee sovellettavaksi julkisista kuulutusta toimitettaessa. Siinä säädetään tietojen julkaisemisesta yleistiedoksiantoa ja julkista kuulutusta toimitettaessa. Hallintolain 62 a §:n 2 momentin mukaan, jos asiakirjan tiedoksisaannista alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika, kuulutus ja kuulutettava asiakirja on pidettävä yleisesti nähtävillä mainitun määräajan päättymiseen asti. Nähtävänäoloajasta säädettäisiin tässä pykälässä vastaavasti, että päätös ja sen perusteena olevat asiakirjat on pidettävä nähtävillä vähintään muutoksenhaulle säädetyn ajan. Valitus on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisesti tehtävä kirjallisesti 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.
Riittävän tiedonsaannin ja vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi nähtäville asettamisesta ja kuuluttamisesta vastaavan viranomaisen olisi lisäksi toimitettava tieto kuulutuksesta julkaistavaksi kuntalain mukaisena kunnallisena ilmoituksena, jotta tieto asiakirjojen nähtävänäolosta saavuttaisi mahdollisimman hyvin ne, joiden elinympäristöön suunnitelman aiheena oleva ratahanke saattaa vaikuttaa. Tieto kuulutuksen julkaisemisesta tulisi olla nähtävillä kuntien verkkosivuilla lähtökohtaisesti saman ajan kuin kuulutus olisi yleisessä tietoverkossa. Tieto kuulutuksesta tulisi julkaista kunnissa viipymättä sen jälkeen, kun kuulutus on julkaistu. Päätösasiakirjoja ei jatkossa tarvitsisi toimittaa kuntiin nähtäville asetettavaksi. Sähköinen aineisto voitaisiin kuitenkin linkittää suoraan kunnan ilmoitukseen. Kunnassa julkaistavassa ilmoituksessa olisi kyse täydentävästä tavasta tiedottaa päätöksen nähtäväksi asettamisesta. Varsinainen nähtävillä oloaika ja muutoksenhaulle säädetty määräaika määräytyisivät kuulutuksen perusteella. Näistä määräajoista olisi epäselvyyksien välttämiseksi informoitava myös kunnan ilmoituksessa.
Tiedoksisaannin katsottaisiin jatkossa tapahtuvan hallintolain julkisia kuulutuksia koskevan sääntelyn mukaisestä seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisajankohdasta, ja asiaa koskeva erityissääntely poistettaisiin pykälän 1 momentista. Nykyisin tiedoksisaannin katsotaan tapahtuvan heti, kun päätös on asetettu yleisesti nähtäville. Lainkohdan perustelujen mukaan (HE 222/2006 vp s. 44) tiedoksisaannin ajankohdan ja valitusajan alkamisen oli tarkoitus olla yhdenmukainen maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 5 momentissa ratalain säätämisen aikaan säädetyn kaavojen tiedoksisaamista koskevan sääntelyn kanssa. Maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:ää, joka koskee muutoksenhakua kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymispäätöksestä, on muutettu ratalain säätämisen jälkeen useaan otteeseen. Nykyisin kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen tiedoksisaanti on säädetty katsottavaksi tapahtuvan samaan aikaan, kun päätös katsotaan kuntalain mukaan tuleen kunnan jäsenen tietoon, mikä tapahtuu kuntalain 140 §:n 3 momentin mukaan seitsemän päivän kuluttua siitä, kun pöytäkirja on nähtävänä yleisessä tietoverkossa. Kun myös kaavojen hyväksymispäätösten tiedoksisaannissa sovelletaan nykyään hallintolain sääntelyn kanssa yhdenmukaista menettelyä, ei ole enää perusteita säilyttää asianosaisen oikeusturvan kannalta heikentävää erityissäännöstä yleissuunnitelmia ja ratasuunnitelmia koskevien päätösten tiedoksisaannista välittömästi, kun päätös on asetettu nähtäville.
Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus.
91 §.Päätösten ilmoittaminen muistutuksen tehneille ja viranomaisille. Pykälässä säädetään yleissuunnitelman ja ratasuunnitelman hyväksymispäätöksestä ilmoittamisesta suunnitelmasta muistutuksen tehneille ja viranomaisille. Jatkossa tästä vastaisi sama taho, joka vastaa päätöksen tiedoksi antamisesta 90 §:n 1 momentin mukaan, joko Väylävirasto tai Liikenne- ja viestintävirasto. Pykälään tehtäisiin liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 104 §:ää koskevien ehdotusten kanssa yhdenmukaiset muutokset. Pykälän 1 momenttia tarkennettaisiin säätämällä siitä, miten suunnitelman johdosta muistutuksen tehneille olisi ilmoitettava suunnitelman hyväksymispäätöksestä. Ilmoitus olisi jatkossa toimitettava tavallisena tiedoksiantona. Viranomainen voisi toimittaa tiedoksiannon myös sähköisesti noudattaen, mitä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa ja hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetussa laissa säädetään.
Pykälän 2 momenttia täydennettäisiin suunnitelmien voimassaoloajan pidentämistä koskevien päätösten osalta. Myös näistä olisi ilmoitettavalla 2 momentin mukaisille viranomaisille. Vastaavaa muutosta ei ole tarpeen tehdä 1 momenttiin, koska suunnitelman voimassaoloajan jatkamista koskevaa esitystä ei aseteta nähtäville, eikä siitä siten voi antaa muistutuksia. Momenttia muutettaisiin lisäksi niin, että vaatimus tarvittaessa liittää jäljennös suunnitelmasta viranomaisille lähetettävään ilmoitukseen poistettaisiin. Tämän sijaan ilmoituksesta olisi käytävä ilmi, missä suunnitelman on nähtävillä ja mihin asti. Suunnitelmaa koskevat päätökset olisivat lähtökohtaisesti sähköisesti nähtävillä, ja viranomaisilla, joita tämä momentti koskee, on nykyisin valmiudet sähköisten aineistojen tarkasteluun.
95 §.Kuuluttaminen. Pykälää muutettaisiin niin, että siinä tarkoitettuun kuuluttamiseen sovellettaisiin hallintolakiin lisättyä julkisia kuulutuksia koskevan 62 a §:n mukaista menettelyä. Kuulutus ja kuulutettavat asiakirjat julkaistaisiin hallintolain mukaisesti yleisessä tietoverkossa toimivaltaisen viranomaisen verkkosivuilla. Voimassaolevaa 30 päivän kuulutusaikaa ei ehdoteta muutettavaksi. Pykälästä poistettaisiin hallintolain 62 a §:n kanssa päällekkäinen sääntely koskien kuulutuksen julkaisua vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä sekä tiedoksisaannin ajankohdasta.
Nykyisin tämän lain mukaisen kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettava ainakin yhdessä toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jollei asian merkitys ole vähäinen tai ilmoittaminen ole muutoin ilmeisen tarpeetonta. Hallintolain 62 a §:n 1 momentin mukaan kuulutus julkaistaan tarpeen vaatiessa myös sanomalehdessä tai muulla viranomaisen päättämällä tavalla, mutta tähän ei ole säännönmukaista velvoitetta. Hallintolain yleisen sääntelyn noudattamiseen siirtyminen merkitsee siten sanomalehdessä ilmoittamisen osalta sitä, että tarve siihen jäisi viranomaisen harkittavaksi jokaisessa tapauksessa erikseen. Perustuslain 20 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Tiedottaminen asiasta ainoastaan yleisessä tietoverkossa ei aina ole perustuslain kannalta riittävää niiden henkilöiden tiedonsaannin ja vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi, joilla ei ole käytössään omaa tietokonetta ja internetyhteyttä. Hallintolain uuden 62 a §:n perustelujen mukaan tarve julkaista ilmoitus sanomalehdessä tai muulla viranomaisen päättämällä tavalla voisi johtua muun muassa viranomaisen harkitsemasta laajemmasta tiedonsaantitarpeesta. Perustelujen mukaan kuuluttamistapaa valitessa viranomaisen on huomioitava tiedonsaantitarve ja asiakaslähtöisyys. Kuuluttamisen laajuus jäisi viranomaisen harkintaan.
Muutoksenhaku
92 §.Muutoksenhaku. Pykälään tehtäisiin uuden oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) säätämiseen ja hallintolainkäyttölain kumoamiseen liittyvät muutokset. Pykälän 1 momentissa viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin ja viittaukseen tehtäisiin kielellinen korjaus. Momentin toisessa virkkeessä säädetään lisäksi toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta Väyläviraston päätökseen koskien tasoristeyksen poistamista ja tasoristeyslupaa, tasoristeyksen rakentamista, kunnossapitoa ja ylityslupaa sekä rautatien suoja-aluetta ja näkemäaluetta koskevien poikkeuslupaa. Valintaperusteeksi on säädetty tasoristeyksen tai suoja- ja näkemäalueiden kohdalla asianomaisen kiinteistön sijainti. HOL 10 § 3 momentin mukaan koko maa toimialueenaan toimivan viranomaisen päätöksen koskiessa kiinteistöä tai aluetta, toimivaltainen on se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä pääosa kiinteistöstä tai alueesta sijaitsee. Tämä vastannee pitkälti ratalain 92 §:n 1 momentin sääntelyä, mutta selkeyden vuoksi ehdotetaan tämä erityislain täydentävä säännös kuitenkin säilytettäväksi.
Pykälän 2 momentti kumottaisiin tarpeettomana.
Pykälän 3-6 momenttiin ei esitetä muutoksia. Pykälän 3 ja 4 momenteissa on täydentävää sääntelyä eräiden viranomaisten sekä rekisteröityjen yhdistysten ja säätiöiden valitusoikeudesta, mitä on edelleen pidettävä tarpeellisena. Myös yhteiskunnallisesti merkittäväksi katsottavan yleis- ja ratasuunnitelman kiireellisenä käsittelyä koskeva 5 momentti on edelleen tarpeen säilyttää.
Yksityistielaki
26 §.Liittymät ja tasoristeys. Pykälän 2 momentissa viittaus maantielakiin korjattaisiin viittaukseksi liikennejärjestelmästä ja maanteistä annettuun lakiin lain nimikkeen muuttumisesta johtuen.
51 §.Tiekunnan säännöt. Pykälän 5 momentissa tarkennettaisiin tiekunnan sääntöjen rekisteröimis- ja säilyttämisvelvoitetta niin, että säännöt tulisivat säännöksen mukaan voimaan sen jälkeen, kun ne on toimitettu yksityistierekisterin pitäjälle ja yksityistierekisterin pitäjä on merkinnyt ne yksityistierekisteriin. Tiekuntien toimielimet ovat 50 § 1 momentin ja 89 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaisesti velvoitettuja toimittamaan tiekunnan säännöt yksityistierekisteriin. Yksityistierekisteri on 89 §:n mukaisesti osa kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain (453/2002) 3 §:ssä tarkoitettua kiinteistötietojärjestelmää. Maanmittauslaitos pitää yksityistierekisteriä myös niistä yksityisistä teistä, jotka sijaitsevat asemakaava-alueella. Ilmoitus tiekunnan sääntöjen vahvistamisesta, muuttamisesta tai kumoamisesta tulee siis tehdä Maanmittauslaitokselle. Ilmoitukseen liitetään mukaan kysymyksessä olevat säännöt.
61 §.Tiekunnan kokouksen koollekutsuminen. Pykälän 4 momentissa säädetään kokouksen koollekutsumisesta tapauksissa, joissa toimitsijamies tai hoitokunta tai muu tiekunnan säännöissä määritelty taho laiminlyö vuosikokouksen koollekutsumisen tai kieltäytyy kutsumasta tieosakkaita ylimääräiseen kokoukseen. Näissä tapauksissa voidaan kokous tieosakkaan hakemuksesta pitää yksityistietoimituksen yhteydessä toimitusinsinöörin johdolla taikka toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tieosakkaan hakemuksesta, varattuaan toimitsijamiehelle tai hoitokunnalle tilaisuuden tulla kuulluksi, oikeuttaa hakijan kutsumaan tieosakkaat kokoukseen siten kuin 1 momentissa säädetään.
Tarve muun kuin toimitsijamiehen, hoitokunnan tai muun tiekunnan säännöissä määritellyn tahon kutsua tiekunnan kokous koolle voi kuitenkin liittyä myös tapauksiin, joissa tiekunta ei käytännössä ole ollut toiminnassa vuosiin tai jopa vuosikymmeniin, jolloin tiekunnalla ei ole toimivaltaista toimitsijamiestä tai hoitokuntaa. Yksityistielain 53 §:n 1 momentin mukaan toimitsijamies ja hoitokunnan jäsenet voidaan valita enintään neljäksi vuodeksi kerrallaan. Tiekunnan toimielimen enintään neljän vuoden toimikaudesta säädettiin vastaavasti myös kumotun yksityistä teistä annetun lain 58 §:n 2 momentissa. Kumotussa lain 58 §:n 3 momentissa oli lisäksi säännös sen varalle, että tiekunta olisi laiminlyönyt valita toimitsijamiehen tai hoitokunnan jäsenet. Näissä tilanteissa kunnan tielautakunnalla oli toimivalta tieosakkaan tai muun asianosaisen vaatimuksesta määrätä ajasta, jonka kuluessa näiden vaali olisi toimitettava ja jollei vaalia toimitettaisi määrätä henkilöt kysymyksessä oleviin tehtäviin. Voimassa olevassa yksityistielaissa ei ole kumotun lain 58 §:n 3 momenttia vastaavaa säännöstä. Sinänsä valitsematta jääneen toimitsijamiehen tai hoitokunnan jäsenen tai varajäsenen valinta on mahdollista järjestää 61 §:n 4 momentin mahdollistamalla tavalla koolle kutsuttavassa kokouksessa. Uuden yksityistielain säätämisen yhteydessä tavoitteena oli kuitenkin lisätä tieosakkaille ja tiekunnille joustavasti mahdollisuutta ratkaista aiempaa useampia asioita myös itse ilman viranomaismenettelyitä. Myös tiekunnan perustaminen on 49 §:n 1 momentin mukaisesti mahdollista tehdä tiekunnan perustamiskokouksessa, johon kaikki yksityistien tieosakkaat on kutsuttu jonkun tieosakkaan toimesta. Tämä kokonaisuus huomioiden olisi tarkoituksenmukaista mahdollistaa myös pitkään toimimatta olleiden tiekuntien toiminnan uudelleen käynnistäminen ilman erityisiä viranomaismenettelyitä.
Ehdotetaan siksi 61 §:n 4 momenttiin lisättäväksi säännös, jonka mukaan, jos edellisen tiekunnan kokouksen koollekutsumisesta ja pitämisestä on kulunut viisi vuotta tai enemmän, tieosakas voi kutsua tiekunnan kokouksen koolle siten kuin 1 momentissa säädetään. Jos edellisestä kokouksesta on kulunut yli viisi vuotta, lain 53 §:n 1 momentin vaatimus tiekunnan toimielimen nimeämisestä enintään neljäksi vuodeksi, on ylittynyt, eikä tiekunnalla siten muodollisesti ole toimivaltaista toimitsijamiestä tai hoitokuntaa. Lisäksi tällöin myöskään 60 §:n 2 momentin vaatimus vuosikokousta vastaava kokouksen pitämisestä vähintään joka neljäs vuosi ei ole täyttynyt, eikä myöskään mahdollinen muu tiekunnan säännöissä kokouksen koolle kutsumiseen velvolliseksi määrätty taho ole täyttänyt velvoitettaan. Joka neljäs vuosi järjestettävien kokousten väliin voi käytännössä jäädä yli neljä vuotta, minkä vuoksi ehdotettavan säännöksen mukaan tiekunnan edellisestä kokouksesta olisi tullut kulua viisi vuotta tai enemmän. Tässä tilanteessa kuka vain tieosakkaista voisi kutsua kokouksen koolle, ja koolle kutsumisessa olisi noudatettava 1 momentin sääntelyä. Tiekunnan kokouksen koollekutsumisesta syntyvät kohtuulliset kustannukset voidaan katsoa tiekunnan hallinnon hoitamisesta aiheutuvaksi tiekunnan kuluksi. Jos joku tieosakas olisi kutsunut kokouksen koolle tämän momentin mukaisesti, ei toinen tieosakas voisi samassa tapauksessa enää käyttää tätä mahdollisuutta. Sanamuodon vaatimus siitä, että paitsi kokouksen pitämisestä myös koollekutsumisesta olisi tullut kulua viisi vuotta tai enemmän, ei myöskään tällaisessa tilanteessa täyttyisi. Jos kokouskutsuja lähetettäisiin useita, olisi ensimmäiseksi lähetetyllä siten etusija. Kokouksen koolle kutsumiseen ryhtyvän olisi lisäksi tärkeää varmistaa, ettei tiekunta oikeasti ole järjestänyt kokousta viimeisen 5 vuoden kuluessa. Tiekunnan osakkaan oikeus saada kutsu on sidottu hänen tiekunnalle ilmoittamaansa osoitetietoon, ja käytännössä esiintyy tapauksia, joissa esimerkiksi kiinteistön uusi omistaja ei ilmoita saannostaan tiekunnalle. Tällainen omistaja voi vilpittömästi luulla, ettei kokouksia ole pidetty, vaikka tiekunnan hallinto olisi toiminut normaalisti.
Momentissa säädettävät viranomaismenettelyt jäisivät siten käyttöön tilanteisiin, joissa tiekunnalla lähtökohtaisesti on toimivaltainen toimitsijamies tai hoitokunta tai muu tahdo, jonka vastuulla kokouksen koolle kutsuminen on, mutta tämä ei ole täyttänyt velvollisuuttaan. Jos tiekunnan kokouksen vähimmäistiheyttä koskevaa vaatimusta ei ole noudatettu, ei myöskään tiekunnan toimielimen nimeämistä enintään neljäksi vuodeksi ole voitu noudattaa, eikä vastuullisista henkilöistä välttämättä ole selvyyttä.
65 §.Tiekunnan päätöksen moittiminen. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin, että maaoikeusinsinöörien olisi jatkossa mahdollista osallistua käräjäoikeudessa käsiteltävän moitekanteen käsittelyn valmisteluun. Muutoksella turvattaisiin tarvittava asiantuntemus ja resurssit myös käräjäoikeuskäsittelyissä, kun käsiteltävänä olisi yksityistielainsäädäntöön tai kiinteistötoimituksiin liittyviä moitekanteita. Moitekanteita ei kuitenkaan käsiteltäisi maaoikeuskokoonpanossa vaan niin kuin riita-asioiden käsittelystä yleisesti oikeudenkäymiskaaressa säädetään.
83 §.Valtionavustus. Pykälässä säädetään valtionavustusten myöntämisestä yksityistien tienpitoon sekä tiekuntien neuvontaan ja opastukseen ja sitä tukevan materiaalin ja palveluiden tuottamiseen. Pykälän 1 momentin rakennetta uudistettaisiin jakamalla se kohtiin niiden tarkoitusten mukaan, joihin valtionavustusta voidaan myöntää. Momentin 1 kohdan mukaisesti avustusta voi nykyistä sääntelyä vastaten myöntää sellaisen yksityistien tienpitoon, jota koskevien asioiden hoitamista varten on perustettu tiekunta. Tienpitoon myönnettävän avustuksen ehtona on nykyisin myös se, että tiekuntaa ja yksityistietä koskevat tiedot yksityistierekisterissä sekä tie- ja katuverkon tietojärjestelmässä ovat ajantasaiset niin kuin 50 §:ssä edellytetään. Tätä vaatimusta ei muutettaisi, mutta se siirrettäisiin uudeksi 2 momentiksi. Yksityistielakia ei sovelleta lain 2 §:n 3 momentin mukaisesti sellaisiin teihin, joita vain asianomaisen kiinteistön omistajalla tai haltijalla on oikeus käyttää, ei siis esimerkiksi satama-alueiden teihin tai muutoin vain kyseisen kiinteistön omistajan tai haltijan käytössä oleviin teihin.
Pykälän 1 momentin 2 kohta sisältäisi niin ikään nykytilaa vastaavan avustusmahdollisuuden tiekuntien neuvontaan ja opastukseen ja sitä tukevan materiaalin ja palveluiden tuottamiseen. Uudeksi 3 kohdaksi lisättäisiin mahdollisuus myöntää valtionavustusta yksityisteitä koskevaan kehittämis-, suunnittelu- ja tutkimustyöhön. Tällaisiin tarkoituksiin myönnettyinä avustuksina voidaan pitää aiemmin neuvonta- ja opastusta koskevina avustuksina myönnettyä valtionavustusta esimerkiksi tieisännöintikoulutuksen järjestämiseen. Muutoksella selkeytettäisiin sääntelyä tältä osin, mutta samalla myös laajennettaisiin valtionavustuksen käyttöalaa mahdollisiin muihin kehittämis- suunnittelu- tai tutkimushankkeisiin, jotka eivät välttämättä suoraan liity tiekuntien neuvontaan kuten esimerkiksi luonnonsuojeluvaatimusten huomioimista yksityisteillä koskevat liittyvät selvitykset.
Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin tienpitoon myönnettäville valtionavustuksille säädetty edellytys tiekuntaa ja yksityistietä koskevien tietojen ajantasaisuudesta muuttamatta sääntelyn sisältöä.
Nykyisen 2 momentin sääntely valtionavustuksen myöntävästä viranomaisesta siirrettäisiin 3 momenttiin. Tienpitoon myönnettävien valtionavustusten myöntämisestä vastaisi nykytilaa vastaten se toimivaltainen ELY-keskus, jonka toimialueella tie tai suurin osa siitä on. Momenttiin lisättäisiin uudet säännökset määrärahan kohdentamisesta ELY-keskuksille sekä 1 momentin 2 ja 3 kohtien mukaisista avustuksista (neuvonta-, opastus-, kehittämis-, suunnittelu-, ja tutkimustarkoituksiin) päättävästä viranomaisesta. Jatkossa näistä tehtävistä vastaisi Liikenne- ja viestintävirasto. Viraston rooliin kuuluisi tähän liittyen myös yksityisteiden tienpitoon myönnettävien valtionavustusten prosessin yleinen kehittäminen sekä yksityistieavustuksia koskevan ELY-keskuksille ja avustuksia hakeville tahoille suunnatun ohjeen laatiminen samoin kuin ELY-keskusten ohjaaminen ja tukeminen avustustehtävän hoitamisessa. Tarkoituksena on, että virasto yksityistieavustuksista ja niiden kohdentamisesta vastaavana viranomaisena sekä yleisempään yksityistieasioiden kehittämis-, asiantuntija- ja neuvontatehtäväänsä liittyen kehittäisi ratkaisua yksityisteitä koskevan neuvonnan ja opastamisen järjestämisestä avustusten ja tarvittaessa muiden ratkaisujen kautta. Avustukset olisivat harkinnanvaraisia. Viraston olisi arvioitava avustushakemuksia etenkin palveluiden tarpeen kannalta. Sen olisi huomioitava eri palveluista ja viraston mahdollisesta omasta toiminnasta syntyvä kokonaisuus ja toisaalta tarjolla olevien palvelujen sujuvuus ja asianmukainen jatkuvuus. Tavoitteena on, että saavutetaan kansalaisten tarpeisiin vastaava yksityistieasioiden neuvonnan ja opastuksen taso.
Nykyisin 3 momentissa säädetty valtuus antaa tarvittaessa tarkempia säännöksiä valtionavustusmäärärahan jaosta valtioneuvoston asetuksella siirrettäisiin sisällöltään muuttumattomana uuteen 4 momenttiin.
88 §.Muutoksenhaku. Yksityistielain 7 lukuun Avustukset sisältyvä muutoksenhakua koskeva 88 § ehdotetaan siirrettäväksi 8 lukuun Erinäiset säännökset.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännös, jossa säädettäisiin oikaisuvaatimuksesta ELY-keskuksen myöntämää valtionavustusta koskevaan päätökseen. Pykälän 2 momentissa viitattaisiin uuteen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (808/2019) koskien muutoksenhakua oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen sekä ELY-keskuksen lain 13 §:n 2 momentin, 23 §:n 1 ja 2 momentin sekä 61 §:n 4 momentin nojalla tekemiin päätöksiin. Säilytettäisiin selkeyden vuoksi lisäksi edelleen nykyisin 88 §:n 1 momenttiin sisältyvä säännös siitä, että toimivaltainen hallinto-oikeus on se, jonka tuomiopiirissä yksityistie sijaitsee. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyistä 88 §:n 2 momenttia vastaavasti ELY-keskuksen oikeudesta hakea muutosta 85 §:n 2 momentissa tarkoitettua kunnan suostumusta koskevaan päätökseen. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin viittaus lain 81 §:ään, jossa säädetään muutoksenhausta yksityistietoimituksessa tehtyyn päätökseen.
91 §.Päätösten välitön täytäntöönpano. Pykälässä säädetään yksityistietoimituksessa ja tiekunnan kokouksessa tehdyn päätöksen välittömästä täytäntöönpanosta. Kumotun yksityisistä teistä annetun lain (358/1962) 90 §:n mukaan lähtökohta päätöksen välittömästä täytäntöönpanosta, ellei muutoksenhakuelin toisin määrää, koski myös tielautakunnan toimituksessa tehtyjä päätöksiä, joihin sisältyi muun muassa tiekunnan kokouksen koolle kutsumiseen valtuuttaminen tapauksissa, joissa toimitsijamies tai hoitokunta on laiminlyönyt tätä koskevan velvollisuutensa. Nykyisin tätä vastaava toimivalta on yksityistielain 61 §:n 4 momentin mukaisesti ELY-keskuksella. Voidaan pitää edelleen tarkoituksenmukaisena, että kokouksen koolle kutsumiseen valtuuttamista koskeva päätös voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, ja siksi ehdotetaan säännökseen lisättäväksi kirjaus ELY-keskuksen päätöksestä liittyen kokouksen koolle kutsumiseen. Lisäksi säännöstä täydennettäisiin mahdollistamalla myös ELY-keskuksen valtionavustusta koskevan päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta, ellei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää. Ehdotetaan lisäksi 1 momenttia täsmennettäväksi sen huomioimiseksi, että tiekuntien päätöksistä ei haeta muutosta vaan kyse on moitekanteen ajamisesta ja käsittelystä käräjäoikeudessa. Ruotsinkielisessä sanamuodossa 1 momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus.
Laki Liikenne- ja viestintävirastosta
2 §.Viraston tehtävät. Pykälän 1 momentin 7 kohtaa täydennettäisiin siten, että siinä säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle tehtäväksi vastata julkisen henkilöliikenteen valtion rahoituksen kohdentamisesta ja rahoituksen kohdentamiseen liittyvästä ELY-keskusten ohjauksesta. Tällä muutoksella kirjattaisiin säädökseen viraston jo hoitama tehtävä (rahoituksen kohdentaminen), mikä jäi tarkemmin sääntelemättä virastouudistuksen yhteydessä sekä maakuntauudistuksen rauetessa. Muutoksella selkeytettäisiin säädöspohjaa ja viraston toimivaltaa ohjata ELY-keskuksia julkisen henkilöliikenteen rahoituksessa. Virasto antaisi määrärahan kohdentamisen yhteydessä määrärahan käyttöön liittyvät reunaehdot ja voisi tarvittaessa antaa tähän liittyvää informaatio- ja muuta ohjausta ELY-keskuksille julkista henkilöliikennettä koskevan tehtävän hoitamisessa Väyläviraston alueellista liikennejärjestelmää koskevan toiminnallisen ohjauksen lisäksi.
Pykälän 1 momentin 8 kohtaa täydennettäisiin niin, että siinä säädettäisiin saaristoliikenteen rahoituksesta vastaamisen lisäksi viraston tehtäväksi kehittää ja edistää yksityistieasioiden hoitamista valtakunnallisesti, huolehtia yksityisteihin liittyvistä asiantuntija- ja neuvontatehtävistä sekä vastata yksityistieavustusten kohdentamisesta. Virasto antaisi määrärahan kohdentamisen yhteydessä määrärahan käyttöön liittyvät reunaehdot ja voisi tarvittaessa antaa tähän liittyvää informaatio-ohjausta ELY-keskuksille yksityisteitä koskevien tehtävien hoitamisessa Väyläviraston alueellista liikennejärjestelmää koskevan toiminnallisen ohjauksen lisäksi. Yksityistieavustuksia koskevasta tehtävästä säädettäisiin tarkemmin yksityistielain 83 §:ssä. ELY-keskuksilla on myös muita yksityisteihin liittyviä viranomaistehtäviä. Liikenne- ja viestintävirastolla olisi mahdollisuus esimerkiksi asiantuntijatuen tarjoamiseen näitä koskevien yleisten toimintamallien kehittämisessä.
Yksityistieasioiden kehittämisellä ja edistämisellä valtakunnallisesti sekä asiantuntijatehtävien hoitamisella tarkoitetaan esimerkiksi osallistumista yksityistieasioiden valtakunnalliseen yhteistyöhön ja kehittämiseen eri tahojen kanssa. Tämä voi merkitä esimerkiksi yksityisteitä koskevan tiedon kartuttamista, koulutushankkeita sekä muunlaista yhteistyötä ja vuorovaikutusta viranomaisten, etujärjestöjen, yksityisteitä käyttävien tai ylläpitävien toimijoiden sekä muiden tällaisten tahojen kanssa. Tarkoituksena on, että virasto kehittäisi ratkaisua yksityisteitä koskevan neuvonnan ja opastamisen järjestämisestä avustusten ja muiden tarkoituksenmukaiseksi katsottavien ratkaisujen kautta. Virasto voisi myös esimerkiksi julkaista tiekunnille ja muille tahoille suunnattuja ohjeita ja suosituksia itse tai yhteistyössä muiden tahojen kanssa.
Yksityisteihin liittyvä tehtävä linkittyy osittain viraston olemassa olevaan tehtävään liikennejärjestelmäsuunnittelun valmistelua koordinoivana viranomaisena, jonka tehtävänä on tuottaa ja ylläpitää valtakunnallisen tason strategisia ohjelmia, toimenpidekokonaisuuksia ja tilatietoa. Yksityistiet ovat osa liikennejärjestelmää, ja niiden tilan ja tarpeiden seuraaminen sekä yksityistienpidon sujuvuuden ja tehokkuuden edistäminen sopivat hyvin viraston lain 1 §:n 2 momentin mukaiseen toiminta-ajatukseen, jonka mukaan virasto edistää toiminnallaan liikennejärjestelmän toimivuutta.
Laki liikenteen palveluista
Kansainvälisen tieliikenteen kuljetusluvan myöntämistä koskevien säännösten muuttaminen
Kaupalliset tavaran tiekuljetukset kuorma-autolla vieraaseen maahan vaativat EU-säädöksen ja kansainvälisten sopimusten nojalla yleensä kuljetusluvan. Luvista on säädetty EU-säädöksissä ja sovittu kansainvälisissä sopimuksissa, jotka on Suomessa pantu voimaan lailla.
Tieliikenteen kuljetusluvista on säädetty liikenteen palveluista annetussa laissa. Siinä ei kuitenkaan ole huomioitu tilannetta, joissa kuljetustarve olisi valtioihin, joiden kanssa Suomella ei ole valtiosopimusta kansainvälisistä kuljetuksista. Aikaisemmin tällainen säännös sisältyi kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetussa laissa (693/2006), joka antoi silloiselle Liikenteen turvallisuusvirastolle toimivallan lähettää kuljetuslupia niiden valtioiden viranomaisille, joiden kanssa Suomella ei ollut kansainvälistä sopimusta.
Liikenteen palveluista annetun lain voimaantulon jälkeen on tullut esille tarve huolehtia myös kuljetuksista sopimuksettomien maiden kanssa. Erityisesti tilanne koskee Kirgisiaa sekä Suomen ja Viron sekä Suomen ja Latvian välisiä kuljetuslupia. Esitetään, että lain 190 §:ään lisätään uusi 2 momentti, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi myöntää valtioneuvoston asetuksella säädettävät, vienti- ja tuontikuljetusten vuoksi tarpeelliset kuljetusluvat niiden valtioiden kuljetusyrityksille tai niiden valtion viranomaisille jaettavaksi, joiden kanssa Suomella ei ole asiasta valtiosopimusta. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös lupien käyttämisen ehdoista ja lukumäärästä.
Lakiin ehdotetaan myös muita teknisiä korjauksia, jotka on mainittu taulukossa.
Laki liikenteen palveluista | Muutos |
II OSAn 1 luvun 3 § | Lisätään uusi 4 momentti, jolla tarkennetaan kuljetuslupavaatimusta. Ruotsinkielisessä sanamuodossa 1 momentin 2 kohtaan ja 4 momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus. |
II OSAn 2 luvun 19 § | Pykälän 1 kohdan rakennetta muutetaan. Lisätään 1 kohtaan ”tai ulkomaalaisen kuljetusyrityksen käyttämänä Suomessa” (1 b kohta). Ruotsinkielisessä sanamuodossa 2 kohtaan tehtäisiin kielelliset korjaukset. |
II OSAn 2 luvun 20 § | Muutetaan otsikko: ”Suomessa tarvittava kansainvälisen liikenteen kuljetuslupa”. Muutettu 1 momentti sisältäisi säännökset siitä, minkälainen lupa tulee olla ulkomailla rekisteröidyllä ajoneuvolla tai ulkomaisen yrityksen Suomesta vuokraamalla ajoneuvolla. |
II OSAn 2 luvun 22 § | Poistetaan pykälästä viittaus lain 20 §:ään. |
V OSAn 1 luvun 190 § | Muutetaan otsikko: Kansainvälisen liikenteen kuljetusluvat myöntävä viranomainen. Pykälän 1 momentin rakennetta muutetaan. Lisätään 1 momenttiin Liikenne- ja viestintävirastolle tehtäväksi lähettää muiden valtioiden viranomaisille henkilö- ja tavaraliikennettä koskevat kuljetusluvat sekä International Transport Forumin välittämät kuljetusluvat. Lisätään uusi 2 momentti, jossa valtuutetaan Liikenne- ja viestintävirasto antamaan tarpeelliset kuljetusluvat niiden valtioiden viranomaisille tai yrityksille, joiden kanssa Suomella ei ole valtiosopimusta asiassa. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin näistä maista sekä lupien käyttämisen ehdoista ja lukumäärästä. |
Taulukko 4: Taulukko teknisistä säännösmuutoksista
Viittaussäännökset raideliikennelakiin ja sähköisen viestinnän palveluista annettuun lakiin
Koska rautatielaki (304/2011) on kumoutunut uuden raideliikennelain (1302/2018) tultua voimaan 1.1.2019, esitetään liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) II osan 5 luvun 53 §:ssä, 7 luvun 68 ja 83 §:ssä sekä 8 luvun 92 §:ssä olevat viittaukset rautatielakiin muutettavaksi viittauksiksi uuteen raideliikennelakiin ja sen säännöksiin. Kyseessä ovat tekniset muutokset, joilla ei ole vaikutuksia lain asiasisältöön.
Lakiehdotuksen 104 §:n viittaus tietoyhteiskuntakaareen korjattaisiin viittauksella sähköisen viestinnän palveluista annettuun lakiin.
Laki liikenteen palveluista II osa | Viittaus raideliikennelakiin (1302/2018) | Viittaus sähköisen viestinnän palveluista annettuun lakiin (917/2014) | Muutos |
5 luvun 53 § 1 momentin 2 kohta | x | | Rautatielain (304/2011) 4 §:ää koskeva viittaus esitetään korvattavaksi viittauksella raideliikennelain (1302/2018) 18 §:ssä tarkoitettuun turvallisuustodistukseen. |
5 luvun 53 § 1 momentin 3 kohta | x | | Rautatielain 26 §:ää koskeva viittaus esitetään korvattavaksi viittauksella raideliikennelain 122 §:ään. |
5 luvun 53 § 1 momentin 4 kohta | x | | Rautatielain 30 §:ää koskeva viittaus esitetään korvattavaksi viittauksella raideliikennelain 129 §:ään. |
5 luvun 53 § 3 momentti | x | | Rautatielain 90 §:ää koskeva viittaus esitetään korvattavaksi viittauksella raideliikennelain 182 §:ään. |
7 luvun 68 §:n 2 momentti | x | | Rautatielain 40 §:ää koskeva viittaus esitetään korvattavaksi viittauksella raideliikennelain 10 §:ään. |
7 luvun 83 §:n 2 momentti | x | | Rautatielain 80 §:ää koskeva viittaus esitetään korvattavaksi viittauksella raideliikennelain 166 §:ään. |
8 luvun 92 §:n 2 momentti | x | | Rautatielain 71 §:ää koskeva viittaus esitetään korvattavaksi viittauksella raideliikennelain 20 luvussa tarkoitettuun sääntelyelimeen. |
10 luvun 104 § | | x | Pykälän viittaus tietoyhteiskuntakaareen esitetään korvattavaksi viittauksella sähköisen viestinnän palveluista annettuun lakiin. |
Taulukko 5: Taulukko teknisistä säännösmuutoksista
Ahvenanmaan maakunnan ja Ahvenanmaan valtionviraston toimivalta
Liikennekaarta koskevassa ensimmäisen vaiheen hallituksen esityksessä (HE 161/2016 vp) Ahvenanmaan maakunnan ja Ahvenanmaan valtionviraston toimivalta oli kirjattuna lakiehdotukseen. Eduskunnassa valiokuntakäsittelyn aikana pykälien sanamuotoa muutettiin ja lakiehdotukseen sisällytettiin ilmaus ”Ahvenanmaan toimivaltainen viranomainen”. Tämä muuttunut kirjaus on aiheuttanut vaikeuksia, koska 5 §:ssä toimivalta selkeästi kuuluu Ahvenanmaan maakunnalle. Lisäksi Ahvenanmaan valtionvirasto on hoitanut valtakunnalle kuuluvaa tehtävää ja nyt sen toimivaltaa oli muutettu eduskuntakäsittelyn aikana.
Tarkoituksena olisi nyt muuttaa lakiehdotuksen mukaisesti liikenteen palveluista annetun lain II osan 1 luvun 5 §:n 5 momentti siten, että momentissa selkeästi mainitaan Ahvenanmaan maakunnan hallitus, ja V osan 1 luvun 183 ja 184 § siten, että Ahvenanmaan valtionvirastolle palautetaan toimivaltaista viranomaista koskeva toimivalta.
Lakiehdotuksen 5 §:n 5 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että käsite ”Ahvenanmaan maakunnan toimivaltainen viranomainen” korvattaisiin käsitteellä ”Ahvenanmaan maakunnan hallitus”. Sisällöllisesti pykälään ei tehtäisi muutoksia vaan toimivaltainen viranomainen täsmennettäisiin. Muutoksen jälkeen laissa olisi informatiivinen tieto siitä, että Ahvenanmaan maakunnan hallituksen myöntämä lupa henkilöiden ja tavaroiden kuljettamiseen oikeuttaa tällaiseen kuljettamiseen myös Ahvenanmaan ja muun Suomen välillä.
Lakiehdotuksen 183 §:n 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto ja Ahvenanmaan valtionvirasto olisivat EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia.
Lakiehdotuksen 183 §:n 4 momentin mukaan Ahvenanmaan maakunnan hallituksella olisi toimivalta antaa EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen (EY N:o 1071/2009) ammatillista pätevyyttä osoittavia todistuksia koskevan 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen henkilölle, joka on suorittanut hyväksytysti viraston järjestämän tutkinnon tai jolla on logistiikan alaan kuuluvat mainitussa asetuksessa edellytetyt opinnot sisältävä ammattikorkeakoulututkinto.
Lakiehdotuksen 184 §:ssä osoitettaisiin EU:n kansainvälistä linja-autoliikennettä koskevassa asetuksessa tarkoitetut viranomaiset Suomessa. Ahvenanmaan osalta esitetään, että viranomaisena toimisi Ahvenanmaan valtionvirasto.
Laki liikenteen palveluista | Muutos |
II OSA 1 luvun 5 § | Pykälän 5 momentissa Ahvenanmaan maakunnan toimivaltainen viranomainen – käsite esitetään korvattavaksi käsitteellä Ahvenanmaan maakunnan hallitus. |
V OSA 1 luvun 183 §:n 1 ja 4 momentti | Pykälän 1 momentissa Ahvenanmaan maakunnan toimivaltainen viranomainen –käsite esitetään korvattavaksi käsitteellä Ahvenanmaa valtionvirasto. Pykälän 4 momentissa Ahvenanmaan maakunnan toimivaltainen viranomainen –käsite esitetään korvattavaksi käsitteellä Ahvenanmaan maakunnan hallitus. |
V OSA 1 luvun 184 §:n 1 ja 2 momentti | Pykälän 1 ja 2 momentissa Ahvenanmaan maakunnan toimivaltainen viranomainen –käsite esitetään korvattavaksi käsitteellä Ahvenanmaa valtionvirasto. |
Taulukko 6: Taulukko teknisistä säännösmuutoksista
EU:n satamapalveluasetuksen soveltamista koskevien valitusten käsittely
Hallituksen esityksellä laiksi liikenteen palveluista annetun lain muuttamisesta (HE 245/2018 vp) annettiin 22.11.2018 eduskunnalle satamapalvelujen tarjoamisen puitteista ja satamien rahoituksen läpinäkyvyyttä koskevista yhteisistä säännöistä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 2017/352 (jatkossa satamapalveluasetus) koskevat ja täydentävät kansalliset säännökset. Liikenteen palveluista annettuun lakiin (320/2017) lisättiin yksi uusi 195 a §, jolla annettiin Liikenne- ja viestintäviraston tehtäväksi käsitellä satamapalveluasetuksen soveltamista koskevat valitukset.
Lähtökohtaisesti kansallisessa lainsäädännössä tulee noudattaa EU-sääntelyn käsitteistöä, kuten kyseisessä hallituksen esityksessä (HE 245/2018 vp) on tehty. Kansallisessa lainsäädännössä käsitteellä ”valitus” tarkoitetaan muutoksenhakua hallintopäätökseen valitus-nimisellä oikeussuojakeinolla. Asetus koskee myös satamayhtiöiden tekemiä päätöksiä, jotka eivät ole kansallisen käsitteistön mukaisia hallintopäätöksiä. Koska on todettu mahdollisuus epäselvyyteen kansallisen tulkinnan ja EU-käsitteistön välillä, on tarpeen muuttaa ja korvata sana ”valitus” sanalla ”erimielisyys”. Tämä muutos vastaisi satamapalveluasetuksessa tarkoitettua menettelyä. Asetuksen soveltamiseen tyytymättömän asianosaisen tulisi toimittaa Liikenne- ja viestintävirastolle asiakirja, jossa esitetään perusteltu vaatimus erimielisyyden käsittelystä. Virasto käynnistäisi erimielisyyden käsittelyn tämän perusteella. Viraston päätöksestä voisi hakea oikaisua virastolta itseltään ja tämän jälkeen hakea muutosta hallinto-oikeudesta. Esitetty muutos on luonteeltaan tekninen.
Laki liikenteen palveluista V osa 1 luku | Muutos |
195 a § | Pykälän otsikossa,1 ja 2 momentissa valitus-sana esitetään korvattavaksi sanalla erimielisyys. Pykälän 1 momentissa käytettäisiin sanasta monikkomuotoa erimielisyydet ja 2 momentissa genetiivin yksikkömuotoa erimielisyyden. |
Taulukko 7: Taulukko teknisistä säännösmuutoksista
Muutoksenhaku
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) tulee voimaan 1.1.2020 ja edellyttää sitä, että vastaavat muutokset tehdään voimassa olevaan lainsäädäntöön. Lakiehdotukseen liikenteen palveluista annetun lain muuttamisesta 256-257 § ja 259 § on muutettu vastamaan muuttuvaa lainsäädäntöä.
Laki liikenteen palveluista VII osa 1 luku | Muutos |
256 § | Pykälän 1 ja 3 momentissa tehtäisiin kielelliset korjaukset. Pykälän 5 momentissa viittaus hallintolainkäyttölakiin esitetään korvattavaksi informatiivisella viittauksella oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Ruotsinkielisessä sanamuodossa myös 2 ja 4 momenttiin tehtäisiin kielellisiä korjauksia. |
257 § | Otsikko muutettaisiin vastaamaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain käsitteitä (Muutoksenhaku hallintotuomioistuimeen). Pykälän 1 momentissa poistettaisiin viittaus hallintolainkäyttölakiin. Uudeksi 2 momentiksi lisättäisiin informatiivinen viittaus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 4 momentiksi siirtyvässä nykyisessä 3 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Ruotsinkielisessä sanamuodossa myös 3 momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus. |
259 § | Pykälä kumottaisiin tarpeettomana. |
Taulukko 8: Taulukko teknisistä säännösmuutoksista
Rangaistussäännökset
Lakiehdotuksen 262 §:ään esitetään lisättäväksi uusi 2 momentti, joka sisältäisi viittauksen rikesakkorikkomuksista annetun lain (986/2016) 4 §:ään. Rangaistussäännös koskee Euroopan unionin yhteisölupia ja valvonta-asiakirjoja koskevia rikesakkorikkomuksia. Rangaistavat teot liittyvät asiakirjojen mukanapitovelvollisuuden rikkomiseen, mikä perustuu unionilainsäädäntöön. Lisäksi lakiehdotuksen 264 §:n 3 momentista esitetään poistettavaksi rikesakkorikkomuksista annetun lain numero.
Laki liikenteen palveluista VII osa 2 luku | Muutos |
262 § | Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, joka sisältäisi viittauksen rikesakkorikkomuksista annetun lain (986/2016) 4 §:ään. |
264 § 3 momentti | Pykälän 3 momentista esitetään poistettavaksi rikesakkorikkomuksista annetun lain numero, koska se sisältyy jo 262 §:n uuteen 2 momenttiin. Momentin ruotsinkielisessä sanamuodossa tehtäisiin kielellinen korjaus. |
Taulukko 9: Taulukko teknisistä säännösmuutoksista
Laki Liikenneturvasta
6 §.Toimielinten tehtävät. Pykälän 1 momentin 4 kohtaa esitetään muutettavaksi siten, että säännös vastaisi lain 12 §:n säännöksiä Liikenneturvan kirjanpidosta ja tilintarkastuksesta. Esitetään, että Keskusjärjestön kokouksessa valittaisiin kaksi tilintarkastajaa ja heille varatilintarkastajat. Aikaisemmin säännöksessä edellytettiin vain yhden tilintarkastajan ja varamiehen valintaa. Kyseinen säännös on ristiriidassa lain 12 §:n kanssa, jossa edellytetään, että Liikenneturvan hallinnon ja tilientarkastamista varten tulee olla kaksi tilintarkastajaa. Muutos on tekninen ja sillä pyritään poistamaan kyseinen ristiriitatilanne.
Ruotsinkielisessä sanamuodossa 1 momentin 3 kohtaan ja 3 momentin 2 kohtaan tehtäisiin kielellinen korjaus.
Raideliikennelaki
Uusi raideliikennelaki (1302/2018) tuli voimaan 1.1.2019. Raideliikennelailla pantiin kansallisesti täytäntöön EU:n neljäs rautatiepaketti ja toteutettiin raideliikennelainsäädännön kokonaisuudistus. Kyseisellä lailla kumottiin rautatielaki (304/2011).
171 §.Varautuminen. Pykälässä säädetään rataverkon haltijan, liikenteenohjauspalvelua tarjoavan yhtiön tai yhteisön sekä metro- ja raitiorataverkon haltijan varautumisvelvollisuudesta poikkeusoloihin ja normaaliolojen häiriötilanteisiin.
Pykälän 2 momentin sisältöä ehdotetaan yhtenäistettäväksi valtuutussäännösten osalta muiden liikennejärjestelmän toimialasääntelyn kanssa. Näitä on liikenteen palveluista annetussa laissa (18, 58, 66, 129 ja 139 §), alusliikennepalvelulaissa (19 a §) ja ilmailulaissa (160 §). Pykälän 2 momenttiin sisältyvä määräyksenantovaltuus Liikenne- ja viestintävirastolle antaa tarkempia määräyksiä valmiussuunnittelun järjestämisestä muutettaisiin vastaamaan yllä mainituissa laeissa olevaa käytäntöä, jossa valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä pykälän 1 momentissa tarkoitetuista normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumisesta. Liikenne- ja viestintävirastolle annettaisiin samalla valtuutus antaa tarkempia teknisiä määräyksiä valmiussuunnitelman sisällöstä ja laadinnasta.
188 §.Muutoksenhaku. Muutetaan pykälän ruotsinkielisen sanamuodon otsikko. Pykälän 1 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Muutoksenhakuun hallintotuomioistuimeen sovellettaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia, jollei laissa toisin säädetä. Pykälän 2 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Pykälän 3 momentissa viittaus hallintolainkäyttölakiin korvattaisiin viittauksella oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 4 momentissa säännös valitusoikeudesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen kumottaisiin tarpeettomana
192 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 13 momenttiin sisällytetyn siirtymäsäännöksen mukaan rautatieyrityksen, joka vastaa rautatieliikenteen harjoittamisen ohella myös rataverkon hallinnasta olisi järjestettävä rataverkon hallintansa raideliikennelain 104-107, 109 ja 111 §:n edellyttämällä tavalla viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2019 alkaen. Kyseisissä pykälissä säädetyt velvoitteet liittyvät EU:n neljännen rautatiepaketin vaatimuksiin siitä, että rautatieyrityksen on järjestettävä rataverkon hallinta oikeudellisesti itsenäiseen yksikköön, jotta rataverkolle on turvattu yhtäläinen ja tasapuolinen pääsy kaikille rautatieliikenteen harjoittajille. Säännökset myös edellyttävät, että rataverkon hallinnan ja rautatieliikenteen harjoittamisen väliset rahoitusvirrat on pidettävä tiukasti erillään. Lisäksi rataverkon hallinnasta vastaavien johtajien ja rautatieyritystoiminnan johtotehtäviin nimettyjen on oltava toisistaan riippumattomia.
VR-Yhtymä Oy on Suomessa ainoa rautatieyritys, joka yksityisraiteen haltijana omistaa ja hallinnoi myös rataverkkoa. Raideliikennelain edellä mainittujen säännösten mukaiset vaatimukset tarkoittavat vähintäänkin VR-Yhtymä Oy:n hallinnoimien yksityisraiteiden eriyttämistä erilliseen tytäryhtiöön.
Liikenne- ja viestintäministeriö on maaliskuussa 2019 lähettänyt Euroopan komissiolle kirjeen, jossa ministeriö on esittänyt, että Euroopan komissio muuttaisi Suomen yksityisraiteista helmikuussa 2015 antamaansa päätöstä (C (2015) 857 lopullinen) niin, että VR-Yhtymä Oy:n hallinnoimia yksityisraiteita voitaisiin jatkossa kohdella lainsäädännöllisesti palvelupaikkoina ja niihin liittyvinä raideyhteyksinä. Tämä tarkoittaisi sitä, että VR-Yhtymä Oy:n ei tarvitsisi eriyttää yksityisraiteitaan omaan tytäryhtiöön, vaikkakin lainsäädännölliset velvoitteet pysyisivät muuten vähintäänkin yhtä vaativina myös palvelupaikan haltijalle kuin ne ovat rataverkon haltijalle. VR-Yhtymä Oy:llä säilyisi siten velvoite tarjota raideyhteyttä ja niiden yhteydessä olevia palveluita tasapuolisesti ja syrjimättömästi kaikille palveluita tarvitseville tahoille. Palveluiden ja niiden johtavien raideyhteyksien hinnoittelun olisi oltava kohtuullista ja tasapuolista kaikille osapuolille. VR-Yhtymä Oy:n olisi myös laadittava verkkoselostusta vastaava palveluseloste hallinnoimistaan palvelupaikoista ja niillä tarjottavista palveluista. Koska Euroopan komission päätös VR-Yhtymä Oy:n yksityisraiteiden lainsäädännöllisestä kohtelusta annetaan mahdollisesti vasta vuoden 2020 aikana, esitetään pykälän 13 momenttiin muutosta, jolla asetettaisiin hallinnan muutokselle uusi määräaika 1 päivään heinäkuuta 2021 saakka.
Laki ajoneuvojen siirtämisestä
Lain perustelut vastaavat hyvin pitkälle vuonna 2008 annetun hallituksen esityksen (HE 78/2008 vp) perusteluita, koska lain asiasisältöön ei ole tehty viranomaisvastuita muuttavia muutoksia. Perusteluissa on tarkemmin ilmaistu, mitkä pykälät vastaavat voimassa olevaa lakia ja mitä mahdollisia muutoksia on ehdotettu. Tällä lakiehdotuksella ei lisätä kuntien tehtäviä.
1 §.Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Laki koskisi ajoneuvojen siirtämistä pois niiden sijaintipaikalta ja ajoneuvojen siirron jälkeistä käsittelyä. Lakia sovellettaisiin ajoneuvoihin, jotka ovat liikenneonnettomuuden tai muun vahingon tapahduttua jääneet vahinkopaikalle. Lisäksi lakia sovellettaisiin ajoneuvoihin, jotka on pysäköity pysäköimistä koskevan säännöksen vastaisesti. Tieliikennelain (267/1981) 27 §:ssä säädetään pysäyttämistä ja pysäköimistä koskevasta kiellosta ja 28 §:ssä erityisistä pysäköintikielloista. Poliisilain (872/2011) 2 luvun 11 §:ssä säädetään kulkuneuvon pysäyttämisestä ja siirtämisestä. Poliisimiehellä on oikeus siirtää kulkuneuvo tai määrätä kulkuneuvo pysytettäväksi, siirtää kulkuneuvo tai määrätä se siirrettäväksi, jos se on perusteltua poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Samoin lakia sovellettaisiin ajoneuvoihin, joiden pysäköinti haittaa tiealueella tapahtuvaa kunnossa- tai puhtaanapitoa, korjaus- tai rakennustyötä taikka tienpitäjän luvalla järjestettävää tapahtumaa.
Lakia sovellettaisiin myös ajoneuvoihin, jotka on hylätty ympäristöön tai jotka ovat romuajoneuvoja jätelain (646/2011) 5 §:n perusteella.
Pykälässä ehdotetaan myös säädettäväksi, että ajoneuvossa olevia tavanomaisia esineitä käsiteltäisiin samoin tavoin kuin itse ajoneuvoakin. Ajoneuvossa olevaa irtainta omaisuutta ovat muun muassa erilaiset ajoneuvoon kiinnitetyt telineet ja laitteet sekä varusteet samoin kuin matkatavarana tai kuormana oleva omaisuus. Omaisuus siirrettäisiin siten ajoneuvon mukana ja sitä säilytettäisiin ja käsiteltäisiin kuten ajoneuvoakin. Muihin ajoneuvossa oleviin esineisiin sovellettaisiin löytötavaralakia (778/1988).
2 §.Määritelmät. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevaa lakia. Pykälän 1 kohtaan sisällytettäisiin viittaus ajoneuvolakiin. Ajoneuvolla tarkoitettaisiin ajoneuvolaissa (1090/2002) määriteltyä ajoneuvoa. Ajoneuvolain 3 §:n 1 kohdassa ajoneuvolla tarkoitetaan maalla kulkemaan tarkoitettua laitetta, joka ei kulje kiskoilla. Uudessa tieliikennelaissa (729/2018) ajoneuvolla tarkoitetaan maalla kulkevaa laitetta, joka ei kulje kiskoilla. Käytännössä lakia sovellettaisiin enimmäkseen henkilöautoihin, perävaunuihin, moottoripyöriin ja polkupyöriin.
Pykälän 2 kohdan mukaan tiellä tarkoitettaisiin tieliikennelain (267/1981) 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua tietä. Näitä olisivat maantiet ja yksityistiet, kadut, rakennuskaavatiet, moottorikelkkailureitit, torit sekä muut yleiselle liikenteelle tarkoitetut tai yleisesti liikenteeseen käytetyt alueet, kuten pihatiet ja pysäköintialueet. Yksityinen piha-alue, jota ei käytetä yleiseen liikenteeseen, ei olisi tie. Määritelmä vastaisi näin ollen tieliikennelainsäädännössä omaksuttua tien käsitettä. Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain (503/2005) 5 §:n mukaan maantiehen kuuluvat ajorata pientareineen ja muut liikenteen käyttöön tarkoitetut alueet, kuten muun muassa jalkakäytävä, pyörätie sekä levähdys-, varasto- tai kuormausalue. Lisäksi kyseisen lain 5 §:n mukaan maantiehen kuuluu myös tiehen välittömästi liittyvä alue, joka maantietä rakennettaessa tarvitaan sähkö- ja viestintäjohtojen sekä muiden yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista varten.
Pykälän 3 kohdassa määriteltäisiin maasto. Maastolla tarkoitettaisiin maastoliikennelain (1710/1995) 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua maastoa. Maastolla tarkoitetaan maa-aluetta ja jääpeitteistä vesialuetta, joka ei ole tie ja jota ei ole tarkoitettu moottoriajoneuvo-, kisko- tai ilmaliikenteeseen.
Pykälän 4 kohdan mukaan lähisiirrolla tarkoitettaisiin ajoneuvon siirtämistä sen alkuperäisen sijaintipaikan välittömään läheisyyteen. Välittömällä läheisyydellä tarkoitettaisiin ajoneuvon sijoittamista sen alkuperäiseen sijaintipaikkaan nähden siten, että ajoneuvo olisi sen perusteella helposti löydettävissä lähiympäristöstä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ensisijaisesti ajoneuvo olisi pyrittävä siirtämään näköetäisyydelle sen alkuperäisestä sijaintipaikasta. Jos ajoneuvon sijoittaminen näköetäisyydelle ei olisi mahdollista, ajoneuvo olisi siinä tapauksessa sijoitettava mahdollisimman lähelle sen alkuperäistä sijaintipaikkaa. Muussa tapauksessa ajoneuvo olisi siirrettävä 3 §:ssä tarkoitettuun varastoon.
Pykälän 5 kohdassa määriteltäisiin varastosiirto. Varastosiirrolla tarkoitettaisiin ajoneuvon siirtämistä sen sijaintipaikan kunnan osoittamaan ajoneuvojen varastoon. Varastosta säädettäisiin lain 3 §:ssä.
Pykälän 6 kohdan mukaan romuajoneuvolla tarkoitettaisiin ajoneuvoa, jota olisi pidettävä jätelain (646/2011) 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuna jätteenä. Mainitun lainkohdan mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Kyseessä olisi yleensä oltava kunnoltaan sellainen ajoneuvo, jolla ei käytännössä olisi romuarvoa suurempaa käypää arvoa. Tällaisen ajoneuvon käyvän arvon voisi suurimmillaan arvioida olevan korkeintaan muutama sata euroa. Liikennöitävässä kunnossa olevaa ajoneuvoa ei voitaisi yleensä luonnehtia romuajoneuvoksi. Lakiehdotuksen 7 §:ssä määriteltyyn hylättyyn ajoneuvoon verrattuna romuajoneuvoksi määriteltävän ajoneuvon tulisi samalla täyttää aina myös kyseisessä kohdassa tarkoitetut hylätyn ajoneuvon kriteerit, kun taas hylätty ajoneuvo ei kuitenkaan aina välttämättä olisi romuajoneuvo. Esineen romuajoneuvoksi luokittelemiseen tulisi siten suhtautua vakavammin kuin esineen luokittelemiseen hylätyksi. Romuajoneuvoja olisivat käytännössä, esimerkiksi sellaiset ajoneuvot, jotka on niiden anastamisen jälkeen poltettu käyttökelvottomiksi.
3 §.Varasto ja siirretyn ajoneuvon käsittely. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevaa lakia. Pykälässä säädettäisiin kunnille velvollisuus pitää siirrettyjen ajoneuvojen säilyttämistä ja muuta käsittelyä varten erityistä varastoa. Siirrettävät ajoneuvot siirrettäisiin niiden sijaintipaikan kunnan nimeämään varastoon, jollei ajoneuvoa olisi jätetty sen sijaintipaikan välittömään läheisyyteen 2 §:n 4 kohdan mukaisesti toimitettuna lähisiirtona. Menettelyllä on pyritty luomaan yleisesti tunnettu siirrettävien ajoneuvon siirtokäytänne, jonka mukaisena ajoneuvojen omistajien on ollut helppo tiedustella mahdollisen siirron kohteeksi joutunutta ajoneuvoaan. Kunnilla on jo voimassa olevaan lainsäädäntöön perustuen olemassa mainittuun tarkoitukseen käytettävät siirrettävien ajoneuvojen sijoituspaikat.
Kaksi tai useampi kunta voisivat perustaa yhteisen varaston. Varaston toimintaa voisi harjoittaa myös yksityinen yritys, jolta kunta ostaisi mainitut palvelut ja joka siis kunnan puolesta ja sen toimeksiannosta, mutta kuitenkin kunnan vastuulla hoitaisi ajoneuvojen käsittelyä. Ajoneuvon omistajaan ja muihin kolmansiin tahoihin nähden kunnan vastuu tällaisen ostopalveluna hankitun toiminnan osalta olisi kuitenkin aina kaikissa tapauksissa ensisijainen ja ehdoton.
4 §.Velvollisuus siirtää ajoneuvo onnettomuuspaikalta. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevaa lakia. Poikkeuksena olisivat tienpitoviranomainen, yksityinen tie sekä yksityisen tien tienpitäjä –käsitteet. Tienpitoviranomainen-käsitteestä on luovuttu vuoden 2018 aikana, kun maantielakia (503/2005) koskeva muutos tuli voimaan 1.8.2018. Sen vuoksi tässä lakiehdotuksessa käytetään yleisesti käsitteitä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunta. Tällä kirjauksella selkeytettäisiin myös pykälässä tarkoitettujen viranomaisten toimivaltaa. Lisäksi aikaisemmin käytetty yksityinen tie –käsite muutettaisiin muotoon yksityistie ja yksityisen tien tienpitäjä muotoon yksityistienpitäjä. Muutokset vastaisivat yksityistielain käsitteitä.
Tieliikennelain mukaan onnettomuuteen osallisen tienkäyttäjän on ensisijaisesti huolehdittava ajoneuvon mahdollisimman pikaisesta siirtämisestä silloin, kun ajoneuvo on onnettomuuden jälkeen jäänyt paikkaan, jossa pysäyttäminen tai pysäköinti on kielletty. Kuljettajalla on sama siirtovelvollisuus silloin, kun ajoneuvoon on tullut moottorivika. Vakavissa henkilövahinkoon tai kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa siirto edellyttää yleensä poliisin lupaa. Tieliikennelain yleissäännöksen lisäksi on tarpeen sisällyttää siirtoa koskeva erityissäännös nyt ehdotettuun lakiin. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ajoneuvon omistajalle, haltijalle ja kuljettajalle velvollisuus siirtää ajoneuvo pois liikennevahinkopaikalta viimeistään kahden vuorokauden kuluessa liikennevahingosta. Tämän velvollisuuden laiminlyöntiin ei kuitenkaan ehdoteta liitettäväksi välittömiä seuraamuksia. Tosiasiallinen seuraus velvollisuuden laiminlyönnistä olisi kuitenkin se, että ELY-keskus tai kunta siirtäisi tällöin ajoneuvon liikennevahinkopaikalta 3 §:ssä tarkoitettuun kunnan osoittamaan varastoon. Tämä säädettäisiin pykälän 2 momentissa ELY-keskuksen tai kunnan nimenomaiseksi velvollisuudeksi.
Milloin ajoneuvo on ollut onnettomuudessa, arvioitaisiin ulkoisten seikkojen perusteella. Pykälä ei koskisi moottorivian johdosta teille jääneitä ajoneuvoja, sillä moottorivikaa on vaikea todeta ulkoisten seikkojen perusteella. Moottorivian takia teille jääneisiin ajoneuvoihin sovellettaisiin 5 §:ää.
Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain (503/2005) 11 §:ssä säädetään tienpidosta vastaavista viranomaisista. Väylävirasto vastaa maantieverkon omistajantehtävistä ja muista tienpidon tehtävistä siten kuin laissa erikseen säädetään. ELY-keskukset vastaavat alueensa tienpidon tehtävien hoitamisesta Väyläviraston ohjauksen mukaisesti. ELY-keskusten toimivallasta säädetään tarkemmin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetussa valtioneuvoston asetuksen (1373/2018) 15 §:ssä, jonka mukaan valtion osalta toimivaltaisena liikenneviranomaisena toimii Lapin ELY-keskus, joka hoitaa oman toimialueensa lisäksi myös kaikkien ELY-keskusten toimialueilla ajoneuvojen siirtämistä koskevat omistajatietojen selvittämistehtävät sekä siirto- ja korvauspäätöksiä koskevat tehtävät maanteille jätettyjen ajoneuvojen osalta. Asemakaava-alueen katujen kadunpitäjänä on kunta.
Toimintavastuu olisi yksiselitteisesti aina sillä viranomaisella, jonka ylläpitämällä tiellä liikennevahinko on tapahtunut. Viranomaisen toimintavelvollisuus koskisi myös niitä ajoneuvoja, jotka ovat liikennevahingon takia ajautuneet selvästikin tiealueen ulkopuolelle kuten esimerkiksi tien viereiselle pellolle tai yksityiselle pihalle.
Toimintavelvollisuus ei kuitenkaan estäisi sitä, ettei toinen viranomainen voisi ajoneuvon siirrosta vastuussa olevan viranomaisen pyynnöstä käytännössä suorittaa siirtotoimenpiteitä, jos nämä siitä keskenään nimenomaisesti siten sopivat. Tässäkin tapauksessa vastuu toimista ajoneuvon omistajaan ja muihin kolmansiin tahoihin nähden on kuitenkin ensisijaisesti aina liikennevahinkopaikan tien hoitovastuussa olevalla viranomaisella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös, että yksityistiellä tapahtuneen liikennevahingon osalta kunta siirtää yksityistienpitäjän perustellusta pyynnöstä ajoneuvon 3 §:ssä tarkoitettuun varastoon. Perusteltu pyyntö tarkoittaa sitä, että pyyntö on perusteeltaan asianmukainen ja tosiasioihin perustuva.
Pykälän 3 momentin mukaan, jos ajoneuvosta aiheutuu vaaraa liikenneturvallisuudelle, poliisi on velvollinen välittömästi siirtämään ajoneuvon. Siirto voi tapahtua lähisiirtona tai varastosiirtona. Poliisi olisi velvollinen viipymättä toimittamaan ajoneuvon lähi- tai varastosiirron, jos ajoneuvon sijainti vahinkopaikalla aiheuttaisi vaara liikenneturvallisuudelle, koska yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvominen kuuluvat poliisin tehtäviin.
5 §.Siirto pysäköimistä koskevan säännöksen perusteella. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevaa lakia. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos ajoneuvo olisi pysäköity pysäköintiä koskevan säännöksen vastaisesti tielle, ELY-keskus, kunta tai kunnallinen pysäköinninvalvoja voisi suorittaa lähisiirron tai siirtää ajoneuvon 3 §:ssä tarkoitettuun varastoon aikaisintaan kahden vuorokauden kuluttua säännöksen vastaisen pysäköinnin alkamisesta. Tässä säännöksessä ehdotettu menettely vastaisi edellä 4 §:ssä ehdotettua. Erona 4 §:ään olisi kuitenkin se, ettei viranomaisella olisi ehdotonta velvollisuutta suorittaa siirtoa pysäköintiä koskevien säännösten vastaisissa tapauksissa, vaan harkintavalta jäisi kussakin yksittäistapauksessa viranomaiselle. Oikeus siirtoon alkaisi kuitenkin aina vasta aikaisintaan 48 tunnin kuluttua virheellisen pysäköinnin alkamisesta eli siitä hetkestä, jolloin pysäköinti olisi muuttunut säännösten vastaiseksi. Pysäköimistä koskevia säännöksiä ovat muun muassa tieliikennelain 26 – 28 a §, joissa säädetään pysäköintikielloista sekä 60 §, jossa säädetään onnettomuusajoneuvon ja rikkoontuneen ajoneuvon siirtämisestä. Lisäksi esimerkiksi kunta voi antaa velvoittavia kuntakohtaisia määräyksiä pysäköinnistä kunnan alueella.
Viranomaisen osalta viitataan 4 §:n perusteluissa mainittuun vastuunjakoon kunnan ja liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa tarkoitettujen tienpidosta vastaavien viranomaisten kesken. Suurimmissa kaupungeissa kunnalliset pysäköinninvalvojat huolehtivat pysäköinninvalvonnasta annetun lain (727/2011) säännösten nojalla pysäköinninvalvonnasta ja pysäköintivirhemaksujen määräämisestä. Siksi on perusteltua, että kunnallisilla pysäköinninvalvojilla olisi oikeus päättää ajoneuvon siirrosta silloin, kun ajoneuvo on pysäköity pysäköimistä koskevien säännösten vastaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ajoneuvon siirrosta silloin, kun ajoneuvo on pysäköity pysäköimistä koskevan säännöksen vastaisesti yksityiselle alueelle tai maastoon. Virheellisen pysäköinnin osalta ehdotetaan säädettäväksi, että kunta tai kunnallinen pysäköinninvalvoja olisivat toimivaltaisia viranomaisia.
He voisivat suorittaa lähisiirron tai siirtää ajoneuvon 3 §:ssä tarkoitettuun varastoon yksityisen alueen omistajan perustellusta pyynnöstä. Siirto voitaisiin yksityisen alueen omistajan pyynnöstä toteuttaa vasta kahden vuorokauden kuluttua siitä, kun tämä on esittänyt siirtopyynnön kunnalle. Tässäkin tilanteessa kahden vuorokauden aikaa voitaisiin pitää riittävänä kattamaan erilaiset erehdys-, vahinko- ja muut vastaavat tapaukset.
Perusteltu pyyntö tarkoittaisi tässä pykälässä kuten edellä 4 §:ssä sitä, että pyyntö on asianmukainen ja lisäksi, että kyseessä todella on säännösten vastainen pysäköinti. Yleisesti liikenteeseen käytetyn yksityisen alueen laajuutta on kuvattu 2 §:n kohdalla. Siirtopyynnön tekijänä voisi olla alueen omistaja tai haltija. Asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöiden osalta siirtopyynnön tekemiseen oikeutetut henkilöt määräytyvät yhtiöoikeudellisten sääntöjen mukaan. Käytännössä pyynnön esittäjä olisi useimmiten isännöitsijä. Maasto on määritelty 2 §:n 3 kohdassa. Ehdotettu siirtosäännös koskisi esimerkiksi puistoihin ja koulujen pihoille luvattomasti pysäköityjä ajoneuvoja.
Pykälän 3 momentin mukaan ajoneuvo voitaisiin siirtää välittömästi, odottamatta kahden vuorokauden kulumista, jos ajoneuvon omistaja tai haltija olisi jättänyt maksamatta samalla ajoneuvolla tehdyn viiden eri teon perusteella määrätyt pysäköintivirhemaksut, joihin ei voi hakea muutosta. Lainvoimaisuudella tarkoitetaan sitä, että oikaisuvaatimuksen tekemiselle varattu 30 päivän määräaika olisi kulunut umpeen.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos ajoneuvon pysäköinnistä aiheutuisi vaaraa liikenneturvallisuudelle, poliisi olisi velvollinen toimittamaan ajoneuvon siirron välittömästi. Siirto toteutettaisiin poliisin kussakin yksittäistapauksessa suorittaman arvioinnin perusteella joko lähi- tai varastosiirtona. Tieliikennelain 27 §:n 1 momentissa kielletään ajoneuvon pysäköiminen sellaiseen paikkaan tai siten, että siitä aiheutuu vaaraa tai että liikenne tarpeettomasti estyy tai häiriytyy. Jos pysäköinnistä aiheutuisi huomattavaa haittaa tien käytölle tai muulle liikenteelle, poliisi, ELY-keskus, kunta tai kunnallinen pysäköinninvalvoja voisi siirtää ajoneuvon välittömästi. Näissäkin tilanteissa siirto toteutettaisiin heti viranomaisen todettua tilanteen. Siirtolakiin ehdotettu käsite ”huomattava haitta tien käytölle” tarkoittaisi samaa kuin tieliikennelain 27 §:ssä.
Pykälän 5 momentissa olisi erityissäännös kiinteistöjen pelastusteille pysäköityjen ajoneuvojen poistamisesta. Pelastuslain (379/2011) 11 §:n mukaan kiinteistön omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan huolehdittava siitä, että hälytysajoneuvoille tarkoitetut ajotiet ja muut kulkuyhteydet (pelastustiet) pidetään ajokelpoisina ja esteettöminä ja että ne on merkitty asianmukaisesti. Pelastustielle ei saa pysäköidä ajoneuvoja eikä asettaa muutakaan estettä. Poliisilla olisi 5 momentin nojalla oikeus toimittaa välittömästi ajoneuvon siirto pelastustieltä.
6 §.Siirto tiealueella tehtävän työn tai järjestettävän tapahtuman perusteella. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevaa lakia. Muutoksia tehtäisiin viranomaisiin.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ajoneuvojen siirrosta tapauksissa, joissa pysäköidystä ajoneuvosta aiheutuu haittaa tiealueella tapahtuvalle kunnossa- tai puhtaanapidolle, korjaus- tai rakennustyölle tai tiealueella järjestettävälle tapahtumalle. ELY-keskus, kunta tai kunnallinen pysäköinninvalvoja voisi toimittaa 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetun ajoneuvon lähisiirron. Yksityistiellä siirto toimitettaisiin ainoastaan yksityistienpitäjän perustellusta ja asianmukaisesta pyynnöstä, jonka perusteella kunta toimittaisi ajoneuvon lähisiirron. Tie- ja katualueita käytetään myös muuhunkin toimintaan kuin liikennekäyttöön. Tällaisia tilanteita ovat erilaiset urheilu- tai yleisötapahtumat, juhlat ja paraatit, joiden vuoksi ajoneuvoja saatetaan joutua siirtämään.
Pykälän 2 momentti koskisi tapauksia, joissa ennakkoon tiedossa olevasta tiealueella tehtävästä kunnossa- tai puhtaanapito taikka korjaus- tai rakennustyöstä samoin kuin tiealueella järjestettävästä tapahtumasta olisi ilmoitettava aina asianmukaisin alueelle sijoitetuin liikennemerkein tai muutoin selvästi näkyvin merkein taikka ajoneuvoihin asetetuin ilmoituksin vähintään kahta vuorokautta ennen aiottua siirtoa. Viranomainen olisi oikeutettu siirtämään ajoneuvon vasta tämän kahden vuorokauden määräajan kuluttua.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tilanteista, joissa ajoneuvoa ei voida 1 momentissa tarkoitetuin tavoin lähisiirtää, vaan ajoneuvo olisi siirrettävä 3 §:ssä tarkoitettuun varastoon. Edellytyksenä tälle olisi se, ettei ajoneuvoa voida liikenteellisistä syistä tai tilan puutteen taikka muiden vastaavien syiden vuoksi sijoittaa sen sijaintipaikan välittömään läheisyyteen. Esimerkiksi moottoritie on sellainen tie, jolle ajoneuvoa ei voida liikenteellisistä syistä lähisiirtää. Ajoneuvo tulisi kuitenkin ensisijaisesti pyrkiä lähisiirtämään, ja ajoneuvon siirto varastoon olisi poikkeuksellinen menettely.
7 §.Hylätyn ajoneuvon siirto. Pykälän sisältö vastaisi voimassa olevaa lakia. Muutoksia tehtäisiin viranomaisiin.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi hylättyjen ajoneuvojen siirrosta pois ympäristöstä. Hylätyllä ajoneuvolla tarkoitettaisiin ajoneuvoa, jonka ulkonaisten tunnusmerkkien perusteella voidaan ilmeisen perustellusti olettaa sen omistajan, haltijan tai muun käyttäjän jättäneen heitteille ympäristöön. Kokonaisarviointi siitä, onko ajoneuvo katsottava hylätyksi, tulisi suorittaa tapauskohtaisesti useamman kuin pelkästään yhden kriteerin avulla. Arvioinnissa tulisi ottaa huomioon muun muassa ajoneuvon sijoitusaika samalla paikalla (esimerkiksi löytötavaralaissa aika on kolme kuukautta), sijoituspaikka, ajoneuvon arvo ja kunto, liikenneasioiden rekisterissä olevat tiedot (omistajan tai väitetyn uuden omistajan tahdonilmaisut) sekä muut ulkoiset seikat, esimerkiksi ajoneuvon rajoitustiedot ja ajoneuvon selvä säilyttäminen tiellä. Yleisen elämänkokemuksen mukaan esimerkiksi kaukaiselle metsätaipaleelle jätetty auto olisi yleensä perustellusti lyhyemmän ajan puitteissa katsottava hylätyksi kuin kadulle jätetty. Toisaalta taas arvoltaan selvästi kalliimman ajoneuvon hylkääminen ei ole niin todennäköistä kuin arvoltaan vähäisen. Eri arviointitekijöitä tulisikin siten tarkastella yhdessä, jotta voitaisiin perustellusti päätyä oikeaan lopputulokseen. Hylkääminen tarkoittaa kuitenkin aina sitä, että ulkoisten seikkojen perusteella on oletettavaa esineen omistajan tosiasiassa luopuneen omistusoikeudestaan ja tahdostaan määrätä esineestä. Esineen jättäminen täysin huolehtimatta ja vartioimatta pitkäksikin ajaksi samoin kuin välinpitämätön suhtautuminen mahdollisiin pyyntöihin ryhtyä toimenpiteisiin esineen suhteen ovat omiaan tukemaan olettamaa esineen hylkäämisestä. Ajoneuvon hylätyksi luonnehtimiseen tulisi kuitenkin toisaalta aina suhtautua niin, että arvoa omaavan esineen hylkääminen ei yleisen elämänkokemuksen mukaan ole tavanomaista. Siten ajoneuvon hylkäämistä puoltavien seikkojen kokonaisarviointi tulisikin aina suorittaa kriittisesti.
Jos arvon, kunnon ja muiden ulkoisesti havaittavien seikkojen perusteella olisi ilmeistä, että ajoneuvo on hylätty, ELY-keskus tai kunta olisi velvollinen alueellaan siirtämään ajoneuvon 3 §:ssä tarkoitettuun varastoon.
Yksityisellä tiellä tai yksityisalueella olevan hylätyn ajoneuvon kunta siirtäisi varastoon vain yksityistienpitäjän tai yksityisalueen haltijan perustellusta pyynnöstä.
Säännös koskisi soveltuvin osin myös poliisin takavarikoimia tai rikoksen tai muun sellaisen syyn johdosta esimerkiksi poliisilaitoksen paikoitusalueelle siirtämiä ajoneuvoja. Kunta voisi poliisin pyynnöstä siirtää varastoon tällaisen ajoneuvon, jos omistaja tai haltija ei poliisin kehotuksista huolimatta hae ajoneuvoa pois. Poliisi vastaisi 11 §:n mukaisesti viimekädessä tällaisten ajoneuvojen siirtokustannuksista.
8 §.Romuajoneuvon siirto. Pykälän sisältö vastaisi voimassa olevaa lakia. Pykälässä säädettäisiin romuajoneuvojen siirrosta. Määritelmiä koskevan 2 §:n 6 kohdan perusteluissa on selostettu romuajoneuvon käsitettä.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kunta velvolliseksi huolehtimaan siitä, että romuajoneuvot poistetaan ympäristöstä kunnan alueella, jos romuajoneuvon haltija laiminlyö jätelain mukaisen velvollisuutensa toimittaa ajoneuvo asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. Kunnan velvollisuus olisi siten toissijainen ja täydentävä jätelain romuajoneuvon haltijan velvollisuuteen nähden. Kunnan velvollisuus tulisi voimaan, kun romuajoneuvon haltijalla olisi ollut kohtuullinen aika toimittaa ajoneuvo vastaanottopaikkaan.
Yksityiseltä piha-alueelta, varastoalueelta tai muulta yksityiseen käyttöön tarkoitetulta erityiseltä alueelta kunta siirtäisi romuajoneuvon vain yksityisen alueen omistajan perustellusta pyynnöstä. Ympäristön viihtyisyydestä ja siisteydestä huolehtiminen kuuluu jo voimassa olevan lainsäädännön nojalla kunnallisiin tehtäviin.
Pykälän 2 momentin mukaan kunta voisi suoraan toimittaa tuottajavastuun piiriin kuuluvan romuajoneuvon jätelain 58 §:ssä tarkoitetulle kerääjälle tai esikäsittelijälle. Tuottajavastuun piiriin kuulumattoman romuajoneuvon eli esimerkiksi mopon, moottoripyörän tai kuorma-auton kunta luovuttaisi siten kuin jätelaissa ja sen nojalla säädetään. Romuajoneuvon siirtäminen suoraan tuottajavastuujärjestelmän tai muun asianmukaisen jätehuollon hoidettavaksi ilman varastointia on yleensä tarkoituksenmukaista ympäristöhaittojen estämiseksi ja silloin kun romuajoneuvojen varastointi edellyttää varastoalueelta tiukempaa varustelutasoa kuin käyttökuntoisten ajoneuvojen varastolta. Romuajoneuvon viimeisen omistajan on katsottava laiminlyöneen jätelain mukaisen velvollisuutensa toimittaa romuajoneuvo asianmukaiseen vastaanottoon sekä luopuneen ajoneuvon omistuksesta. Viimeisen omistajan oikeusturva ei siten edellytä varastossa säilyttämistä.
Koska kunta on velvollinen huolehtimaan siitä, että romuajoneuvot poistetaan ympäristöstä, ei jätelaissa olevia roskaantuneen alueen puhdistusvelvollisuutta koskevia säännöksiä sovellettaisi tiealueisiin. Säännöksen soveltaminen rajautuu jätelain roskaamissäännösten soveltamiseen. Siirtolakia ei kuitenkaan sovellettaisi esimerkiksi silloin kun ajoneuvo jätetään omalle pihalle tai maa-alueen omistajan suostumuksella tämän alueelle. Tällaisen tilanteen jatkuessa voivat tulla sovellettaviksi jätelain mukainen roskaamiskielto ja siihen liittyvät alueen puhdistamisvastuuta koskevat säännökset tai maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset rakennuspaikan käyttöä ja ulkovarastointia koskevat säännökset.
Ennen kuin romuajoneuvon osalta menetellään siten kuin 2 momentissa säädetään, aiotusta menettelystä eli siirtotarkoituksesta on ilmoitettava liikenneasioiden rekisteriin merkitylle ajoneuvon viimeiselle omistajalle taikka muulle tiedossa olevalle omistajalle ja haltijalle. Ilmoituksessa on kehotettava siirtämään romuajoneuvo seitsemän päivän kuluessa uhalla, että ajoneuvo toimitetaan 2 momentissa säädettyyn järjestelmään tai muutoin luovutetaan. Jos omistaja ei ole tiedossa, ilmoitus olisi kiinnitettävä romuajoneuvoon näkyvälle paikalle.
Pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos romuajoneuvo on palanut, poltettu tai muutoin siinä kunnossa, että se on vaaraksi ympäristölle tai ihmisille.
Pykälän 4 momentissa olisi yleinen viittaus romuajoneuvon haltijan velvollisuuteen huolehtia kyseisen ajoneuvon toimittamisesta asianomaiseen vastaanottopaikkaan.
9 §.Lukituksen avaaminen. Pykälän sisältö vastaisi voimassa olevaa lakia.
Perävaunut, moottoripyörät tai polkupyörät saatetaan kytkeä lukittavalla ketjulla tai irtolukolla telineeseen, valopylvääseen tai muuhun paikkaan. Näissä tilanteissa olisi tarpeen säätää ketjujen tai lukkojen avaamisesta. Pykälän 1 momentti koskisi tilanteita, joissa ei tarvitse mennä sisälle ajoneuvoon, vaan lukituksen avaaminen liittyy ajoneuvon asianmukaiseen siirtämiseen, ajoneuvon vaurioitumisen ehkäisemiseen tai ajoneuvon omistajan selvittämiseen tai hänen tavoittamiseen.
Joissakin tilanteissa on tarpeen päästä myös ajoneuvon sisätiloihin. Niistä säädettäisiin pykälän 2 momentissa. Auton tekninen rakenne saattaa edellyttää vaihteiden päältä poistamista ennen siirtoa, jotta moottori ei vaurioituisi. Myös omistajan tai haltijan selvittäminen saattaa edellyttää auton sisätiloihin pääsemistä. Sisätiloihin menemisellä voi olla merkitystä kotirauhan ja yksityiselämän suojan kannalta. Momentissa mainittujen tarkoitusten kannalta sisätiloihin pääseminen on kuitenkin välttämätöntä. Sisätiloissa saisi tehdä vain näihin tarkoituksiin tarvittavia välttämättömiä selvitystoimia. Asuntovaunuissa tai matka-autoissa oleviin pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin ei kuitenkaan olisi pääsyä.
10 §.Ajoneuvon siirrosta ilmoittaminen ja siirtopäätös. Pykälän sisältö vastaisi voimassa olevaa lakia. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi ajoneuvojen siirtoja koskevista ilmoituksista ja päätöksistä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että viranomaisen toimittamasta ajoneuvon lähisiirrosta olisi ilmoitettava ajoneuvon omistajalle tai haltijalle taikka jätettävä sitä koskeva ilmoitus näkyvälle paikalle ajoneuvoon, esimerkiksi tuulilasiin. Tätä voitaisiin lähisiirtojen osalta pitää riittävänä menettelynä. Samalla momentissa velvoitettaisiin ajoneuvon siirron toimittanut viranomainen laatimaan kutakin siirtoa koskeva pöytäkirja taikka tekemään muu kirjallinen merkintä siirrosta viranomaisen haltuun jäävään, siirtotoimenpiteeseen liittyvään asiakirjaan. Laaditusta pöytäkirjasta tai muusta ajoneuvon siirtoa koskevasta viranomaisen asiakirjasta tulisi ilmetä vähintäänkin 3 momentissa mainitut tiedot. Viranomaisen tulisi säilyttää ja arkistoida tiedot siten kuin viranomaisen laatimia asiakirjoja koskevissa yleisissä säännöksissä tai määräyksissä velvoitetaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että varastosiirrosta olisi tehtävä kirjallinen päätös, joka olisi annettava tavallisella tiedoksiannolla tiedoksi liikenneasioiden rekisteriin merkitylle ajoneuvon viimeiselle omistajalle tai muulle tiedossa olevalle omistajalle ja haltijalle siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Hallintolain 59 §:n mukaan tavallinen tiedoksianto toimitetaan postitse kirjeellä vastaanottajalle, jonka katsotaan saaneen tiedon asiasta seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Päätöksen jäljennös tai siirrettyjen ajoneuvojenyksilöinnin kannalta olennaiset tiedot sisältävä luettelo olisi lähetettävä myös poliisille.
Silloin kun ajoneuvon omistaja tai tämän osoite ei ole tiedossa, tiedoksiantoon sovelletaan hallintolain yleistiedoksiantoa koskevia säännöksiä. Yleistiedoksiantoa käytetään erityisesti silloin, kun tiedoksiantoa ei voida toimittaa tavallisena tai todisteellisena tiedoksiantona tai kun asiakirja olisi annettava tiedoksi yli 30 henkilölle tai kun henkilöisen lukumäärää ei tiedetä. Lisäksi yleistiedoksiantoa sovelletaan myös, kun ulkomaantiedoksianto ei ole onnistunut hallintolain mukaisesti. Hallintolain 62 §:n mukaan yleistiedoksiannossa asiakirjat pidetään määrätyn ajan vastaanottajan nähtävillä viranomaisessa. Asiakirjan nähtävillä olosta ilmoitettaisiin yleisessä tietoverkossa viranomaisen verkkosivuilla ja tarvittaessa sellaisessa sanomalehdessä, josta vastaanottajan voidaan olettaa parhaiten saavan tiedon. Jos tietoliikennehäiriön tai muun vastaavan vuoksi ilmoitusta ei voida julkaista verkkosivuilla, on asiakirjan nähtävillä olosta ilmoitettava myös virallisessa lehdessä.
Varastosiirtoa koskeva päätös olisi tehtävä viipymättä siirron jälkeen. Päätöksessä olisi samalla määrättävä noutamaan ajoneuvo varastosta 30 päivän kuluessa uhalla, että ellei ajoneuvoa ole noudettu 30 päivän kuluessa tiedonsaannista, ajoneuvo siirtyy kunnan omistukseen. Tämän tiedon kertominen on olennaista omistajan tai haltijan kannalta. Päätökseen olisi muutoksenhakuoikeus.
Ajoneuvon siirtymisestä kunnan omistukseen on tarkemmat säännökset lain 13 §:ssä. Säännös ei ole omistajan kannalta kohtuuton, sillä tähänastisten kokemusten perusteella ajoneuvoistaan todellisuudessa huolehtivat omistajat ja haltijat noutavat virheellisen pysäköinnin tai tietyön vuoksi siirretyt hyväkuntoiset ajoneuvot tavallisesti muutaman päivän kuluttua siirrosta, mutta hylättyjä tai huonokuntoisia ei yleensä noudeta.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että päätöksestä tiedottamisvelvollisuus olisi aina sillä viranomaisella, joka on siirron toimittanut ja joka siten olisi vastuussa siirtotoimenpiteistä. Päätöksessä olisi mainittava siirron syy, siirretyn ajoneuvon riittävät tunnistamistiedot kuten esimerkiksi rekisterinumero ja muut mahdolliset tunnistamista helpottavat tiedot. Lisäksi päätöksessä olisi selkeästi ilmoitettava paikka, josta ajoneuvo on siirretty sekä paikka, jonne ajoneuvo on siirretty. Päätöksessä olisi myös mainittava ajoneuvon siirron suorittanut viranomainen yhteystietoineen siten, että siirron kohteena olevan ajoneuvon omistaja ja haltija saavat päätöksestä selkeästi ja helposti tiedon, keneen olla yhteydessä siirtoa koskevissa kysymyksissä. Päätöksestä tulisi ilmetä myös puhelinnumero, josta siirtäjä tai tämän edustaja olisi tavoitettavissa.
11 §.Korvaus siirtokustannuksista ja korvauspäätös. Pykälän sisältö vastaisi voimassa olevaa lakia.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että ajoneuvon omistaja tai haltija olisi velvollinen korvaamaan ajoneuvon siirtojärjestelyistä, siirtämisestä, säilyttämisestä ja hallinnoinnista aiheutuneet kustannukset. Korvausvastuu rakentuisi kustannusvastaavuusperiaatteelle ja perustuisi siten tosiasiallisten siirtojärjestelyistä, varsinaisesta siirrosta ja siirron jälkeisestä ajoneuvon käsittelystä aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen. Omistaja tai haltija voitaisiin velvoittaa korvaamaan viranomaisille aiheutuneet todelliset kustannukset siinäkin tapauksessa, että omistaja tai haltija noutaa ajoneuvon ennen kuin kunnan tilaama hinauspalvelu ehtii paikalle.
Jos asiassa ilmenisi, että ajoneuvo olisi ollut luvattomasti sen kuljettajan käytössä, kuten esimerkiksi ajoneuvon varkauden tai käyttövarkauden vuoksi, korvaus perittäisiin ajoneuvon kuljettajalta. Tämän toteaminen edellyttäisi luonnollisesti sitä, että siirretyn ajoneuvon omistaja tai haltija esittäisi asiasta riittävän selvityksen, jollei luvaton käyttö muutoin ilmene asiassa saaduista selvityksistä, kuten esimerkiksi poliisin antamista tiedoista kuten rikosilmoituksesta. Omistajan vapautuminen korvausvastuusta ei edellyttäisi sitä, että ajoneuvon kuljettajan henkilöllisyyden olisi oltava tiedossa. Riittävää olisi näyttö siitä, että ajoneuvo oli alun alkaen luvattomasti eli omistajan tahdon vastaisesti otettu käyttöön.
Jos ajoneuvon siirto olisi toimitettu yksityistienpitäjän tai alueen omistajan pyynnöstä, tämä olisi velvollinen korvaamaan siirretyn ajoneuvon siirtokustannukset kunnalle, jollei kunta saisi perittyä kustannuksia ajoneuvon omistajalta. Tältä osin korvausvastuu kattaisi vain varsinaiset siirtokustannukset eikä ajoneuvon siirron jälkeisiä käsittely- tai säilytyskustannuksia.
Tiellä tai tiealueella järjestetyn tapahtuman vuoksi siirrettyjen ajoneuvojen siirtokustannukset voitaisiin siirron toimittaneen viranomaisen harkinnan mukaan periä tapahtuman järjestäjiltä. Tästä voidaan ottaa ehto tilaisuuden järjestämistä koskevaan lupaan ja se voisi tulla kysymykseen, erityisesti kaupallisten tapahtumien yhteydessä.
Siltä osin kuin kunta on siirtänyt poliisin pyynnöstä takavarikoidun tai muuten poliisin haltuun tulleen ajoneuvon, jota sen omistaja tai haltija ei poliisin kehotuksista huolimatta ole hakenut pois, poliisi vastaisi tällaisten ajoneuvojen siirtokustannusten korvaamisesta, jos korvausta ei saada perittyä ajoneuvon omistajalta.
Siirron toimittavan viranomaisen olisi 3 momentin mukaan korvauspäätöksellään vahvistettava korvauksen määrä. Päätös olisi annettava tiedoksi siirretyn ajoneuvon 1 momentissa säädetylle omistajalle, haltijalle tai kuljettajalle tavallisella tiedoksiannolla siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Tavallista tiedoksiantoa koskeva säännös on hallintolain 59 §:ssä. Säännöksen mukaan vastaanottajan katsotaan saaneen kirjeellä lähetetystä asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä. Ajoneuvon omistajalle ja haltijalle sekä poliisille lähetettäisiin käytännössä virkakirje. Kuulutuskustannukset ovat osa hallinnointikustannuksista ja siten ajoneuvon omistajalle, haltijalle tai kuljettajalle määrättävää korvausta. Heidänkin kannaltaan on tarkoituksenmukaista, että kuuluttaminen hoidetaan mahdollisimman taloudellisella tavalla.
Kunnalle aiheutuneiden kustannusten perusteista määrätään kunnan hyväksymässä taksassa. Valtion viranomaisen maksun määräytymisestä säädetään valtion maksuperustelaissa.
12 §.Korvauksen periminen. Pykälän sisältö vastaisi pääasiallisesti voimassa olevaa lakia.
Siirtokustannukset voitaisiin 1 momentin mukaisesti periä siten kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään. Kunta ei olisi velvollinen luovuttamaan ajoneuvoa 3 §:ssä tarkoitetusta varastosta ennen kuin 1 momentissa tarkoitetut kustannukset on korvattu, ellei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.
Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin, että erityisestä syystä kustannusten korvaamiselle voitaisiin myöntää maksuajan pidennystä. Jos korvauksen periminen olisi ilmeisen kohtuutonta, se voidaan jättää perimättä tai perittävää summaa voidaan alentaa. Korvauksen määrää vahvistettaessa on vähennyksenä otettava huomioon ajoneuvon arvo, jos kunta on saanut ajoneuvon omistusoikeuden. Jos ajoneuvon myyntihinta olisi korkeampi kuin kunnalle siirrosta ja varastoinnista aiheutuneet kustannukset, aikaisempi omistaja voisi saada erotuksen itselleen hakemuksesta vuoden kuluessa siirron suorittamisesta.
13 §.Ajoneuvon siirtyminen kunnan omistukseen. Pykälän sisältö vastaisi voimassa olevaa lakia.
Koska siirrettyjä ajoneuvoja jätetään noutamatta varastoista ja varastoalueet täyttyvät, on tarkoituksenmukaista, että säädetään ajoneuvon siirtymisestä kunnan omistukseen tietyillä ehdoilla. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että jos omistaja tai haltija ei nouda ajoneuvoa 30 päivän määräajassa sen jälkeen, kun hän on saanut tiedon varastosiirtoa koskevasta päätöksestä, ajoneuvo siirtyy kunnan omistukseen. Tämän jälkeen kunta voi myydä ajoneuvon tai muuten huolehtia sen jatkokäsittelystä. Siirtokustannusten korvauspäätökseen ja siirtoperusteeseen voi hakea muutosta 14 §:n mukaisesti.
Isoilla paikkakunnilla kaikki tämän lain mukaiset siirtotoimet tapahtuvat saman kunnan alueella. Koska siirtopäätöksiä tekevät myös poliisi ja Lapin ELY-keskus ja koska kunnilla voi olla yhteisiä siirtovarastoja, pykälässä olisi selvyyden vuoksi säännös siitä, minkä kunnan omistukseen ajoneuvo siirtyisi. Ajoneuvo siirtyisi sen kunnan omistukseen, jonka alueella siirto on tehty. Olennaista olisi siis, minkä kunnan alueella 4 §:ssä tarkoitettu onnettomuus on tapahtunut, ajoneuvo on 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla virheellisesti pysäköity, 6 §:ssä tarkoitettua tietyötä on tehty tai tapahtuma järjestetty, 7 §:ssä tarkoitettu hylätty ajoneuvo tai 8 §:ssä tarkoitettu romuajoneuvo, jota ei ole toimitettu suoraan kerääjälle tai esikäsittelijälle, on löydetty.
Pykälän 2 momentin mukaan, jos ajoneuvolla voidaan olettaa olevan kohtuullista vaihdanta-arvoa tai jos on ilmeistä, että ajoneuvoa ei ole hylätty, siirtyy ajoneuvo kunnan omistukseen 60 päivän kuluttua sen jälkeen, kun omistajan tai haltijan on katsottava saaneen tiedon siirtopäätöksestä. Pykälän 3 momentin mukaan omistusoikeus kunnalle siirtyy vasta, kun siirtopäätös on saanut lainvoiman.
Pykälän 4 momentin mukaan romuajoneuvo siirtyisi kunnan omistukseen kunnan ottaessa sen haltuunsa. Erillisen romuajoneuvon siirtämistä tai romuajoneuvon omistusoikeuden siirtymistä koskevan päätöksen tekeminen ei ole tarpeen.
14 §.Muutoksenhaku. Pykälän sisältö vastaisi pääasiassa voimassa olevaa lakia. Pykälään ehdotetaan sisällytettäväksi 1.1.2020 voimaan tulevat muutokset, jotka liittyvät uuteen lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019).
Pykälän 1 momentin mukaan ajoneuvon siirtoa tai siirtokustannusten korvausta koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua hallintolain säännösten mukaisesti.
Pykälän 2 momentissa viitattaisiin informatiivisesti oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin.
Voimassa olevaan lakiin verrattuna pykälästä poistettaisiin säännökset valittamisesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valittamisesta hallinto-oikeuden päätökseen ja valitusluvasta säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa, jossa valituslupa on lähtökohtana.
15 §.Toimivaltaiset viranomaiset. Pykälän 1 ja 3 momentin sisältö vastaisi pääasiassa voimassa olevaa lakia. Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäministeriö vastaa laissa säädettyjen tehtävien ohjauksesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimivaltaisista viranomaisista ja niiden toiminta-alueesta. ELY-keskus vastaisi tämän lain mukaisista tehtävistä maanteillä ja kunta katuverkolla. Yksityisteillä ja -alueilla kunta olisi toimivaltainen viranomainen. Poliisin tehtävistä säädettäisiin lain 4 ja 5 §:ssä. Lisäksi poliisin toimivallasta on voimassa, mitä muualla laissa säädetään.
Pykälän 3 momentin mukaan toimivaltainen ELY-keskus voi tehdä kunnan kanssa sopimuksen keskukselle kuuluvien tehtävien siirtämisestä kunnan hoidettavaksi tai ottaa hoidettavakseen ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain mukaan kunnalle kuuluvia julkisia tehtäviä. ELY-keskuksen toimivallasta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Voimassa olevan asetuksen (1373/2018) 15 §:n mukaan Lapin ELY-keskus hoitaa ajoneuvojen siirtämisestä annetussa laissa tarkoitetut omistajatietojen selvittämistä sekä siirto- ja korvauspäätöksiä koskevat tehtävät maanteille jätettyjen ajoneuvojen osalta.
16 §.Voimaantulo- ja siirtymäsäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2020. Tällä lailla kumotaan laki ajoneuvojen siirtämisestä (828/2008). Pykälän siirtymäsäännöksen mukaan niihin ajoneuvoihin, joiden siirto tai siirtämistä koskeva päätös on tehty ennen lain voimaantuloa, sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Tuomioistuinlaki
14 luku Toimiminen toisessa tuomioistuimessa ja siirtäminen
3 §.Maaoikeusinsinöörin velvollisuus toimia toisessa käräjäoikeudessa. Maaoikeutena toimiva käräjäoikeus voi pykälän 1 momentin perusteella määrätä maaoikeusinsinöörin käsittelemään maaoikeusasioita samaan yhteistoiminta-alueeseen kuuluvassa toisessa käräjäoikeudessa kuin siinä, johon hänet on nimetty. Yksityistielainsäädännön kokonaisuudistuksessa (L 560-569/2018) kunnallisissa tielautakunnissa aiemmin käsitellyt yksityisteitä koskevat erimielisyydet on ohjattu yleisiin tuomioistuimiin käsiteltäväksi riita-asioina siten, että asioiden käsittely on keskitetty maaoikeuksina toimiviin käräjäoikeuksiin.
Esityksen 3 lakiehdotuksessa yksityistielain 65 §:ää on ehdotettu tarkistettavaksi siten, että maaoikeusinsinööri voisi osallistua tiekunnan kokouksen tai perustamiskokouksen päätöstä koskevan moitekanneasian valmisteluun käräjäoikeudessa. Koska asiassa ei kuitenkaan ole kyse maaoikeusasiasta, ei maaoikeusinsinööriä voitaisi nykyisen tuomioistuinlain 14 luvun 3 §:n nojalla määrätä osallistumaan asian käsittelyyn. Pykälän 1 momenttia esitetään sen vuoksi tarkistettavaksi siten, että määräys voisi koskea myös käräjäoikeudessa riita-asioina käsiteltäviä yksityistielain mukaisia asioita. Muutos ei vaikuttaisi käräjäoikeuden kokoonpanoa koskeviin säännöksiin. Käräjäoikeuden toimivaltainen kokoonpano näissä riita-asioissa määräytyisi oikeudenkäymiskaaren 2 luvun ja yksityistielain 65 §:n mukaisesti.
Pykälän 2 ja 3 momenttiin ei esitetä muutoksia.
Käräjäoikeus ei toimi maaoikeutena yksityistielain 65 §:n mukaista asiaa käsitellessään, minkä vuoksi myös pykälän otsikkoa tulisi tarkistaa.
Muutoksenhakua ja EU-direktiiviviittausta koskevat lakiehdotukset
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) tulee voimaan 1.1.2020 ja edellyttää sitä, että vastaavat muutokset tehdään voimassa olevaan lainsäädäntöön. Tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi 36 lakiehdotuksen muutoksenhakua koskevat pykälät alla olevan taulukon mukaisesti. Muutokset ovat teknisiä.
Laeista poistetaan tarpeettomia päällekkäisyyksiä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain kanssa, ja muutoksenhakusäännöksiä pyritään yhtenäistämään mainitun lain kanssa. Valitusluvasta säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa, jossa se on lähtökohtana, joten siitä ei tarvitse enää säätää erityislaeissa. Valittamista korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja valituslupaa koskevat säännökset poistettaisiin laeista. Säännöstekstissä tulee välttää ”siten kuin” –rakenteen käyttöä sen tulkinnanvaraisuuden vuoksi, vaikka sitä onkin aiemmin käytetty joissain malleissa. Lakeihin tehtäisiin tätä koskevat korjaukset. Oikaisuvaatimusta koskevissa säännöksistä poistettaisiin tarpeettomia päällekkäisyyksiä hallintolain kanssa.
Lisäksi esitetään kaksi viittausmuutosta EU-direktiiviin. Aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä annetun lain (1686/2009) 22 a §:ään lisättäisiin viittaus 14.9.2016 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/1629 sisävesialusten teknisistä vaatimuksista, direktiivin 2009/100/EY muuttamisesta ja direktiivin 2006/87/EY kumoamisesta. Direktiivi 2009/100/EY sisävesialusten purjehduskelpoisuuslupien vastavuoroisesta tunnustamisesta jää osittain voimaan. Molemmat direktiivit ovat muutoksen jälkeen Suomessa voimassa, mutta niitä ei sovelleta sisävesiliikenteeseen, ellei muualla lainsäädännössä toisin säädetä. Merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 2 §:n määritelmissä korjattaisiin viittaus yllä mainittuun sisävesidirektiivin muutokseen (EU) 2016/1629 sekä korjattaisiin käsite.
Taulukko
Lakiehdotukset | Pykälänumero | Muutos |
Ajokorttilaki | 95 § | Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momentissa viittaus hallintolainkäyttölakiin esitetään korvattavaksi viittauksella oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Säännös valitusoikeudesta poliisin tekemään päätökseen siirrettäisiin 2 momenttiin. Pykälän 4 momentti kumottaisiin tarpeettomana. |
Laki ajoneuvojen katsastustoiminnasta | 53 § | Pykälän otsikkoa korjattaisiin: Oikaisuvaatimus ja muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Säännös valitusoikeudesta kumottaisiin tarpeettomana. |
Laki ajoneuvojen yksittäishyväksynnän järjestämisestä | 31 § | Suomenkielisessä sanamuodossa pykälän otsikkoon tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Säännös valitusoikeudesta kumottaisiin tarpeettomana. |
Alkolukkolaki | 15 § | Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Säännös valitusoikeudesta kumottaisiin tarpeettomana. |
Laki aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisestä käytöstä | 22 a § 93 § | Pykälään esitetään lisättäväksi viittaus EU-direktiiviin (EU)2016/1629 sisävesialusten teknisistä vaatimuksista. Pykälän 1 momentissa poistettaisiin viittaus hallintolainkäyttölakiin. Pykälän 2 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Poistettaisiin lisäksi viittaus hallintolainkäyttölakiin. Pykälän 3 momentissa viittaus hallintolainkäyttölakiin esitetään korvattavaksi viittauksella oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Säännös valitusoikeudesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen kumottaisiin tarpeettomana. Pykälän 4 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. |
Alusliikennepalvelulaki | 31 § | Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana. |
Alusrekisterilaki | 13 f § | Ruotsinkielisessä sanamuodossa pykälän otsikkoon tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus hallintolakiin. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. |
Laki alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta | 12 § | Pykälän 1 momenttiin sisällytettäisiin säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 2 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Pykälän 3 momentin sanamuotoa tarkennettaisiin. |
Laki alusturvallisuuden valvonnasta | 18 § | Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momenttiin sisällytettäisiin säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana. |
Laki eräiden alusten ja niitä palvelevien satamien turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta | 25 § | Pykälän 1 momenttiin sisällytettäisiin säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 2 momentti kumottaisiin tarpeettomana. |
Laki eräiden irtolastialusten turvallisesta lastaamisesta ja lastin purkamisesta | 25 § | Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana. |
Laki henkilöautojen romutuspalkkiosta ja sähkökäyttöisten henkilöautojen hankintatuesta sekä henkilöautojen kaasu- tai etanolikäyttöisiksi muuttamisen tuesta | 12 § | Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus ja momenttiin sisällytettäisiin säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. |
Laki huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista | 55 § | Pykälän 1 momentissa voimassa olevan lain 1 ja 2 momentin sisällöt yhdistettäisiin osittain ja momenttiin sisällytettäisiin säännös oikaisumenettelystä. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Pykälän 6 momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus. |
Laki katsastustoiminnan valvontamaksusta | 13 § | Muutettaisiin otsikkoa: Muutoksenhaku hallintotuomioistuimeen. Pykälässä säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. |
Laki kuljettajantutkintotoiminnan järjestämisestä | 14 § | Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana. |
Laivavarustelaki | 28 29 § | Pykälän 1 momentissa voimassa olevan lain 1 ja 2 momentin sisällöt yhdistettäisiin osittain ja momenttiin sisällytettäisiin säännös oikaisumenettelystä. Pykälän 2 momenttiin sisällytettäisiin säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Pykälän 5 momentin sanamuotoa tarkennettaisiin. Ruotsinkielisessä sanamuodossa otsikkoon tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. |
Laki ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteeseen tehtyjen muutosten sekä yleissopimukseen liittyvän kiinteiden irtolastien aluskuljetuksia koskevan kansainvälisen säännöstön (IMSBC-säännöstö) pakottavan osan lainsäädännön alaan kuluvien määräysten voimaansaattamisesta | 5 § | Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana. |
Laki laiva-apteekista | 13 § | Pykälän 2 momentissa tehtäisiin oikaisumenettelyyn kielellinen korjaus. Säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. |
Laki laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta | 41 § | Pykälän 1 momentissa voimassa olevan lain 1 ja 2 momentin sisällöt yhdistettäisiin osittain ja momenttiin sisällytettäisiin säännös oikaisumenettelystä. Pykälän 2 momenttiin sisällytettäisiin säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 ja 4 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Pykälän 5 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. |
Laki lentoasemaverkosta ja -maksuista | 13 § | Viittaus hallintolainkäyttölakiin esitetään korvattavaksi viittauksella oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän viimeinen lause kumottaisiin tarpeettomana. Pykälään tehtäisiin lisäksi kielellisiä korjauksia. |
Laki lentoliikenteen päästökaupasta | 27 § | Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Pykälän 5 momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus. |
Laki lentoliikenteen valvontamaksusta | 15 § | Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain käsitteitä. Pykälän 1 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. |
Laki liikenneturvallisuusmaksusta | 15 § | Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain käsitteitä. Pykälän säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. |
Laki liikenteessä käytettävien vaihtoehtoisten polttoaineiden jakelusta | 14 § | Pykälän säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Lisäksi tehtäisiin kielellinen korjaus. |
Luotsauslaki | 20 a § | Pykälän 1 ja 2 momenteissa tehtäisiin kielellisiä korjauksia ja poistettaisiin viittaukset hallintolainkäyttölakiin. Pykälän 3 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. |
Laki maantieliikenteen liikenneyrittäjäkoulutuksesta | 8 § | Pykälän 1 momentissa voimassa olevan lain 1 ja 2 momentin sisällöt yhdistettäisiin osittain ja momenttiin sisällytettäisiin säännös oikaisumenettelystä. Pykälän 2 momenttiin sisällytettäisiin säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana. |
Laki matkustaja-aluksen henkilöluetteloista | 24 § | Pykälän 1 momentissa voimassa olevan lain 1 ja 2 momentin sisällöt yhdistettäisiin osittain ja momenttiin sisällytettäisiin säännös oikaisumenettelystä. Pykälän 2 momenttiin sisällytettäisiin säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus. |
Merenkulun ympäristönsuojelulaki | 1 luvun 2 §:n 22 kohta 12 luvun 14 § 13 luvun 8 § | Sisävesialuksen määritelmässä korjattaisiin viittaus uusimpaan EU-direktiiviin (EU)2016/1629 sisävesialusten teknisistä vaatimuksista. Lisäksi korvattaisiin ilmaisu ”yhteisön sisävesialustodistus” käsitteellä ”unionin sisävesialustodistus”. Pykälän 2 momentissa viittaus hallintolainkäyttölakiin esitetään korvattavaksi viittauksella oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Lisäksi tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 1 momentissa viittaus hallintolainkäyttölakiin esitetään korvattavaksi viittauksella oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Lisäksi tehtäisiin kielellinen korjaus 1 ja 2 momenttiin. |
Postilaki | 80 § | Pykälän 1 momentissa viittaus hallintolainkäyttölakiin esitetään korvattavaksi viittauksella oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Lisäksi tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 ja 4 momentti kumottaisiin tarpeettomana. |
Tieliikennelaki | 106 a § | Viittaus hallintolainkäyttölakiin esitetään korvattavaksi viittauksella oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Lisäksi tehtäisiin kielellisiä korjauksia. |
Laki sähköisten tietullijärjestelmien yhteentoimivuudesta | 24 § | Pykälän 1 momentissa voimassa olevan lain 1 ja 2 momentin sisällöt yhdistettäisiin osittain ja momenttiin sisällytettäisiin säännös oikaisumenettelystä. Pykälän 2 momenttiin sisällytettäisiin säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 ja 4 momentit kumottaisiin tarpeettomina. Pykälän 5 momentin ruotsinkieliseen sanamuotoon ja 6 momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus. Ruotsinkielisessä sanamuodossa otsikkoon tehtäisiin kielellinen korjaus. |
Laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta | 21 § | Pykälän 1 momentissa viittaus hallintolainkäyttölakiin esitetään korvattavaksi viittauksella oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Lisäksi tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 ja 3 momentti kumottaisiin tarpeettomina. |
Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista | 49 § 49 a § | Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Ruotsinkielisessä sanamuodossa 3 momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus. |
Laki verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä | 14 § | Pykälän otsikko muutettaisiin. Otsikossa sana Valitus korvattaisiin sanalla Muutoksenhaku. Viittaus hallintolainkäyttölakiin 1 momentissa esitetään korvattavaksi viittauksella oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Momenttiin tehtäisiin lisäksi kielellinen korjaus. Pykälän 2 ja 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana. |
Laki vesikulkuneuvojen rekisteröinnistä | 42 § | Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. |
Väylämaksulaki | 25 § | Pykälä 1 momentissa tehtäisiin kielellinen korjaus. Pykälän 2 momentissa säännös valitusoikeudesta ja viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Pykälän 4 momentti kumottaisiin tarpeettomana. |
Taulukko 10: Taulukko teknisistä säännösmuutoksista