Perustelut
Yleistä
Komission ehdottamalla lainsäädäntökokonaisuudella
on tarkoitus ohjata Euroopan unionin koheesiopolitiikkaa seuraavalla
ohjelmakaudella vuosina 2014—2020. Ehdotuksista keskeisin on
yleisasetus, joka sisältää yhteisen strategiakehyksen
mukaiset yhteiset säännöt Euroopan aluekehitysrahaston,
Euroopan sosiaalirahaston, koheesiorahaston, maaseudun kehittämisen maatalousrahaston
ja meri- ja kalatalousrahaston tuelle sekä yleiset säännöt
Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston ja koheesiorahaston
tuelle. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu kolme rahastokohtaista
asetusehdotusta sekä kaksi eurooppalaiseen alueelliseen
yhteistyöhön liittyvää asetusehdotusta.
Koheesiopolitiikan rahoituksesta päätetään
vuosille 2014—2020 hyväksyttävien EU:n
monivuotisten rahoituskehysten yhteydessä.
Rahastojen yleiset periaatteet pysyvät pääosiltaan
nykyisellään. Keskeisiä uudistusehdotuksia
ovat rahoituksen keskittäminen nykyistä harvempiin,
Eurooppa 2020 -strategiaa tukeviin tavoitteisiin, toiminnan tulosperusteisuus
sekä rahoituksen ehdollisuuden lisääminen
ja sen kytkentä talouden tervehdyttämistoimenpiteisiin. Uutta
ovat myös komission ja jäsenvaltioiden väliset
kumppanuussopimukset, joilla pyritään varmistamaan
toimien yhdenmukaisuus EU:n strategian kanssa ja joihin kirjataan
ennakkoehdollisuudet, jotka jäsenvaltion tulee täyttää.
Tulevalla kaudella myös ohjelmien hallinnointia pyritään
yksinkertaistamaan.
Hallintovaliokunta kannattaa edellä mainittuja linjauksia.
Eurooppa 2020 -strategian mukaiset tavoitteet innovaatioiden, pk-yritysten
kilpailukyvyn sekä energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian
ja osallisuuden vahvistamiseksi ovat hyvin tärkeitä myös
Suomelle, sillä ne lisäävät
kansallista ja alueellista kilpailukykyä ja hyvinvointia.
Tulosperusteinen koheesiopolitiikka yhdessä temaattisen
keskittämisen kanssa lisää toimenpiteiden
osuvuutta ja vaikuttavuutta erityisesti aluetason näkökulmasta.
Kumppanuussopimus mahdollistaa eri rahastojen toimenpiteiden tehokkaamman
yhteensovittamisen ja suuremmat synergiahyödyt. Valiokunta
tukee pyrkimyksiä rahastojen hallinnon ja ohjelmatyön
yksinkertaistamiseksi ja pitää tärkeänä,
että komission ehdotuksia on analysoitu myös tästä näkökulmasta.
Suomen saama rahoitusosuus ja harvaan asuttujen alueiden erityisasema
Valiokunta pitää alue- ja rakennepolitiikan
jatkamista koko unionin alueella tärkeänä ja
katsoo valtioneuvoston tavoin, että rahoituksen painopisteen
tulee olla köyhimmillä alueilla sekä vakavista
ja pysyvistä olosuhdehaitoista kärsivillä alueilla.
Valiokunta toteaa, että koheesiopolitiikan jatkuminen koko
unionin alueella on Suomen kuntien ja alueiden näkökulmasta myönteinen
asia. Rakennerahastovarat ovat tuoneet aidon lisän alueiden
kehittämisen keinovalikoimaan ja resursseihin.
Selvityksen mukaan Suomen rahoitussaantoa on tässä vaiheessa
vaikea laskea tarkkaan, mutta sen arvioidaan olevan vähenemässä nykyiseen ohjelmakauteen
verrattuna. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että komission ehdotukset jakoperusteiden muuttamisesta,
kuten uuden väliluokan luominen ja tuen määräytymisperusteissa
väkiluku- ja väestötiheyskriteerien painoarvon
puolittuminen, vaikuttavat Suomelle epäedulliseen suuntaan.
Valiokunta tukee kaikkia pyrkimyksiä jakoperusteiden muuttamiseksi
jäsenvaltioiden ja alueiden kannalta oikeudenmukaisiksi
ja paremmin pysyvät olosuhdehaitat huomioonottaviksi. Valiokunta
korostaa valtioneuvoston tavoitetta säilyttää Suomen
suhteellinen rahoitusosuus rakennerahastokaudella 2014—2020.
Valiokunta myös painottaa sitä, että Suomen
tulee olla edelleen aktiivinen Itä- ja Pohjois-Suomen huomioimiseksi
yhtenä NUTS2-alueena, joka kokonaisuudessaan kuuluu kehittyneeseen
alueeseen.
Syrjäisen sijainnin huomioiminen ja harvaan asuttujen
alueiden erityisaseman turvaaminen on Suomelle rakennerahastopolitiikan
avainkysymys. Komissio esittää Suomen liittymissopimuksen
ja Lissabonin sopimuksen 174 artiklaan sisältyvän
pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityisaseman jatkamista kaudelle
2014—2020. Valiokunta pitää tärkeänä ja
perusteltuna, että harvaan asutukseen perustuva kriteeri
nostetaan BKT-kriteerin rinnalle tukia jaettaessa. Komissio ehdottaa,
että harvaan asutun alueen erityistukea pienennettäisiin
20 euroon/asukas. Valiokunta katsoo, että harvaan
asuttujen alueiden erityisrahoitus tulee säilyttää Pohjois-
ja Itä-Suomen osalta vähintään
nykyisellä tasolla eli 35 euroa/asukas. Tämän
tuen taloudellinen vaikutus EU-tasolla ei ole suuri, koska tuen
piirissä olevan väestön määrä on
hyvin pieni, mutta vaikutus kyseisten alueiden kehittämistyölle
on merkittävä. Lisäksi on huomattava,
että tämä tuki on luonteeltaan nimenomaan
erityishaittojen kompensaatioon käytettävää ja
korvamerkittyä kyseiselle kohdealueelle.
Taloudellisten vaikutusten lopputulos selviää vasta
rahoituskehysneuvottelujen päättyessä ja riippuu
erityisesti EU:n talousarvion koosta, rahoitusjärjestelmästä ja
sektoripoliittisten ratkaisujen kokonaisuudesta. Asiantuntijakuulemisessa
esitettyjen arvioiden mukaan EU:n rahoituskehysten supistaminen
vaikuttaisi todennäköisimmin kahden suurimman
menokohdan, koheesiopolitiikan ja maatalouspolitiikan, rahoitukseen
ja siten mahdollisesti myös Suomen lopulliseen rakennerahastovarojen
määrään. Hallintovaliokunta
korostaa tässäkin yhteydessä edellä mainittua
valtioneuvoston tavoitetta Suomen suhteellisen rahoitusosuuden säilymisestä ja
painottaa rahoitusratkaisujen kokonaisvaikutusten huolellista arviointia.
Aluelähtöisyys
Valiokunta toteaa, että EU:n harjoittaman koheesiopolitiikan
yksi keskeinen perusperiaate on aluelähtöisyys.
Aluelähtöisyydessä on kyse alueellisten
erityispiirteiden ja vahvuuksien hyödyntämisestä ja
alueiden välisten kehityserojen tasaamisesta. Valiokunta
pitää myönteisenä, että monitasoista
hallinnointia ja paikallisen kehittämisen merkitystä ehdotetaan
vahvistettavaksi ohjelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa
toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen paremmaksi huomioimiseksi
sekä EU:n tuottaman lisäarvon varmistamiseksi.
Selvityksen mukaan Suomeen on tarkoitus valmistella tulevalle
rakennerahastokaudelle yksi, alueiden kanssa yhteistyössä valmisteltava, koko
Manner-Suomen kattava, monirahastoinen ohjelma. Valiokunta korostaa,
että aluelähtöisyys tulee ottaa tässäkin
yhteydessä huomioon. On tärkeää,
että kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimijat
kytketään mukaan ohjelmavalmisteluprosessiin ja
että tulevan kauden rakennerahasto-ohjelma valmistellaan
ja toteutetaan aluelähtöisesti.
Alueiden kehittämisestä annetun lain (1651/2009)
mukaan vastuu alueiden kehittämisestä on kunnilla
ja valtiolla. Nykyisellä rakennerahastokaudella tämä ilmenee
maakunnissa käytännössä siten,
että rahoituspäätöksiä rakennerahastovaroista
tekevät kuntien edustajina maakuntien liitot ja valtion
edustajina elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset.
Valiokunta katsoo, että tämä nykyinen
toimiva rakenne tulee turvata myös tulevalla rakennerahastokaudella.
Myös maakuntien yhteistyöryhmien roolia tulee
vahvistaa.
Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahaston tuki
Komissio ehdottaa kehittyneille alueille, joihin myös
Suomi lukeutuu, rahastokohtaista jakoa siten, että Euroopan
sosiaalirahaston (ESR) osuus olisi vähintään
52 % sen ja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) yhteenlasketusta
jäsenvaltion tuen kokonaismäärästä.
Ehdotuksen taustalla on pyrkimys varmistaa EU-tasolla ESR-tuelle tietty
vähimmäistaso. Nykyisellä ohjelmakaudella
ESR- ja EAKR-tuen osuuksia ei ole etukäteen kiintiöitetty,
vaan niiden määrittäminen on ollut jäsenvaltion
päätettävissä pohjautuen kansallisiin
ja alueellisiin tarpeisiin. Suomessa ESR:n tuen osuus nykyisellä kaudella
on noin 40 % ja EAKR:n 60 %, kuitenkin
siten, että EAKR:n osuuteen ei sisälly harvaan
asuttujen alueiden erityistukea eikä Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen
kohdennettua tukea.
Asiasta päätetään EU:n rahoituskehysneuvotteluissa.
Valiokunta kuitenkin toteaa pitävänsä hyvänä nykyisen
rakennerahastokauden käytäntöä.
Valiokunnan näkemyksen mukaan jäsenvaltiolla ja
alueilla on paras tieto arvioida rahastojen tuen tarpeita kansallisista
ja alueiden lähtökohdista käsin. Samalla
on kuitenkin tärkeää, että varmistetaan
molemmille rahastoille riittävä taso.
Rakennerahastovaroilla on merkittävä rooli talouden
rakennemuutoksessa, kilpailukyvyn ja osaamisen vahvistamisessa sekä työllisyyden
lisäämisessä. Näitä toimia
rahoitetaan sekä EAKR:n että ESR:n varoilla. Eurooppa
2020 -tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää,
että ESR-tukea käytetään jäsenvaltioissa
työllisyyden ja koulutuksen edistämiseen sekä köyhyyden
ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Valiokunta pitää myönteisenä,
että paikallisen kehittämisen näkökulman
vahvistuminen näkyy myös ESR-rahoitteisessa toiminnassa.
ESR:stä voidaan tukea EAKR-toimien täydennykseksi
kestävää kaupunkikehitystä strategioilla,
joissa esitetään integroituja toimia muun muassa
sosiaalisten haasteiden torjumiseksi kaupunkialueilla.
Hallinnoinnin yksinkertaistaminen
Kaikkien rahastojen hallinnointia pyritään
tulevalla kaudella yksinkertaistamaan. Rahastojen täytäntöönpanoon
käytettävät taloudelliset ja hallinnolliset
resurssit on suhteutettava suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ohjelmiin
kohdennettavan tuen määrään.
Rakennerahastojen monivuotista ohjelmaperusteista hallinnointia
uudistetaan vuosittaisella tilinpäätöksellä ja
vähittäisellä sulkemisella. Vuotuisuusperiaatteella pyritään
parantamaan koheesiopolitiikan toteutuksen rytmiä ja vähentämään
tuensaajien hallinnollista rasitusta ja kustannuksia.
Valiokunta kannattaa tavoitteita rahastojen hallinnon yksinkertaistamiseksi.
Kaikilta osin komission ehdotukset eivät kuitenkaan tue
näiden tavoitteiden saavuttamista. Ohjelmien yhteisen hallinnoinnin
painopiste on siirtymässä komissiolta jäsenvaltioille,
joiden vastuuta ohjelmien moitteettomasta varainhoidosta pyritään komission
ehdotuksissa lisäämään. Yleinen
arvio ehdotetusta hallinto- ja valvontajärjestelmästä on,
että asetusehdotuksiin sisältyy aiempaa yksityiskohtaisempaa
sääntelyä, hallinnointitasot lisääntyvät
uuden akkreditoivan elimen perustamisen myötä ja
hallinnon kokonaiskustannukset jäsenvaltiotasolla ovat
vaarassa nousta. Valiokunta tähdentää ohjelmien
hallinnoinnin järjestämisessä suhteellisuusperiaatetta
ja katsoo, että jäsenvaltioiden taloudellista
ja hallinnollista taakkaa tulee rajoittaa erityisesti pienissä ohjelmissa.
Valiokunta tukee pyrkimyksiä varmistaa rahastojen tehokas
ja taloudellinen käyttö. Valiokunnan mielestä komission
ehdotukset yksinkertaistetuista kustannusmalleista ovat kannatettavia
ja niiden käyttöönottoa on syytä edistää. Käytännön
hanketoiminnan kannalta on tärkeää, että toimintaan
sovellettavat säännöt ja ohjeistukset
ovat selkeitä ja johdonmukaisia ja että niiden
yhteydessä käytetyt käsitteet ovat yksiselitteisiä.
Tuensaajalle on tärkeintä mahdollisuus yksinkertaiseen
tuen hakemiseen ja päätöksentekoon sekä ohjaukseen.
Tulevalla kaudella pienten toimijoiden mahdollisuudet toteuttaa
hankkeita paranevat erityisesti paikallisen kehittämisen
komponentin kautta sekä yksinkertaistettujen kustannusmallien,
kuten kertakorvauksen (lump sum), käyttöönoton
myötä. Pienten toimijoiden mukaantuloa voitaisiin
mahdollisesti edistää muillakin keinoilla, esimerkiksi
määrittelemällä tukikynnys,
jonka alittavat hankkeet saisivat helpotuksia tietyistä raportointi-
ja seurantavelvoitteista.
Valiokunta pitää myönteisenä sitä,
että sähköistä tietojen hallinnointia
ja sähköistä asiointia kehitetään.
Valiokunta katsoo, että tällä voidaan
keventää hallinnointia ja parantaa ohjelmien
seurantaa. Komission esityksen mukaan kaikkien jäsenvaltioiden
tulisi siirtyä vuoteen 2014 mennessä siihen, että asiakkaat
voivat halutessaan esittää kaikki haku- ja maksatusasiakirjansa
yksinomaan sähköisesti. Tämä aiheuttaa
kehittämistarpeita olemassa oleviin rakennerahastojen tietojärjestelmiin.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että tarvittaviin muutoksiin varaudutaan hyvissä ajoin
niin, ettei niistä johtuen synny viivästyksiä uusien
ohjelmien käynnistämiselle ja hanketyölle.
Kaiken kaikkiaan on rakennerahastojen tehokkaan käytön
ja ohjelmien toteutuksen kannalta tärkeää,
että rakennerahastokausien väliin ei muodostu
katkosta esimerkiksi ohjeistuksessa, tietojärjestelmien
valmiuksissa tai ohjelmaa toteuttavien viranomaisten välisessä työnjaossa olevien
puutteiden vuoksi.
Ohjelmien toimeenpanokäytäntöjä rakennettaessa
on tarpeen kiinnittää huomiota erityisesti siihen,
että hallinto palvelee hankkeiden toteuttamista. Valiokunta
tulee omalta osaltaan seuraamaan kansallista toteutusta ja toimenpiteitä joustavuuden
lisäämiseksi sekä byrokratian karsimiseksi.
Kumppanuussopimus
Jäsenvaltiot laativat kaudelle 2014—2020 kumppanuussopimukset.
Tällä tarkoitetaan jäsenvaltion ja komission
välistä sopimusta, jossa varmistetaan jäsenvaltion
rahastotoimien yhdenmukaisuus unionin strategian kanssa. Sopimuksessa
esitetään kullekin temaattiselle tavoitteelle
asetetut keskeiset tulostavoitteet sekä malli, jonka avulla
tulostavoitteiden toteutumista seurataan. Sopimukseen kirjataan
myös ennakkoehdollisuudet, jotka jäsenvaltion
tulee täyttää. Jäsenvaltio laatii
sopimuksen yhteistyössä kumppaneiden kanssa, joita
ovat toimivaltaiset alueelliset, paikalliset ja muut julkiset viranomaiset, elinkeinoelämän
ja yhteiskunta-alan edustajat sekä eri kansalaisjärjestöjen
edustajat. Suomen kumppanuussopimus kattaa EAKR:n, ESR:n, maaseuturahaston
sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston ohjelmat.
Valiokunta pitää kumppanuussopimusta sinänsä tärkeänä välineenä rahastojen
vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden lisäämiseksi.
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota kumppanuussopimuksen
hyväksymisprosessiin. Jäsenvaltion on toimitettava
ohjelmat samanaikaisesti kumppanuussopimuksen kanssa komission hyväksyttäväksi.
Ohjelmien hyväksymisen edellytyksenä on kumppanuussopimuksen
hyväksyminen kaikkien rahastojen osalta. Valiokunta katsoo
valtioneuvoston tavoin, että kumppanuussopimuksen ja ohjelmien
hyväksynnän viivästymisen riskit ovat
merkittävät haasteellisten aikataulujen vuoksi.
Selvityksen mukaan asiaan saadaan lisäselvyyttä,
kun kumppanuussopimuksen sisällöstä ja
hyväksymisprosessista saadaan tarkempaa tietoa. Tarvittaessa
tulisi pyrkiä löytämään
uusia ratkaisuja prosessiin liittyvien määräaikojen
ja ohjelmien hyväksymisedellytysten määräytymiselle.
Euroopan alueellinen yhteistyö ja rajat ylittävät
yhteistyöohjelmat
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kansallisen rakennerahasto-ohjelmatyön lisäksi
myös rajat ylittävä yhteistyö niin
EU:n sisä- kuin Venäjän suuntaisilla
raja-alueilla jatkuu tulevalla ohjelmakaudella. Komissio on nyt
ensimmäistä kertaa koonnut Euroopan alueellista
yhteistyötä koskevat säännökset
yhteen asetusehdotukseen. Euroopan alueellisen yhteistyön
kolme toimintalohkoa — rajat ylittävä yhteistyö,
valtioiden välinen yhteistyö ja alueiden välinen
yhteistyö — säilyvät pääosin
ennallaan. Oma asetusehdotus on parannus nykyiseen kauteen nähden,
mutta sen suhdetta yleisasetukseen ja EAKR-asetukseen tulee vielä täsmentää.
Myös tietty joustavuus toimintalohkojen rahoituksessa olisi
tarpeen nykyisen ohjelmakauden mukaisesti.
Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että EU:n
ja Venäjän välisen alueellisen yhteistyön
erityispiirteet tulee huomioida joko komission esittämässä uudessa
naapuruusinstrumentissa tai mahdollisesti muussa instrumentissa. Rajat
ylittävien ohjelmien toimivuuden varmistamiseksi tulisi
tulevaa ohjelmakautta varten pyrkiä löytämään
hallinnollisia ratkaisuja, joilla näihin ohjelmiin voitaisiin
soveltaa rakennerahastojen Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen
ohjelmissa hyviksi todettuja menettelytapoja. Suomen kannalta on
ensiarvoisen tärkeää, että Venäjä osallistuu
merkittävällä panoksella ohjelmien rahoitukseen
jatkossakin.