Lähtökohta pelastuspalvelussa on, että unionin jäsenvaltioille kuuluu ensisijainen vastuu katastrofien ennaltaehkäisystä, niihin varautumisesta ja niihin vastaamisesta. Komissiolla puolestaan on toimivalta tukea pelastuspalvelutoimintaa.
Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismi (UCPM, Union Civil Protection Mechanism) on perustettu vuoden 2014 alussa voimaan tulleella päätöksellä (EU/1313/2013) parantamaan ja tehostamaan Euroopan maiden yhteistyötä ja helpottamaan koordinointia pelastuspalvelun alalla luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ennaltaehkäisyssä, varautumisessa ja avustustoiminnassa. Mekanismiin osallistuvat kaikki EU:n jäsenmaat sekä lisäksi Islanti, Norja, Serbia, Montenegro, Pohjois-Makedonia ja Turkki (Participating States).
Avunantojärjestelmä perustuu mekanismiin osallistuvien maiden kansallisiin valmiuksiin, joiden lopullinen käyttöönotto on jäsenmaiden toimivallassa. Komissio koordinoi jäsenmaiden avunantoa Brysselissä sijaitsevasta koordinaatiokeskuksesta (Emergency Response Coordination Centre, ERCC) sekä rahoittaa harjoitus-, koulutus- ja hanketoimintaa. Mikä tahansa valtio voi pyytää EU:n pelastuspalvelumekanismin apua. Lisäksi pelastusapua voivat pyytää YK ja sen alaiset toimijat sekä myös kansainväliset järjestöt. Pelastuspalvelumekanismin puitteissa annettava apu voi olla muun muassa asiantuntija-, pelastushenkilöstö- tai materiaaliapua.
Jäsenmaat ja mekanismiin osallistuvat muut maat voivat vapaaehtoisesti sitoa kansallisia valmiuksia Euroopan pelastuspalvelureserviin (European Civil Protection Pool), ja niiden käyttöönotto on jäsenmaiden toimivallassa. Valmiudet voivat olla esimerkiksi pelastus- tai lääkintäryhmiä, asiantuntijoita, tarvikkeita tai kuljetusvalmiuksia. Suomi on ilmoittanut reserviin teknisen avun tukitiimin (TAST). Mekanismin kautta on annettu apua muun muassa Albanian maanjäristykseen vuonna 2019, Mosambikin hirmumyrsky- ja tulvatilanteeseen vuonna 2019 sekä Ruotsin metsäpaloihin vuonna 2018.
EU-tason rescEU-valmiudet on perustettu vuonna 2019 voimaan tulleen pelastuspalvelumekanismin muutoksen myötä turvaverkoksi ylivoimaisiin tilanteisiin, joissa kansalliset resurssit ja Euroopan pelastuspalvelureserviin sidotut valmiudet eivät ole riittäviä. Jäsenvaltiot hankkivat ja isännöivät näitä rescEU-valmiuksia. Isännöivän jäsenvaltion vastuulla on materiaalin hankinta, varastointi, ylläpito ja logistiikka. Jäsenvaltioiden hallinnoima rescEU-kapasiteetti tulee olla käytettävissä mekanismin kautta toteutettavissa avustusoperaatioissa. Päätökset käyttöönotosta tehdään komission ja asianomaisten jäsenmaiden tiiviissä yhteistyössä. Komission osarahoitus on vähintään 80 prosenttia ja enintään 90 prosenttia kustannuksista. Valmiudet, joilla vastataan matalan todennäköisyyden, mutta suuren vaikutuksen riskeihin, korvataan täysimääräisesti unionin budjetista. RescEU-reserviin kuuluu tällä hetkellä jo toiminnassa olevaa lentosammutuskalustoa (lentokoneita ja helikoptereita) ja lääkinnällisiä varmuusvarastoja. Lisäksi reserviin kuuluu kenttäsairaala ja lääkinnällinen evakuontilentokapasiteetti. RescEU-valmiuksia tullaan kehittämään myös vastaamaan kemiallisiin, biologisiin, säteily- ja ydinuhkiin (CBRN).
Komissio on antanut 2.6.2020 käsiteltävänä olevan uuden ehdotuksen pelastuspalvelumekanismin muuttamisesta. Taustalla on erityisesti COVID-19-pandemian myötä esiin noussut tarve tehostaa Euroopan unionin valmiutta vastata vakaviin, laaja-alaisiin suuronnettomuus- ja kriisitilanteisiin, erityisesti tilanteissa, jotka koskevat samanaikaisesti lähes kaikkia jäsenmaita. Komission ehdotus on kaksijakoinen, se koskee rahoitusta ja pelastuspalvelumekanismin sisältömuutosta.
Valiokunnan käsiteltävänä olevassa uudessa ehdotuksessa komissio ehdottaa nykyistä pelastuspalvelumekanismia koskevan lainsäädännön kohdennettua sisällöllistä uudistamista siten, että pelastuspalveluvalmiutta vahvistetaan antamalla komissiolle oikeus suoraan hankkia ja hallinnoida rescEU-valmiuksia (esimerkiksi varastointi ja päättäminen valmiuksien jakamisesta) sekä tarjota kuljetus- ja logistiikkajärjestelyjä avun toimittamiseen. Tämän lisäksi ehdotetaan muun muassa hätäavun koordinointikeskus ERCC:n roolin vahvistamista ja budjetin täytäntöönpanon yksinkertaistamista. Saadun selvityksen mukaan ehdotuksella ei ole tarkoitus puuttua olemassa oleviin pelastuspalvelujärjestelyihin (kansallinen varautuminen, pelastuspalvelumekanismi, Euroopan pelastuspalvelureservi ja nykyinen rescEU-valmius). Komission ehdotus on uusi täydentävä lisätaso eurooppalaiseen varautumiseen.
Rahoituksen osalta ehdotus liittyy komission elvytyspakettiin ja pelastuspalvelumekanismin monivuotiseen rahoitukseen (vuosille 2021—2027). Kyseisen ehdotuksen rahoitukseksi esitetään 3,1 miljardia euroa, josta 1,1 miljardia euroa katettaisiin unionin vuosien 2021—2027 monivuotisesta rahoituskehyksestä ja 2 miljardia euroa elpymisvälineen kautta (Next Generation EU; European Union Recovery Instrument, ESI-instrumentti). Rahoituksesta on saadun selvityksen mukaan tarkoitus päättää kokonaisuudessaan päämiestasolla EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä ja elpymisvälineestä päätettäessä. Rahoitukseen liittyviä kysymyksiä ei käsitellä unionissa pelastuspalvelumekanismin sisällön käsittelyn yhteydessä.
Sisältöasiaa on käsitelty ainoastaan kerran neuvoston työryhmässä, ja seuraava kokous järjestetään 16.7.2020. Käynnistyneessä työryhmätyössä on noussut esiin epäselviä kohtia, kuten katastrofivalmiutta ja resilienssiä koskevat tavoitteet (Union disaster resilience goals), EU:n hätäavun koordinaatiokeskuksen (ERCC:n) roolin vahvistaminen käytännössä, komission hankkimien rescEU-kapasiteettien mahdollinen sijoittaminen kolmansiin maihin sekä käytännön toimet logistiikkajärjestelyjen osalta.
Komission rescEU-ehdotus sisältää kriisinhallinnan kehittämisen osalta samankaltaisia toimia ehdotetun uuden terveysohjelman EU4Health kanssa, joka on myös annettu osana pandemiasta johtuvaa elvytyssuunnitelmaa. Valiokunnan saaman tiedon mukaan ehdotettu uusi terveysohjelma painottuu enemmän strategiseen, terveydenhuoltohenkilöstön reservin ja erityisesti terveysjärjestelmien kriisivalmiuksien vahvistamiseen. Pelastuspalvelumekanismiin liittyvä rescEU keskittyy sen sijaan nopeaan reagointiin ja suoraan kriisivalmiuteen, jotta EU:lla olisivat nykyistä paremmat hätäapuvalmiudet. Valiokunta pitää tarpeellisena, että jatkokäsittelyssä selvitetään ja tarkennetaan rescEU:n ja terveysohjelma EU4Health:n väliset eroavuudet ja yhteensovittamismahdollisuudet synergiaetujen saavuttamiseksi.
Valiokunta tukee sinänsä tavoitetta parantaa ja tehostaa valmiutta vastata vakaviin, laaja-alaisiin suuronnettomuus- ja kriisitilanteisiin. Valiokunta korostaa, että ensisijainen vastuu pelastusvalmiuksien ja varautumisen kehittämisestä tulee olla jäsenvaltioilla itsellään. Komission toimenpiteet voivat olla hyväksyttävällä tavalla määriteltyinä näitä täydentäviä. Tärkeää on myös, ettei mikään jäsenmaa laiminlyö omia valmiuksiaan ja omaa varautumistaan. Suomi on metsäinen harvaan asuttu maa, jolla on metsävaltainen pitkä EU:n ulkoraja. Muun muassa metsäpaloihin varautuminen ja niiden torjunta samoin kuin avun antaminen, mutta myös tarvittaessa avun pyytäminen ovat osa suomalaista pelastuspalvelua ja pelastusyhteistyötä.
Mikäli komissiolle osoitetaan ehdotuksen mukaisesti aiempaa laajempi rooli valmiuksien hankinnassa, varastoinnissa tai kuljetusjärjestelyissä, tulee komission toimivallan laajuus olla selkeästi rajattu erittäin laajoihin, maiden rajat ylittäviin kriisitilanteisiin, kuten nykyisen koronapandemian kaltaiset tilanteet, ilmastonmuutoksen vuoksi todennäköisemmät ja vaikutuksiltaan laajemmat luonnononnettomuudet ja muut sään ääri-ilmiöistä aiheutuvat kriisit sekä teollisuusonnettomuudet. Mahdollisten uusien valmiuksien nopea ja tehokas hyödyntäminen ovat olennaisen tärkeitä.
Valiokunnalla ei ole vielä työryhmäkäsittelyn alkuvaiheessa edellytyksiä ottaa tarkemmin kantaa komission uuteen rescEU-ehdotukseen. Hallintovaliokunta on antanut asiassa E 70/2020 vp komission ehdotuksesta lausuntonsa HaVL 9/2020 vp. Eduskunnalle annetussa U 28/2020 vp -kirjelmässä on kiinnitetty E -kirjettä paremmin huomiota valiokunnan lausunnossa HaVL 9/2020 vp edellytetyn mukaisesti U-asiakirjan selkeyteen ja sisältöön muun muassa siten, että komission päätösehdotuksesta on voitu saada parempi selvyys tarpeellisine taustatietoineen ja riippuvuussuhteineen. Asiantuntijakuulemisessa on sisällöllinen informaatio vielä täydentynyt. Nämä seikat ovat olleet asian käsittelyn kannalta valiokunnalle merkityksellisiä. Valiokunta edellyttää, että sitä informoidaan asianmukaisesti asian käsittelyn edetessä, jotta valiokunta pystyy tarkentamaan kantojaan esillä olevaan mekanismiin ja sen hyväksyttävyyteen.