Ehdotuksen pääasiallinen sisältö

Asiassa on kysymys komission laatimasta luonnoksesta Aluetuen suuntaviivat -asiakirjaksi, joka määrittelee aluetukikelpoisten alueiden valintakriteerit sekä hyväksyttävien tukiohjelmien (investointi- ja toimintatuet) perusperiaatteet vuosille 2007—2013. Aluetuen suuntaviivat koskevat kansallisista varoista myönnettävää tukea. Sikäli kuin EU-säännökset mahdollistavat rakennerahastovarojen käytön investointien osarahoituksena, aluetuen suuntaviivoja sovelletaan myös niiltä osin.

Suomen voimassa oleva kanta perustuu EU-ministerivaliokunnan 18.2.2005 toimintalinjaukseen, johon suuri valiokunta erikoisvaliokuntien lausuntojen mukaisesti on yhtynyt 4.3.2005. Komissio on julkaissut heinäkuussa 2005 uuden luonnoksen asiakirjasta. Arvion mukaan uuden luonnoksen valossa valtaosa Suomen tavoitteista toteutuisi, mutta kaikkien keskeisten Suomen tavoitteiden toteutumiseksi komission luonnokseen tarvittaisiin eräitä muutoksia ja täsmennyksiä. EU-ministerivaliokunta on tämän johdosta 23.9.2005 täsmentänyt voimassa olevaa toimintalinjaa.

Valtioneuvoston kanta

EU-ministerivaliokunnan 23.9.2005 tekemät täsmennykset Suomen kantaan:

1. Harvan asutuksen 87.3.c-alue: Suomi on pääosin tyytyväinen komission esitykseen aluetukikelpoisten alueiden määrittelystä. Komission esitys antaa jäsenmaille riittävästi harkintavaltaa aluetukikelpoisten alueiden valinnassa.

   Suomi kuitenkin edelleen katsoo, että harvan asutuksen (väestötiheys < 12,5 as / km² ) määrittelytasona tulisi olla joko NUTS II- tai NUTS III -taso siten, että jäsenvaltio voisi päättää kumpaa tasoa sovelletaan.

   Suomi katsoo, että väestötiheys tulisi laskea suhteessa alueiden kokonaispinta-alaan, ei maapinta-alaan.

   Jotta paikalliset erityisolosuhteet tukialueiden määrittelyssä voitaisiin ottaa paremmin huomioon, Suomi esittää, että kohdan 27 soveltamiskriteeriä eli 20 000 asukkaan vähimmäispeittoa pienennetään, esimerkiksi 15 000 asukkaaseen.

2. Toimintatuet: Suomi kannattaa komission esitystä toimintatuiksi.

3. Korotettu investointituen tuki-intensiteetti vähiten asutuilla alueilla: Kyseisen investointituen korotettu taso olisi perusteltua ottaen huomioon syrjäisimpien alueiden erityisongelmat. Tämän vuoksi esitetään, että Suomen aiempi kanta toistetaan perusteluineen seuraavasti: "Vähiten asutuilla alueilla tulisi olla mahdollista myöntää myös investointitukea korotetulla tukitasolla (esim. 10 prosenttiyksikön bonus) suhteessa harvaanasutun c-alueen yleiseen tukitasoon."

4. Muita Suomen yksityiskohtaisia linjauksia aluetukisuuntaviivojen uudistamisesta:

   4.1. Kannatamme komission esitystä uudesta tukimuodosta käynnistysvaiheen pienyrityksille. Esityksessä on erityisesti merkille pantavaa se, että ensimmäistä kertaa otettaisiin käyttöön pelkän tuki-intensiteetin lisäksi myös euromääräinen tukikatto yritystasolla.

   Komission esityksessä hyväksyttävien kustannusten kirjo olisi hyvin laaja ulottuen myös toimintatuen tyyppisiin kustannuksiin. Esitetty melko alhainen tuki-intensiteetti vähentäisi riskiä kilpailuvääristymistä.

   Katsomme lisäksi, että tukea tulisi voida myöntää myös tukikelpoisten alueiden ulkopuolella. Tällöin olisi loogista, että sekä tuki-intensiteetti että tuen enimmäismäärä olisi tukialueilla jonkin verran muita alueita korkeampi.

   4.2. Koska suurten yritysten investointituet ovat eittämättä eniten kilpailua vääristävien tukien kategoriassa, esitetään, että Suomen kannassa toistetaan kyseinen kanta perusteluineen sellaisenaan seuraavasti: "Suomi katsoo samalla, että suuryrityksille kohdistettava investointituki tulisi rajata esimerkiksi 30 prosenttiin aluetuen kokonaismäärästä jäsenvaltiotasolla. Esitys on linjassa Tukholman ja Barcelonan neuvoston tavoitteiden kanssa eniten kilpailua vääristävien tukien määrän vähentämiseksi. Suomi kannattaa myös sitä, että "monialaiset puitteet suurista investointihankkeista" sisällytetään tulevaan aluetuen suuntaviivasääntöön. Sääntöä voitaisiin jopa tiukentaa siten, että investointituelle asetettaisiin hankekohtainen euromääräinen maksimimäärä."

   4.3. Komission esittämä kahden vuoden ajanjakso ei ole riittävä aika alueille sopeutua uusiin tuen myöntämisen tiukentuneisiin periaatteisiin. Tästä syystä esitetään toistettavan Suomen nykyinen kanta perusteluineen sellaisenaan seuraavasti: "Suomi esittää, että nykyisille 87.3.a- alueen mukaisille tuleville c-alueille olisi nykysäännön mukainen toimintatuki voimassa viiden vuoden siirtymäkauden ajan. Toimintatuki olisi perusteltu siirtymäkauden järjestely alueen sopeutuessa uuteen tilanteeseen."

   4.4. Koska seuraavat kysymykset ovat edelleen keskeisiä, esitetään, että Suomen kanta toistetaan sellaisenaan seuraavasti: "Lisäksi Suomi tukee aluetuen ryhmäpoikkeussäännön käyttöönottamista. Komission esitys on perusteltua hallinnollisten menettelyjen keventämiseksi tilanteissa, joissa kilpailun vääristymän uhka on vähäinen. Esimerkiksi kuljetustoiminnan kuljetustuki vähän kilpailua vääristävänä tukimuotona tulisi sisällyttää ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan. Suomi ehdottaa kuitenkin, että komission esitys tilapäistuesta (4. kategoria) jäisi ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

   Samoin bruttointensiteetin käyttö nykyisen netto-käsitteen sijaan on perusteltua."