Ehdotus

Direktiiviehdotus on keskeinen ensimmäinen toimenpide yhteisen turvapaikkapolitiikan luomiseksi Amsterdamin sopimuksen mukaisesti. Ehdotuksessa asetetaan vähimmäisvaatimukset jäsenvaltioiden menettelylle pakolaisaseman myöntämisessä ja peruuttamisessa.

Ehdotuksessa esitettyjen toimenpiteiden avulla on tavoitteena luoda yksinkertainen ja nopea järjestelmä turvapaikkahakemusten käsittelyä varten. Ehdotukseen sisältyvien yhteisten vähimmäisvaatimusten ja määräaikojen avulla pyritään siihen, että turvapaikkahakemukset, joita ei oteta käsiteltäväksi, ja ilmeisen perusteettomat hakemukset, voitaisiin tunnistaa nopeasti, jotta kansalliset järjestelmät voisivat toimia tehokkaasti Geneven yleissopimuksessa tarkoitettujen pakolaisten hyväksi.

Ehdotuksessa ei vaadita jäsenvaltioita soveltamaan yhdenmukaisia menettelyjä, eikä se myöskään velvoita niitä hyväksymään yhteisiä käsitteitä ja käytäntöjä, joita ne eivät halua soveltaa. Vaikka ehdotuksessa esitetäänkin vähimmäisvaatimukset menettelyn tehokkuuden ja oikeusturvan lisäämiseksi, jäsenvaltiot voivat edelleen priorisoida tapauksia oman harkintavaltansa ja kansallisen politiikkansa mukaisesti.

Ehdotuksessa esitetään ainoastaan pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskevat vähimmäisvaatimukset. Siten se ei sisällä vähimmäisvaatimuksia sen määrittämiseksi, voisiko henkilö saada suojelua jonkin muun kansainvälisen instrumentin perusteella tai onko hän muutoin suojelun tarpeessa. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voivat kuitenkin halutessaan soveltaa direktiivin säännöksiä myös muihin kuin Geneven sopimuksen mukaisiin menettelyihin.

Ehdotuksen säännökset voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Ensimmäinen käsittelee turvapaikanhakijoille annettavia menettelyllisiä takeita. Nämä säännökset liittyvät turvapaikkamenettelyn eri vaiheissa esiin tuleviin tilanteisiin, ja niiden tarkoituksena on lähentää menettelyn oikeudenmukaisuuteen liittyviä käsitteitä eri jäsenvaltioissa.

Toisen ryhmän muodostavat vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat päätöksentekoprosessia. Vaikka jäsenvaltiot voivat säilyttää kansallisen järjestelmänsä, päätöksenteon on täytettävä tietyt vähimmäisvaatimukset, jotta voidaan edistää kattavan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan muodostumista.

Kolmas säännösryhmä koskee asetettavia yhteisiä vaatimuksia tiettyjen käsitteiden ja käytäntöjen soveltamiselle. Ehdotuksessa määritellään esimerkiksi hakemukset, joita ei oteta käsiteltäväksi, ja ilmeisen perusteettomat hakemukset sekä mm. käsitteet turvallinen lähtömaa ja turvallinen kolmas maa.

Ehdotuksessa esitetään myös yhteyskomitean perustamista. Yhteyskomitean tarkoituksena olisi edistää direktiivin saattamista osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja sen yhdenmukaista soveltamista.

Valtioneuvoston kanta

Suomi suhtautuu direktiiviehdotukseen lähtökohtaisesti myönteisesti ja katsoo, että turvapaikkahakemuksen käsittely vain yhdessä jäsenvaltiossa ja jäsenvaltioiden mahdollisimman yhtenäinen turvapaikkamenettely on myös tärkeää yksittäisen turvapaikanhakijan kannalta. Valtioneuvoston kannan muodostamiseksi ehdotuksen lukuisat yksityiskohtaiset säännökset vaativat vielä täsmennystä ja tarkennusta sekä eri hallinnonalojen yhteisten kantojen määrittämistä.