Perustelut
Valiokunta on antanut valtioneuvoston 27.9.2007 antaman kirjelmän
johdosta lausunnon ehdotuksesta neuvoston päätökseksi
yhteistyön parantamisesta kriisitilanteissa Euroopan unionin
jäsenvaltioiden erityistoimintayksiköiden välillä (HaVL
17/2007 vp). Lausunnossaan valiokunta suhtautui
ehdotukseen lähtökohtaisesti myönteisesti
mutta kiinnitti huomiota ehdotetun neuvoston päätöksen
suhteeseen muihin kansainvälisiin sopimuksiin ja säädöksiin,
toisen valtion virkamiesten toimivaltaan ja vastuuseen liittyviin
kysymyksiin sekä ehdotuksen vaikutuksiin Suomen lainsäädännön
kannalta.
Nyt käsiteltävänä olevassa
jatkokirjelmässä on annettu täydentävä selvitys
kysymyksiin, joihin valiokunta on mainitussa lausunnossaan kiinnittänyt
huomiota. Valiokunta on oikeus- ja sisäasiainneuvoston
8.—9.11.2007 pidetyn kokouksen vuoksi käsitellyt
kokouksessaan 7.11.2007 ennakollisesti puheena olevaa jatkokirjelmää.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoi omasta puolestaan,
että Suomen tarkasteluvarauma voidaan oikeus- ja sisäasiainneuvostossa
poistaa asiassa U 28/2007 vp (HaVP 45/2007).
Valiokunta toteaa jatkokirjelmän ja sen yhteydessä saadun
selvityksen johdosta seuraavaa.
Kyseessä on neuvoston päätös,
joka sitovana EU:n oikeuden instrumenttina velvoittaa jäsenvaltioita.
Unionisopimuksen 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti päätöksellä ei
kuitenkaan voi olla välittömiä oikeusvaikutuksia. Päätösehdotuksella
ei muutoinkaan pyritä harmonisoimaan jäsenvaltioiden
lainvalvontaviranomaisten kansallisia toimivaltuuksia eikä sillä unionin
oikeuden periaatteiden mukaisesti niin voitaisikaan tehdä.
Päätösehdotuksen tarkoituksena on ainoastaan
luoda yleiset puitteet jäsenvaltioiden erityistoimintayksiköiden
väliselle yhteistoiminnalle käytännön
kriisitilanteissa.
Kuten valiokunta on aiemmassa lausunnossaan todennut, avun antaminen
yksittäistapauksissa, operaatioiden toteuttaminen tukitehtävissä sekä tukitehtävien
sisältö ja ehdot jäävät
kansallisesti sovittavaksi kahden- tai monenvälisesti.
Erityisen tärkeää on, että toisen
valtion pyyntö yhteistoiminnallisen avun saamiseksi voidaan
myös hylätä tai ehdottaa toisen tyyppisen avun
antamista. Päätösehdotuksen mukaan jäsenvaltion
pyytämä apu voi olla tarvikkeiden tai asiantuntemuksen
antamista tai toimien toteuttamista pyynnön esittäneen
jäsenvaltion alueella tuki- tai avustusominaisuudessa.
Päätösehdotuksen mukaan erityistoimintayksiköiden
yhteistyö tapahtuu pyynnön esittäneen jäsenvaltion
vastuulla sekä konkreettisessa yhteistyötilanteessa
pyynnön esittäneen jäsenvaltion
viranomaisten johdolla ja tämän jäsenvaltion
lainsäädäntöä noudattaen.
Lisäksi, apua antavan erityistoimintayksikön virkamiehet
toimivat oman lainsäädäntönsä mukaisten
toimivaltuuksien rajoissa. Nämä periaatteet ovat
merkittäviä arvioitaessa päätöksen
hyväksyttävyyttä Suomen kannalta. Suomalaisen
erityistoimintayksikön osallistuminen yhteistoimintaan
määräytyy oman lainsäädäntömme
mukaisesti. Vielä tärkeämpää on,
että mahdollinen päätöksen soveltaminen
Suomessa eli muiden maiden erityistoimintayksiköiden toiminta
Suomessa tapahtuu Suomen voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.
Päätösehdotuksen oikeusperustana
on unionisopimuksen poliisiyhteistyötä sekä rikosasioita koskevaa
oikeudellista yhteistyötä sääntelevät artiklat.
Päätösehdotuksen määritelmiä koskevassa
2 artiklassa päätöksessä tarkoitettu
kriisitilanne on sidottu vakavaa ja välitöntä uhkaa
aiheuttaviin rikoksiin ja erityisesti terrorismitilanteisiin. Päätöksen
soveltamisala on rajattu jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten
väliseen yhteistyöhön, jota toteuttavat
ennalta nimetyt, jäsenvaltioiden kansallisesti muodostamat
erityisyksiköt. Siten toimijoiden joukko on jo ennalta
rajattu. Suomen osalta yhteistyö koskee käytännössä poliisin
ns. Karhu-ryhmää. Lisäksi päätöksen
johdanto-osan 5 kohdasta ilmenee, että päätös
koskee eri tilanteita kuin Prümin sopimuksessa ja Prümin
sopimusta koskevassa neuvoston päätöksessä määritelty
rajat ylittävä poliisiyhteistyö. Nyt
käsiteltävänä olevan päätöksen
soveltamisala ei kata pelastusyhteistyötä, eikä sen
myöskään voida katsoa olevan päällekkäistä ulkorajojen
valvontaan liittyvän ns. Rabit-asetuksen (EY N:o 486/2007)
nojalla tapahtuvan yhteistyön kanssa. Edellä olevan
perusteella voidaan todeta, että kyseinen päätös
soveltamisalaltaan varsin rajattuna jäsenvaltioiden nimettyjen
erityistoimintayksiköiden yhteistyönä ei
ole päällekkäinen lainvalvontaviranomaisten
välisen rajat ylittävää yhteistyötä koskevan
muun EU-sääntelyn kanssa, vaan että päätös
omalta osaltaan täydentää sitä.
Asiassa saadun selvityksen mukaan ehdotetulla neuvoston päätöksellä ei
luoda uusia ylikansallisia viranomaisyhteistyön muotoja
eikä toimivaltuuksia, vaan yhteistyö perustuu
aina kansalliseen lainsäädäntöön
sekä sen mukaisiin toimivaltuuksiin. Päätöksen
soveltamismuodot Suomessa riippuvat Suomen voimassa olevasta lainsäädännöstä.
Esimerkiksi mahdollisesti kutsuttavilla muiden jäsenvaltioiden
erityistoimintayksiköillä ei olisi Suomessa voimankäyttövaltuuksia
muutoin kuin hätävarjelutilanteissa. Saadun selvityksen
mukaan jäsenvaltioiden nimetyillä erityistoimintayksiköillä ei
olisi myöskään oikeutta aseiden käyttöön
eikä hallussapitoon päätöksen
soveltamisalalla. Suomen tässä päätöksessä tarkoitetuiksi
lainvalvontaviranomaisten erityistoimintayksiköiksi ilmoittamien tahojen
osallistuminen päätöksen mukaiseen yhteistyöhön
muissa jäsenvaltioissa määräytyisi Suomen
oman lainsäädännön mukaisesti.
Edellä todetut seikat ovat merkittäviä arvioitaessa
päätöksen hyväksyttävyyttä ja
soveltamista Suomessa. Suomen kannalta jäsenvaltioiden
erityistoimintayksiköiden välisen yhteistyön
merkitys on ollut erityisesti tiedonvaihdossa sekä yhteisessä koulutuksessa.
Nämä yhteistyön muodot ovat osoittautuneet
Suomen lainvalvontaviranomaisten erityisyksiköiden sisäisen
kehittämistyön kannalta hyödyllisiksi.
Päätös ei sisällä velvollisuutta
säätää tietyn tyyppistä lainsäädäntöä,
vaan Suomi voi myös päätöksen
tultua voimaan harkita oman kansallisen lainsäädäntönsä muuttamista
kansallisista lähtökohdista käsin. Saadun
selvityksen mukaan valtioneuvoston piirissä ei ole vireillä nyt käsiteltävänä olevan
päätöksen soveltamisalaan liittyviä lainsäädäntöhankkeita.
Myös vieraan valtion viranomaisen vastuun osalta tilanne
on Suomen lainsäädännön kannalta
selkeä. Ehdotetussa päätöksessä viitataan
toisen jäsenvaltion viranomaisten siviili- ja rikosoikeudellisen
vastuun osalta Prümin sopimusta koskevan päätöksen
vastaaviin säännöksiin, jotka on Suomessa
pantu voimaan Prümin sopimuksen hyväksymisen yhteydessä hyväksymällä tätä koskevat
muutokset rikoslakiin (282/2007, voimaantulo 669/2007).
Koska vieraan valtion viranomaisen toimivaltuudet Suomessa määräytyvät
tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädännön
mukaisesti, rikoslain vastuupykälät kattavat tämän
yhteistyön. Mikäli nyt käsiteltävänä olevan
päätöksen soveltamiseen liittyvää lainsäädäntöä jatkossa
muutetaan, tulee siinä yhteydessä erikseen arvioitavaksi,
onko rikoslain mainittuja vastuusäännöksiä tarpeen myös
muuttaa.
Asiassa saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa,
ettei sillä ole huomautettavaa ehdotetun neuvoston päätöksen
suhteen ja että päätökseen voidaan
suhtautua myönteisesti.