Komission asetusehdotus sisältää ehdotukset Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (jäljempänä OLAF-asetus) muuttamisesta. Asetusehdotus liittyy muun muassa OLAFin ja lokakuussa 2017 hyväksytyllä neuvoston asetuksella perustetun Euroopan syyttäjäviraston (EPPO) välisten suhteiden järjestämiseen. EPPO-asetus sisältää säännöksiä yhteistyöstä, ja myös OLAF-asetusta on tähän liittyen tarpeen muuttaa. Kumpikin virasto toimii EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että OLAFin ja EPPOn yhteistyösuhde määritellään riittävän selkeästi.
Komissio on myös toteuttanut vuonna 2017 arvioinnin OLAF-asetuksen vaikuttavuudesta ja toimivuudesta. Arvioinnin mukaan OLAF pystyy asetuksen pohjalta toteuttamaan tehtäväänsä ja saavuttamaan konkreettisia tuloksia, mutta arviointi toi esiin myös joitakin puutteita, jotka heijastuvat OLAFin tutkimusten vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen. Koska tavoitteena on saada asetusehdotus hyväksyttyä ennen EPPOn toiminnan käynnistymistä vuoden 2020 lopulla, komissio on sisällyttänyt ehdotukseensa ainoastaan joitakin muutosehdotuksia OLAFin tutkimusten vaikuttavuuden lisäämiseksi.
Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä komission lähtökohtaa, että ehdotetuilla muutoksilla ei ole vaikutusta OLAFin toimeksiantoon tai valtuuksiin. Valiokunta pitää myös olennaisena huomioida asetuksen käsittelyn yhteydessä ja tarvittaessa edelleen selkeyttää sitä, että jäsenmaiden toimivaltaisten viranomaisten asema säilyy ennallaan eikä OLAFin toimivaltaa muuteta. OLAFin on hallinnollisia tutkimuksiaan toimeenpannessaan jäsenvaltion alueella toimittava jatkossakin yhteistyössä jäsenmaan toimivaltaisten viranomaisten kanssa jäsenmaan lakien puitteissa.
Komissio ehdottaa muun muassa, että jäsenvaltion velvoitetta auttaa OLAFia saamaan pankkitilien tietoja viidennen rahanpesudirektiivin mukaisista rekistereistä selvennettäisiin. Ehdotuksen mukaan tiedot toimitettaisiin OLAFin pyynnöstä kansallisen lainsäädännön mukaisesti rahanpesun selvittelykeskusten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten toimesta.
Valiokunta pitää tärkeänä sitä ehdotuksessa ilmaistua seikkaa, että tiedot toimitetaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten toimesta ilman, että OLAFilla olisi suoraa pääsyä rekisterin tietoihin. Tästä on jatkoneuvotteluissa myös syytä pitää kiinni.
Valiokunnan saaman tiedon mukaan Suomessa kysymyksessä olisivat ilmeisesti pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä saatavat tiedot. Valiokunnan käsityksen mukaan Suomessa rahanpesun selvittelykeskus voisi voimassa olevan lainsäädännön perusteella toimia tietojen luovuttajana vain niissä tapauksissa kuin kysymys on epäillystä rahanpesusta tai terrorismin rahoittamisesta tai näiden esirikoksesta. Rahanpesun selvittelykeskuksesta ja sen tehtävistä säädetään rahanpesun selvittelykeskuksesta annetussa laissa (445/2017). Valiokunnan mielestä OLAFin kansallisia vastinpareja ja yhteistyökumppaneita olisivat toimialojensa perusteella ensisijaisesti pikemminkin Verohallinto ja Tulli. Valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston kantaa, että viitattaessa asetuksessa jäsenvaltioiden viranomaistahoihin tulisi käyttää yleisempää ilmaisua "kansalliset toimivaltaiset viranomaiset".
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kansallisesti tietojen toimittaminen edellyttää muun muassa, että pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmää koskevassa lainsäädännössä (HE 167/2018 vp) otetaan huomioon OLAFin oikeus tietojen saantiin, ja henkilötietojen käsittelyn osalta tulee täyttyä myös edellytykset, jotka on kirjattu EU:n uuteen tietosuojalainsäädäntöön. Selvityksen mukaan edellä mainittu pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmä käsittää sekä tilirekisterin että tiedonhakujärjestelmän, joiden kummankin osalta on esitetty Tullia rekisterinpitäjäksi.
Jatkoneuvotteluissa tulisi huomioida myös tietojenvaihtoa koskevien EU-säädösten välinen suhde ja tietojen käyttötarkoitussidonnaisuus näissä säädöksissä. Esimerkiksi Verohallinnon osalta ns. Eurofisc-yhteistyöstä säädetään hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 904/2010 X luvussa ja tämä yhteistyö koskee vain arvonlisäverotusta. Valiokunnalle annetun selvityksen mukaan pitäisi kansallisen sääntelyn näkökulmasta OLAFin tutkintaan liittyvien oikeuksien kannalta arvioida muun ohella myös verotustietojen kattava salassapito, jolla suojataan muun muassa verovelvollisen yksityisyyden suojaa sekä liike- ja ammattisalaisuuksia. Verohallinto kerää tietoja ja käyttää toimivaltaansa verotustehtävissä. Selvityksen mukaan tietojen käyttö muuta tarkoitusta varten edellyttää nimenomaista sääntelyä eikä kattava tietojenvaihto ole näiden muutosten perusteella toteutettavissa Eurofisc-yhteistyöllä.
Valiokunta arvioi, että ehdotukseen sisältyy kysymyksiä, jotka kuuluvat perustuslain 96 §:n mukaisesti eduskunnan toimivaltaan, ja edellyttää, että valiokunta pidetään hyvin informoituna asian etenemisestä EU-toimielimissä.