Asetusehdotuksessa on kyse eurooppalaisen syyttäjänviraston (EPPO) perustamisesta. Ehdotuksen tavoitteena on puuttua nykyistä tehokkaammin Euroopan unionin taloudellisia etuja vahingoittaviin rikoksiin. Komission mukaan kyseisiä rikoksia ei kaikissa jäsenvaltioissa tutkita riittävästi, mistä aiheutuu huomattavia taloudellisia tappioita koko EU:lle. Haasteena on myös se, että usein on kyse rajat ylittävästä rikollisuudesta. Valiokunta on käsitellyt asiaa aiemmin lausunnoissaan HaVL 26/2013 vp, HaVL 15/2014 vp, HaVL 1/2015 vp ja HaVL 17/2015 vp.
Saadun tiedon mukaan asetusehdotuksen johdanto-osasta käydään vielä neuvotteluja, mutta asetuksen sisältöön ei ole odotettavissa enää merkittäviä muutoksia. Puheenjohtajavaltion aikomuksena on tuoda asetusehdotus oikeus- ja sisäasiain neuvostoon 8.—9.12.2016 neuvoston poliittisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Asetukselle tarvitaan tämän jälkeen vielä Euroopan parlamentin hyväksyntä ennen neuvoston lopullista ratkaisua EPPO:n perustamisesta. Joulukuun neuvostossa tulee varautua ottamaan kantaa siihen, voiko Suomi hyväksyä asetusehdotuksen sisällön. Tämänhetkisen tiedon mukaan ei kuitenkaan vielä edellytetä otettavaksi lopullista kantaa siihen, osallistuuko Suomi EPPO:n perustamiseen.
Kuten valiokunta on aiemmissa lausunnoissaan (HaVL 26/2013 vp, HaVL 1/2015 vp ja HaVL 17/2015 vp) todennut, valiokunnan tiedossa ei ole Suomen osalta tapauksia, joissa ei olisi suoritettu tehokkaasti tutkintatoimenpiteitä tai joissa olisi paljastuneita väärinkäytöksiä jätetty viemättä tutkinnassa eteenpäin. Euroopan unionin varoihin kohdistuvat rikokset loukkaavat joka tapauksessa Suomen, muiden jäsenvaltioiden ja koko unionin etua. Valiokunta pitää tärkeänä, että EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuviin rikoksiin puututaan tehokkaasti myös rikosvastuun keinoin.
Valtioneuvoston jatkokirjelmässä on selostettu niitä asetusehdotuksen artikloja, joita erityisesti asetusehdotusta koskevassa eduskuntakäsittelyssä on pidetty Suomelle keskeisinä. Valiokunta toteaa, että Suomi on saavuttanut monet keskeisistä neuvottelutavoitteistaan ja asetusehdotus on edennyt Suomen kannalta monelta osin myönteiseen suuntaan.
Valiokunta pitää myönteisenä, että EPPO:n keskustason rakenne on viimeisimmässäkin tekstiehdotuksessa kollegiaalinen. Ehdotuksen mukaan keskustasolla olisi Euroopan syyttäjä kaikista EPPO:on osallistuvista jäsenvaltiosta. Valiokunta on pitänyt kollegiaalisuutta tarpeellisena jäsenvaltioiden kansallisia järjestelmiä koskevan asiantuntemuksen sekä tehokkaan ja nopean toiminnan turvaamisen kannalta.
Valiokunta on lausunnossaan HaVL 26/2013 vp katsonut, että asetusehdotukseen tulisi saada riittävästi joustavuutta, jotta EPPO:n jäsenvaltioiden järjestelmät saadaan sovitettua yhteen niin, ettei kansallisia järjestelmiä ole lähtökohtaisesti tarpeen muuttaa. Valiokunta on myöhemmin lausunnossaan HaVL 15/2014 vp katsonut asiassa saamansa selvityksen perusteella, että asetus on tältä osin edelleen tulkinnanvarainen ja sitä tulee jatkoneuvotteluissa selkeyttää. Valiokunta on myös pitänyt välttämättömänä reunaehtona sen varmistamista, ettei uuteen esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntöön perustuvia kansallisia esitutkintaviranomaisten ja syyttäjien välisiä toimivaltajärjestelyjä tarvitse muuttaa (HaVL 1/2015 vp). Lisäksi valiokunta on katsonut, että tulkinnasta tulee pyrkiä saamaan kirjaus vähintään asetuksen johdanto-osaan (HaVL 17/2015 vp).
Saadun selvityksen mukaan artiklateksti ja johdanto-osan kirjaukset suhteesta kansallisiin toimivaltajärjestelyihin mahdollistavat sen, että jäsenvaltiotasolla toimiva valtuutetun syyttäjän rooli on sovitettavissa Suomen järjestelmään ilman, että toimivaltajärjestelyjä syyttäjän ja esitutkintaviranomaisten välillä tarvitsee muuttaa. Muun muassa edellä mainittujen hallintovaliokunnan selkeyttämistoiveiden jälkeen asetukseen on lisätty johdanto-osan kappale 10, jonka mukaan asetuksella ei vaikuteta jäsenvaltioiden kansallisiin järjestelmiin sen suhteen, miten rikostutkinta on järjestetty.
Hallintovaliokunta on aiemmin kiinnittänyt huomiota myös asetusehdotuksen liitännäistoimivaltaa koskeviin säännöksiin. Liitännäistoimivallalla tarkoitetaan sitä, että EPPO olisi EU:n taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten lisäksi toimivaltainen tietyin edellytyksin käsittelemään myös näihin rikoksiin läheisesti liittyvät rikokset. Valiokunta on pitänyt tärkeänä sen varmistamista, että sääntely on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 86 artiklan oikeusperustasäännöksen mukainen (HaVL 17/2015 vp). EPPO:n toimivalta tulee määritellä täsmällisesti ja yksiselitteisesti. Lisäksi valiokunta pitää edelleen tärkeänä, että kansallisilla viranomaisilla on toimivalta ratkaista viime kädessä mahdolliset tulkintaerimielisyydet siitä, kuuluuko rikos EPPO:n vai kansallisten viranomaisten toimivaltaan.
Saadun selvityksen mukaan neuvoston oikeuspalvelu on asetusehdotuksesta antamassaan lausunnossa todennut, että liitännäistoimivaltaa koskeva sääntely on pääosin mainitun oikeusperustasäännöksen mukainen. Valiokunta pitää tärkeänä, että artiklan lopullisessa muotoilussa otetaan oikeuspalvelun näkökohdat huomioon.
Hallintovaliokunta on lausunnossaan HaVL 1/2015 vp pitänyt rajat ylittävien tutkintatoimien osalta perusteltuna, että asetusehdotuksen jatkovalmistelussa etsitään sellaista tehokasta ratkaisua, jossa toimivaltaiset kansalliset esitutkintaviranomaiset ja valtuutetut syyttäjät tekevät rajat ylittäviä tutkintatoimia kansallisten toimivaltasäännösten mukaisesti ja puitteissa.
EPPO:n toimivallan käyttö perustuisi ns. otto-oikeuteen. EPPO:lla ei olisi yksinomaista toimivaltaa käsitellä asetuksen soveltamisalaan kuuluvia rikoksia. Valiokunnalle esitetyn arvion mukaan EPPO käyttäisi otto-oikeuttaan lähinnä niissä jäsenvaltioissa, joissa ongelmia on ilmennyt. Tutkintaan sovellettaisiin pääosin jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä. Saadun selvityksen mukaan EPPO:n vaikutus Suomen rikosprosessijärjestelmään olisi vähäinen.
Asetusehdotuksen teksti on muuttunut muutoinkin joustavammaksi sellaisten säännösten osalta, jotka komission ehdotuksessa olivat Suomelle ongelmallisia. Asetuksessa ei esimerkiksi enää ole Suomelle ongelmallista sovintomenettelysäännöstä, joka olisi mahdollistanut asiasta sopimisen korvausta vastaan oikeudenkäynnin ulkopuolella. Sen tilalla on kansallisen lain mukaan määräytyvä säännös yksinkertaistetuista syytemenettelyistä, joka olisi sovitettavissa yhteen myös Suomen syyteneuvottelujärjestelmän kanssa.
Jatkokirjelmässä käsitellään asetusehdotuksen taloudellisia vaikutuksia komission vuonna 2013 julkaiseman vaikutusarvion ja uuden, lokakuussa 2016 esitellyn arvion pohjalta. Käytettävissä olevien tietojen epätarkkuuden takia komissio lähtee oletuksesta, että vuosittain noin kolme miljardia euroa EU:n budjettivaroja on vaarassa joutua petoksen kohteeksi. EPPO:n perustamisesta arvioidaan koituvan taloudellisia hyötyjä erityisesti sitä kautta, että syytteeseen saattaminen tehostuisi, rikoshyötyjä palautettaisiin aikaisempaa enemmän ja rikosten ennaltaehkäisy paranisi.
Komission uuden arvion mukaan EPPO:n vuotuiset kustannukset olisivat noin 26,7 miljoonaa euroa. Esimerkiksi Eurojust-viraston vuosikulut ovat noin 48 miljoonaa euroa. Komission mukaan merkittävä osa EPPO:n kustannuksista saataisiin kustannussäästöinä toisista EU:n virastoista. Komissio on kuitenkin saadun selvityksen mukaan todennut, että kustannuksista ei ole esitettävissä lopullista arviota ennen kuin neuvosto on päässyt yhteisymmärrykseen asetusehdotuksesta. Komissio arvioi, että EPPO:n avulla voitaisiin saavuttaa yli 2,5 miljardin euron nettohyöty vuosittain. Arvio lähtee siitä, että EPPO:n toimivalta kattaisi arvonlisäveropetokset.
Yhteenvetona valiokunta katsoo, että neuvottelujen tuloksena syntynyt asetusehdotus on hyväksyttävissä esitettäväksi neuvoston kantana Euroopan parlamentille hyväksymistä varten. Valiokunta toteaa kuitenkin, että vielä ei ole tiedossa, kuinka moni jäsenvaltio osallistuu EPPO:n perustamiseen. EPPO voi onnistua tehtävässään vain, jos siihen osallistuu laaja joukko jäsenvaltioita. Tämän vuoksi ei vielä voida lopullisesti arvioida, tulisiko Suomen liittyä EPPO:on. Valiokunta korostaa lisäksi, että mahdollisesti perustettavan viraston tulee toimia avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatteita noudattaen.