Perustelut
Unionin kansalaisen perheenjäsenen oikeus vapaaseen
liikkumiseen
Ulkomaalaislain (301/2004) 10 luku
koskee Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan
oleskelua Suomessa. Luvun 153 §:ssä säädetään
luvun soveltamisalasta. Sen ulkopuolelle on tähän
asti rajattu ne tilanteet, joissa unionin kansalaisen perheenjäsen
on muuttanut EU:n ulkopuolelta suoraan Suomeen ilman laillista oleskelua
unionin kansalaisen kanssa jossain muussa jäsenvaltiossa.
Tällainen perheenjäsen ei ole voinut saada ulkomaalaislain
161 §:n mukaista EU-kansalaisen perheenjäsenen
oleskelukorttia, vaan hänelle on myönnetty ulkomaalaislain
4 luvun mukainen oleskelulupa. Nyt annetulla hallituksen esityksellä mainittua
153 §:ää ehdotetaan tältä osin
muutettavaksi.
Ulkomaalaislain 10 luku on tullut voimaan vuonna 2007. Sillä pantiin
kansallisesti täytäntöön Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen suuri jaosto
on 25 päivänä heinäkuuta 2008
antanut tuomion asiassa C-127/08 Metock, ja yhteisöjen tuomioistuin
on 19 päivänä joulukuuta 2008 antanut
vielä tuomion asiassa C-551/07 Sahin. Molemmissa
tuomioissa on otettu kantaa edellä mainitun direktiivin
3 artiklan 1 kohdan tulkintaan.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen suuri jaosto
on Metock-tuomiossaan katsonut, että direktiivin 2004/38
artiklan 3 kohtaa 1 on tulkittava siten, että kolmannen
maan kansalaiseen, joka on sellaisen unionin kansalaisen aviopuoliso,
joka oleskelee jäsenvaltiossa mutta ei ole sen kansalainen,
ja joka tulee maahan kyseisen unionin kansalaisen mukana
tai seuraa häntä sinne myöhemmin, sovelletaan
kyseisen direktiivin säännöksiä riippumatta
siitä, missä ja milloin heidän avioliittonsa
on solmittu, ja riippumatta siitä, millä tavoin
tämä kolmannen maan kansalainen on tullut vastaanottavaan
jäsenvaltioon.
Hallintovaliokunta katsoo, että koska ulkomaalaislain
153 §:n 3 ja 4 momentin sisältö ei nykymuodossaan
vastaa Euroopan yhteisön tuomioistuimen tekemiä päätöksiä,
on niistä hallituksen esityksessä ehdotetulla
tavalla syytä poistaa lauseet, joissa lain 10 luvun soveltamisala
rajataan koskemaan vain niitä perheenjäseniä,
jotka ovat ennen Suomeen tuloaan oleskelleet unionin kansalaisen
kanssa laillisesti ja muutoin kuin tilapäisesti toisessa
jäsenvaltiossa.
Euroopan kansalaisia, jäsenvaltioita ja Euroopan
talouden kilpailukykyä hyödyttävä oikeus vapaaseen
liikkuvuuteen Euroopan unionin sisällä on yksi
niistä perusperiaatteista, joille Euroopan unioni rakentuu.
Tämän vuoksi unionin kansalaisen liikkuvuudelle
ei voida asettaa esteitä vaikkapa sillä perusteella,
että oikeuksien toteutuminen mahdollisesti lisää laittoman
maahanmuuton riskiä. Metock-tuomiolla lienee toisaalta
se myönteinen vaikutus, että se johtaa ennen pitkää direktiivin
soveltamisen harmonisoitumiseen jäsenvaltioissa.
On syytä todeta, että vapaan liikkuvuuden
direktiivin soveltamisalaan eivät kuulu jäsenvaltioiden
kansalaiset tai heidän perheenjäsenensä, jotka
eivät käytä oikeuttaan vapaaseen liikkumiseen.
Tämä merkitsee sitä, että ulkomaalaislain 10
luvun säännöksiä sovelletaan
Suomen kansalaisen perheenjäseneen vain, jos Suomen kansalainen
on käyttänyt direktiivin mukaista liikkumisoikeuttaan
asettumalla toiseen jäsenvaltioon ja sen jälkeen
palannut Suomeen. Ulkomaalaislain 10 luvun säännöksiä ei
kuitenkaan sovelleta lainmuutoksen jälkeenkään
sellaisiin perhesuhteisiin, jotka ovat syntyneet vasta sitten, kun Suomen
kansalainen on jo palannut Suomeen. Tällöin sovellettaviksi
tulevat ulkomaalaislain 4 luvun mukaiset oleskelusäännökset.
Hallintovaliokunta katsoo, että nyt käsiteltävän
lainmuutoksen mahdollisia vaikutuksia laittomaan maahantuloon on
tarpeen seurata ja on luotava keinot puuttua asiaan, jos laiton
maahantulo tätä kautta kasvaa. Oleskelukorttihakemusten
tutkintaa voidaan tarvittaessa tehostaa, ja valvontaa on mahdollista
toteuttaa myös oleskelukortin myöntämisen
jälkeen.
Nyt ehdotetun lainmuutoksen voidaan katsoa selkeyttävän
nykyistä lupamenettelyä, koska tarkastettavana
tulee jatkossa olemaan vain kaksi asiaa: onko kyseessä todellinen
perheenjäsenyys ja onko hakijan toimeentulo turvattu niin kuin
direktiivissä edellytetään. Poliisille
ei lainmuutoksen myötä ehdoteta uusia tehtäviä.
Ulkomaalaislain 153 §:ää koskeva lainmuutos
merkitsee myös sitä, että suoraan kolmannesta
valtiosta Suomeen pyrkivän viisumivelvollisen unionin kansalaisen
perheenjäsenen mahdollisesti saama kielteinen viisumipäätös
on annettava kirjallisena ja perusteltava.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yhteisön viisumisäännöstöön
liitettävässä käsikirjassa tullaan
ottamaan yksityiskohtaisemmin kantaa vapaan liikkuvuuden direktiivin
soveltamiseen Schengen-viisumimenettelyssä. On hyvä,
että yhteisötasolla annetaan käytännön
ohjeita direktiivin soveltamisesta viisumimenettelyssä.
Opiskelijan perheenjäsenen oleskeluoikeus
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY artiklaan
7 sisältyvät säännökset opiskelijan
perheenjäsenen oleskeluoikeudesta on pantu ulkomaalaislain
158a §:ssä täytäntöön vajavaisesti.
Opiskelijan vanhempien, isovanhempien ja vastaavien henkilöiden
oleskeluoikeus on erehdyksessä rajattu säännöksen
ulkopuolelle.
Hallintovaliokunta katsoo, että ulkomaalaislain 158 a §:stä on
syytä poistaa hallituksen esityksessä ehdotetulla
tavoin opiskelijan perheenjäsenen oleskeluoikeutta rajaava
3 momentin säännös. Oleskeluoikeuden
edellytyksenä on tämänkin jälkeen,
että unionin kansalaisella on riittävät
varat perheenjäsenten toimeentuloon Suomessa.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.