Yksityiskohtaiset perustelut

1. Kuntalaki

12 §. Kuntatalousohjelma.

Esityksessä ehdotetaan, että osana valtion ja kuntien neuvottelumenettelyä valmistellaan kuntatalousohjelma. Kuntatalousohjelma sisältää julkisen talouden suunnitelman kuntataloutta koskevan osan ja on osa valtion talousarvioesityksen valmistelua. Kuntatalousohjelma korvaa nykyisen peruspalveluohjelmamenettelyn ja peruspalvelubudjetin.

Kuntatalousohjelma kattaa kuntien lakisääteisten tehtävien lisäksi kuntien itsehallintonsa nojalla itselleen ottamat tehtävät ja on nykyistä peruspalveluohjelmaa kokonaisvaltaisempi. Hallintovaliokunnan näkemyksen mukaan ohjelma antaa aikaisempaa paremmat edellytykset arvioida kuntien tehtävien ja niiden rahoituksen tasapainoa sekä rahoitusperiaatteen toteutumista. Tämä mahdollistaa kuntien tehtävien rahoituksen turvaamisen nykyistä paremmin. Rahoitusperiaatteen arvioiminen mainitaan pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa, mutta hallintovaliokunta pitää tarpeellisena, että tämä todetaan myös lakitekstissä, ja ehdottaa tätä koskevan säännöksen lisäämistä pykälän 3 momentin alkuun. Rahoitusperiaatteesta ei säädetä voimassa olevassa lainsäädännössä, vaan sen sisältö on muotoutunut perustuslakivaliokunnan käytännössä. Näin ollen, pelkän viittauksen sijasta periaate on lakiteknisistä syistä samalla määriteltävä yleisellä tasolla laissa.

16 §. Valtuutettujen lukumäärä.

Pykälässä säädetään siitä, miten valtuutettujen lukumäärästä päätetään. Koska on mahdollista, että valtuuston päätös valtuutettujen lukumäärästä ei ole vielä lainvoimainen silloin, kun valtuutettujen lukumäärä on ilmoitettava oikeusministeriölle, on selvyyden vuoksi tarpeen säätää siitä, että valtuuston päätöstä valtuutettujen lukumäärästä noudatetaan, vaikka päätös ei olisi lainvoimainen. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan säännöksen lisäämistä pykälän 2 momenttiin.

19 §. Valtuustoryhmä ja sen toiminnan tukeminen.

Pykälä vastaa voimassa olevan kuntalain 15 b §:n 1 ja 2 momenttia (578/2006). Pykälän 2 momentin perusteella kunta voi voimassa olevaa lakia vastaavasti tukea taloudellisesti valtuustoryhmien sisäistä toimintaa sekä toimenpiteitä, joilla valtuustoryhmät edistävät kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Lakia 578/2006 koskevan hallituksen esityksen perusteluissa (HE 8/2006 vp) kuvataan monin esimerkein sitä, mihin ja miten tukea voitaisiin myöntää. Sisäistä toimintaa voitaisiin tukea esimerkiksi antamalla ryhmän käyttöön kunnan tiloja, sihteeriapua, tietoyhteyksiä ja laitteita sekä avustamalla luottamushenkilöiden koulutusta tai tilaisuuksien järjestämistä. Kunta voisi avustaa vastaavaa toimintaa, jos valtuustoryhmä haluaisi järjestää toiminnan itse. Tukea voitaisiin myöntää esimerkiksi kokouspaikan vuokraan.

Mainitun hallituksen esityksen mukaan kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia edistävillä toimenpiteillä tarkoitettaisiin esimerkiksi keskustelutilaisuuksia sekä tiedottamistoimintaa. Tukea ei voitaisi myöntää yksittäisen luottamushenkilön vaalitilaisuuksiin, mutta avustus voitaisiin myöntää ryhmän ennen vaaleja järjestämään keskustelutilaisuuteen.

Tukea ei voitaisi myöntää vuosittaisena kokonaissummana, vaan tuki voitaisiin myöntää vain erikseen yksilöityjen kustannuksien kattamiseen. Valtuustoryhmä ei siten voisi itse päättää, miten se käyttää sille maksettavan tuen, vaan päätösvalta kuuluisi kunnalle. Kysymys ei ole siten kunnallisesta puoluetuesta. Tukea voidaan myöntää niin puolueiden kuin puolueiden ulkopuolisten muodostamille valtuustoryhmille. Koska yksikin henkilö voi muodostaa valtuustoryhmän, tuki voidaan myöntää myös yhden valtuutetun muodostamalle valtuustoryhmälle.

Mainitussa hallituksen esityksessä todetaan vielä, että yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti kunnan olisi myönnettävä tuki yhtäläisin perustein kaikille valtuustoryhmille. Tuen myöntäminen ei välttämättä edellyttäisi, että tuki jaettaisiin valtuutettujen lukumäärän mukaisesti tai että kaikkia ryhmiä tulisi tukea saman määräisenä. Tukea myönnettäessä voidaan ottaa huomioon ryhmän toiminta ja tilaisuuksien luonne.

29 §. Viestintä.

Pykälässä säädetään kunnan velvollisuudesta tiedottaa kunnan toiminnasta. Kunnan tulee tiedottaa toiminnastaan asukkaille, palvelujen käyttäjille, järjestöille ja muille yhteisöille. Kunnalla on myös velvoite tiedottaa, millä tavoin päätösten valmisteluun voi osallistua ja vaikuttaa. Valiokunta toteaa, että tiedottamisen laajuus ja tavat ovat edelleen pitkälti kunnan harkinnassa, mutta kunnalta odotetaan aktiivista otetta ja tehokasta viestintää.

Pykälän 3 momentin mukaan viestinnässä on käytettävä selkeää ja ymmärrettävää kieltä ja otettava huomioon kunnan eri asukasryhmien tarpeet. Valiokunta toteaa, että hallintolakia (434/2003) sovelletaan myös kunnallisissa viranomaisissa. Hallintolain 9 §:ssä säädetty hyvän kielenkäytön vaatimus velvoittaa siten myös kuntia. Kunnan on jo hallintolain perusteella käytettävä suullisessa ja kirjallisessa viestinnässään asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.

Esityksen yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee, että 3 momentin tarkoitus on ennen kaikkea korostaa eri asukasryhmien yhdenvertaista tiedonsaantia. Kunnan tulisi arvioida, mitkä ovat kunnassa ne asukasryhmät, joiden tarpeet on erityisesti otettava huomioon viestinnässä. Näitä voivat olla muun muassa muuta kuin suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvat henkilöt, lapset ja nuoret, vanhukset, eri tavoin vammaiset, kuten kuulovammaiset, sekä maahanmuuttajat. Asukasryhmien tarpeet voivat liittyä myös heille tarkoituksenmukaisiin viestinnän ja vuorovaikutuksen välineisiin ja muotoihin. Esimerkiksi vammaisten henkilöiden tiedonsaannin kannalta tärkeitä ovat usein myös esteettömyys ja saavutettavuus. Valiokunta katsoo, että selkeä ja ymmärrettävä kieli liittyy niin olennaisesti viestintään ja osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksiin, että sitä on perusteltua korostaa myös kuntalaissa.

30 §. Kunnan toimielimet.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä lakia vastaavasti siitä, että kaksikielisessä kunnassa asetetaan opetustoimen hallintoon erillinen toimielin kumpaakin kieliryhmää varten taikka yhteinen toimielin, joka jakautuu kieliryhmiä varten jaostoihin. Toimielimen tai jaoston jäsenet on valittava asianomaiseen kieliryhmään kuuluvista henkilöistä.

Opetustoimen toimielimen osalta on vakiintunut käytäntö, joka perustuu lähtökohtaisesti väestörekisterijärjestelmään tehtyyn äidinkielimerkintään. Käsitettä tulisi kuitenkin lähtökohtaisesti tulkita joustavasti. Valiokunta toteaa, että asianomaiseen kieliryhmään kuuluminen tarkoittaa muutakin kuin rekisteröityä äidinkieltä, joten kieliryhmään kuulumista ei tule ratkaista yksinomaan rekisteröidyn äidinkielen perusteella. Tulkinnassa tulisi ottaa huomioon myös muut yksilön kielelliseen asemaan liittyvät tekijät, kuten kielellinen identiteetti ja kielellinen tausta sekä kyseisen kielen asema yksilön käytännön elämässä samoin kuin yksilön mahdollisuus aitoon kaksikielisyyteen. Säännöksen tulkinnassa voitaisiin tällöin valiokunnan näkemyksen mukaan nojata myös henkilön todelliseen kielitaitoon, jota osoittaisi muun ohella esimerkiksi oppivelvollisuuden tai muun tutkinnon suorittaminen kyseisellä kielellä.

47 §. Kunnan tytäryhteisöjen toiminta ja konserniohje.

Pykälän 4 momentin 3 kohdan mukaan konserniohjeessa on annettava tarpeelliset määräykset tiedottamisesta ja kunnan luottamushenkilön tietojensaantioikeudesta.

Perustuslakivaliokunta toteaa säännökseen sisältyvän vastaavankaltaisia ongelmia kuin lakiehdotuksen 83 §:n 2 momenttiin, vaikkakaan lausuntoon ei sisälly tältä osin valtiosääntöoikeudellista huomautusta. Perustuslakivaliokunta pitää sinänsä selvänä, että konserniohjeilla ei voida välillisestikään rajoittaa luottamushenkilöiden lakiin perustuvaa tietojensaantioikeutta. Estettä ei kuitenkaan ole sille, että konserniohjeissa määritellään tytäryhteisöille velvoitteita, joilla turvataan tietojen saamista tytäryhteisöjen toiminnasta. Konserniohjeissa on syytä varmistaa, että luottamushenkilöiden tietojensaantioikeus on erilaisten kunnan tytäryhteisöjen luonne huomioon ottaen mahdollisimman laaja. Tämän vuoksi 4 momentin 3 kohtaa on valiokunnan mukaan syytä muuttaa siten, että siitä ilmenee tällainen tarkoitus.

Hallintovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen ja ehdottaa, että säännöksen sanamuoto muutetaan muotoon "tiedottamisesta ja kunnan luottamushenkilöiden tietojensaantioikeuden turvaamisesta".

56 §. Kuntayhtymän perussopimus.

Lakiehdotuksen 8 §:ssä säädettäisiin kunnan lakisääteisten tehtävien ja kuntien lakisääteiseen yhteistoimintaan kuuluvien tehtävien järjestämisvastuusta sekä tehtävien järjestämiseen liittyvästä rahoitusvastuusta. Kunta vastaa tehtäviensä rahoituksesta, vaikka järjestämisvastuu olisi siirretty toiselle kunnalle tai kuntayhtymälle. Uuden kuntalain myötä myös kuntayhtymät tulevat arviointimenettelyn piiriin (119 §).

Valiokunta katsoo, että järjestämisvastuun ja rahoitusvastuun eriytyminen sekä arviontimenettely lisäävät tarvetta kehittää kuntien ja niiden yhteistoimintaelimien välistä seurantajärjestelmää ja raportointia kunnille. Seurannan kehittäminen on erityisesti tarpeen, jotta kuntien ja kuntayhtymien arviointimenettelylle muodostuisi riittävän laaja tietopohja, joka kattaisi vertailukelpoisesti kuntayhtymien talouden lisäksi myös niiden toiminnan. Lisäksi menettely tukisi valtuustojen strategista johtamista ja tarkastuslautakuntien työtä sekä antaisi asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksille entistä paremmat tiedolliset edellytykset. Näistä syistä valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momenttiin lisätään uusi 11 kohta, jonka perusteella kuntayhtymän perussopimuksessa on sovittava myös kuntayhtymän talouden ja toiminnan seurantajärjestelmästä.

59 §. Yhtymävaltuusto.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lakiehdotukseen ei sisälly säännöstä siitä, miten yhtymävaltuuston jäsenet valitaan. Sen sijaan yhtymäkokousedustajan valitsemisesta ehdotetaan säädettäväksi 60 §:n 2 momentissa. Voimassa olevaan kuntalakiin sisältyy sääntely myös muiden kuin yhtymäkokouksen osalta. Valiokunta pitää asianmukaisena, että sääntelyä täydennetään, ja ehdottaa pykälään lisättäväksi uuden 2 momentin, jonka mukaan yhtymävaltuuston jäsenet valitsee kunta perussopimuksessa sovitulla tavalla.

Kuntayhtymän perussopimuksessa on voimassa olevaa kuntalakia vastaavasti sovittava yhtymävaltuutettujen lukumäärästä sekä valtuutettujen jakautumisesta jäsenkuntien kesken. Yhtymävaltuutettujen määrä voidaan sopia perustuvaksi esimerkiksi kunnan asukaslukuun, peruspääomaosuuteen tai muuhun perusteeseen, jollei erityislainsäädännöstä muuta johdu.

Kuntayhtymän ylimmän toimielimen kokoonpanossa ei voimassa olevan kuntalain eikä käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen mukaan edellytetä poliittisen suhteellisuuden toteutumista (58 §:n 3 momentti). Sen sijaan poliittisen suhteellisuuden vaatimusta sovelletaan muihin kuntayhtymän toimielimiin, kuten yhtymähallitukseen.

Kuntayhtymän jäsenkunnat sopivat perussopimuksessa, millä tavoin yhtymävaltuuston jäsenet valitaan. Jäsenet voidaan käytännössä valita kahdella vaihtoehtoisella tavalla — joko niin, että kunnat suoraan nimeävät henkilöt yhtymävaltuustoon, tai niin, että kunnat nimeävät ensin edustajansa kuntien yhteiseen edustajainkokoukseen, joka valitsee jäsenet yhtymävaltuustoon.

Kunnat voivat lisäksi kuntayhtymän perussopimuksessa sopia, että myös yhtymävaltuustoon sovelletaan poliittisen suhteellisuuden vaatimusta. Mikäli näin on sovittu, yhtymävaltuuston jäsenet valinnee useimmiten edustajainkokous käytännön syistä. Edustajainkokous kutsutaan tällöin koolle kuntavaalien jälkeen, ja kokouksen tehtävänä on perussopimuksessa sovitun mukaisesti sovittaa yhteen kuntavaalien tulos niin, että yhtymävaltuustoon valittavat jäsenet edustavat jäsenkuntien kuntavaalien tulosta esimerkiksi maakunnan alueella. Valiokunnan näkemyksen mukaan poliittisen suhteellisuuden toteutuminen laajasti kuntayhtymän hallintoelimissä edistäisi demokratian toteutumista.

64 §. Kuntaa koskevien säännösten soveltaminen kuntayhtymässä.

Pykälän 1 momentin mukaan kuntayhtymään sovelletaan muun muassa, mitä kunnasta säädetään 42 §:ssä. Lakiehdotuksen 42 §:ssä säädetään kunnan ja kunnanjohtajan välillä tehtävästä johtajasopimuksesta. Valiokunta katsoo, että lain 64 §:ssä on tarpeen säätää erikseen johtajasopimusta koskevan sääntelyn ulottamisesta kuntayhtymän johtavaan viranhaltijaan, koska kuntayhtymässä sopimusosapuolet ja sopimuksen hyväksyvä taho poikkeavat siitä, mitä kunnanjohtajan sopimuksesta säädetään. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään uusi 5 momentti kuntayhtymän johtavan viranhaltijan ja kuntayhtymän välillä tehtävästä johtajasopimuksesta. Samalla 1 momentista on poistettava viittaus 42 §:ään.

65 §. Kunnallinen liikelaitos ja sen tehtävät.

Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti kunnallisen liikelaitoksen perustamisesta ja tehtävistä. Pykälään ei kuitenkaan sisälly lailla 626/2013 kuntalakiin lisättyä 87 a §:n 4 momentin säännöstä, joka koskee perussopimuksen muuttamista liikelaitoskuntayhtymässä silloin, kun yhtymän jäsenenä on kuntayhtymä. Säännös on edelleen tarpeellinen, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa sen lisäämistä puheena olevan pykälän 4 momenttiin.

66 §. Liikelaitoskuntayhtymän yhtymäkokous.

Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momentin kirjoittamista selkempään muotoon.

73 §. Vaalikelpoisuus kunnanhallitukseen.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan kunnanhallitukseen ei ole vaalikelpoinen välittömästi kunnanhallituksen alaisena toimiva kunnan palveluksessa oleva henkilö. Momentin 2 kohdan mukaan vaalikelpoinen kunnanhallitukseen ei ole henkilö, joka on kunnanhallituksen tehtäväalueella toimivan, kunnan määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa. Viimeksi mainitun säännöksen tarkoituksena on rinnastaa vaalikelpoisuuden osalta samassa asemassa olevat kunnan palveluksessa ja kuntakonserniin kuuluvien yhteisöjen ja säätiöiden palveluksessa olevat henkilöt.

Käytännössä "välittömästi kunnanhallituksen alaisena toimivia kunnan palveluksessa olevia henkilöitä" ovat sellaiset henkilöt, joiden tehtävänkuvaan kuuluvat tyypillisesti kuntien keskushallinnolle kuuluvat tehtävät. Toisin sanoen he ovat toistuvasti ja läheisesti tekemisissä kunnanhallituksen yleishallinnon ja nykyisin myös konsernijohtamiseen liittyvän valmistelun ja päätöksenteon kanssa. Kyseessä ovat pääsääntöisesti sellaiset tehtävät, joiden vaikutusalue ulottuu koko kunnan organisaatioon eikä tehtävä rajaudu yksinomaan jollekin toimialalle tai tehtäväalueelle.

Käytännössä "kunnanhallituksen tehtäväalueella toimiviksi kuntakonserniin kuuluviksi yhteisöiksi" katsottaisiin ne yhteisöt tai säätiöt, joiden toimialana on hoitaa niitä tehtäviä, jotka perinteisemmässä organisoitumistavassa hoidettaisiin kunnan oman organisaation sisällä ja useimmiten suoraan kunnanhallituksen alaisuudessa, yleishallinnossa tai konsernihallinnossa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi yhtiöt, joille on siirretty kunnan toimitilojen hallinta tai ruoka- ja siivouspalvelu kokonaisuudessaan tai valtaosin. Tehtävää on aiemmin saatettu hoitaa esimerkiksi tilapalvelu- tai ruoka- ja siivouspalvelut -nimikkeiden alla kunnan omassa organisaatiossa. Kyseessä ovat siten ns. yhteiset palvelut, joita kaikki muut kunnan toimialat käyttävät ja tarvitsevat oman toimintansa tueksi.

Pykälän 1 momentin 4 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevaa kuntalakia vastaavasti liiketoimintaa harjoittavan yhteisön johtohenkilöiden vaalikelpoisuudesta. Voimassa olevaan kuntalakiin verrattuna säännöstä on tarkennettu mainitsemalla siinä myös liiketoimintaa harjoittava säätiö. Ehdotetun 4 kohdan sanamuodosta ei kuitenkaan käy selkeästi ilmi, että kyseistä kohtaa ei sovelleta kunnan määräysvallassa olevan yhteisön hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäseneen. Esityksen mukaan kuntakonserniin kuuluvan yhteisön hallituksen jäsenet eivät ole vaalikelvottomia kunnanhallitukseen. Heitä koskee esteellisyyssäännöksiin ehdotettu muutos (97 §:n 4 momentti), jonka mukaan kuntakonserniin kuuluvan yhteisön hallituksen jäsen on esteellinen käsittelemään yhtiötä koskevaa asiaa kunnan toimielimessä.

Valiokunta katsoo, että sääntelyä on tarpeen selkeyttää, ja ehdottaa, että pykälään lisätään uusi 4 momentti, joka rajaa 4 kohdan sääntelyn ulkopuolelle kunnan määräysvallassa olevan yhteisön hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäsenet.

74 §. Vaalikelpoisuus muihin toimielimiin.

Saadun selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että pykälän 1 momenttiin on jäänyt epähuomiossa kunnan tytäryhteisön hallituksen jäseniä koskeva vaalikelpoisuusrajoitus, ja ehdottaa, että 1 momentin 3 kohta poistetaan. Vaalikelpoisuusrajoitusten sijasta tässä tarkoitetuissa tilanteissa sovelletaan esteellisyyssäännöksiä (97 §:n 4 momentti), joiden mukaan kunnan tytäryhteisön hallituksen jäsen on esteellinen käsittelemään yhtiötä koskevaa asiaa kunnan toimielimessä.

Valiokunnan ehdotuksesta seuraa, että hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen 74 §:n 1 momentin 4 kohdasta tulee 3 kohta.

83 §. Tietojensaantioikeus.

Pykälän 1 momentin mukaan luottamushenkilöllä on oikeus saada kunnan viranomaisilta tietoja, joita hän toimessaan pitää tarpeellisina ja jotka viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 6 ja 7 §:n mukaan eivät vielä ole julkisia, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu. Hallintovaliokunta korostaa, että sääntely ei anna luottamushenkilölle oikeutta saada julkisuuslain nojalla salassa pidettäviä tietoja. Myös perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomiota. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa mainitaan, että luottamushenkilöllä olisi aina oikeus niihin salassa pidettäviin tietoihin, jotka kuuluvat hänen varsinaisten tehtäviensä hoitamiseen ja joita tarvitaan esimerkiksi päätöksenteon perusteena toimielimen käsiteltävänä olevassa asiassa. Hallintovaliokunta täsmentää, että mainitulla lauseella perusteluissa viitataan kulloinkin sovellettavaan aineelliseen lainsäädäntöön perustuvaan oikeuteen saada tietoja.

Pykälän 2 momentin mukaan luottamushenkilöllä on oikeus saada kunnan konsernijohdolta konsernijohdon hallussa olevia konserniohjeessa määriteltyjä kunnan tytäryhteisöjen toimintaa koskevia tietoja, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota säännöksen sanamuotoon, joka voidaan ymmärtää myös siten, että konserniohjeessa määriteltäisiin konsernijohdon hallussa olevien kunnan tytäryhteisöjen toimintaa koskevien tietojen julkisuutta, tai että luottamushenkilöllä olisi oikeus saada vain konserniohjeessa määriteltyjä tietoja. Näin tulkittuna säännös olisi ristiriidassa perustuslain 12 §:n 2 momentin sen säännöksen kanssa, jonka mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Perustuslakivaliokunta toteaa, että pykälän 2 momentista on tämän vuoksi joka tapauksessa välttämätöntä poistaa sanat "konserniohjeessa määriteltyjä", jotta 1. lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokunta ehdottaa sanojen "konserniohjeessa määriteltyjä" poistamista 2 momentista.

84 §. Sidonnaisuuksien ilmoittaminen.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden sidonnaisuuksien ilmoittamisesta. Sidonnaisuuksien ilmoittamista koskevan säännöksen tarkoituksena on päätöksenteon avoimuuden ja läpinäkyvyyden edistäminen. Sidonnaisuuksien ilmoittamisvelvollisuudella voidaan estää ennakolta tilanteita, joissa luottamus viranhaltijan tai luottamushenkilön toimintaan voisi vaarantua. Luottamushenkilöiden osalta kysymys on yleisesti poliittisen järjestelmän luotettavuudesta. Viranhaltijoiden sidonnaisuuksien ilmoittamisella pyritään turvaamaan kunnan asukkaiden luottamusta hallinnon riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen.

Perustuslakivaliokunta lausunnossaan toteaa, että velvollisuus ilmoittaa sidonnaisuuksista kohdistuu kunnanhallituksen sekä maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavan toimielimen jäseniin, valtuuston ja lautakuntien puheenjohtajaan ja varapuheenjohtajaan, kunnanjohtajaan, pormestariin ja apulaispormestariin sekä kunnanhallituksen ja lautakunnan esittelijään. Velvollisuus rajautuu näin vain osaan keskeisistä kunnan luottamushenkilöistä ja viranhaltijoista. Perustuslakivaliokunnan mielestä hallintovaliokunnan olisi vielä syytä harkita henkilöpiirin laajentamista kattamaan ainakin muutkin taloudellisesti merkittäviä kunnan päätöksiä tekevien toimielinten jäsenet sekä merkittävää delegoitua päätösvaltaa käyttävät viranhaltijat. Perustuslain kannalta ei ole estettä laajentaa ilmoittamisvelvollisuutta koskemaan kaikkia valtuutettuja.

Hallintovaliokunta toteaa, että säännöksessä on pyritty ulottamaan lakisääteinen sidonnaisuuksien ilmoitusvelvollisuus päätöksenteon ja valmistelun kannalta keskeisiin luottamushenkilöihin ja viranhaltijoihin. Lisäksi tulevat sovellettaviksi vaalikelpoisuutta ja esteellisyyttä koskevat säännökset. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat asiat ovat käytännössä varsin laajoja, ja sidonnaisuusrekisteri julkaistaan julkisessa tietoverkossa, joten ilmoitusvelvollisuus voi avata varsin paljon henkilön yksityiselämän piiriin kuuluvia asioita. Ilmoitusvelvollisuuden laajentaminen esimerkiksi kaikkiin valtuutettuihin merkitsisi myös kunnille merkittävää hallinnollista taakkaa. Koska varavaltuutettuihin sovelletaan lain 31 §:n perusteella, mitä valtuutetuista säädetään, koskisi ilmoitusvelvollisuus myös varavaltuutettuja. Valiokunta katsoo, että tällöin uudesta lakisääteisestä tehtävästä aiheutuvat hallinnolliset kustannukset tulisi korvata kunnille täysimääräisesti vastaavasti kuin lakiehdotuksessa ehdotettujen vaikuttamistoimielinten kustannukset. Suomen Kuntaliiton tekemän kartoituksen mukaan Suomen kunnissa on vaalikautena 2013—2016 yhteensä 9 674 valtuutettua, noin 2 700 kunnanhallituksen jäsentä ja lautakuntien jäseniä arviolta noin 12 000. Edellä todetun perusteella hallintovaliokunta ei pidä ilmoitusvelvollisuuden laajentamista tarpeellisena eikä tarkoituksenmukaisena.

Pykälän 1 momentin mukaan ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvan luottamushenkilön ja viranhaltijan on tehtävä sidonnaisuusilmoitus johtotehtävistään sekä luottamustoimistaan elinkeinotoimintaa harjoittavissa yrityksissä ja muissa yhteisöissä sekä muistakin sidonnaisuuksista, joilla voi olla merkitystä luottamus- tai virkatehtävien hoitamisessa. Perustuslakivaliokunta toteaa sääntelyn olevan tältä osin varsin avointa ja katsoo, että luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan kannalta perustellumpaa olisi säätää asiasta täsmällisemmin.

Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa täsmennetään sidonnaisuuksien ilmoittamisen sisältöä. Perustelujen mukaan elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluisivat yrityksen tai muun yhteisön johtotehtävät eli ainakin toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan tehtävät. Luottamustoimilla tarkoitetaan yhteisön tai yrityksen toimielinten jäsenyyttä eli keskeisimmin yrityksen hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäsenyyttä. Tällaiset tiedot ovat yhdistyslain (503/1989) 47 §:n 2 momentin ja säätiölain (109/1930) 1 luvun 6 §:n mukaan julkisia. Muilla sidonnaisuuksilla, joilla voi olla merkitystä luottamus- tai virkatehtävien hoitamisessa, tarkoitetaan esimerkiksi merkittäviä kiinteistöjen tai asunto-osakeyhtiön osakkeiden omistuksia. Ilmoitusvelvollisuus koskee niitä tietoja, joilla voidaan objektiivisesti arvioiden katsoa voivan olla merkitystä luottamus- tai virkatehtävien hoitamisessa.

Hallintovaliokunta pitää perusteltuna, että 1 momentin sanamuotoa täsmennetään siten, että siinä mainitaan myös nyt yksinomaan perusteluissa esille tuodut omistukseen perustuvat sidonnaisuudet, ja ehdottaa, että säännökseen lisätään tässä tarkoituksessa maininta merkittävästä varallisuudesta. Lisäksi valiokunta on täsmentänyt säännökseen sisältyvää viittausta jäljempänä olevaan 2 momenttiin.

90 §. Hallintosääntö.

Pykälässä säädettäisiin hallintosääntöön otettavista asioista. Pykälän 1 momentin 2 kohdan n alakohdan mukaan hallintosäännössä annetaan tarpeelliset säännökset kunnan asukkaan aloitteen käsittelystä ja aloitteen tekijälle annettavista tiedoista. Koska lain 23 §:n mukaan aloitteita voivat tehdä muutkin kuin kunnan asukkaat, on perusteltua, että hallintosäännössä annetaan tarpeelliset määräykset myös niiltä osin. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että n alakohdassa viitataan 23 §:ään. Tällöin säännös sisältää sekä 23 §:n 1 momentissa mainitun kunnan asukkaan sekä kunnassa toimivan yhteisön ja säätiön tekemät aloitteet että 3 momentissa tarkoitetut palvelujen käyttäjien tekemät aloitteet. Näiden kahden eri aloitetyypin käsittely kunnassa voi hallintosäännön määräyksien mukaan myös poiketa toisistaan.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan o alakohdan mukaan hallintosäännössä annettaisiin tarpeelliset määräykset myös tiedottamisen periaatteista. Johdonmukaisuussyistä valiokunta ehdottaa, että säännöksessä käytetään tiedottamisen sijasta lain 29 §:ssä omaksuttua viestinnän käsitettä.

114 §. Konsernitilinpäätös.

Esityksen mukaan kunnan, joka tytäryhteisöineen muodostaa kuntakonsernin, tulee laatia ja sisällyttää tilinpäätökseensä konsernitilinpäätös. Arviointimenettelyn edellytysten arvioimiseksi tulee jatkossa olla käytettävissä konsernitasolta myös tuloslaskelman ja rahoituslaskelman tiedot. Pykälän 3 momentin mukaan kunta, joka on jäsen kuntayhtymässä tai liikelaitoskuntayhtymässä, vaikka sillä ei ole tytäryhteisöjä, laatisi konsernitasetta vastaavan taseen.

Valiokunta toteaa, että jos kunnalla ei ole yhtään tytäryhteisöä, vaan ainoastaan jäsenyyksiä kuntayhtymissä, kysymys ei ole kuntakonsernista. Tällöinkin kunnista ja kuntayhtymistä kuitenkin tarvitaan arviointimenettelyn edellytysten arvioimisessa tarpeelliset tiedot. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 3 momenttia täsmennettäväksi siten, että kunnan, jolla ei ole tytäryhteisöjä, mutta joka on jäsen kuntayhtymässä tai liikelaitoskuntayhtymässä, tulee sisällyttää tilinpäätökseensä konsernitilinpäätöstä vastaavat tiedot.

118 §. Erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettely.

Pykälän 3 momentin mukaan arviointimenettely voidaan käynnistää muun muassa, jos asukasta kohden laskettu kertynyt alijäämä on kuntakonsernin viimeisessä tilinpäätöksessä vähintään 1 000 euroa ja sitä edeltäneessä tilinpäätöksessä vähintään 500 euroa. Valiokuntakäsittelyn yhteydessä on noussut esiin kysymys siitä, miten kuntien omistamia kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöitä käsitellään konsernitilinpäätöksessä. Saadun selvityksen mukaan asian selkiyttämiseksi on todettu tarpeelliseksi, että kirjanpitolautakunnan kuntajaoston yleisohjetta tältä osin muutetaan. Selvityksen mukaan kirjanpitolautakunnan kuntajaoston on tarkoitus antaa omaehtoinen lausunto kunnan ja kuntayhtymän konsernitilinpäätöksen laatimista koskevan yleisohjeen soveltamisesta suunnitelmanmukaisten poistojen oikaisuun. Lausunnon on tarkoitus valmistua vielä maaliskuun 2015 aikana.

Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ehdotetut arviointimenettelyn käynnistämisen kriteerit ovat mekaanisia ja niitä sovelletaan samalla tavalla kaikkiin kuntiin. Kriteerit eivät tunnista niiden täyttymisen taustalla olevia erilaisia ja moninaisia kuntakohtaisia tekijöitä. Lainsäädännössä ei ole mahdollista ottaa huomioon kaikkia yksittäisten kuntien taloudelliseen asemaan vaikuttavia erityistekijöitä. Nämä tekijät voidaan ottaa huomioon valtiovarainministeriön päättäessä arviointimenettelyn käynnistämisestä ja arvioinnin johdosta esitettävissä toimenpide-ehdotuksissa. Sen vuoksi olennaista onkin, että mahdollisen arviointimenettelyn yhteydessä tutkitaan ja tehdään arvio kuntakonsernin tilanteesta kokonaisuutena. Pelkän emokunnan tarkastelu voi johtaa harhaan, koska yli- tai alijäämän määrään on voitu jopa tietoisesti pyrkiä vaikuttamaan esimerkiksi konsernin sisäisin kaupoin.

Valiokunta tähdentää, että ehdotetut konsernitilinpäätöksen kertyneen alijäämän kriteerin raja-arvot ovat suhteellisen korkeat. Lisäksi päätettäessä arviointimenettelyn käynnistämisestä muun kuin kertyneen alijäämän perusteella kaikkien neljän arviointikriteerin olisi täytyttävä samanaikaisesti. Näin ollen jonkin yksittäisen kriteerin, esimerkiksi konsernin lainamäärän täyttymiseen yksittäistapauksessa liittyvät, ongelmat eivät ratkaise arviointimenettelyyn joutumista.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muutoksen (1406/2014) yhteydessä lain 30 § harkinnanvaraisesta valtionosuuden korotuksesta jätettiin voimaan (HaVM 34/2014 vp — HE 133/2014 vp). Tämän vuoksi 118 §:n 3 momentin 1 kohdan sanamuotoa tulee korjata voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti siten, että mahdollinen harkinnanvarainen valtionosuuden korotus vähennetään vuosikatteesta arvioitaessa kriteerin täyttymistä.

124 §. Tarkastuslautakunnan ja tilintarkastajan tiedonsaantioikeus.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi nykyiseen tapaan, että tarkastuslautakunnalla on salassapitoa koskevien säännösten estämättä oikeus saada kunnan viranomaisilta tiedot ja nähtävikseen asiakirjat, joita se pitää tarpeellisina arviointitehtävänsä hoitamiseksi. Tilintarkastajan tiedonsaantioikeutta esitetään laajennettavaksi siten, että se koskee kunnan hallussa olevien asiakirjojen lisäsi myös kuntakonserniin kuuluvien yhteisöjen ja säätiöiden hallussa olevia asiakirjoja, mikäli tilintarkastaja pitää niitä tarpeellisina tarkastustehtävän hoitamiseksi. Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tilintarkastusintressi voi vaatia esimerkiksi kunnan sosiaalitoimen asiakastietoihin tutustumista toimeentulotuen asianmukaisen myöntämisen varmistamiseksi. Lisäksi konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien tietojen osalta tilintarkastajan tulisi voida tarvittaessa varmistua siitä, että konserniin kuuluvien yhteisöjen tilintarkastajat ovat suorittaneet tilintarkastuksen asianmukaisesti.

Valiokuntakäsittelyn yhteydessä on noussut esiin kysymys, tulisiko tarkastuslautakunnalla olla oikeus saada tietoja suoraan kuntakonserniin kuuluvilta yhteisöiltä ja säätiöiltä. Tarkastuslautakunta toimii valtuuston apuvälineenä arvioidessaan, ovatko valtuuston asettamat toiminnan ja talouden tavoitteet kunnassa ja kuntakonsernissa toteutuneet ja toiminta järjestetty tuloksellisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

Kuntakonserniin kuuluvat yhtiöt ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä, joiden hallussa olevien asiakirjojen julkisuus määräytyy osakeyhtiölain (624/2006) mukaan. Osakeyhtiömuotoisiin tytäryhteisöihin ei lähtökohtaisesti sovelleta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki) tai kuntalain luottamushenkilön tietojensaantioikeutta koskevia säännöksiä. Sen sijaan kunnan hallussa oleviin eri yhtiöitä koskeviin asiakirjoihin sovelletaan julkisuuslakia.

Kunnalla on osakkeenomistajana oikeus saada tietoja osakeyhtiön toiminnasta. Kunnanhallitus valvoo kunnan etua osakeyhtiössä ja myös harkitsee, mitä tietoja se pyytää yhtiöltä. Kuntalain ja julkisuuslain säännösten perusteella tarkastuslautakunnalla on oikeus saada kunnan tytäryhteisöä koskevia tietoja kunnanhallitukselta, siltä osin kuin tiedot ovat kunnanhallituksen hallussa.

Hallintovaliokunta toteaa, että kunnan toimintojen yhtiöittämisen laajentuessa eri toimialoille avoimuusvaatimukset ovat kasvaneet myös tytäryhteisöjen osalta. Kunnan toiminnassa muutoin sovellettava julkisuusperiaate ei kuitenkaan ole helposti yhteen sovitettavissa erityisesti kilpailluilla markkinoilla harjoitettuun liiketoimintaan. Tällöin korostuvat myös luottamushenkilöiden velvollisuudet olla käyttämättä tietojensaantioikeuttaan väärin ja pitää saamansa tiedot salassa.

Tarkastuslautakunnan tietojensaantioikeus on muita luottamushenkilöitä laajempi. Tarkastuslautakunnalla ei kuitenkaan ole edellä mainittujen säännösten perusteella oikeutta vaatia tietoja suoraan tytäryhteisöltä. Tätä voidaan perustella sillä, että tarkastuslautakunnan ja tilintarkastajan tehtävät suhteessa konsernin tytäryhteisöihin ja säätiöihin ovat kuntalain mukaan erilaiset. Ehdotetun 124 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että toimintakertomuksessa ja tilinpäätöksessä esitettävien tietojen perusteet ovat riittävän dokumentoituja myös arvioinnin suorittamiseksi. Valiokunta pitää riittävää dokumentointia tärkeänä, mutta ei yksistään riittävänä. Tiedonsaantia voidaan kuitenkin vahvistaa lakiehdotukseen sisältyvien omistajaohjausta ja konserniohjeita koskevien säännösten perusteella.

Lakiehdotuksen 46 §:ssä säädetään kunnan omistajaohjauksen keinoista. Erityisesti yhtiöjärjestykseen ja osakassopimuksiin voidaan ottaa luottamushenkilöiden tiedonsaantia turvaavia määräyksiä ottaen huomioon kulloinkin kyseessä olevan yhtiön toimiala ja siihen liittyvät tiedonsaantitarpeet.

Lakiehdotuksen 47 §:n 4 momentissa säädetään konserniohjeiden vähimmäissisällöstä. Hallintovaliokunta on edellä ehdottanut säännöstä muutettavaksi perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetuista syistä. Konserniohjeessa ei voida välillisestikään rajoittaa luottamushenkilöiden lakiin perustuvaa tietojensaantioikeutta. Sen sijaan estettä ei ole sille, että konserniohjeessa määritellään tytäryhteisölle velvoitteita, joilla turvataan tietojen saamista tytäryhteisöjen toiminnasta. Hallintovaliokunta toteaa pykälän yksityiskohtaisiin perusteluihin viitaten, että valtuuston tulee ohjata konserniohjeissa tytäryhteisön toimintaa siten, että lain 29 §:ssä kunnan viestinnälle asetetut velvoitteet toteutuisivat parhaalla mahdollisella tavalla myös tytäryhteisöjen osalta. Vastaavasti konserniohjeissa on aiheellista antaa määräykset siitä, miten kunnassa turvataan luottamushenkilöiden ja tarkastuslautakunnan tietojensaantioikeus tytäryhteisöjen osalta.

Konserniohjeissa valtuusto myös velvoittaa tytäryhteisöt laatimaan hallitustyöskentelyssä noudatettavat ohjeet hyvästä hallinto- ja johtamistavasta (corporate governance). Hallitustyöskentelyn lähtökohtana tulee olla, että johto toimii omistajien ja yrityksen etujen mukaisesti. Ohjeiden laatimisessa voidaan hyödyntää esimerkiksi Suomen Kuntaliiton kuntakonsernien hyvää hallinto- ja johtamistapaa koskevaa suositusta, Arvopaperimarkkinayhdistys ry:n hyväksymää pörssinoteerattujen yhtiöiden hallinnointikoodia sekä Keskuskauppakamarin hyväksymää listaamattomien yhtiöiden hallinnon kehittämiseksi antamaa asialuetteloa ja myös valtion omistajapolitiikastaan tekemiä periaatepäätöksiä.

Edellä olevan perusteella hallintovaliokunta puoltaa lakiehdotuksen 124 §:ää esitetyssä muodossaan.

129 §. Lainan taikka takauksen tai muun vakuuden antaminen.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, millä edellytyksillä kunta voi myöntää lainaa, takauksia tai muita vakuuksia toisen velasta tai muusta sitoumuksesta. Säännös takauksien ja lainanannon rajoittamisesta vähentää kuntien riskinottoa, mutta samalla rajoittaa elinkeinopoliittisia toimenpiteitä. Valiokunta pitää sääntelyä kuitenkin perusteltuna suurten kuntariskien vuoksi. Selvityksen mukaan kuntien takauskäytäntöjen perusteella näyttää siltä, että varsinkin pienet kunnat ovat taanneet taloudelliseen kantokykyynsä nähden huomattavia määriä. Takausvastuiden realisoituminen voisi vaarantaa kunnan toiminnan sekä mahdollisuudet vastata peruspalvelujen järjestämisestä. Myös kuntien muille kuin kuntakonserniin kuuluville yhteisöille antamien takauksien määrä muodostaa erityisesti pienille kunnille merkittävän riskin. Usein näiden kuntien elinkeinorakenne on lisäksi erittäin riippuvainen näistä yrityksistä ja niiden tarjoamista työpaikoista ja siten kuntien talous on riippuvainen näiden yrityksien toiminnasta. Kunnan takauksien riskialttiutta lisää vielä se, että kuntaa haetaan yksityisten yritysten takaajaksi varsinkin silloin, kun muita takaajia ei ole saatavissa tai niiden takaukset eivät riitä koko lainasummalle.

Pykälän 2 momentin mukaan kunta voi myöntää takauksen tai muun vakuuden kilpailutilanteessa markkinoilla toimivan yhteisön velasta tai muusta sitoumuksesta ainoastaan, jos yhteisö kuuluu kuntakonserniin tai se on kuntien tai kuntien ja valtion yhteisessä määräysvallassa. Valiokunta toteaa, että sääntelyn tarkoituksena on mahdollistaa normaalit emoyhtiön ja tytäryhtiön väliset rahoitusjärjestelyt. Muussa tapauksessa kunnalliset yhtiöt olisivat huonommassa tilanteessa kuin vastaavat yksityiset yhtiöt. Kilpailuneutraliteetin turvaamisen näkökulmasta on tärkeää, että Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on toimivalta puuttua kilpailulain (948/2011) 30 a §:n perusteella kunnan konsernin sisäiseen lainaan ja takaukseen, jos se vääristää tai on omiaan vääristämään terveen ja toimivan kilpailun edellytyksiä markkinoilla. Kilpailua vääristävällä tai estävällä menettelyllä tarkoitetaan kaikkia sellaisia toimintatapoja, joiden seurauksena kilpailu ei ole tasapuolista julkisen ja yksityisen sektorin elinkeinotoiminnan välillä.

Yleisten laintulkintaoppien mukaisesti rajoituksilla ei voi olla takautuvia vaikutuksia. Siten takauksia ja antolainoja koskeva sääntely ei muuta voimassa olevia sitoumuksia. Siltä osin kuin lainan ja takauksen antaminen tulee kunnassa uudelleen harkittavaksi, tilanne on toinen. Valiokunta katsoo, ettei tässä yhteydessä voida asettaa erilaiseen asemaan kokonaan uusia ja aiemmin myönnettyjen takauksien ja lainojen pidennyksiä tarkoittavia takauksia ja lainoja, vaan rajoitukset koskevat näitä molempia. Takauspäätöksen täytäntöönpanokelpoisuuden osalta valiokunta viittaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun (KHO 2012:9), jonka mukaan takausta koskevaa valtuuston päätöstä ei voi panna täytäntöön ennen kuin päätös on lainvoimainen.

130 §. Kunnan omistaman kiinteistön luovutuksen tai vuokrasopimuksen markkinaehtoisuuden määrittely.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kunnan omistaman kiinteistön luovutuksessa ja vuokralle antamisessa noudatettavista menettelytavoista silloin, kun kiinteistö luovutetaan tai pitkäaikainen vuokrasopimus tehdään kilpailutilanteessa markkinoilla toimivan tahon, esimerkiksi yrityksen, kanssa. Säännös perustuu komission tiedonannossa julkisten viranomaisten tekemiin maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyvistä tuista (EYVL C 209, 10.7.1997) ilmaistuihin linjauksiin, joiden perusteella kiinteistön luovutukseen ei katsota sisältyvän kiellettyä valtion tukea. Mainittua tiedonantoa komissio on soveltanut myös julkisyhteisöjen tekemiin vuokrasopimuksiin. Sen vuoksi ehdotettu pykälä koskee myös pitkäaikaisia vuokrasopimuksia. Säännöksen tarkoituksena on kiinnittää kuntien huomio EU-sääntelyn huomioon ottamiseen myös vuokraustapauksissa. Pitkäaikaisella vuokrasopimuksella tarkoitetaan säännöksessä yli 10 vuodeksi tehtäviä sopimuksia. Rajaus on kotimaista sääntelyä, ja valiokunta pitää sitä tarpeellisena selkeyttämään kansallista oikeustilaa.

134 §. Oikaisuvaatimus.

Kunnanhallituksen, lautakunnan ja valiokunnan, niiden jaoston sekä niiden alaisen viranomaisen päätökseen tyytymätön saa hakea siihen oikaisua. Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, kenelle oikaisuvaatimus tehdään. Valiokunta toteaa, että liikelaitoksen johtokunnalle on mahdollista antaa kunnan hallintosäännössä otto-oikeus myös muiden kuin johtokunnan lakisääteisten asioiden osalta. Sen vuoksi on aiheellista tarkentaa säännöstä siten, että asioissa, joissa hallintosäännön mukaan liikelaitoksen johtokunnalla on otto-oikeus, myös oikaisuvaatimus johtokunnan ja sen alaisen viranomaisen päätöksestä tehdään johtokunnalle. Muutoin oikaisuvaatimus menisi pykälän mukaan kunnanhallitukselle tai lautakunnalle.

135 §. Kunnallisvalitus.

Pykälän 1 momentissa tulisi kuntayhtymän osalta viitata 58 §:n sijasta sen 1 momentissa tarkoitettuihin toimielimiin, kuten 140 §:ssäkin on tehty. Valiokunta ehdottaa säännöstä tarkennettavaksi mainitulla tavalla.

150 §. Yhtiöittämisvelvollisuutta koskevat siirtymäsäännökset.

Esityksessä ehdotetaan, että lain 126 §:n 1 momenttia sovelletaan työvoimakoulutukseen vuoden 2017 alusta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan siirtymäsäännöksen tulisi kuitenkin koskea 1.9.2013 voimaan tulleen kuntalain muuttamista koskevan lain (626/2013) voimaantulosäännöksiä vastaavasti kaikkia julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) mukaisia ostopalveluita, joita kunnat voivat tarjota. Näitä voivat olla esimerkiksi valmennukset, kuntoutus ja asiantuntijapalvelut. Valiokunta toteaa, että säännös on tarpeen muuttaa edellä tarkoitetulla tavalla (1 momentti).

Saadun selvityksen mukaan pykälään on myös tarpeellista lisätä siirtymäsäännös työterveyshuollon palvelujen tuottamisesta. Edellä mainitun kuntalain muutoksen yhteydessä hallintovaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnittivät huomiota työterveyspalveluiden yhtiöittämisen aikatauluun (HaVM 10/2013 vp, StVL 9/2013 vp, TyVL 6/2013 vp). Siirtymäsäännöksen tarkoituksenmukaisuutta puoltaa myös meneillään oleva sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus. Valiokunta ehdottaa työterveyspalveluja koskevan siirtymäsäännöksen lisäämistä uuteen 2 momenttiin. Yhtiöittämisvelvoitetta sovelletaan säännöksessä tarkoitettuihin palveluihin vuoden 2017 alusta.

Siirtymäaika koskee työterveyshuollon sairaanhoitopalveluja, jotka ilman siirtymäaikaa pitäisi yhtiöittää. Työterveyshuollon lakisääteisiä ennaltaehkäiseviä palveluja yhtiöittämisvelvoite ei koske. Tämän vuoksi 2 momentissa viitataan nimenomaan terveydenhuoltolain 18 §:n 3 momentin mukaiseen työterveyshuoltoon.

Työterveyshuoltoa koskevasta siirtymäsäännöksestä on tarpeen ilmetä myös säännöksen suhde 128 §:ssä säädettyyn markkinaperusteisen hinnoittelun velvoitteeseen.

Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on kilpailulain (948/2011) 30 a §:n perusteella toimivalta puuttua kunnan tai kuntayhtymän toimintaan ja hinnoitteluun niiden tarjotessa työterveyshuollon palveluja kilpailutilanteessa markkinoilla. Tulkintaongelmien välttämiseksi säännöksessä on kuitenkin tarpeen selkeästi todeta, että Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on toimivalta puuttua myös siirtymäaikana kilpailua vääristävään tai estävään menettelyyn kilpailulain 4 a luvussa tarkoitetulla tavalla.

Saadun selvityksen mukaan pykälää on tarpeen täydentää myös siten, että siirtymäsäännöstä eläketurvasta sovelletaan edellä mainittua kuntalain muutosta vastaavasti myös siirtymäajan kuluessa toteutettaviin tehtävien siirtoihin. Tällä vältetään se, että siirtymäsäännös raukeaisi voimassa olevan kuntalain kumoamisen yhteydessä. (Uusi 3 momentti)

Edellä mainitussa kuntalain muutoksessa säädettiin myös yhtiöittämisvelvollisuuteen liittyneestä varainsiirtoverovapaudesta siirtymäaikana. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että varainsiirtoverovapaudesta säädetään tässä yhteydessä siirtymäaikana samalla tavoin kuin mainitun kuntalain muutoksen voimaantulosäännöksessä. (Uusi 4, 5 ja 6 momentti)