Neuvolatoiminnalla on Suomessa vahvat perinteet, jotka syntyivät väestöpoliittisista tarpeista. Vuonna 1944 annettiin laki kunnallisesta äitiys- ja lastenneuvolasta. Parhaimmillaan yli 95 %:n sitoutuminen neuvolatoimintaan osoittaa väestön luottamusta sitä kohtaan.

Väestöpoliittiset perusteet puhuvat nyt seniorineuvoloiden puolesta. Suuret ikäluokat eläköityvät ja Suomi ikääntyy vauhdilla, EU-maista nopeimmin. Vuonna 2030 vanhusten osuus huoltosuhteestamme tulee olemaan yli 60 %. Tuolloin yli 75-vuotiaita on 360 000 enemmän kuin nykyisin. Ikääntyneet haluavat asua kotonaan ja hoitaa itseään avohoidossa. Nämä tiedot kuvaavat seniorikansalaisten omatoimisuutta ja aktiivisuutta asioidensa hoidossa. Tähän haasteeseen vastaavat osaltaan seniorineuvolat, joita maassamme jo toimii. Kokemukset ovat olleet myönteisiä. Tilastotietoja seniorineuvoloiden määrästä ja toiminnan laajuudesta ei ole.

Seniorineuvolassa saa yhdestä toimipisteestä tarvittavan tiedon ja hoidon, kuten verenpaineen mittauksen, haavanhoidon, ohjeita lääkeannosteluun ja tarvittaessa ohjausta eteenpäin, esimerkiksi lääkärin vastaanotolle. Toiminnasta vastaa pääasiassa terveyden- tai sairaanhoitaja. Myös ehkäisevät kotikäynnit voivat kuulua seniorineuvolan toimikenttään. Ikääntyvät käyttävät luonnollisesti paljon terveyspalveluita. Hoitosuhteen laatu, tässä tapauksessa jatkuvuus, johon liittyy hoito samassa paikassa ja toivottavasti aina saman hoitajan luona, on tärkeää. Seniorineuvolat tulee saada valtakunnallisiksi ja lakisääteisiksi. Monet eläkeläiset tuntevat jääneensä lapsipuolen asemaan hoitoaan koskevissa asioissa. He olisivat valmiit ottamaan vastuuta itsestään ja hoidostaan, kunhan riittävä apu on saatavilla. Nykyiset seniorit ovat aktiivisia ja tiukasti elämässä kiinni. Näin todetaan Diakonia-ammattikorkeakoulun juuri julkaistussa tutkimuksessa, jossa selvitettiin 75-vuotiaiden helsinkiläisten ajatuksia.