PERUSTELUT

Lastensuojelulakiin kirjatut valvontavelvoitteet ovat jo nykyisellään varsin kattavat. Sijaishuoltopaikkojen valvontavastuu kuuluu paitsi lapsen sijoittaneelle kunnalle myös sijaishuoltopaikan sijaintikunnalle sekä aluehallintovirastolle. Laki yksityisistä sosiaalipalveluista edellyttää myös palveluntuottajia laatimaan omavalvontasuunnitelman.

Käytännössä sijaishuoltopaikkojen valvonnassa on kuitenkin vakavia puutteita. Ongelmia aiheuttavat resurssien niukkuus, valvontavelvoitteiden päällekkäisyys sekä lastensuojelulaitosten monimuotoisuus. Oikeusasiamiehen tekemissä sijaishuollon tarkastuksissa on toistuvasti ilmennyt esimerkiksi lasten nöyryyttävää kohtelua ja oikeuksien laitonta rajoittamista. Usein lapsen edunvalvojan roolissa sijaishuoltopaikassa vieraileva kunnan sosiaalityöntekijä ei ollut kuullut lasta kahden kesken, vaan tavannut hänet yhteispalaverissa henkilöstön kanssa. Lasten on myös raportoitu olleen tietämättömiä omista oikeuksistaan sekä laitoksen ja oman sosiaalityöntekijän velvollisuuksista.

Lasten sijaishuollon valvontakäytäntöjen puutteisiin ovat viime vuosina kiinnittäneet huomiota oikeusasiamiehen lisäksi ainakin Valtiontalouden tarkastusvirasto sekä YK:n lasten oikeuksien komitea. Valtiontalouden tarkastusviraston raportissa vuodelta 2012 arvioidaan, että lastensuojelun viranomaistahot olettavat toistensa suorittaman valvonnan olevan kattavaa, vaikka näin ei todellisuudessa olisikaan. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, että heidän resurssinsa ohjautuvat ensisijaisesti yksityisten palveluntuottajien lupa- ja valvontatarkastuksiin ja ohjaukseen eivätkä ne riitä kunnallisen sijaishuollon aktiiviseen valvontaan.

Suomessa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on poikkeuksellisen suuri. Vuonna 2012 sijoitettuna oli noin 17 800 lasta. Vertailuvuonna lapsista 15 % oli sijoitettuna ammatillisiin perhekoteihin, 35 % yksityiskoteihin ja 38 % lastensuojelulaitoksiin. Valvontaresurssit ovat sijoitettujen lasten määrään nähden niukat; sitä varten on aluehallintovirastoissa ja Valvirassa osoitettu kahdeksaa henkilötyövuotta vastaava työpanos. Laitosten omavalvonta ei korvaa viranomaisvalvontaa.

Sijaishuollon valvonnan tulisi toimia moitteettomasti riippumatta siitä, ovatko kantelut tai muut raportoidut havainnot antaneet aihetta erityiseen huoleen. Ehdotettu määräaikaistarkastus turvaisi nykyistä paremmin kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten olosuhteet sijaishuollossa.