Vuoden 2023 alusta toimeenpantiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden sekä pelastustoimen järjestämisen uudistus siirtämällä kyseiset tehtävät kuntien vastuulta uusille hyvinvointialueille. Uudistuksen perustarkoituksena oli vahvistaa sairauksien ennaltaehkäisyä ja perustason sote-palveluja, jolla säästettäisiin kalliimmissa erikoissairaanhoidon kustannuksissa. Uudistuksen painopiste on ollut siis sote-lähipalvelujen vahvistamisessa.
Voimassa olevan lain nojalla hyvinvointialueen taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien. Tässä määräajassa tulee kattaa myös talousarvion laadintavuonna tai sen jälkeen kertynyt alijäämä. Muutoin hyvinvointialue joutuisi ns. arviointimenettelyyn. Kuntia tiukempaa määräaikaa (neljä vuotta) on perusteltu sillä, että hyvinvointialueiden rahoitus tulee valtion budjetista. Tällä määräaikaisella lakimuutoksella hyvinvointialueiden alijäämien kattamisaika pitenisi neljään vuoteen, joka on sama kuin kunnilla.
Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmä laadittiin mahdollisimman huolellisesti maan parhaimpien asiantuntijoiden arvioiden pohjalta. Monista syistä johtuen, eikä vähiten peräti noin 15 vuotta kestäneen sote-uudistuksen vuoksi, alueellinen eriytyminen olosuhteissa ja palvelutarpeissa on kasvanut voimakkaasti. Sote-lähipalvelujen rapautuminen on näkynyt mm. suurissa sote-siirtymäkustannuksissa.
Hyvinvointialueiden kustannustaso vuonna 2023 on ollut merkittävästi korkeampi kuin ennakoidussa perusurassa. Tämä johtuu pääasiassa ennakoimattomista muutoskustannuksista, kuten muun muassa koronapandemiasta kertyneestä hoitovelasta sekä Venäjän Ukrainaan kohdistuneesta hyökkäyssodasta käynnistyneestä yleisestä kustannustason noususta, tietojärjestelmien muutoskustannuksista, sosiaali- ja terveydenhuollon palkankorotuksista, kohonneista vuokrakustannuksista sekä ostopalveluiden määrästä ja nousseesta hintatasosta, jonka seurauksena hyvinvointialueiden alijäämien ennakoidaan olevan yli miljardi euroa.
Tällä hetkellä hyvinvointialueet kärsivät rahojen riittämättömyydestä suhteessa tarpeisiin. Niillä on kuitenkin velvoite turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille asuinpaikasta riippumatta. Viime kädessä ihmisten peruspalvelut ovat valtiovallan vastuulla.
Lisäksi erityinen taloudellinen haaste on sellaisilla hyvinvointialueilla, jotka jo ovat tehneet sote-uudistuksen nykyisen hyvinvointialueen kokoisena kuntayhtymänä, eli ovat jo toteuttaneet palvelutuotannon tehostamistoimet ja palkkaharmonisaation. Silti niiltä ollaan vaatimassa samanlaisia tehostamistoimia kuin sellaisilta hyvinvointialueilta, joiden työ on vasta alussa. Työnsä jo tehneitä rangaistaisiin, jolloin tehostamistoimet kohdistuisivat suoraan lähipalveluiden karsimiseen. Toisaalta on myös sellaisia hyvinvointialueita, joissa uudistamistyö on vielä kesken eikä suunniteltuja palveluprosesseihin kohdistuvia uudistuksia ehditä toimeenpanna.
Hyvinvointialueille pitää nyt antaa työrauha ja todellinen mahdollisuus tasapainottaa budjettinsa hallitusti. Lyhytnäköiseen palveluverkon karsimiseen ja lähipalvelujen heikentämiseen ei millään alueella pidä syöksyä alijäämien kattamisen pelossa. Siksi alijäämien kattamisvelvoitetta on pidennettävä väliaikaisesti päätetystä kahdesta vuodesta kuuteen vuoteen. Tämä on välttämätöntä, sillä koronan aiheuttama hoitovelka, hoitohenkilöstön perustellut palkankorotukset sekä jatkuva kustannus- ja hintatason nousu ovat nostaneet hyvinvointialueiden kuluja paljon arvioitua enemmän. Tätä ei saa maksattaa palvelun tarvitsijoilla.