PERUSTELUT

Kielilakiin tehtävät muutokset

Uuden kielilain tarvetta on perusteltu uudistetun perustuslain vaatimuksilla. Lähtökohtana on perustuslain 17 §, jossa todetaan, että "Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi". Hallituksen esitys määrittelee kielellisten oikeuksien ja velvollisuuksien sisällön.

Hallituksen esitys tunnistaa kaksikieliset alueet, viranomaiset ja muut oikeushenkilöt, mutta se ei tunnista eikä tunnusta kaksikielisten henkilöitten olemassaoloa. Tämä on hallituksen esityksen selvin puute. Tämä on myös outoa, koska tavoitteena on lisätä maamme kaksikielisyyden näkyvyyttä tiedottamisessa, ilmoittelussa, paikannimissä ja kilvissä sekä parantaa suomeksi ja ruotsiksi annettavia palveluja erityisesti silloin, kun jompi kumpi näistä kielistä on alueella tai viranomaisissa vähemmistöasemassa. Kielilaki asettaa viranomaisille ja palvelujen järjestäjille lisää kielitaitoon liittyviä vaatimuksia. Kielilaki kuittaa muitten kuin suomenkielisten ja ruotsinkielisten kielelliset oikeudet pääasiassa viittaamalla muuhun lainsäädäntöön, mitä niinikään voidaan pitää esityksen puutteena.

Vaikka hallituksen esitys ei tunnusta kaksikielisten henkilöiden olemassaoloa saati oikeuksia, kaksikielisyys erillisenä identiteettinä tulee kuitenkin oivallisesti esiin kielilakikomitean taustaraporteissa. Looginen johtopäätös olisi ollut, että hallitus olisi ottanut henkilön kaksikielisyyden huomioon kielilaissa ja esittänyt väestötietolakiin muutosta, joka sallisi rekisteröinnin kaksikieliseksi (suomi ja ruotsi).

Henkilön kaksikielisyys on kielilaissa tunnustettava. Tämä edistäisi myönteistä kieli-ilmapiiriä maassamme. Nyt hallituksen esitys ohittaa sen tosiasian, että osa väestöstä on kaksikielisiä ja että henkilöillä ja ryhmillä voi olla paitsi kaksikielinen identiteetti myös kaksikulttuurinen identiteetti. Kaksikielisissä perheissä tai ympäristöissä kasvaneet saattavat vaihtaa kieltään tilanteen ja asian mukaan voimatta koskaan lopullisesti päättää kumpi kieli — suomi vai ruotsi — on heidän oma kielensä. Asia ei tule autetuksi siten, että henkilö rekisteröityy eri vuosina eri kieliseksi.

Kuten on tunnettua, parhaillaan ollaan valmistelemassa kaksoiskansalaisuuden laajentamista. Tässä hankkeessa on kysymys kaksoisidentiteetin nykyistä laajemmasta tunnustamisesta. Identiteettimielessä kaksikielisyys saattaa olla henkilölle vielä läheisempi ominaisuus kuin kaksoiskansalaisuus. Kaksikielisyys ja monikielisyys ovat vääjäämättä lisääntymässä. Kaksoisidentiteettiä — olkoonpa sitten kysymys kielestä tai kansalaisuudesta — on vahvistettava lainsäädännöllä. Tämän pitää olla kansainvälistyvän kehityksen johdonmukainen seuraus. Edellä olevin perustein kielilain 1 §:ään ehdotetaan uutta 2 momenttia.

Hallituksen esityksen 12 §:n muotoilu perustuu viranomaisen dominanssiin kielen valinnassa. Hallituksen esityksen perusteluissa ei tunnisteta kaksikielisellä Pohjanmaalla käytössä olevaa tapaa, jossa henkilöt puhuvat kukin omaa kieltään, suomea tai ruotsia. Yhteenlaskettu ymmärrys on näin toimittaessa parempi kuin silloin, jos toinen osapuoli puhuu huonosti tai liian sävyttömästi toista kotimaista. Yhtenä ja riittävänä mahdollisuutena selviytyä asioiden käsittelyn kielellisestä puolesta suullisessa vaiheessa tulisi sallia, että kaksikielisissä viranomaisissa erikieliset asianosaiset käyttävät yhteisymmärryksessä eri kieltä, suomea ja ruotsia. Varsinkin yksinkertaisiin hallintoasioihin tällainen toimintamalli soveltuu hyvin. Hallituksen esitykseen sisältyvän kielilakiehdotuksen 12 §:ään esitetään tätä koskeva muutos.

Edellä mainittuihin kaksikielistä identiteettiä koskeviin perusteluihin viitaten ehdotetaan myös, että hallituksen esityksen kielilakia koskevan lakiehdotuksen 35 §:ään lisätään maininta julkisen vallan velvollisuudesta edistää myös kaksikielisen väestön sivistyksellisiä ja yhteiskunnallisia tarpeita. Vaikka kieleen perustuva eriytymiskehitys on maassamme viime aikoina voimistunut, meillä on vielä runsas kaksikielisten järjestöjen ja organisaatioiden traditio. Toisessa päässä on nähtävä lasten lisääntynyt kielikylvetys, joka tullee lisäämään kaksikielisten määrää ja kielirajan ylittävää vuorovaikutuksen tarvetta myös koulumaailman ulkopuolella. Kielilailla tulisi edistää eikä taannuttaa kielirajan ylittävää yhteistä toimintaa.

Väestötietolakiin tehtävät muutokset

Samalla kun maamme kaksikielisyyttä halutaan tuoda esiin, sitä halutaan myös kätkeä. Yhdistysrekisteristä ei saada tilastotietoa siitä, paljonko maassamme on kaksikielisiä järjestöjä ja yhdistyksiä. Tilastollista tietoa kaksikielisten henkilöiden määrästä Suomessa ei myöskään ole, koska sitä ei rekisteröidä. Etenkin viimeksi mainittu seikka on kohtuuton ja tekee väkivaltaa kaksikielisen henkilön kokemalle identiteetille.

Tähdättäessä yhä parempiin kielellisiin palveluihin tulisi tarttua positiivisella tavalla siihen potentiaaliin, jonka maamme tosiasiassa kaksikielinen väestö voi antaa. Maamme kielellisen kapasiteetin täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää, että kaksikielisyys voidaan rekisteröidä ja se on tiedossa. Näin ollen ehdotetaan, että väestötietolain 4 §:ään tehdään muutos, joka mahdollistaa henkilön rekisteröinnin kaksikieliseksi, milloin hänen kielensä ovat suomi ja ruotsi.