Lakivaliokunta suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti komission tekemään direktiiviehdotukseen, jonka tavoitteena on tehostaa muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjuntaa Euroopan unionissa (KOM(2017) 489 lopull.). Ehdotus on osa kyberturvallisuuden parantamista koskevia toimenpiteitä sisältäen vähimmäissäännökset maksuvälineisiin liittyvien petosten ja väärennösten säätämisestä rangaistaviksi ja näiden rikosten rangaistuksista. Unionissa asiaa säännellään nykyisin vuodelta 2001 olevalla puitepäätöksellä (2001/413/YOS), mutta siinä ei riittävästi oteta huomioon teknologian nopeaa kehittymistä ja sen mukanaan tuomia mahdollisuuksia maksuvälinepetosten tekemiseen ja valmisteluun. Unionin tason sääntelyn ajanmukaistaminen on siten tarpeellista.  

Keskeisimmät muutokset puitepäätökseen nähden koskevat rangaistavien tekojen alan laajentamista ja rangaistusten määrittelyä. Vaikka kansalliset rikoslain säännöksemme ovat nykyistä puitepäätöstä modernimmat vastaten siten pääosin direktiiviehdotuksen velvoitteita, direktiivi aiheuttaisi meilläkin tarvetta lainsäädännön muuttamiseen, jos se hyväksyttäisiin nyt ehdotetussa muodossaan. Valiokunta arvioi ehdotusta näiltä osin seuraavasti.  

Nykyinen puitepäätös koskee lähinnä fyysisiä maksuvälineitä, kuten maksukortteja ja shekkejä. Direktiiviehdotuksessa sen sijaan pyritään teknologianeutraaliin sääntelyyn ja kattamaan myös teot, jotka liittyvät aineettoman datan muodossa oleviin ja tietoverkoissa käytettäviin maksuvälineisiin. Nämä pyrkimykset ovat kannatettavia.  

Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota ehdotuksen määritelmäsäännökseen (2 artikla) virtuaalivaluuttojen osalta. Virtuaalivaluutalla tarkoitetaan ehdotuksen mukaan digitaalisia arvonkantajia, jotka eivät ole keskuspankin tai viranomaisen liikkeeseen laskemia ja joita ei välttämättä ole kytketty paperirahaan, mutta jotka luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt hyväksyvät maksuvälineenä ja joita voi siirtää, varastoida tai myydä sähköisesti (e kohta). Virtuaalivaluuttoihin liittyvien tekojen sisällyttäminen direktiiviehdotukseen edellyttäisi kansallisen lainsäädäntömme muuttamista.  

Nykyisin käytössä on yli 1 000 virtuaalivaluuttaa. Suomen Pankin selvityksen mukaan ne eivät ole laillisia maksuvälineitä missään maassa. Komission mukaan kiinnostus virtuaalivaluuttojen käyttämiseen maksuvälineenä on kuitenkin kasvanut ja niiden käyttäjät voivat joutua verkkourkinnan, tietomurron ja petoksen kohteeksi samaan tapaan kuin viralliseen valuttaan liittyvien maksupalveluiden käyttäjät. Toisaalta Keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksen selvityksessä on ilmennyt, että virtuaalivaluuttojen kytkeytyminen rikostutkintoihin Suomessa on lisääntynyt huomattavasti viimeisten vuosien aikana ja virtuaalivaluuttoihin liittyy erilaisia epävarmuustekijöitä, kuten vahva anonymiteetti, omistajaketjun selvittämisen haasteellisuus, sääntelemätön ja määrittelemätön toimintaympäristö ja valvonnan puute.  

Edellä esitetyn valossa valiokunta katsoo, että virtuaalivaluuttojen kattamiseen direktiiviehdotuksessa on syytä suhtautua varovaisesti. Jatkoneuvotteluissa on aiheellista arvioida vielä huolellisesti, onko virtuaalivaluuttojen käyttöä perusteltua ja tarpeen suojella rikosoikeudellisin keinoin vastaavalla tavalla kuin virallisten valuuttojen käyttöä. Myös virtuaalivaluutan määrittelyyn on tarpeen kiinnittää huomiota.  

Ehdotuksen säännökset laajentavat valmistelu- ja yritystekojen rangaistavuutta (3—7 artiklat). Sääntelyn laaja-alaisuutta puoltaa se, että valmistelutyyppisiä tekoja tyypillisesti sisältyy erityisesti digitaalisessa toimintaympäristössä tehtäviin maksuvälinepetoksiin. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että neuvotteluissa arvioidaan huolellisesti, millaisiin tilanteisiin valmistelun rangaistavuus on välttämätöntä ulottaa. Myös ehdotusten täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen on tärkeää kiinnittää huomiota.  

Rangaistavaksi säädetystä teosta riippuen enimmäisrangaistus on ehdotuksen 8 artiklan mukaan vähintään kaksi, kolme tai viisi vuotta vankeutta. Ehdotukset poikkeavat kansallisesta järjestelmästämme, sillä rikoslaissa vastaavista teoista säädetyt enimmäisrangaistukset ovat pääosin matalammat. Niiden hyväksyminen voisi siten merkitä sitä, että yhden rikoslajin rangaistusasteikko muodostuisi suhteessa muihin rikoksiin ankarammaksi. Komission ehdotusten taustalla on maksuvälinerikollisuuden kehittyminen ja tällaisen rikollisuuden vahingollisuus. Enimmäisrangaistusten vähimmäistasojen määrittelyssä on valiokunnan mukaan tärkeää kuitenkin ottaa huomioon myös suhteellisuusperiaate samoin kuin kansallisen rikoslainsäädännön johdonmukaisuus.