Ehdotus

Euroopan yhteisöjen komissio on 1.7.2010 julkaissut vihreän kirjan toimintavaihtoehdoista etenemiseksi kohti kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävää eurooppalaista sopimusoikeutta (KOM(2010)348 lopullinen). Vihreässä kirjassa todetaan, että sisämarkkinat perustuvat monenlaisiin sopimuksiin, joihin sovelletaan montaa erilaista kansallista sopimusoikeutta. Komission mukaan erot kansallisen sopimusoikeuden sisällössä voivat merkitä yrityksille ylimääräisiä liiketoimintakustannuksia ja oikeudellista epävarmuutta sekä johtaa siihen, etteivät kuluttajat luota sisämarkkinoihin. Osittain näistä syistä kuluttajat ja yritykset saattavat olla haluttomia ryhtymään rajat ylittäviin liiketoimiin. Tällainen vastahakoisuus vaikeuttaa rajat ylittävää kilpailua.

Vihreässä kirjassa katsotaan, että unionin on toimittava tarmokkaammin rajat ylittävien liiketoimien helpottamiseksi. Eurooppalaista sopimusoikeutta koskevan välineen avulla olisi pystyttävä ratkaisemaan jäsenvaltioiden sopimusoikeuden erilaisuuden aiheuttamia ongelmia ilman että lisätään kuluttajien tai yritysten rasitteita tai monimutkaistetaan tilannetta. Lisäksi sen yhteydessä olisi varmistettava korkeatasoinen kuluttajansuoja.

Vihreän kirjan tarkoituksena on esitellä vaihtoehtoisia tapoja edetä eurooppalaisen sopimusoikeuden kehittämisessä ja käynnistää julkinen keskustelu. Eurooppalaista sopimusoikeutta koskevan välineen oikeudellisen luonteen osalta esitetään seitsemän vaihtoehtoa seuraavasti:

1. komission asettaman asiantuntijaryhmän työn tulosten julkistaminen;
2. eurooppalaista sopimusoikeutta koskeva yhteinen viitekehys eli "työkalupakki", jota lainsäätäjä voisi käyttää apunaan uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa ja voimassa olevaa lainsäädäntöä tarkistettaessa;
3. eurooppalaista sopimusoikeutta koskeva komission suositus;
4. asetus, jolla luotaisiin valinnainen eurooppalaisen sopimusoikeuden väline, jota pidettäisiin kussakin jäsenvaltiossa "toisena järjestelmänä" ja joka antaisi osapuolille mahdollisuuden valita kahden sopimusoikeusjärjestelmän välillä;
5. eurooppalaista sopimusoikeutta koskeva direktiivi;
6. asetus eurooppalaisen sopimusoikeuden luomisesta;
7. asetus Euroopan yksityisoikeuden säännöstön luomisesta eli eurooppalainen siviililakikirja, joka kattaisi muutakin kuin sopimusoikeuden.

Vihreässä kirjassa esitetään myös kysymyksiä eurooppalaista sopimusoikeutta koskevan välineen soveltamisalasta. Yhtäältä pohditaan sitä, olisiko välineen katettava sekä yritysten ja kuluttajien että yritysten väliset sopimukset. Toisaalta esitetään kysymys, olisiko välineen katettava sekä rajat ylittävät että kotimaiset sopimukset. Lisäksi vihreässä kirjassa esitetään erilaisia vaihtoehtoja eurooppalaista sopimusoikeutta koskevan välineen aineellisesta soveltamisalasta.

Valtioneuvoston kanta

Yleistä

Eurooppalaisen sopimusoikeuden kehittämistä koskevasta aloitteesta on käyty keskustelua vuosikymmenen ajan. Tähänastisena saavutuksena on suuri määrä tutkimusryhmien tuottamia luonnoksia sopimusoikeudellisiksi säännöksiksi. Nämä eivät sinänsä edistä sisämarkkinoiden toimintaa, mutta luonnoksia ja niihin liittyvää mittavaa tausta-aineistoa voidaan käyttää apuna sopimusoikeuden alaan kuuluvaa unionin lainsäädäntöä valmisteltaessa.

Valtioneuvoston näkemyksen mukaan eurooppalaisen sopimusoikeuden kehittämisessä on perusteltua omaksua hyvin käytännönläheinen linja. On analysoitava, miltä osin rajat ylittävän kaupan hankaluudet, jotka sinänsä ovat ongelmallisia sekä elinkeinonharjoittajien että kuluttajien kannalta, todella johtuvat eroista jäsenvaltioiden sopimusoikeudellisessa lainsäädännössä. Vihreässä kirjassa viitataan yksittäisiin selvityksiin, mutta perusteellista analyysiä ei ole tehty. Jos todellisia ongelmia havaitaan, niihin on puututtava tarkkaan harkitulla ja hyvin kohdennetulla harmonisoinnilla.

Vihreän kirjan keskeisenä ongelmana valtioneuvosto pitää sitä, että siinä on analysoitu puutteellisesti eurooppalaisen sopimusoikeuden kehittämistä koskevan aloitteen suhdetta kuluttajan oikeuksia koskevaan direktiiviin, jota koskevia neuvotteluja on käyty vuodesta 2008 lähtien. Esimerkiksi ongelmia, jotka johtuvat etäkauppaan sovellettavien säännösten erilaisuudesta eri jäsenvaltioissa, pyritään ratkaisemaan jo direktiivin yhteydessä. Neuvotteluissa on laajaa kannatusta sille, että etäkaupan erityiskysymyksiä koskevien säännösten osalta tulee pyrkiä täysharmonisointiin. Valtioneuvoston mielestä on ehdottomasti vältettävä sitä, että tehdään päällekkäistä työtä yhtäältä direktiivineuvotteluissa ja toisaalta pyrittäessä kehittämään eurooppalaista sopimusoikeutta.

Mahdollisuuksia luoda eurooppalaista sopimusoikeutta koskeva väline tulee valtioneuvoston mielestä arvioida realistisesti suhteessa siihen, miten hitaasti ja vaikeasti neuvottelut ehdotuksesta kuluttajan oikeuksia koskevaksi direktiiviksi ovat edenneet. Rajalliset voimavarat tulisi kohdentaa ennen kaikkea siihen, että direktiivi saadaan hyväksytyksi. Vasta sen jälkeen on aika pohtia, mitä unionin lainsäätäjä mahdollisesti voi lisäksi tehdä rajat ylittävän kaupan oikeudellisten esteiden poistamiseksi.

Vihreässä kirjassa esitettyjen toimintavaihtoehtojen arviointia

Vihreässä kirjassa esitetyistä toimintavaihtoehdoista valtioneuvosto tukee vaihtoehtoa 1 eli asiantuntijaryhmän työn tulosten julkistamista. Näin turvataan se, että työn tuloksia voidaan jatkossa hyödyntää sopimusoikeudellista lainsäädäntöä valmisteltaessa.

Vaihtoehto 2 (yhteinen viitekehys eli "työkalupakki") on hyväksytty jo Tukholman ohjelmassa. Valtioneuvosto voi edelleen kannattaa etenemistä tämän vaihtoehdon mukaisesti. Valtioneuvosto pitää kuitenkin välttämättömänä sitä, että jatkotyössä voidaan omaksua riittävän suppea ja käytännönläheinen näkökulma, jotta työn tulosten voidaan perustellusti olettaa valmistuvan kohtuullisessa ajassa ja aidosti helpottavan sitovan lainsäädännön valmistelua. Tämä puoltaisi sitä, että viitekehys julkaistaisiin komission asiakirjana ja olisi luonteeltaan komission säädösvalmistelijoille suunnattu sopimusoikeudellista sääntelyä koskeva käsikirja. Valtioneuvosto suhtautuu epäilevästi siihen, että unioni uhraa aikaa ja voimavaroja toimielinten välisiin neuvotteluihin asiakirjasta, jolla ei olisi sitovaa luonnetta.

Vaihtoehdon 3 (eurooppalaista sopimusoikeutta koskeva komission suositus) valtioneuvosto voi niin ikään hyväksyä.

Valtioneuvosto suhtautuu ainakin tässä vaiheessa erittäin varauksellisesti vaihtoehtoon 4 eli asetukseen, jolla luotaisiin valinnainen eurooppalaisen sopimusoikeuden väline. Näin siitä huolimatta, että asetus toteutuessaan epäilyksittä tehostaisi sisämarkkinoiden toimintaa. Varauksellinen suhtautuminen perustuu ensiksikin edellä esitettyihin yleisiin näkökohtiin. Lisäksi tällaisen välineen suhde pakottavaan kuluttajansuojasääntelyyn on hyvin ongelmallinen. Kansallinen kuluttajansuojalainsäädäntö nimittäin syrjäytyisi kokonaisuudessaan, kun välinettä sovellettaisiin kuluttajasopimukseen. Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan sopimuksella voitaisiin siten kiertää pakottavaksi säädettyä kansallista lainsäädäntöä, mitä ei lähtökohtaisesti voida pitää hyväksyttävänä.

Jos valinnaisen välineen soveltamisala kattaisi sekä kotimaiset että rajat ylittävät sopimukset, kansallinen kuluttajansuojasääntely todennäköisesti menettäisi ajan myötä täysin merkityksensä. Jos taas välineen soveltamisala rajattaisiin vain rajat ylittäviin sopimuksiin, tilannetta voitaisiin pitää ongelmallisena koti- ja ulkomaisten yritysten tasapuolisten kilpailuedellytysten kannalta siltä osin kuin on kyse toiminnasta Suomen markkinoilla. Valinnaiseen välineeseen liittyy valtioneuvoston mielestä vakavia ongelmia myös siinä suhteessa, että se monimutkaistaisi oikeusjärjestyksen sisältöä ja vaikeuttaisi erityisesti kuluttajien mahdollisuutta ymmärtää oikeutensa ja velvollisuutensa sopimussuhteessa.

Kokonaisuutena arvioiden valtioneuvosto pitää edellä selostettuja ongelmia olennaisesti painavampina kuin valinnaisen instrumentin hyväksymisestä koituvia hyötyjä.

Vaihtoehtoja 5 (eurooppalaista sopimusoikeutta koskeva direktiivi), 6 (asetus eurooppalaisen sopimusoikeuden luomisesta) ja 7 (asetus Euroopan yksityisoikeuden säännöstön luomisesta) valtioneuvosto pitää toissijaisuusperiaatteen vastaisina ja täysin epärealistisina.