Perustelut
Direktiiviehdotuksen mukaan eurooppalaisella suojelumääräyksellä tarkoitetaan
oikeudellista päätöstä, jonka
tarkoituksena on auttaa toista jäsenvaltiota toteuttamaan
oman lainsäädäntönsä mukainen
suojelutoimenpide henkilön hengen, ruumiillisen ja henkisen
koskemattomuuden, taikka vapauden tai sukupuolisen koskemattomuuden
turvaamiseksi. Eurooppalainen suojelumääräys
annetaan suojattavan henkilön pyynnöstä ja
se toimitetaan täytäntöönpanovaltioon eli
siihen jäsenvaltioon, johon suojattava henkilö on
mennyt tai aikoo mennä. Direktiivissä tarkoitettu
suojelutoimenpide tarkoittaa Suomen järjestelmässä lähestymiskieltoa.
Selvityksen mukaan jäsenvaltioiden järjestelmät
poikkeavat toisistaan muun muassa sen suhteen, minkäluonteisessa
menettelyssä lähestymiskiellot määrätään.
Osassa jäsenvaltioita lähestymiskiellot määrätään
rikosoikeudellisessa menettelyssä ja rikosasian yhteydessä,
osassa hallinnollisessa menettelyssä. Joissain jäsenvaltioissa
lähestymiskielto annetaan esimerkiksi avioerokäsittelyn
yhteydessä. Suomessa lähestymiskielto määrätään
useimmiten rikosprosessista erillisenä turvaamistoimena.
Asian käsittelystä on soveltuvin osin voimassa,
mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa
säädetään (lähestymiskiellosta
annettu laki 898/1998). Edellä todettuun viitaten
valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin kannatettavana
soveltamisalaltaan laaja-alaista direktiiviä, joka soveltuisi
kaikkien jäsenvaltioiden järjestelmiin.
Valiokunta pitää tärkeänä sitä lähtökohtaa, että täytäntöönpanovaltion
tulee voida soveltaa omaa lainsäädäntöään,
kun se päättää sen alueella
määrättävistä kielloista
tai velvollisuuksista. Täytäntöönpanovaltiota
ei tulisi velvoittaa tunnustamaan sellaisia suojelutoimenpiteitä,
joita sen oma lainsäädäntö ei
tunne. Samoin tilanteessa, jossa vaaraa aiheuttava henkilö täytäntöönpanovaltiossa
rikkoo hänelle määrättyä lähestymiskieltoa,
tulisi toimivallan päättää rikkomisen
seurauksista olla täytäntöönpanovaltiolla, joka
muutoinkin ehdotettujen säännösten mukaan
tekisi oman järjestelmänsä mukaisen päätöksen
asiassa.
Suomen järjestelmässä poikkeus lähestymiskieltoon
voi syntyä esimerkiksi lapsen vanhempien välillä lapsen
tapaamisoikeuden yhteydessä. Direktiiviehdotuksessa lähtökohtana
on suojelumääräyksen antaneessa valtiossa
tehty suojelumääräys poikkeuksineen.
Selvityksen mukaan suojelumääräykseen
tulisi siten kirjata myös mahdolliset poikkeukset lähestymiskiellosta,
kuten lapsen tapaamisoikeus. Direktiiviehdotuksen mukaan täytäntöönpanovaltion
tulisi oman lainsäädäntönsä puitteissa
tehdä päätös, joka mahdollisimman
pitkälti vastaa suojelumääräyksen
antaneessa valtiossa tehtyä päätöstä.
Säännökset näyttäisivät
antavan mahdollisuuden lapsen tapaamisoikeuden huomioimiseen.
Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä,
että jatkotyössä kiinnitetään
huomiota siihen, että eurooppalaisessa suojelumääräysjärjestelmässä voidaan
ottaa huomioon mahdollinen lapsen tapaamisoikeuden toteuttaminen.
Direktiivi on valiokunnan mielestä tarpeellinen
ja kannatettava. Direktiivillä voidaan parantaa EU:n jäsenvaltioiden
välisen yhteistyön mahdollisuuksia esimerkiksi
pari- tai perhesuhteissa ilmenevien väkivaltarikosten sekä vapauteen
ja rauhaan kohdistuvien rikosten torjumiseksi.