Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi

Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on luoda säännökset sen varmistamiseksi, että henkilö voisi yhdessä jäsenvaltiossa annetun eurooppalaisen suojelumääräyksen perusteella saada suojaa muuttaessaan toiseen jäsenvaltioon. Eurooppalainen suojelumääräys perustuu kansalliseen päätökseen suojelutoimenpiteestä, joka Suomen järjestelmässä tarkoittaa lähestymiskieltoa. Tarkoituksena on estää tilanteet, joissa suojattava henkilö toisessa jäsenvaltiossa joutuisi uuden rikoksen uhriksi tai joutuisi siellä käynnistämään uuden menettelyn saadakseen lähestymiskiellon voimaan.

Valtioneuvoston kanta

Suomi on yksi direktiiviehdotuksen aloitteentekijöistä ja on neuvottelujen aikana kannattanut soveltamisalaltaan laajaa direktiiviä, joka mahdollistaisi kattavan lähestymiskieltojen suojan sitä tarvitseville henkilöille koko EU:n alueella. Euroopan parlamentin täysistunnossa hyväksytty teksti on säilynyt soveltamisalaltaan laajana ja vastaa pääasialliselta sisällöltään muutoinkin lokakuun oikeus- ja sisäasiain neuvoston asialistalla olleen ehdotuksen tekstiä, jonka Suomi myös oli valmis hyväksymään.

Voidaan pitää valitettavana sitä, ettei neuvotteluita ole Unkarin puheenjohtajuuskaudella jatkettu. Tiedossa on toisaalta myös, että komission tarkoituksena on lähiaikoina julkaista niin sanottu rikosuhripaketti, joka saatujen ennakkotietojen mukaan sisältäisi lähestymiskieltoihin liittyvät kaksi lainsäädäntöaloitetta, joista toinen perustuisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 82 artiklaan (oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa) ja toinen SEUT:n 81 artiklaan (oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa).

Valtioneuvosto katsoo ensisijaisesti, että direktiiviehdotus tulisi hyväksyä sen sisältöisenä, kuin se Euroopan parlamentin täysistunnossa on hyväksytty. Syksyn 2010 neuvotteluissa komissio ja eräät jäsenvaltiot ovat kuitenkin katsoneet, ettei direktiivin oikeusperusta riitä ehdotetun laajuiseen soveltamisalaan, minkä vuoksi neuvottelut eivät ole edenneet. Komission kanta on, että jotta eurooppalainen suojelumääräys voidaan hyväksyä SEUT:n 82 artiklan perusteella, edellytyksenä on, että kansallista lähestymiskieltomääräystä edeltää rikos ja yhteys rikosasian käsittelyyn. Kanta merkitsee sitä, että mainitun oikeusperustan nojalla eurooppalaista suojelumääräystä ei voitaisi antaa sellaisen lähestymiskiellon perusteella, jota edeltää pelkkä uhka rikoksen tapahtumisesta tai muu häirintä. Neuvostossa on toisaalta esitetty myös tulkinta, jonka mukaan sääntelyn yhteinen tarkoitus on ratkaiseva eli tarkoitus suojata henkilöä rikoksilta, jotka loukkaavat henkeä, terveyttä ja fyysistä, psyykkistä taikka seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Tätä kantaa edustaa myös Euroopan parlamentin äänestystulos. Valtioneuvosto yhtyy viimeksi mainittuun kantaan ja katsoo, että SEUT:n 82 artikla mahdollistaa soveltamisalaltaan laajan direktiivin rikoksen tai sen uhan perusteella määrättyjen lähestymiskieltojen täytäntöönpanemiseksi, kun suojattu henkilö siirtyy toiseen jäsenvaltioon.

On kuitenkin todennäköistä, että direktiivin soveltamisalaan joudutaan yhteisymmärrykseen pääsemiseksi tai riittävän määräenemmistön saamiseksi tekemään rajoituksia, joita komissio on edellä kuvatun mukaisesti esittänyt. Valtioneuvosto voi tämän viime kädessä hyväksyä, erityisesti ottaen huomioon, että EU:n laajuisia toimenpiteitä rikoksen uhrin ja lähestymiskiellolla suojatun henkilön aseman parantamiseksi tullaan täydentämään komission tulevilla rikosuhrialoitteilla.